TeamLehtimäki Thaimaassa

2011-12-27T19:27:00.002+07:00

2011-12-27T19:27:00.001+07:00

2011-12-27T19:27:00.000+07:00

Vuoden loppua

2011-12-27T19:16:00.001+07:00

Vuosi lähestyy loppuaan.
Olemme yhä evakkomatkalla, asumme HuaHinissa. Asunnollamme ei ole internet-yhteyttä, joten tämä sähköinenkin postiliikenne on ollut aika hidasta. Vuokrasopimus jatkuu tammikuun puolelle. Ikävä kotiin ja normaaliin arkeen alkaa olla jo aika kova - kotoa lähdimme kaksi kuukautta sitten.

Myös joulun vietimme omalla perheellä väliaikaisasunnossa. Viikkoa ennen joulua ensin Daniel ja sitten Lidia saivat kausi-influenssan. Kovaa kuumetta oli useampi päivä. Lidia onneksi selvisi muutaman päivän kuumeella, Daniel sairasti pidempään, Tamiflu-lääkityksen saivat molemmat. Jouluaattona kävimme sairaalassa tarkastuksessa, ja kumpikin lapsi sai "terveen paperit". Tosin Daniel sai mukaansa antibioottikuurin heti perään, sillä reilut pari viikkoa sitten hän "törmäsi" meressä meduusaan, joka poltti oikean käden sormiin. Yksi haavoista on syvä, eikä meinaa parantua, joten nyt sitten hoidellaan antibiootein, jospa lähtisi umpeutumaan..

Muutamaan otteeseen olemme päässeet käymään kotona. Tässä seuraavaksi ote ennen joulua lähettämästämme rukouskirjeestä:

"Toisen kerran kotiin mennessämme teillä ja kaduilla oli vielä niin paljon vettä, että pääsimme alueelle ja kotiimme vain vuokraamalla kuorma-auton. Setthakitin kylässä vettä oli kaduilla 70-80 cm, meidän kotikadulla polveen asti. Veden jättämistä rajoista näimme, että sisällä on meillä ollut vettä vajaa 10 cm. Nyt talo oli kuitenkin jo kuiva, samoin osa pihaa. Sotku on kuitenkin melkoinen. Osa alakerran isommista huonekaluista -esim sohva - oli nostettu korkealle tuolien päälle. Ne olivat säästyneet vedeltä, mutta kaiken peitti harmaa home...

Siivoukseen emme silloin ehtineet, keräsimme vain jotain tarpeellista tavaraa mukaamme, ettei ihan kaikkea tarvitse evakkoasunnolle hankkia. Asuntomme HuaHinissä on peruskalustettu, mutta petivaatteet, astiat ym välttämättömät tavarat on pitänyt haalia itse.

Lasten opettaja tuli myös samalle seudulle asumaan, joten lasten koulu jatkui suht normaalisti. Lapset jaksoivat opiskella normaalia pidempiä päiviä ja välillä 6 päivää viikossa, joten koulun päättäjäisjuhlia vietettiin 5.12. meillä kotona. Saga ja Daniel harjoittelivat ohjelmaa, lauluja ja runoja, sekä lukivat jouluevankeliumin. Yhdessä syötiin myös joulupuuroa ruisleivän kanssa - saimme nimittäin Helsingin mummun ja vaarin vieraaksi juuri ennen juhlaa, ja he toivat mukanaan Suomi- herkkuja! Seuraavana päivänä jaettiin todistukset.

Nyt ollaan jo viikon päässä joulusta, ja olemme yrittäneet aloittaa jouluun rauhoittumisen. Kaikkea varjostaa kuitenkin isot huolet - home, joka on vallannut veden peittämät alueet. Lasten koulu samoin kuin raamattukoulu kärsivät pahasti vedestä, ja remontti on melkoinen, joten lasten koulu ja opettaja joutuu muuttamaan kokonaan uusiin tiloihin kevääksi. Tuomon työpaikkaa joutuu miettimään uudelleen, samoin meidän kodin remontointia. Emme suinkaan haluaisi leikkiä kenenkään terveydellä muuttamalla homeiseen asuntoon... Suuria muutoksia on siis luvassa jälleen heti vuoden alussa - muistakaa rukouksin!!!

Kaikesta huolesta ja mielen myllerryksestä huolimatta olemme saaneet olla kokemassa Taivaan Isän lohduttavaa läsnäoloa - Hän on kaiken tämän yläpuolella, ja on luvannut pitää meistä huolta. Uskomme, että kaikki kääntyy vielä hyväksi!

Haluamme toivottaa teille jokaiselle Siunattua Vapahtajamme Syntymäjuhlaa ja Kaikkea Hyvää alkavalle uudelle vuodelle!"

Kolme viikkoa

2011-11-20T15:16:00.000+07:00

Tänään sunnuntaina tuli kolme viikkoa siitä, kun lähdimme kotoa tulvia pakoon. Paikkaa on tuon ajan sisällä vaihdettu 4 kertaa. Viikko sitten tulimme HuaHiniin tapaamaan uuraislaisia ystäviä, jotka olivat täällä matkalla, ja niin tilanteet muuttuivat, että jäimme tänne. Tapasimme Fidan Kaakkois-Aasian aluepäällikköä täällä, sekä juttelimme kotiseurakuntaamme Suomeen tietokoneen välityksellä. Tulimme siihen tulokseen, että tässä vaiheessa ei ole enää järkeä lähteä muuttamaan majaa montaa kertaa, vaan olisi tärkeää koko perheen hyvinvoinnin kannalta löytää paikka, jossa voisimme olla siihen saakka, kunnes koti on jälleen asuttavassa kunnossa.
Vuokraisimme siis asunnon täältä, n 8km päästä HuaHinin keskustasta.
Lasten opettaja tuli tänne myös, joten Sagalla ja Danilla jatkuu koulu täällä joululoman alkuun saakka.

Tuomon kotireissun jälkeen vesi nousi vielä n. 30cm, eli todennäkoisesti on meilläkin mennyt sisälle. Kuluneen viikon aikana vesi on kääntynyt laskuun, Raamattukoululla on vesi laskenut nyt muutaman sentin vuorokausivauhtia. Vettä oli metrin verran, joten vielä menee useampi viikko, ennen kuin tiet ja pihat ovat kuivia. Sitten alkaa siivoustyöt.. Vesi kuulemma haisee todella pahalle, kun se ei juurikaan liiku, ja hyttysiä on paljon. Pelkona on, että taudit alkavat levitä. Pysyttelemme siis lasten kanssa pois alueelta niin kauan, että on taas turvallista palata.

Kirsin toive joulusta omassa kodissa ei taida toteutua, vaan valmistaudumme henkisesti viettämään joulun täällä Hua Hinissa.
joulupostia ei kannata meidän Bangkokin osoitteeseen lähettää. Olemme yrittäneet löytää täältä väliaikaista osoitetta, mutta vielä ei ole löytynyt ratkaisua. Jos jotain ilmaantuu, niin ilmoittelemme siitä täällä blogissa.

Veneellä kuorma-auton perässä

2011-11-03T12:05:00.000+07:00

Retki tulviville kotikonnuille...

2011-11-03T11:48:00.002+07:00

Aamulla lähdin keskustasta viemään lapsia kouluun opettajien evakkopaikalle ajatuksella, että jatkan siitä matkaa alueelle jossa asuntomme on. Sauli lähti kaveriksi. Alun perin ajatus oli, että olisimme mahdollisesti päässeet autolla lähemmäs suomikoulua ja meidän asuntoa. Jo taksissa istuessa tuli tieto, että alueelle ei ole enää mahdollista mennä edes maastoautolla. Jatkoimme kuitenkin matkaa, mutta se tyssäsi usean kilometrin päähän paikasta, johon olimme menossa. Meille menevä iso tie, Phetkasem, oli jo veden alla ja meitä lähinnä oleva The Mall Bangkhae alkoi olla veden ympäröimänä. Taksi jätti meidät Mallin kohdalle.

Taksi jätti moottoritien pientareelle, josta matka jatkui kävellen piennarta


Tässä jo varpaat kastui

Katchoonin seurakunnan portailta

Jatkoimme matkaa nilkansyvyisessä vedessä reilun kilometrin eräälle seurakunnalle, ja mietimme mitä tehdä. Jatkoimme matkaa vielä kävellen kilometrin verran kadulle, jota pitkin normaalisti ajamme autolla. Siellä vettä oli niin paljon, ettei kävellen ollut mielekästä jatkaa. Seisoimme risteyksessä miettien pitäisikö lähteä pois. Soitin naapurille, joka vielä oli kotona. Hän sanoi, että vielä 10cm ja vesi nousee meidän kotiin sisälle.

Tuonne pitäisi päästä, mutta vettä on ja paljon..

Tässä lastataan hiekkasäkkejä styroksin päälle

Vettä pitkin saapui mitä erilaisempia kuljetuksia, joilla ihmiset tulivat kodeistaan. Toiset tulivat hakemaan täydennyksiä varastoon, toiset olivat lähdössä evakkoon.

Hiekkasäkit lähtivät matkaan

Sitten paikalle ajoi lava-auto, jolla oli kyydissä peltisiä veneitä. Siitä kysyttiin hintaa ja se oli kohtuullinen, joten hetken mielijohteesta (ensin tietysti vaimolta lupa) veneen omistajaksi. Kiireessä ei tullut ostettua toista melaa, joten yhdellä melalla mentiin hiljalleen. Ihmetys oli monella thailaisella suuri, kun näkivät kaksi ulkomaalaista veneilemässä tulvan keskellä. Kymmeniä kertoja selitimme matkalla mihin olimme menossa. Melominen oli melko työlästä ja samalla mielessä painoi ajatus siitä, mitä löytäisimme suomalaiskoululta ja meidän kotoa.

Vihdoin pääsimme suomalaiskoulun ja raamattukoulun kadulle. Vettä oli tiellä ehkä noin 70-80 cm. Suomalaiskoulun tilanne oli melko järkyttävä. Pihalla kellui palloja ja pakastin…… Pakastimet ovat olleet ulkona koulun takana, mutta yksi ainakin oli lähtenyt katselemaan maisemia. Vettä oli ehkä noin 20cm ikkunoiden alapuolelle. Sauli kiipesi muuria myöden suoraan toiseen kerrokseen tarkastamaan kuinka koirat voivat. Minä vaihdoin sillä aikaa kuulumisia raamattukoululla olevien kanssa.

Raamattukoulun portilta

Kahden puun välissä näkyy betoninen pöytä, jonka ääressä kokouksen jälkeen istutaan...

Suomikoulu...

Pakastin oli lähtenyt omille teilleen...

Tässä vaiheessa en ollut varma pääsisimmekö meidän talolle asti, sillä melominen oli ollut aika rankkaa ja matkaa oli vielä 3 km edessä. Lähdimme kuitenkin yrittämään. Suomikoulun roskiksesta napattiin mukaan vanha luuta, joka toimitti puolittaista toisen melan virkaa. Hetken melottuamme kävi onnettomuus, ainokainen melamme katkesi. Eräs vastaantuleva mies näki tapahtuman omasta veneestään ja toi välittömästi meille oman varamelansa. Kuten jo aiemmin mainitsin, thailaisten suhtautuminen tähän kriisiin on uskomaton ja toista autetaan vaikka antamalla omasta.

Matkalla meidän kylään, taustalla häämöttää kylän portti

Portille

Kylä on hiljainen.. tässä meidän kotikatu

Lähestytään meidän porttia, takana noin 4,5 km soutamista..

Tältä näyttää piha...

Vene parkissa portailla

Tankkasimme juotavaa ja aloimme nostella vielä alakertaan jääneitä isompia tavaroita, kuten kirjahyllyjä, uuni jne. Isompi jääkaappi alakerrasta tyhjennettiin aiemmin yläkertaan siirrettyihin pakastimeen ja jääkaappiin. Jääkaappi laitettiin muovipussiin ja periaatteessa alakertaan ei jäänyt mitään mikä voisi mennä pilalle. Pakkasin vielä mukaan joitakin tärkeitä tavaroita ja suljimme oven. Vedellä on vielä varaa nousta noin 10cm ja sitten on lattian tasalla. Mikäli näin käy, vesi luultavasti imeytyy kaikista mahdollisista paikoista sisälle eli paljon ei ole tehtävissä.

Sohvat nostettu tuolien päälle

Pianokaappi täynnä kirjoja..

iso jääkaappi pussin sisään ja hella yläkertaan..

Talon sivustaa...

Vettä portilla yli polveen..

Kotikatu. Tässä lapset pyöräili vielä sunnuntai-iltana

Kadun päässä näkyy kelluva auto..

Kotimatkalla pääsimme helpommalla, kun tarrasimme kaduilla liikkuvien sotilaskuorma-autojen puskuriin ja annoimme heidän vetää. Sotilaat ja vapaaehtoiset olivat liikkeellä auttaen ihmisiä evakuoitumaan. Paluumatka sujui siis paljon nopeammin. Veneen jätimme alueella toimivan pastorin seurakuntaan. He voivat käyttää sitä avuksi jakaessaan ruokaa ihmisille. Hän sanoi, että he valmistavat noin 200 annosta ruokaa päivittäin ja jakavat sen sitten veneillä niille, jotka ovat kodeissaan.

Tämän kuorma-auton perään lähdettiin meidän kylän portilta

10 kk ikäinen pikkuinen oli päässyt venekyytiin

Pastori Katchoon oli lähdössä hakemaan lisää riisiä ja vei meidät samalla kohti kaupunkia. Isolla tiellä vesi oli edelleen noussut ja liikennettä ohjattiin hieman sekasortoisesti moottoriteitä väärään suuntaan. Vihdoin oltiin kuitenkin kuivilla ja äkkiä taksilla perheen luokse.

Kotikadulla 2.11.2011

2011-11-03T09:50:00.002+07:00

Evakossa

2011-11-02T23:22:00.000+07:00

Kanavan yläpäässä vesi alkoi sunnuntaina tulla yli äyräiden...


Tältä näytti meidän kulmilla sunnuntaina päivällä, vettä alkoi tulla viemäreistä vähän kadulle

Sunnuntaina mietimme kotona, mitä tekisimme, kun vettä alkoi pikkuhiljaa tulla meidän alueella kaduille viemäreistä. Päätimme lähteä yöksi keskustaan karkuun katsomaan, mihin tilanne kehittyy. Pakkasimme viimeiset tavarat, nostelimme tavaroita ylös, pistimme hellan ja pesukoneen pussiin ja varasimme Christian Guesthousesta huoneen yöksi. Koska automme oli jo raamattukoululla valmiina, tuli Nordblomin Markus autollaan hakemaan meitä illalla kuuden jälkeen. Markus auttoi Tuomoa nostelemaan vielä pari kaappia yläkerran porrastasanteelle.

Pesukone pussiin

Painavat kaapit tiilien päälle ilmaan..

Kun lähdimme ajamaan raamattukoululle, oli jo ensimmäisessä liikenneympyrässä vettä niin paljon, että meidän autolla siitä ei olisi enää päässyt! Meidän kylässä ei kuitenkaan ollut vielä yhtään vettä.

Ajoimme keskustaan ja olimme yhden yön hotellissa, ja siitä sitten siirryimme lähettitovereidemme Monosten kotiin maanantaina. Monoset itse ovat tämän viikon poissa. Tälle alueelle ei ihan heti pitäisi vettä tulla, ja olemme kolmannessa kerroksessa, joten siltä osin turvassa. Lasten opettaja miehensä kanssa on evakossa myös täällä keskustassa, joten koulu jatkuu suht normaalisti - joka toinen päivä heidän asunnossaan, joka toinen päivä täällä. Myös raamattukoululla englantia opettava englantilais-kroatialainen Rebekah on näillä kulmilla evakossa, ja näemme häntä päivittäin.

Tuomo soitteli väliaikatietoja naapurilta, joka jäi vielä kotiinsa. Hän kertoi jo maanantaina, että vesi on noussut kyläämme, ja että vettä on myös meillä pihassa. Tiistaina kuulimme uutisia ja näimme kuvia raamattukoulun kulmilta, että vettä on siellä jo reilusti, ja naapurikin sanoi, että vesi lähestyy ovea, joten tumppi päätti lähteä katsastamaan tilannetta niillä kulmilla. Siitä lisää seuraavassa tarinassa..

Kuvia tästä meidän nurkilta

2011-10-30T13:21:00.002+07:00

Tulva Bangkok 2011

Tästä kuvasta klikkamalla pääset kuvakansioon, jossa on eilisiä kuvia tästä meidän kodin kulmilta, meidän kylästä, ja lähimmästä tulvapaikasta.Sen verran alkaa olla vettä ihan tässä kilometrin sisällä meidän kotoa, että Tumppi lähtee viemään auton, joka on pakattu valmiiksi, raamattukoululle, josta pääsemme tarvittaessa sitten lähtemään evakkoon. Sinne pääsemme vielä ajamaan mopolla, vaikka tiellä vähän vettä olisikin. Meidän auto kun ei kestä vettä oikein ollenkaan... Eli tällaisia tänä päivänä...

เพลง น้ำใจไทย

2011-10-28T23:05:00.001+07:00

" tulvii kuinka paljon tahansa,
sitä enemmän autamme toisiamme
me thailaiset emme koskaan hylkää toisiamme
selviämme tästä kriisistä yhdessä"

Tulvatilanne

2011-10-28T21:36:00.005+07:00

Kuva: Bangkok Post

Tämä viikonloppu on jälleen kerran ennustettu tulvan kannalta vaikeimmaksi. Hallitus julisti vapaaksi 27.-31.10 ja on kehottanut mahdollisimman monia poistumaan Bangkokista. Merivesi on tänä aikana korkeimmillaan ja pohjoisesta tulevat tulvavedet ovat saapuneet Bangkokiin. On arveltu, että maanantain jälkeen veden pumppaaminen mereen nopeutuu, kun merivesi jälleen laskee.

Kuva: Abc News

Tänään vesi meitä lähellä olevassa isommassa kanavassa on noussut hiljalleen. Kanavan yläpäässä oleva sulku ilmeisesti vuotaa tai vettä valuu jostain ohi, sillä vesi tulvii kaduille. Käytännössä tilanne ei meillä kotona ole muuttunut, mutta on selvää, että nyt vesi on todella saapunut. Meidän läheisimmät kanavat nousevat hiljalleen, mutta vesi saa nousta vielä kymmeniä senttejä ennenkuin meidän kylälle on mitään uhkaa. Käytännössä veden pitää nousta reilusti yli metri nykyisestä, että meidän talo on vaarassa. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että ei ole varmuutta milloin tiet ovat veden alla, ja poistuminen on mahdotonta. Olemme yhdessä opettajien kanssa tehneet evakuointisuunnitelman, jonka mukaan lähdemme kun vesi alkaa nousta viemäreistä, joten tilannetta seurataan.

Kuva: thaivisual.com

Olemme seuranneet tilannetta uutisista jo kolme viikkoa. Tällä hetkellä televisiossa on meneillään mielenkiintoinen keskusteluohjelma, jossa haastattelussa on islamin, kristinuskon ja buddhalaisuuden edustajat. Jokaisella on mahdollisuus puhua siitä kuinka ihmiset voivat lohduttaa itseään tänä vaikeana aikana. Evankeliumi tuli hienosti esille suorassa lähetyksessä.....

Tulvavaroituksia ja haisevaa hanavettä

2011-10-27T16:06:00.001+07:00

Eilen keskiviikkona tulvat Bangkokissa jatkoivat leviämistään. Don Muangin lentokentän edessä kulkevalla tiellä oli jo 80 cm vettä, ja monia muitakin teitä tai katuja Bangkokissa jouduttiin sulkemaan veden nousun vuoksi. Suuret viikonloppumarkkinat (Chatuchak) kuuluu tulvariskialueelle, joten ilmoitettiin, että ensi viikonloppuna markkinat ovat suljettuna.

Myös tällä alueella eilen jälleen levitettiin paniikkia ihan urakalla, kun autot kuulutuslaitteineen kiersivät kylissä ja varoittivat nopeasta vedennoususta. Me olemme nyt seurailleet netistä kanavien vesitilannetta näillä kulmilla, ja tuo reaaliajassa päivittyvän sivun mukaan meitä lähimpänä kulkevassa suuressa Thawiwatthana- kanaalissa on vesi noussut maanantain 1,15 metristä tämänhetkiseen 1,5 metriin, joten tässä meidän talon vierestä kulkevassa kanaalissa vedennousu ei käytännössä juurikaan näy, varaa on vielä hurjasti. Silti pelko elää ihmisten mielissä koko ajan, ja ihmiset varustautuvat pahimpaan.

Tässä eräs meidän kylässämme oleva talo näyttää esimerkkiä muille, kuinka korkea muuri kannattaa tehdä..

Ovien ja porttien eteen on muurattu tulvaesteitä, ja kasattu hiekkasäkkejä, ja uusin keksintö on suuri muovipussi, jonne voi ajaa auton turvaan vedeltä! Tuomo oli eilen illalla auttamassa naapuria auton pussiin laitossa.. :) Kaikkea sitä ihmiset keksii! Mutta kieltämättä hyvä idea :)

Eräs käytännön elämää hankaloittava asia on se, että eilisestä lähtien hanasta tuleva vesi on ollut ruskeaa ja todella pahalle haisevaa. Tiskaaminen ja peseytyminen tuossa vedessä ei enää ole kovin mukavaa. Keittiössä oleva pieni vedensuodatin menee jatkuvasti tukkoon, vesi on niin likaista. :( Toisaalta taas pullovettä ei tahdo löytyä enää mistään..

Eilen kävimme kaupassa, ja se oli aivan tupaten täynnä ihmisiä, jotka keräsivät kärryihin ja koreihin tavaraa minkä ehtivät.. Hyllyt olivat osin tyhjänä, vaikka koko ajan uutta tavaraa ostoskeskuksen kauppaan tulikin. Leipää emme saaneet esim enää mistään, kananmunat olivat loppu, maitohyllyssä muutama purkki maitoa. Harmi, kun oma uunikin on rikki, ei onnistu leipominenkaan..
Monet Seven Eleven - ketjun liikkeet ovat hyllyt tyhjänä tavaroista. Osa keskusvarastoista on veden alla, osa poikki olevien teiden takana.

Eilen tiet HuaHiniin ja Pattayalle päin ruuhkautuivat myös, sillä bangkokilaiset lähtivät suurin joukoin karkuun tulvia. Hallituksen julistama viiden päivän vapaa (ylimääräiset vapaapäivät to ja pe sekä ma) mahdollisti ihmisten matkaamisen alueille, joilla ei tulvi.

Vaikka meillä ei olekaan mitään hätää, alamme huomata tämän odotuksen ja epätietoisuuden vievän voimia. Unet ovat katkonaisia, kun tulvat tulevat uniinkin. Lapsille harmittavin tulvan mukanaan tuoma pettymys on ollut se, että marraskuun alkupuolen kummiseminaari Bangkokissa on peruttu, joten heidän ystävänsä naapurimaasta eivät tulekaan tänne. Se on ollut iso harmi! Lapsilla koulu on vielä toistaiseksi jatkunut ihan normaalisti. Tilannetta katsotaan päivä kerrallaan.

Tässä tämänpäiväistä päivitystä meidän kulmilta.

Viisumeita ja vettä

2011-10-25T18:49:00.000+07:00

Tulimme juuri ulkomaalaisvirastosta, ja iloksemme voimme kertoa, että vihdoin koko perheellä on vuoden viisumit!! :)

Päivä oli tosin aika raskas. Lähdimme kotoa ajamaan klo 7.30 ja olimme perillä n. klo 9. Siinä sitten odoteltiin ja jonotettiin, että passeihin lyötiin leimoja. Kaikki sujui jouhevasti, ja pari tuntia myöhemmin meillä koko poppoolla oli passeissa uudet leimat 25.10.2012 asti!
Kaikkien Thaimaassa asuvien ulkomaalaisten pitää ilmottautua viranomaisille 90 päivän välein, jollei välillä poistu maasta. Nyt me muut saimme tuon 90pv:n ilmottautumisleiman samalla - paitsi Tuomo... Hän joutui mennä saman suuren salin toiselle luukulle jonottamaan - jota sitten kestikin--- edessä kun oli 164 ihmistä jonottamassa. Ehdimme käydä syömässä ja kävelemässä ympäri suurta rakennusta moneenkin kertaan, ennenkuin vihdoin klo 15 maissa Tuomon vuoro tuli, ja hän sai vielä tuon yhden leiman passinsa välissä olevaan paperiin. Kotona olimme viideltä.
Ihmeesti lapset jaksoivat olla reippaana!

Tulvatilanne täällä Bangkokissa leviää. Bangkokin entinen kansainvälinen lentokenttä Don Muang, miltä nykyään lennetään vain sisämaan lentoja, jouduttiin sulkemaan tänään, kun vesi meni kiitoradoille ja rakennukseen.

Myös täällä meidän puolella kaupunkia ihmiset odottavat jännittyneenä. Löysin tämänpäiväisen kartan, jonne laitoin nuolen meidän kotimme kohdalle. Siniset alueet ovat siis pohjoisesta virtaavia tulvavesiä.. Selostuksessa kuvassa numero 2 edustaa tätä kaupungin länsipuolta, ja siinä sanotaan, että Nonthaburista tulevat vedet odotetaan saapuvan tänne Thonburin kulmille loppuviikosta. Vihreällä kuvassa näkyvä viiva on junanrata, jonka vallien odotetaan hidastavan ylhäältä päin tulevia vesiä - ja ohjaavan niitä joko länteen Tha Chiin - jokeen tai itään Chao Phraya- pääjokeen. Välissä menee suuri Thawi Watthana - kanava, jonka haara kulkee talomme vierestä (noin 10 metriä meiltä, kylläkin muurin takana..) Alapuolella kulkee Phasi Charoen - kanava, joka tulee lähelle tätä isoa Setthakitin aluetta, jossa myös suomikoulu ja raamattukoulu sijaitsevat. Välissä on suuri Phetkasem- tie, mutta myös tuolta puolelta pelätään veden valuvan alempana olevaan Setthakitin alueeseen...

