Monen viikon touhu ja tohina alkaa tältäerää olla loppusuoralla ja paluu arkeen on edessä. Kaksi viikkoa sitten olimme mukana Full Gospel Churches of Thailandin eli Thaimaan helluntailiikkeen 60-vuotisjuhlapäivillä täällä Chiang Maissa. Sitten alkoikin muuttotouhu täydella voimalla...
Viime viikolla muutimme tavaramme uuteen kotiin. Muutto tehtiin omalla autolla sekä parina päivänä meillä oli lainassa kielenopettajamme lava-auto. Aika monta kertaa sai auton pakata ja purkaa... Thailaiseen tapaan Phai auttoi muutossa ja pakkasi tavarat tavallisiin muovisiin kauppakasseihin – ja ilman minkäänlaista logiikkaa.. Yhdessä pussissa saattoi olla vaikka digikameran muistikortti, lautasliinoja, lasten muistipeli ja shampoo-pullo suloisesti sekaisin. Niitä nyssäköitä ja pussukoita on yhä kaikki nurkat ja sängynaluset täynnä, liekö koskaan tyhjenee täysin. (syvä huokaus ) Tavarat siis etsivät yhä paikkaansa ja noin 40% on yhä hukassa.
Piha puuttuu, joten Cola- koirallemme jouduttiin etsimään uusi koti. Se löytyi onneksi nopeasti. Taloamme vastapäätä on pieni puisto, joten meille maalaisillekin on puita näköpiirissä, kun aamulla avaa ikkunaverhot! :) Kolmella muulla sivustolla talot ovatkin lähes kiinni toisissaan – räystäät toisiaan hipoen.
Nämä asiat ovat tietty pikkuasioita verrattuna siihen, että tämä talo tuntuu oikeasti KODILTA! Vuoden muovipusseissa olleet matotkin löysivät heti lattioille, ja kaikin puolin täällä on hyvä olla. Olemme todella kiitollisia Taivaan Isälle tästä talosta! Kun kotona on hyvä olla, on tämän kaiken muun hulinan kanssa huomattavasti helpompi elää.
30.10.06
17.10.06
Lokakuun ystäväkirje
Tervehdys Chiang Maista 17. lokakuuta 2006
Tänään meille tuli vuosi täyteen täällä uudessa kotimaassa. Viime päivinä ja viikkoina tätä kirjettä miettiessäni, olen palannut useasti ajatuksissani vuoden takaisiin tapahtumiin. Netissä oleva päiväkirja helpottaa muisteluissa: miltä tuntui pakata tavaroita, hyvästellä ystäviä ja matkata kohti uutta ja kovin erilaista elämää. Sen kyllä myönnän, että ei sitä Suomessa lähtöä tehdessä osannut lainkaan aavistaa, minkälainen ensimmäisestä vuodestamme tulisi!! Hyvä ehkä niin...
”Normaali elämä” – mitä se on?
Lähdimme matkaan 16.10.2005 jännittävien käänteiden kautta, kun jatkolentomme Kööpenhaminasta Bangkokiin olikin peruttu ja viimeminuuteilla meidät buukattiin Helsingissä Kiinan kautta menevään toisen lentoyhtiön koneeseen. Juostessamme lähtöterminaalissa odottavaan koneeseen mielessä kävi ajatus: jos jo menomatka on tällainen, niin mitähän mahtaa olla edessä! No, monenlaistahan sitä on ollut! Jokin viikko sitten eräänä iltana huokasin Tumpille nukkumaan mennessä, että muistatko vielä, millaista on normaali elämä.. Välillä tunnumme olevan siitä aika kaukana, kun vastaan tulee mitä ihmeellisempiä asioita, joihin pitäisi pystyä reagoimaan nopeasti. Totesimme yhdessä, että ehkä meidän ”normaali” elämämme on jatkossakin tällaista epänormaalia, täynnä tapahtumia ja hankaluuksia. Siihen on jo tottunut.
Ihmettelyä, sairastelua ja uuden oppimista
Vuotemme on täyttynyt opiskelusta ja kielen harjoittelemisesta, johon on kuulunut olennaisena osana kulttuuriin tutustuminen. Buddhalaisen kulttuurin kiemuroista olemme saaneet nähdä vain pienen pintaraapaisun, mutta kovasti se jo ihmetyttää. Viimeisin konkreettinen esimerkki oli, kun aloimme muuttoa suunnitella. Apulaisemme muutti jo ennen meitä uuteen asuntoonsa, ja muuttopäivän piti olla perjantai – mutta vuokraemäntä ei voinut antaa hänelle perjantaina avainta, koska tähtikarttoja tutkivat astrologit olivat sanoneet, että syyskuussa perjantaipäivä on huonon onnen päivä, mutta lauantai taasen hyvä päivä. Vuokraemäntä halusi hänen muuttavan lauantaina, että heidän vuokrasuhteensa tulisi olemaan hyvä ja kestäisi pitkään. Samoin ystävä ei halunnut lähteä auttamaan muutossa perjantaipäivänä, se tietäisi ongelmia. Ei auttanut, vaikka Phai sanoi olevansa kristitty ja ettei tuollaiset puheet hänen elämäänsä vaikuta. Asunnon ovi pysyi lukossa, ja muutto tapahtui lauantaina. Ensi kuussa on sitten taas uudet ”hyvät ja huonot päivänsä”... Samoin jokin aika sitten joukko thailaisia katseli lapsiamme, ja ihastelivat sitä, että Daniel on äitinsä näköinen ja Saga isänsä. Se tietää heidän uskomuksiensa mukaan kummallekin lapselle elämässä hyvää onnea, koska tyttö on isän ja poika äidin näköinen...
