Lähetysseminaari ChiangRaissa

Tammikuun päätteeksi olimme järjestämässä Fidan ja Thaimaan Full Gospel-seurakuntien kanssa yhteistä lähetystyöseminaaria täällä IndoChina-raamattukoululla. Opettajaksi saapui Arto Hämäläinen Suomesta. Thaimaan helluntailiike on  jo 70 vuotta vanha, mutta lähetystyö on vielä aivan lapsenkengissä. Arto Hämäläisen kirja ”Kuinka aloittaa lähetystyö uusissa maissa” on käännetty viime vuonna thaiksi ja oli siis sisällöltään oikein hyvä tänne. 

Paikalla oli meidän omien opiskelijoiden lisäksi johtavat pastorit Thaimaasta sekä muutamia pastoreita naapurimaista, yhteensä 80 henkeä. 

Tuomo opetti myöskin Arton pyynnöstä yhden kappaleen kirjasta, ja Kirsillä oli jälleen Jippii-piste pystyssä. Palaute oli hyvää ja uskomme, että Jumala saa tehdä työtään sydämissä. Lähetystyötä vastaanottavasta maasta lähettäväksi maaksi, se on rukouksemme!

Viikko oli kylmin meidän Thaimaassa oloaikana.. Kiinasta saapui omituinen talvisää: Vettä satoi ja lämpötila laski 8 asteeseen. Meillä kotona sisälämpötila putosi koko viikoksi +13 asteeseen. Täällä talot ei siis ole eristettyjä, eikä minkäänlaisia lämmityslaitteita ole. Kaikki olemassa olevat vaatteet laitettiin yöksi päälle, ja kaikki peitot päälle. Nukuimme koko perhe yhdessä makuuhuoneessa, että saimme hieman lämpötilaa nousemaan. Seminaarin osanottajat olivat pukeutuneet myös paksuihin talvivaatteisiin pipoineen ja toppatakkeineen.

Loppuun vielä raamattukoulun lao-oppilaiden esittämästä laulusta pätkä:

Vuodenvaihdetta sekä talvipäivät Nakhonthaista

Joulu ja vuodenvaihde 

Uusi vuosi on jälleen alkanut ja kohtahan tuo tammikuukin alkaa olla jo loppupuolella!
Joulun aikaan oli paljon erilaisia joulujuhlia, viimeisimmässä olimme mukana 25.12. Omaan jouluun pääsimme rauhoittumaan tuon jälkeen. Lapsilla oli kansainvälisestä koulusta kolmen viikon loma, josta ensimmäinen viikko meni joulujuhlissa kiertäessä ja kotona joulua valmistellessa.
26.12. saimme viikoksi kolme suomalaista ystäväämme Bangkokista viettämään joulua ja uutta vuotta meidän kanssamme. Viikon aikana nautimme suomalaisista jouluherkuista, kiersimme kahvi- ja teevuorilla, ja vietimme aikaa ystävien kanssa.

Akha-heimon pukuja ja perinteinen esitys teejuhlilla

Talvipäivät  Nakhonthaissa

Viime viikolla ajelimme 6 tunnin matkan Phitsanulokin lääniin, Nakhonthain "kylään" Full Gospel Churches of Thailandin pastoreiden ja seurakuntien työntekijöiden talvipäiville. Samalla aloitettiin herätyksen 70 v-juhlavuosi, sillä vuonna 1946 ensimmäinen helluntailähetti Verner Raassina saapui Thaimaahan. Nyt ei siis juhlita ainoastaan suomalaisen lähetystyön 70 vuotta Thaimaassa, vaan Verner Raassina oli ensimmäinen helluntailähetti, ja vasta heidän jälkeensä ovat muiden maiden helluntailiikkeet saapuneet lähetteineen Thaimaahan.