Ihmiset näillä alueilla tuntuvat olevan todella peloissaan, ja tulvaesteitä talojen ja kauppojen edessä korotetaan joka päivä. Seuraava "jännityksen paikka" on loppuviikko, kun la-ma merivesi on jälleen korkealla, joten veden virtaus mereen hidastuu, ja samalla pohjoisen suunnasta virtaavia vesiä tulee vauhdilla alaspäin. Hallitus ilmoitti tänään, että torstaista maanantaihin on ylimääräiset vapaapäivät, jotta ihmiset voivat varautua tulviin, viedä autoja turvaan ja muuttaa mahdollisesti itsekin karkuun tulvia esim. sukulaisten luo muihin (tulvimattomiin) lääneihin.

Tulvatilanteen päivitystä

2011-10-24T20:36:00.000+07:00

Tulvat jatkuvat yhä . Kuolleiden lukumäärä on noussut 356 henkilöön. Vesi on alkanut virrata Bangkokin pohjois- ja itäpuolella oleville alueille ja ihmiset useilla asuinalueilla ovat joutuneet jättämään kotinsa. Meidän helluntailiikkeen kolme seurakuntaa Bangkokin alueella on jo joutunut siirtymään evakkoon. Raamattukoulun johtajan veljen, Chamloongin kodissa ja seurakunnassa on vettä 1,5 metriä, ja he ovat joutuneet poistumaan kotoaan.

Tulvia odotellessa.. Kaupan eteen muurattua aitaa ollaan korottamassa...

Meidän kotimme sijaitsee Bangkokin länsipuolella. Lähimmät tulva-alueet ovat meiltä noin 15-20 km:n päässä. Uutisissa meidän alueemme on listattu kohtaan ”pitää olla varuillaan ja seurata uutisia, ja jos tulva tulee, sen ei pitäisi nousta yli 50 cm”. Osa ihmisistä on sitä mieltä, että meidän kyläämme vesi ei nouse, osa on muurannut lähes metrin korkuisia aitauksia ovien ympärille, hiekkasäkkejä on porteilla ja ovilla, ja kadulla ainoa puheenaihe on tulvat ja siihen varautuminen. Lauantaina pääministeri ilmoitti, että koko Bangkokin alueen tulee varautua vähintään metrin korkeudelle nousevaan tulvaan, joka tulee kestämään kuukaudesta puoleentoista... Tilanne on hämmentävä ja stressaava meilläkin koko perheelle, kun olemme jatkuvassa valmiustilassa. Ruokaa ja vettä sekä kynttilöitä ym. on varastoituna, hiekkasäkkejä pihassa, ja Tuomo tukki pihan metalliaitaa paksulla muovilla ja tiiliskivillä veden nousun varalta. Tavaraa on siirretty viranomaisten kehotuksesta yläkertaan. Suunnitelmia lähiviikoille tehdään ”tulvavarauksella”... Kaiken tämän hässäkän keskellä mukavaa on se, että olemme tämän vuoksi päässeet tutustumaan moniin kotikatumme ihmisiin, joita yleensä hyvin harvoin näkyy suljettujen porttien ulkopuolella. Nyt huoli on yhteinen, ja vietämme paljon aikaa kadulla jutellen ihmisten kanssa. Uskomme, että tälläkin on tarkoituksensa!


Myös Sevenin eteen on muurattu seinämä, aukko tukitaan hiekkasäkeillä.

Tällä hetkellä Thaimaassa on menossa koulujen ”syysloma”, joka on kahden lukukauden välissä oleva, pidempi lomajakso. Bangkokissa ilmoitettiin, että kaikki alueen koulut pysyvät suljettuina ainakin lokakuun loppuun saakka, mahdollisesti pidempään. Raamattukoulun seuraavan lukukauden olisi pitänyt alkaa lokakuun viimeinen päivä, mutta koska tiet pohjoiseen ovat poikki, linja-autot ja junat eivät kulje, joten monien on mahdotonta päästä paikalle, samoin ruoka-tarvikkeiden haaliminen on jo käynyt vaikeaksi. Raamattukoulun alkua siis päätettiin siirtää kahdella viikolla eteenpäin. Raamattukoulun henkilökunnasta kampuksella asuvat naiset ja lapset lähtivät lauantaina ajamaan Koillis-Thaimaahan, Phetsabunin lääniin turvaan. Jos tällä alueella tulvii, on raamattukoulun ja Suomalaiskoulun pihat ensimmäisenä veden alla..

Huolta aiheuttaa hieman myös viisumiasiamme. Saimme vihdoin perjantaina thailaiselta asioidenhoitajaltamme puhelinsoiton, että paperimme ovat saapuneet ja meidän tulisi lähteä uusimaan viisumeita huomenna tiistaina 25.10. (joka on tämänhetkisten viisumeidemme viimeinen voimassaolopäivä..) Ulkomaalaisvirasto sijaitsee tulva-alueen rajalla ja monet tiet tuolla ovat jo poikki. Lähdemme aamulla aikaisin matkaan, ja koitamme etsiä avoinna olevan reitin immigrationiin. Eväät on varulta tehty mukaan, sillä matkan kestosta ei uskalla edes arvailla. Toivotaan kuitenkin, että päästään perille, ja saadaan VIHDOIN koko perheelle ne kauan kaivatut vuoden viisumit...

Kaupat alkavat olla aution näköisiä, sillä monessa paikassa hyllyt ovat tyhjinä. Vesi, pussinuudelit ja tonnikala on loppu monesta paikasta. Eilen menimme etsimään Lidialle vaippoja. Tyhjinä oli hyllyt. Saimme yhtä merkkiä pientä kokoa, niillä pärjätään. Kotona pidämme päiväsaikaan kestovaippoja, joten saamme paketin riittämään pitkälle. Onneksi imetystäkään ei ole vielä lopetettu, joten ei tarvitse olla huolissaan myöskään pienen neidin maidoista!

Ps. Loppuun vielä iloinen uutinen: Lidia täytti viime viikolla yksi vuotta! Kaiken tämän huolen ja epävarmuuden keskellä pidimme synttärit perjantaina raamattukoulun väen ja Bangkokin suomalaisten lähettien kesken. Syntymäpäivälaulu laulettiin kolmella eri kielellä!
Juhlien jälkeen lauantaiaamuna sitten aloitimme alakerran tyhjentämisen tulvien varalta. :)

Matka tulva-alueelle

2011-10-19T11:35:00.000+07:00

Maanantai-aamuna (17.10) klo 6 kokoonnuimme Prasiri seurakunnan pihalle Bangkokissa. Olimme lähdössä Lopburin läänin tulva-alueelle jakamaan avustuksia. Lähtijöitä oli reilu 20 viidessä autossa.

Matkan järjestäjänä toimi Christian Volunteers for Social Involment, joka on yhteiskristillinen ryhmä. Heidän toimestaan apupaketteja oli saatu kasaan 400 perheelle. Paketit sisälsivät riisiä, kuivattua kalaa, muita kuivatarvikkeita, lääkkeitä ym. Aamulla tavarat oli lastattuna autoihin ja yhteisen rukouksen ja lyhyen infon jälkeen pääsimme liikkeelle.

Tulvien takia monet päätiet ovat edelleen poikki ja jouduimme kiertämään monen mutkan kautta pikkuteitä pitkin. Normaalisti matkaa olisi noin 150 km. Matkaan meni kuitenkin kaikkiaan noin 5 tuntia. Pysähdyimme ensin Lopburissa rakenteilla olevan Prasiri- seurakunnan tontille, jossa alueen pastoreita oli koolla. Jätimme sinne paketteja sen mukaan, kuin kukin seurakunta tarvitsi.

Jatkoimme siitä matkaa Lopburin Victory- seurakuntaan, johon oli varattuna vettä jaettavaksi. Siellä odotimme armejan autoa, joka veisi meidät tulva-alueelle. Jouduimme tovin odottamaan kuorma-auton saapumista. Kun auto vihdoin saapui paikalle, totesimme melko pian, että emme millään mahdu auton kyytiin. Paketteja ja vettä oli niin paljon, että tarvitsimme toisen auton. Hetken oli epävarmuutta siitä, pääsisimmekö alueelle lainkaan. Onneksi kuitenkin toinen kuorma-auto järjestyi ja saimme kaikki tavarat ja ihmiset mukaan.

Ajoimme Lopburin kaupungin läpi ehkä noin 10 kilometriä. Tuolla välillä pelastusliivit tuntuivat hieman naurettavalta. Ajattelin, että kuinka paha se tilanne voi olla, että meidän on pidettävä pelastusliivejä kuorma-auton kyydissäkin.

Todellisuus paljastui kun saavuimme kaupungin toiselle laidalle, josta joki normaalisti virtaa. Tielle oli pystytetty varoitustaulu, jossa luki, että alueelle meneminen kielletty, tulva 1,5 metriä. Tilanne oli järkyttävä. Tien yli virtasi vesi valtavalla voimalla usean kilometrin matkalta. Talojen ensimmäiset kerrokset olivat veden alla tai ikkunoista virtasi vesi sisälle.

Tien korkeammille ja kuivemmille osuuksille ihmiset olivat kyhänneet telttarakennelmia, joihin olivat kasanneet omaisuutensa kuormalavojen päälle. Jotkut olivat onnistuneet rakentamaan suojamuureja siten, että vesi ei ollut päässyt sisälle, mutta ne olivat silti täysin veden ympäröimiä ja ihmiset olivat jumissa omissa taloissaan. Virtaus oli voimakas muutaman kilometrin matkalla siinä, missä joen uomat normaalisti kulkevat. Joku pienempi kuorma-auto oli saanut vettä moottoriinsa ja sammunut. Yksi oli ilmeisesti lähtenyt veden mukaan siten, että keula oli suistunut tieltä. Pelastusliivit eivät enää tuntuneet yhtään liioittelulta.

Kun virtaus vihdoin lakkasi, oli näky edelleen yhtä järkyttävä. Kilometrien matkalta riisipellot olivat muuttuneet järviksi. Ihmeellistä oli kuitenkin se, että ihmiset hymyilivät ja vilkuttivat kun ajoimme ohi.

Olimme matkalla kaukaisempaan kylään johon avustuksia ei vielä oltu juuri viety. Kaupungin alueelle avustuksia oli kuulemma toimitettu tulvan alkamisesta saakka. Vihdoin noin tunnin ajamisen jälkeen saavuimme kunnantalon pihalle, josta meidän oli määrä jatkaa veneillä jakamaan paketteja ihmisten koteihin. Paikalla olevat veneet olivat kuitenkin odotettua pienempiä, joten meille ehdotettiin, että käymme katsomassa aluetta veneillä ja paketit viedään perille kun isompia veneitä saadaan paikalle.

Alue oli kuin suuri järvi, josta vastaranta juuri ja juuri erottui. Lähdimme neljällä veneellä käymään eri kylissä. Läheteistä paikalla oli Henry ja Ruut Mononen sekä Markus Nordblom. Vierailulla oleva Ahti Kurki oli myös mukana. Astuimme yhteen veneeseen johon saimme oppaaksi paikallisen naisen, Samliam -nimeltään. Hän vei meidät läheiseen kylään. Puiden seasta löysimme reiän, josta pääsimme lähelle asutusta. Meitä vastaan tuli kaksi vanhempaa miestä muovisilla veneillä meloen. Saimme annettua heille paketit ja sanoimme, että lisää on tulossa. Keskustelimme heidän kanssaan hetken. Tulva oli tullut 29.9. eli yli 2 viikkoa sitten. Koskaan aiemmin tulva ei ollut noussut näin korkealle. Miehet juttelivat leppoisasti vaikka paikka jossa kohtasimme oli oikeasti kylän päätie, joka oli 1,5m veden alla. Toinen totesi, että kyllä tässä pärjäillään. Talon toisessa kerroksessa voi vielä asua, vettä tulee hanasta, sähköt ja vessa toimii.

Jatkoimme vielä katselemaan paikallista poliisisasemaa, joka myös oli veden alla. Riisipellot, joiden päällä nyt kuljimme veneellä, olisivat olleet juuri valmiita sadonkorjuuseen. Yhtään ei ehditty korjata. Nyt ne olivat 2-4 metriä veden alla. Paluumatkalla kunnantalolle, meitä vastaan tuli vene, johon avustuspakettimme oli lastattu. Rannalla kuljetusveneitä odotti jonkun tehtaan työläisiä. He käyvät työssä normaalisti. Työmatka vain on muuttunut siten, että matkaa pitää tehdä veneellä ja bussilla, joka vie tulva-alueen yli. Kauanko lienee matkaan käytetty aika pidentynyt ja millaiset olot heillä on kotona......

Paluumatkalla mahduimme yhteen autoon. Pysähdyimme ottamaan kyytiin ihmisiä, jotka olivat matkalla kaupunkiin. Ihmisten asenteessa ja yhteistyössä oli jotakin erityistä, josta saa ottaa oppia omaan elämäänsä. Muutenkin matka sai mietteliääksi. Vaikka uutisia oli katsottu useita päiviä ja samanlaisia kuvia nähty, ei voinut kuvitellakaan millainen todellinen tilanne on. Paikalliset viranomaiset arvioivat, että veden laskeminen vie ainakin kaksi kuukautta tai pidempään, eikä vesi vielä näiden kahden viikon aikana ollut laskenut lainkaan.

Kotimatkalla lähdimme yhteisen aterian jälkeen. Saavuimme Bangkokiin puolen yön paikkeilla.
---

Tätä kirjoittaessa olen juuri kuullut uutisen, että Bangkokin pohjoispuolella on joku tulvavalli sortunut ja alue on veden vallassa. Raamattukoulun johtajan veljen seurakunta ja koti on tuolla alueella, joten hän lähti sinne paikalla olevien oppilaiden kanssa auttamaan. Hallitus on moneen kertaan vakuuttanut, ettei tulva tule Bangkokiin, mutta tuskin kukaan voi olla varma siitä. Meidän kotimme alueella olevissa kanavissa vesi on laskenut, koska vettä ei ole päästetty alueella kulkevaan pääkanavaan. Joku uutinen kuitenkin kertoi, että kanavan pohjoispäähän oli annettu varoitus, joten vielä ei voi huokaista helpotuksesta.

Tulvan vaikutukset ovat järkyttävät. Tämän hetken tiedon mukaan (19.10.) tulvissa on kuollut 315 ihmistä ja 3 on kateissa. Tulva on vaikuttanut yhteensä 62 Thaimaan 76 läänistä. Näissä tulva on vaikeuttanut yli 2,7 miljoonan perheen elämää eli vaikuttanut 8,8 miljoonan ihmisen elämään. Monet tehtaat ovat jääneet vesien alle, joten myös taloudelliset vaikutukset ovat mittavat. Lisäksi uutisissa oli joku päivä sitten maininta, että monet ovat syvästi masentuneita. Pelkästään Singburin läänissä oli tehty 50 itsemurhaa. Monet menettivät viime vuonna sadon, kun tuholaiset söivät kaiken. Nyt he menettivät sadon lisäksi kaiken muun. Tämän vuoden viljelykset oli suurilta osin tehty lainarahalla, joten monet eivät näe minkäänlaista tulevaisuutta.

Joten tässä lyhyt yritys kuvailla jotain, joka todellisuudessa on sanoin kuvaamatonta.......

-Tuomo-

Lopburin tulva

2011-10-19T11:00:00.000+07:00

Kuivin jaloin ollaan

2011-10-16T21:23:00.001+07:00

Monet ovat kyselleet viikonlopun aikana kuulumisiamme, ja tässä vielä pikaisesti yhteenveto: Normaalia enempää emme ole nähneet vettä, tulvat eivät ole siis tulleet näille kulmille. Olemme turvassa!Tämän viikonlopun olemme olleet kuitenkin varuillamme ja seuralleen uutisia normaalia tarkempaan tässä kotosalla. Bangkok on täynnä monenkokoisia kanaaleja, ja aivan meidän talomme vieressä kulkee yksi tällainen "khlongi". Tuomo on seurannut sen vedenpintaa, niin kuin monet muutkin. Kun vesi ei näyttänyt nousevan, hän kävi kysymässä eräältä mieheltä, joka oli asetettu vartioon erään läheisen khlongin luo. Tämä mies kertoi, että viranomaiset koittavat viimeiseen asti varjella, ettei vettä tarvitsisi levittää kaikkiin pikkujokiin, jotka ovat jo muutenkin ääriään myöten täynnä. Joten näille seuduille ei ole vielä tarvinnut laske vettä isosta joesta, vaan Chao Phraya (suuri joki, joka menee Bangkokin läpi) ja kaksi muuta haaraa, jotka menevät kaupungin itä- ja länsipuolelta, ovat toistaiseksi kestäneet nuo valtavat, pohjoisesta tulevat vesimassat. Viranomaiset rakennuttivat useita tulvavalleja helpoiten tulviville kohdille, ja nämä ovat toistaiseksi Bangkokissa kestäneet. Muualta maasta olemme nähneet lohdutonta kuvaa, kuinka hillittömän vesimassat ovat pyyhkineet läpi useiden kaupunkien ja lukemattomien pikkukylien jättäen ne autioksi, kun vettä on ollut taloissa jopa kaksi metriä!! Huomenna maanantaina Tuomo lähtee muutaman pastorin kanssa jakamaan avustuskuormaa Lopburin kaupunkiin. Muistakaa rukouksiin tuota matkaa, samoin kaikkia näitä miljoonia ihmisiä, joiden elämään tulvat ovat vaikuttaneet!!!

Tulvat 2011 Thaimaassa

2011-10-06T23:13:00.002+07:00

Tulvat Thaimaassa pahentuvat yhä.

Tällä hetkellä kuolleita on 244, ja 28 lääniä on tulvien alla, ja on annettu uusia säätilavaroituksia tuleville päiville.

Tulvakartta to 6.10.2011

On arvioitu, että tämän vuotiset tulvat ovat vaikuttaneet jo 2,6 miljoonan perheen elämään, ja arviolta 1,2 miljoonaa hehtaaria viljelysmaita on tuhoutunut. Nyt torstai-iltana useita läänejä on varoitettu muutaman tunnin sisällä tapahtuvan vedennousun vuoksi. Isot padot ovat tulleet täyteen, ja kriittiset rajat on ylitetty. Nyt niistä on jouduttu aloittamaan veden laskeminen jokiin, sillä on pelko, että seuraavan sateen tullessa vesi tulee yli...

Täällä Bangkokissakin kadut tulvivat, ja äsken kotiin ajaessamme näimme ihmisten muuraavan ylimääräisiä tiilikerroksia ovien eteen ja siirtelevän hiekkasäkkejä. Puolenyön jälkeen vesi alkaa nousta kuulemma täälläkin, ja ihmisiä on pyydetty varustautumaan nostamalla tavaroita ylös..

Tehtaan pihassa tulvii Ayutthayassa..

Ayutthayan läänissä ja kaupungissa tilanne pahenee nopeasti. Äsken katsoimme uutisista, kuinka ihmisiä evakuoitiin sairaaloista veneillä toisiin sairaaloihin... Eräässä vankilassa vesi oli noussut 1,5-2 metriä, ja vankeja siirrettiin turvaan muualle. Isot moottoritiet pohjoisesta etelään ovat poikki, ja Bangkokiin tulevalla tiellä on 30-40 km jonot.

Muistakaa rukouksin!


Chiang Main näkymää pari päivää sitten

Tähän juttuun tietoa löytynyt mm tästä Bangkok Postin englannin kielisestä jutusta.
Samoin televisiosta jatkuvasti tulevasta uutislähetyksestä..

น้ำท่วมอุทัยธานี 18/09/54

2011-10-06T22:30:00.000+07:00

Joululauluharjoituksia ja syntymäpäiväkakkua

2011-10-02T20:11:00.000+07:00

Kaikki ne, jotka minut tuntevat, tietävätkin, kuinka paljon pidän joulusta. Eikä vain itse joulusta ja niistä muutamasta joulukuun päivästä, vaan sen odotuksesta, valmisteluista, ja tunnelmien luomisesta. Koska joulukuu on aina niin täynnä erilaisia joulujuhlia ja niiden harjoituksia ym touhua siellä ja täällä, ei kotona puuhasteluun silloin jää enää aikaa. Joten tänä vuonna Tuomo antoi minulle luvan aloittaa jouluhaaveilut lokakuussa - ja nyt tuo rajapyykki on ohitettu! Tumpille lupasin, että joululaulut ei meillä sentään vielä lokakuussa soi.. Mutta tänään kokouksen jälkeen oli kirkolla jo naisten ryhmän ensimmäiset joululauluharkat! :) Sitä ei Tumppikaan voinut kieltää :)

Kokouksen jälkeen raamattukoululla puun alla, kun lämpötila näytti +34, laulettiin Jouluyö, juhlayö sekä pari thailaista joululaulua. Onneksi edes tuuli mukavasti. :)

Seurakunnan joulujuhlan päivämääräkin varmistui 25.12. iltapäivällä. Mikäpä sen parempi päivä joulujuhlalle! Jokaista seurakuntalaista kannustetaan tuomaan omia naapureitaan ja sukulaisiaan paikalle. Ja valmistelut ovat siis jo hyvässä vauhdissa. Tosin moni asia voi matkalla vielä muuttua, mutta se on ihan normaalia.

Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai on kokouksessa paitsi ehtoollinen, mutta myös mukava tapa muistaa sen kuun syntymäpäiväsankareita. Varsinaisen kokouksen loputtua kysytään sen kuukauden syntymäpäiväsankarit. Tänään eteen kutsuttiin siis kaikki lokakuussa syntyneet (joita oli tällä kertaa 3 - Lidia 20.10., KhauTang 22.10. ja vielä eräs kolmas nainen 24.10.), heille laulettiin Happy Birthday to You, ja he saivat puhaltaa pikkukakusta kynttilät. Sen jälkeen vielä koko kirkkoväki siunasi heidät. Siinäpä sitten heräsimme huomaamaan, että pikkuvauvamme täyttää ihan kohta vuoden!!!!

Syyskuun ystäväkirje

2011-09-26T14:41:00.001+07:00

Syysterveiset Thaimaasta! Takana on pian vuosi ja neljä kuukautta tätä uutta jaksoamme näillä leveysasteilla. Sadekausi jatkuu, ja on saanut monet läänit Thaimaassa tulvimaan pahasti - kuolleita on ainakin 136, ja tuhansien elanto ja toimeentulo on tuhoutunut vesimassojen pilattua riisisadot ja hajotettua kodit. Tämän vuoden tulvien on sanottu vaikuttaneen jo 580 000 perheen elämään 23 Thaimaan läänissä. Bangkokin läpi virtaavan suuren ChaoPhraya- joen vesi on vielä toistaiseksi pysytellyt uomissaan, vaikkakin pienemmät joenhaarat ovat ääriään myöten täynnä - ja vesi nousee sateiden jälkeen kaduille..

Sadekausi ei vielä ainakaan ole osoittanut loppumisen merkkejä täällä Bangkokissa. Vettä sataa ja myrskyää - milloin enemmän, milloin vähemmän. Välillä tiet tulvivat ihan urakalla ja silloin Bangkokin arvaamattomasta liikenteestä tulee aika paksu puuro - joka ei liiku mihinkään. Viime torstaina olimme menossa Monosille keskustaan, ja varasimme matkaan tunnin, joka tuohon n 20 km matkaan normaalisti menee. Oltuamme lähes kolme tuntia matkalla, käännyimme ympäri - pääsemättä siis koskaan edes perille. Välillä jono oli täysin liikkumatta 20 minuuttia, sitten mentiin eteenpäin auton mitta, ja taas seisottiin. Jossain välissä Danille tuli vessahätä, joten sitten vaan autosta ulos ja kävellen huoltoasemalle. Kun palasimme takaisin, oli auto samassa kohdassa... Lähdimme liikenteeseen kotoa klo 16.30 ja palasimme klo 21. Käymättä siis missään... Lapsiakin hieman turhautti autossa istuminen, vielä kun jäimme ilman Ruutin herkkupannaria, jota olimme odottaneet. :)

Viime kirjeen aikaan olimme lähdössä Malesiaan viisumin uusintaan. Matka meni hyvin, ja saimme jälleen 3kk viisumin, jonka umpeutuessa lokakuun lopussa toivottavasti vihdoin saamme vaihdettua sen pitkään vuoden viisumiin täällä Bangkokissa.

Lasten koulu alkoi elokussa, ja saimme uudeksi opettajaksi Tarja Leppäsen miehensä Saulin kanssa. Danista tuli ekaluokkalainen ja Saga aloitti kolmosluokan. Koulussa ei tänäkään vuonna ole muita oppilaita meidän lasten lisäksi joten opetus on taatusti tehokasta. Lapsille tämä on tosin harmi, he kun kovasti kaipaavat muiden suomalaisten lasten seuraa. Nyt lähimmät kaverit ovat parin tunnin ajo-matkan päässä Pattayalla.

Kaakkois-Aasian Fida-päivät pidettiin tänä vuonna Phuketissa syyskuun alussa. Tuomo oli matkassa Sagan ja Danielin kanssa. Saga ja Daniel nauttivat uudesta osastaan koululaisina, sillä he pääsivät osallistumaan ensimmäistä kertaa lähettipäivien koululaisten touhuihin. Paikalla oli eri maista yhteensä 10 kouluikäistä lasta, ja leikit ja touhut sujuivat upeasti yhteen, vaikka edellisestä tapaamisesta joidenkin kanssa oli jopa 2 vuotta. Päivillä oli ohjelmassa virallisten vuosikokousten ym palavereiden lisäksi raamattutunteja, yhteisiä kokouksia ja rukousta.