Ensimmäinen vuosi on ollut kovaa sairastelua, josta olettekin kuulleet jo matkan varrella. Daniel on sairastellut eniten ja ollut jo pariin otteeseen sairaalassakin hoidettavana. Koko kesän jatkunut keuhkoputkentulehduskierre johti siihen, että elokuussa siitä muodostui keuhkokuume ja sairaalareissu. Olimme jo todella väsyneitä jatkuvaan sairasteluun, joka tarkoitti kuumetta ja flunssaa viikoittain. Sagakin oli yleensä samoihin aikoihin sairaana kuin Daniel, mutta Saga selvisi joka kerta vain parin päivän flunssalla ja pienellä kuumeilulla. Tumppi myös on sairastellut aika paljon. Jotenkin kummasti perheen sairaanhoitaja on ainoa, joka on säästynyt taudeilta – ekan vuoden aikana vain yksi flunssa ja mahapöpö
Muuttoja kouluissa ja kotona
Mainitsinkin ohimennen, että olemme muuttamassa. Vuosi vuokrasopimuksessammekin alkaa lähestyä loppuaan, joten ajattelimme katsastaa talojen hintahaarukan – tässä talossa kun on hinta ollut meille hieman korkea. Kierrellessämme kyliä ja etsiessämme asuntoja näytti alkuun siltä, että halvempaa emme löydä mistään, ja tällä nyt maksamallamme kuukausihinnalla sai vain pienempiä asuntoja, mitä meillä jo on. Sitten mutkan kautta saimme tietoomme eräästä parin kilometrin päässä olevasta talosta, jonka saimme huomattavasti halvemmalla kuin muut lähialueen talot. Talossa ei ole pihaa, mutta vastapäätä on pieni puisto. Kävimme katsomassa, ja pidimme talosta heti. Samoin omistajat vaikuttivat todella mukavilta. Kun he vielä lupasivat tehdä remontin talossa ja ostaa huonekaluja samaan hintaan, koimme sen olevan Jumalan meille tarkoittama talo.
Kiitosaiheena on myös se, että löysimme lapsille uuden esikoulun/päiväkodin samalta kylältä uuden kotimme kanssa! Eilen maanantaina Sagalla oli ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa, Daniel siirtyi uuteen kouluun jo pari viikkoa sitten. Koulussa on muitakin lähettien lapsia ja olemme kuulleet koulusta positiivista, joten sinne sitten. Koulumatkat lyhenevät nykyisestä reilusti, aiemmin matka suuntaansa kesti 20-30 minuuttia. Tumpilta on päivittäin mennyt koulukuljetuksiin aikaa melkein 2 tuntia! Nyt koulu on 5 minuutin matkan päässä. Koulukieli muuttuu nyt kokonaan thaiksi. Danielin elämää se todennäköisesti helpottaa ja selkeyttää hurjasti: Dani kun ei puhu oikein kunnolla suomeakaan, ja kaksi vierasta kieltä siihen päälle on sekoittanut pojan (kieli)päätä entisestään.
Nyt ollaan jo pikkuhiljaa aloitettu pakkaustouhut ja tavaroiden kantaminen uuteen kotiin. Kokonaan muutto tapahtuu kuitenkin vasta lokakuun lopulla, sillä nyt lokakuun puolessa välissä täällä ChiangMaissa on lähetyksen 60-vuotisjuhlat, ja meille majoittuu lähettiperhe Bangkokista viikon ajaksi.
Nykyisiä ja tulevia
Tuomo oli pari viikkoa sitten viikon Bangkokissa suomalaisten lähettien rukouspäivillä. Paljon siellä olikin ollut porukkaa: olin miltei ainoa, joka ei paikalla ollut. (Kirsi siis lasten kanssa kotona Chiangmaissa) Päivät olivat kuulemma olleet todella hyvät ja ravitsevat! Antoisana Tumppi koki myös monet hyvät keskustelut vanhempien lähettien kanssa. Näin uusina kun näemme monet asiat täällä vain omasta näkökulmastamme. Keskusteluissa oli hyvä kuulla asioiden muitakin puolia konkareiden suusta.
Useat ovat kyselleet jo tulevaisuuden suunnitelmistamme ja mahdollisesta työalueestamme. Olemme kuitenkin jättäneet asian Herran haltuun ja keskitymme vielä toisen vuoden kielen opiskeluun. Mahdollisuuksien mukaan ensi vuonna kierrämme hieman eri puolilla maata tutustumassa tarpeisiin, joista olemme kuulleet. Niitä tuntuu tässä maassa riittävän, vaikka tosiaan ensimmäiset suomalaiset lähetit saapuivat maahan jo 60 vuotta sitten - puhumattakaan monien muiden maiden lähetystyöntekijöistä. 62 miljoonan ihmisen joukossa ei vieläkään ole kuin n. 300 000 evankelista kristittyä (n. 0,47%). Operaatio Joosuan mukaan uskovaisten lukumäärän ollessa alle 2 %, voidaan puhua saavuttamattomasta kansasta! Muistakaa yhäkin Thaimaata rukouksin!
