20.1.06

Työlupa taskussa, sairastelua ja vieraita

Nyt on Tumpilla työlupa taskussa. Nopeasti hoitui hänen eilinen matkansa, kun työvoimatoimistossa piti vain pari allekirjoitusta kirjoittaa. Kirsin ajokilometrit autolla lisääntyivät myös eilisen aikana.

 Huomenna aamulla pitäisi lähteä ajamaan kohti Rayongia, mutta nyt on Kirsi petin pohjalla mahataudissa. Tässä kunnossa ei ole autossa istujaksi, ja kun perheen tavaroiden pakkaaminenkin on (kummasti) äidin harteilla, saattaa lähtö siirtyä.

Kotiin tulemme todennäköisesti tiistaina 31.1. ja sitten on vieraatkin vaihtunut. Tommi lähtee keskiviikkona takaisin Suomeen, ja samana päivänä tänne lentää Kirsin Taina-ystävä lapsineen.

19.1.06

Terveisiä Bangkokista

Pari viikkoa sitten jouduimme tekemään pikaisen reissun pääkaupunkiin Bangkokiin viisumiasioissa. Lähdimme torstai-aamuna ennen auringonnousua liikenteeseen kotoamme kohti lentokenttää. Ennen kahdeksaa lähtevään koneeseen ehtiminen vaati siis aikaista herätystä ja lasten herättämistä kesken unien... Onneksi lento Chiang Maista Bangkokiin kestää vain 1 h 10 min, joten pian nousun jälkeen alkaakin jo kohta laskeutuminen ja aika kului lastenkin kanssa mukavasti. Bangkokissa meitä vastassa oli Tourusen Seppo ja Aila ja heidän kanssaan suunnistimme syötyämme kohti immigrationia, jossa odotti Kirsin ja lasten viisumien uusiminen. Tumppi sai maahantullessa jo suoraan vuoden viisumin, me kolme muuta saimme vain 3 kk. Nyt siis anottiin meille lopuillekin vuoden viisumia. Paperiasioiden selvittelyssä meitä oli avustamassa thailainen Mr. Samarn. Neljä tuntia virastossa vierähti kokonaisuudessaan, ja nyt meillä on passissa merkintä kuukauden harkinta-ajasta, jonka jälkeen lopullisen tuloksen saa käydä kuulemassa. Meidän ei tarvitse onneksi tuolloin itse mennä sinne, vaan riittää, kun lähetämme passimme, ja Mr. Samarn käy hoitamassa asian loppuun. Thailaiseen tapaan Tumppi hoiti asiaa vaimon ja lasten puolesta perheen päänä, me muut olimme vain varulta mukana, mikäli joku haluaa meidät nähdä. Loppujen lopuksi meidän ei tarvinnut edes käydä näyttäytymässä virkailijalle...

Samalla Tuomo kävi tekemässä itsestään ns. 90 päivän ilmottautumisen. Eli kaikkien maassa olevien tulee käydä ilmottautumassa viranomaisille kolmen kuukauden välein, ilmoittaa asuinpaikkansa jne. Jatkossa teemme tämän ilmottautumisen Chiang Main immigrationissa, joka on onneksi huomattavasti pienempi paikka. Selvisimme meidän kolmen ilmottautumisesta vajaassa kymmenessä minuutissa, kun passejamme ja papereitamme oli tarkastamassa kolme toimistotyöntekijää. He kävivät hakemassa takahuoneesta virkailijalta vain leiman papereihin. Ja sitten päälle leima, että huhtikuussa jälleen näytille.

Bangkokissa ollessamme Virven poikaystävä Tommi saapui myös maahan, on täällä 2,5 viikkoa. Me sairastelimme tosiaan melkein koko viime viikon, mutta nyt alkaa olla voimat palautumassa. Sairastaminen täällä ilmastossa vie voimia myös lapsilta normaalia enemmän, ja kuumeisena ei ole mukava olla! Normaalisti olemme kuitenkin pystyneet opiskelemaan kieltä, Kirsin läksyt on vaan ehkä ollut huonommin tehty, kun itsekin sairasti.

