Lähes huomaamatta tuli puoli vuotta täyteen täällä uudella maalla. Arki rullaa ja opiskelut etenevät.
Viime viikolla oli sitten Sagan vuoro olla kipeänä, oli 3-4 päivää kuumeessa. Nyt yskä ja nuha vaivaavat molempia lapsia. Kuumuus ja pitkät sairastelut ovat vieneet voimia kovasti, ja kaikki olemme aikalailla väsyneitä. Kaiken tämän keskellä, vaikka fyysisesti voimat ovat poissa, olemme kokeneet, että henkisesti olemme nyt voiton puolella tässä jo kuukauden kestäneessä taistelussa! Taivaan Isä on ollut armollinen ja kantanut meitä käsivarsillaan.
Kiitos kaikille, jotka olette meitä rukouksin muistaneet!!!
Huomenna matkaamme muutamaksi päiväksi etelään, menemme vastaanottamaan Kirsin vanhempia, joiden kanssa palaamme ensi viikolla takaisin tänne pohjoiseen. Saga ja Daniel odottavat jo kovasti mummua ja pappaa!! Kilometrejä auton mittariin tulee tuolla matkalla lähes 2000, ja enkelivartiot ovat jälleen toivottu matkaseura.
27.4.06
16.4.06
Songkrania ja pääsiäistä
Tähän viikkoon on mahtunut jälleen monenlaista "Arkea ja juhlaa". Arkisena elämän on pitänyt perheen miesväen sairastelu (jälleen kumpikin reippaassa mahataudissa oksenteluineen). Juhlia on riittänyt kaksin kappalein, sekä kristillisiä että buddhalaisia, suomalaisittain ja thailaisittain vietettynä. Sairasteluiden jälkeen ainakin lapset ovat nauttineet "lomasta" kotona - ja juhlien tavoista...
Edellisestä taudista selvittyämme meni noin viikko "terveiden kirjoissa". Tosin senkin ajan Danilla oli/on flunssa, yskii öisin varsinkin tosi kovasti. Tiistai-iltana Daniel alkoi taas yllättäen oksentaa, mutta tälläkertaa tauti talttui vuorokaudessa ja parin päivän jälkeen Dani oli jo taas vauhdikas oma itsensä. Sitten aloitti Tumppi oksentelun, ja jatkoi pari vuorokautta. Jouduimme jälleen perumaan kielitunteja Tumpin huonon kunnon vuoksi.
Samaan aikaan pääsiäisen kanssa Thaimaassa vietetään yhtä vuoden suurimmista juhlista, Songkrania (http://www.thailandlife.com/songkran.htm). Se on kuunkiertoon perustuvan vuosisyklin mukainen thailainen Uuden vuoden juhla, vaikkakin virallisesti täälläkin vuosi vaihtuu 1. tammikuuta (ja vuosiluku siis on 2549). Songkran on myös eräänlainen "kiitollisuuden juhla", perhesiteet ovat tärkeitä, vanhempia ihmisiä kunnioitetaan pirskottamalla näiden ranteille vettä. Samoin tehdään munkeille ja Buddhan patsaille,joita on tuotu jokaisen ostoskeskuksen ja kaupankin edustoille (siis patsaita..) Siellä ihmiset ovat saaneet käydä valelemassa patsaita ruusuvedellä. Vanhan vuoden päätteeksi ihmiset myös puhdistivat talonsa, jotta uusi vuosi voidaan aloittaa puhtaasti. Tämä veden pirskottelu ja puhdistutumisriitit ovat muuntuneet niin, että tänä päivänä juhla on ulospäin ainakin paljolti vedenheittelyjuhla - kaikki kastellaan, kenet vain voidaan... Kaduilla kulkee kymmenittäin lava-autoja, joiden lavalle on lastattu kymmenkunta lasta tai nuorta ja muutama iso saavillinen vettä. Sieltä on hyvä heitellä vettä muiden kulkijoiden joukkoon.. Samoin tienvarret ovat täynnä joukkioita, jotka ovat varustautuneet vesiletkuin ja ämpärein. Näyttää hauskalta. Mopoilijoiden kokemukset juhlasta voivat tosin olla erilaiset kuin meidän "umpiautolla" kulkevien (kts. Monosten sivuilta heidän kokemuksiaan... http://www.monoset.blogspot.com/) Valitettavasti myös vaaratilanteita syntyy,kun mopoilijat koittavat väistää vesisuihkuja "moottoritielläkin"..
