Fida-päivistä lupailin kirjoitella jotain jo ajat sitten, mutta niin tämä aika vaan kuluu, eikä mitään juttua näy missään. Yhäkään nämä sivut eivät näköjään päivity ihan itsekseen, kumma kyllä.
FIDA-PÄIVÄT
Niin, Fida-päivillä Khao Yailla oli vierailevina puhujina Fidasta Rauno ja Anna-Liisa Mikkonen. Päivillä oli reilusti osanottajia useista eri maista. Kahtena iltana Kirsi oli vastuussa musiikista, ensin keskiviikkoiltana, kun Kiviset, Lehtimäet ja Pietilä (kts. kotisivulista ) olivat vastuussa. Silloin soittoavuksi yllättäen tuli mukaan BangkokBandiläisiä, ja suht hyvinhän siitä selvittiin, vaikkei oltukaan ennen soitettu yhdessä. Torstaina Kirsi avusti erään toisen maan tiimiä säestämällä ja vähän laulelemalla, päävastuun ollessa kuitenkin muilla.
Päivät kestivät siis ma-pe, ja perjantaina lounaan jälkeen lähdimme ajamaan takaisin kohti kotia. Hattua pitää meidän eläväisille lapsillemme nostaa, kun niinkin hyvin pärjäävät pitkillä matkoilla. Tuon matkan aikana molemmat ehtivät ottaa pienet päiväunet ja nukahtaa yöunille autoon.. Kotona olimme puoli yhdentoista jälkeen illalla.
PIKAKÄYNTI RAM-sairaalassa
Lauantaina lähdimme sitten heti aamusta käymään sairaalan poliklinikalla poistattamassa Danin tikit. Siinä ei kauaa nenä tuhissut, kun tikit lähtivät. Haava oli parantunut oikein siistiksi joten jo iltapäivällä suunnistimme uima-altaalle. Sunnuntaina sitten lasten touhutessa leikeissään Daniel päätti syystä tai toisesta viskata siskoaan puisella Brio-rautatien palalla, joka teki reiän Sagalle nenänvarteen silmien väliin... Haava oli onneksi siisti ja niin pieni, että perhosteipillä äiti sai haavan siististi umpeen.. Mutta ei yhtä päivää, ettei jotain pientä haaveria lapsille tapahdu.. Samoin eilen Daniel ajoi pienenpienessä pihassamme polkupyörällä, etupyörä stoppasi porttiin ja poika kaaressa ohjaustangon yli leuka edellä sementtiin.. Pienillä ruhjeilla taasen selvittiin. Monesti Danielia suihkuttaessa olen kyllä miettinyt, että montako mustelmaa pienen ihmisen vartaloon voi oikein mahtua...??? Monta, on vastaus.
HARMAITA HIUKSIA JA LÄMPÖÄ
Thai-kielen opiskelu saa hiukset harmaantumaan, se on tullut jo monesti todettua. Tämä trendi tuntuu yhä jatkuvan. Tällä viikolla myöskin ilmat alkoivat yllättäen lämmetä. Lähdimme lauantaina aamupäivällä käymään eläintarhassa lasten kanssa, ja ihmettelimme, kun koko porukalta oli ikäänkuin veto pois. Kotona huomasimme mittarin näyttävän varjossa +35 astetta.. Syy vetämättömään oloon löytyi siis pian. Nyt sitten on alkanut matka kohti kuumaa aikaa. Villasukat on pakattu odottamaan ensi talvea ja untuvapeitostakin luovuimme vihdoin viime yönä. Onneksi lähistöllä on uima-allas, jossa voimme välillä käydä viilentämässä hieman lasten tunteita!
Ja tosiaan, viime viikolla pidimme lasten kanssa helmikuisen suomi-kulttuuripäivän: Leivoin laskiaispullia ja runebergin torttuja samana päivänä. Danielille on turha yrittää edes selittää, mitä pulkalla lasku tarkoittaa, Sagalla on jotain mielikuvia lumesta ja talvesta. Anyway, Danille maistui kermavaahto ja hillo, Sagalle ihan kokonaiset leivokset, oli nimi mikä tahansa!
