1.9.11

Leppoisampia päiviä odotellessa

Ajelen autolla tuttua tietä kotia kohti kaikessa rauhassa. Eräässä taajamassa vastaan tulee norsu!!! Periaattessa tilanteessa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta tämä on taas yksi niistä omituisista hetkistä, jolloin yhtä äkkiä säpsähtää siihen todellisuuteen että asuu Thaimaassa. Näitä hetkiä tulee vastaan muutaman kuukauden välein. Milloin sen laukaisee joku tuoksu, milloin trooppinen tuulahdus iltahämärässä. Tunteessa on jotain sanoinkuvaamatonta.
Viime viikkoina elämä on ollut kiireistä ja stressaavaa. Elokuun aikana opetin ensimmäisen vuoden oppilaille teologian johdantokurssia kaksi viikkoa. Opettaminen vaatii aina oman panoksensa, mutta on samalla erittäin palkitsevaa. Opetuksen ohessa oppilaisiin pääsee tutustumaan paremmin ja oppii samalla lisää elämästä. Keskustelut olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Kurssin valmistelu ja opettaminen vaativat veronsa ja olin ajatellut, että kurssin jälkeen pidän pienen hengähdystauon. Tämä on ilmeisesti ajatus, jota ei pitäisi päästää suustaan. Asioita on tullut hoidettavaksi kaksinkertainen määrä, eikä tauosta ole tietoakaan.
Jo opetusviikon aikana oli muutamia ”hankalia palavereita” ja asiat rasittivat päätä. Opetusviikon jälkeiseksi lauantaiksi sain kutsun itään, Buriramiin, esittelemään seurakunnassa tapahtuvaa raamatunopetusta ja siihen liittyviä mahdollisuuksia. Heillä oli siellä meneillään kokoussarja, jonka yhteydessä olisi mahdollista tavata kaikki alueen pastorit. Eli aamuksi auto kuntoon ja matkaan. Matkaseuraksi sain onneksi Sauli Leppäsen, joten ei tarvinnut yksin ajella. Matkaan aikaa meni melkein viisi tuntia, kun sateet hidastivat matkantekoa.

Ruokailun jälkeen oli mahdollisuus esitellä raamattukoulutusmahdollisuuksia pastoreille. Kaikki eivät valitettavasti olleet paikalla, mutta iso osa. Keskustelimme noin tunnin verran ja kiinnostusta oli kovasti. Katsotaan mitä siitä poikii. Buriramista jatkoin kotimatkalla Prakhonchaihin, johon minulla oli vietävänä tavaroita ja sieltä olivat luvanneet antaa raamattukoululle riisiä. Alunperin suunnitelma oli, että olisin jatkanut Suriniin ja kenties vanhalle työalueelle Rattanaburiin sunnuntaiksi, mutta asiat muuttuvat nopeasti ja minun oli palattava kotiin vielä samana päivänä.
Pysähdys Prakhonchaissa oli virvoittava. Pastoripariskunta toivotti lämpimästi tervetulleeksi ja oli mukava tavata pitkän ajan jälkeen. Tunnin verran oli mahdollisuus keskustella seurakunnan työstä ja tutustua paikkoihin. Heillä on seurakunnassa nyt noin 300 jäsentä ja tontti uutta kirkkoa varten on jo hankittu. Nyt tontilla vieljellään vielä riisiä ja sinne on pystytetty myös pieni radioasema, josta voivat lähettää alueellista ohjelmaa. Keskustelun ohessa oli mahdollista esitellä myös tuolle seurakunnalle opiskelumateriaalia ja ensi kuussa keskustelemme asiasta lisää. Kun riisit oli saatu lastattua autoon suuntasin kohti kotia. Matkaa kertyi päivälle noin 800 km, mutta kyllä kannatti.



Tämä viikko raamattukoululla onkin sitten taas ollut kiireitä ja asioita täynnä. Palavereita, joissa pureudutaan melko isoihin ongelmiin ja muita asioita tulee jatkuvalla syötöllä. Keskiviikkona ajattelin ottaa rennomman päivän, kun ei ollut mitään sovittuna. Arvatenkin toisin kävi, en koko päivänä ehtinyt omaan toimistoon. Viimevuoden opiskelijat, jotka ovat nyt seurakuntaharjoittelussa, oli kutsuttu haastatteluun. Päällekäisyyksien takia Prathum ei pystynytkään hoitamaan haastatteluja kuin hieman alkuun ja yllättäen se jäi minun vastuulleni. Onneksi oppilaat olivat tuttuja ja juttu saatiin luistamaan. Väsynyt, mutta onnellinen oli sen päivän saldo. Oppilaat avautuivat yllättävästi yksityisissä keskusteluissa puhumaan ongelmistaan ja haasteistaan. Jälleen sai hieman enemmän ymmärtää paikallisesta elämästä.
Tämä päivä on jatkunut samanlaisena, puheluita, kyselyitä, juoksemista, tulkkausta jne.... Eli ei sitä rauhallista hetkeä, jota olen odottanut. Ensi viikolla on edessä lähettipäivät Phuketissa, johon olisi tarkoitus matkata lauantaina. Tiedossa on ainakin muutamia palavereita ja ohjelman mukaiset kokoukset. Lienee parasta, että en sen suhteen edes toivo enempää. Lähettipäivien jälkeinen viikko on vielä hulinaa, kun valmistellaan valmistujaisjuhlaa, joka pidetään 16.9. Samalla loppuu lukukausi, joten ehkä sitten.......

2 kommenttia:

EevaNoelMillaSamuel kirjoitti...

Hei,aina yhtä ihana lukea kuulumisenne sieltä <3 Ja samanlaisia 'välähdyksiä' tulee täälläkin päässä...yleensä tuoksu tuo mieleen lapsuuden -ei ihmetyksen siitä, 'että asun vieläkin Suomessa' ;) Halauksia sinne Teille kaikille suurella sylillä, Eeva

Maarit kirjoitti...

Todella vauhdikkaalta kuulostaa elämä siellä. Voin vain kuvitella miten antoisaa se myös on. Ja aina on niin ihana lukea teidän kuulumisianne. Olette niin ihanasti omistautuneet työllenne siellä. Olette usein ajatuksissani ja rukouksissamme!!
Runsasta siunausta tuleviin haasteisiin.