Kastumista lieventää se asia, että on todellakin vuoden kuumin aika, lämpötila liikkuu 35-40 asteen tuntumassa, joten hieman viilennystä jo kaipaakin. Meidänkin pihassa on siis vesi lentänyt ja muiden kylän lasten kanssa on myös juostu peräkkäin pitkin katuja vesipyssyjen kanssa.. Ja hauskaa on!! (Sanuk maak!)
Pääsiäistä on tehty Sagan kanssa askartelemalla. On piirretty ja väritetty, muovailtu "taikataikinasta" pupuja ja tipuja ja sitten maalattu niitä. Saga on kuunnellut Vesseliraamattua ahkerasti, ja ehti kuunnella sekä Vanhan Testamentin ensimmäisen pääsiäisen kuin Uuden Testamentinkin pääsiäistapahtumat. Olemme viettäneet siis varsin rauhallisen pääsiäisen kotona. Huomenna maanantaina meillä alkaa taas arki ja opiskelut.
Olemme tänä pääsiäisenä jälleen iloinneet siitä uutisesta, että Jeesus kuoli ristillä meidän tähtemme. Mutta Hän ei jäänyt hautaan, vaan nousi ylös!
Edellisestä taudista selvittyämme meni noin viikko "terveiden kirjoissa". Tosin senkin ajan Danilla oli/on flunssa, yskii öisin varsinkin tosi kovasti. Tiistai-iltana Daniel alkoi taas yllättäen oksentaa, mutta tälläkertaa tauti talttui vuorokaudessa ja parin päivän jälkeen Dani oli jo taas vauhdikas oma itsensä. Sitten aloitti Tumppi oksentelun, ja jatkoi pari vuorokautta. Jouduimme jälleen perumaan kielitunteja Tumpin huonon kunnon vuoksi.
Samaan aikaan pääsiäisen kanssa Thaimaassa vietetään yhtä vuoden suurimmista juhlista, Songkrania (http://www.thailandlife.com/songkran.htm). Se on kuunkiertoon perustuvan vuosisyklin mukainen thailainen Uuden vuoden juhla, vaikkakin virallisesti täälläkin vuosi vaihtuu 1. tammikuuta (ja vuosiluku siis on 2549). Songkran on myös eräänlainen "kiitollisuuden juhla", perhesiteet ovat tärkeitä, vanhempia ihmisiä kunnioitetaan pirskottamalla näiden ranteille vettä. Samoin tehdään munkeille ja Buddhan patsaille,joita on tuotu jokaisen ostoskeskuksen ja kaupankin edustoille (siis patsaita..) Siellä ihmiset ovat saaneet käydä valelemassa patsaita ruusuvedellä. Vanhan vuoden päätteeksi ihmiset myös puhdistivat talonsa, jotta uusi vuosi voidaan aloittaa puhtaasti. Tämä veden pirskottelu ja puhdistutumisriitit ovat muuntuneet niin, että tänä päivänä juhla on ulospäin ainakin paljolti vedenheittelyjuhla - kaikki kastellaan, kenet vain voidaan... Kaduilla kulkee kymmenittäin lava-autoja, joiden lavalle on lastattu kymmenkunta lasta tai nuorta ja muutama iso saavillinen vettä. Sieltä on hyvä heitellä vettä muiden kulkijoiden joukkoon.. Samoin tienvarret ovat täynnä joukkioita, jotka ovat varustautuneet vesiletkuin ja ämpärein. Näyttää hauskalta. Mopoilijoiden kokemukset juhlasta voivat tosin olla erilaiset kuin meidän "umpiautolla" kulkevien (kts. Monosten sivuilta heidän kokemuksiaan... http://www.monoset.blogspot.com/) Valitettavasti myös vaaratilanteita syntyy,kun mopoilijat koittavat väistää vesisuihkuja "moottoritielläkin"..
