27.7.08

Läänin nuoret vierailulla ja kuittio-kojun testaus

Viikko sitten sunnuntaina meillä olikin kokousta ihan koko päivä. Ensin aamulla menimme kirkolle normaaliin aamukokoukseen kymmeneen. Sen jälkeen syötiin yhdessä. Puolenpäivän aikaan paikalle alkoi valua kylän lapsia, joita olimme pyytäneet edellisenä päivänä kerhossa tulemaan paikalle myös sunnuntaina. Iltapäivällä meille oli nimittäin tulossa vierailulle nuoria läänin muista seurakunnista.

Sunnuntain aamukokous

Samalla vietimme myös seurakunnan pihaan nousseen ravintolan "testipäivää". Kylä ykkösen kyläpäällikön vaimon sisko alkaa pitää ruuanmyyntipaikkaa kirkon edessä. Näin me molemmat voimme auttaa toinen toisiamme: me lainaamme tuolle ruuanmyyntikojulle maata hyvältä paikalta Rattanaburissa, ja sitä kautta seurakunta tulee tunnetuksi ruokailijoille, jotka päivisin tulevat ruokailemaan srk:n pihaan. Meidän työntekijöillä on siinä hyvä mahdollisuus jutella ruokailijoiden kanssa ja "madaltaa" näin osaltaan kynnystä kirkkoon.

Vaaleanpunapaitainen nainen on kyläpäällikön vaimo Phanaang ja
keltapuseroinen hänen siskonsa Nooi.


Itse ruuanmyyntiä ei ole vielä päästy aloittamaan uudella paikalla, sillä korjauksessa ollutta tietä ei ole vieläkään saatu valmiiksi. Sadevesikourut on kaivettu auki pitkältä matkalta ja jo valettukin, mutta nyt työmiehet ovat siirtyneet toiselle kadunpätkälle, joten kirkon pihaan ei ole päässyt autolla kohta kuukauteen... Toivomme, että työ vihdoin tulisi valmiiksi, sillä tie on nyt todella vaarallinen: Tien kummaltakin puolelta on kaivettu syvät ojat, joihin on valettu kourut, mutta raudat ovat yhä pystyssä... Koko ajan saa pelätä varsinkin lasten touhutessa, että milloin joku putoaa kuopan pohjalle rautoihin.. Pimeällä saa myös ajaa mopolla kieli keskellä suuta, ettei horjahda kuopan pohjalle.

Lapsia oli kirkolla taasen toistakymmentä. Koska vierailijoiden tulo viipyi, minä koitin leikittää lapsia. Kolmen tunnin suunnittelematon leikkisessio vaatikin aivonystyröiden hierontaa, että sai vilkkaat lapset pysymään aisoissa! Puoli neljän aikaan saapuivat vihdoin vieraat. Siinä vaiheessa suurin osa lapsista oli jo lähtenyt koteihinsa.
Surinin läänin nuoria eri seurakunnista


Tällä kertaa vieraita oli kahdesta muusta seurakunnasta, Chomprasta ja Sankhasta. Chompran nuoret Sawain johdolla vetivät musiikin ja ylistyksen. Sawai Chompran seurakunnasta johti ylistystä

Sankhasta oli aloituspuheenvuoro. Varsinainen "saarna" oli Tumpin vastuulla. Aiheena hänellä oli "Uskon kilvoittelu" hebrealaiskirjeen 12 luvun ensimmäisten jakeiden mukaan. Siinähän meitä kehoitetaan panemaan pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidän kietoo, ja juoksemaan kestävinä edessä olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina (..) Jeesukseen.

Pienen havainnollistamisen kautta Tumppi otti esille 4 ihmistä kuvaamaan uskonelämän juoksukilpailua. Hän antoi yhdelle kilpailijalle painavan säkin, sitoi yhden miehen ketjulla lähtöpaikkaan kiinni, sekä peitti yhden silmät mustilla lapuilla. Yksi juoksija sai juosta vapaana. Kilpailun jälkeen sekä ketju, säkki, että silmälaput auttoivat häntä hänen selittäessään niiden merkitystä nuorten elämässä.