Lähettipäivien loputtua torstaina, oli perjantaille sovittuna vielä palaveri Fidan johdon ja thailaisten johtajien välille. Tuomo oli pyydetty mukaan niin Fidan, PKT:n hallituksen kuin raamattukoulunkin edustajana. Kokouksessa saatiin selvitettyä useita asioita, mutta vielä jäi monia kysymyksiä käsittelemättä. Toivomus ja pyrkimys olisi, että Thaimaan herätysliike ottaisi yhä enemmän vastuuta yhteisistä toiminnoista.

Raamattukoulun kurssit ovat jatkuneet totuttuun tapaan. Tuomo opetti kahden viikon ajan teologian perusteet - kurssia ja Kirsin englannin tunnit jatkuivat kahdesti viikossa.


Välillä pidetään myös hauskaa ja leikitään yhdessä..

Välillä opiskellaan luokassa

Tässä opiskelijat loppukokeen kimpussa

Viime perjantaina raamattukoululla järjestettiin valmistujaisjuhla muutaman viime vuoden aikana valmistuneille. Valmistuvia oli kaikkiaan yli 40, mutta tulvien ja erinäisten muiden syiden vuoksi varsinaiseen juhlaan pääsi lopulta vain 20 oppilasta. Myös osa juhlaväestä myöhästyi pahasti, kun Bangkokin kehätie ruuhkaantui onnettomuuden vuoksi. Joillakin 6 tunnin matka venyi lopulta yli 10 tuntiin ja osa vajaan tunnin päässä olevista käyttivät matkaan kolme ja puoli tuntia. Osa luopui toivosta ja kääntyi takaisin kotiin.

Valmistuville puhetta pitää Dr. Hannu Kettunen

Tämän hetken oppilaat lauloivat juhlassa

Opettajia ja pastoreita yhdessä siunaamassa valmistuneita.

Yhteiskuva raamattukoulun pihassa

Nyt raamattukoulun oppilaat jäivät 6 viikon lomalle, ja palaavat takaisin kouluun loka-kuun viimeisellä viikolla. Toimistolla työt kuitenkin jatkuvat uusien kurssien valmistelujen ym päivittäisten juoksevien asioiden merkeissä.

Syys- ja lokakuussa Tuomo jatkaa toimistolla tulevan termin valmisteluita. Vaikka monet asiat menevät omalla painollaan, on erityisesti seura-kunnissa järjestettävään opetukseen ja etä-opiskelijoille tehtävänä monenlaista pohjatyötä. Yhä useammat haluavat opiskella raamattua etäopiskeluna, joten sen parissa haasteita riittää. Tulossa on myös juutalaistyön seminaari raamattukoululla, sekä muita seminaareja ennenkuin joulujuhlien valmistelut alkavat.

Lokakuun viimeisenä päivänä alkaa uusi lukukausi, joka pitäisi Tuomon osalta olla hieman helpompi, sillä uusia aineita ei tarvitse valmistella, vaan opetukset voi pitää muok-kaamalla viimevuotista materiaalia. Myös Kirsin englannin opetukset jatkuvat.

Lidia ja Saai, raamattukoulun johtajan tyttö

Lidia on tullut 11 kuukauden ikään. Hän seisoo ilman tukea, ja onpa ensimmäiset varovaiset askeleetkin jo otettu. Muutoin vauhdikas neiti työntelee kotona taapero-kärryään, kiipeää joka paikkaan, vetää alas tavaroita hyllyistä ja laatikoista, harjoittelee ensimmäisiä sanojaan, ja on ihanan iloinen oma itsensä. Ensimmäinen flunssa ja mahatautikin on nyt sairastettu..

Olemme kiitollisia...
- terveydestä
- lasten koulu lähtenyt mukavasti käyntiin
- hyvin sujuneesta valmistujaisjuhlasta

Rukousaiheita:
- tulvien helpottaminen Thaimaassa
- uudet ja vanhat Raamatun etäopiskelijat
- voimia rankan kesän jälkeen
- lapsilla ikävä suomalaisia ystäviä
- raamattukoulun johtaja Prathum perheineen

Prathum ja Thip jäätelöllä :)

Leppoisampia päiviä odotellessa

2011-09-01T14:40:00.003+07:00

Ajelen autolla tuttua tietä kotia kohti kaikessa rauhassa. Eräässä taajamassa vastaan tulee norsu!!! Periaattessa tilanteessa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta tämä on taas yksi niistä omituisista hetkistä, jolloin yhtä äkkiä säpsähtää siihen todellisuuteen että asuu Thaimaassa. Näitä hetkiä tulee vastaan muutaman kuukauden välein. Milloin sen laukaisee joku tuoksu, milloin trooppinen tuulahdus iltahämärässä. Tunteessa on jotain sanoinkuvaamatonta.
Viime viikkoina elämä on ollut kiireistä ja stressaavaa. Elokuun aikana opetin ensimmäisen vuoden oppilaille teologian johdantokurssia kaksi viikkoa. Opettaminen vaatii aina oman panoksensa, mutta on samalla erittäin palkitsevaa. Opetuksen ohessa oppilaisiin pääsee tutustumaan paremmin ja oppii samalla lisää elämästä. Keskustelut olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Kurssin valmistelu ja opettaminen vaativat veronsa ja olin ajatellut, että kurssin jälkeen pidän pienen hengähdystauon. Tämä on ilmeisesti ajatus, jota ei pitäisi päästää suustaan. Asioita on tullut hoidettavaksi kaksinkertainen määrä, eikä tauosta ole tietoakaan.
Jo opetusviikon aikana oli muutamia ”hankalia palavereita” ja asiat rasittivat päätä. Opetusviikon jälkeiseksi lauantaiksi sain kutsun itään, Buriramiin, esittelemään seurakunnassa tapahtuvaa raamatunopetusta ja siihen liittyviä mahdollisuuksia. Heillä oli siellä meneillään kokoussarja, jonka yhteydessä olisi mahdollista tavata kaikki alueen pastorit. Eli aamuksi auto kuntoon ja matkaan. Matkaseuraksi sain onneksi Sauli Leppäsen, joten ei tarvinnut yksin ajella. Matkaan aikaa meni melkein viisi tuntia, kun sateet hidastivat matkantekoa.

Ruokailun jälkeen oli mahdollisuus esitellä raamattukoulutusmahdollisuuksia pastoreille. Kaikki eivät valitettavasti olleet paikalla, mutta iso osa. Keskustelimme noin tunnin verran ja kiinnostusta oli kovasti. Katsotaan mitä siitä poikii. Buriramista jatkoin kotimatkalla Prakhonchaihin, johon minulla oli vietävänä tavaroita ja sieltä olivat luvanneet antaa raamattukoululle riisiä. Alunperin suunnitelma oli, että olisin jatkanut Suriniin ja kenties vanhalle työalueelle Rattanaburiin sunnuntaiksi, mutta asiat muuttuvat nopeasti ja minun oli palattava kotiin vielä samana päivänä.
Pysähdys Prakhonchaissa oli virvoittava. Pastoripariskunta toivotti lämpimästi tervetulleeksi ja oli mukava tavata pitkän ajan jälkeen. Tunnin verran oli mahdollisuus keskustella seurakunnan työstä ja tutustua paikkoihin. Heillä on seurakunnassa nyt noin 300 jäsentä ja tontti uutta kirkkoa varten on jo hankittu. Nyt tontilla vieljellään vielä riisiä ja sinne on pystytetty myös pieni radioasema, josta voivat lähettää alueellista ohjelmaa. Keskustelun ohessa oli mahdollista esitellä myös tuolle seurakunnalle opiskelumateriaalia ja ensi kuussa keskustelemme asiasta lisää. Kun riisit oli saatu lastattua autoon suuntasin kohti kotia. Matkaa kertyi päivälle noin 800 km, mutta kyllä kannatti.

Tämä viikko raamattukoululla onkin sitten taas ollut kiireitä ja asioita täynnä. Palavereita, joissa pureudutaan melko isoihin ongelmiin ja muita asioita tulee jatkuvalla syötöllä. Keskiviikkona ajattelin ottaa rennomman päivän, kun ei ollut mitään sovittuna. Arvatenkin toisin kävi, en koko päivänä ehtinyt omaan toimistoon. Viimevuoden opiskelijat, jotka ovat nyt seurakuntaharjoittelussa, oli kutsuttu haastatteluun. Päällekäisyyksien takia Prathum ei pystynytkään hoitamaan haastatteluja kuin hieman alkuun ja yllättäen se jäi minun vastuulleni. Onneksi oppilaat olivat tuttuja ja juttu saatiin luistamaan. Väsynyt, mutta onnellinen oli sen päivän saldo. Oppilaat avautuivat yllättävästi yksityisissä keskusteluissa puhumaan ongelmistaan ja haasteistaan. Jälleen sai hieman enemmän ymmärtää paikallisesta elämästä.
Tämä päivä on jatkunut samanlaisena, puheluita, kyselyitä, juoksemista, tulkkausta jne.... Eli ei sitä rauhallista hetkeä, jota olen odottanut. Ensi viikolla on edessä lähettipäivät Phuketissa, johon olisi tarkoitus matkata lauantaina. Tiedossa on ainakin muutamia palavereita ja ohjelman mukaiset kokoukset. Lienee parasta, että en sen suhteen edes toivo enempää. Lähettipäivien jälkeinen viikko on vielä hulinaa, kun valmistellaan valmistujaisjuhlaa, joka pidetään 16.9. Samalla loppuu lukukausi, joten ehkä sitten.......

2011-08-01T00:03:00.000+07:00

Joko olet käynyt tutustumassa Fidan blogiin? Siellä eri ihmiset kirjoittavat lähetystyöstä omasta näkökulmastaan - oli se sitten lähetyskentällä, lähettäjänä tai Fidan kirpputorilla vapaaehtoisena Nyt uusimpana tekstinä Tuomon kirjoitus ukonputkista ja moninkertaistumisesta!

klikkaa tästä päästäksesi suoraan Tuomon kirjoitukseen.

Leirikoulu

2011-05-18T20:50:00.002+07:00

Viime viikolla olimme koko perheellä lasten leirikoulussa Khao Yain luonnonpuistossa. Reissu oli upea kokemus - tukalan kuuman ja meluisan pääkaupungin saasteista oli ihana lähteä luonnonpuiston rauhaan ja viileään ilmastoon ihastelemaan Luojan luomaa kauneutta!

Torstaina lähdimme matkaan Bangkokista aamukahdeksalta. Mennessä pysähdyimme Thaimaan yhdellä suurimmalla maitotilalla, Chokchain farmilla. Päivän aikana pääsimme mm. katsomaan, miten maito kulkee lehmästä (Masa pääsi lypsämäänkin) putkia pitkin jalostamoon, jossa siitä tuli jäätelöä. Sitten kierrettiin traktorin vetämällä "kärryjunalla" ympäri farmia. Oli cowboy-näytöksiä lassonkäytöstä pyssynpyöritykseen. Näimme lammaskoiran työssään ja lapset pääsivät ratsastamaan. Päivä oli tosi mukava!

Farmilta jatkoimme majapaikkaamme Khao Yailla. Paikka oli ihanan hiljainen ja rauhallinen resort, jossa oli paljon kauniita kukkia ja hämyisiä polkuja. Siellä tapasimme myös Pattayalta tulleet koululaiset perheineen ja Mari-open. Ensimmäisenä iltana syötiin yhdessä ja pidettiin yhteinen iltahartaus lauluineen.

Perjantaina suunnattiin heti aamupalan jälkeen luonnonpuiston alueelle opastetulle viidakkovaellukselle. Tuolla kolmen tunnin kävelyretkellä pääsimme ihastelemaan sademetsää sisältäpäin! Oli upea kokemus!! Iltapäivällä lounaan ja parin tunnin tauon jälkeen lähdettiin tutustumaan lepakkoluolaan. Asiantunteva oppaamme vei meidät erään syrjäisän ja koruttoman buddhan temppelin pihaan, jossa näimme yhden munkin. Tuossa pihapiirissä oli portti vuoren sisään ja lepakkoluolaan. Taskulamppujen avulla katselimme katossa roikkuvia ja luolassa lentäviä lepakoita. Luolasta oli muutama kapea halkeama syvälle vuoren uumeniin - jossa asuu miljoonia lepakoita. Munkki kertoi meille, että lepakot lähtevät matkaan joka ilta n. klo 18.30. Siirryimme autoilla n. 300 metrin matkan vuoren toiselle reunalle, josta näimme luolan suuaukon. Sitten jäimme odottelemaan. Kun kello lähestyi puolta seitsemää, alkoi jostain ilmestyä haukkoja. Ne kaartelivat luolan suuaukon lähellä, tietäen, että ruoka-aika oli lähellä. Ja pian illan hämärtyessä alkoi kuhina. Aukosta alkoi tulla lepakoita jatkuvana jonona. Ne muodostivat katkeamattoman "aallon" lentäessään kohti sademetsää ruokailemaan. Niiden siivistä kuului humina, ja aina välillä joku haukka nappasi itselleen iltaruuan. Näky oli aivan uskomaton! Ja se lepakoiden määrä... Katselimme tuota näkyä ehkä puolisen tuntia, kunnes tuli pimeä. Mutta lepakoita tuli aina vaan lisää--- Kuulimme, että tuo näytös kestää noin tunnin! Kuinka monta eläintä vuoren sisässä pitää olla, jos niitä tulee jatkuvana nauhana tunnin ajan!?!

Seuraavana aamuna lähdimme aamupalan jälkeen kohti vesiputousta. Putouksella näimme yhden mustan gibboninkin vastapuolella olevassa puussa! Notkeasti se heilautti itsensä pitkillä käsillään puusta toiseen!

Muita apinalaumoja näimme tien varrella useampiakin. Eräs lauma oli tottunut ihmisiin näköalapaikalla - tulivat kerjäämään syötävää.

Lauantai-iltana oli vuorossa vielä yösafari, jolta Kirsi ja Lidia jäivät pois. Siitä teidän pitää kysyä lisää Tuomolta ja isommilta lapsilta :)

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa enää aamupala ja tavaroiden pakkaaminen - ja sitten kotimatkalle! Reissu oli upea ja varmasti ikimuistoinen!! Iso kiitos opettajille ja Vieruloille!!!

Lisää valokuvia voit käydä katsomassa picasasta. Sinne pääset napsauttamalla alla olevaa kuvaa!

Leirikoulu KhaoYai 2011

Toukokuun terveisiä Thaimaasta

2011-05-07T16:32:00.002+07:00

Niin on taas aika kulunut ja ollaan jo pitkällä toukokuuta. Ilmat ovat lämmenneet, ja satunnaiset rajut ukkoskuurot vievät meitä kohti sadekautta. Edellisen kirjeen jälkeen Tuomo on sairastanut kuumeisen flunssan pariin otteeseen, on käyty uusimassa viisumeita Malesiassa ja hyvästelty lähettitoveri idässä. Kävimme myös lähes kahden vuoden tauon jälkeen tapaamassa rakkaitamme Rattanaburin seurakunnassa. Lasten kouluvuosi on tulossa päätökseen ja Lidia-neitinen kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Näistä ja vähän muustakin lisää tässä kirjeessä!

Edellisessä viestissä kerroimme ”oudoista ilmoista”, mutta nyt ollaan palattu jälleen normaaliin säähän - kuumaakin kuumempi kausi on tullut! Ajellessamme kotiin idästä auton mittari näytti melkein koko matkan +37 astetta tai yli.. Kun illan suussa saavuimme Bangkokiin, oli auringon laskiessa lämmintä vielä +36. Eli tarkenee!! :)

Olemme olleet mukana sunnuntain kokouksissa raamattukoululla kokoontuvassa uskovien piirissä. Tiloissa aiemmin kokoontunut Prasiri-seurakunta vuokrasi tilat kauempaa, ja seurakunta muutti uusiin tiloihin maaliskuussa. Paikalle jäi raamattukoulun henkilökunta ja kylässä lähellä asuvia seurakuntalaisia. Sunnuntaisin paikalla on ollut n. 20-35 henkeä. Kunhan raamattukoulun lukuvuosi jälleen käynnistyy, voivat oppilaat harjoitella tuossa kokouksen johtamista, saarnaamista jne. Varsinaista uutta seurakuntaa ei vielä ole perustettu, katsotaan, mihin tilanne kehittyy koulun alettua. Nyt Kirsi on palvellut musiikissa soittaen ja laulaen, Tuomo saarnaa vuorollaan noin kerran kuukaudessa.

Raamattukoulun henkilökuntaa - Talouspuolesta vastaava Trii ja sihteeri Nok

Viimeksi kirjoittelimme myös raamattukoulun henkilöstössä tapahtuneista muutoksista. Uusia henkilöitä lähteneiden tilalle ei ole vielä löytynyt, joten Tuomolla vastuut lisääntyivät toimistolla. Hänen vastuullaan ovat nyt toistaiseksi kaikkien opiskelijoiden opintokokonaisuuksiin liittyvät asiat. Raamattukoululla opiskelevien oppilaiden lisäksi on muutamia kymmeniä oppilaita, jotka opiskelevat etäopiskeluna ja he tarvitsevat neuvoja opintoasioissa. Työn tärkeimpänä osana on kuitenkin edelleen raamatunperusopetuksen saaminen seurakuntien keskuuteen. Seurakuntakasvussa tärkeässä osassa on seurakuntalaisten kasvu ja osaaminen, jotta he kykenevät tukemaan uusia tulijoita.

Raamattukoulun henkilökuntaa - näistä osa on muuttanut muualle.

Pääsiäisviikolla saimme vieraita Suomesta, kun Kirsin ystävä Heidi saapui miehensä Paulin kanssa. Matkailijat olivat meillä muutaman päivän ja jatkoivat sitten matkaa etelään. Ihana oli saada ystäviä kyläilemään!! Ainoa miinuspuoli oli se, että Tuomo oli kovassa kuumeessa koko viikon, joten se rajoitti hieman menoa. Loppuviikosta kävimme jo sairaalaassa tutkimuksissa, kun lääkärikin jo epäili dengue-kuumetta. Verikokeet olivat normaalit, joten aivan tavan virustauti oli kyseessä, ja uskaltauduimme lähteä viisumimatkalle, josta seuraavassa..

Saga-merkkinen taksi Kuala Lumpurin illassa

Muutamassa viime kirjeessä olemme kirjoittaneet Kirsin ja lasten viisumivaikeuksista. Kirsi sai edelliseen viisumiin 3 kk jatkoa Laosista tammikuussa, Sagan ja Danin viisumit olivat umpeutuneet helmikuussa, eikä Lidialla ollut viisumia vielä lainkaan. 25.4. umpeutui Kirsin tämänkertainen viisumi, ja sitä edeltäneet viikot oltiin ”kuin tulisilla hiilillä” - koitettiin miettiä järkeviä vaihtoehtoja, minne mennä ja minkälaisella porukalla. Koska Lidialla on thailainen syntymätodistus, tiesimme, että hänellä ei ole hätää, vaikkei ensimmäisenä elinvuonna viisumia välttämättä olisikaan. Tuomo oli saanut vihdoinkin vuoden viisumin ja työluvan Bangkokista, joten hänen ei välttämättä tarvitsisi poistua maasta. Mutta Kirsiä hirvitti jättää 6kk ikäinen, pelkällä rintamaidolla elävä lapsi, joka ei ole suostunut pullosta syömään, isän kanssa kotiin ja toisekseen lähteä matkaan kahden lapsen kanssa, joiden viisumit olivat ylittyneet kahdella kuukaudella... Hyvällä mielikuvituksella varustettu nainen kun osasi maalailla ties minkälaisia kuvia rajanylityksistä ja rajavirkailijoista. Muutamia vaihtoehtoja pohdittuamme päädyimme siihen, että otimme koko perheelle lennot Kuala Lumpuriin, Malesiaan. Näin vauva pääsi äidin matkaan, eikä Kirsin tarvinnut hoitaa paperiasioita rajoilla ja immigrationissa yksin.

Malesia on ykkönen :) Vai viittaisiko tämä F1-kisoihin?

Malesian tuliaisina lapsille löytyi "suomalaiset" Angry Birds-linnut

Taustalla Kuala Lumpurin maamerkki - "kaksostornit"

Reissu Malesiaan sujui hyvin, ja Kirsi sekä lapset saivat jälleen 3kk non-O -viisumin. Nyt tulevien kolmen kuukauden aikana asia toivottavasti ratkeaa johonkin pitkäkestoisempaan suuntaan! Muistakaa asiaa jälleen rukouksin!

Malesian reissun jälkeen olimme kolme päivää kotona, ja sitten matkasimme itä-Thaimaahan, Surinin lääniin, jossa olimme edellisellä työkaudella. Ensin sunnuntaina, 1.5. olimme Surinissa viettämässä eläkkeelle siirtyvän Seija Moilasen juhlaa, jossa oli mukana lähes kaikki maassa tällä hetkellä olevat Fidan lähetit sekä kahden läänin thailaiset työntekijät ja seurakuntien vastuunkantajat perheineen. Tilaisuus oli oikein lämminhenkinen lauluineen ja puheenvuoroineen. Seija oli meillekin idässä ollessamme tärkeä tuki ja työtoveri, sekä läheisin naapuri, joten jäämme kaipaamaan häntä!

Vasemmalta oikealle Seija, Chomprassa työtä jatkava Miia ja Chompran pastori Phai


Saga ihasteli kovasti Henryn soittoa juhlassa, ja sai lopuksi yksityisesityksen lavan reunalla :)

Iloinen jälleennäkeminen Kannikaan kanssa - edellisen tapaamisen jälkeen molemmille oli syntynyt vauva :)

Surinista ajoimme seuraavana päivänä tunnin matkan Rattanaburiin, jossa palvelimme viime työkaudella vajaan 1,5 vuoden ajan. Työntekijä Phat on muuttanut pois uusiin tehtäviin ja paikalla oli aloittanut työn perhe Surinista. Myös kirkon paikka oli muuttanut. Ihana oli nähdä monia rakkaita ystäviä, jotka olivat tulleet paikalle pitkänkin matkan takaa! Edellisestä käynnistämme kun oli vierähtänyt jo lähes kaksi vuotta! Söimme mahtavan lounaan, jonka PaaNaang oli meille tehnyt, jutustelimme lattialla istuen, ja lopuksi vielä ylistimme ja rukoilimme yhdessä. Tuomo jakoi mielessään olevia rohkaisun sanoja tuolle pienelle joukolle. Lidiakin sai taas monta uutta ”mummoa” tuolla matkalla!

Riisillä

Lidia osallistuu ruokailuun

Ruuan jälkeen ylistettiin ja rukoiltiin yhdessä

Tiistaina palasimme sitten takaisin Bangkokiin. Idän matka oli kaikin puolin onnistunut. Tosin 6 tunnin ajomatka meinasi olla aika rankka varsinkin pikku-Lidialle, joka ei olisi millään halunnut istua istuimessaan koko matkaa...

Pieni päivänsäteemme Lidia on tullut puolen vuoden ikään. Nämä ihmiselämän ensimmäiset kuukaudet ovat olleet täynnä hurjaa kehitystä - kuinka aivan avuttomasta, pienestä punaisesta nyytistä on tullut maailmaa tutkiva ja touhuava hurmaava persoona... Lidia ryömii vauhdilla paikasta toiseen, imeskelee omatoimisesti hedelmiä nyrkistään ja hymyilee paljon! Neiti on kova ”juttelemaan”, ja kaipaa seuraa - nytkin äidin yritykset kirjoittaa kirjettä samalla kun Lidia leikkii lattialla keskeytyy vähän väliä vaativan kuuloisiin kiljahduksiin ”Etkö huomaa minua ollenkaan?!?!”

Ensi viikolla on edessä seuraava matka, tosin hieman lähemmäksi. Lasten koulun ja Pattayalla olevien oppilaiden kanssa teemme leirikoulumatkan 12.-15.5. Khao Yain luonnonpuistoon, noin 3 tunnin ajomatkan päähän. Tuon matkan jälkeen onkin lapsilla enää 2 täyttä kouluviikkoa ennen kesälomaa!

Kevätjuhlaa vietetään nähtävästi Pattayalla lauantaina 28.5. Siitä viikon päästä joudumme hyvästelemään ihanat opettajat Masan ja Sofian, jotka lähtevät Benjamin-poikansa kanssa Suomeen.

Benjamin on ollut kuin pikkuveli Sagalle ja Danille!

Raamattukoulun uusi lukuvuosi käynnistyy jälleen kuuman ajan kesäloman jälkeen 30.5. Tuolla alkavalla lukukaudella Tuomolla on jälleen edessään uusia haasteita, niistä lisää seuraavassa kirjeessä.

Siunattua kevään jatkoa ja lämpimiä päiviä teille kaikille sekä

Hyvää Äitienpäivää jokaiselle äidille!

Tuomo, Kirsi, Saga, Daniel ja Lidia Lehtimäki

Viisumimatka Malesiaan

2011-04-23T06:32:00.000+07:00

Laukut on pakattuna ja valmiina lähtöön. Lennämme tänään lauantaina Malesiaan, Kuala Lumpuriin uusimaan Kirsin ja lasten viisumeita. Muistakaa matkaa rukouksin!
Tuomo on ollut koko alkuviikon kuumeessa, ja Lidia yskii kovasti, joten muistakaa heitä erityisesti, ja koko perhettä tietysti!
Palaamme kotiin ja "linjoille" keskiviikkona.

Siunattua pääsiäisen jatkoa kaikille, Hän on noussut!