Kastumista lieventää se asia, että on todellakin vuoden kuumin aika, lämpötila liikkuu 35-40 asteen tuntumassa, joten hieman viilennystä jo kaipaakin. Meidänkin pihassa on siis vesi lentänyt ja muiden kylän lasten kanssa on myös juostu peräkkäin pitkin katuja vesipyssyjen kanssa.. Ja hauskaa on!! (Sanuk maak!)
Pääsiäistä on tehty Sagan kanssa askartelemalla. On piirretty ja väritetty, muovailtu "taikataikinasta" pupuja ja tipuja ja sitten maalattu niitä. Saga on kuunnellut Vesseliraamattua ahkerasti, ja ehti kuunnella sekä Vanhan Testamentin ensimmäisen pääsiäisen kuin Uuden Testamentinkin pääsiäistapahtumat. Olemme viettäneet siis varsin rauhallisen pääsiäisen kotona. Huomenna maanantaina meillä alkaa taas arki ja opiskelut.
Olemme tänä pääsiäisenä jälleen iloinneet siitä uutisesta, että Jeesus kuoli ristillä meidän tähtemme. Mutta Hän ei jäänyt hautaan, vaan nousi ylös!
9.4.06
Viikkovilinää
April 09
Viikkovilinää
Arki rullaa jälleen. Kielenopiskelu jatkuu sairasloman jälkeen vauhdilla ja lämmin ilma saa hien virtaamaan. Muutenkin on riittänyt pientä touhua kaiken normaalin ohella.
Autokorjaamolla
Maanantaina olimme kielituntien jälkeen lähdössä asioille, mutta auto ei käynnistynytkään. Tumppi arveli vian olevan akussa, joka oli ostettu noin 3 kuukautta sitten. Akun kyljessä oli liikkeen tarra, ja puhelinnumero, jonne soitto. Noin 10 minuutin kuluttua mies ajoi pihaan mopolla, akku sidottuna mopon penkille. Korjaaja tarkisti akun kunnon, ja vaihtoi tuomansa akun paikalleen. Auto ei yhäkään käynnistynyt, joten vika arveltiin olevan startissa. Työnsimme auton käyntiin ja sitten korjaamolle, josta mies toi Tumpin takaisin kotiin ja lupasi auton olevan valmis kolmen tunnin kuluttua. Näin oli, ja startin korjaus onnistui.
Myrkyttäjiä
Pihassamme on näkynyt lastemme lisäksi jos jonkinnäköistä viipeltäjää käärmeistä juoksujalkaisiin ja skorpioniin sekä monenkokoisia ja -näköisiä muurahaisia. Vuokraemäntämme ehdotti kuukausittaista myrkytystä talossamme. Ensimmäisellä kerralla pihaan ajoi kuuden miehen porukka, jotka myrkyttivät myös pihapiirin, jatkossa riittää sisätilojen myrkyttäminen. Myrkky on todella vahvan hajuista, joten myrkyttäjän tulo tietää pikaista pakenemista pois kotoa, palata saa kuitenkin parin tunnin päästä. Tämän viikon myrkyttäjän jäljiltä keittiön oven alta paljastui juoksujalkaisten ”pesäkolo”, mittaa ötököillä oli n. 3- 7 cm (Lue lisää juoksujalkaisista suomeksi täältä) Daniel on varsin kiinnostunut kaikista ”muura-häkeistä” (niin hän kutsuu kaikkia ötököitä), juoksee jokaisen ötökän perässä ja haluaisi ottaa ne mieluiten syliinsä... Välillä äitinä pelottaa, mutta joka hetki en voi Danin askelia valvoa. Siispä luotan enkeli-vartioon ja koitan vain opettaa Dania, ettei saa koskea... (arvatkaa vaan, uskooko?! Ne kun on NIIIIN mielenkiintoisia)
Hedelmistään puu tunnetaan... jos tunnistetaan!