Tiistaina lähdimme kotoa aamukuuden jälkeen. Veimme ensin isommat lapset kouluun ChiangRain keskustaan, he jäivät kotikulmille thailaisten ystäviemme "huomaan". Kirsi, Tuomo ja Lidia siis matkasivat Nakhonthainin kolmestaan tuon 6h matkan.
Perille päästyämme aloitimme ensin Fida-lähettien kenttäkokouksella, kun suurin osa maassa olevista läheteistä oli paikalla. Tällä hetkellä pohjoisimpien ja eteläisimpien Fida-lähettien välimatka on reilut 1600 km, joten kovin usein emme kaikki pääse paikalle, vaikka kuinka yrittäisimme.

Avajaistilaisuus

Varsinainen avajaisjuhla pidettiin tiistai-iltana kristillisen koulun kentällä, jossa on suuri lava erilaisia esityksiä varten. Kentälle oli katettu "kiinalaiset pöydät" juhlakansalle. 8 hengen pyöreissä pöydissä nautittiin erilaisia ruokalajeja, ja taustalla nuoret esittivät lauluja.

Ruokailun jälkeen aloitettiin varsinainen juhlaohjelma. Alunperin paikalle oli kutsuttu juhlapuhujaksi Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola, mutta hän joutui perumaan tulonsa sairastumisen vuoksi. Juhlapuheen piti hänen puolestaan Jarmo Saarni. Jarmo myös toi oman lähettäjäseurakuntansa, Uuraisten tervehdyksenä Uuraisten kunnan vaakunan. Ja sehän oli toki myös Kirsille tuttu lapsuudesta ja nuoruudesta, kun hän perheineen asui Uuraisilla seitsemän vuotta. Juuri noihin samoihin aikoihin myös Saarnit lähtivät ensimmäisen kerran Thaimaahan vuonna 1989, ja sieltä on Kirsin lähetystaival ja rakkaus Thaimaata kohtaan myös lähtöisin. :)

FGCT:n Työntekijäpäivät

Varsinaiset työntekijäpäivät alkoivat keskiviikkoaamuna koulun yhteydessä olevassa salissa. Ensimmäiselle päivälle oli varattu Harri Hakolalle aikaa opettaa ja kertoa Fidan työstä koko aamupäivä, mutta koska hänen tulonsa peruuntui aivan viimehetkillä, jaettiin nuo "Fidan" tunnit muutamille lähettien terveisille. Aamun aloitti Tuomo, joka kertoi pari vuotta sitten näillä samaisilla päivillä keräämiensä kyselytutkimuksen tuloksista. Tutkimuksesta kävi ilmi, että noin 60% vastaajista oli melko vahva helluntai-identiteetti, mutta iso osa oli myös niitä, joilla oli epävarmuutta Pyhän Hengen kasteesta. Tutkimuksessa raamattukoulutus nousi selvästi helluntai-identiteettiä vahvistavaksi tekijäksi, joten tässäkin mielessä raamattukoulutukseen panostaminen on ensiarvoisen tärkeää. Pohdittavaksi herätysliikkeelle Tuomo jätti ajatuksen: Mitä teemme tulevalle sukupolvelle? Kuinka huolehdimme heidän raamattukoulutuksestaan ja kuinka pidämme huolta siitä, että myös he saavat kokea Pyhän Hengen kasteen?

Jippii Thailand etenee!

Tauon jälkeen jatkoi Kirsi ja kertoi meneillään olevasta Jippii-käännöstyöstä. Onneksi olimme juuri edellisellä viikolla saaneet valmiiksi Jippii-työn esittely-power pointin thai-käännöksen, joten materiaalia oli valmiina kun pyyntö työn esittelyyn tuli. Olimme myös painattaneet info-lappusia sekä Jippii-thai-mainoksen. Edellisenä iltana kirjoitin yhden thaiksi käännetyn Jippii-laulun sanat demolevyltä ja pikaisesti opettelimme Lidian kanssa sanat (sävel olikin jo tuttu :) ja keksimme helpon koreografian. Lidia reippaana tyttönä veti Suomesta tuodun Jippii-paidan päälle ja nousi lavalle auttamaan äitiä hädässä! Ja hienosti sujui! Lidia oli kyllä valtava hitti, ja sai paljon palautetta pastoreilta ja työntekijöiltä reippaasta esityksestään. Niin siis laulatimme ja leikitimme historian ensimmäisen thai-kielisen Jippii-laulun Pieni sydän. Yleisö lähti myös mukaan ja esityksen jälkeen salin takaosassa olevalla Jippii- pisteellä kävi mukava kuhina!