Lidian kuvia syntymästä tähän päivään

2011-04-08T19:15:00.001+07:00

Klikkaa kuvaa, ja pääset katsomaan koko kuvakansion

Lidia Helmi Viktoria

Maaliskuun kuulumisia - rukouskirje

2011-03-30T20:31:00.001+07:00

Tervehdys Kaakkois-Aasiasta. Olemme kuulleet ja lukeneet Suomen ennätyksellisistä lumitilanteista ja paukkupakkasista, sekä muutenkin vaihtelevista säätiloista. Täällä olemme myöskin eläneet keskellä hyvin hämmentäviä säiden vaihteluita. Ensinnäkin ns. ”talvijakso” oli täällä yllättävän pitkä ja mukavan viileä aivan helmikuun puolelle asti. Sitten tuli muutama kuuman kuuma viikko, lämpötilat +32-35 astetta varjossa ja ajattelimme, että olemme matkalla kuumaa aikaa, joka yleensä sijoittuu maalis-toukokuulle. Välillä tuli rankkasateita. Sitten yhtä äkkiä lämpötila romahti täällä Bangkokissakin alle +18 asteen, muualla maassa vielä paljon alemmas- kuulimme uutisia, joiden mukaan pääskyjä tippui kesken lennon paleltuneena maahan, samoin 50 lehmää kuoli kylmään! Ja tämä kaikki maaliskuun puolessa välissä. Sitten yhtäkkiä lämpötila pomppasi taas yli kolmenkymmenen ja alkoi sataa.. Tuota sadetta ja ukkosmyrskyjä seurasi jälleen kylmä jakso, ja nyt taas kolme päivää on paleltu. Danielilla oli aamulla kouluun lähtiessä kaksi takkiakin päällekäin.

Tämä helmi-maaliskuun aika on jälleen ollut monenkirjavaa touhua täynnä. Erilaiseksi arjen teki myös vieraita Suomesta. Ensin saimme pitää Kirsin ystävää Tainaa Jyväskylästä luonamme, ja sen jälkeen tuli vielä Tuomon ystävä Jussi Helsingistä muutamaksi päiväksi seuraamaan työtämme. Oli oikein virkistävää ja mukavaa saada ystäviä käymään!

22.-23.2. Tuomo oli vierailemassa Traatin läänissä, vajaan 350 km:n ja reilun 4h ajomatkan päässä Bangkokista. Pienessä n.50-60 jäsenen seurakunnassa olivat vastuunkantajat yhdessä päättäneet, että haluavat kehittää itseään Raamattua opiskelemalla, ja niin heitä oli koolla 11 innokasta henkilöä. Tuomo kävi pitämässä heille alkuinfon, kuinka edetä, mitä opiskella jne. Joukko oli todella innostunutta ja motivoitunutta oppimaan yhdessä pastorinsa johdolla Raamattua. Nuo ihmiset vilpittömällä halullaan tuntea enemmän Jumalan Sanaa saivat olla myös rohkaisuna Tuomolle hänen työssään.

Tuomon viimeinen opetusviikko Raamattukoululla oli samalla opiskelijoiden viimeinen viikko ennen kesälomaa. Työntekijät jatkavat töitä koko kesäloman ajan valmistellen tulevaa kautta ja toukokuun lopussa alkavaa uutta lukukautta.

Raamattukoulun lukuvuosi loppui siis 11.3. ja sen jälkeen lähdimme opiskelijoiden kanssa leirille Chonburissa sijaitsevalle pienelle Ko Sichangin saarelle kolmeksi päiväksi. Saarella oleva pieni seurakunta majoitti opiskelijat - tytöt nukkuivat seurakunnan kokoussalissa ja pojat ulkona teltoissa.

Työntekijät nukkuivat pienessä resortissa parin kilometrin päässä. Ohjelmassa oli kokouksia, rentoa yhdessäoloa, rukousta ja ylistystä - ja viimeisenä iltana jäähyväisiä. Lähtiväthän neljännen vuosikurssin oppilaat ”kukin omaan kaupunkiinsa”, pääosin omien seurakuntiensa pariin. Joillakin on edessä vielä opintoihin kuuluva harjoittelujakso seurakunnassa, mutta harjoittelun tehneillä alkoi töiden etsintä. Viimeisessä kokouksessa jokaisella paikallaolijalla oli mahdollisuus musiikin soidessa kiertää salissa toisten luona, kertomassa kiitoksia, pyytämässä anteeksi, tai rohkaisemassa toisia - miten itse sydämessään koki. Tilanne oli herkkä, eikä kyyneleiltäkään säästytty..

Viime viikolla oli Thaimaan helluntailiikkeen hallituksen ja Raamattukoulun hallituksen yhteiset päivät, ja kokouksia ja palavereita oli aamusta iltamyöhään. Palavereissa on käsitelty Raamattukoulun tulevaisuutta, haasteita ym. Monenlaisia haasteita työssä onkin! Tämän kuun lopussa kaksi työntekijää, pariskunta Manop ja Mäm lähtevät työhön kotialueelleen Pohjois-Thaimaahan, joten henkilökuntaan tulee jälleen vajausta. Muistakaa rukouksin, että heidän paikalleen voisi löytyä juuri se oikea henkilö!

Yksi iso rukousaihe jälleen on Kirsin ja lasten viisumiongelmat, joihin ei ole vielä löytynyt ratkaisua. Huhtikuun 25 pv Kirsin viisumi menee jälleen vanhaksi, joten tiedossa on matka Laosiin, josta on saatavilla jälleen 3kk viisumi. Lasten tilanne on vieläkin kinkkisempi... Muutama päivä sitten kuulimme mahdollisuudesta, että Kirsille voisi yrittää hakea vapaaehtoistyöntekijän työlupaa, jonka jälkeen sitä kautta voisi mahdollisesti saada myös vuoden viisumin. Kukaan ei ole aiemmin tuota kautta yrittänyt, joten Kirsi olisi ikäänkuin ”koekaniini”. Tuon hakemuksen ei tarvitsisi mennä uskontoministeriön kautta, jossa on yli puolen vuoden mittaiset hakemusjonot. Todennäköisesti asia ei etene valmiiksi asti ennen 25.4. joten Kirsin tarvinnee joka tapauksessa poistua maasta tuolloin.. Muistakaa asiaa rukouksin!!! Asia on sekä henkisesti että taloudellisesti haastava.

Lasten koulu on mennyt hyvin, Dani on oppinut hienosti lukemaan, ja Saga loistaa matematiikassa. Saga pitää lukemisesta, ja kaikki vapaa-aika kuluu ”nenä kiinni kirjassa”. Olemme iloisia suomalaiskoulun kirjastosta, johon on vuosien varrella kerääntynyt paljon suomenkielisiä kirjoja.

Saga käy yhä kerran viikossa pianotunneilla ja Daniel rumputunneilla, Masa-opettaja opettaa lapsia soittamaan koulun jälkeen. Valitettavasti Masa ja Sofia joutuvat palaamaan Suomeen kevätlukukauden päätyttyä, vaikka mielellämme olisimme pitäneet heitä täällä vielä täällä pidempäänkin. Sekä Korpeloilla että meidän lapsilla on edessään siis jälleen uudet kuviot.

Lidia on jo ehtinyt 5 kuukauden ikään, on touhukas ja iloinen neiti. Kaikki on mennyt hyvin vauvan kanssa. Viime viikolla Lidia oli ensimmäistä kertaa kuumeessa, mutta selvisi onneksi vähällä. Muistakaa jälleen erityisesti lapsia ja Lidiaa rukouksin, että pysyisivät terveenä.

PS. Sunnuntaina Suomi siirtyi kesäaikaan, ja aikaero Thaimaahan lyheni 4 tuntiin

Joulukuun juttuja ja tammikuun tohinoita - sekä helmikuun helteitä

2011-02-14T21:29:00.001+07:00

Vuoden kaksi vilkkainta kuukautta, joulu- ja tammikuu, on takana ja helmikuutakin ollaan jo pitkällä. Ensinnäkin kiireinen joulukuu kaikkine joulujuhlineen ja tapahtumineen, sekä tammikuu monenlaisine työkuvioineen! Joten nyt kohti "kevättä", mitä se sitten tuokaan tullessaan!

Palataan ajassa taaksepäin loppuvuoteen. Joulukuussa Raamattukoululla ja siellä kokoontuvassa Prasiri-seurakunnassa oli useita eri joulutapahtumia. Varsinkin kaksi joulunalusviikkoa olivat täynnä juhlia - oli joulujuhla seurakuntalaisten lähimmille ja sukulaisille, jotka eivät ole vielä uskossa, samoin juhla srk:laisille. Oli raamattukoulun oppilaiden juhla, henkilökunnan pikkujoulut ja yhteinen lounas, suomalaiskoulun joulujuhla, Bangkokin suomalaisten lähettien pikkujouluja, kauneimmat joululaulut Pattayalla...Seuraavassa kuvia joulukuulta:

Perheen komistukset saapumassa joulujuhlaan raamattukoululle

Oppilaiden draama-esitys

Myös lapset esiintyivät musiikin tahtiin

Suomalaisetkin pääsivät lavalle esittämään pari laulua. Tässä Heikkilän "Kuka Hän on", jonka sanoman Tumppi käänsi thaiksi.

Jouluyö, juhlayö suomeksi ja thaiksi

Pattayalla oltiin ThaiSuKon kanssa laulattamassa suomalaisille kauneimpia joululauluja. Kotikirkon pastori Risto juonsi ja laulatti.

Tuomo sanoi loppusanat suomalaisille.

Piparkakkutalo löytyi hotellin aulasta Pattayalla.

Raamattukoulun oppilaat ja henkilökuntaa kävivät tervehtimässä meitä kotona joululauluin. Piha oli täynnä!

Raamattukoulun henkilökunnan joululoma alkoi 22.12. ja samana päivänä loppui myös Sagan ja Danin koulu - sen jälkeen oltiinkin ihan kotosalla. Jouluaattona saimme vieraiksemme lasten opettajat, Masan ja Sofian sekä heidän Benjamin-poikansa, ja söimme yhdessä suomalaisen jouluruuan porkkana- ja perunalaatikkoineen kinkun ja rosollin ym herkkujen kera. Sitten vaan oltiin kotona ja nautittiin yhdessäolosta perheen kesken. Kiitos jokaiselle meitä joulunaikaan muistaneelle paketeista, korteista ym.!

Jouluaaton kattausta ja Suomi-kaipuuta...

Uuden vuoden aattona Bangkokin kaduilla loisti monet valot.

Tammikuussa raamattukoulun työntekijät palasivat lomilta 3.1. ja työt hissukseen taas alkoivat. Oppilaat saapuivat kouluun vasta tammikuun kolmannella viikolla, sillä thailaisten "talvipäivät", eli helluntailiikkeen seurakuntien pastoreiden ja työntekijöiden yhteiset päivät pidettiin tammikuun toisella viikolla Chonburissa baptistien keskuksella. Me lähdimme myös ensimmäistä kertaa koko perheellä mukaan, sillä myös Suomi-koulu lähti opiskelemaan yhdessä Pattayan Suomi-koululaisten kanssa. Saga ja Dani nauttivat viikosta Nooan ja Netan kanssa yhdessä opiskellen. Näin myös Kirsi ja Lidia pääsivät ottamaan osaa muutamiin työntekijäpäivien kokouksiin. Koska päivät ovat helluntailiikkeen ylin päättävä elin, olivat ne hyvin asiakokouspainotteiset. Väliajoilla Tuomolla oli lisäksi palavereita monen eri asian tiimoilta, olihan koolla suht kattavasti koko maan seurakuntien johtajat.

Pastori Suraphong opettamassa pastoreille perheen merkityksestä

Ystäviä idästä.

"vara-mummo" Merja

Pattayalta palattuamme olikin Tuomon ensimmäisen opetusviikon aika. Tänä keväänä Tuomo opettaa raamattukoululla systemaattista teologiaa (Kristologiaa) neljännen vuosikurssin oppilaille. Aihe on haastava, ja se jäikin Tuomolle juuri sen vuoksi, kun kukaan thailaisista ei sitä halunnut opettaa :) Toinen opetusviikko oli heti helmikuun alussa, ja kolmas viikko tulee maaliskuussa. Kun opettaa uutta ainetta ensimmäistä kertaa, menee valmisteluihin paljon aikaa, varsinkin kun sen tekee näinkin kiemuraisella kielellä! :) Mutta kahden ensimmäisen viikon jälkeen palaute on ollut positiivista ja oppilaat ovat kiitelleet mahdollisuudesta keskustella asioista - se kun ei ole ollenkaan itsestäänselvyys paikallisten opettajien opettaessa. Viimeiselle viikolle oppilaat heittivät toiveen saada opetusta lopunajan tapahtumista - he ovat lopettelemassa neljännen vuoden opintojaan eivätkä ole vielä opiskelleet aihetta lainkaan. Siinä on opettajallekin pähkinää purtavaksi, ettei kävisi liian helpoksi työ!

Neljännen vuosikurssin oppilaita

Tältä näyttää opettajan opas :)

Opetuksien lisäksi Tuomo on aloittanut kierroksen maakunnissa. Joihinkin paikkoihin lähtee mukaan myös raamattukoulun johtaja Prathum. Näistä vierailuista lisää myöhemmin.

Tammikuussa vietettiin myös Danielin 7-vuotis syntymäpäiviä Bangkokin suomalaisten lähettien voimin. Oli mukava olla yhdessä rennoissa synttäritunnelmissa! Leikkien tiimellyksessä synttärisankarilta lähti yksi hammaskin... mutta kohta taas vauhti jatkui :)

Danin synttärikakku

Seiskavuotiaan on helppo hymyillä

Seuraavana päivänä oli Kirsin vuoro suunnistaa kohti Laosia ja viisumin uusintaa. Tuomo kävi Sagan ja Danielin kanssa uusimassa viisumit marraskuussa vähän Lidian syntymän jälkeen, ja Kirsi sai tuolloin lykkäystä synnytyslääkärin kirjoittamalla lääkärintodistuksella. Kovasti mietimme vaihtoehtoja, kuinka matka olisi helpointa ja järkevintä tehdä, olihan Lidialla vasta ikää 3 kk ja kaikki ruoka oli siihen mennessä tullut äidiltä. Totesimme, että helpoimmaksi ja halvimmaksi matka tulee kaikille, jos Kirsi lentäisi lähelle Laosin rajaa Thaimaan puolelle. Tuolla tavalla ero Lidiasta oli muutaman tunnin pidempi, mutta helpoin. Kaikki sujui onneksi hienosti - niin Laosissa kuin kotona vauvankin kanssa. Alkuun oli kuulemma Lidia ihmetellyt pulloa, mutta nopeasti tajusi ruuan tulevan väliaikaisesti sieltä. Kirsi lähti kotoa tiistaiaamuna klo 4, lento Bangkokista lähti klo 06. Minibussien, linja-autojen ja Lao-taksin avulla matka kulki Thaimaan virastoon Vientianessa, jonne passi piti jättää päiväksi. Majapaikka löytyi keskustasta ja sitten äiti huomasikin kävelevänsä yksin pitkin Vientianen katuja... Tuntui varsin omituiselta olla liikenteessä ihan yksin!! Lukeminen maistui ja aika kulki kuin siivillä. Seuraavana päivänä sitten takaisin ja keskiviikkoiltana perhe oli vastassa jälleen Bangkokin kentällä. Iloinen jälleennäkeminen!

Lidia 3,5 kk on ihana hymytyttö!

Aikaisemmin olemme saaneet koko perhe vuoden viisumin Tuomon työluvan ja vuoden viisumin kautta. Nyt kuitenkin selvisi, että käytäntö onkin nyt muuttunut, emmekä saa viisumia enää tuota tietä. Kattojärjestömme, joka on hoitanut lähettien viisumiasiat, on kyselemässä asiaa, sillä tämä koskee meidän perheen lähes kaikkia perheitä, jotka ovat Thaimaassa lähetystyöntekijän viisumilla. Käytännössä tämä tarkoittaa nyt sitä, että ainakin Kirsin on poistuttava maasta kolmen kuukauden välein hakemaan uusi viisumi, kunnes asia ratkeaa suuntaan tai toiseen. Muistakaa asiaa rukouksin!!! Tämän hetkinen viisumi on voimassa huhtikuun loppupuolelle. Lasten kohdalta vaatii vielä lisäselvityksiä.

Mukavan viileiden (+25-30 astetta päivällä) talvikuukausien jälkeen ilma on alkanut jälleen lämmetä. Olemme matkalla kohti kuumaa kautta, joka hämmästyttää yhäkin joka vuosi... Kuuma vie voimia tehokkaasti, ja pienetkin askareet tuntuvat normaalia raskaammilta. Muistakaa rukouksin, että jaksamme helteidenkin keskellä.

Tulevat kuukaudet pitävät sisällään monenlaisten työkuvioiden lisäksi myös mukavaa vaihtelua, sillä seuraavien kolmen kuukauden aikana saamme myös joka kuulle vieraiksi hyviä ystäviämme Suomesta! Yhteisiä hetkiä ystävien seurassa odottaen....

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

2010-12-23T23:16:00.001+07:00

Klikkaamalla kuvaa saat sen näkymään suurempana

Pieni liekki

2010-12-17T14:22:00.002+07:00

Tällä lasten joulujuhlan lauluesityksellä haluamme toivottaa

rauhaisaa joulunodotusta ihan jokaiselle!

...

2010-12-15T17:09:00.000+07:00

Joulukuu on perinteisesti täynnä monenlaisia joulujuhlia ja touhuja siellä täällä, että oma joulunlaitto jää aika viimetippaan.. Niin on käymässä tänäkin vuonna. Ulos on saatu ripustettua yhdet jouluvalot ja hiutaleita roikkumaan, mutta muuten ollaan joulutunnelman suhteen joululaulujen varassa.. Blogin päivittäminenkin on jäänyt aivan kokonaan, sillä Lidia-neiti on sylissä viihtyvää sorttia, eikä nuku päiväuniakaan kuin pikkupätkiä.. Mutta koitetaan jossain vaiheessa saada päivitettyä kuulumisia viimeisen kuukauden ajalta!

Huom.. Osoitetiedoista

2010-11-13T21:23:00.002+07:00

Marraskuun ensimmäisellä viikolla laitoimme sähköpostilla kuulumiskirjeemme. Olemme saaneet viestiä, että kaikki eivät ole kirjettä sähköpostilaatikkoonsa saaneet. Asiaa tutkittuamme, huomasimme, että Kirsin tietokoneen vaihtuessa uudelle koneelle on jostain syystä päivittynyt joku vanha osoitetietoluettelo, josta puuttuu monien osoitteet (tai osa osoitteista oli vanhoja, ei toiminnassa olevia)

Jos haluat olla kuulumiskirjelistallamme, mutta

MIKÄLI ET OLE SAANUT KIRJETTÄMME SÄHKÖPOSTIISI

MARRASKUUN ENSIMMÄISELLÄ VIIKOLLA,

OTATHAN YHTEYTTÄ,

niin korjaamme asian!!

Laita sähköpostia osoitteeseen teamlehtimaki@gmail.com

Marraskuuta

2010-11-13T21:13:00.000+07:00

Tuomon ja lasten viisumimatka Laosiin sujui hyvin, kiitos kun muistitte rukouksin. Tuomo sai nyt vihdoin vuoden R/A-viisumin, jonka perusteella haetaan työlupa. Lapset saivat perheenjäsenten 3kk;n viisumit, jotka vaihdetaan niiden päättyessä täällä Bangkokissa vuoden mittaisiin viisumeihin. Kirsillä on tälläerää viisumia 25.1. asti, jota ennen pitää käydä Laosissa hakemassa uusi viisumi. Lidian viisumiasia on vielä "vaiheessa", asia selvinnee tässä lähitulevaisuudessa!

Perjantaina kotipostilaatikossa odotti postia Suomen väestörekisterikeskuksesta - Lidia oli saanut henkilötunnuksen! Se olikin tosi pikaista toimintaa viranomaisilta. Nyt voidaan laittaa passihakemus menemään.. kunhan se kuva-asia saadaan onnistumaan. Pää suorassa, silmät auki, katse kameraan.. saa olla ammattikuvaaja, joka saa kolmeviikkoisesta onnistuneen passikuvan :)

Viime viikolla osallistuimme myös CAMP-seminaariin raamattukoululla. Saimme olla kuuntelemassa erään suomalaisen vieraan erittäin hyvää opetusta eri ihmisryhmien evankelioinnista! Alkuviikosta Kirsi ja Lidia olivat seminaarissa muiden ollessa viisumimatkalla ja loppuviikosta oli Tuomon vuoro.

Ensiviikolla Tuomolla on tulossa pari raamattukoulukokousta - maanantaina ensin Thaimaan helluntaikirkkojen raamattukoulujen yhteinen kokoontuminen, ja lauantaina Thaimaan protestanttisten raamattukoulujen kokous, molemmat Bangkokin alueella. Samoin on tiistaina vuorossa Bangkokin alueen seurakuntien pastoreiden yhteinen kokoontuminen. Sitten lauantaina saamme odotettuja vieraita Suomesta, kun Helsingin mummu ja vaari tulevat vierailulle!!

Viisumihässäkkää

2010-11-04T17:07:00.000+07:00

Ei mennyt eilinen virastokierros ihan niin jouhevasti, kuin olimme toivoneet... Ensin menimme ulkoministeriön puolelle kysymään, onnistuisiko viisumin vaihto pitkään viisumiin Bangkokissa nyt, kun kaikki tarvittavat paperit ovat valmiina. Rouva luukulla ei edes katsonut papereitamme, sanoi vaan, ettei onnistu. Thailainen lähettien asioidenhoitaja Samarn koitti vedota pieneen vauvaan. Täti sanoi hyvin viileästi, että vauva voi jäädä Thaimaan puolelle odottamaan hoitajan kanssa sillä aikaa, kun me muut haemme viisumit Laosista. Kaksi päivää vauva eri maassa? Ei käy, sanoi vauvan äiti! Täytyy keksiä joku toinen keino.

Samalla kun olimme ulkoministeriössä, menimme hakemaan Suomen suurlähetystön haluaman legalisointileiman englanniksi käännettyyn syntymätodistukseen. Olimme saaneet sairaalasta englanniksi kirjoitetun todistuksen, mutta virastossa sanottiin, että pitää olla virallinen käännös thailaisesta syntymätodistuksesta. Siispä käännättäjälle. Reilun tunnin kesti, maksoi 4,5 euroa :) Sitten sanottiin, että todistus leimoineen on haettavissa parin tunnin kuluttua.

Siirryimme lähellä olevaan maahanmuuttovirastoon kyselemään luukulta toiselle, että eikö olisi mitään keinoa selvittää tätä viisumiasiaa... koska meidän tämänhetkiset viisumit päättyy lauantaina, oli vaihtoehtona ottaa meille kaikille viimeinen 30 päivän lisäys ja maksaa siitä n. 200 euroa. Ja toivoa, että tuon kuukauden aikan Lidia ehtii saada oman passin.. Tai sitten lähteä pois maasta viimeistään lauantaina hakemaan Laosista suoraan vuoden viisumi. Mutta koska vauvalla ei ole tarvittavia papereita (siis passia), voisi tulla mutkia matkaan. Joku virkailija oli sitä mieltä, että thailaisen syntymätodistuksen "pitäisi" riittää kahden viikon ikäiselle vauvalle.. Mutta ottaako riski, matkustaa 9 tunnin automatka vauvan kanssa rajalle, ja sitten ei onnistuisikaan.. Joten päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että Kirsille ja Lidialle saatiin 3kk;n väliaikainen viisumi lääkärintodistuksella, ja muut matkustavat nyt viikonloppuna. Me Lidian kanssa jäämme odottamaan henkilötunnusta Suomesta, jotta voimme hakea hänelle passin - ja sitten matkustamme Laosiin hakemaan pitkän viisumin meille kahdelle... Varsinaista säätöä, eikä millään muotoa mukavaa, mutta näin tässä nyt kävi.

Muistakaa Tumpin ja lasten matkaa rukouksin, varjelusta liikenteeseen. Onneksi Sagan ja Danin opettajilla on nyt myös viisumireissu, joten pääsevät matkustamaan samalla autolla. Ja voivat pitää samalla vaikka kaikki syksyn loput musiikkitunnit laulamalla autossa 9 tuntia mennessä ja samat takastullessa :) - vai mitä Masa?? :)

Paperiasioita

2010-11-02T18:13:00.000+07:00

Tämänhetkinen viisumimme on päättymässä lauantaina 6.11. Viime viikolla saimme puhelinsoiton thailaiselta asioidenhoitajalta, että pitkään viisumiin oikeuttava todistus ("se" paperi, jota on odotettu koko kesä) on vihdoin saapunut. Nyt huomenna menemme immigrationiin ja pidämme käsiä ristissä, että viisumin vaihto vuoden mittaiseen viisumiin onnistuisi samalla reissulla... Muuthan ovat tähän asti joutuneet poistumaan maasta esim Laosiin vaihtaakseen viisumia. Tumpille virkailijat kuitenkin sanoivat, että pitäisi onnistua täällä. Me olemme siis ns. "koekaniinit", menemme toimistoon ja toivomme parasta!

Samalla reissulla käymme myös ulkoministeriöstä hakemassa leiman Lidian syntymätodistukseen. Sen kanssa ajamme sitten Suomen suurlähetystöön, jossa näytämme syntymätodistuksen ja vauvan :) He sitten lähettävät ilmoituksen ulkomailla syntyneestä Suomen kansalaisesta väestörekisterikeskukseen, joka ilmoittaa asiasta Kelalle.. Ja sitten me jäämme odottamaan Lidian henkilöturvatunnusta. Sen jälkeen voimmekin hakea hänelle passia. Kunhan jossain välissä keksimme, että miten ihmeessä vastasyntyneestä vauvasta saa otettua passikuvan... ainakaan sellaisen, missä hänellä olisi silmät auki...

Uusi perheenjäsen

2010-10-25T13:53:00.001+07:00

20.10.2010 klo 13.03 syntyi hartaasti odotettu pieni ihminen. Hän sai nimekseen Lidia Helmi Viktoria. Synnytys sujui hyvin, ja vauvalta löytyi kaikki 10 pientä sormea ja 10 pientä varvasta! Olemme kiitollisia Taivaan Isälle tästä pienestä ihmeestä!!