Viime viikolla meillä oli vielä viisumien anomisreissu Bangkokiin, jonne meidän täytyi mennä jälleen koko perheellä anomaan uutta vuoden kestävää viisumia. Tuo matka olikin jännittävä, kun papereistamme puuttui uskontoministeriöltä tuleva todistus, ja tilanne venyi – samalla kun edellisen viisumin voimassaoloaika hupeni uhkaavasti! Lopulta saimme kuin saimmekin passeihimme vuoden mittaiset leimat
Kolmen kuukauden välein meidän on ilmoittauduttava täällä Chiang Maissa maahanmuuttovirastossa, sen teimme myös toissaviikolla. Samoin Tuomon työlupa on anottava vuosittain Bangkokissa, ja sen anominen käynnistyy nyt, kun passissa on uusi viisumileima.. Rukoilemme ja toivomme, että maan poliittinen tilanne ei vaikuttaisi lähettien maassaoloon ja lupien myöntämiseen – tällä hetkellähän Thaimaassa saa olla lähetyssaarnaajan (tai uskonnonopettajan) tittelillä vapaasti. Nyt kun uusi, väliaikainen perustuslaki on astunut voimaan, olemme vielä epätietoisia siitä, miten siinä puhutaan ulkomaalaisista ja vieraista uskonnoista tässä maassa. Muistakaa tätäkin asiaa, ja että työlupa- ja viisumiasiat jatkossakin sujuisivat ongelmitta.
Lyhyt summaus lopuksi: Ensimmäinen vuotemme on ollut rankka, mutta myös antoisa. Olemme kiitollisia Taivaan Isälle Hänen varjelustaan ja voimastaan. Jäämme Isän kädelle lepäämään.
Tänään meille tuli vuosi täyteen täällä uudessa kotimaassa. Viime päivinä ja viikkoina tätä kirjettä miettiessäni, olen palannut useasti ajatuksissani vuoden takaisiin tapahtumiin. Netissä oleva päiväkirja helpottaa muisteluissa: miltä tuntui pakata tavaroita, hyvästellä ystäviä ja matkata kohti uutta ja kovin erilaista elämää. Sen kyllä myönnän, että ei sitä Suomessa lähtöä tehdessä osannut lainkaan aavistaa, minkälainen ensimmäisestä vuodestamme tulisi!! Hyvä ehkä niin...
”Normaali elämä” – mitä se on?
Lähdimme matkaan 16.10.2005 jännittävien käänteiden kautta, kun jatkolentomme Kööpenhaminasta Bangkokiin olikin peruttu ja viimeminuuteilla meidät buukattiin Helsingissä Kiinan kautta menevään toisen lentoyhtiön koneeseen. Juostessamme lähtöterminaalissa odottavaan koneeseen mielessä kävi ajatus: jos jo menomatka on tällainen, niin mitähän mahtaa olla edessä! No, monenlaistahan sitä on ollut! Jokin viikko sitten eräänä iltana huokasin Tumpille nukkumaan mennessä, että muistatko vielä, millaista on normaali elämä.. Välillä tunnumme olevan siitä aika kaukana, kun vastaan tulee mitä ihmeellisempiä asioita, joihin pitäisi pystyä reagoimaan nopeasti. Totesimme yhdessä, että ehkä meidän ”normaali” elämämme on jatkossakin tällaista epänormaalia, täynnä tapahtumia ja hankaluuksia. Siihen on jo tottunut.
Ihmettelyä, sairastelua ja uuden oppimista
Vuotemme on täyttynyt opiskelusta ja kielen harjoittelemisesta, johon on kuulunut olennaisena osana kulttuuriin tutustuminen. Buddhalaisen kulttuurin kiemuroista olemme saaneet nähdä vain pienen pintaraapaisun, mutta kovasti se jo ihmetyttää. Viimeisin konkreettinen esimerkki oli, kun aloimme muuttoa suunnitella. Apulaisemme muutti jo ennen meitä uuteen asuntoonsa, ja muuttopäivän piti olla perjantai – mutta vuokraemäntä ei voinut antaa hänelle perjantaina avainta, koska tähtikarttoja tutkivat astrologit olivat sanoneet, että syyskuussa perjantaipäivä on huonon onnen päivä, mutta lauantai taasen hyvä päivä. Vuokraemäntä halusi hänen muuttavan lauantaina, että heidän vuokrasuhteensa tulisi olemaan hyvä ja kestäisi pitkään. Samoin ystävä ei halunnut lähteä auttamaan muutossa perjantaipäivänä, se tietäisi ongelmia. Ei auttanut, vaikka Phai sanoi olevansa kristitty ja ettei tuollaiset puheet hänen elämäänsä vaikuta. Asunnon ovi pysyi lukossa, ja muutto tapahtui lauantaina. Ensi kuussa on sitten taas uudet ”hyvät ja huonot päivänsä”... Samoin jokin aika sitten joukko thailaisia katseli lapsiamme, ja ihastelivat sitä, että Daniel on äitinsä näköinen ja Saga isänsä. Se tietää heidän uskomuksiensa mukaan kummallekin lapselle elämässä hyvää onnea, koska tyttö on isän ja poika äidin näköinen...
Ensimmäinen vuosi on ollut kovaa sairastelua, josta olettekin kuulleet jo matkan varrella. Daniel on sairastellut eniten ja ollut jo pariin otteeseen sairaalassakin hoidettavana. Koko kesän jatkunut keuhkoputkentulehduskierre johti siihen, että elokuussa siitä muodostui keuhkokuume ja sairaalareissu. Olimme jo todella väsyneitä jatkuvaan sairasteluun, joka tarkoitti kuumetta ja flunssaa viikoittain. Sagakin oli yleensä samoihin aikoihin sairaana kuin Daniel, mutta Saga selvisi joka kerta vain parin päivän flunssalla ja pienellä kuumeilulla. Tumppi myös on sairastellut aika paljon. Jotenkin kummasti perheen sairaanhoitaja on ainoa, joka on säästynyt taudeilta – ekan vuoden aikana vain yksi flunssa ja mahapöpö
Muuttoja kouluissa ja kotona
Mainitsinkin ohimennen, että olemme muuttamassa. Vuosi vuokrasopimuksessammekin alkaa lähestyä loppuaan, joten ajattelimme katsastaa talojen hintahaarukan – tässä talossa kun on hinta ollut meille hieman korkea. Kierrellessämme kyliä ja etsiessämme asuntoja näytti alkuun siltä, että halvempaa emme löydä mistään, ja tällä nyt maksamallamme kuukausihinnalla sai vain pienempiä asuntoja, mitä meillä jo on. Sitten mutkan kautta saimme tietoomme eräästä parin kilometrin päässä olevasta talosta, jonka saimme huomattavasti halvemmalla kuin muut lähialueen talot. Talossa ei ole pihaa, mutta vastapäätä on pieni puisto. Kävimme katsomassa, ja pidimme talosta heti. Samoin omistajat vaikuttivat todella mukavilta. Kun he vielä lupasivat tehdä remontin talossa ja ostaa huonekaluja samaan hintaan, koimme sen olevan Jumalan meille tarkoittama talo.