Muistakaa käännöstyötä rukouksin! Äänite valmistuu tämän vuoden aikana, parhaillaan käännetään lauluja, ja yritetään saada niistä mahdollisimman hyvin thailaisten lasten suuhun sopivia.

Muuten päivien sisältöön kuului herätysliikkeen yhteisiä asioita, keskustelua, kokouksia jne.
Työntekijäpäivät jatkuivat perjantaihin saakka, mutta me palasimme kotiin jo torstai-iltana isojen lasten  luokse.

Joulukuun valokuvia

Valokuva-välilehdelle päivitetty linkki joulukuun valokuviin :)
Tässä myös suora linkki samaan kuvakansioon:

Joulukuun valokuvia

Joulu lähestyy...

Tänään otettiin omassa pihassa jouluisia kuvia :)

Torilta löytyy tähän aikaan vuodesta mahtavan kokoisia joulutähtiä, ja niillä saa mukavasti joulun tunnelmaa pihaan, vaikka valkoista joulua ei tänne saadakaan.

Mutta ilmat on kyllä sen verran viilentynyt, että paksua vaatetta vedetään ylle ja yöllä kaivaudutaan paksujen peittojen alle. 

Siunattua joulun odotusta kaikille!

Marko Selkomaan vierailu

Aamulla veimme lapset kouluun ja Kirsi jäi raamattukoululle töihin. Minä lähdin ajamaan reilun 400km matkaa kohti Phitsanulokia. Jo Suomessa ollessamme kuulimme, että Marko Selkomaa tulisi vierailemaan Thaimaahan ja laitoimme päivät kalenteriin. Alunperin oli tarkoitus lähteä matkaan perheellä, mutta käytännönasiat sanelivat toisin.

Ajoin vähän reilun viiden tunnin matkan ja ehdin vielä iltapäivän opetukseen. Opetuksen aiheena oli Pyhän Hengen kaste ja armolahjat. Opetus oli syvällistä ja käytännönläheistä. Juuri sellaista opetusta, jota olen kaivannut kuulevani Thaimaan maaperällä. Vuosi sitten tein opinnoissani tutkimuksen siitä, kuinka Thailaiset pastorit ymmärtävät Pyhän Hengen kasteen. Tutkimus osoitti, että isolla osalla tiedot olivat vähän hataralla pohjalla. Markon opetus vastaa todellakin tarpeeseen ja rukoilen, että sillä olisi kauaskantoiset vaikutukset Thaimaan seurakuntiin. Vain Pyhän Hengen voimassa tämä maa voidaan saavuttaa ja seurakunnat voivat kasvaa.

Illalla läheisellä koululla oli saliin järjestetty evankeliointi tilaisuus, jossa Marko oli myös vastuussa. Ennen saarnaa oli tanssiesitys ja ylistysmusiikkia. Tänään perjantaina oli ensimmäinen ilta ja paikalla oli arviolta ehkä noin 250 ihmistä. Seuraaville illoille odotetaan enemmän väkeä.

Kokouksen päätyttyä söimme vielä kirkolla yhdessä ja sitten keräämään voimia huomiseen. Aamupäivän on vielä opetusta työntekijöille, jonka jälkeen lähdenkin ajamaan takaisin Chiang Raihin. 

Koleaa ja kosteaa

Muutamana aamuna ilma on ollut täällä tosi kolea. Kiinasta tuli tänne pohjoiseen ilmavirtaus,joka toi mukanaan sateita ja viileää ilmaan. Tihkusade ja +20 asteen lämpötila on muistuttanut Suomen kesästä, mutta koleus on tuntunut enemmänkin syksyltä. Ja koska taloissa ei ole eristyksiä eikä lämmityslaitteita, on viileys kaivautunut luihin ja ytimiin. 

