Tämä päivä valkeni mukavissa merkeissä. Sagalla ei enää kuumetta, Danin ripulointi loppunut ja Tumppikaan ei enää oksenna. Näiden lisäksi kiitosaiheena myös se, että Kirsi näyttää säästyneen taudilta.
Iso kiitos jälleen esirukouksistanne!
Elämä alkaa voittaa!!
31.3.06
30.3.06
Lisää potilaita
Daniel on jo hieman parempi, jotain silloin tällöin jo huolii suuhunsa. Nyt vuorostaan Saga oli viime yönä kuumeessa, pientä lämpöä ollut jo monta päivää. Sagalla lieviä flunssan oireita. Tumpilla taasen tuo mahapuoli vetää olon heikoksi, oksentaa ja ripuloi myös ja tämä päivä on mennyt petissä Danielin kanssa...
Kiitos kaikille meitä muistaneille! Rukoukset ovat kantaneet ja viestit lohduttaneet!
Kiitos kaikille meitä muistaneille! Rukoukset ovat kantaneet ja viestit lohduttaneet!
29.3.06
Väsynyt perhe
Illalla palasimme sairaalasta jo huomattavasti virkeämmän pojan kanssa. Yö meni suht' rauhallisesti, eikä kuumettakaan ole enää ollut.
Ripulointi yhä jatkuu, ja Dani on todella väsynyt ja itkuinen, eikä yhäkään saada syömään eikä juomaan oikein mitään. Koko perhe alkaa olla jo todella väsyneitä.
Joten jäämme jälleen Taivaallisen Isämme käsivarsille, ja sulkeudumme esirukouksiinne, ystävät!
Ripulointi yhä jatkuu, ja Dani on todella väsynyt ja itkuinen, eikä yhäkään saada syömään eikä juomaan oikein mitään. Koko perhe alkaa olla jo todella väsyneitä.
Joten jäämme jälleen Taivaallisen Isämme käsivarsille, ja sulkeudumme esirukouksiinne, ystävät!
28.3.06
Danin sairaalareissu
Taas olemme saaneet uusia kokemuksia täältä kaukaa Kaakkois-Aasiasta. Tällä kertaa siis tutustuimme sairaalaelämään, tosin tapa oli hieman epämukava...
Lauantaina olimme illalla lasten kanssa syömässä ostoskeskuksessa, ja kun palasimme kotiin, kaikki oli normaalisti. Dani nukahti hyvin, mutta puolenyön aikaan heräsimme Danin itkuun: oli oksentanut sänkyyn ja lattialle yrittäessään kömpiä sängystään pois. Otimme hänet makuuhuoneemme lattialle nukkumaan, ja parin tunnin sisällä hän oksensi vielä pari kertaa rajusti. Aamuyön Dani nukkui suht’ hyvin. Aamulla sitten hän alkoi ripuloida ja oksentaa jokaisen vesitipankin parin minuutin sisällä, kun oli jotain suuhunsa saanut. Jo puolenpäivän aikaan Dani oli aivan nuutunut, ei pysynyt enää jaloillaan ja torkkui sylissä. Dani nukkui pitkät unet, ja neljän tunnin unien jälkeen, kun menin herättelemään, en meinannut saada häntä hereille. Silmät pyörähtelivät päässä ja poika oli veltto. Silloin päätimme lähteä sairaalaan, kun pissaakaan ei ollut koko päivänä tullut, ja nestettä ei oltu saatu menemään ilman oksentamista.
Saga vietiin naapuriin Kristiinan ja Arton luokse muun perheen lähtiessä toiselle puolen kaupunkia RAM 1-sairaalaan. Meidät ohjattiin lastentautien puolelle, jossa noin puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme lastenlääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli todella miellyttävä nainen, puhui hyvää englantia, ja tuntui muutenkin hyvältä. Tutkittaessa Dani makasi pöydällä, ei reagoinut mitenkään. Lääkäri arveli syyksi ruokamyrkytystä voimakkaiden ja nopeiden oireiden vuoksi ja passitti meidät osastolle. Yksityishuone oli kuin hotellissa keittiönurkkauksineen, mikroineen ja internet-yhteyksineen.