20.10.2010 3020g/50cm

Isosisko hellii muutaman tunnin ikäistä pikkuista

Isin pieni prinsessa

Kotiin pääsimme lauantaina

Lisää kuvia pienestä prinsessasta: Kuvia Lidiasta

Lyhyt katsaus työhön

2010-10-11T10:51:00.004+07:00

Kuten Suomessa ollessamme useassa yhteydessä mainitsin, on tällä työkaudella työmme pääpaino paikallisten seurakuntien varustamisessa raamattukoulutuksen kautta. Seurakuntien tulevaisuus riippuu siitä, millä tavalla ne valmistavat uusia sukupolvia vastuuseen. Tulevaisuuden johtajien valmistaminen on aloitettava hyvissä ajoin, sillä seurakunnan vastuutehtäviin ei siirrytä hetkessä. Keskustelin erään pastorin kanssa pari viikkoa sitten. Hän oli huomannut tämän puutteen monissa seurakunnissa, myös omassaan. Seurakunnan kasvaessa oma aika ei riitä kaikille ja tarvittaisiin nopeasti lisää tekijöitä. Ongelman ydin on siinä, että alkuun on helpompi tehdä työ itse, kuin antaa jonkun kokemattoman kokeilla siipiään. Kun sitten olisi aika jakaa vastuuta, ei ole ketään, joka uskaltaisi astua esiin.

Nopeaa ratkaisua ei ole olemassa. Herätysliikkeemme raamattukoulusta valmistuu vuosittain noin 10 oppilasta ja usein he palaavat kotiseurakuntiinsa. Heistä ei siis ole vastaamaan monien seurakuntien tarpeisiin.

Noin vuosi sitten olin Samuel Ruohomäen kanssa pitämässä seminaaria täällä Bangkokissa seurakunnallisen raamattukoulutuksen järjestämisestä. Raamatun perusopetuksen järjestäminen paikallisessa seurakunnassa on yksi avain tulevien vastuunkantajien varustamisessa. He voivat oppia perusasiat kotiseurakunnassaan ja saavat toivottavasti heti laittaa oppimansa käytäntöön pienryhmissä tai kokouksissa.

Nyt noin vuosi seminaarin jälkeen minulla on ollut mahdollisuus keskustella seminaariin osallistuneiden pastoreiden kanssa ja vierailla heidän luonaan. Yleisesti voidaan sanoa, että he ovat olleet hyvin tyytyväisiä tuloksiin. He ovat nähneet, että seurakuntalaiset ovat oppineet ymmärtämään Raamattua ja soveltamaan sitä käytäntöön. Eräs pastori sanoi, että aiemmin mormonit kävivät vierailuilla seurakuntalaisten luona ja hämmensivät heitä opetuksellaan. Nyt nuo seurakuntalaiset osaavat itse näyttää Raamatusta, mikä on Raamatun opetus ja mormonit ovat jättäneet heidät rauhaan.

Pari viikkoa sitten minut kutsuttiin erääseen seurakuntaan kertomaan raamattukoulutuksesta. Kävimme seurakunnassa raamattukoulun johtajan Prathumin kanssa ja kokouksen jälkeen keskustelimme muutaman tunnin vastuunkantajien kanssa. Viime maanataina tuon seurakunnan pastori matkusti 5 tuntia raamattukoululle kysymään lisää siitä, kuinka hän voisi aloittaa opetuksen omassa seurakunnassaan ja mitä aineita hänen tulisi valita. Lähes kaikki seurakunnan aktiivit olivat halunneet viikoittain opiskella ja oppia tuntemaan Jumalan suunnitelmaa heidän elämässään. Tämä oli minulle osoitus siitä, että Thaimaan seurakunnilla on halua löytää työkaluja oman kansansa saavuttamiseen. Tuloksia ei näe hetkessä, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuon seurakunnan kohdalla tapahtuu, kun jonkin ajan päästä siellä on yhden tekijän sijasta yksitoista.

Tässä lyhyesti kuulumisia työrintamalta. Katsotaan mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan. Saarnakutsuja seurakuntiin on useita ja niiden yhteydessä on aina hyvä mahdollisuus keskustella myös seurakuntalaisten varustamisesta.

Jännittävää odotusta

2010-09-27T12:27:00.000+07:00

Odottaminen on välillä ihanan kutkuttavaa ja mukavaa. Joskus se on tosi tuskaisaa, kun aika ei vain kulu, vaikka mitä tekisi.

Meillä odotetaan monenlaisia asioita. Lapset odottavat karkkipäivää, postipakettia mummolta, vapaaviikkoa koulusta, mummun ja vaarin tuloa, joulua... Lasten mielestä odottaminen on tylsää - "Ei oo ees mitään tekemistä" on tuolloin erittäin tuttu ja usein kuultu lause. Äiti odottaa isiä töistä - ja välillä ilta ehtii pimentyä. Isi odottaa palkkapäivää - ja valuuttakurssin parantumista.. :)

Tällä hetkellä koko perheellä on yhteinen odotuksen aihe - vauvan syntymä. Sitä odotetaan pääosin innolla, jännityksellä ja välillä vähän malttamattomana. Daniel vasta eilen viimeksi sanoi, että eikö se jo voisi syntyä, sitä on odotettu jo NIIIIN kauan. Tässä tapauksessa isiä jännittää, että ehditäänkö sairaalaan, jos vauva päättää syntyä ruuhka-aikaan. Äitiä jännittää, miten synnytys luonnistuu täällä hieman erilaisessa kulttuurissa (oli se sitten auton takapenkillä tai sairaalassa). Lapsia jännittää, onko se sisko vai veli...

Joka ilta suljemme pienokaisen rukouksiimme - tule pian, tule terveenä, me odotamme ja rakastamme sinua!

Pikamatka Laosiin

2010-09-09T11:16:00.001+07:00

Maanantaiaamuna lähdimme matkaan kohti Laosia hakemaan jatkoa viisumillemme, joka oli päättymässä. Matkaa Laosin rajalle lähelle Vientianea oli meiltä noin 650 km, joten lähdimme matkaan aamukymmeneltä. Oli ihana ajella maaseudulla vihreiden riisipeltojen keskellä tämän suurkaupunkimaiseman jälkeen! Puhvelit ja lehmät teiden varsilla tuntuivat varsin kotoisilta! Noin puolessa välissä matkaa pysähdyimme erään tekojärven rantaan syömään. Muuten vessataukoja lukuunottamatta ei pidempiä pausseja pidetty, ja niin olimme perillä illalla auringon laskiessa, 8,5 h ajon jälkeen.
Jäimme yöksi Thaimaan puolelle aivan Mekong-joen rannalle lähelle Thaimaa-Laos -friendship bridgeä, jonka ylitettyämme olisimme Laosin puolella.

Tiistaina aamulla oli herätys ennen kuutta, jotta ehtisimme mahdollisimman ajoissa toiselle puolelle. Yö oli ollut "hieman" levoton, sillä kaikki Sagaa lukuunottamatta saivat mahapöpön, ilmeisesti siitä edellisen päivän ruuasta - me muut kolme kun söimme samaa ruokaa, ainoastaan Saga oli tehnyt "oikean" valinnan pienessä tienvarsiravintolassa, eikä saanut pöpöä.. Hieman huonovointisina siirryimme rajalle.

Tuktukissa matkalla rajalle

Ensin leimat passiin, että poistumme maasta. Sitten bussikuljetuksella sillan yli Laosin puolelle, jossa jonotettiin anomaan Laosin viisumia. Ja sitten taksikyydillä suoraan Vientianen kaupunkiin, Thaimaan konsulaattiin, jossa oli vuorossa papereiden jättö konsulaattiin. Onneksi päivä oli pilvinen, eikä ollenkaan kuuma, joten ulkona odottelu oli siedettävää. Parin tunnin kuluttua olimme pois konsulaatista, ja suuntasimme majapaikkaan. Mahapöpö ja edellisen päivän pitkä matkustus vei meiltä sen verran voimia, että päivä meni lepäillessä- pienen kävelyretken vain jaksoimme tehdä lähiympäristöön. Illalla uni maistui koko porukalle!

Laosin rajalla anomassa viisumia


Iltapäiväkävelyllä Vientianessa. Taustalla paikallinen "riemukaari"


paikallinen postilaatikko

Keskiviikkoaamuna olimme jo kaikki paremmassa kunnossa, joten aamupalan jälkeen kävelimme torialueelle kiertelemään. Päivä oli kuuma, joten puoli tuntia riitti! Saga ja Dani pulahtivat uima-altaaseen sillä aikaa, kun äiti keräsi tavarat kasaan, ja sitten olikin aika lähteä viisumien hakuun. Tumppi jonotti ja hikoili konsulaatin portilla keskipäivän paahteessa, me muut saimme odotella varjossa. Onneksi viisumin hakijoita oli liikenteessä vähän ja me olimme ajoissa perillä, joten noin tunnin päästä olimme jo matkalla takaisin kohti Thaimaan rajaa passeissa taasen samat 60+30 päivää.. Rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti ja pian olimme taas Thaimaan puolella.


Joen yli kulkevalla Friendship bridgellä kohti Thaimaata menossa.

Mekong-joki

Tavarat autoon, ja klo 14.30 olimme matkalla takaisin kohti Bangkokia ja kotia. Alunperin suunnittelimme, että olisimme jääneet vielä toiseksi yöksi matkalle, mutta niin se matka vaan eteni ja joka tunti olimme lähempänä kotia... Eikä kukaan enää jaksanut ajatellakaan matkalle yöksi jäämistä. Kotona olimme klo23 eli saman 8,5 h vei tulomatka. Lapset nukahtivat autoon, ja aamulla heräsivät omista sängyistään!

Nyt olemme kaikki hieman päät pyörällä, onneksi tänään ei tarvinnut mennä lasten kouluun eikä Tumpin töihin (vaikka tuossa suunnitteleekin, että jos ihan pikaisesti kävisi pyörähtämässä toimistolla... ja me kaikki tiedämme, mitä se "pikaisesti" tarkoittaa :)

Kiitos kun muistitte matkaa rukouksin!!! Nyt saamme näillä turistiviisumeilla olla Thaimaassa taas seuraavat 2 kk, jonka jälkeen saamme 30 päivän pidennyksen Bangkokin toimistosta. Sen jälkeen onkin sitten taas edessä maasta poistuminen joulukuun alussa. Toivomme, että siihen mennessä olemme saaneet vuoden viisumiin tarvittavat paperit uskontoministeriöstä, ja seuraava leima olisi jo vuoden mittainen...

Viisumimatka

2010-09-06T11:03:00.000+07:00

Nyt on auton nokka käännetty kohti Vientianea. Ajomatkaan Laosin rajalle taitaa mennä koko maanantaipäivä. Yövymme rajan pinnassa Thaimaan puolella ja aamulla ylitämme rajan.

Auto

2010-08-18T20:07:00.000+07:00

Chevrolet Zafira LT 2.2, 2002

Jei, nyt meillä on auto! Tänään se löysi tiensä pihaamme ja olemme siitä tosi kiitollisia! Tumppi meinasi saada joitakin harmaita hiuksia autoa etsiessään, mutta jospa tämä tarina olisi nyt saanut suht positiivisen lopun, eikä hankaluuksia esiintyisi. Käytetyn kun ostaa, niin koskaanhan ei voi olla varma.

Dani tekee läksyjä raamattukoulun pihassa puun alla :)

Lasten koulukin on lähtenyt mukavasti käyntiin, huomenna tulee jo viikko täyteen. Läksytkin tehdään vielä ainakin innolla :) Uusi ilonaihe on Raamattukoulun koiranpentu, jota Dani rientää leikittämään joka päivä koulun jälkeen. Kotiin siis ei ole kiire, vaikka isän työt vähän venyisivätkin!

Äidin pienet rakkaat koulumatkalla käsi kädessä... Äiti seisoo raamattukoulun portilla ja katsoo kaihoisasti perään, kun lapset kulkevat tuon 20 metrin matkan Suomi-koulun portille...


"Äiti, me osataan kyllä mennä yksin, ei tarvii vahtia!"

Elokuista arkea

2010-08-09T16:50:00.002+07:00

Saga ja ystäviä raamattukoulun pihassa

Niin ollaan jo elokuun puolella vauhdilla menossa.. Tumppi on päivät raamattukoululla "etsimässä omaa paikkaansa" ja nauttii kovasti! Me muut olemme opetelleen elämää uudessa kodissa, uudessa kaupungissa.. Mutta pitkältihän tuo arki tuntuu pyörivän pyykin, tiskien ym. kotihommien parissa. Monet tavarat etsivät vielä paikkaansa, jospa ne lähikuukausina löytäisivät oman kolonsa.

Lapset odottavat innolla koulun alkua. Huomenna tiistaina saapuu opettaja perheineen, Tumppi menee heitä kentälle vastaan. Torstaina ilmeisesti alkaa koulu. Reput ja koulutarvikkeet on ostettu, reput pakattu valmiiksi portaiden viereen... Sitä ennen keskiviikkona käydään hakemassa viisumiin viimeiset 30 päivää. Sitten pitääkin poistua maasta, ja toivotaan että tuolla syyskuisella matkalla saisimme pitkän viisumin ja työluvan.

Prasiri-seurakuntalaisia yhteiskuvassa. Vasemmalla etualalla pastori.

Sunnuntaisin olemme käyneet kokouksessa Raamattukoulun tiloissa kokoontuvassa Prasiri-seurakunnassa. Aamulla on ensin raamatunopetusta ryhmissä (vasta uskoon tulleet, nuoret ja "perusryhmä") klo 9 alkaen tunnin verran, sitten lyhyt tauko, ja klo 10 alkaa yhteinen kokous. Tilaisuuden jälkeen syödään tietysti yhdessä. Iltapäivällä kokoontuu vielä erikseen naisten ryhmä. Keskiviikkoisin on Raamattukoulun opiskelijoiden vastuulla oleva rukousilta. Olemme viihtyneet!
Oheisessa videonpätkä viime sunnuntain kokouksen ylistyksestä. Ylistystä johtaa Pung.

Auton etsintäkin tulee nyt viimeistään ajankohtaiseksi, sillä "kesä-automme" omistajat saapuvat huomenna lomalta!

Dani löytää sateen jälkeen paljon erilaisia kavereita, yleensä ämpärissä on saaliina sammakoita ja isoja kotiloita...

Sadekausikin näyttäisi vihdoin alkaneen myös meillä - viikon verran on saatu iltapäivisin reiluja sadekuuroja, jolloin vesi nousee kadulla nilkkoihin. Sade tuo tullessaan hetken helpotuksen tukahduttavaan kuumuuteen, mutta ilo on lyhytaikainen, sillä sateen jälkeen kosteusprosentti nousee, ja kuumasta tulee ihan kunnolla hiostava :) Pyykkien kuivatus on välillä aikamoista miettimistä, nytkin olohuoneessa on kaksi isoa pyykkitelinettä ja tuuletin avustaa kuivattamisessa... Tätä meidän arkea siis!

Ensi torstaina (12.8.) Thaimaassa vietetään äitienpäivää. Sen kunniaksi srk:n nuoret ja lapset olivat harjoitelleet laulun äideille. Sagasta näkyy vain päälaki, Dani ei "vaivautunut" menemään eteen... "No enhän mä sitä laulua osaa, kun se on kokonaan thaita", sanoi Dani, ja jäi penkkiin istumaan. :)

*Edit: Lisätty valokuvia myös kahteen edelliseen postaukseen*

Eka yö uudessa kodissa

2010-07-29T20:45:00.003+07:00

Vihdoin olemme tässä vaiheessa. Valmistaudumme ensimmäiseen yöhön omassa kodissa (naapurin netillä vielä toistaiseksi :) )
Tuntuu, että olemme jo 3 kuukautta pakanneet ja purkaneet, joten tuntuu hyvältä olla omassa kodissa. Eihän täällä tietenkään kaikki ole valmista.... laatikoita purkamatta, osa huonekaluista vielä tulematta, mutta kuitenkin...
Huomenna pitäisi tulla oma netti ja keittiöön yksi kaappi. Tavarat pikkuhiljaa paikalleen ja vihdoin jotain pysyvää.

-tumppi-

Heinäkuuta

2010-07-26T21:03:00.003+07:00

Aika on kulkenut kuin siivillä, ja reilu kuukausi on jo oltu taas täällä maailman kolkalla!
Tässä hieman uutisiamme viime viikoilta:

Koti löytyi vähän yllättäen erään thailaisen naisen avustuksella. Koska vuokra oli halpa ja talo suht hyvässä kunnossa, päätimme sen vuokraamisesta ilman miettimistä heti ensimmäisellä katsomiskerralla. Matkaa Tuomon työpaikalle Raamattukoululle ja lasten koululle tulee vajaa 3km, mutta koska kadut ovat tosi kapeita ja monenlaista kulkuvälinettä ja kulkijaa liikenteessä, menee matkaan 10 min autolla, mopolla pääsee nopeammin pujottelemaan.

Itse asunto on kaksikerroksinen betonitalo, jossa on pieni etupiha (auto mahtuu portin sisäpuolelle). Pihassa on kolme isoa mangopuuta, jotka varjostavat ja suojaavat pihaa mukavasti. Talot on rakennettu aivan vieri-viereen, joten naapurit on joka suunnassa aivan "iholla". Kylä on siisti ja rauhallisen oloinen, vartijat vartioivat kylän portilla 24h/vrk.

Tumppi istuttamassa nurmikkoa pihaan

Vuokrasopimus allekirjoitettiin 1. heinäkuuta, jonka jälkeen aloimme tehdä pientä pintaremonttia, maalausta ym pientä. Viime viikot Tumppi on ahkerasti maalannut huoneita, joka onkin näissä yli +35 asteen lämpötiloissa aikamoista touhua... Yhtenä päivänä raamattukoululta oli kymmenkunta oppilasta auttamassa maalaustouhuissa ja pihan raivaamisessa. Samoin he auttoivat tavaroidemme kuljettamisessa Suomi-koulun varastosta uudelle kodille. Loppuviikosta maalausurakka oli vihdoin ohi, ja pääsimme availemaan pakkauslaatikoita ja järjestelemään tavaroita. Vielä on paikat sekaisin, mutta toivottavastu tällä viikolla päästään muuttamaan! Olemme siis yhä asustelleet Suomi-koululla, ja täältä käsin tehneet muuttoa ja remonttia.

Ilma on ollut kuumaa ja kosteaa.. Lämpötilat meidän tullessa oli viikon verran 38 astetta varjossa, sitten satoi muutamana yönä ja lämpötila putosi pilvi-ja sadepäivinä +32-33 asteeseen. Illalla saattoi olla jopa +28 astetta! Se tuntui mukavalle. Nyt sitten taas kahteen viikkoon ei satanut, ja lämpömittari näytti +35-38 astetta. On siis kuuma!!! Nyt tätä kirjoittaessa ulkona sataa ihan reippaan kuuloisesti, toivottavasti se laskee hetkeksi lämpötilaa.. Lapset ihan ihmeesti tuolla ulkona touhuaa ja juoksee koko ajan, Dani välillä farkuissa, Saga pelkissä pikkuhousuissa... Lasten päivät kuluu pitkälti pihalla koulun koirien kanssa touhutessa. Illalla sitten viiden jälkeen raamattukoulun puolelle leikkimään kavereiden kanssa, kun he ovat palanneet koulusta. Hyvin ovat lapset sopeutuneet, Saga alkaa voittaa ujoutensa ja on alkanut jutella ja Dani opettelee ahkerasti unohtunutta kieltä. Joka päivä paranee kuitenkin, molemmilla! Toki välillä Sagalla iskee kova ikävä ystäviä siellä Suomessa...

Viimeksi kirjoitin, että Tumppi on ollut flunssassa. Pian sen jälkeen molemmilla lapsilla myös nousi korkea kuume. 5 päivää lapset oli kipeänä, oli kovaa kuumetta. Sen jälkeen alkoi flunssaoireet heilläkin. Joku virus varmaankin. Tumpin yskä ja kurkkukipu kesti sen 2vkoa, nyt jo koko porukka taasen terveenä.

Lapset jäätelökakun kimpussa raamattukoulun pihassa

Sagan 8-vuotis syntymäpäiviä vietettiin viikko sitten perjantaina. Ajelimme parin tunnin matkan Pattayalle, jossa asuu lähimmät suomalaiset tällä hetkellä. Vierulan lapset Netta ja Nooa saatiin sitten kaveriksi uimaan ja jäätelölle Sagan synttäreiden kunniaksi. Jäätelökakun veimme sitten myöhemmin raamattukoulun pihaan, jossa työntekijöiden lasten kanssa päästiin vielä yhdessä herkuttelemaan.

Tuomo on aloitellut hommia raamattukoulun puolella pikkuhiljaa, jutustellut työntekijöiden kanssa ja koittanut hahmotella tämän hetken kuvaa siinä. Tilanteet ovat vähän muuttumassa, kun yksi kolmesta thailaisesta opettajasta muuttaa perheineen pohjoiseen. Saa nähdä, muokkaako se jollain tavalla Tuomon työnkuvaa uusiksi. Keskiviikkona syötiin yhdessä Raamattukoululla koko joukon kanssa Tomin perheen läksiäisiä ja meidän tuloa. Tuomo piti pienen puheenvuoron, jossa kertoin meidän perheestämme ja tulevaisuuden ajatuksista. Raamattukoulun joukko alkaa pikkuhiljaa tulla tutuksi, niin työntekijät kuin oppilaatkin. Nyt alkaneella viikolla on koulutusviikko seurakuntien johtajille, jotka tulevat Raamattukoululle. Siellä Tuomo on mukana.

Tomin perheen siunaus kokouksen yhteydessä

Tomin vaimo Mee ja tyttö Manaa

Kun koti on saatu pikkuhiljaa asuttavaan kuntoon, alkaa auton metsästys. Yhäkin rukoilemme, että valuuttakurssi parantuisi, näin huonolla kurssilla käytettyjenkin autojen hinnat ovat hurjan korkeita meidän budjetille. Toinen rukousaihe on yhäkin viisumi- ja työlupa-asia. Elokuussa saamme turistiviisumiimme keskustan ulkomaalaisvirastosta vielä 30 päivän jatkoleiman, mutta sen jälkeen edessä on muutaman päivän matka Laosiin, Vientianeen syyskuun puolenvälin paikkeilla. Vajaan 700km:n matkaan kuluu autolla vähintään 10 tuntia. Toivottavasti tuolla matkalla voisimme saada vuoden viisumin!

Isona kiitosaiheena on se, että olemme ikäänkuin "solahtaneet" tähän maahan niinkuin emme olisi pois olleetkaan! Toki ikävä välillä nousee pintaan (varsinkin perheen naisväellä), mutta sehän vain tarkoittaa sitä, että meitä on siunattu monilla rakkailla ystävillä, joita saamme ikävöidä!

Valokuvia lisäillään, kunhan se taas onnistuu... Jostain syystä valokuvien julkaisu ei vaan pelitä :(

Asunnon metsästystä ja sairaita miehiä

2010-06-29T19:08:00.003+07:00

Pikainen päivitys ja kuulumisia. Olemme metsästäneet asuntoa ja koittaneet totutella Bangkokin kuumuuteen. Tumppi sai köhän ja kipeän kurkun heti maahan tultuamme ja alkaa pikkuhiljaa parantua. Ääni oli pari päivää kokonaan pois, joten puhuminen jäi muun perheen kontolle. Nyt sitten Dani on ollut kovassa kuumeessa vuorokauden verran. Ja hänelle tyypilliseen tapaan, emme meinaa saada kuumetta paracetamolilla laskemaan kuin pariksi tunniksi noin 38 asteeseen, sitten taas kipuaa korkealle... Teette hyvin, jos muistatte rukouksin!!!!

Jotain hyvääkin tässä päivässä - saimme viime viikolla uuden thailaisen ystävän, joka on auttanut meitä talon etsinnässä, ja käyttänyt suhteitaan. Tänään aamulla saimme soiton, että nyt on löytynyt jotain, josta saattaisimme olla kiinnostuneita. Lapset jäivät Suomi-koululle, kun me Tumpin kanssa mopolla ajelimme talolle. Vuokraisäntä oli tosi ystävällinen liikemies, ja lupasi talon meille sopivalla hinnalla. Muitakin kyselijöitä oli ollut, mutta me ehdimme ensimmäisenä taloa katsomaan, joten teimme hyvin pikaisen päätöksen vuokrata tuo talo. Koululle on autolla reilun 5 minuutin matka, joten sijainniltaankin tähän mennessä vastaan tulleista vaihtoehdoista paras. Niinpä siis torstaina menemme allekirjoittamaan vuokrasopimuksen ja saamme avaimet. Muuttoa alustavasti sovittiin 10.7. päivälle, ja vuokraisäntä lupasi kuorma-autonsakin ja työmiehet ilmaiseksi käyttöömme muuttopäiväksi. Sitä ennen maalaamme sisätiloissa, mutta muuten ei isompia tarvinne tehdä - perusteellista siivousta lukuunottamatta. Talossa on valmiina joitakin sekalaisia kalusteita, jotka saamme käyttöömme.

Nyt vaan kun saadaan pieni mies kuntoon, niin päästään iloitsemaan tulevasta kodista!

Päivitysongelma

2010-06-20T12:47:00.002+07:00

Jostain syystä kuvatekstit eivät halua näkyviin.Myös muutama kuva jäi puuttumaan. Yritetään ratkaista ongelmaa ja toivotaan, että ongelma on hetkellinen.

Lähtöjuhlasta

2010-06-20T11:26:00.003+07:00

Tikkakosken seurakunnan yhdistetty kuoro

Tilaisuuden juontaja, Jorma Laulumaa

Tikkakosken seurakunnan puheenvuoro, Kirsin isä, Heimo Ekonen

Lähtijöiden mietteitä jakoi Tuomo

Fidan puheenvuoro, Kaakkois-Aasian aluepäällikkö, Jarmo Saarni

Putkilahden seurakunta, Siiri Ikonen

Perillä!