Kielenopiskelu on alkukankeuden jälkeen alkanut sujua, tosin työtä teettää kovasti! Joka kerta tulee uusia sanoja 30-50 kpl sekä keskusteluja, jotka on seuraavalla kerralla osattava ulkoa... Joten työstä tämä tosiaan käy!! Opiskelua helpottaa se, että huomaa jo hieman jotain ymmärtävänsä! Eihän se paljoa vielä ole, mutta jotain sieltä täältä... joka päivä kuitenkin vähän enemmän.

Maanantaina alkavat Fida-lähettien päivät Rayongissa, jonne lähdemme ajelemaan lauantaiaamuna. Matka kestää noin 13 tuntia (ja mahdolliset pysähdykset..), joten todennäköisesti pysähdymme viettämään yhden yön matkalla. Lasten viihdyttäminen tuolla matkalla käy työstä! Päiville tulee opettajaksi Veli-Matti Kärkkäinen. Aamupäivisin on raamattutunteja/ opetusta, iltaisin kokous, josta maan eri osat vastaavat vuorollaan. Pohjoisen vuoro on torstaina, ja Kirsi osallistuu musiikkipuoleen.

Nyt on aika lähteä viemään Tumppi kentälle, hän joutuu tekemään vielä yhden reissun Bangkokiin työlupa-asioissa. Hän siis lentää sinne tänään ja tulee illalla pois. Työvoimatoimistossa on itse käytävä lupa hakemassa, ja se nyt sattui vielä tähän samaan hässäkkään. Nyt siis kentälle....

11.1.06

Sairastelua

Täällä ollaan sairastettu nyt muutama päivä..
Saga oli kolme päivää kovassa kuumeessa, tänään helpottanut kuume, mutta yhä kipeän oloinen ja väsynyt. Kirsillä myös mahavaivaa, ei kuitenkaan kuumetta.
Nyt sitten illalla nousi myös Danielille kuume
Eli nyt saa erityisesti muistaa rukouksin.. Danilla kun on taipumus kuumekouristukseen, emmekä saaneet täältä "kunnon" kuumelääkettä.. Eli toivomme, että kuume pysyy kurissa näillä käsillä olevilla lääkkeillä!


Lisäys: Lauantaina 14.1.2006
Tänään on koko porukka jo paremmassa kunnossa.
Lapsillakin jo samanlainen vauhti päällä kuin normaalisti.
Eli kiitos kaikille meitä muistaneille!
Viime yö meni myös äidillä  sikeästi nukkuen,
kun on monta yötä valvottu...

3.1.06

Siion-seurakunnassa

Sunnuntaina, vuoden ensimmäisenä päivänä lähdimme ajamaan kymmenen maissa kotoa kohti uutta seurakuntaa, Zionia, joka sijaitsee Chiang Main keskustassa, lähellä postia. Jokisen Meria oli soittanut seurakunnan pastorille ja kysynyt, josko "huolisivat" meidät sinne kielen opiskelun ajaksi. Saimme kuulla olevamme tervetulleita, joten sinne sitten suunnistimme. Hyvien neuvojen avulla löysimme helposti perille.

Kokous alkoi klo 10.30 ylistyslauluilla, joita musiikkiryhmä veti. Yritimme jäädä salin takaosaan, mutta meidät tultiin hakemaan etupenkkeihin istumaan saman tien. Lapset eivät kauaa malttaneet istua etupenkeissä, joten Kirsi suunnisti lasten kanssa yläkertaan pyhäkoulutiloihin Virven ja Tumpin jäädessä kuuntelemaan puhetta.

Pyhäkoulussa Kirsi sai käyttää kaikki osaamansa thai-kielen sanat, ja oikein hyvin tultiin toimeen opettajan kanssa lasten leikkiessä keskenään..   :)

Kokouksen ollessa loppumaisillaan, lapset kutsuttiin syömään. Riisilautaset katettiin bambumatoille eteisen lattialle, ja siinä sitten aterioitiin. Kun kokous loppui, olivat lapset syöneet ja oli aikuisten vuoro. Pastorin vaimo opettaa thaita, joten hän mielellään kyseli meiltä thaiksi asioita, osasi jonkun verran englantiakin. Mutta tuolla seurakunnassa meidän onkin tarkoitus harjoitella thaita ja oppia myös hengellistä sanastoa. Saarnapönttöön tosin ei ihan vähään aikaan ole asiaa...