Ja silloin se iski. Ikävä saunaan. Ja kun se ajatus oli päähän iskostunut, oli sitä vaikea enää saada ajatuksista pois. Meidän pitää saada sauna.

Joulua kohti mennessä lämpötila laskee entisestään, voi mennä jopa alle kymmenen asteen. Joten kyllähän jonkunlainen lämmittelypaikka pitää talossa olla. Eli nyt sitten jatkamme haaveilua! Itse lämpöhuoneen rakentaminen ei ole täällä vaikeaa, ja tilaakin olisi. Puuttuu vain kiuas! Eli nyt vaan käsiä ristiin, että jostain saisimme kiukaan hankittua... 

Norsukylässä

Lauantaina teimme vihdoin reissun läheiseen kareeni-heimon norsukylään. Meiltä sinne on matkaan vain noin 5km, mutta jotenkin tässä uuteen kaupunkiin ja työkuvioihin asettumisessa on vaan aika hujahtanut, eikä yksinkertaisesti ole ollut energiaa lähteä tutustumaan ChiangRain "nähtävyyksiin" - edes näin lähellä sijaitseviin :)

Lidia on ihan pienestä asti ollut norsufani, ja yksi Lidian ensimmäisistä thai-kielen sanoista oli juurikin norsu, joten hänen listallaan norsut kuuluvat ehdottomaan kärkeen!

Vajaalla eurolla sai ostaa banaanitertun ja sokeriruokoa, ja syöttää norsuja.

Tyttöjen ronsu kulki edellä pitkin kyläteitä, pojat tulivat vähän pienemmällä perässä. 

Norsukylä sijaitsee aivan Kok-joen vieressä. Meidän talomme on samaisen joen toisella puolella, noin 5km päässä

Kylän lapsia

Toinen toistaan tukien... 

Hengellinen sodankäynti tai vihollisen hyökkäys - miltä se näyttää…

Syyskuussa opetin Indochina- raamattukoulun oppilaille uskon perusteita. Kurssilla huomasimme, että ainoastaan Jumala on kaikkitietävä, kaikkivoiva, kaikkialla läsnäoleva jne. Kaikki luotu on rajallista. Tästä johtuen sielunvihollinen, Saatana tai mitä nimitystä hänestä halutaankin käyttää, ei ole samaa suuruusluokkaa Jumalan kanssa. Langenneena enkelinä, rajallisena monin tavoin, hän ei voi hyökätä suoraan Jumalaa vastaan vaan keskittää voimansa Jumalan suunnitelman tuhoamiseen. Vihollinen haluaa tuhota kaiken mikä Jumalalle on rakasta, viatonta, puhdasta… Siksi näemme niin paljon esimerkiksi lapsiin kohdistuvaa pahuutta.

Miltä vihollisen hyökkäykset käytännössä sitten näyttävät meidän elämässä? Tässä yksi pieni esimerkki:

Pari viikkoa sitten lapsia kouluun viedessä näin tiellä auton alle jääneenä musta-valkoisen käärmeen. Totesin Kirsille, että tuo väritys jo kertoo siitä, että käärme on varmasti myrkyllinen. Kirsi ryhtyi mielenkiinnosta etsimään kuvia ja tietoa käärmeestä. Kävi ilmi, että kyseinen käärme kuuluu viiden maailman myrkyllisimman käärmeen joukkoon, mutta sitä näkee äärimmäisen harvoin, sillä se liikkuu yöllä. Joku ”käärmebongari” on vuosia yrittänyt löytää käärmettä luonnosta siinä onnistumatta. Erikoisuutena käärmeessä on se, että sen puremaa ei välttämättä tunne lainkaan vaan oireet vain ilmaantuvat myöhemmin. Jopa 50% vastalääkkeen saaneistakin menehtyy puremaan. Mutta käärme tosiaan on harvinainen näky, vaikka niitä harvoin tapaa, eikä se onneksi ole aggressiivinen. Totesimme, että ei varmaankaan ole huolta asiasta.