2010-06-16T22:14:00.000+07:00

Ihan pikaisesti sellainen väliaikatiedotus, että olemme saapuneet Thaimaan kamaralle eilen iltapäivällä. Matka sujui hyvin, vaikkakin tuntui aikas pitkältä vaihtoineen ja Lontoossa odotuksineen. Kaikki matkalaukutkin saapuivat perille, ja raamattukoulun johtaja Prathum oli meitä vastassa kentällä.

Asetuimme asumaan ThaiSuKon (suomalaiskoulu) yhteen huoneeseen, josta käsin etsimme asuntoa. Tänään päivä alkoi pikaisella kauppareissulla, josta saimme hommattua ruokatarvikkeita ja pesuaineita ym välttämätöntä. Pää on vielä pyörällä, mutta kyllä tämä paikka tuntuu ihanan tutulta!!

Kunhan olo tästä selkenee, kirjoitan lisää aivan sieltä lähtöjuhlasta saakka!
Kiitos, kun muistatte rukouksin!!

Lähtöjuhla Tikkakoskella

2010-05-26T00:47:00.002+07:00

Tervetuloa lähetysjuhlaan

Tikkakoskelle

Koivulammenkatu 1

Sunnuntaina 30.5.2010

klo 11 alkaen

Ihana aurinko

2010-05-23T02:14:00.000+07:00

Viime viikon aikana olemme saaneet nauttia ihanasta auringosta, joka on lämmittänyt ilman "t-paita-asteiseksi" myös meille! Käki kukkuu lähimetsässä harva se päivä, pääskyt lentelevät pihapiirissä ja tuomi tuoksuu - pääsimme siis nauttimaan vielä Suomen suvesta ennen Kaakkois-Aasian ilmastoa. Olemme saaneet osamme myös siitepölyistä, joka sai nenät ja silmät vuotamaan.

Viikko sitten helatorstain maissa olimme pikaisesti käymässä Helsingin sukulaisissa mummun ja vaarin luona, ja samalla tapasimme Tuomon 2 sisarusta perheineen. Lapset touhusivat ulkona serkkujen kanssa, ja ehdittiinpä tavata yhtä ystäväperhettäkin!

Viime lauantaina saimme olla mukana ihanassa perhejuhlassa, kun vietettiin Kirsin siskon Virven tyttövauvan nimijuhlia ja siunausta heillä kotona. Tumppi toimitti siunauksen ja jännittävän nimen paljastuksen: Benjaminin suloisesta pikkusiskosta tuli Beda Aino Olivia!

Danielin kerhossa vietettiin päättäjäisiä keskiviikkona. Viimeisten laulujen ja leikkien jälkeen sanottiin heipat ihanalle kerhonohjaaja-Miralle ja kaikille tämän vuoden aikana saaduille ystäville. Yhteinen hetki päätettiin Danielin ensimmäiseen Suvivirteen.

Tänään lauantaina ajelimme Keuruulle Isoon Kirjaan, jossa oli Fidan vuosikokous. Lounastauolla tapasimme Mikkosen Raunon, ja hänen kanssaan kävimme läpi työsopimuksia ja kolmikantasopimusta. Mukana oli myös hallituksen edustajat Tikkakoskelta, Kaakkois-Aasian aluepäällikkö Jape sekä asiantuntijana ja suurena apuna lähtökuvioissamme ollut Aimo Uuraisilta.

Iltapäivällä ehdimme vielä mukaan Tikkakoskelle seurakunnan pihassa vietettyyn Lapsi- ja perhetyön päättäjäisiin. Lapsille oli monenlaisia tehtävärasteja, makkaranpaistoa ym. Mukava päätös tälle päivälle!

Äitienpäivän kokouksia ja lääkärikäynti

2010-05-11T02:07:00.001+07:00

Meillä vietettiin äitienpäivää jo lauantaina, sillä sunnuntai meni aamusta iltaan kokousreissuilla. Aamuyhdeksältä lähdettiin ajelemaan kohti Joutsaa, jossa kokous alkoi klo 11. Tuomo puhui ja Kirsi lauloi - vaikkakin oli aikamoista raakkumista flunssasta johtuen.

Joutsan kokouksen jälkeen ajeltiin Hartolaan, jossa mentiin viettämään väliaikaa Tuomon siskon, Mirkan perheen kanssa. Lasse grillaili meille monenlaisia herkkuja, ja mahat pullollaan ländettiin pitämään iltakokousta Hartolan helluntaiseurakuntaan. Siellä taasen samalla "kaavalla", vaikkakin saarna oli eri! :)

Mukava oli olla vierailulla näissä kahdessa seurakunnassa, ja tavata jälleen ihmisiä eri puolelta! Myös Putkilahden ystävät olivat ajaneet Hartolaan iltakokoukseen!

Tänään on sitten jatkettu pakkaustouhuja. Laatikoita lojuu siellä täällä, ja niihin yritetään lajitella tavaraa.. Yksi laatikko kirpparille, toinen varastoon, kolmas siskolle, neljäs mukaan... (ja Tumpilla lisänä vielä roskalaatikko, minne hän heittää tavaraa paljon ronskimmalla kädellä kuin vaimonsta... ;)

Aamu aloitettiin tosin lääkärikäynnillä, saatiin koko perheelle hommattua T-todistukset. Lääkäri ainakin suosittaa meitä lähetyskentälle, siis terveen paperit saatiin! Sagalta löytyi korvatulehdus, kipeää korvaa olikin jo viikonlopun valittanut. Sai siihen nyt antibioottikuurin, ja kutsun jälkitarkastukseen vielä ennen lähtöä. Tumpilla huomenna edessä ensimmäiset rokotukset, toiset kaksi vuorossa myöhemmin. Me muut olemme jo osamme onneksi rokotuksista saaneet jo aiemmin, säästyimme onneksi siltä!

Täällä taas!

2010-05-06T23:47:00.000+07:00

Pitkän blogi-hiljaisuuden jälkeen on tullut aika astua jälleen areenalle. Kevään kunniaksi uusi pirteä (Tumpin mielestä ehkä hieman liian tyttömäinen?) tausta ja banneri - ja näin on uusi kausi taasen avattu!

Aivan lähipäivinä tulette saamaan tämän vuoden ensimmäisen ystäväkirjeen sähköpostilaatikkoonne. Mutta koska viime keväänä onnistuin tuhoamaan kaikki yhteystietoluetteloni (niin sähköpostiosoitteet, puhelinnumerot kuin postiosoitteetkin), pyydän yhä seuraavaa: Mikäli haluat saada ystäväkirjeitämme suoraan sähköpostiisi, laitathan postia osoitteeseen teamlehtimaki (at) gmail.com

Minulla on siis arkistoissani ainoastaan sellaisten ihmisten sähköpostiosoitteet, jotka ovat ottaneet yhteyttä meihin viimeisen vuoden aikana. Eli jos et viikon sisällä ole saanut postilaatikkoosi ystäväkirjettämme, mutta haluaisit sen jatkossa saada, niin ota yhteyttä!

Sitten siihen itse asiaan. Monet ovatkin kuulleet viime kuukausien jännityksestä, kun kannatuksestamme puuttui aika iso osa... Ja nyt vihdoin tilanne on ratkennut niin, että Hankasalmen helluntaiseurakunta otti puuttuvan osan kannatuksestamme, ja tilanne näyttää valoisalta! Tällä hetkellä olisimme lähdössä matkaan seuraavanlaisella "kokoonpanolla" kumppanuusseurakuntien osalta: Tikkakoski, Hankasalmi, Putkilahti, Joutsa ja Hartola!

Lähtöpäivämme on ajoittumassa kesäkuun puolenvälin tienoille, siitä lisää myöhemmin.

Siunattua kevättä jokaiselle!!!!

Lunta tulvillaan...

2010-01-05T23:13:00.011+07:00

Kiitollisin mielin olemme aloittaneet uutta vuotta tosi lumisissa ja kylmissä tunnelmissa!! Lunta me toivoimme tältä Suomi-vuodelta, ja sitä on sitten saatukin, ihan urakalla!! Pakkanen on paukkunut -20 asteen molemmin puolin jo kolmatta viikkoa, ennätys on tainnut meidän mittarissa olla -26.4 astetta viime viikolla. Lumen kolaus ja polttopuiden teko ovat siis tänä vuonna kuuluneet perheen isän vapaa-ajan harrastuksiin!

Joulun vietimme omassa kodissa Kuikassa. Joulukuusen hakumatka tehtiin joulunaluspäivinä Tammijärvelle, josta Saga ja Dani kävivät valitsemassa kuusen Ikosten metsästä. Yksi Suomi-vuoden listalla olleista toiveista siis toteutui- kotona oli ihan oikea kuusi!! Lapset ihmettelivät, miten piikkisiä neulaset olivatkaan koristellesaan oksia..

Jouluaattona meille tuli oman perheen lisäksi Kirsin puolen lähisukua: sisko Virve perheineen, äiti ja isä, sekä äidin äiti Aino. Syötiin joulun perinneherkkuruokia, availtiin paketteja, joita löytyi kuusen alta, ja joita eräs nimeltämainitsematon punanuttu toi pussissaan... Ihana katsella pienten jännitystä! Daniel meinasi ruuan jälkeen ihan hermostua, että milloin ne paketit oikein avataan. Kyseli sitä sitten isältään ilmeisesti useammankin kerran, kunnes Tumppi tokaisi Danille: "Paketit avataan sitten, kun sinulta lähtee hammas!" Danin hammas oli alkanut hieman heilua joku aika aiemmin. Siinä samassa hetkessä Daniel nappasi kiinni heiluvasta hampaasta, ja taittoi sen irti. Isältä loksahti suu auki, kun poika näytti hammastaan ja sanoi, että "No nyt se iskä sitten lähti"...

Jouluaaton riemua! Vasemmalta Tommi, Benjamin ja Virve, Kirsin äiti Sirpa ja etualalla Saga

Joulupäivä oltiin kotosalla, ja tapaninpäivänä Tumppi lähti jälleen töihin rekan rattiin. Tuomon puolen sukulaisia nähtiin sitten sunnuntaina Hartolassa, jonne kaikki sisarukset sekä vanhemmat perheineen saapuivat. Vauhtia ja ääntä riittää, kun olemme kaikki koolla!!

Uuden vuoden aattona oltiin Laukaassa Kirsin tätin syntymäpäivillä, ja matkalla nähtiin muutama rakettikin. Puolen yön aikaan tosin oltiin jo tiiviisti oman peiton alla!

Saga, Dani sekä Jonnan ja Peten ihana koiruus

Tuomo sai työsopimukseensa jatkoa tämän kevään, joten hän viettää valitettavan paljon ajastaan rekan ratissa välillä Vantaa- Rovaniemi. Päivät ovat pitkiä, 12-16 tuntisia, ja Rovaniemen suunnalla menee 2 yötä poissa kotoa. Kirsi jatkaa kevätpuolenkin kotona lasten kanssa.

Lintujen ihastelu tuvan ikkunasta on mukavaa puuhaa..

Nyt vuodenvaihteen jälkeen ajatukset alkavat jo usein siirtyä Thaimaan maisemiin ja siellä odottaviin uusiin haasteisiin vaikka lähtöajankohtaa ei olekaan vielä sen tarkemmin sovittu. Mutta niin kai se on, että osa sydäntämme on auttamattomasti siellä...

Oma Suomi-kotimme Kuikassa

Tammikuun viimeisenä päivänä, sunnuntaina 31.1. klo 11 on Tikkakoskella lähetysjuhla, jonne on kutsuttu väkeä yhteistyöseurakunnista Pylkönmäeltä, Tammijärveltä, Joutsasta ja Hartolasta. Tervetuloa mukaan! Tilaisuuden jälkeen lähetyslounas.

2010-01-05T20:37:00.000+07:00

Lähetyshuutokauppa Tammijärvellä

2009-11-23T00:01:00.000+07:00

Tänään olimme mukana Tammijärvellä perinteisessä lähetyshuutokaupassa. Tammijärven ystävät ovat olleet mukana kannattamassa meitä Thaimaassa. Tuomo aloitti tilaisuuden lyhyesti ja Kirsi lauloi Tainan kanssa pari laulua. Sitten päästiin itse asiaan: Huutokauppailuun! Saga ja Daniel olivat innoissaan mukana touhussa - edellinen huutokauppa Vehniällä kun meni lapsilta vähän hämmästellessä :) Nyt huusivat välillä kilpaa äitille joululahjoja :)

Huutokauppa kesti n. 3 tuntia, jonka jälkeen mentiin vielä Ikosille syömään... Pitopöytä oli taas koreana, ja lapsillekin oli leikkikavereita. Meillä oli oikein mukava päivä!!

Syksyn kuvasatoa

2009-11-22T23:46:00.000+07:00

Kirjoittamiset on tältä Suomijaksolta tosiaan jääneet, niin paljon on muuta touhua ollut. Mutta tänään sain vihdoin tyhjennettyä kameran muistikortilta kuvia koneelle, joten tässä muutamalla kuvalla tunnelmia aikaväliltä syyskuu-marraskuu.

On istutettu omenapuu...

Ihasteltu auringonkukkien elinvoimaa omassa pihapiirissä...

Laskettu ruskan eri värisävyjä...

Ihmetelty ensimmäisenä pakkasaamuna lehtien uutta asustetta...

Leivottu ensimmäiset piparit!

Voi sitä nurmikon kimallusta aamuauringon hipaistessa kuurapeitettä!

Juhlittu Pirjo-mummon 60v-synttäreitä...

Ja koettu ensimmäiset talviset päivät!!

Kiitos Taivaan Isä tästä upeasta Suomen luonnosta,

joka jaksaa ihmetyttää meitä monilla muutoksillaan!

Yhteenveto kesästä

2009-09-30T12:44:00.007+07:00

Muutaman pakkasaamun jälkeen voi kai virallisesti sanoa, että kesä on ohi ja syksy on alkanut. Säiden puolesta kesä olikin mitä mainioin. Kesäkuun alun sateiden jälkeen on ollut melko lämmintä ja sateet ovat ainakin meitä karttaneet. Tässä vaiheessa ajattelin, että olisi hyvä tehdä pientä yhteenvetoa kuluneesta.

Blogissa on ollut hiljaista enimmäkseen siitä syystä, että menoja on ollut paljon. Eikä vapaa-aikana ole paljon koneella istuttu. Saa nähdä muuttuuko tilanne syksyn myötä. Eli juhannnuksen jälkeen yritimme kovasti saada elämäämme asettumaan tänne Suomeen. Täytyy tunnustaa, etten muista heinäkuusta mitään.... No ehkä se kuvaa eniten omia tuntemuksiani. Kirsi ja lapset pääsivät minua paremmin arjen rytmiin kiinnni. Minä aloittelin monenlaista remonttia kuten savupiippuja ja haaveilin talon maalauksesta. Vielä tänäänkin iso osa aloittamistani projekteista on kesken. Onneksi sitä maalausta ei silloin ollut varaa aloittaa.

Heinäkuuta ja kesän viettoa varjosti hieman myös huoli tulevista töistä. Minulle sovittu työpaikka ei onnistunutkaan ja olimme hetken "tyhjän päällä". Tärkeintä kuitenkin on se, että lapset viihtyivät ja löysivät kavereita. Molemmat halusivat käydä yökylässä omien ystäviensä luona ja kesän toinen hitti oli teltassa nukkuminen, jota kokeiltiin leirillä se omassa pihassa. Leirillä Kirsi oli vastuussa ja Saga leiriläisenä. Viikonlopun perheleirillä olimme sitten kaikki mukana.

Elokuulla aloitimme vierailuja seurakunnnissa. Aloitimme Tikkakoskella sekä kävimme Joutsassa ja Pylkönmäellä. Tammijärvelle teimme epävirallisen päiväretken, jolla keräilimme marjoja ja tutustuimme maatilan elämään. Se oli lapsille elämys. Meillä oli myös mahdollisuus käydä lähettipäivillä muutamana päivänä. Oli mahtava huomata kuinka paljon meillä oli tuttuja siellä. Ne lukijoista, jotka ovat/ovat olleet lähettejä, ymmärtävät millaista on olla "omiensa joukossa". Muuten elokuussa alkoi kalenteri täyttyä erilaisista toiminnoista ja palavereista. Merkittävin tapahtuma oli Sagan koulun alku 11.8. Se oli jännää.... Eniten ehkä vanhemmille. Sagalle se tuntui olevan elämän normaalein asia ja miksei, onhan tyttö käynyt koulussa jo kaksi vuotta thaimaassa. Taksi hakee ja tuo Sagan päivittäin. Vanhemmat ovat yhä nenä ikkunassa, tarkastamassa että kaikki menee hyvin. Elokuun lopussa koitti vihdoin myös se päivä, että työpaikka löytyi. Olin jo ehtinyt ilmottautua työkkäriin elokuun alussa ja prosessi siellä oli käynnissä. Tiukoille meni ja uskoa koeteltiin, mutta nyt kaikki on mallillaan.
Miettimistä elokuulle aiuheutti myös se, että lähettipäivillä minua pyydettiin mukaan Bangkokissa järjestettävään seminaariin. Miten se sopisi mahdolliseen työhön? Entäs perrhe täällä? jne.

Syyskuu koitti ja olin päättänyt lähteä reissuun kävi miten kävi. Onneksi uusi työantajani ei nähnyt asialle mitään estettä, päin vastoin kyseli mielenkiinnolla elämästä Thaimaassa. Kirsin kalenteri syyskuulle oli täynnä kaikenlaista ja Daniel kulkee äitinsä mukana. Minä lähdin Bangkokiin 13.9 ja palasin 23.9, juuri sopivasti hääpäiväksi kotiin. Hyvin oli perhe täällä pärjännyt ilman minuakin. Ikävää tietysti lievitettiin iltaisin skypen avulla. Onneksi maailma on tässä mielessä pienentynyt.

Loppu syksylle kalenterissa alkaa olla täyttä......ehkä tässä on suurin ero asuttaessa Thaimaassa. Vaikka siellä tulee äkkinäisiä yllätyksiä ja pikaisia muuutoksia, elämää ei tarvitse elää kalenterin kanssa. Tavoitteemme loppusyksylle onkin hypätä pois tästä "kiireen oravanpyörästä", johon huomaamattamme jouduimme. Tärkeintä ei liene se kuinka paljon ehtii tehdä, vaan se mitä tekee hyvin....

Seminaarireissusta lyhyesti. Olin Bangkokissa maanaataina 14.9. Vietin aikaa raamattukoululla, jossa seminaaria pidettiin 16-18.9. Alkuun käytin vapaa-aikaa kaikkiin niihin herkkuihin, joita siellä on tarjolla. Samuel Ruohomäki tuli tiistaina ja suunnittelimme tulevaa seminaaria, josta Samuelilla oli päävastuu. Seminaarin teemana oli "Raamatun perusopetus paikallisessa seurakunnassa". Paikalle tuli hieman yli 20 työntekijää eripuolelta maata ja vastaanotto oli innostunutta. Käytiin keskusteluja ja seminaarin jälkeen monet olivat sitä mieltä, että pitäisi järjestää keväällä vielä toinen kaikille herätysliikkeemme työntekijöille.

Samuel ja Manop seminaari valmistelussa

Seminaarissa

Rattanassa Chim johti kokouksen ja ylistyksen

Seminaarin jälkeen lauantaina lähdin ajamaan kohti itää. Halusin käydä tapaamassa ystäviä Rattanaburissa. Pääsin perille iltapäivällä kahdeksan tunnin ajon jälkeen. Söimme yhdessä ja keskustelimme pitkään. Sunnuntaina olin mukana kokouksessa ja oli ilo nähdä muutama uusi ihminen paikalla ja nuoret ottivat vastuuta. Kokouksen jälkeen luonnollisesti syötiin ja juteltiin. Kolmen maissa lähdin kohti Bangkokia. Oli todella mukavaa tavata ystäviä ja nähdä kuinka työ on mennyt eteenpäin.

Kokouksen jälkeen syötiin yhdessä

Maanantain ja tiistain kiertelin ostoksilla ja vietin aikaa ystävien kanssa. Ennen matkalle lähtöä jännitin miltä paluu Thaimaahan mahtaa tuntua. Asiaa ei juuri Suomessa ollut miettinyt....lyhyt kuvaus kuuluisi varmaan näin. Tuntui kodilta. Kaikki oli tuttua.....jotenkin vaan Thaimaa on se paikka jonne me nyt kuulutaan. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Suomeen paluu perheen luokse oli kuitenkin mahtavaa. Kuka sitä nyt yksinään osaisi nauttia.... Tuliaisina sain tuotua muutaman mangon ja papaijaa som tamin tekoa varten......

Tässä lyhyt versio kaikesta. Pitkän version kerro mielelläni kun tavataan.....

-tuomo-

Rukouspäivä TIkkakoskella

2009-08-31T16:51:00.001+07:00

26. syyskuuta järjestetään buddhalaisen maailman rukouspäivä Tikkakoskella! Tervetuloa!!

Tilannekatsaus

2009-06-16T11:28:00.003+07:00

Aikaa on vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta, joten lienee paikallaan ilmoittaa, että olemme kunnossa. Olemme olleet Suomessa nyt noin 3 viikkoa ja elämä muuton keskellä jatkuu ja jatkuu. Olemme lähinnä olleet kotona järjestelemässä asuntoamme ja muita käytännön asioita. Viikon verran olimme Helsingissä sukuloimassa sekä käväisimme Tukholmassa. Nyt on valmistauduttu kontin saapumiseen, jonka pitäisi tulla ilmeisesti tänään.

Huomisesta lähtien olemmekin sitten enemmän tai vähemmän Keuruulla juhannuskonferenssissa. Jos haluat tulla tapaamaan meitä, löydät meidät luultavasti lähetysteltan Thaimaa -pisteestä, jossa olemme päivittäin oman vuoromme.

Kirjoitellaan lisää ja laitellaan kuvia, kunhan elämä alkaa asettua....ja flunssa helpottaa....ihana tämä Suomen kesä, katsotaan mille päivälle se tänä vuonna osuu.

-Tumppi-

Apua kaivataan - yhteystiedot katosivat bittiavaruuteen

2009-05-24T12:25:00.003+07:00

Muutaman tunnin päästä lähdemme ajelemaan kohti lentokenttää, ja maanantaiaamuna olemme sitten jälleen Suomessa.

Tässä viimeisissä pakkaustouhuissa kävi niin köpelösti, että Kirsi painoi puhelimen ja tietokoneen yhteystietojen jakamisessa väärää nappia, jolloin tyhjentyi sekä tietokoneesta että puhelimesta kaikki yhteystiedot... Ei auta itku markkinoilla, vaikka harmittaahan se. Siis kaikki vuosien aikana kerätyt osoitteet, sähköpostiosoitteet kuin puhelinnumerotkin pyyhkiintyivät pois. NYYH!

Joten jos laitatte esim tekstiviestiä Kirsin puhelimeen, niin laittakaa mukaan myös lähettäjän nimi, näin saan poimittua puhelinnumerot takaisin muistiin (ja tiedän kuka viestin lähetti). Kiitos avustasi!

Suomeen

2009-05-21T14:46:00.004+07:00

Niin se aika kulkee... Viimeisiä päiviä täällä Kaakkois-Aasian kamaralla tällä erää. Matkalaukkuja pakkaillaan, punnitaan, puretaan, ja taas pakataan...
Sunnuntaina lentokentälle, ja maanantai-aamuna klo 6.30 paikallista aikaa olemme jälleen Suomessa.

Näemme rakkaamme pitkästä aikaa!

Saga pääsee tutustumaan tulevaan ekaluokan opettajaansa ja kouluun samalla viikolla. Tiedossa on rästiin jääneitä neuvolatarkastuksia ja rokotuksia, Danin puheterapian arviota, elämän asettelemista uusiin uomiinsa...Toisaalta kaikki on tuttua, mutta kuitenkin ihan uutta. Juhannusviikolla tullee perille tavarat, jotka laitoimme matkaan laivalla viikko sitten.

Asetumme asumaan vanhaan kotiimme Kuikkaan, jota Kirsin vanhemmat ovat pitäneet pystyssä nämä vuodet. Tulojuhlamme Tikkakoskella on heti sunnuntaina 31.5. klo 18. Olemme paikalla kuitenkin jo klo 16 alkaen, jotta ehtisimme jutustelemaan kahvien lomassa mahdollisimman monien kanssa! Juhannuksena olemme mukana Keuruulla konferenssissa, ja myös osaltamme muiden lähettien kanssa Thaimaan pisteessä.

Yhteystietomme Suomessa:
Kuikantie 699, 41140 Kuikka
Puhelinnumerot
Tuomo: 040- 5029 735
Kirsi: 040-5204502
Sähköpostiosoitteet säilyvät ennallaan.

Pidetään yhteyttä!

Hyvästit Rattanaburille

2009-05-07T17:28:00.004+07:00

Viimeistä kertaa istumassa tämän asunnon keittiössä. Kaikki on pakattu ja purettu osiin, pöytä on vielä paikallaan. Huomenna perjantaina aamulla tulee muuttoauto, joka vie tavaramme Bangkokiin. Siellä osa tavaroista jätetään säilytykseen, ja osa lähtee ensi viikolla merikontissa Suomeen yhdessä Koposten ja Elinan muuttotavaroiden kanssa. Itse seuraamme perässä seuraavalla viikolla. Monenlaista on mahtunut näihin 3,5 vuoteen ja nyt taas lähdemme kohti "suurta tuntematonta". Jännittävää! Onneksi saamme kulkea yhtä matkaa Taivaallisen Isän kanssa, joten tämäkin voi olla jälleen Pieni Suuri Seikkailu!

Rattanaburin viimeisistä viikoista lisäilen kuvia ja kertomuksia, kunhan tästä päästään Bangkokiin :) Tuossa ylhäällä oleva kuva on otettu viime sunnuntaina kokouksen jälkeen kirkon edessä.