Lopuksi rukoiltiin kaikkien noiden asioiden puolesta meidän omassa elämässämme, että voisimme jättää nuo kilpajuoksua hidastavat asiat elämästämme ristin juurelle.
Lopuksi vielä syötiin yhdessä kuittiota uudesta kojusta ja maisteltiin "suomalaista" banaanikakkua jälkiruuaksi. Mukava oli olla yhdessä, ja tavata monia muita nuoria uskovia!

Ilta jo ehti pimentyä, ennen kuin pääsimme kotiin. Ihmeen hienosti meidänkin lapset jaksoivat olla reippaasti kirkolla koko kuuman päivän aamusta iltaan saakka!

22.7.08

Ötökkä-viikko

Joka viikolle tuntuu tulevan omat haasteensa. Lähiaikoina haasteena on ollut erilaiset ötökät, jotka on ainakin perheen äidille saanut aikaiseksi sydämen tykytyksiä...

Ensinnäkin viikko sitten sunnuntaina kokouksessa eräs mummo toi Danille "hienon" vihreän koppakuoriaisen. Se piti sitten laittaa laatikkoon ja sinne kerättiin ruokaa ja seurailtiin sen elämää. Lapset myös pitivät sitä mielellään kädessään kiipeilemässä.


Sitten eräänä aamuna sohvalta löytyi omituisen näköinen, n. 5cm:n mittainen ötökkä. Se oli aivan kuin skorpionin ja hämähäkin risteytys. Otimme siitä sitten valokuvan ja tutkimme aikamme netistä, ja löysimme sille nimenkin: Whip scorpion. (Lisätietoja kiinnostuneille osoitteesta http://www.thewildclassroom.com/biomes/speciesprofile/species/amblypigid.html englanniksi) Tailless whip scorpion

Tänään sitten saimme taas uuden kutsumattoman vieraan pihaan. Illan pimennyttyä Mindi-koira haukkui pihassa "sillä äänellä", jonka olemme viimeksi kuulleet käärmeen ollessa pihassa. Sieltä löytyikin musta skorpiooni häntä pystyssä.. Tumppi sai ajettua tuon iljetyksen pois pihasta kadulle. Mittaa arvelimme sillä olevan reilun 10 cm. Ohikulkevalta naapurilta kyselimme sen myrkyllisyydestä, sanoi sillä olevan myrkkyä, muttei tappava kuitenkaan. Hän sanoi eilen nähneensä kadullamme käärmeenkin. Siihen me emme onneksi törmänneet.

19.7.08

Saga 6v

Saga 6vee

Keskiviikkona 16.7. oli Sagan 6-vuotissyntymäpäivä. Suomi-vieraita ei tällä kertaa valitettavasti ollut, vaan päivä vietettiin kotona omalla perheellä. Koska täältä lähimaastoista on kunnon lahjan löytäminen hieman vaikeaa, joutui (vai sai?) Tumppi askarrella lahjan itse. Sagan nukkevauva sai siis vaaleanpunaisen sängyn.

Syntymäpäivän aamuna Saga sai toivomansa aamupalan sänkyyn sekä avattavaksi muutaman Suomesta tulleen paketin.

Toinen Sagan toivomus oli hevoskakku, joten äiti yritti parhaansa..
Kerman pursottaminen +32 asteen lämpötilassa on hieman haasteellista...
Virve-täti toteutti Sagan suuren haaveen lähettäessään Suomesta Mariposa-barbien.. Perhosbarbie onkin lennellyt ahkerasti!


Illalla sitten olimme kirkolla, jossa samalla vietimme tiimiläisemme Käew:n "läksiäisiä". Hän lähti kuukaudeksi HongKongiin tutkailemaan työtilannetta siellä, ja samalla miettimään, mitä haluaa jatkossa tehdä. Työtiimimme siis samalla kutistui, ja Phat asuu tulevan kuukauden yksin kirkolla. Rukoillaan johdatusta Käew:n elämään, että Jumala saisi näyttää hänelle selkeän suunnan, mihin haluaa hänen kulkevan.