Syys-lokakuun vaihteessa olin opettamassa Indonesiassa ja Kirsi jäi lasten kanssa viikoksi kotiin. Suunnitelmana oli, että Kirsi siirtyy lasten kanssa jossakin vaiheessa raamattukoululle, koska siitä on helpompi viedä lapsia kouluun ja sähkökatkojen vuosi on mukavampaa olla siellä. Maanantai-iltana olin juuri pitänyt saarnan Indonesiassa, kun saan Kirsiltä viestin, että meillä kotona on käärme. Sisällä talossa, makuuhuoneen oven edessä… ja kyllä, se oli todellakin tuo samainen multi- banded Krait -käärme. Se jonka piti olla äärimmäisen harvinainen. Kirsi oli makuuhuoneeseen mennessä lähes astunut sen päälle, vain noin 10cm päähän. Tilanne selvisi niin, että Kirsi sai hälytettyä kylältä apua ja käärme saatiin tapettua.

Tarina ei kuitenkaan lopu tähän. Seuraavaksi iski todellisuus ja pelko: kuinka lähellä se olikaan, mitä olisikaan voinut tapahtua, mitä jos Lidia tai muut lapset olisivat törmänneet siihen? Samantien alkoi pakkaaminen ja siirtyminen raamattukoululle. Sitten tuli se viimeinen isku… mitä jos käärme ehtikin purra ja Kirsi ei vaan tuntenut sen puremaa? Säikähdyksestä johtuva jännitys saa aikaan fyysisiä oireita, joita Kirsi tunsi. Oikean puolen käden ja jalan puutumista ja puristavaa tunnetta rinnassa. Mitä jos tämä ei päättynytkään vielä? Minä olin 2600 km päässä vailla mitään mahdollisuuksia ehtiä kotiin seuraavan vuorokauden sisällä. Matkalla raamattukoululle Kirsi kävi sairaalassa tarkastuksessa ja onneksi mitään jälkiä puremasta ei ollut. Fyysisesti kaikki oli kunnossa.

Henkisesti ja hengellisesti moni asia oli vielä kuitenkin kesken tai vasta alussa. Pelko ja epävarmuus olivat pinnassa. Kumpikin meistä kävi tahollaan läpi tuntemuksia. Mietimme voimmeko enää asua tässä talossa jne. Tarina on vielä kesken, mutta olemme voiton puolella. Koemme, että pelko on juuri se, mitä vihollinen on yrittänyt tuoda elämäämme koko tämän 10 vuoden ajan. Pelko lapsista ja turvallisuudesta.

Miksi tämä tapahtui juuri nyt? Ensinnäkin emme olleet perheenä yhdessä vaan erillään. Mahtava tilaisuus ruokkia epävarmuutta ja pelkoa. Toiseksi, Kirsin työ lapsityön parissa on ottamassa vihdoin harppauksia eteenpäin. Kolmanneksi, opetusviikko Indonesiassa on menneinä vuosina ollut hengellisesti erityisen antoisa. Neljänneksi, koemme olevamme oikeassa paikassa ja työssä oikeiden ihmisten kanssa ja meillä on hyvä olla.
Ja miksi juuri tuo käärme?  Koska tieto lisää tuskaa….ja pelkoa.

Hengellinen sodankäynti ei näy eikä kuulu enkelten välisenä miekkojen kalisteluna, vaan tuntuu juuri siinä heikoimmassa kohdassa ja heikoimmalla hetkellä. Sitä tämä sodankäynti meillä on ollut, pelkoja ja niiden voittamista yhdessä Jumalan kanssa. Siksi on tärkeää, että muistatte meitä rukouksin…Siinä heikoimmassa hetkessä omat rukoukset ovat niin heikkoja. Tarvitsemme tukea.


(teksti Tuomo, Kirsi editoi ja tarkensi)