Kiitosaiheena on myös se, että löysimme lapsille uuden esikoulun/päiväkodin samalta kylältä uuden kotimme kanssa! Eilen maanantaina Sagalla oli ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa, Daniel siirtyi uuteen kouluun jo pari viikkoa sitten. Koulussa on muitakin lähettien lapsia ja olemme kuulleet koulusta positiivista, joten sinne sitten. Koulumatkat lyhenevät nykyisestä reilusti, aiemmin matka suuntaansa kesti 20-30 minuuttia. Tumpilta on päivittäin mennyt koulukuljetuksiin aikaa melkein 2 tuntia! Nyt koulu on 5 minuutin matkan päässä. Koulukieli muuttuu nyt kokonaan thaiksi. Danielin elämää se todennäköisesti helpottaa ja selkeyttää hurjasti: Dani kun ei puhu oikein kunnolla suomeakaan, ja kaksi vierasta kieltä siihen päälle on sekoittanut pojan (kieli)päätä entisestään.
Nyt ollaan jo pikkuhiljaa aloitettu pakkaustouhut ja tavaroiden kantaminen uuteen kotiin. Kokonaan muutto tapahtuu kuitenkin vasta lokakuun lopulla, sillä nyt lokakuun puolessa välissä täällä ChiangMaissa on lähetyksen 60-vuotisjuhlat, ja meille majoittuu lähettiperhe Bangkokista viikon ajaksi.
Nykyisiä ja tulevia
Tuomo oli pari viikkoa sitten viikon Bangkokissa suomalaisten lähettien rukouspäivillä. Paljon siellä olikin ollut porukkaa: olin miltei ainoa, joka ei paikalla ollut. (Kirsi siis lasten kanssa kotona Chiangmaissa) Päivät olivat kuulemma olleet todella hyvät ja ravitsevat! Antoisana Tumppi koki myös monet hyvät keskustelut vanhempien lähettien kanssa. Näin uusina kun näemme monet asiat täällä vain omasta näkökulmastamme. Keskusteluissa oli hyvä kuulla asioiden muitakin puolia konkareiden suusta.
Useat ovat kyselleet jo tulevaisuuden suunnitelmistamme ja mahdollisesta työalueestamme. Olemme kuitenkin jättäneet asian Herran haltuun ja keskitymme vielä toisen vuoden kielen opiskeluun. Mahdollisuuksien mukaan ensi vuonna kierrämme hieman eri puolilla maata tutustumassa tarpeisiin, joista olemme kuulleet. Niitä tuntuu tässä maassa riittävän, vaikka tosiaan ensimmäiset suomalaiset lähetit saapuivat maahan jo 60 vuotta sitten - puhumattakaan monien muiden maiden lähetystyöntekijöistä. 62 miljoonan ihmisen joukossa ei vieläkään ole kuin n. 300 000 evankelista kristittyä (n. 0,47%). Operaatio Joosuan mukaan uskovaisten lukumäärän ollessa alle 2 %, voidaan puhua saavuttamattomasta kansasta! Muistakaa yhäkin Thaimaata rukouksin!
Viime viikolla meillä oli vielä viisumien anomisreissu Bangkokiin, jonne meidän täytyi mennä jälleen koko perheellä anomaan uutta vuoden kestävää viisumia. Tuo matka olikin jännittävä, kun papereistamme puuttui uskontoministeriöltä tuleva todistus, ja tilanne venyi – samalla kun edellisen viisumin voimassaoloaika hupeni uhkaavasti! Lopulta saimme kuin saimmekin passeihimme vuoden mittaiset leimat
Kolmen kuukauden välein meidän on ilmoittauduttava täällä Chiang Maissa maahanmuuttovirastossa, sen teimme myös toissaviikolla. Samoin Tuomon työlupa on anottava vuosittain Bangkokissa, ja sen anominen käynnistyy nyt, kun passissa on uusi viisumileima.. Rukoilemme ja toivomme, että maan poliittinen tilanne ei vaikuttaisi lähettien maassaoloon ja lupien myöntämiseen – tällä hetkellähän Thaimaassa saa olla lähetyssaarnaajan (tai uskonnonopettajan) tittelillä vapaasti. Nyt kun uusi, väliaikainen perustuslaki on astunut voimaan, olemme vielä epätietoisia siitä, miten siinä puhutaan ulkomaalaisista ja vieraista uskonnoista tässä maassa. Muistakaa tätäkin asiaa, ja että työlupa- ja viisumiasiat jatkossakin sujuisivat ongelmitta.
Lyhyt summaus lopuksi: Ensimmäinen vuotemme on ollut rankka, mutta myös antoisa. Olemme kiitollisia Taivaan Isälle Hänen varjelustaan ja voimastaan. Jäämme Isän kädelle lepäämään.