Kynttilät sammuksiin!
Samana päivänä sattui olemaan myös Mää Mariwanin
(takimmaisena oikealla) syntymäpäivä.
Tänään lauantaina jatkoimme vielä juhlia Kid's Clubissa yhdessä lasten kanssa. Suomalainen suklaapiirakka maistui kaikille.

16.7.08

Täydennys edelliseen

Hautajaisten ohjelmasta teetetty mainos

Edellisen jutun lopussa kerrotiin naapurissamme olevista hautajaisista. Sain asiaan tarkennusta seuraavana päivänä naapurissamme asuvalta opettajalta.
Koska talo, josta mummo kuoli, on ilmeisen varakas, he pitävät hautajaisia 9 päivää. Neljäksi päiväksi tuotiin koko kaupungin iloksi elokuvateatteri viereiselle tontille. Kuollut mummo kuulemme piti elokuvista ja teatterista, joten eräs lapsista halusi antaa mummon hengelle vielä mahdollisuuden katsoa elokuvia ja kerätä meriittiä (en tiedä itselleen vai mummolle vai molemmille). Ihmettelen vain, että mahtoiko mummo todella pitää elokuvista kuten Rambo 4 jne... No joka tapauksessa meillä nukahdetaan vielä kaksi yötä korvia särkevään meteliin.

illan elokuvatarjonta, alkaen Rambo 4:lla klo 20.45

Elokuvakangas

14.7.08

Yhdet häät ja kahdet hautajaiset


Viime viikon maanantaina työtoverimme Phat soitti, että naapuriseurakunnasta Chomprasta oli kuollut eräs mies. Tuo mies oli minullekin tuttu, joten oli ilmeisen selvää, että osallistuisimme jollakin tavalla hautajaisiin. Kyselin Phatilta, että mitä seuraavaksi tapahtuu ja hän vastasi, että emme varmaan tänään mene, mutta huomenna sitten. En ollut vielä koskaan osallistunut thailaisiin hautajaisiin ja jäin vähän hämilleni, että mitä huomenna tapahtuisi. Myöhäinen ajankohta oli suunnilleen tiedossa, joten päätimme, että edustaisin perhettämme yksin.

Kyselin pukeutumiskoodin ja illalla sitten lähdimme ajamaan tiimimme ja muutaman seurakuntalaisen kanssa kohti Chompraa. Ilmeisesti kaikki olettivat, että tiesin mitä tuleman pitää, koska kukaan ei juuri kertonut tapahtumien kulusta. Matkalla selvisi, että olemme menossa hautajaisten toiseen päivään. Ensimmäisenä iltana oli jo pidetty jotakin, mutta tänään olisi enemmän porukkaa. Vainaja oli kuollut noin vuorokausi sitten ja toisena päivänä pidettiin muistojuhlaa. Vainajan puoliso tuli portille vastaan, todeten että kaikki on hyvin ja että hänen miehensä oli päässyt Jumalan luokse (vaimo itse tuli uskoon vasta muutama kuukausi sitten). Seurakunnan pihaan oli tuotu katos ja kiinteä ruokailukatos ulkona toimi tilaisuuden pitopaikkana. Minut ohjattiin muiden pastoreiden viereen etummaiseen penkkiin. Arkku oli etuosassa. Alkuun minua hämmensi kovasti se, että arkun päällä oli vilkkuvia ”jouluvaloja” kuten myös etuosassa muutenkin. Sitten kiinnitin huomioni arkkuun, jossa komeili buddhalaisuuden symboleja. Pohdin itsekseni, että kaikki sukulaiset ovat varmasti buddhalaisia, joten juhlassa varmasti sekoittuu kaksi uskontoa. Tilaisuudessa kerrottiin vainajan viimeisen päivän tapahtumien kulku, sekä hänen elämäntarinansa. Pastori Kamfoong piti saarnan, jossa paljolti selitettiin sukulaisille kristittyjen uskoa. Muistotilaisuuden jälkeen syötiin ja lähdettiin kotiin. Portilla ollessamme saimme kutsun myös seuraavan päivän tilaisuuteen, joka alkaisi aamulla kymmeneltä. Tuntui olevan itsestään selvää, että olen paikalla, joten varmistin tilanteen tiimiltämme ja niinhän se oli.

