Kuvia

 

 

 

Pari kuvaa viime viikonlopun reissulta MaeHongSoniin. Dani löysi kalakaverin.

kuvia klikkaamalla saat ne näkyviin suurempina

Uusi blogipohja

Koska mySpacen blogipohja on käynyt todella hitaaksi ja vaikeaksi pyörittää näillä leveysasteilla, ajattelin kokeilla uutta kanavaa.. jospa tämä kulkisi hieman nopeammin :)

viikonlopun tapahtumia

Kuumaa, kuumaa...

Ilma alkaa selvästi lämmetä, sillä tietokoneen tuuletin yrittää epätoivoisesti pitää konetta toimintakunnossa. Lämpenemisen tosin huomaa siitäkin, että paita on jatkuvasti hiestä märkänä. Viikonlopun jälkeen mittari näytti 37,5 astetta. Tänäänkin se kipusi yli 36 asteen eli kuumakausi on alkanut. Sitä jatkuukin sitten kesäkuuhun, jolloin alkaa kuuma ja kostea kausi sateineen. Pohjois-Thaimaata vaivannut savu ei ole vieläkään päässyt hälvenemään ja vuorilla näyttää palavan monin paikoin. Kuuman myötä on toivottavasti tulossa myös tuulia ja ukkosia, jotka vihdoin häivyttäisivät savun.
 
Reissu MaeHongSoniin

Viime viikonloppuna teimme matkan Mae Hong Soniin, Kivisen perheen luokse. Lähdimme matkaan perjantai -aamuna noin kymmenen aikoihin. Valittavana oli kaksi reittiä. Joko 250km ja tosi pahaolo tai sitten 330km ja ei välttämättä niin pahaolo. Valitsimme jälkimmäisen, koska ajattelimme, että mieluummin tunti enemmän autossa kun kokopäivän pahaolo. Lyhyempi reitti on todella kiemurainen, mutkia on tuolla välillä jonkun laskeman mukaan yli 2000... Meidän valitsemallamme reitillä aikaa kului lähes 6,5 tuntia. Perillä olimme puoli neljän maissa. Lapsilla leikit alkoivat sujua välittömästi: kummassakaan päässä kun ei lapsilla ole liiemmin muita suomenkielisiä leikkikavereita.

  NaiSoin oppilaskodin vihkiäiset

Lauantaina lähdimme aamuyhdeksältä ajamaan kohti Nai Soin kylää, jossa oli Kettusten viimeisen rakennusprojektin, uuden oppilaskodin vihkiäisjuhlat. Tuon juhlan jälkeen Marjatta lähti pois Pohjois-Thaimaasta ja pian hän lähtee Suomeen Hannun seuratessa muutaman viikon päästä perässä. Tuo oli siis meille viimeinen mahdollisuus tavata Kettuset ennen heidän eläkepäiviensä alkamista Suomessa. Juhlassa oli joitakin suomalaisten puheenvuoroja sekä thailaisten, Hannun historiikki NaiSoin työstä sekä lasten musiikki- ja tanssiesityksiä. Lopuksi söimme yhdessä maittavan thailaisen aterian.

  Ruuan jälkeen alkoi valokuvien otto: monet ihmiset halusivat vielä yhteiseen valokuvaan Hannun ja Marjatan kanssa. Juhlan jälkeen Kettuset lähtivät samantien ajamaan kohti ChiangMaita Suomi-vieraiden kanssa. Kiviset jäivät nyt siis jatkamaan Kettusten työtä MaeHongSonin läänissä.

  Lauantai-iltana oli sellainenkin harvinainen tilanne, nimittäin Kirsi pääsi ensimmäistä kertaa saunaan sitten lokakuun 2005! Kylläpä maistuikin suomalainen sauna hyvältä!! Vaikka ilma on kuuma ulkona jatkuvasti, tuntui saunan löylyt todella makoisilta.

  Sunnuntai

Sunnuntaina olimme mukana oppilaskodin seurakunnan kokouksessa, jossa Tumppi piti pienen thaikielisen todistuspuheenvuoron ja Kirsi lauloi pari laulua thaiksi. Kummallakin ensimmäinen kerta laatuaan. Johan oli aikakin :) vai mitä?? Huomasimme tilaisuuteen valmistautuessamme, että kyllä meillä on vielä pitkä tie opeteltavana tuon hengellisen sanaston osalta.. Paljon olisi ollut asiaa, mistä olisimme halunneet puhua, mutta niille meillä ei vaan vielä ole sopivaa sanamuotoa thai-kielellä. Eli jatkamme yhä pakertamista kielen parissa.