Pihassamme kasvaa useammanlaisia puita ja nyt yllätykseksemme lähes jokaisessa puussa on jonkunnäköisiä ”hedelmiä”. Etupihan puussa kasvaa tamarindeja ja takapihan puusta löytyy mangoja, muutamasta muusta puusta vielä suomeksi määrittelemättömiä hedelmiä. Lapset osallistuivat innolla erään puun hedelmien poimintaan ja koemaisteluun, vaikka kirpeitä olivatkin!
Viikkovilinää
Arki rullaa jälleen. Kielenopiskelu jatkuu sairasloman jälkeen vauhdilla ja lämmin ilma saa hien virtaamaan. Muutenkin on riittänyt pientä touhua kaiken normaalin ohella.
Autokorjaamolla
Maanantaina olimme kielituntien jälkeen lähdössä asioille, mutta auto ei käynnistynytkään. Tumppi arveli vian olevan akussa, joka oli ostettu noin 3 kuukautta sitten. Akun kyljessä oli liikkeen tarra, ja puhelinnumero, jonne soitto. Noin 10 minuutin kuluttua mies ajoi pihaan mopolla, akku sidottuna mopon penkille. Korjaaja tarkisti akun kunnon, ja vaihtoi tuomansa akun paikalleen. Auto ei yhäkään käynnistynyt, joten vika arveltiin olevan startissa. Työnsimme auton käyntiin ja sitten korjaamolle, josta mies toi Tumpin takaisin kotiin ja lupasi auton olevan valmis kolmen tunnin kuluttua. Näin oli, ja startin korjaus onnistui.
Myrkyttäjiä
Pihassamme on näkynyt lastemme lisäksi jos jonkinnäköistä viipeltäjää käärmeistä juoksujalkaisiin ja skorpioniin sekä monenkokoisia ja -näköisiä muurahaisia. Vuokraemäntämme ehdotti kuukausittaista myrkytystä talossamme. Ensimmäisellä kerralla pihaan ajoi kuuden miehen porukka, jotka myrkyttivät myös pihapiirin, jatkossa riittää sisätilojen myrkyttäminen. Myrkky on todella vahvan hajuista, joten myrkyttäjän tulo tietää pikaista pakenemista pois kotoa, palata saa kuitenkin parin tunnin päästä. Tämän viikon myrkyttäjän jäljiltä keittiön oven alta paljastui juoksujalkaisten ”pesäkolo”, mittaa ötököillä oli n. 3- 7 cm (Lue lisää juoksujalkaisista suomeksi täältä) Daniel on varsin kiinnostunut kaikista ”muura-häkeistä” (niin hän kutsuu kaikkia ötököitä), juoksee jokaisen ötökän perässä ja haluaisi ottaa ne mieluiten syliinsä... Välillä äitinä pelottaa, mutta joka hetki en voi Danin askelia valvoa. Siispä luotan enkeli-vartioon ja koitan vain opettaa Dania, ettei saa koskea... (arvatkaa vaan, uskooko?! Ne kun on NIIIIN mielenkiintoisia)
Hedelmistään puu tunnetaan... jos tunnistetaan!
Pihassamme kasvaa useammanlaisia puita ja nyt yllätykseksemme lähes jokaisessa puussa on jonkunnäköisiä ”hedelmiä”. Etupihan puussa kasvaa tamarindeja ja takapihan puusta löytyy mangoja, muutamasta muusta puusta vielä suomeksi määrittelemättömiä hedelmiä. Lapset osallistuivat innolla erään puun hedelmien poimintaan ja koemaisteluun, vaikka kirpeitä olivatkin!