Arkku ja sen ympärillä vilkkuvat "jouluvalot"


Kirsi muisti kuulleensa, että kaikista läänin seurakunnista osallistutaan hautajaisiin, mutta koska käytäntö oli meille vieras tuli kaikki hieman yllätyksenä. No, keskiviikkonakin siis matkaan, kolmanteen ja viimeiseen päivään. Tämä olikin hautajaisten kohokohta, sillä nyt kaukaisimmatkin ihmiset olisivat jo ehtineet paikalle. Tällä kertaa yritin matkalla jo varmistella, että täytyykö minun tehdä jotakin. Ehkä jotain kukkia laskea, mutta ei muuta, oli vastaus. Jäin siis tyhjänpäälle odottelemaan, onko minulla joku osuus vai ei, sillä kukaan ei sitä enempää selittänyt. Taas minut ohjattiin etupenkkiin istumaan. Tilaisuudessa kerrattiin jälleen tapahtumat, vainajan lapset pitivät omat muistopuheensa ja pidettiin saarna uskovien toivosta. Tämän jälkeen eri seurakuntien edustajat ensimmäisenä kävivät laskemassa kukkia ja pienen multapussin arkun eteen. Ehdin sentään kahdelta katsoa mallia, kuinka toimia ennen kuin tuli minun vuoroni. Kukkia laskivat myös tärkeät vieraat, joita oli kaupungin virastoista ja poliisista. Tässä vaiheessa ajattelin, että kristittyjen muistotilaisuuden jälkeen omaiset pitävät ilmeisesti oman juhlansa temppelissä, koska vainajaa ei haudata. Kuulin jossakin välissä, että odotamme autoa 3 tunnin ajomatkan päästä. Ihmetys sen kuin lisääntyi.... Miksi ihmeessä pitää ruumisauton tulla niin kaukaa? Vihdoin selvisi, että vainaja oli halunnut luovuttaa ruumiinsa lääketieteen käyttöön ja siksi auto tulee niin kaukaa ja siksi laskimme ne pienet multapussit hautauksen esikuvana. Olimme aiemmin Kirsin kanssa pohtineet, että mahtaako vainaja olla oikeasti siellä arkussa, kun täällä on niin kuumakin. Nyt tuli selväksi se, että kyllä oli. Auto tuli paikalle ja seremonia loppui arkun kantamiseen laulun saattelemana. Minut asetettiin kävelemään heti perheen jälkeen erään toisen pastorin kanssa.

Selvisi myös se, että arkuksi luulemani suuri rakennelma ei ollutkaan arkku vaan kylmäkaappi. Arkku oli sen sisällä koko tuon kolmen päivän ajan. Vainaja oli tuotu siihen sairaalasta heti kuin mahdollista eli kai maanantai- iltana (ja hän oli kuollut siis maanantaina päivällä) ja juhla loppui keskiviikkona päivällä. Hämmästyttävää oli se, että arkku nostettiin autoon, jossa ei ollut mitään erityisvarusteita viileyden suhteen. Kuljettajalla ei ollut mitään kiirettä sulkea ovia kertoessaan kiinnostuneille, mihin tarkoitukseen ruumista voidaan käyttää ja kuinka kauan. Oli todella omituista seurata vierestä, kun perheen surressa muu suku ja ystävät olivat enemmän kiinnostuneita lääketieteen luennosta.


Tuli opittua kuitenkin se, että jos joku kuolee, niin kaikki muu pysähtyy seuraavaksi kolmeksi päiväksi. Tämä juhla oli kokonaan seurakunnan järjestämä ja omaiset olivat antaneet tehdä juhlasta kristittyjen juhlan. Koska kaikki tapahtuu niin nopeasti, jouduttiin käyttämään buddhalaisten arkkuja ja kylmäkoneita. Näin viikko tapahtumien jälkeen hämmennys on hälvennyt ja seuraavissa hautajaisissa osaan ehkä jo käyttäytyä. Tilaisuudessa en juuri kenenkään nähnyt ottavan valokuvia, joten en siinä etupenkissä ollessani kehdannut kuin napata salaa muutaman kuvan kehnolla kännykkäkamerallani.