Sitä samaa

2009-04-27T18:38:00.002+07:00

Niin, tulin vain ilmottautumaan.. Siis elämämme jatkuu samaa rataa: Pakataan, pakataan ja pakataan.. Viimeiset viikot Rattanassa ovat käynnistyneet.

Talo alkaa täyttyä laatikoista, pakkauspahvista ja erinäisistä tavaroista. Muuttoautoa metsästetään. Mietitään sijoituspaikkaa tavaroille.

Tällä viikolla alkaa sitten jo "läksiäiset". Perjantaina 1.5. tulevat Surinin läänin seurakuntien työntekijät tänne Rattanaan. Sitten lauantaina on vuorossa lasten kerho Kid's clubin jäähyväiset. Ja sitten sunnuntaina oman srk-väen kanssa. Monta kyyneltä tulee siis vielä vuotamaan... Jäähyväiset on aina kamalia!!!!!

Ihana asia on se, että lauantaina vielä saamme viettää kastejuhlaa täällä Rattanassa. Reilun puoli vuotta uskossa ollut Paanaang haluaa mennä kasteelle. Joten lauantaina menemme järven rantaan! Siitä lisää sitten myöhemmin.

Ilmeisesti 8.-10.5. viikonloppuna sitten lähdemme muuttokuorman kanssa kohti Bangkokia. Siellä sitten odottaa kontin pakkaaminen ja muita viimehetken touhuja... Katsotaan, mitä kaikkea tässä vielä tapahtuukaan :)

Huhtikuun kuulumisia

2009-04-14T16:05:00.013+07:00

Viimeisen postauksen jälkeen on jälleen ollut monenlaista tapahtumaa.. Niin kuin viimeksi kirjoitin, lähdimme heti Surinin kokousten jälkeen ajamaan entiseen kotikaupunkiimme Chiangmaihin. Tiedossa siis piiiitkästi tekstiä, mutta toivottavasti kuvat välissä helpottaa ja piristää lukemista :)

VIIKKO CHIANG MAISSA

Kun lähtee matkaan aamuvarhaisella, näkee tiellä myös paljon munkkeja,
jotka ovat matkalla joka-aamuiselle kierrokselleen.

Oli ihana nähdä jälleen vuoret! Miinusta matkassa oli sen kesto - matkaan meni n. 12 h (n. 1000 km). Matkalla Phetsabunin läänin läpi osuimme "myrskyn silmään" - vettä tuli todella reilusti ja useita puita oli kaatunut tielle. Välillä ajettiin kävelyvauhtia, kun veden tulo vei näkyvyyden. Oli kovia tuulenpuuskia ja hurja ukkonen.

Tässä on jo alkamassa tuulla. Myyjät keräilevät kiireesti kojujaan kasaan ennen myrskyä.

Seuraavan päivän lehdestä luin, että olimme tosiaan kulkeneet myrskyn kanssa samaa matkaa useiden läänien läpi - ja myrsky oli tehnyt myös monenlaisia tuhoja. Riisi oli tuhoutunut laajoilta alueilta, taloja sortunut ja kattoja lennellyt, sekä yksi nainen kuoli kookospalmun kaaduttuaan hänen päälleen. Ihmisiä varoiteltiin menemästä kovilla tuulenpuuskilla ulos.

Tässä myydään kuivattua chiliä pusseissa

Tiellä näkyy monenlaisia kulkuneuvoja..
Tässä autollinen kiinankaaleja (päät näkyvät sivulta rautojen välistä), takana koreja.

Chiangmaissa asuimme Arton ja Kristiinan vierashuoneessa. Samasta paikasta aloitimme elämämme Thaimaassa kun saavuimme tänne ensimmäisen kerran reilut 3,5 vuotta sitten. Matkan päätarkoitus oli viedä auto huoltoon - mikäli muistatte vielä elokuussa ajamamme kolarin, kun mopo tuli kylkeen? Vakuutusyhtiö antoi vuoden aikaa korjauttaa auto, mutta se olisi tehtävä heidän korjaamossaan ja aikaa pitäisi varata 3pv-viikko. Nyt oli siis ensimmäinen väli, kun pystyimme viemään auton huoltoon noin pitkäksi aikaa johonkin isoon kaupunkiin. Lähin paikka olisi meille ollut n. 250 km:n päässä, mutta siellä olisi sitten joutunut odottelemaan hotellissa, eikä heiltä saanut autoa lainaan siksi aikaa. Tästä syystä siis päädyimme Chiangmaihin. Samalla kävimme hammaslääkärissä koko perhe tarkistuttamassa ja hoidattamassa hampaamme ennen Suomeen tuloa, sekä ostoksilla.

Saga tutun, lasten erikoishammaslääkärin tuolissa. Tässä vielä vähän jännittää..
(Seinillä NallePuh-aiheinen boordi, katossa Leijonakuninkaan kuva jne.. Lapsiystävällistä todellakin!!)

Daniel röntgenkuvassa

(danilla kävi pieni "hammasonnettomuus" elokuussa, joten Chiangmain lääkäri halusi vielä varmistaa hampaan tilanteen...)

Kun tarkastus on ohi, hammaslääkäri teki molemmille pitkistä ilmapalloista "palkinnot",
Saga valitsi kukan ja Daniel miekan...

Tapasimme myös Keisut vielä ennen heidän Suomeen lähtöään. Oli tosi mukava jutustella!!

Ennen Chiangmaihin lähtöämme Saga tuli kuumeeseen. Matkapäivä meni vielä kuumeillessa ja sitten alkoi nenä vuotaa. Parin päivän päästä sama iski Danieliin. Lapset toipuivat siellä nopeasti (1,5 kuumepäivää molemmilla), mutta nyt kotiinpalattuamme Danilla tuntuu flunssa yltyvän. Poika yskii niinkuin "joskus ennen vanhaan", joten saa nähdä, tuleeko vielä lääkärireissu, vai päästäiskö ilman antibiootteja... saa muistaa rukouksin!

Chiangmaissa ollessa lapset pääsivät vierailulle vanhaan kouluunsa. Opettajat olivat aivan innoissaan yllätyksestä, eivätkä päästäneet lapsia pois! :) niinpä heidän oli jäätävä sinne muutamaksi tunniksi. Ja seuraavana päivänä sitten aamusta lähtien koko päiväksi. Varsin mieluista oli lapsillekin, jotka ovat kaipailleet kovasti Chiangmaihin ja vanhaan kouluun.

Lähtöhalaukset opettajille: Meillä tulee teitä ikävä!!!

Eläintarhassa

Koko viikko oli varsinaista juoksua paikasta toiseen (niin tosiaan Tumppi hoiti vielä autokauppoja samalla ja joutui sen vuoksi käymään rekisteritoimistossa, ja katsastamassa auton ym..) mutta yhtenä iltana pääsimme toteuttamaan lapsille antamamme lupauksen - eläintarhaan! Saga rakastaa kaikkia eläimiä, ja hän on kaivannut kovasti Chiangmain eläintarhoja (sisäänpääsy alle euron, lapset pääsee ilmaiseksi..joten siellä tuli aiemmin käytyä useamman kerran!) Niinpä siis suuntasimme eräänä iltana Night Safarille, yöeläintarhaan. Siellä pääsimme kohtaamaan läheltä muutaman sellaisen eläinlapsen, joita emme ole ennen ihan näin läheltä päässeet katsomaan ja koskemaan. Onneksi ne olivat ihan vauvoja vielä!! :)

Tässä valkoisen tiikerin pentu ja hyeenan pentu ulkoilemassa, ikää molemmilla 3 kk

Dania ei paljoa pelota :)
Tuo valkoinen tiikeri oli kyllä IHANA, sen olisi voinut ottaa mukaan!
Saga koitti puhua äitilleen järkeä, että se kyllä kasvaa isoksi, mitä sinä sille sitten teet! :)

Tämä ihana vauva-tiikeri oli 7 kk:n ikäinen, ja joi siis vielä maitoa tuttipullosta!

PÄÄSIÄINEN

Niin, kotiin siis palasimme kiirastorstai-iltana. Paluumatka oli paljon hitaampi kuin meno, ja tuntui kestävän loputtomiin... Iltakymmeneltä olimme kotona puolikuolleina koko poppoo (jos apukuskin paikalla tunne oli tämä, niin kysykää kuskilta, miten hän tuon tuhatkilometrisen koki...) Pitkäperjantai meni siis pää pyörällä kotosalla. Tumpille lankesi siinä vielä sunnuntain kokouksen valmistelu (ei siis alunperin pitänyt olla tumpin vuoro), joten lauantaikin meni vielä kotona. Sunnuntaina sitten kokoukseen. Tänä vuonna pääsiäisen kanssa yhtä aikaa on paikallinen thailainen uuden vuoden juhla songkran, joten ihmisillä on pitkät vapaat. Tumpin kysyessä, mikä juhla kristityillä on tähän aikaan vuodesta, ei kukaan oikein tiennyt :) Aiheena oli onneksi pääsiäisen merkitys, ja vähän taustaa myös vanhasta testamentista. Meitä oli koolla tällä kertaa 15 henkeä. Pari viikkoa sitten uskoon tullut nainen Bai oli myös innokkaana paikalla.

Surinin suurkokousten jälkityö on vielä vaiheessaan, mutta sen verran olemme saaneet jo tietoja, että paikalla oli järjestävien tahojen mukaan joka ilta yli 10 000 ihmistä, kolmantena iltana yli 20 000! Uskoontulokortteja yhteystietoineen tuli 4000 kpl. Näitä tietoja vielä laitetaan tietokoneelle, joten odottelemme yhä Rattanan tietoja. Lähiviikkoina toivottavasti saamme lisäinfoa asiasta.

SONGKRAN-JUHLA

Nyt siis vietetään täällä Kaakkois-Aasiassa uuden vuoden juhlaa. Täällä Thaimaassakin huomaa jo kansan "maallistumisen" niin, että näinä suurina uskonnollisina juhlapyhinä aletaan ottaa "rusinat pullasta", toisinsanoen juhlia kunnolla. Tähän juhlaan, johon alkuperäisesti kuuluisi puhdistautuminen vanhasta vuodesta ja "aloittaminen puhtaalta pöydältä" näyttäisi muuttuneen jättiläismäiseksi koko maan käsittäväksi vesisodaksi. Kaduilla kulkee lava-autoja, joiden kyydissä on ihmisiä ja vesisaaveja - sieltä heitellään vettä muiden kulkijoiden päälle. Toinen osapuoli (siellä maankamaralla seisojat), ovat myös varustautuneet vesitynnyrein, vesiletkuin jne... Ja sitten leikitään vesisotaa!! Mopolla liikkuminen on siis varsin uhkarohkeaa tällä viikolla... Läpimäräksi kastuu ihan varmasti, mutta välillä vedessä voi olla yllätyksiä - kuten jääpaloja.. Eli kuljemme autolla. Paitsi tänään piti lähteä näyttämään lapsille, miten koko kansa pitää hauskaa. Joten 7Elevenin (paikallinen R-kioski) kulmalle majapaikka, ja siitä sitten ampumaan vesipyssyillä ohikulkijoita! (Jostain kumman syystä kirsi jäi mielummin kotiin silittämään vaatteita???? Tylsimys!)

Rattanaburin vesisotaleikkejä "pääkadulla"

POLIITTISET MYRSKYT

Olette varmasti lukeneet/kuulleet Suomen uutisissa Thaimaan poliittisesta tilanteesta. Eri lähteet ovat näyttäneet dramaattisia kuvia ja otsikoita "punapaitojen" mellakoista, palavista busseista sekä sotilaista ja poliiseista kaduilla. Toki tilanne on ollut kireä joissakin osissa pääkaupunkia Bangkokia, ja teitä ja siltoja on ollut poikki ympäri maata hallitusta vastustavien punapaitaisten mielenosoittajien johdosta. Täällä meillä tilanne ei kuitenkaan näy oikeastaan mitenkään. Paitsi että kuulimme juuri "hauskan" tapahtuman uutisista - valtio on määrännyt koko viikon vapaaksi (normaalisti songkran-vapaat olisivat olleet keskiviikkoon saakka), nyt siis virastot saivat kaksi päivää lisää vapaata! Viimeisimmät tiedot ovat, että mielenosoittajat ovat nyt luovuttamassa turvallisuuteen vedoten. (Lisää voit lukea esim Ylen sivuilta)

Surinin kokoukset

2009-03-30T21:38:00.010+07:00

Tänään maanantaina saavuimme kotiin puolenpäivän jälkeen Surinista, jossa vietimme viikonlopun kokousten merkeissä. Tämä päivä on mennyt pyykkiä pestessä ja matkalaukkua uudelleen pakatessa, sillä huomenna aamulla suuntaamme kohti pohjoista ja Chiangmain kaupunkia.

Itse kokouksista kirjoitan lisää myöhemmin, mutta tässä jo linkki valokuviin
http://picasaweb.google.fi/teamlehtimaki/SurinMiracleNight#
Lisäilen sinne vielä kuvia myöhemmin, sekä kuvatekstejä.

Muutama pääkohta viikonlopusta:
- itse pääpuhuja, Henry Madava ei päässyt paikalle ollenkaan (syyksi kerrottiin ongelmat viisumin hankinnassa), ja paikalle oli hälytetty William Hart Pennsylvaniasta.
- paikalla oli ensimmäisten arvioiden mukaan n 10 000 ihmistä. Ensimmäisenä iltana jäätiin varmasti alle tämän, kolmantena iltana saattoi mennä yli.
- itse kokoukset olivat hyviä, puheet olivat suoraa, selkeää evankeliumia. Illan päätteeksi rukoiltiin sairaiden puolesta.
- lavalla nähtiin joka ilta "todistuksia" sairaista, jotka olivat parantuneet. Lavalla nähtiin joka ilta useita ihmeitä, myös Buddhan munkkeja, jotka todistivat parantumisistaan.
- uskonratkaisun tehneitä ihmisiä oli useita satoja, ja he täyttivät kortin jossa kysyttiin osoitetietoja. Nämä kortit lajitellaan ja aikanaan saamme kuulla ihmisistä, jotka asuvat esim Rattanan alueella, jotta voimme ottaa heihin yhteyttä.

Ensimmäisen "hedelmän" Surinin kokouksista saimme jo sunnuntaina pitäessämme aamukokousta Rattanaburissa. Eräs nainen oli ollut mukana kokouksessa lauantaina ja jutellut paluumatkalla bussissa lisää Käewn kanssa. Sunnuntai-aamuna hän saapui kirkolle, oli kävellyt reilun 5 km:n matkan päästäkseen kokoukseen. Siinä hän sitten kertoi, että haluaa oppia tuntemaan sen Jeesuksen, josta kuuli kokouksissa, ja niin sitten saimme rukoilla hänen puolestaan! Kiitos Taivaan Isälle!!

Tässä työntekijämme Phat (oranssi paita) johtaa oikealla puolellaan istuvaa Bai nimistä naista rukoukseen. Phatin vasemmalla puolella uusi ihana apumme Sääng

Miracle Night 2 Surin

2009-03-26T14:48:00.004+07:00

Huomenna perjantaina alkavat suurkokoukset Surinissa.
Kiitos, kun muistat rukouksin!

Tästä klikkaamalla pääset katsomaan videon viime vuotisesta kokouksesta, joka pidettiin naapuriläänissä Buriramissa.

Kiirettä pitää

2009-03-23T12:48:00.006+07:00

Traktaattien jakajat ovat valloittaneet jälleen yhden kylän!
Sitten autoon, ja seuraavaan paikkaan.
Edessä Paa Khiauw, auton vieressä vasemmalta Sääng, Phat, Ee ja Chim.
Kuvasta puuttuu vielä miehet (Tumppi, sekä kaksi muuta), ja Mää Somchit.
Panaang ja Mää Mariwan kirkolla ruuanlaittovuorossa.

Viimeisiin päiviin on sisältynyt jälleen monenlaista touhua. Koko viime viikon kirkolla oli porukkaa aamusta iltaan, kun kokouskutsujen jako oli vauhdissaan. Seurakuntalaiset olivat innolla mukana kävellen kylästä toiseen jakaen kutsuja ja jutellen ihmisten kanssa. Rattanaburin pieni seurakunta tosiaan jalkautui kentälle :) Kirkolla oli yksi ihminen valmistamassa ruokaa porukalle, ja puolenpäivän aikaan kokoonnuttiin yhdessä syömään. Sitten taas iltapäivällä puuha jatkui.

Viime viikolle osui kaksikin eri toripäivää, joten ryhmä tavoitti ison määrän sellaisia ihmisiä, joiden kyliin ei tänä vuonna ehditty. Rattanaburin kunnan n. 203 neliökilometrin alueella on asukkaita n. 100 000, jotka jakautuvat 12 eri alueeseen, tambuuniin. Kyliä Rattanaburin alueella on 163. Tällä joukolla emme siis joka kulmaan ehtineet, mutta aikamoinen pino kutsuja levisi ympäri kuntaa! Torstaina yhteisen ruokailun jälkeen vietimme myös Tumpin syntymäpäiviä suomalaisen täytekakun merkeissä.

Taas vuoden vanhempi (ja viisaampi?)

Perjantaina oli auton huolto Surinissa. Lähdimme matkaan koko perheellä ennen aamukahdeksaa. Päivän ajatuksena oli viettää "perhepäivää" jäätelön ym. mukavan merkeissä sillä aikaa, kun auto oli huollossa.. mutta torstai-iltana tuli Tumpille soitto, että Surinin kirkolla olisi koko idän alueen seurakuntien johto koolla perjantaina, ja myös Rattanaburin edustuksen pitäisi olla paikalla. Joten Kirsi ja lapset jäivät kävelemään kaupungille, kun Tumppi jatkoi tuk-tukilla kirkolle palaveriin... Tapasimme sitten myöhäisellä lounaalla, ja jatkoimme syntymäpäiviä jäätelöillä. Auto oli luvattu valmiiksi iltapäivään mennessä, ja kolmen jälkeen tulikin soitto, että eipä valmistukaan tänään... Siinä sitten ihmeteltiin, että mitähän tehtäisiin. Kotiin matkaa on Surinista reilut 70 km.. Tumppi soitti sitten Seijalle, joka onneksi sattui olemaan Surinissa myös asioilla. Seija tuli sitten meidät noutamaan, ja lainasi meille autonsa, jotta pääsimme kotiin! Tumppi vei sitten seuraavana päivänä auton takaisin Seijalle ja meni odottelemaan auton valmistumista. Ja tulihan se lopulta valmiiksi.

Eilen sunnuntaina oli taas Tuomon saarnavuoro, tällä kertaa hän selitti Jeesuksen vertauksen talenteista. Kokouksessa oli taas yksi uusi nainen, joka on kiinnostunut uskonasioista - kiitos Taivaan Isälle!

Kokouksen jälkeen söimme kirkolla, ja lähdimme ajamaan Suriniin kirkolle, jossa oli viimeiset harjoitukset ennen ensi viikonlopun suurkokouksia. Paikalla oli musiikkiväkeä myös Buriramin läänistä kahdesta eri seurakunnasta. Oli upeaa ylistää Jumalaa yhdessä ison joukon kanssa - ei tuntunut ollenkaan harjoituksilta! Tuomo ja lapset olivat ulkosalla koko tuon lähes viisituntisen harjoituksen ajan - sieltä löytyy onneksi aina juttukavereita ja lapsille leikkiseuraa! Pää oli märkänä molemmilla lapsilla, kun juoksivat koko iltapäivän! Kotiin ajeltiinkin taas pimeässä, perillä oltiin iltayhdeksältä- pitkä oli lastenkin kokouspäivä - 12 h! Ihmetellä täytyy välillä, miten niin reippaasti jaksavat!

Meillä kotona on ollut viime viikkoina ihan hirmuisesti muurahaisia.. Niitä on jahdattu, mutta ei vaan ole pesää löytynyt, joten myrkytyksistä huolimatta ne ovat aina löytäneet tiensä takaisin sisälle. Pelkästään kahvinkeittimen vesisäiliö (!!) oli joka aamu täynnä muurahaisia!! Puhumattakaan kaikista niistä tuoksuvista ruokatahroista, joita pöydän alta löytyi, vaikka kuinka koitettiin pyyhkiä... Kummasti tuntuivat haistavan :) Sitten eräänä päivänä tuli pieni, pari minuuttia kestänyt sade, ja Tumppi huomasi keittiön pöydän ääressä istuessaan, että verhon takaa pilkottaa jotain.. Muurahaiset olivat sateen haistaessaan paenneet piilopaikastaan - keittiön ikkunan karmien välistä sisäpuolelle ja niitä oli P A L J O N ! Äkkiä myrkyttämään ja tällä kertaa reilusti myrkkyä myös ikkunan väliin- ja ihme - sen jälkeen niitä ei ole näkynyt!

Tänään takapihalta pesukoneen vierestä löytyi iso, ruma sammakko.. Se sai minut hetkeksi yökkimään, kunnes huomasin sen kuolleeksi. Mutta olipahan iljettävän näköinen otus! Ei ollenkaan sellainen suloinen, mitä joskus tapaa... Kutsuin Danin katsomaan, ja jopa Dani sanoi: "oho, onpas jättiläinen! Oletko äiti ennen nähnyt noin suurta sammakkoa?" Ei äiti ollut, eikä haittaa, vaikkei enää koskaan tapaisikaan samanlaista :)

Suurkokoukset lähestyvät

2009-03-15T16:39:00.003+07:00

Pari postausta sitten kerroin teille Rattanaburin viikottaisista rukouspäivistä. Olemme viettäneet niitä nyt viikonlopulla (pe tai la) muutaman viikon ajan, ja kokeneet ne todella positiivisesti. Olen laittanut sähköpostilla rukousaitamme myös ympäri maailmaa, ja olemme saaneet kokea täällä, kuinka rukouksiimme on yhdytty eri puolilla. Edellisessä sähköpostikirjeessä kerroinkin kiitosaiheena, kuinka viikko sitten perjantaina saimme viettää erityisen siunattua aikaa Jumalan kasvojen edessä - niin henk.koht. rukouksissamme kuin yhteisessä rukoushetkessämmekin (joka venyi lähes kolmituntiseksi - niin hyvä oli olla Jumalan kasvojen edessä!!!). Kiitos kun yhäkin jatkatte rukousta kanssamme Rattanaburin kunnan puolesta!

Aiemmin olemme jo kertoneet useaan otteeseen, että maaliskuun viimeisenä viikonloppuna (27.-29.3.) zimbabwelainen Henry Madava, joka on työssä Ukrainassa, tulee pitämään kokouksia Suriniin. Kokouksiin on aikaa enää 2 viikkoa, ja kaikenlaiset valmistelut ovat meneillään. Perjantaina 20 auton rukousletka ajoi läpi Surinin läänin jokaisessa kunnassa rukoillen paikkakuntien puolesta. Tulevana tiistaina meidän seurakunnan väkemme jalkautuu ympäri Rattanaa jakaen käsikutsuja tilaisuuteen. Kutsuja on jaettavana 10 000 kpl. Muistakaa rukouksin jokaista, joka kulkee kutsujen ja traktaattien kanssa!!! Urakka täällä kuumuudessa on valtava - jakajia on kymmenkunta.

Oikein iloinen uutinen on, että saimme eilen tiimiimme uuden työntekijän, nuoren Sääng-tytön. Hän on opiskellut raamattukoulussa Bangkokissa jo neljä vuotta, ja tuli nyt seurakuntatyöharjoitteluun Rattanaan.

Pähkinöitä purtavaksi

2009-02-28T21:04:00.004+07:00

Buddhalainen maailmankuva välittyy useissa keskusteluissa

Minulla oli tänään kirkolla mielenkiintoinen keskustelu 17 vuotiaan Thap pojan kanssa. Ajattelin laittaa teille tähän kysymyksiä, jotka nousevat buddhalaisesta taustasta olevan nuoren miehen mieleen.

Taustaksi kerrottakoon, että pojan sukulainen on uskossa (asuu muualla) ja oli kehottanut tätä tulemaan kirkolle. Hän on nyt kolmen viikon ajan käynyt useamman kerran. Ensimmäisellä kerralla kuulemma pelotti tulla, ei tiennyt millainen tai minkä näköinen Jumala on. Yllätyksekseen hän näkikin vain tyhjän huoneen ja kaksi työntekijäämme.

Eli parituntisen keskustelun aikana esiin nousseita kysymyksiä.....
*voiko kristittynä kuunnella muuta musiikkia kuin kristillistä? (musiikki on hänelle tärkeää)
*kuinka voin rukoilla kun en osaa kaikkia hienoja sanoja?
*entä jos en tiedä kuinka lopettaa rukous?
*Suuttuuko Jumala jos unohdan sanoa aamen rukouksen loppuun?
*Mitä se aamen muuten tarkoittaa?
*Miksi Jumalaa pitää rukouksessa kutsua? Entä itseä?
*Suuttuuko Jumala jos unohdan ottaa Raamatun mukaan kokoukseen tullessa?
*Uskotteko henkiin (riivaajiin)? Minä näen niitä usein enkä tiedä mitä tehdä niiden kanssa
*Mitä jos uskoontulon jälkeen lankean syntiin?
*Rakastaako Jumala todella kaikkia ihmisiä vaikka he olisivat buddhalaisia?
*Mitä Jumala ajattelee ihmisistä, jotka ovat kristittyjä, mutta tekevät jatkuvasti väärin (esim. juovat, pettävät puolisoaan)? Hyväksyykö Jumala heidät?

Kuinka sinä vastaisit?

Jos haluat tehtävästä hieman haastavamman, voit ottaa huomioon seuraavat seikat

1. Vastauksesi todennäköisesti määrittää koko hänen kuvaansa kristityistä, uskosta, Jumalasta

2. Hänen ajattelunsa perusta on buddhalainen/thailainen, joten hän ei luultavasti käsittele vastaustasi niinkuin olet sen tarkoittanut (esim. Jumala rakastaa kaikkia = Jumala hyväksyy kaikki, uskonnosta riippumatta tms.)