  Sunnuntaina Timo ja tytöt lähtivät käyttämään meitä lähellä olevalla kala-luolalla, jossa saa pientä korvausta (n.0,3 €)  vastaan syöttää valtavan suuria kaloja. Lapset olivat innoissaan. (Dani kalamies varsinkin. Paitsi häntä hieman harmitti se, että onki jäi kotiin...) Ympäristö oli muutenkin kaunis ja hyvin hoidettu. Puista roikkui maahan saakka pitkiä ”liaaneja”, joissa pystyi kiipeilemään ja keinumaan.

 Maanantai-aamuna lähdimme sitten ajamaan takaisin kohti kotia. Mukaamme lähti myös Kivisten 3 tyttöä ja heidän Elina-opettajansa, he jatkoivat sitten vielä maanantai-iltana matkaa lentokoneella kohti Bangkokia. Menivät pitämään yhden kouluviikon yhdessä ThaiSuKon koululaisten kanssa. Kotona olimme neljän jälkeen iltapäivällä.

  Mukava oli olla vierailulla Kivisillä. Ainoa negatiivinen asia viikonlopussa oli Kirsin peiton alle yöllä hiipinyt valtava torakka, joka säikäytti HIEMAN. Lähinnä olo oli iljettävä, kun havaitsi ylimääräisen ”Ystävän” sängyssä. Tilanne päättyi hyvin – torakka menetti henkensä urhoollisen aviomiehen lahdattua vaimonsa säikyttelijän :) (Virpi- Maria Kivisen pyynnöstä lisäys edellisen. Emme siis nukkuneet heidän kotonaan vaan koulun lattialla)

Vaikka savuisin silmin - mutta eteenpäin kuitenkin

Maaliskuun aikana Chiangmain ilmatilaan on kertynyt savuverho, joka
on saanut alkunsa kaupunkia ympäröivistä tulipaloista. Näihin
aikoihin ihmiset kulottavat peltojaan, ja myöskin laajoilla alueilla
vuorilla metsä palaa. Tänä vuonna tilanne on harvinaisen vaikea. Kun
terveydelle vaarallinen määrä savu/pölypartikkeleita ilmassa on
80-120mikrogrammaa/ kuutiometri, on tuo määrä ollut eilen
Chiangmaissa 380.. Voi siis kuvitella, että ongelmia näillä määrillä
esiintyy. Radiossa ja televisiossa on kehotettu ihmisiä käyttämään
hengityssuojaimia ja välttämään turhaa ulkonaliikkumista. Parina
viimeisenä päivänä savun on todella voinut tuntea heti ulos
astuessaan. Tänään ilma näyttäisi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan
kirkkaammalta.. (Asiasta kiinnostuneet voivat lukea
www.bangkokpost.net )

Taas vaihteeksi olemme myös sairastelleet.. Viime viikolla menimme
viimein Danin kanssa lääkäriin, kun oli yskinyt jo neljä viikkoa ja
yöyskä varsinkin pahentui. Kotilääkkeet eivät enää tehonneet, joten
arvelimme, että on taasen lääkekuurin paikka. Niinhän siellä olikin
tulehdusta sekä keuhkoissa, että silmässä, joten saimme taasen
repullisen lääkkeitä Danille. Antibiootti helpottikin pian Danielin
tilannetta. Tumppi kärsi samoihin aikoihin kurkkukivusta ja
flunssasta. Kun Danielin olo alkoi kohentua, niin sitten la-su
välisenä minulla ja Sagalla nousi kuume. Sunnuntaista keskiviikkoon
meni mahataudin kourissa. Sagan oireet olivat lievemmät, mutta minun
oloni ehti mennä jo aika kehnoksi, vaikka kuinka koitti tankata
nesteitä ja suoloja ym. nestetasapainon ylläpitämiseksi.
Antibioottikuurithan siihenkin oli sitten nautittava, ja nyt vihdoin
tänään torstaina tuntuu, että tauti alkaa olla voitettu. Toki olo on
vielä heikko, mutta pikkuhiljaa... (kaikki jotka minut tuntevat,
tietävät varmasti miten hyvin osaan "pikkuhiljaa".. :) Joten tänään
jo palasin minäkin koulukirjojen pariin. Tumppi opiskeli opettajan
kanssa Raamattu-aiheista kirjaa minun sairastaessani.

Viimeinen kuukausi on ollut henkisesti ja myös fyysisesti rankka. Nyt
toivomme kuitenkin, että voimme hieraista kaikki savut silmistämme,
ja katsella kohti kirkasta taivasta. Olemme saaneet kaiken vaikeuden
keskelläkin kokea, että Jumala on lähellä. Sen tiedon voimin, kohti
kirkkaampaa huomista!

kirjoitteli kirsi