16.10.06
Vauhtia riittää
Viisuminhakureissu sai onnellisen lopun. Perjantaina selvisimme immigrationista reilussa kahdessa tunnissa, (siihen tietysti lisää vajaa kolme tuntia taksissa Bangkokin ihanassa liikenteessä), joten kolmen maissa olimme saaneet auton pakattua ja olimme matkalla kohti kotia. Vähän jälkeen puolen yön olimme sitten kotona. Lauantaiaamuna sitten kymmenen maissa lähdimme lentokentälle vastaanottamaan seurakuntalaisiamme Tikkakoskelta. Veimme heidät hotellilleen keskustaan, ja illalla kävimme vielä yhdessä syömässä ja yötorilla katselemassa vilinää. Sunnuntain myös vietimme yhdessä koko poppoolla.
Maanantaina aamulla Sagakin lähti ensimmäistä päivää uuteen kouluun. Hyvin oli neiti pärjännyt.. Kuulemma oli pitänyt Danista hyvää huolta ja selittänyt heti alkuun opettajille (thaiksi), että Daniel ei sitten ymmärrä thaita, mutta hän voi tulkata... Ja hyvin oli tulkkaus onnistunutkin. Varsinainen neljävuotias meillä... Me Tumpin kanssa olemme järjestelleet asioita tämän päivän. Ihan pian saapuvat vieraamme Bangkokista. Me majoituimme heillä viime viikon ja nyt osat vaihtuvat, kun he ovat meillä tämän viikon. Huomenna tiistaina sitten alkaa 60-vuotisjuhlat Chiangmain stadionilla. Paikalle odotellaan kuulemma noin 1000 osanottajaa. Juhlahumun laannuttua alkaakin sitten muutto ensi viikolla... Että säpinää riittää!!
Ai niin. Ja tasan vuosi sitten lähdimme Helsingistä kohti Thaimaata. Juhlan aihetta siis siinäkin. Äkkiä on aika mennyt!
Maanantaina aamulla Sagakin lähti ensimmäistä päivää uuteen kouluun. Hyvin oli neiti pärjännyt.. Kuulemma oli pitänyt Danista hyvää huolta ja selittänyt heti alkuun opettajille (thaiksi), että Daniel ei sitten ymmärrä thaita, mutta hän voi tulkata... Ja hyvin oli tulkkaus onnistunutkin. Varsinainen neljävuotias meillä... Me Tumpin kanssa olemme järjestelleet asioita tämän päivän. Ihan pian saapuvat vieraamme Bangkokista. Me majoituimme heillä viime viikon ja nyt osat vaihtuvat, kun he ovat meillä tämän viikon. Huomenna tiistaina sitten alkaa 60-vuotisjuhlat Chiangmain stadionilla. Paikalle odotellaan kuulemma noin 1000 osanottajaa. Juhlahumun laannuttua alkaakin sitten muutto ensi viikolla... Että säpinää riittää!!
Ai niin. Ja tasan vuosi sitten lähdimme Helsingistä kohti Thaimaata. Juhlan aihetta siis siinäkin. Äkkiä on aika mennyt!
12.10.06
Mutkia viisuminhakumatkassa
Maanantaina aamulla lähdimme ajelemaan suunnitelmien mukaan kohti Bangkokia, jossa torstai-aamuna oli tarkoitus mennä yhdessä thailaisen asioidenhoitajan, Mr. Samarnin kanssa viisumitoimistoon. Olimme ajaneet reilun 5 tuntia, kun kenttäsihteerimme Aila soitti, että viisumipaperimme eivät ole tulleet, älkää lähtekö vielä tulemaan.. No, olimme siis jo tulleet yli puoleen väliin, joten jatkoimme matkaa. Tunnelmat tietysti laskivat, kun kukaan ei osannut sanoa, milloin paperit tulisivat ja mitä sitten tapahtuisi – sillä tämänhetkiset viisumimme kuitenkin umpeutuvat ensi maanantaina 16.10.
Lähestyessämme Bangkokia, noin 100 km ennen alkoi hurja vesisade. Jono kulki 20-30 km/h nopeudella, ja pyyhkijöiden nopein vaihdekaan ei riittänyt. Ihmiset ajoivat hätävilkut päällä. Tämä hidasti matkaamme, kun pimeääkin jo oli. Tietyöt jatkuivat, ja käytössä oli noin 1,5 kaistaa, ja n.60km ennen Bangkokia jono oli pysähdyksissä tai mateli todella hitaasti. Toinen tunti kului siinä ruuhkassa, eikä matkaa taittunut montaa kilometriä. Olimme arvelleet, että olisimme olleet perillä klo 19 aikaan, mutta silloin olimme vielä 70 km päässä määränpäästämme. Vihdoin olimme kehätien risteyksessä, ja näytti siltä, että siellä voisi olla väljempää. Tumpin puhelin soi, tuli puhelu raamattukoululta – ja Tumppi vastasi juuri ratkaisevalla hetkellä – eikä nähnyt viimeistä kylttiä, vaan lähti väärästä rampista... joka olikin U-käännös takaisin pohjoiseen vievälle tielle! Ja välittömästi olimme taas jumissa liikenneruuhkassa – tällä kertaa menossa aivan väärään suuntaan! Lähimpään U-käännökseen oli matkaa 3 km, mutta aikaa siinä ruuhkassa tuon matkan tekoon kului melkein 2 tuntia!!! Saga nukahti klo 21, kun oltiin vielä aika kaukana, Daniel oli nukkunut päiväunet, joten jaksoi vielä valvoa. Perillä Björkbackoilla olimme sitten vihdon klo 22.40 – 4 tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus. Matka kesti siis 13 tuntia. Hieman olimme puuduksissa matkan jäljiltä.