31.3.06
:)
Tämä päivä valkeni mukavissa merkeissä. Sagalla ei enää kuumetta, Danin ripulointi loppunut ja Tumppikaan ei enää oksenna. Näiden lisäksi kiitosaiheena myös se, että Kirsi näyttää säästyneen taudilta.
Iso kiitos jälleen esirukouksistanne!
Elämä alkaa voittaa!!
Iso kiitos jälleen esirukouksistanne!
Elämä alkaa voittaa!!
30.3.06
Lisää potilaita
Daniel on jo hieman parempi, jotain silloin tällöin jo huolii suuhunsa. Nyt vuorostaan Saga oli viime yönä kuumeessa, pientä lämpöä ollut jo monta päivää. Sagalla lieviä flunssan oireita. Tumpilla taasen tuo mahapuoli vetää olon heikoksi, oksentaa ja ripuloi myös ja tämä päivä on mennyt petissä Danielin kanssa...
Kiitos kaikille meitä muistaneille! Rukoukset ovat kantaneet ja viestit lohduttaneet!
Kiitos kaikille meitä muistaneille! Rukoukset ovat kantaneet ja viestit lohduttaneet!
29.3.06
Väsynyt perhe
Illalla palasimme sairaalasta jo huomattavasti virkeämmän pojan kanssa. Yö meni suht' rauhallisesti, eikä kuumettakaan ole enää ollut.
Ripulointi yhä jatkuu, ja Dani on todella väsynyt ja itkuinen, eikä yhäkään saada syömään eikä juomaan oikein mitään. Koko perhe alkaa olla jo todella väsyneitä.
Joten jäämme jälleen Taivaallisen Isämme käsivarsille, ja sulkeudumme esirukouksiinne, ystävät!
Ripulointi yhä jatkuu, ja Dani on todella väsynyt ja itkuinen, eikä yhäkään saada syömään eikä juomaan oikein mitään. Koko perhe alkaa olla jo todella väsyneitä.
Joten jäämme jälleen Taivaallisen Isämme käsivarsille, ja sulkeudumme esirukouksiinne, ystävät!
28.3.06
Danin sairaalareissu
Taas olemme saaneet uusia kokemuksia täältä kaukaa Kaakkois-Aasiasta. Tällä kertaa siis tutustuimme sairaalaelämään, tosin tapa oli hieman epämukava...
Lauantaina olimme illalla lasten kanssa syömässä ostoskeskuksessa, ja kun palasimme kotiin, kaikki oli normaalisti. Dani nukahti hyvin, mutta puolenyön aikaan heräsimme Danin itkuun: oli oksentanut sänkyyn ja lattialle yrittäessään kömpiä sängystään pois. Otimme hänet makuuhuoneemme lattialle nukkumaan, ja parin tunnin sisällä hän oksensi vielä pari kertaa rajusti. Aamuyön Dani nukkui suht’ hyvin. Aamulla sitten hän alkoi ripuloida ja oksentaa jokaisen vesitipankin parin minuutin sisällä, kun oli jotain suuhunsa saanut. Jo puolenpäivän aikaan Dani oli aivan nuutunut, ei pysynyt enää jaloillaan ja torkkui sylissä. Dani nukkui pitkät unet, ja neljän tunnin unien jälkeen, kun menin herättelemään, en meinannut saada häntä hereille. Silmät pyörähtelivät päässä ja poika oli veltto. Silloin päätimme lähteä sairaalaan, kun pissaakaan ei ollut koko päivänä tullut, ja nestettä ei oltu saatu menemään ilman oksentamista.
Saga vietiin naapuriin Kristiinan ja Arton luokse muun perheen lähtiessä toiselle puolen kaupunkia RAM 1-sairaalaan. Meidät ohjattiin lastentautien puolelle, jossa noin puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme lastenlääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli todella miellyttävä nainen, puhui hyvää englantia, ja tuntui muutenkin hyvältä. Tutkittaessa Dani makasi pöydällä, ei reagoinut mitenkään. Lääkäri arveli syyksi ruokamyrkytystä voimakkaiden ja nopeiden oireiden vuoksi ja passitti meidät osastolle. Yksityishuone oli kuin hotellissa keittiönurkkauksineen, mikroineen ja internet-yhteyksineen.