Kolme hoitajaa tuli pukemaan Danin sairaalavaatteisiin, ottamaan verikokeita ja laittamaan tippakanyyliä. Danin huonosta kunnosta kertoo sekin, että ei herännyt verikokeiden ottoon, heräsi tippaa laitettaessa, mutta ei päästänyt silloinkaan ääntäkään... Tiputus aloitettiin heti verikokeiden oton jälkeen ja Dani nukahti pian. Yö meni suhteellisen rauhallisesti, hoitajat kävivät parin tunnin välein mittaamassa lämpöä ja katsomassa kuntoa. Aamulla kuume äkisti alkoi nousta ja ripulointi jatkui, vaikkakin oksentelua ei enää ollut. Kuume nousi yli 39:n asteen ja sitten alkoikin kuumeen alentaminen monenlaisin lääkkein. Kuume ensin laski pari kertaa, mutta sitten pian nousi yli neljänkymmenen. Koska Danielilla on taustalla kuumekouristus, määräsi lääkäri kouristusten estoon rauhoittavaa lääkettä, koska kuumetta ei saatu alas. Nesteytystä jatkettiin, koska Dani ei kuumeisena ottanut suun kautta juurikaan mitään. Maha oli sekaisin, ja edes kuumeisena Dani ei suostunut tekemään mitään vaippaan, vaan joka kerta oli mentävä vessaan. Siellä kaksin käsin pitelimme häntä pöntöllä, kun hän ei itse jaksanut pitää edes päätään pystyssä... Surkean näköinen Dani oli, eikä ollenkaan oma itsensä, kun vain makasi kaiken aikaa sängyssä...
Illalla äiti oli jo aivan väsynyt ja itkuinen, joten päätettiin vaihtaa vuoroja, eli minä lähdin Sagan kanssa vuorostaan kotiin ja Tumppi jäi Danin kanssa sairaalaan.
Ma-ti-välisenä yönä kuume vielä kipusi neljäänkymmeneen ja sitä lääkittiin ja Dania valeltiin viileällä vedellä. Aamulla kuume oli laskenut, eikä ole enää sen jälkeen noussut. Yhäkin pientä lämpöä on, mutta se ei Daniakaan enää haittaa. Kun saavuimme Sagan kanssa sairaalaan aamuyhdeksältä, odotti petissä jo istumassa pirteä pieni mies, joka ensimmäistä kertaa kahteen päivään puhui jo kunnolla ja huusi: ”Äiti tuli!” Ihanalta tuntui, ja huulilta nousi spontaani: KIITOS JEESUS! Dani on takaisin elävien kirjoissa!
Huomenna tulemme vielä takaisin sairaalaan näytille, kun Daniel ei ole häävisti syönyt/juonut , että paraneminen lähtee varmasti käyntiin.
Eilen lääkärin käydessä katsomassa Dania, hän kysyi, mitä teemme täällä. Kerroin, että olemme lähettejä, nyt opiskelemme kieltä. Hän sanoi, että meillä onkin kova työ opiskella Raamattua thaiksi, se kun on kirjoitettu ”Kuninkaitten kielellä”. Keskustelimme jonkun sanan aiheesta. Tänään kun hän tuli tekemään kotiinlähtötarkastusta, hän sanoi, että ”Lapset ovat Jumalan lahja, eikö olekin niin?” Vastasin, että olemme kiitollisia Jumalalle, että saimme Danin takaisin. Hän myönteli, ja lähtiessään hän toivotti meille vielä Jumalan siunausta.
Sairaalareissumme sai siis onnellisen lopun. Nyt Dani jo juoksee ympäriinsä ja pomppii tuolilta toiselle.. On oma IHANAN VILKAS itsensä!
Kiitos kaikille teille, jotka muistitte Danielia ja koko perhettä rukouksin! Tänään huuliltamme nousee kiitosrukous, jälleen Hän kuuli, auttoi ja kantoi!
Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa
ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
Sillä suuri on sinun armosi
ja ulottuu ylitse taivasten
ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.