26.2.07
12.2.07
Helmikuun kuulumisia
ChiangMai-MaeSariang-MaeLaaNoi-MaeHongSon-Pai-ChiangMai - kierros
Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna pakkasimme Tumpin kanssa reppumme ja hyppäsimme moottoripyörän selkään. Lapset jäivät Phain kanssa kotiin ja me suunnistimme perjantaina kohti Thaimaan länsirajaa MaeLaaNoihin, jossa Meria Jokinen on työskennellyt vuoristoheimolaislasten oppilaskodin parissa. Uusi oppilaskoti monitoimitiloineen oli valmistunut, ja lauantaina 3.2. siellä pidettiin avajaiset. Yövyimme oppilaskodilla ja aamukymmeneltä oli juhlallisuuksien tarkoitus alkaa. Yö vuoristoseudulla oli todella kylmä, Henryn auton mittarin mukaan aamuseitsemältä oli vain +10 astetta ja hengitys huurusi. Uuden alueen ulkopuolella odottelimme päivän arvovierasta, MaeHongSonin läänin maaherraa saapuvaksi. Puolen tunnin odottelun jälkeen hän saapuikin poliisisaattueessa. Paikalla oli myös MaeLaaNoin kunnan virkamiehiä, lasten koulun rehtori sekä Pohjois-Thaimaan lähettejä ja vieraita Suomesta. Parituntinen ohjelma piti sisällään puheita sekä lasten esityksiä. Lopuksi Thaimaan Full Gospel Church:in johtaja pastori Suraphong saarnasi siitä, kuinka lapset ovat kuin siemeniä. Jos he saavat vain mahdollisuuden, hyvän kasvualustan elämälleen, he voivat kasvaa ja myös tuottaa itse hedelmää. Lopuksi oli todella maittava ruoka ja suomalaiset kahvit Unikko-lautasliinoin :)
Pian kahvien jälkeen kiipesimme jälleen pyörän päällä ja jatkoimme matkaa kohti MaeHongSonia. Maisemat olivat upeita ja tiet kiemuraisia... Illansuussa olimme perillä MaeHongSonissa. Kirjauduttuamme majapaikkaamme, kävimme pikaisesti tervehtimässä Kettusia oppilaskodilla ja söimme iltaruuan Kivisten kanssa. Sunnuntai-aamuna aamupalan jälkeen oli taas aika kivuta pyörän päälle. Joka paikkaa kivisti jo kovasti - matkaa pyörän selässä oli tullut kahden ensimmäisen päivän aikana yhteensä n, 360 km ja se tuntui jo nahoissa. Tie MaeHongSonista ChiangMain suuntaan on todella kiemuraista, jyrkkiä mutkia, mäkiä ylös ja alas. Vaikka lihakset olivatkin kipeänä, niin ei ainakaan joutunut kärsimään matkapahoinvoinnista, mistä monet ovat valittaneet tuolla matkalla! Sunnuntai-iltana saavuimme ChiangMaihin väsyneinä, mutta iloisina: Tulipahan tehtyä tuo lenkki, mistä on kauan haaveiltu. Kilometrejä kertyi mittariin kolmen päivän aikana 608.
Opiskelun arkea ja Fida-päivät
Maanantaina jatkoimme opiskeluja. Aloitimme uuden kirjan: pääsimme thailaisen peruskoulun kolmosluokalle (syvä huokaus...) Aloitimme samalla lukemaan myös thailaisia tapoja ja uskomuksia sisältävää kirjaa. Kieli tuossa kirjassa on ns. korkeampaa kieltä ja monien sanojen kirjoittaminen tuottaa suurta päänvaivaa... Joka toinen sana kun sisältää jonkun poikkeuksen aiemmin opituista säännöistä. Kahden tunnin luku- ja kirjoitusharjoitusten jälkeen välillä tuntuu että savu nousee korvista. Lounaan jälkeen vietämme toisen kaksi tuntia tehden läksyjä.
