15.8.12

Historian siipien havinaa..


Kahden päivän ajan olen muistellut menneitä.. Olen nimittäin siirtänyt arkistosta edelliseen blogiin jääneitä tekstejä tänne saman sivun alle. Ensimmäinen, hotmailin blogi on suljettu ajat sitten, mutta onneksi ehdin saada tekstit talteen ennen niiden katoamista. Valokuvat jäivät sinne, ja ne pitää etsiä vielä jostain. Äsken sain homman loppuun, ja nyt siis myös kahden ensimmäisen vuotemme kirjoitukset ovat täällä luettavissa. Helpommin kirjoituksiin pääsee käsiksi vasemman reunan BLOGIARKISTO-otsikon alta.

Sivupalkin "pilvestä" pääsee katselemaan kirjoituksia ja tapahtumia elämässämme asiasanojen mukaan. Nyt noiden kahden ensimmäisen vuoden juttujen tultua mukaan, on tuo "sairastelua" sana paisunut hurjan suureksi.. Kertonee siitä, millaista elämämme tuolloin oli...

Alkuun olen muutenkin jaksanut päivitellä blogia paljon tiuhempaan kuin nykyään, mistähän lie tuokin johtunee? Taitaa tulla vuosi vuodelta kriittisemmäksi omia kirjoituksiaan kohtaan.. Kun arki alkaa käydä tutuksi täällä "omalla maalla", niin tuntuu, että kaikkihan on jo joskus kerrottu..



Joten heitän kysymyksen teille, jotka käytte lukemassa: Millaisia juttuja/ kuvia haluatte nähdä jatkossa? Rohkeasti tähän alle kommenttilootaan vastauksia, vaikka nimettömänä :)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki jutut ja kuvat kiinnostavat, ihan tavallinen elämä ja arki. Pysyy hiukan mukana, kun voi seurata blogia. Kiitoksin, Lea-Raija

EevaNoelMillaSamuel kirjoitti...

En keksi yhtään aihetta, joka ei minua kiinnostaisi. Siis ihan ne arkisetkin, jokapäiväiset asiat on ihana kuulla -sillai tuntuu kuin olisitte ihan lähellä. Eli ei tartte välittää 'jo kertaalleen kirjoitetusta' -asiasta. Eipä tämä vastaus tainnut paljoa helpottaa sinua, hih. T: Eeva

EevaNoelMillaSamuel kirjoitti...

En keksi yhtään aihetta, joka ei minua kiinnostaisi. Siis ihan ne arkisetkin, jokapäiväiset asiat on ihana kuulla -sillai tuntuu kuin olisitte ihan lähellä. Eli ei tartte välittää 'jo kertaalleen kirjoitetusta' -asiasta. Eipä tämä vastaus tainnut paljoa helpottaa sinua, hih. T: Eeva