Muutaman pakkasaamun jälkeen voi kai virallisesti sanoa, että kesä on ohi ja syksy on alkanut. Säiden puolesta kesä olikin mitä mainioin. Kesäkuun alun sateiden jälkeen on ollut melko lämmintä ja sateet ovat ainakin meitä karttaneet. Tässä vaiheessa ajattelin, että olisi hyvä tehdä pientä yhteenvetoa kuluneesta.
Blogissa on ollut hiljaista enimmäkseen siitä syystä, että menoja on ollut paljon. Eikä vapaa-aikana ole paljon koneella istuttu. Saa nähdä muuttuuko tilanne syksyn myötä. Eli juhannnuksen jälkeen yritimme kovasti saada elämäämme asettumaan tänne Suomeen. Täytyy tunnustaa, etten muista heinäkuusta mitään.... No ehkä se kuvaa eniten omia tuntemuksiani. Kirsi ja lapset pääsivät minua paremmin arjen rytmiin kiinnni. Minä aloittelin monenlaista remonttia kuten savupiippuja ja haaveilin talon maalauksesta. Vielä tänäänkin iso osa aloittamistani projekteista on kesken. Onneksi sitä maalausta ei silloin ollut varaa aloittaa.
Heinäkuuta ja kesän viettoa varjosti hieman myös huoli tulevista töistä. Minulle sovittu työpaikka ei onnistunutkaan ja olimme hetken "tyhjän päällä". Tärkeintä kuitenkin on se, että lapset viihtyivät ja löysivät kavereita. Molemmat halusivat käydä yökylässä omien ystäviensä luona ja kesän toinen hitti oli teltassa nukkuminen, jota kokeiltiin leirillä se omassa pihassa. Leirillä Kirsi oli vastuussa ja Saga leiriläisenä. Viikonlopun perheleirillä olimme sitten kaikki mukana.
Elokuulla aloitimme vierailuja seurakunnnissa. Aloitimme Tikkakoskella sekä kävimme Joutsassa ja Pylkönmäellä. Tammijärvelle teimme epävirallisen päiväretken, jolla keräilimme marjoja ja tutustuimme maatilan elämään. Se oli lapsille elämys. Meillä oli myös mahdollisuus käydä lähettipäivillä muutamana päivänä. Oli mahtava huomata kuinka paljon meillä oli tuttuja siellä. Ne lukijoista, jotka ovat/ovat olleet lähettejä, ymmärtävät millaista on olla "omiensa joukossa". Muuten elokuussa alkoi kalenteri täyttyä erilaisista toiminnoista ja palavereista. Merkittävin tapahtuma oli Sagan koulun alku 11.8. Se oli jännää.... Eniten ehkä vanhemmille. Sagalle se tuntui olevan elämän normaalein asia ja miksei, onhan tyttö käynyt koulussa jo kaksi vuotta thaimaassa. Taksi hakee ja tuo Sagan päivittäin. Vanhemmat ovat yhä nenä ikkunassa, tarkastamassa että kaikki menee hyvin. Elokuun lopussa koitti vihdoin myös se päivä, että työpaikka löytyi. Olin jo ehtinyt ilmottautua työkkäriin elokuun alussa ja prosessi siellä oli käynnissä. Tiukoille meni ja uskoa koeteltiin, mutta nyt kaikki on mallillaan.
Miettimistä elokuulle aiuheutti myös se, että lähettipäivillä minua pyydettiin mukaan Bangkokissa järjestettävään seminaariin. Miten se sopisi mahdolliseen työhön? Entäs perhe täällä? jne.
Syyskuu koitti ja olin päättänyt lähteä reissuun kävi miten kävi. Onneksi uusi työantajani ei nähnyt asialle mitään estettä, päinvastoin kyseli mielenkiinnolla elämästä Thaimaassa. Kirsin kalenteri syyskuulle oli täynnä kaikenlaista ja Daniel kulkee äitinsä mukana. Minä lähdin Bangkokiin 13.9. ja palasin 23.9, juuri sopivasti hääpäiväksi kotiin. Hyvin oli perhe täällä pärjännyt ilman minuakin. Ikävää tietysti lievitettiin iltaisin skypen avulla. Onneksi maailma on tässä mielessä pienentynyt.
Loppusyksylle kalenterissa alkaa olla täyttä......ehkä tässä on suurin ero asuttaessa Thaimaassa. Vaikka siellä tulee äkkinäisiä yllätyksiä ja pikaisia muuutoksia, elämää ei tarvitse elää kalenterin kanssa. Tavoitteemme loppusyksylle onkin hypätä pois tästä "kiireen oravanpyörästä", johon huomaamattamme jouduimme. Tärkeintä ei liene se kuinka paljon ehtii tehdä, vaan se mitä tekee hyvin....
Seminaarireissusta lyhyesti. Olin Bangkokissa maanaataina 14.9. Vietin aikaa raamattukoululla, jossa seminaaria pidettiin 16-18.9. Alkuun käytin vapaa-aikaa kaikkiin niihin herkkuihin, joita siellä on tarjolla. Samuel Ruohomäki tuli tiistaina ja suunnittelimme tulevaa seminaaria, josta Samuelilla oli päävastuu. Seminaarin teemana oli "Raamatun perusopetus paikallisessa seurakunnassa". Paikalle tuli hieman yli 20 työntekijää eripuolelta maata ja vastaanotto oli innostunutta. Käytiin keskusteluja ja seminaarin jälkeen monet olivat sitä mieltä, että pitäisi järjestää keväällä vielä toinen kaikille herätysliikkeemme työntekijöille.
Samuel ja Manop seminaari valmistelussa
Seminaarissa
Rattanassa Chim johti kokouksen ja ylistyksen
Seminaarin jälkeen lauantaina lähdin ajamaan kohti itää. Halusin käydä tapaamassa ystäviä Rattanaburissa. Pääsin perille iltapäivällä kahdeksan tunnin ajon jälkeen. Söimme yhdessä ja keskustelimme pitkään. Sunnuntaina olin mukana kokouksessa ja oli ilo nähdä muutama uusi ihminen paikalla ja nuoret ottivat vastuuta. Kokouksen jälkeen luonnollisesti syötiin ja juteltiin. Kolmen maissa lähdin kohti Bangkokia. Oli todella mukavaa tavata ystäviä ja nähdä kuinka työ on mennyt eteenpäin.
Kokouksen jälkeen syötiin yhdessäMaanantain ja tiistain kiertelin ostoksilla ja vietin aikaa ystävien kanssa. Ennen matkalle lähtöä jännitin miltä paluu Thaimaahan mahtaa tuntua. Asiaa ei juuri Suomessa ollut miettinyt....lyhyt kuvaus kuuluisi varmaan näin. Tuntui kodilta. Kaikki oli tuttua.....jotenkin vaan Thaimaa on se paikka jonne me nyt kuulutaan. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Suomeen paluu perheen luokse oli kuitenkin mahtavaa. Kuka sitä nyt yksinään osaisi nauttia.... Tuliaisina sain tuotua muutaman mangon ja papaijaa som tamin tekoa varten......
Tässä lyhyt versio kaikesta. Pitkän version kerro mielelläni kun tavataan.....
-tuomo-