Aamulla Tumppi lähti heti selvittämään raamattukoululle Ailan kanssa viisumiasiaa. Selvisi, että immigrationiin on tullut uusi sääntö: Jos viisuminanomus paperit eivät ole tulleet virastosta takaisin hakijalle, ei sinne saa mennä päivääkään liian aikaisin – tai muuten peritään tuplamaksu. Olisimme voineet siis mennä torstaina klo 10 niin kuin oli sovittu, virkailijat olisivat ottaneet meiltä täyden maksun viisumeista – ja sitten kertoneet, että olette liian aikaisin paikalla, tulkaa uudelleen maanantaina (jolloin olisi peritty kaikki samat maksut uudelleen)... Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin jäädä odottamaan postia päivä kerrallaan, tulisiko paperit kuitenkin, vai joudummeko menemään vasta maanantaina, kun viisumit umpeutuu.
Asian tekee hankalaksi vielä se, että seurakunnastamme Tikkakoskelta on tulossa ystäviä lauantaina, ja meidän piti olla heitä vastassa lauantai-aamuna Chiangmain lentokentällä. Sitten maanantaina Björkbackojen perhe piti lähteä taas ajamaan meille päin – he majoittuvat luonamme ensi viikon 60-vuotisjuhlien ajan. Kaikki muutkin lähtevät täältä pohjoiseen jo maanantaina, me vain jäämme odottelemaan viisumiasian kanssa tänne. Teemme asunnonvaihtokaupan Björkbackojen kanssa, jotka menevät siis meille Chiangmaihin, ja me jäämme heille tänne Bangkokiin... Tiistaina alkaa pohjoisessa juhlat, saa nähdä missä vaiheessa ehdimme mukaan.
Tilanne on lievästi sanottuna stressaava ja harmittava: Emme voi olla vastassa kotiseurakunnan vieraitamme ja viettää heidän kanssaan aikaa, ja meille majoittuvat vieraamme joutuvat menemään tyhjään taloon jossa odottaa typötyhjä jääkaappi.. Pieniä asioita, mutta harmittavia. Tämä on jälleen näitä tämän työn puolia – asiat eivät aina mene niin kuin on itse suunnitellut. Joten ei auta muu kuin ottaa päivä kerrallaan ja katsoa miten asia etenee – ja toivoa, että viisumiasia menisi hyvin. Vaihtoehtona siis on se, että virastosta annetaan meille vain kuukauden tai 3 kk:n viisumi, ja vuoden viisumia on tultava anomaan taas uudestaan... Toivomme ja rukoilemme, että näin ei kuitenkaan olisi, vaan voisimme saada suoraan vuoden viisumin ja säästyisimme jälleen reissaamiselta. 12 tunnin istuminen autossa kun ei ole herkkua aikuisillekaan, saatikka sitten 2- ja 4 -vuotiaille lapsille...
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lisätietoa, päiv. torstaina klo 19.48 :)
Torstai-iltapäivällä thailainen asioidenhoitajamme soitti, ja kertoi, että neljän jälkeen oli tullut puhelu toimistosta, että puuttuvat paperimme olisivat nyt löytyneet! Joten huomenaamuna klo 10.30 menemme yrittämään viisumiasiaa immigrationiin! Näyttää siis siltä, että saatammekin ehtiä vieraitamme vastaan Chiangmaihin lauantaiaamuksi. Huomenna siis lähdemme heti asioiden valmistuttua ajelemaan kohti pohjoista. Toivottavasti vielä selviämme suht' jouhevasti toimistosta ulos... viimeksi meni neljä tuntia odotellessa. Mutta pääasia, että asia etenee ja saamme jatkoaikaa täälläoloon
Kiitos Taivaan Isälle tästä!!!!
Lähestyessämme Bangkokia, noin 100 km ennen alkoi hurja vesisade. Jono kulki 20-30 km/h nopeudella, ja pyyhkijöiden nopein vaihdekaan ei riittänyt. Ihmiset ajoivat hätävilkut päällä. Tämä hidasti matkaamme, kun pimeääkin jo oli. Tietyöt jatkuivat, ja käytössä oli noin 1,5 kaistaa, ja n.60km ennen Bangkokia jono oli pysähdyksissä tai mateli todella hitaasti. Toinen tunti kului siinä ruuhkassa, eikä matkaa taittunut montaa kilometriä. Olimme arvelleet, että olisimme olleet perillä klo 19 aikaan, mutta silloin olimme vielä 70 km päässä määränpäästämme. Vihdoin olimme kehätien risteyksessä, ja näytti siltä, että siellä voisi olla väljempää. Tumpin puhelin soi, tuli puhelu raamattukoululta – ja Tumppi vastasi juuri ratkaisevalla hetkellä – eikä nähnyt viimeistä kylttiä, vaan lähti väärästä rampista... joka olikin U-käännös takaisin pohjoiseen vievälle tielle! Ja välittömästi olimme taas jumissa liikenneruuhkassa – tällä kertaa menossa aivan väärään suuntaan! Lähimpään U-käännökseen oli matkaa 3 km, mutta aikaa siinä ruuhkassa tuon matkan tekoon kului melkein 2 tuntia!!! Saga nukahti klo 21, kun oltiin vielä aika kaukana, Daniel oli nukkunut päiväunet, joten jaksoi vielä valvoa. Perillä Björkbackoilla olimme sitten vihdon klo 22.40 – 4 tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus. Matka kesti siis 13 tuntia. Hieman olimme puuduksissa matkan jäljiltä.