Kolme hoitajaa tuli pukemaan Danin sairaalavaatteisiin, ottamaan verikokeita ja laittamaan tippakanyyliä. Danin huonosta kunnosta kertoo sekin, että ei herännyt verikokeiden ottoon, heräsi tippaa laitettaessa, mutta ei päästänyt silloinkaan ääntäkään... Tiputus aloitettiin heti verikokeiden oton jälkeen ja Dani nukahti pian. Yö meni suhteellisen rauhallisesti, hoitajat kävivät parin tunnin välein mittaamassa lämpöä ja katsomassa kuntoa. Aamulla kuume äkisti alkoi nousta ja ripulointi jatkui, vaikkakin oksentelua ei enää ollut. Kuume nousi yli 39:n asteen ja sitten alkoikin kuumeen alentaminen monenlaisin lääkkein. Kuume ensin laski pari kertaa, mutta sitten pian nousi yli neljänkymmenen. Koska Danielilla on taustalla kuumekouristus, määräsi lääkäri kouristusten estoon rauhoittavaa lääkettä, koska kuumetta ei saatu alas. Nesteytystä jatkettiin, koska Dani ei kuumeisena ottanut suun kautta juurikaan mitään. Maha oli sekaisin, ja edes kuumeisena Dani ei suostunut tekemään mitään vaippaan, vaan joka kerta oli mentävä vessaan. Siellä kaksin käsin pitelimme häntä pöntöllä, kun hän ei itse jaksanut pitää edes päätään pystyssä... Surkean näköinen Dani oli, eikä ollenkaan oma itsensä, kun vain makasi kaiken aikaa sängyssä...
Illalla äiti oli jo aivan väsynyt ja itkuinen, joten päätettiin vaihtaa vuoroja, eli minä lähdin Sagan kanssa vuorostaan kotiin ja Tumppi jäi Danin kanssa sairaalaan.
Ma-ti-välisenä yönä kuume vielä kipusi neljäänkymmeneen ja sitä lääkittiin ja Dania valeltiin viileällä vedellä. Aamulla kuume oli laskenut, eikä ole enää sen jälkeen noussut. Yhäkin pientä lämpöä on, mutta se ei Daniakaan enää haittaa. Kun saavuimme Sagan kanssa sairaalaan aamuyhdeksältä, odotti petissä jo istumassa pirteä pieni mies, joka ensimmäistä kertaa kahteen päivään puhui jo kunnolla ja huusi: ”Äiti tuli!” Ihanalta tuntui, ja huulilta nousi spontaani: KIITOS JEESUS! Dani on takaisin elävien kirjoissa!
Huomenna tulemme vielä takaisin sairaalaan näytille, kun Daniel ei ole häävisti syönyt/juonut , että paraneminen lähtee varmasti käyntiin.
Eilen lääkärin käydessä katsomassa Dania, hän kysyi, mitä teemme täällä. Kerroin, että olemme lähettejä, nyt opiskelemme kieltä. Hän sanoi, että meillä onkin kova työ opiskella Raamattua thaiksi, se kun on kirjoitettu ”Kuninkaitten kielellä”. Keskustelimme jonkun sanan aiheesta. Tänään kun hän tuli tekemään kotiinlähtötarkastusta, hän sanoi, että ”Lapset ovat Jumalan lahja, eikö olekin niin?” Vastasin, että olemme kiitollisia Jumalalle, että saimme Danin takaisin. Hän myönteli, ja lähtiessään hän toivotti meille vielä Jumalan siunausta.
Sairaalareissumme sai siis onnellisen lopun. Nyt Dani jo juoksee ympäriinsä ja pomppii tuolilta toiselle.. On oma IHANAN VILKAS itsensä!
