Jännittävää odotusta

Odottaminen on välillä ihanan kutkuttavaa ja mukavaa. Joskus se on tosi tuskaisaa, kun aika ei vain kulu, vaikka mitä tekisi. 

Meillä odotetaan monenlaisia asioita.  Lapset odottavat karkkipäivää, postipakettia mummolta, vapaaviikkoa koulusta, mummun ja vaarin tuloa, joulua... Lasten mielestä odottaminen on tylsää - "Ei oo ees mitään tekemistä" on tuolloin erittäin tuttu ja usein kuultu lause. Äiti odottaa isiä töistä - ja välillä ilta ehtii pimentyä. Isi odottaa palkkapäivää - ja valuuttakurssin parantumista.. :)

Tällä hetkellä koko perheellä on yhteinen odotuksen aihe - vauvan syntymä. Sitä odotetaan pääosin innolla, jännityksellä ja välillä vähän malttamattomana. Daniel vasta eilen viimeksi sanoi, että eikö se jo voisi syntyä, sitä on odotettu jo NIIIIN kauan. Tässä tapauksessa isiä jännittää, että ehditäänkö sairaalaan, jos vauva päättää syntyä ruuhka-aikaan. Äitiä jännittää, miten synnytys luonnistuu täällä hieman erilaisessa kulttuurissa (oli se sitten auton takapenkillä tai sairaalassa). Lapsia jännittää, onko se sisko vai veli...

Joka ilta suljemme pienokaisen rukouksiimme - tule pian, tule terveenä, me odotamme ja rakastamme sinua!

Pikamatka Laosiin

 Maanantaiaamuna lähdimme matkaan kohti Laosia hakemaan jatkoa viisumillemme, joka oli päättymässä. Matkaa Laosin rajalle lähelle Vientianea oli meiltä noin 650 km, joten lähdimme matkaan aamukymmeneltä. Oli ihana ajella maaseudulla vihreiden riisipeltojen keskellä tämän suurkaupunkimaiseman jälkeen! Puhvelit ja lehmät teiden varsilla tuntuivat varsin kotoisilta! Noin puolessa välissä matkaa pysähdyimme erään tekojärven rantaan syömään. Muuten vessataukoja lukuunottamatta ei pidempiä pausseja pidetty, ja niin olimme perillä illalla auringon laskiessa, 8,5 h ajon jälkeen.
Jäimme yöksi Thaimaan puolelle aivan Mekong-joen rannalle lähelle Thaimaa-Laos -friendship bridgeä, jonka ylitettyämme olisimme Laosin puolella.

Tiistaina aamulla oli herätys ennen kuutta, jotta ehtisimme mahdollisimman ajoissa toiselle puolelle. Yö oli ollut "hieman" levoton, sillä kaikki Sagaa lukuunottamatta saivat mahapöpön, ilmeisesti siitä edellisen päivän ruuasta - me muut kolme kun söimme samaa ruokaa, ainoastaan Saga oli tehnyt "oikean" valinnan pienessä tienvarsiravintolassa, eikä saanut pöpöä.. Hieman huonovointisina siirryimme rajalle.

Tuktukissa matkalla rajalle

Ensin leimat passiin, että poistumme maasta. Sitten bussikuljetuksella sillan yli Laosin puolelle, jossa jonotettiin anomaan Laosin viisumia. Ja sitten taksikyydillä suoraan Vientianen kaupunkiin, Thaimaan konsulaattiin, jossa oli vuorossa papereiden jättö konsulaattiin. Onneksi päivä oli pilvinen, eikä ollenkaan kuuma, joten ulkona odottelu oli siedettävää. Parin tunnin kuluttua olimme pois konsulaatista, ja suuntasimme majapaikkaan. Mahapöpö ja edellisen päivän pitkä matkustus vei meiltä sen verran voimia, että päivä meni lepäillessä- pienen kävelyretken vain jaksoimme tehdä lähiympäristöön. Illalla uni maistui koko porukalle!

Laosin rajalla anomassa viisumia

Iltapäiväkävelyllä Vientianessa. Taustalla paikallinen "riemukaari"

paikallinen postilaatikko

Keskiviikkoaamuna olimme jo kaikki paremmassa kunnossa, joten aamupalan jälkeen kävelimme torialueelle kiertelemään. Päivä oli kuuma, joten puoli tuntia riitti! Saga ja Dani pulahtivat uima-altaaseen sillä aikaa, kun äiti keräsi tavarat kasaan, ja sitten olikin aika lähteä viisumien hakuun. Tumppi jonotti ja hikoili konsulaatin portilla keskipäivän paahteessa, me muut saimme odotella varjossa. Onneksi viisumin hakijoita oli liikenteessä vähän ja me olimme ajoissa perillä, joten noin tunnin päästä olimme jo matkalla takaisin kohti Thaimaan rajaa passeissa taasen samat 60+30 päivää..  Rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti ja pian olimme taas Thaimaan puolella.

Joen yli kulkevalla Friendship bridgellä kohti Thaimaata menossa. 

Mekong-joki

Tavarat autoon, ja klo 14.30 olimme matkalla takaisin kohti Bangkokia ja kotia. Alunperin suunnittelimme, että olisimme jääneet vielä toiseksi yöksi matkalle, mutta niin se matka vaan eteni ja joka tunti olimme lähempänä kotia... Eikä kukaan enää jaksanut ajatellakaan matkalle yöksi jäämistä. Kotona olimme klo23 eli saman 8,5 h vei tulomatka. Lapset nukahtivat autoon, ja aamulla heräsivät omista sängyistään!

Nyt olemme kaikki hieman päät pyörällä, onneksi tänään ei tarvinnut mennä lasten kouluun eikä Tumpin töihin  (vaikka tuossa suunnitteleekin, että jos ihan pikaisesti kävisi pyörähtämässä toimistolla... ja me kaikki tiedämme, mitä se "pikaisesti" tarkoittaa :)

Kiitos kun muistitte matkaa rukouksin!!! Nyt saamme näillä turistiviisumeilla olla Thaimaassa taas seuraavat 2 kk, jonka jälkeen saamme 30 päivän pidennyksen Bangkokin toimistosta. Sen jälkeen onkin sitten taas edessä maasta poistuminen joulukuun alussa. Toivomme, että siihen mennessä olemme saaneet vuoden viisumiin tarvittavat paperit uskontoministeriöstä, ja seuraava leima olisi jo vuoden mittainen...

Viisumimatka

Nyt on auton nokka käännetty kohti Vientianea. Ajomatkaan Laosin rajalle taitaa mennä koko maanantaipäivä. Yövymme rajan pinnassa Thaimaan puolella ja aamulla ylitämme rajan.