Aamulla Tumppi lähti heti selvittämään raamattukoululle Ailan kanssa viisumiasiaa. Selvisi, että immigrationiin on tullut uusi sääntö: Jos viisuminanomus paperit eivät ole tulleet virastosta takaisin hakijalle, ei sinne saa mennä päivääkään liian aikaisin – tai muuten peritään tuplamaksu. Olisimme voineet siis mennä torstaina klo 10 niin kuin oli sovittu, virkailijat olisivat ottaneet meiltä täyden maksun viisumeista – ja sitten kertoneet, että olette liian aikaisin paikalla, tulkaa uudelleen maanantaina (jolloin olisi peritty kaikki samat maksut uudelleen)... Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin jäädä odottamaan postia päivä kerrallaan, tulisiko paperit kuitenkin, vai joudummeko menemään vasta maanantaina, kun viisumit umpeutuu.
Asian tekee hankalaksi vielä se, että seurakunnastamme Tikkakoskelta on tulossa ystäviä lauantaina, ja meidän piti olla heitä vastassa lauantai-aamuna Chiangmain lentokentällä. Sitten maanantaina Björkbackojen perhe piti lähteä taas ajamaan meille päin – he majoittuvat luonamme ensi viikon 60-vuotisjuhlien ajan. Kaikki muutkin lähtevät täältä pohjoiseen jo maanantaina, me vain jäämme odottelemaan viisumiasian kanssa tänne. Teemme asunnonvaihtokaupan Björkbackojen kanssa, jotka menevät siis meille Chiangmaihin, ja me jäämme heille tänne Bangkokiin... Tiistaina alkaa pohjoisessa juhlat, saa nähdä missä vaiheessa ehdimme mukaan.
Tilanne on lievästi sanottuna stressaava ja harmittava: Emme voi olla vastassa kotiseurakunnan vieraitamme ja viettää heidän kanssaan aikaa, ja meille majoittuvat vieraamme joutuvat menemään tyhjään taloon jossa odottaa typötyhjä jääkaappi.. Pieniä asioita, mutta harmittavia. Tämä on jälleen näitä tämän työn puolia – asiat eivät aina mene niin kuin on itse suunnitellut. Joten ei auta muu kuin ottaa päivä kerrallaan ja katsoa miten asia etenee – ja toivoa, että viisumiasia menisi hyvin. Vaihtoehtona siis on se, että virastosta annetaan meille vain kuukauden tai 3 kk:n viisumi, ja vuoden viisumia on tultava anomaan taas uudestaan... Toivomme ja rukoilemme, että näin ei kuitenkaan olisi, vaan voisimme saada suoraan vuoden viisumin ja säästyisimme jälleen reissaamiselta. 12 tunnin istuminen autossa kun ei ole herkkua aikuisillekaan, saatikka sitten 2- ja 4 -vuotiaille lapsille...
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lisätietoa, päiv. torstaina klo 19.48 :)
Torstai-iltapäivällä thailainen asioidenhoitajamme soitti, ja kertoi, että neljän jälkeen oli tullut puhelu toimistosta, että puuttuvat paperimme olisivat nyt löytyneet! Joten huomenaamuna klo 10.30 menemme yrittämään viisumiasiaa immigrationiin! Näyttää siis siltä, että saatammekin ehtiä vieraitamme vastaan Chiangmaihin lauantaiaamuksi. Huomenna siis lähdemme heti asioiden valmistuttua ajelemaan kohti pohjoista. Toivottavasti vielä selviämme suht' jouhevasti toimistosta ulos... viimeksi meni neljä tuntia odotellessa. Mutta pääasia, että asia etenee ja saamme jatkoaikaa täälläoloon
Kiitos Taivaan Isälle tästä!!!!
9.10.06
Bangkokiin
On maanantai-aamu ja auto pakattu. Heti aamupalan jälkeen lähdemme ajelemaan kohti Bangkokia - ja autossa istuessa pääosin meneekin tämä päivä. Olemme menossa uusimaan viisumeitamme ja majoitumme Bangkokissa lähettiperheen luona. Saga odottaa kovasti, että pääsee leikkimään suomen kielellä! Ilmeisesti perjantaina ajelemme sitten takaisin tänne pohjoiseen. Lauantaina tuleekin juhlaväkeä kotiseurakunnasta, he osallistuvat myöskin lähetyksen 60-vuotisjuhlille. Juhlat alkavat sitten ensi tiistaina. Mukava nähdä kotiseurakuntalaisia pitkästä aikaa!!
Muistakaa matkaamme rukouksin, että varjeltuisimme liikenteessä - niin tuolla pitkällä matkalla kuin Bangkokin vilinässäkin.
Iloista lokakuun jatkoa ja tätä alkanutta viikkoa!
Muistakaa matkaamme rukouksin, että varjeltuisimme liikenteessä - niin tuolla pitkällä matkalla kuin Bangkokin vilinässäkin.
Iloista lokakuun jatkoa ja tätä alkanutta viikkoa!
2.10.06
Rukouspäiviä, koulunvaihtoa ja flunssaa
Viimeviikolla Tumppi oli Bangkokissa suomalaisten lähettien rukouspäivillä. Paikalla olivat lähes kaikki Thaimaan Fida-lähetit. Kirsi oli lasten kanssa kotona Chiang Maissa. Päivät olivat olleet oikein hyvät ja virvoittavat. Ohjelmaa oli aamusta iltaruokaan asti, ja loppuaika menikin muiden lähettien kanssa jutustellessa ja kokemuksia kysellessä. Väliviikko oli myös odotettu hengähdystauko opiskelujen keskellä, vaikka lomasta ei voinutkaan puhua kummassakaan päässä...