Kiitos kaikille teille, jotka muistitte Danielia ja koko perhettä rukouksin! Tänään huuliltamme nousee kiitosrukous, jälleen Hän kuuli, auttoi ja kantoi!
Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa
ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
Sillä suuri on sinun armosi
ja ulottuu ylitse taivasten
ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.
Ps 108:4-5
Lauantaina olimme illalla lasten kanssa syömässä ostoskeskuksessa, ja kun palasimme kotiin, kaikki oli normaalisti. Dani nukahti hyvin, mutta puolenyön aikaan heräsimme Danin itkuun: oli oksentanut sänkyyn ja lattialle yrittäessään kömpiä sängystään pois. Otimme hänet makuuhuoneemme lattialle nukkumaan, ja parin tunnin sisällä hän oksensi vielä pari kertaa rajusti. Aamuyön Dani nukkui suht’ hyvin. Aamulla sitten hän alkoi ripuloida ja oksentaa jokaisen vesitipankin parin minuutin sisällä, kun oli jotain suuhunsa saanut. Jo puolenpäivän aikaan Dani oli aivan nuutunut, ei pysynyt enää jaloillaan ja torkkui sylissä. Dani nukkui pitkät unet, ja neljän tunnin unien jälkeen, kun menin herättelemään, en meinannut saada häntä hereille. Silmät pyörähtelivät päässä ja poika oli veltto. Silloin päätimme lähteä sairaalaan, kun pissaakaan ei ollut koko päivänä tullut, ja nestettä ei oltu saatu menemään ilman oksentamista.
Saga vietiin naapuriin Kristiinan ja Arton luokse muun perheen lähtiessä toiselle puolen kaupunkia RAM 1-sairaalaan. Meidät ohjattiin lastentautien puolelle, jossa noin puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme lastenlääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli todella miellyttävä nainen, puhui hyvää englantia, ja tuntui muutenkin hyvältä. Tutkittaessa Dani makasi pöydällä, ei reagoinut mitenkään. Lääkäri arveli syyksi ruokamyrkytystä voimakkaiden ja nopeiden oireiden vuoksi ja passitti meidät osastolle. Yksityishuone oli kuin hotellissa keittiönurkkauksineen, mikroineen ja internet-yhteyksineen.
Kolme hoitajaa tuli pukemaan Danin sairaalavaatteisiin, ottamaan verikokeita ja laittamaan tippakanyyliä. Danin huonosta kunnosta kertoo sekin, että ei herännyt verikokeiden ottoon, heräsi tippaa laitettaessa, mutta ei päästänyt silloinkaan ääntäkään... Tiputus aloitettiin heti verikokeiden oton jälkeen ja Dani nukahti pian. Yö meni suhteellisen rauhallisesti, hoitajat kävivät parin tunnin välein mittaamassa lämpöä ja katsomassa kuntoa. Aamulla kuume äkisti alkoi nousta ja ripulointi jatkui, vaikkakin oksentelua ei enää ollut. Kuume nousi yli 39:n asteen ja sitten alkoikin kuumeen alentaminen monenlaisin lääkkein. Kuume ensin laski pari kertaa, mutta sitten pian nousi yli neljänkymmenen. Koska Danielilla on taustalla kuumekouristus, määräsi lääkäri kouristusten estoon rauhoittavaa lääkettä, koska kuumetta ei saatu alas. Nesteytystä jatkettiin, koska Dani ei kuumeisena ottanut suun kautta juurikaan mitään. Maha oli sekaisin, ja edes kuumeisena Dani ei suostunut tekemään mitään vaippaan, vaan joka kerta oli mentävä vessaan. Siellä kaksin käsin pitelimme häntä pöntöllä, kun hän ei itse jaksanut pitää edes päätään pystyssä... Surkean näköinen Dani oli, eikä ollenkaan oma itsensä, kun vain makasi kaiken aikaa sängyssä...