Nyt saimme viikon tauon opiskeluihin, sillä tällä viikolla on Fidan lähettipäivät Khao Yailla, luonnonpuistossa parisataa km koilliseen Bangkokista. Tämä tarkoittaa siis lähes koko maanantaipäivän viettämistä autossa. Maanantai-iltana päivät alkavat yhteisellä iltatapahtumalla.
Pakollinen sairaskertomus...
Niin, ja jotta elämämme ei kävisi liian tylsäksi, on viikonloppuun mahtunut myös sairaalareissu.. Viikko sitten ensin Saga oli kuumeisessa nuhataudissa, ja sitten perään Daniel. Sunnuntai-iltana kesken pakkaustouhujen alakerrasta kuului rysäys ja Danin huuto.. Dani löytyi “verannalta” leuka veressä. Hän oli kiivennyt omatekoisien tikapuiden avulla kaakelipenkille, mutta tikkaat luistivatkin alustaltaan ja Dani rysähti leuka edellä joko kaakelipenkin reunaan tai puisten tikkaidensa reunaan. Tuloksena oli neljä tikkiä leukaan. Dani selvisi tikkauksesta hienosti, eikä ole sen jälkeenkään valittanut. Jälleen olimme iloisia hyvän sairaalan läheisyydestä. Jonoa ei ensiavussa ollut, vaan viiden minuutin kuluttua sairaalaan saapumisestamme olimme lääkärin tutkimushuoneessa ja puolen tunnin kuluttua saimme poistua lääkkeiden kanssa. Yksityissairaalan veloitus koko reissusta lääkkeineen oli 54 euroa.
Jälleen kiittelimme iltarukouksessa Danielin enkelivartiostoa (yleensä lapsilla on kuulemma suojelusenkeli - danilla heitä on kokonainen legioona. Ja joka ainoa koko ajan työn touhussa).
Kuluvan viikon olemme siis Khao Yailla Fida-päivillä. SIitä raporttia ensi viikolla :) Niin, ja HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ kaikille rakkaillemme!!
Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna pakkasimme Tumpin kanssa reppumme ja hyppäsimme moottoripyörän selkään. Lapset jäivät Phain kanssa kotiin ja me suunnistimme perjantaina kohti Thaimaan länsirajaa MaeLaaNoihin, jossa Meria Jokinen on työskennellyt vuoristoheimolaislasten oppilaskodin parissa. Uusi oppilaskoti monitoimitiloineen oli valmistunut, ja lauantaina 3.2. siellä pidettiin avajaiset. Yövyimme oppilaskodilla ja aamukymmeneltä oli juhlallisuuksien tarkoitus alkaa. Yö vuoristoseudulla oli todella kylmä, Henryn auton mittarin mukaan aamuseitsemältä oli vain +10 astetta ja hengitys huurusi. Uuden alueen ulkopuolella odottelimme päivän arvovierasta, MaeHongSonin läänin maaherraa saapuvaksi. Puolen tunnin odottelun jälkeen hän saapuikin poliisisaattueessa. Paikalla oli myös MaeLaaNoin kunnan virkamiehiä, lasten koulun rehtori sekä Pohjois-Thaimaan lähettejä ja vieraita Suomesta. Parituntinen ohjelma piti sisällään puheita sekä lasten esityksiä. Lopuksi Thaimaan Full Gospel Church:in johtaja pastori Suraphong saarnasi siitä, kuinka lapset ovat kuin siemeniä. Jos he saavat vain mahdollisuuden, hyvän kasvualustan elämälleen, he voivat kasvaa ja myös tuottaa itse hedelmää. Lopuksi oli todella maittava ruoka ja suomalaiset kahvit Unikko-lautasliinoin :)
Pian kahvien jälkeen kiipesimme jälleen pyörän päällä ja jatkoimme matkaa kohti MaeHongSonia. Maisemat olivat upeita ja tiet kiemuraisia... Illansuussa olimme perillä MaeHongSonissa. Kirjauduttuamme majapaikkaamme, kävimme pikaisesti tervehtimässä Kettusia oppilaskodilla ja söimme iltaruuan Kivisten kanssa. Sunnuntai-aamuna aamupalan jälkeen oli taas aika kivuta pyörän päälle. Joka paikkaa kivisti jo kovasti - matkaa pyörän selässä oli tullut kahden ensimmäisen päivän aikana yhteensä n, 360 km ja se tuntui jo nahoissa. Tie MaeHongSonista ChiangMain suuntaan on todella kiemuraista, jyrkkiä mutkia, mäkiä ylös ja alas. Vaikka lihakset olivatkin kipeänä, niin ei ainakaan joutunut kärsimään matkapahoinvoinnista, mistä monet ovat valittaneet tuolla matkalla! Sunnuntai-iltana saavuimme ChiangMaihin väsyneinä, mutta iloisina: Tulipahan tehtyä tuo lenkki, mistä on kauan haaveiltu. Kilometrejä kertyi mittariin kolmen päivän aikana 608.