Ps 108:4-5
Lauantaina olimme illalla lasten kanssa syömässä ostoskeskuksessa, ja kun palasimme kotiin, kaikki oli normaalisti. Dani nukahti hyvin, mutta puolenyön aikaan heräsimme Danin itkuun: oli oksentanut sänkyyn ja lattialle yrittäessään kömpiä sängystään pois. Otimme hänet makuuhuoneemme lattialle nukkumaan, ja parin tunnin sisällä hän oksensi vielä pari kertaa rajusti. Aamuyön Dani nukkui suht’ hyvin. Aamulla sitten hän alkoi ripuloida ja oksentaa jokaisen vesitipankin parin minuutin sisällä, kun oli jotain suuhunsa saanut. Jo puolenpäivän aikaan Dani oli aivan nuutunut, ei pysynyt enää jaloillaan ja torkkui sylissä. Dani nukkui pitkät unet, ja neljän tunnin unien jälkeen, kun menin herättelemään, en meinannut saada häntä hereille. Silmät pyörähtelivät päässä ja poika oli veltto. Silloin päätimme lähteä sairaalaan, kun pissaakaan ei ollut koko päivänä tullut, ja nestettä ei oltu saatu menemään ilman oksentamista.
Saga vietiin naapuriin Kristiinan ja Arton luokse muun perheen lähtiessä toiselle puolen kaupunkia RAM 1-sairaalaan. Meidät ohjattiin lastentautien puolelle, jossa noin puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme lastenlääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli todella miellyttävä nainen, puhui hyvää englantia, ja tuntui muutenkin hyvältä. Tutkittaessa Dani makasi pöydällä, ei reagoinut mitenkään. Lääkäri arveli syyksi ruokamyrkytystä voimakkaiden ja nopeiden oireiden vuoksi ja passitti meidät osastolle. Yksityishuone oli kuin hotellissa keittiönurkkauksineen, mikroineen ja internet-yhteyksineen.
Kolme hoitajaa tuli pukemaan Danin sairaalavaatteisiin, ottamaan verikokeita ja laittamaan tippakanyyliä. Danin huonosta kunnosta kertoo sekin, että ei herännyt verikokeiden ottoon, heräsi tippaa laitettaessa, mutta ei päästänyt silloinkaan ääntäkään... Tiputus aloitettiin heti verikokeiden oton jälkeen ja Dani nukahti pian. Yö meni suhteellisen rauhallisesti, hoitajat kävivät parin tunnin välein mittaamassa lämpöä ja katsomassa kuntoa. Aamulla kuume äkisti alkoi nousta ja ripulointi jatkui, vaikkakin oksentelua ei enää ollut. Kuume nousi yli 39:n asteen ja sitten alkoikin kuumeen alentaminen monenlaisin lääkkein. Kuume ensin laski pari kertaa, mutta sitten pian nousi yli neljänkymmenen. Koska Danielilla on taustalla kuumekouristus, määräsi lääkäri kouristusten estoon rauhoittavaa lääkettä, koska kuumetta ei saatu alas. Nesteytystä jatkettiin, koska Dani ei kuumeisena ottanut suun kautta juurikaan mitään. Maha oli sekaisin, ja edes kuumeisena Dani ei suostunut tekemään mitään vaippaan, vaan joka kerta oli mentävä vessaan. Siellä kaksin käsin pitelimme häntä pöntöllä, kun hän ei itse jaksanut pitää edes päätään pystyssä... Surkean näköinen Dani oli, eikä ollenkaan oma itsensä, kun vain makasi kaiken aikaa sängyssä...
Illalla äiti oli jo aivan väsynyt ja itkuinen, joten päätettiin vaihtaa vuoroja, eli minä lähdin Sagan kanssa vuorostaan kotiin ja Tumppi jäi Danin kanssa sairaalaan.