(Hautajaiskäyttäytymistä opetteli ja siitä kertoili Tumppi)



Toiset hautajaiset viikon sisään

Lauantai-iltana Tumpin viedessä koiraa ulos kävelylle, naapurin opettaja kertoi, että ison naapuritalon vanha mummo oli kuollut 2 tuntia aiemmin. Talo ja sen piha ovat todella suuria, ja ovat ilmeisen varakasta väkeä. Sunnuntaiaamuna kokoukseen lähtiessämme huomasimme, että väkeä alkoi kerääntyä pihaan hautajaisiin ja suuri telttakatos oli pystytetty. Palattuamme kotiin oli kadunvarret täynnä parkkeerattuja autoja ja mopoja ja ihmisiä liikkeellä valtavasti. Koko sunnuntaipäivän munkkien ”joikaaminen” kuului kovaäänisten kautta meillekin sisään. Illalla sitten oli jo poliisit paikalla ohjaamassa liikennettä. Ihmettelimme hieman, kun meidän syrjäisellä pikkukadulla oli niin paljon väkeä liikenteessä, että tarvittiin neljä poliisia radiopuhelimiensa kanssa ohjaamaan liikennettä!

Tänään maanantaina sitten arvelimme juhlien jo hellittävän. Aamulla heräsimme ruohonleikkurin ääneen... Suoraan asuntoamme vastapäätä olevaa tyhjää tonttia (joka on kasvanut polvenkorkeuteen heinää ja ohdaketta), oli alettu raivata. Yksi mies työnsi maitokärryn näköistä ruohonleikkuria ja toinen huusi puun alta neuvoja juhlavaatteissaan..Arvelimme sen olevan parkialuetta hautajaisvieraille. Lähdimme itse Suriniin kauppareissulle, mutta kun palasimme illansuussa kotiin, huomasimme, että meteli oli kadullamme melkoinen. Saatuamme auton parkkiin huomasimme metelin kuuluvan valtavasta elokuva-screenistä, joka oli pystytetty hautajaistalon taakse. Äänentoistovehkeet toivat metelin myös meille niin, että ikkunat helisevät musiikin tahtiin.. Ensin kuului pelkkää discomusiikkia, mutta klo 21 iso ulkoilmaelokuvateatteri alkoi näyttämään thailaista toiminta-/kauhuelokuvaa – täydellä voluumilla tietysti. Lapset piti yrittää saada sänkyyn, mutta siinä räiskeessä ja metelissä se tuntui aika mahdottomalta tehtävältä... Katsoimme parvekkeelta tuota menoa ennen elokuvan alkua, jolloin kuuluttaja ilmeisesti huomasi meidät ja kuulutti: ”Pyydämme naapureilta anteeksi mahdollista häiriötä ja lupaamme lopettaa kello 02:een mennessä.” Heh. Lapset onneksi lopulta nukahtivat, me aikuiset vielä kuuntelemme tappelun räiskettä ja ikkunoiden helinää...
Meille jäi vielä vähän epäselväksi se, että kuuluuko tämä ”koko kylän elokuvanautinto” hautajaisiin, vai mitä ihmettä täällä Rattanaburin pikkukylässä oikein tapahtuu. :)
(Tunnelmia toisenlaisesta hautajaiskokemuksesta kirjoitti kirsi)



Ai niin, ja ne otsikossa mainitut häät ovat kirkkoa vastapäätä ilmeisesti huomenna. Tänään kirkolla käydessämme tie oli tukossa ja munkki keltaisessa kaavussaan oli asettelemassa kukkia valtavaan kukkakaareen... Mutta tiettävästi me emme ole osallistumassa noihin juhliin. Tosin tilannehan voi vielä hyvinkin muuttua :)

5.7.08

Parin kuukauden kuulumisia Kirsin näppikseltä



Kuukausi on jo kulunut siitä, kun minä Kirsi olin käymässä lasten kanssa Suomessa. Tuolla pikaisesti päätetyllä omakustannematkalla olimme pääosin sukulaisten luona, ja yksi tärkeimmistä tapahtumista oli siskoni Virven vauvan syntymä 17.5.