3. Kysymykset eivät ole suoria, vaan kuuntelet pitkään ennenkuin saat kiinni varsinaisesta tarkoituksesta (Esim. Millaista musiikkia lähetti kuntelee? Suomalaista? Englannin kielistä? thailaista? Kuunteletko tätä yhtyettä? Oletko koskaan kuullut Eaglesia? Voiko kristitty muuten kuunnella muuta kuin kristittyjen musiikkia?)

-tumppi-

Rukousperjantai

2009-02-27T18:40:00.002+07:00

Tänään vietimme jälleen rukouspäivää täällä Rattanassa. Kukin tiimiläisistä otti itselleen kahden tunnin henkilökohtaisen vuoron aamukuudesta lähtien, ja päivä päätettiin yhteiseen ja kaikille avoimeen yhteiseen ylistys- ja rukoushetkeen. Rukoustilana toimii toimistohuone kirkolla, ja oman kaksituntisen saa käyttää Jumalan edessä itselleen sopivalla tavalla. Huoneessa on cd-soitin ja ylistyslevyjä, ja niistä saa valita itselleen sopivan - tai rukoilla hiljaisuudessa. Minä otin kammiooni tällä kertaa mukaan kitaran, laulukirjan, Raamatun kolmella kielellä (suomi, thai ja englanti), muistilehtiön sekä ylistys-cd;n. Oli tapa mikä hyvänsä, niin Herran edessä on hyvä olla!

Yhteinen kokoontumisemme alkoi klo 14, jossa ensin ylistimme yhdessä Jumalaa ja rukoilimme, ja loppuun jaoimme, mitä olimme päivän aikana saaneet Jumalalta. Hetki oli oikein hyvä, ja saimme rohkaisua ja vahvistusta toinen toiseltamme.

Jatkamme rukouspäiviä ainakin maaliskuun loppuun saakka joka perjantai. Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna on Surinissa pastori Henry Madavan "ihmeiden ilta"- kokoussarja, jonne kutsumme ihmisiä myös Rattanasta.

Haastamme sinua mukaan rukoilemaan Rattanaburin työn puolesta! Mikäli haluat osallistua yhteiseen rukoushaasteeseemme perjantaisin, laita sähköpostia - teamlehtimaki(ät)gmail.com - lähetämme ajankohtaisia rukousaiheita sähköpostiisi torstaisin, joiden puolesta voi rukoilla kanssamme - missäpäin maailmaa oletkaan!

Kuuma!!

2009-02-27T09:25:00.003+07:00

Otsikosta jo näkee tämän hetken päällimmäiset tuntemukset.. Täällä on siis kuuma!
Kun lähdimme lähettipäiville helmikuun alussa, oli meillä mukana pitkähihaisia paitoja, villa- ja fleecetakkeja. Kun vajaa kaksi viikkoa myöhemmin palasimme takaisin kotiin, oli ilma muuttunut aivan täysin. Kuuma henkäys tuli vastaan, ja siitä asti sitä on jatkunut.. Monena päivänä taivas on pilvessä, mutta olo on kuin saunassa.. Suihkuun kaipailee useamman kerran päivässä, mutta sekään ei ole kovin virkistävä kokemus, sillä kylmää vettä ei tietenkään putkista löydy! (Hassua sinänsä, että vielä tammikuussa vedenlämmittimessä ei riittänyt tehot tarpeeksi lämpimään veteen..) Eli on menty omituisen kylmästä hurjan nopeasti todella kuumaan ilmaan. Myös paikalliset ihmettelevät, kun kuuma alkoi jo näin aikaisin, normaalisti kuumimmat kuukaudet on vasta maalis-huhtikuussa.

Useampikin ihminen on Suomesta kirjoitellut pakkasista ja lumen paljoudesta - ja kateellisena kuuntelee meidän lämpötilojamme.. Mutta asialla on myös toinen puolensa.. Kun lämpötila ei yölläkään laske alle +30:n asteen (päivällä sisällä ja varjossa yli +35 astetta, mitä lie auringossa..), on kaikki työnteko, kotiaskareet ym. aikalailla raskasta. Nytkin pelkästään tuulettimen alla istuminen ja tietokoneella kirjoittaminen on saanut jo ihon hikisen nihkeäksi - ja kello on vasta puoli 10 aamupäivällä. Iltapäivällä olo onkin sitten jo ihan naatti. Paljon on vaan koitettava juoda ja jättää ylimääräinen touhu vähemmälle.. Mutta ruokaa on silti laitettava ja tiskit tiskattava sekä pyykit pestävä - ja sitten taas suihkuun! Seuraava haaste on kodin pakkaaminen laatikoihin, joka ajoittuu juuri näille kuumimmille kuukausille - olemme lähdössä Suomeen toukokuun lopussa.

Teette hyvin, jos taas muistatte rukouksin, että jaksaisimme täällä paahteessa!

Kotona ja kaukana kotoa

2009-02-16T11:57:00.003+07:00

Ensin vietimme 5 päivää Kaakkois-Aasian Fida-päivillä Kuiburissa, n. 300 km Bangkokista etelään. Lapset leikkivät iloisina muiden suomalaisten kanssa ja osallistuivat aamupäivät lasten omaan ohjelmaan. Kuulostaa hyvältä? Noh, ei se ihan niin kivuttomasti mennyt. Ensin alkoi Danin maha vaivata. Sitten kun se helpotti, niin Sagalla sama juttu - ja lisäksi vuorokausi kuumeessa. Vuorotellen sitten Tumpin kanssa olimme Sagan seurana huoneessa tytön itkiessä, että "minä haluan leikkimään ystävien kanssa enkä maata täällä huoneessa.." Pakko myöntää, välillä itki äitikin, kun kuume aina vaan nousi korkealle, eikä lapsi päässyt viettämään aikaa ystävien kanssa, joista joitakin tapaamme näin kerran vuodessa lähettipäivillä...

"Laululinnut" Miia, Johanna ja Kirsi

Perjantaina päivien päätyttyä suuntasimme vielä "joululomalle" eräällä saarelle.. ja huono tuurimme (vai vihulaisen kiusanteko?) jatkui pienten harmien seuratessa toisiaan. Lopputulos oli se, että Tumppi oli vuorokauden rajussa mahataudissa, makasi mökissä ja päätimme, että lähdemme kotiin. Mutta kaikki lautat oli täynnä, ja sinne oli vaan jäätävä.. Ja seuraavana päivänä sama tauti myös minulle, lisänä vielä kuume. Siellä olimme, kipeinä, väsyneinä, kotiin kaipaavina..Sillä kauan kaipaamallamme lomalla!! Ne 5 päivää menivät siis enemmän tai vähemmän "kankkulan kaivoon", kun se lepo jäi totaalisesti puuttumaan.. Torstai-aamuna vihdoin pääsimme lauttaan, minä täynnä lääkkeitä (pahoinvointi, ripuli- ja kuumelääkettä), että selviäisin merenkäynnin ja matkan. Onneksi lauttamatka kesti vain reilun kaksi tuntia. Satamaan päästyämme tunsin, kuinka kuume jälleen nousi huristen, joten 5h:n ajomatka Bangkokiin meni hieman sumussa vuoroin unessa, vuoroin valveilla. Bangkokissa pysähdyimme Suomikoululle pariksi yöksi lataamaan akkuja, ja sitten lauantaiaamuna jälleen reilun 6h;n automatka kotiin Rattanaan.

Lapset nauttivat vedestä

Kotona oli kaikki hyvin. Käew oli käynyt katsomassa Mindiä, joka otti meidät vastaan innokkaana portilla. Sunnuntain kokouksessa oli jälleen yksi uusi nainen tyttärensä kanssa, ja muutenkin ilmapiiri oli innostunut. Kokouksen jälkeen Tumppi piti vielä palaveria tiimin kanssa, ja klo 14 lähdettiin ajelemaan Suriniin. Siellä oli lauluharjoitukset maaliskuisia kokouksia varten. Minä olin laulamassa, ja Tumppi lasten kanssa pihalla jutustelemassa ihmisten kanssa. Lapsillekin oli taas iso joukko kavereita, joten 4 tunnin harjoitukset eivät näyttäneet suuremmin haittaavan heitäkään. Riisit söimme kirkon pihassa ja sitten taasen kotimatkalle. Kotona odotti jälleen Tumpin laukku avonaisena, ja sinne sitten vaatetta mukaan. Aamukolmelta tuli naapuriseurakunnan pastori häntä hakemaan, ja he matkasivat kohti Phitsanulookin lääniä ja siellä olevia päiviä. Paikalla on vastavalittu uusi helluntailiikkeen hallitus, sekä muita johtoryhmiä (mm nuorten toimikunta ja naistoimikunta) pohtimassa työn tulevaisuutta Thaimaassa.. Äsken tuli Tumpilta viesti, että vielä 9h:n matkan jälkeen eivät olleet perillä, saa nähdä kuinka kauan vielä menee.. Tumppi kertokoon palattuaan lisää matkasta!

Reissuun

2009-01-30T16:57:00.002+07:00

Lauantai-aamuna starttaamme jälleen matkaan. Tällä kertaa suunnistamme Kaakkois-Aasian Fida-lähettien yhteisille päiville Kuiburiin. Huomenna matkustamme Bangkokiin asti, jossa olemme yön. Sunnuntaina sitten jatkamme loput matkasta Kuiburiin. Yhteisiä päiviä suomalaisten joukolla vietämme maanantaista perjantaihin. Sen jälkeen vietämme vielä perheenä muutaman päivän "myöhästetyn joululoman", jota ei joulukuussa ehditty pitää :)

Tänään perjantaina on siis pakattu laukkuja. Ikäväksi yllätykseksi Dani tuntuisi tulevan kipeäksi.. Lämpöä on tämän päivän pitänyt, ja poika on kovin väsyneen ja nuhaisen oloinen. Teette hyvin, jos muistatte rukouksin, sekä pitkiä automatkojamme, että Dania!

Kastekokous

2009-01-30T15:30:00.005+07:00

Viime sunnuntaina pakkasimme Rattanaburin seurakunnan väen meidän autoon ja lähdimme kokoukseen naapuriin Chompraan n. 40 km:n päähän. Osa väestä meni meiltä jo aiemmin linja-autolla. Siellä osallistuimme ensin klo 10 alkavaan kokoukseen. Chompran musiikkiväki Sawain johdolla vei meitä Jumalan kasvojen eteen ylistäen, jonka jälkeen saimmekin kuulla sekä aloituksen että saarnan suomeksi! Yrjölät (Mirja ja Emmanuel) Indonesiasta olivat Seijan luona vierailulla, ja samalla vastasivat sunnuntain sanasta. Seija tulkkasi thaiksi. Olipas mukava kuunnella pitkästä aikaa saarna suomeksi ihan livenä!

Emmanuel Yrjölä ja Seija Moilanen

Kokouksen lopussa kolme kasteelle menevää todisti uskostaan. Yksi noista kolmesta oli "meidän" ihana nuori Chim.

Todistuspuheenvuorojen jälkeen siunasimme yhdessä heitä.

Sitten mentiin syömään riisit ulos katokseen. Ruokailun jälkeen pakattiin autot täyteen ja ajettiin erääseen uskovien ylläpitämään resorttiin Chompran ulkopuolelle, jossa itse kaste suoritettaisiin.

Omistajapariskunta oli täyttänyt kastealtaan valmiiksi ja veteen oli myös ripoteltu punaisia ruusun terälehtiä. Seijan työtoveri Phai kertoi paikallaolijoille kasteen merkityksestä. Paikalla oli useita, ketkä eivät olleet koskaan nähdeet kastetoimitusta, joten Phain selitys oli paikallaan. Kastettavat pukeutuivat valkoisiin, ja sitten otettiin valokuvia altaan luona. Sen jälkeen oli aika siirtyä itse kastetoimitukseen. Tuomo, joka toimi kastajana, meni veteen ensin. Sawai kysyi vielä jokaiselta vuorollaan, ovatko nämä ottaneet uskon vastaan, ja menevät nyt kasteelle vapaaehtoisesti, kenenkään pakottamatta. Vuorollaan jokainen astui altaaseen, jossa Tuomo lausui kastesanat, ja kastoi upottamalla. Heidän noustessaan altaasta, laulettiin yhdessä "Päättänyt olen seurata Herraa.." ja paikallaolijat antoivat kastetuille ruusuja.

Sitten lähdettiinkin ajelemaan takaisin kohti kotia auto täynnä iloisia ihmisiä...

Dani 5v!

2009-01-29T16:29:00.005+07:00

Viikko sitten lauantaina vietettiin meidän pikkumiehen 5 v synttäreitä. Pienestä miehestä tuli siis iso poika! Kiitos kaikille, jotka muistitte Dania!

Kuvat kertokoon lisää :)

Saga-siskolta iso karvainen hämähäkki...

"Ooooo, dinoja!"

Hieno traktori-tyynyliina.
Ja keskellä sininen Majori, ihan samanlainen, kuin papalla oli!!!

Otsalamppu, jonka kanssa on tehty jo monta tutkimusmatkaa :)

Isin onnitteluheitot viisivuotiaalle

Herkkua on siinä monenlaista..
Jääkaapin kätköistä löytyi vielä myös Suomi-herkkuja, joita oli tähän hetkeen säästelty:
Anna-pipareita, Carneval-keksejä ja karkkia.. Kaikkien meidän herkkuja!

Viimeinen paketti odotti ulkona. Sinne mentiin silmät sidottuina...

Ison pojan polkupyörä!

Heti piti lähteä ajamaan pellon poikki näyttämään naapurin pojalle uutta pyörää :)

"hei mä osaan jarruttaakin tällä"

ps. huomaa danin tropiikki-vaatetus.. lämpöähän oli hädin tuskin +30 astetta..
"Tänään on tuulinen päivä, pitää laittaa pitkähihaiset", sanoi dani. Ja laittoi.

Bangkok

2009-01-19T16:22:00.009+07:00

FGCT:N TALVIPÄIVILLÄ

Juhlakulkueen etummaisena kulkivat liput. Taustalla soi thaikielinen versio "Elian päivät"-laulusta.

Lippujen perässä seurasivat tamburiinit..

..sitten pastorit Raamattukoulun johtajan Pratumin (vas) ja puheenjohtajan Suraphongin johdolla.Pitkässä juhlakulkueessa asteltiin sisään kokoustilaan.

Tuttuun tapaan tammikuun alussa pidettiin helluntailiikkeemme, FGCT:n (Full Gospel Churches in Thailand eli täyden evankeliumin seurakunnat Thaimaassa) vuotuiset "talvipäivät" eli vuosikokous. Talvipäivät olivat nimensä mukaiset, sillä ilma on ollut koko Thaimaassa ennätyksellisen kylmää. Bangkokissakin ilma laski +15 asteen tuntumaan, ja villapaidoille oli tarvetta! Small talkin aihetta ei siis tarvinnut keksiä, vaan jutut alkoivat poikkeuksetta "ilmojen ihmettelemisellä"! :)

Kokousväkeä raamattukoululla

Tällä kertaa päivät pidettiin Bangkokissa raamattukoululla, ja paikalla oli yhteensä noin 200 thailaista pastoria sekä suomalaista lähettiä ympäri maata. Ohjelmassa oli mm. virallisia kokouksia, raamattutunteja sekä paneelikeskustelu, aiheena Hengellinen johtajuus.

Dr. Arto Hämäläinen pitämässä raamattutuntia tulkkinaan pastori Suraphong

Tämän vuotuisilla päivillä oli lisäksi kaksi erityistapausta. Ensinnäkin Fidasta paikalla oli lähetysjohtaja Arto Hämäläinen, ja päivien aikana allekirjoitettiin Fidan ja FGCT:n välinen kumppanuussopimus, samoin hyväksyttiin uusi helluntailiikkeen perustuslaki.

Tässä allekirjoitetaan Fidan ja FGCT:n välistä kumppanuussopimusta.

Kumppanien kädenpuristus! Pastori Suraphong ja Dr. Arto Hämäläinen

Myöskin eräänä viikon tärkeänä tapahtumana oli uuden hallituksen valinta tulevalle neljävuotiskaudelle. Perustuslakiin on kirjattu, että Thaimaa on jaettu 9 eri alueeseen, kheettiin, joista jokainen sai tänä vuonna valita oman edustajansa hallitukseen. Idän edustajaksi oli valittu työntekijäkokouksessa pastori Buriramista. Lisäksi paikalla ollut kokous valitsi vielä 4 thailaista, sekä kaksi lähettien edustajaa. Thailaisista valittiin Surinin pastori Kamfong, viime kauden puheenjohtaja Suraphong ChiangRaista, sekä pastorit Thawisap ja Vata. Lähettien edustajaksi valittiin Tumppi ja Milka Seidler. Kokous valitsi tulevan kauden puheenjohtajaksi Surinin pastori Kamfongin, ja Suraphongista tuli varapuheenjohtaja. Idän alue on nyt siten oikein mukavasti edustettuna hallituksessa. Saimme myös kuulla "mainintoja" siitä, kuinka Rattanaburin pienen pienestä seurakunnastakin voi päästä noin 10 000 uskovan helluntailiikkeen hallitukseen! :) Phat ja Käew olivat aivan ihmeissään Tuomon valinnasta - mutta kylläkin mielissään tietysti! :)

Uusi hallitus, yhteensä 15 jäsentä

THAISUKOLLA

Tuomo osallistui päiville ja kokouksiin Kirsin ollessa lasten kanssa naapuritontilla, eli ThaiSuKolla (Thaimaan suomalainen koulu). Siellä ohjelmassa oli mm. makkaranpaistoa nuotiolla, leikkiä muiden suomalaisten lasten ja koulun ihanien vahtikoirien kanssa, keittäjä-Oonin karjalanpiirakoiden ja korvapuustien ym. suomi-herkkujen maistelua... Majoituimme myös tuon viikon ThaiSuKolla. Perjantaina päivien päätyttyä ArtoHämäläinen tapasi koko lähettijoukon Suomi-koululla. Tapaaminen päättyi Oonin tekemään herkulliseen jauhelihakeittoon. :)

Hiilivalkealla asuntolanhoitaja-Jonin johdolla.
Joni näyttää mallia, miten nakki ja keppi kohtaavat..

Saga ja Dani sekä uskollinen ja aina iloinen leikkitoveri Mandi.

Dani ja Ville.
Ville on ThaiSuKon entisiä oppilaita, Dani kenties tulevia??

TAKAISIN ITÄÄN

Kotimatkalle lähdimme lauantai-aamupäivällä. Bangkokissa kävimme vielä kaupassa täydentämässä kuivatarvikevarastoamme tuotteilla, joita idästä ei löydä. Käew tuli taas mukanamme tänne Rattanaan. Phat jatkoi matkaansa päiviltä suoraan vuosilomalleen kotilääniinsä Phetsabuniin, kun sai kyydin sopivasti muiden työntekijöiden autossa.

Sunnuntaina pidimme kokouksen tuttuun tapaan. Käewn kanssa johdimme laulut, ja Tumppi opetti Apostolien tekojen ensimmäisen luvun pohjalta. Ensin kävimme luvun läpi lukien pätkiä yhdessä ja pysähdyimme miettimään jakeiden tarkoitusta, kuinka ymmärrämme ne. Sitten Tumppi vielä syvensi luvun tarkoitusta. Loppuun mietimme yhdessä elämämme päämäärää ja lupausta, että Jeesus tulisi takaisin, ja mihin uskovina eräänä päivänä "päädymme". Joukossa oli vasta pari kk uskossa olleita, ja otimme ilmestyskirjasta jakeita uskovan tulevaisuudesta taivaan kodissa. Paikalla oli myös ensimmäistä kertaa nuori poika Sin, joka oli tullut uskoon 1,5kk sitten Surinissa. Kun tuon srk:n pastori oli kuullut pojan olevan kotoisin Rattanasta, oli hän kehottanut tätä tulemaan tänne paikalliseen srk:aan. Sin oli oikein reippaan oloinen nuorimies, ja ilolla otimme hänet vastaan!!

Kokouksen ja riisinsyönnin jälkeen lähdimmekin ajamaan vielä Suriniin. Siellä pidettiin ensimmäiset lauluharjoitukset maaliskuisia Henry Madavan suurkokouksia varten, ja minut "huolittiin" mukaan laulamaan. Harjoituksia on edessä vielä ainakin neljät ennen kokouksia. Oikein mukava päästä laulamaan yhdessä thailaisten nuorten kanssa! Tumppi sai musiikkiväen kokoontumisen ajan haastella työasioista pastori Kamfongin kanssa Sagan ja Danin leikkiessä paikalla olevien lasten kanssa.. jokaiselle siis jotakin.

Tämä maanantai-päivä onkin kulunut vauhdikkaasti pyykkien ym kotihommien parissa... Niin se arki jälleen lähtee rullaamaan!

terveiset ChiangMaista

2009-01-12T09:14:00.007+07:00

niinkuin Tumppi aiemmissa postauksissa kertoikin, mina (kirsi) olen reissussa pohjoisessa itsekseni. Varsin harvinainen tapahtuma, silla edellisen kerran olen matkustanut yksin joskus 8-9 vuotta sitten.. Tiesin etta kotona vaki parjaa keskenaan mainiosti, mutta kylla silti on ollut vahan valia ajatukset perheen luona!

Joyce Meyer juuri ennen opetusta.
Vieressä tulkkina toiminut, meidän helluntailiikkeemme FGCT:n puheenjohtaja, Pastori Suraphong

Ympari maailman tunnettu tv-evankelista Joyce Meyer oli taalla ChiangMaissa pitamassa "festival of life" tapahtumaa, joka kerasi vakea eri puolilta Thaimaata useita tuhansia. Toinen vetonaula varmasti oli Australiasta tullut Hillsongin ylistystiimi Reuben Morganin johdolla. Tilaisuudet alkoiva perjantaina suurella stadionilla konsertilla, jossa alkuun soitti 3 thailaista bandia ja lopuksi lavalle nousi kauan odotettu Hillsongin porukka.. Oli upeaa nahda ja kuulla, miten Jumalalle taysin antautuneina he johtivat kansan ylistamaan Jumalaa mahtavilla ja koskettavilla lauluillaan.

Hillsong urheilukentän suurella lavalla perjantai-iltana

Osanottajia oli perjantai-iltana useita tuhansia.

Lauantai-päivän seminaarin osanottajia

Lauantaina eraan hotellin suuressa salissa oli seminaari n 3000:lle hengelle. Ensin aamupaivasta Joyce Meyer rohkaisi meita kaikkia "ottamaan itseamme niskasta kiinni" jos haluamme elaa taytta elamaa Kristuksessa! Iltapaivalla oli jalleen Reuben Morganin ja Hillsongin vuoro..

Reuben Morgan tiimeineen Australiasta johtamassa kansaa ylistykseen

Iltakokous oli jalleen urheilukentalla, jossa Hillsong soitti ja lopuksi Joyce piti evankelioivan puheen. Sunnuntai-iltana samaten.

Mina henk koht nautin suunnattomasti Hillsongin musiikista, ja ylistamisesta. Se oli kuin raikas vesipuro pitkaan kuivuudessa kulkeneelle!

Tanaan minulla on viela tapaaminen hammaslaakarissa ja huomenna tapaan vihdoin perheen Bangkokissa! Phat ja Kaew, jotka tulivat myos Rattanasta kokouksiin, lahtivat matkaan kohti Bangkokia jo tana aamuna.

Viime päivien tapahtumia

2009-01-11T17:53:00.004+07:00

Kuten edellisessä kirjoitin, vietimme lastenpäivää kuten koko Thaimaa. Lähdimme lauantaiaamuna lasten kanssa kunnantalolle katsomaan mitä sinne oli järjestetty. Paikalla oli satoja ihmisiä ja katoksiin oli järjestetty erilaisia pisteitä. Oli piirtämistä, muovailua, erilaisia kilpailuja, paloautoon tutustumista, mikroautoja, tanssiesityksiä ym. ym. Ja mikä parasta lapset keräsivät taskut täyteen karkkeja ja keksejä, joita jaettiin ilmaiseksi. Jäätelöäkin syötiin oikein urakalla, vaikka päivä olikin täkäläisittäin kylmä. Asteita oli noin +20, mutta kova tuuli teki ilman kylmän tuntuiseksi (+20 on ilman tuultakin täällä viileän tuntuista). Tapasimme lastenpäivässä myös monia lapsia, jotka käyvät lauantaisin kirkolla Kid´s clubissa. Tällä kertaa ei kirkolla luonnollisestikaan järjestetty mitään, koska tiedettiin, että kaikki lapset olisivat juhlassa.

Yksi lastenpäivän suosituimmista kohteista :) Valokuva Sagan ja Danin kanssa

Piirtämässä

lasten tanssiesitys

Paloautoon ja palomiehiin tutustumassa

Tänään sunnuntaina pidimme kokouksen hieman vajaalla miehistöllä, koska sekä Phat, Kaew että Kirsi ovat poissa. Paikalle ilmaantui kuitenkin ensimmäiset ja innokkaimmat jo kello 9. Vietimme tunnin keskustellen asioista ja nämä uudet uskovat kertoivat innokkaina siitä, kuinka Jumala oli heitä auttanut. Myöhemmin tuli vielä pari muuta, joten pienellä porukalla rukoilimme yhdessä, pidin opetuksen ja söimme yhdessä. Oli toisaalta kiva pitää kokous hieman poikkeavalla formaatilla...oli mahdollisuus keskustella opetuksen ohessa ja kuunnella myös heidän mielipiteitään.

Huomenna aamulla lähdemme lasten kanssa ajelemaan kohti Bangkokia....

Tänään päivä oli entistäkin kylmempi. Aamulla asteita oli +15 ja tuuli jatkui edelleen.....hyrrrrr.