Ma-ti-välisenä yönä kuume vielä kipusi neljäänkymmeneen ja sitä lääkittiin ja Dania valeltiin viileällä vedellä. Aamulla kuume oli laskenut, eikä ole enää sen jälkeen noussut. Yhäkin pientä lämpöä on, mutta se ei Daniakaan enää haittaa. Kun saavuimme Sagan kanssa sairaalaan aamuyhdeksältä, odotti petissä jo istumassa pirteä pieni mies, joka ensimmäistä kertaa kahteen päivään puhui jo kunnolla ja huusi: ”Äiti tuli!” Ihanalta tuntui, ja huulilta nousi spontaani: KIITOS JEESUS! Dani on takaisin elävien kirjoissa!
Huomenna tulemme vielä takaisin sairaalaan näytille, kun Daniel ei ole häävisti syönyt/juonut , että paraneminen lähtee varmasti käyntiin.
Eilen lääkärin käydessä katsomassa Dania, hän kysyi, mitä teemme täällä. Kerroin, että olemme lähettejä, nyt opiskelemme kieltä. Hän sanoi, että meillä onkin kova työ opiskella Raamattua thaiksi, se kun on kirjoitettu ”Kuninkaitten kielellä”. Keskustelimme jonkun sanan aiheesta. Tänään kun hän tuli tekemään kotiinlähtötarkastusta, hän sanoi, että ”Lapset ovat Jumalan lahja, eikö olekin niin?” Vastasin, että olemme kiitollisia Jumalalle, että saimme Danin takaisin. Hän myönteli, ja lähtiessään hän toivotti meille vielä Jumalan siunausta.
Sairaalareissumme sai siis onnellisen lopun. Nyt Dani jo juoksee ympäriinsä ja pomppii tuolilta toiselle.. On oma IHANAN VILKAS itsensä!
Kiitos kaikille teille, jotka muistitte Danielia ja koko perhettä rukouksin! Tänään huuliltamme nousee kiitosrukous, jälleen Hän kuuli, auttoi ja kantoi!
Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa
ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
Sillä suuri on sinun armosi
ja ulottuu ylitse taivasten
ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.
Ps 108:4-5
26.3.06
Sairaalareissu
Dani sairaana
Taas on Dani raukka kipeänä. Viime yönä aloitti oksentelun ja ripuloinnin ja yhä jatkuu. Kovasti on poika väsynyt, eikä mikään pysy sisällä. Muistathan rukouksin!!
...
Sairaalareissu
Dani reppanalla eivät jalat enää kantaneet, joten päätimme lähteä sairaalaan. Ram 1:ssä poika lepäilee tämän yön äitinsä kanssa. Lääkäri epäili ruokamyrkytystä, koska tauti oli niin raju. Pojalla on komea huone sairaalan 10 kerroksessa. Nukahti sinne vaaleanpunaiseen pinnasänkyyn. Rukoillaan, että huomenna jo olisi nesteytys tehonnut ja pääsisi aamulla kotiin. Varsinaisen raportin tapahtuneesta kirjoittaa sairaanhoitaja (Kirsi) kotiin palattuaan.
...
Kirsi tuli vuorostaan toiseksi yöksi kotiin Sagan kanssa. Eli Dani jäi yhä sairaalaan, tällä kertaa isänsä kanssa. Tänään oksentaminen loppunut, mutta ripuloi yhä. Nyt on kuume korkealla (yli 39 koko ajan), eikä ole saatu lääkkeillä laskemaan, joten pojan kunto edelleen todella heikko. Suonensisäisesti nesteytetään ja lääkitään, kun suun kautta ei tahdo saada mitään menemään.
Muistakaa rukouksin, että huomenna olisi taudin selkä jo taitettu, ja Dani saisi olla iloinen, oma itsensä!!
Taas on Dani raukka kipeänä. Viime yönä aloitti oksentelun ja ripuloinnin ja yhä jatkuu. Kovasti on poika väsynyt, eikä mikään pysy sisällä. Muistathan rukouksin!!
...
Sairaalareissu
Dani reppanalla eivät jalat enää kantaneet, joten päätimme lähteä sairaalaan. Ram 1:ssä poika lepäilee tämän yön äitinsä kanssa. Lääkäri epäili ruokamyrkytystä, koska tauti oli niin raju. Pojalla on komea huone sairaalan 10 kerroksessa. Nukahti sinne vaaleanpunaiseen pinnasänkyyn. Rukoillaan, että huomenna jo olisi nesteytys tehonnut ja pääsisi aamulla kotiin. Varsinaisen raportin tapahtuneesta kirjoittaa sairaanhoitaja (Kirsi) kotiin palattuaan.