Uusi "Masi"-serkku otettiin iloisena vastaan!

Olemme iloisia, että saimme olla paikalla tutustumassa uuteen serkkuun, ja myös hieman apuna alun vauvan hoidossa ym. Saga ja Danikin olivat innoissaan vaihtamassa vaippaa ja auttamassa :)

Lapset pääsivät myös vierailemaan oman srk:n pyhäkouluun, jota mummo piti.

Kun palasimme Thaimaahan 3.6., pian 16-vuotta täyttävä serkkuni Karoliina tuli samalla koneella tänne meille vierailulle. Heti alkuun menimme Bangkokiin erään lähettipariskunnan tyhjään asuntoon, he kun ovat Suomessa lomalla. Heti ensimmäisenä iltana alkoi tapahtua: Olimme juuri päässeet lentokentältä majapaikkaamme ja saaneet ruokaa suuhumme, kun Daniel tipahti olohuoneen sohvalta lyöden päänsä tiikkipuiseen sohvapöytään. Verta tuli reippaasti ja patti oli aikamoinen, joten lääkärireissuhan siitä tuli. Emme tunne Bangkokin alueen sairaaloita, joten kurvasimme ensimmäiseen eteen tulevaan suht' siistin näköiseen klinikkaan. Lääkäri tuli paikalle alle minuutissa, ja vajaan 10 minuutin kuluttua pojalla oli jo 4 tikkiä päässään. Joten vauhdikkaasti alkoi olomme täällä!

Danin tikkipää...


Jokiajelulla Bangkokissa näkee monenlaisia asuntoja.


Jokiajelulla tapaamamme lisko 

Parin päivän kuluttua lähdimme sitten ajamaan kohti itä-Thaimaata ja kotia. Reilu 200 km ennen kotia pysähdyimme vessaan, ja Tumppi nousi autosta jaloittelemaan, jolloin hän huomasi miehen pään kokoisen öljyläntin auton alla ja öljyä valui koko ajan lisää. Huoltoaseman työntekijä soitti ystävälleen, jolla on autokorjaamo, joka tulikin paikalle kohtapuoliin. Mies koitti korjata vikaa jo siinä paikanpäällä (mm. vaihtaen öljynsuodattimen ja öljyt - jolloin laski vanhat öljyt suoraan maahan asvaltille... me katsoimme hieman ihmeissämme sitä sotkun määrää....) siinä onnistumatta.

Öljynvaihto meneillään huoltoaseman parkkipaikalla... 

Sitten lähdimme matkaan kohti hänen korjaamoaan. Oli sunnuntai-ilta, ja kello lähenteli kahdeksaa, joten oli jo aivan pimeää. Lyhyestä virsi kaunis: korjaamon pihassa oli kaksi öljymonttua, joista toisen päälle oli parkkeerattu kaksi autoa peräkkäin, emmekä sitä heti huomanneet. Lapset koittivat saada aikaansa kulumaan ja juoksivat ympäri pihaa- jolloin Dani oikaisi noiden kahden auton välistä Sagaa vastaan - eikä huomannut kuoppaa. Olimme aika lähellä, mutta silti huomasin, kuinka poika ehti pudota syvään kuoppaan. Tumppi juoksi Danin perään, ja kumartui jotenkin ihmeellisesti pojan perään ojentaen kättään. Ja vaikka minä olin varma, että pahin oli tapahtunut, (huusin jo suoraa huutoa), niin jotenkin ihmeellisesti oli Tumppi onnistunut osumaan pojan t-paidan kaulukseen, ja nosti Danin kauluksesta ylös. Paidan kaulus venyi suuremmaksi kuin helma, sillä enkelit auttoivat Tumppia ylettymään poikaan (tai jarruttivat Danin matkaa).