Opiskelun arkea ja Fida-päivät
Maanantaina jatkoimme opiskeluja. Aloitimme uuden kirjan: pääsimme thailaisen peruskoulun kolmosluokalle (syvä huokaus...) Aloitimme samalla lukemaan myös thailaisia tapoja ja uskomuksia sisältävää kirjaa. Kieli tuossa kirjassa on ns. korkeampaa kieltä ja monien sanojen kirjoittaminen tuottaa suurta päänvaivaa... Joka toinen sana kun sisältää jonkun poikkeuksen aiemmin opituista säännöistä. Kahden tunnin luku- ja kirjoitusharjoitusten jälkeen välillä tuntuu että savu nousee korvista. Lounaan jälkeen vietämme toisen kaksi tuntia tehden läksyjä.
Nyt saimme viikon tauon opiskeluihin, sillä tällä viikolla on Fidan lähettipäivät Khao Yailla, luonnonpuistossa parisataa km koilliseen Bangkokista. Tämä tarkoittaa siis lähes koko maanantaipäivän viettämistä autossa. Maanantai-iltana päivät alkavat yhteisellä iltatapahtumalla.
Pakollinen sairaskertomus...
Niin, ja jotta elämämme ei kävisi liian tylsäksi, on viikonloppuun mahtunut myös sairaalareissu.. Viikko sitten ensin Saga oli kuumeisessa nuhataudissa, ja sitten perään Daniel. Sunnuntai-iltana kesken pakkaustouhujen alakerrasta kuului rysäys ja Danin huuto.. Dani löytyi “verannalta” leuka veressä. Hän oli kiivennyt omatekoisien tikapuiden avulla kaakelipenkille, mutta tikkaat luistivatkin alustaltaan ja Dani rysähti leuka edellä joko kaakelipenkin reunaan tai puisten tikkaidensa reunaan. Tuloksena oli neljä tikkiä leukaan. Dani selvisi tikkauksesta hienosti, eikä ole sen jälkeenkään valittanut. Jälleen olimme iloisia hyvän sairaalan läheisyydestä. Jonoa ei ensiavussa ollut, vaan viiden minuutin kuluttua sairaalaan saapumisestamme olimme lääkärin tutkimushuoneessa ja puolen tunnin kuluttua saimme poistua lääkkeiden kanssa. Yksityissairaalan veloitus koko reissusta lääkkeineen oli 54 euroa.
Jälleen kiittelimme iltarukouksessa Danielin enkelivartiostoa (yleensä lapsilla on kuulemma suojelusenkeli - danilla heitä on kokonainen legioona. Ja joka ainoa koko ajan työn touhussa).
Kuluvan viikon olemme siis Khao Yailla Fida-päivillä. SIitä raporttia ensi viikolla :) Niin, ja HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ kaikille rakkaillemme!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)