...
Kirsi tuli vuorostaan toiseksi yöksi kotiin Sagan kanssa. Eli Dani jäi yhä sairaalaan, tällä kertaa isänsä kanssa. Tänään oksentaminen loppunut, mutta ripuloi yhä. Nyt on kuume korkealla (yli 39 koko ajan), eikä ole saatu lääkkeillä laskemaan, joten pojan kunto edelleen todella heikko. Suonensisäisesti nesteytetään ja lääkitään, kun suun kautta ei tahdo saada mitään menemään.
Muistakaa rukouksin, että huomenna olisi taudin selkä jo taitettu, ja Dani saisi olla iloinen, oma itsensä!!
20.3.06
Parturikäyntejä
Tumpin parturointipäivä
Parturissa käynti on osoittautunut toisinaan seikkailuksi. Tänään oli taas se päivä, jolloin tuo ikävä velvollisuuus oli suoritettava. Hiukset tuntuvat kasvavan täällä totuttua nopeammin ja partureiden taso vaihtelee huimasti. Ajattelin käväistä kotiamme lähimmässä parturissa, jotta pääsisin vähimmällä vaivalla... Paikalla ei ollut ketään, joten jatkoin noin 300m seuraavaan. Siellä taas oli jonoa (yksi ihminen), joten jatkoin seuraavaan, taas 300 metriä. Kysyin naiselta kohteliaasti, josko hän voisi leikata hiukseni. Hän ohjasi minut 20 metriä eteenpäin paikkaan, jossa on miesparturi. Sanottakoon tässä välissä, että monessa liikeessä naiset leikkaavat naisten hiukset ja miehet miesten ja näissä yhden ihmisen partureissa näemmä pitää hakeutua miesten parturiin.
Noh!! Parturi oli keski-ikäinen leveästi hymyilevä mies, joka ryhtyi innokaasti hommiin. Saimme selvitettyä, että sivulta lyhyeksi ja päälle jätetään vähän enemmän. (nämä sanat olisi siis kannattanut opetella jo ennen Danin parturireissua.. nyt vahingosta viisastuneena) Operaation aikana (kuten joskus aiemminkin) tuli mieleen, että tähän istuminen oli virheliike... Setä ajeli kovin rennon oloisesti koneella ihan vaan vapaalla kädellä. Olisin paljon mielummin ollut jonkun naisparturin kynsissä, ehkä hienotunteisempi käsittely olisi antanut turvallisuuden tuntua vaikka lopputulos olisikin ollut sama. Ajattelin, että turvallisin valinta on maksaa itsensä ulos ja käydä kotona kysäisemässä kotikriitikon mielipidettä ja jatkaa johonkin "kunnon parturiin" viimeistelemään homma.
Kävi kuitenkin niin, että "menettelee/ihan ok" sai kaksi ääntä (vaimon ja lastenhoitaja), joten tyydyin siihen tuomioon. Ensikerralla ehkä valitsen toisen liikkeen, mutta toisaalta lasku operaatiosta oli kokonaista 40 bathia eli tarkalleen ottaen 0.85 euroa. Milloinkas sinä olet viimeksi käynyt parturissa alle eurolla?
Parturissa käynti on osoittautunut toisinaan seikkailuksi. Tänään oli taas se päivä, jolloin tuo ikävä velvollisuuus oli suoritettava. Hiukset tuntuvat kasvavan täällä totuttua nopeammin ja partureiden taso vaihtelee huimasti. Ajattelin käväistä kotiamme lähimmässä parturissa, jotta pääsisin vähimmällä vaivalla... Paikalla ei ollut ketään, joten jatkoin noin 300m seuraavaan. Siellä taas oli jonoa (yksi ihminen), joten jatkoin seuraavaan, taas 300 metriä. Kysyin naiselta kohteliaasti, josko hän voisi leikata hiukseni. Hän ohjasi minut 20 metriä eteenpäin paikkaan, jossa on miesparturi. Sanottakoon tässä välissä, että monessa liikeessä naiset leikkaavat naisten hiukset ja miehet miesten ja näissä yhden ihmisen partureissa näemmä pitää hakeutua miesten parturiin.