Olin juuri edellisenä yönä nähnyt unta, jossa lapset joutuivat vaarasta toiseen, ja välillä yritin pelastaa heitä merestä hukkumasta tai jonkun pedon kidasta ja välillä jostain muualta vaaranpaikoista. Heräsin hikisenä ja ahdistuneena, ja hoin itselleni, etten jaksa, enkä pysty enää lapsiani suojelemaan joka paikasta. Ja kun sanoin nuo sanat ääneen, tuli minulle vastaus; Eihän minun tarvitsekaan, sillä heillä on suojelija ja varjelija, joka ei väsy eikä nuku! Nousin rukoilemaan ja sain siunata molempia lapsiani siinä yön hetkenä. Siinä rukoillessani Jumala näytti minulle kuvat molempien lasten kohdalla, kuinka Hän tulee käyttämään kumpaakin erikseen.
Kun sitten seuraavana iltana Dani meinasi pudota, tajusin, että tuo tapahtuma oli jatkoa edellisen yön unelle. Luottamus Jumalan loppumattomaan huolenpitoon sai jälleen vahvistuksen.

Kotiinpalattuamme alkoi paluu arkeen. Pöly ja hämähäkinseitit olivat aloittaneet valloituksensa. Pyykkiä sai pestä ihan urakalla. Seurakunnassa Tumppi oli tehnytkin koko ajan töitä opettaen ja rohkaisten thailaisia tiimiläisiä. Tällä hetkellä hän opettaa lisäksi Raamattua kahdelle naistyöntekijällemme, Phatille ja Käew:lle kaksi kertaa viikossa. Nyt he ovat käyneet Vanhan Testamentin perusteet läpi, seuraavana on edessä Uuden Testamentin kurssi. Naiset ovat todella innokkaita oppimaan uusia asioita, ja he kertovat, kuinka kerta kerralta Raamattu avautuu heille aivan uudella tavalla!


Kid's clubin tarkkaavaisia kuuntelijoita

Lauantain lasten kerhossa, Kids Clubissa oli kolmen kerran aikana käynyt yhteensä reilu 30 eri lasta, joka lauantai paikalla on ainakin 20 lasta. Joka kerta paikalla on ollut myös ainakin yksi uusi lapsi. Ilokseni huomasin, että yhdessä thailaisten kanssa tekemääni lapsityön opetussuunnitelmaa oli käytetty ja se oli koettu hyväksi. Opettelemme uusia lauluja lasten kanssa, sekä panostamme Raamatun kertomuksissa sovellusta meidän arkipäivän elämään. Thaimaan historiankirjoista ja lasten koulukirjoista löytyy paljon erilaisia tarinoita, ja haluamme osoittaa näin, että Raamatun tarinat eivät ole samanlaisia, vaan niiden takana on Elävä Jumala, joka elää ja toimii myös tänä päivänä meidän jokaisen elämässä. Lapset kuuntelevat hiljaa ja ovat innoissaan. Jotain lasten innokkuudesta kertoo myös se, että paikalla ollaan ajoissa. Vaikka kerho alkaakin vasta klo 10, lauantaina kirkon ovet aukaistaan aamuseitsemältä. Ja joka kerta ryhmä lapsia on oven takana jo odottamassa!!! Tätä ei ole varmaankaan monella paikkakunnalla Suomessa tapahtunut?? 

Phat ja Käew käyvät lasten kodeissa vierailulla, ja kyselivät vanhemmilta, mitä lapset ovat pitäneet kerhosta. Eräs äiti sanoi, että saa joka aamu herätellä tyttöään kouluun - paitsi lauantaisin. Tänään lauantaina oli lähtenyt jo paljon ennen seitsemää odottelemaan, milloin ovet aukeavat!