Lapset olivat viimeistä viikkoa vanhassa koulussa Little Starsissa. Perjantaina oli viimeinen haikea päivä vanhojen rakkaiden opettajien ja ystävien joukossa. Tosin Saga ja Daniel eivät juuri haikeilta vaikuttaneet: kova into päästä uuteen kouluun!
Tänään maanantaina Daniel jo lähti uuteen, kokonaan thai-kieliseen kouluun, joka sijaitsee aivan uuden kotimme lähellä. Iloisena poika meni uusien opettajien kanssa sisälle, eikä taakseen katsonut... Sillä miehellä ei ole paljoa sopeutumisongelmia!! Saga on tämän viikon lomalla (siis kotona).
Tumppi toi tuliaisina Bangkokista kuumetaudin, nyt on kuumeessa jo viidettä päivää. Muita oireita ei juurikaan ole, kurkku vain oli kipeä ja ärhäkän punainen pari päivää. Nyt koittaa levätä ja nukkua tautia pois. Kovasti toivomme ja rukoilemme, ettei tuo tauti tarttuisi lapsiin: Tumpillakin kun kuume ollut 39:ssä asteessa ja ensi viikolla meidän on mentävä koko porukalla viisuminhakureissulle Bangkokiin. Matkoihin jo menee autolla 2 päivää (n. 10 tunnin ajo suuntaansa) ja samoin perillä pari päivää asioiden hoitoon. Saga aloittaa koulun sitten lokakuun puolessa välissä ja lokakuun 17.päivä alkaa täällä Chiang Maissa lähetyksen 60-vuotisjuhla tiistaista perjantaihin.
Juhlaviikon jälkeen alammekin tehdä muuttoa, sillä talon omistaja lupasi meille talon avaimet jo lokakuussa, kunhan remontti valmistuu. Kävimme kurkistamassa tilannetta perjantaina, ja kaikki on muuten valmista, ainoastaan verhot ja omistajan lupaamat kalusteet puuttuvat. Onneksi muuttomatka ei ole pitkä, ja sitä voi tehdä pikkuhiljaa omalla autolla. Opettajalta saamme lainaan pick-upin, jolla sitten lopuksi viemme isommat tavarat, eli lasten sängyt, kirjoituspöydät, ruokapöydän ja pari kaappia, sekä jääkaapin ja pesukoneen. Muita kalusteitahan meillä ei itsellämme vielä olekaan. Uuteen kotiin pitäisi saada hankittua pari keittiön kaappia astioiden säilytykseen, vedensuodatin sekä joitakin kattotuulettimia. Muut kalusteet tulee vuokranantajalta.
Oikein hyvää lokakuun alkua kaikille!
Kirpeitä ja kuulaita syysilmoja ihan pikkuisen kaipaillen
-kirsi-
Lapset olivat viimeistä viikkoa vanhassa koulussa Little Starsissa. Perjantaina oli viimeinen haikea päivä vanhojen rakkaiden opettajien ja ystävien joukossa. Tosin Saga ja Daniel eivät juuri haikeilta vaikuttaneet: kova into päästä uuteen kouluun!
Tänään maanantaina Daniel jo lähti uuteen, kokonaan thai-kieliseen kouluun, joka sijaitsee aivan uuden kotimme lähellä. Iloisena poika meni uusien opettajien kanssa sisälle, eikä taakseen katsonut... Sillä miehellä ei ole paljoa sopeutumisongelmia!! Saga on tämän viikon lomalla (siis kotona).
Tumppi toi tuliaisina Bangkokista kuumetaudin, nyt on kuumeessa jo viidettä päivää. Muita oireita ei juurikaan ole, kurkku vain oli kipeä ja ärhäkän punainen pari päivää. Nyt koittaa levätä ja nukkua tautia pois. Kovasti toivomme ja rukoilemme, ettei tuo tauti tarttuisi lapsiin: Tumpillakin kun kuume ollut 39:ssä asteessa ja ensi viikolla meidän on mentävä koko porukalla viisuminhakureissulle Bangkokiin. Matkoihin jo menee autolla 2 päivää (n. 10 tunnin ajo suuntaansa) ja samoin perillä pari päivää asioiden hoitoon. Saga aloittaa koulun sitten lokakuun puolessa välissä ja lokakuun 17.päivä alkaa täällä Chiang Maissa lähetyksen 60-vuotisjuhla tiistaista perjantaihin.
Juhlaviikon jälkeen alammekin tehdä muuttoa, sillä talon omistaja lupasi meille talon avaimet jo lokakuussa, kunhan remontti valmistuu. Kävimme kurkistamassa tilannetta perjantaina, ja kaikki on muuten valmista, ainoastaan verhot ja omistajan lupaamat kalusteet puuttuvat. Onneksi muuttomatka ei ole pitkä, ja sitä voi tehdä pikkuhiljaa omalla autolla. Opettajalta saamme lainaan pick-upin, jolla sitten lopuksi viemme isommat tavarat, eli lasten sängyt, kirjoituspöydät, ruokapöydän ja pari kaappia, sekä jääkaapin ja pesukoneen. Muita kalusteitahan meillä ei itsellämme vielä olekaan. Uuteen kotiin pitäisi saada hankittua pari keittiön kaappia astioiden säilytykseen, vedensuodatin sekä joitakin kattotuulettimia. Muut kalusteet tulee vuokranantajalta.
Oikein hyvää lokakuun alkua kaikille!
Kirpeitä ja kuulaita syysilmoja ihan pikkuisen kaipaillen
-kirsi-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)