Noh!! Parturi oli keski-ikäinen leveästi hymyilevä mies, joka ryhtyi innokaasti hommiin. Saimme selvitettyä, että sivulta lyhyeksi ja päälle jätetään vähän enemmän. (nämä sanat olisi siis kannattanut opetella jo ennen Danin parturireissua.. nyt vahingosta viisastuneena) Operaation aikana (kuten joskus aiemminkin) tuli mieleen, että tähän istuminen oli virheliike... Setä ajeli kovin rennon oloisesti koneella ihan vaan vapaalla kädellä. Olisin paljon mielummin ollut jonkun naisparturin kynsissä, ehkä hienotunteisempi käsittely olisi antanut turvallisuuden tuntua vaikka lopputulos olisikin ollut sama. Ajattelin, että turvallisin valinta on maksaa itsensä ulos ja käydä kotona kysäisemässä kotikriitikon mielipidettä ja jatkaa johonkin "kunnon parturiin" viimeistelemään homma.
Kävi kuitenkin niin, että "menettelee/ihan ok" sai kaksi ääntä (vaimon ja lastenhoitaja), joten tyydyin siihen tuomioon. Ensikerralla ehkä valitsen toisen liikkeen, mutta toisaalta lasku operaatiosta oli kokonaista 40 bathia eli tarkalleen ottaen 0.85 euroa. Milloinkas sinä olet viimeksi käynyt parturissa alle eurolla?
19.3.06
Danin muodonmuutos
Mihin Danin kauniit kiharat katosivat??
Kulkiessamme lastemme kanssa täällä, meille todettiin useasti, että ”Teillä on kaksi tyttöä, vai?” Selitimme kerta toisensa jälkeen, että tyttö ja poika. Thaikielen opettajamme meitä sitten valisti, että Danilla on tytön tukka. Hän myös kutsui Dania tytöksi.
Ongelma oli vain se, että eihän äiti olisi raaskinut leikata ihania enkelinkiharoita pois! Siirsin asiaa eteenpäin: sitten kun kuuma-aika alkaa, niin ehkä sitten leikkaamme... Ja niin se kuuma aika tuli – ja aika lunastaa lupaus. Joten poika parturiin, tarkoituksena lyhentää hieman.
Kielenopinnoissamme emme ole edenneet vielä parturiin saakka, joten käsillä selittäen koitimme selittää, että pojan tukkaa lyhyemmäksi.
Parturi-täti ymmärsi, pyysi asettelemaan poikaa tuoliin ja lähti hakemaan välineitä. Tuli takaisin koneen kanssa, ja aloitti aivan päälaelta ajelun.. Heti ensimmäisellä vedolla tajusimme, että koneessa oli lyhin mahdollinen terä, eli pojasta tuli kalju! Siinä vaiheessa oli paha lähteä korjaamaan, että juu juu, noin lyhyeksi sivut, mutta päältä ajattelimme jättää hieman pidemmäksi...
Dani oli elämässään ensimmäisen kerran viisi minuuttia hiljaa, kun katseli peilistä itseään suu ammollaan ja ihmetteli putoavia kiharatupsuja. Äitiltä meinasi päästä itku.
Pari päivää toivuttuamme, totesimme, että nyt Dani on oikeastaan enemmän ”itsensä näköinen”, enkelin kiharat tekivät hänestä AIVAN liian kiltin näköisen.
Kuvissa Dani ennen ja jälkeen "operaation"
Kulkiessamme lastemme kanssa täällä, meille todettiin useasti, että ”Teillä on kaksi tyttöä, vai?” Selitimme kerta toisensa jälkeen, että tyttö ja poika. Thaikielen opettajamme meitä sitten valisti, että Danilla on tytön tukka. Hän myös kutsui Dania tytöksi.