Nyt meillä on haasteena (ja rukousaiheena myös teille) juuri noiden lasten perheet. Toivomme ja rukoilemme nimittäin, että tällä lasten työllä saisi olla myös hedelmää, että lapset saisivat ottaa Jeesuksen vastaan omaan elämäänsä. Sitä ennen meidän pitää tavoittaa perheet, jotta ovet eivät sulkeutuisi lasten kiinnostuttua uskon asioista syvemmin. Ja samoin rukoilemme, että lasten kautta voisimme tavoittaa koko perheet evankeliumilla.
Näillä kotivierailuilla olemme jo saaneet hyvää palautetta, ja Phat ja Käew ovat saaneet kuunnella ihmisten sydämellä olevia asioita. Monilla lapsilla on hyvin rikkinäiset kodit, hankaluuksia on paljon. Useat asuvat isovanhemmillaan, on perheväkivaltaa jne.

Kerroin Tikkakoskella kokouksessa ollessani kirkon tilojen omistajasta, vuokraemännästämme, joka oli tuolloin eräänä perjantaina tullut kirkolle, ja pyytänyt, että hänelle kerrottaisiin, mitä kristinusko tarkoittaa. Viisi tuntia istuttuaan ja kyseltyään juurta jaksain asioista ja saatuaan mukaansa lähtiessään pinon luettavaa, hän jäi rukouksiimme. Seuraavana sunnuntaina hän tuli ystävänsä kanssa kokoukseen. Jatkamme yhä rukousta tuon naisen puolesta!

Toinen nainen, jonka jätämme rukouksiinne, on mää Mariwan, entinen poliisi, n. 60 vuotias nainen, joka asuu kirkon lähellä. Hän tulee lähes joka päivä kirkolle ja on todella kiinnostunut uskon asioista. Hän on reilun kuukauden nyt käynyt kokouksissa, ja vienyt Raamattuja myös ystävilleen. Reilu viikko sitten hän oli tullut kirkolle ja sanonut Phatille, että hän haluaisi oppia lisää Raamatusta, ja sunnuntaisin ehtii kuulla niin vähän! Voisitteko ruveta hänelle opettamaan ekstraa päivittäin!!! Ja niin hän on siitä lähtien joka päivä tullut kirkolle opiskelemaan Raamattua! Samoin hän kertoo kiertävänsä väliajat kaikkien tuttujensa luona kertomassa Jeesuksesta! Muistakaa rukouksin tätä naista. Hän tuntee kylällä paljon ihmisiä, ja voi näin olla todellinen avainhenkilö Rattanaburin avautumisessa evankeliumille!

Ja vielä eräs rohkaiseva osoitus siitä, että jotain on tapahtumassa. Torstaina meillä oli koko päivän kestänyt rukouspäivä, jokainen otimme vuorollamme 2 tuntia henk.koht. rukousta kirkolla, ja lisäksi oli aamulla ja illalla yhteiset rukouskokoukset. Oman rukousvuoronsa jälkeen Phat meni istumaan pihaan ja mää Mariwan, sekä eräs toinen uskonasioista kiinnostunut nainen tulivat istumaan siihen myös ja juttelemaan. Kirkon edessä on meneillään tietyö, ryhmä tientekijöitä laittaa sadevesiputkea maahan. Eräs tietyö-nainen kävi Phatin juttusilla jo aamulla, ja Phat antoi hänelle traktaatteja ja Raamatun. Iltapäivällä tuo sama nainen tuli, ja sanoi jo lukeneensa traktaatit ja haluavansa kuulla lisää, miten Jeesuksen voi oppia tuntemaan. Phat kertoi meille, ettei hän ehtinyt itse suutaan aukaista, kun nuo kaksi vielä seurakuntaan kuulumatonta naista olivat alkaneet kertoa Jeesuksesta! Hän sanoi, että naiset kilpaa kertoivat, niin paljon kuin olivat itse parin viikon aikana oppineet, mitä Jeesus voi hänen elämässään tehdä. Phat on ollut täällä Rattanassa jo seitsemän vuotta evankeliumin työssä, ja tämä on hänellekin aivan ihmeellistä: ihmiset tulevat seurakuntaan jo valmiiksi janoisina, kysellen: Mitä minä voisin tehdä, että oppisin tuntemaan tämän Jeesuksen?! Opettakaa meitä!


Lisää valokuvia voit käydä katsomassa
http://picasaweb.google.com/teamlehtimaki/ToukoKesKuu2008