Ongelma oli vain se, että eihän äiti olisi raaskinut leikata ihania enkelinkiharoita pois! Siirsin asiaa eteenpäin: sitten kun kuuma-aika alkaa, niin ehkä sitten leikkaamme... Ja niin se kuuma aika tuli – ja aika lunastaa lupaus. Joten poika parturiin, tarkoituksena lyhentää hieman.
Kielenopinnoissamme emme ole edenneet vielä parturiin saakka, joten käsillä selittäen koitimme selittää, että pojan tukkaa lyhyemmäksi.
Parturi-täti ymmärsi, pyysi asettelemaan poikaa tuoliin ja lähti hakemaan välineitä. Tuli takaisin koneen kanssa, ja aloitti aivan päälaelta ajelun.. Heti ensimmäisellä vedolla tajusimme, että koneessa oli lyhin mahdollinen terä, eli pojasta tuli kalju! Siinä vaiheessa oli paha lähteä korjaamaan, että juu juu, noin lyhyeksi sivut, mutta päältä ajattelimme jättää hieman pidemmäksi...
Dani oli elämässään ensimmäisen kerran viisi minuuttia hiljaa, kun katseli peilistä itseään suu ammollaan ja ihmetteli putoavia kiharatupsuja. Äitiltä meinasi päästä itku.
Pari päivää toivuttuamme, totesimme, että nyt Dani on oikeastaan enemmän ”itsensä näköinen”, enkelin kiharat tekivät hänestä AIVAN liian kiltin näköisen.
Kuvissa Dani ennen ja jälkeen "operaation"
Eilen illalla saatoimme Mummun ja Vaarin kentälle, he olivat kaksi viikkoa tutustumassa uuteen elämäämme täällä. Opiskelujen lomassa ehdimme käydä mummun ja vaarin kanssa muutamassa paikassa, mm. sateenvarjokylässä, jossa valmistetaan kauniita päivänvarjoja.
Tänään sunnuntaina Kirsi ja lapset aloittivat aamuseitsemältä touhut keittiössä, olihan Tumppi-iskän syntymäpäivä!!
Hyvin saimme salaisuuden säilymään viimeiseen hetkeen asti, ennen kuin laulu makuuhuoneen ovella alkoi... Tarjottimella oli Tumpin herkkuja: Meetwursti-ruispaloja ja kahvia sekä hedelmiä.
Kakku maistui ainakin Sagalle ja Danille! tuollaisen aamupalan jälkeen oli isin mukava lähteä kokoukseen...
Tänään sunnuntaina Kirsi ja lapset aloittivat aamuseitsemältä touhut keittiössä, olihan Tumppi-iskän syntymäpäivä!!
Hyvin saimme salaisuuden säilymään viimeiseen hetkeen asti, ennen kuin laulu makuuhuoneen ovella alkoi... Tarjottimella oli Tumpin herkkuja: Meetwursti-ruispaloja ja kahvia sekä hedelmiä.
Kakku maistui ainakin Sagalle ja Danille! tuollaisen aamupalan jälkeen oli isin mukava lähteä kokoukseen...
8.3.06
Päivitysongelmia
Viime aikoina olemme jokseenkin laiskasti saaneet tänne uusia asioita kirjoiteltua. Selittely on ehkä paikallaan...ensinnäkin olemme olleet hieman tavallista kiireisempiä, toiseksi kielen kanssa askartelua alkaa olla hieman haastavampaa, joten voimia kirjoittamiseen ei enää ole yhtäpaljon. Kolmanneksi mainittakoon, että Chiang Main virallinen lämpötilanmittauspiste (joka sijaitsee meillä) antoi tänään varjolämpötilaksi 36,9 astetta.
Varsinainen kuumakausi on vasta tulossa, mutta nyt jo alkaa olla hieman lämmintä. Uskoisin, että kirjoituslaiskuuteen selitykseksi kelpaa myös se, että lämpö hieman vie voimia
Tumppi
Varsinainen kuumakausi on vasta tulossa, mutta nyt jo alkaa olla hieman lämmintä. Uskoisin, että kirjoituslaiskuuteen selitykseksi kelpaa myös se, että lämpö hieman vie voimia
Tumppi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)