Illalla äiti oli jo aivan väsynyt ja itkuinen, joten päätettiin vaihtaa vuoroja, eli minä lähdin Sagan kanssa vuorostaan kotiin ja Tumppi jäi Danin kanssa sairaalaan.
Ma-ti-välisenä yönä kuume vielä kipusi neljäänkymmeneen ja sitä lääkittiin ja Dania valeltiin viileällä vedellä. Aamulla kuume oli laskenut, eikä ole enää sen jälkeen noussut. Yhäkin pientä lämpöä on, mutta se ei Daniakaan enää haittaa. Kun saavuimme Sagan kanssa sairaalaan aamuyhdeksältä, odotti petissä jo istumassa pirteä pieni mies, joka ensimmäistä kertaa kahteen päivään puhui jo kunnolla ja huusi: ”Äiti tuli!” Ihanalta tuntui, ja huulilta nousi spontaani: KIITOS JEESUS! Dani on takaisin elävien kirjoissa!
Huomenna tulemme vielä takaisin sairaalaan näytille, kun Daniel ei ole häävisti syönyt/juonut , että paraneminen lähtee varmasti käyntiin.
Eilen lääkärin käydessä katsomassa Dania, hän kysyi, mitä teemme täällä. Kerroin, että olemme lähettejä, nyt opiskelemme kieltä. Hän sanoi, että meillä onkin kova työ opiskella Raamattua thaiksi, se kun on kirjoitettu ”Kuninkaitten kielellä”. Keskustelimme jonkun sanan aiheesta. Tänään kun hän tuli tekemään kotiinlähtötarkastusta, hän sanoi, että ”Lapset ovat Jumalan lahja, eikö olekin niin?” Vastasin, että olemme kiitollisia Jumalalle, että saimme Danin takaisin. Hän myönteli, ja lähtiessään hän toivotti meille vielä Jumalan siunausta.
Sairaalareissumme sai siis onnellisen lopun. Nyt Dani jo juoksee ympäriinsä ja pomppii tuolilta toiselle.. On oma IHANAN VILKAS itsensä!
Kiitos kaikille teille, jotka muistitte Danielia ja koko perhettä rukouksin! Tänään huuliltamme nousee kiitosrukous, jälleen Hän kuuli, auttoi ja kantoi!
Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa
ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
Sillä suuri on sinun armosi
ja ulottuu ylitse taivasten
ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.
Ps 108:4-5
26.3.06
Sairaalareissu
Dani sairaana
Taas on Dani raukka kipeänä. Viime yönä aloitti oksentelun ja ripuloinnin ja yhä jatkuu. Kovasti on poika väsynyt, eikä mikään pysy sisällä. Muistathan rukouksin!!
...
Sairaalareissu
Dani reppanalla eivät jalat enää kantaneet, joten päätimme lähteä sairaalaan. Ram 1:ssä poika lepäilee tämän yön äitinsä kanssa. Lääkäri epäili ruokamyrkytystä, koska tauti oli niin raju. Pojalla on komea huone sairaalan 10 kerroksessa. Nukahti sinne vaaleanpunaiseen pinnasänkyyn. Rukoillaan, että huomenna jo olisi nesteytys tehonnut ja pääsisi aamulla kotiin. Varsinaisen raportin tapahtuneesta kirjoittaa sairaanhoitaja (Kirsi) kotiin palattuaan.
...
Kirsi tuli vuorostaan toiseksi yöksi kotiin Sagan kanssa. Eli Dani jäi yhä sairaalaan, tällä kertaa isänsä kanssa. Tänään oksentaminen loppunut, mutta ripuloi yhä. Nyt on kuume korkealla (yli 39 koko ajan), eikä ole saatu lääkkeillä laskemaan, joten pojan kunto edelleen todella heikko. Suonensisäisesti nesteytetään ja lääkitään, kun suun kautta ei tahdo saada mitään menemään.
Muistakaa rukouksin, että huomenna olisi taudin selkä jo taitettu, ja Dani saisi olla iloinen, oma itsensä!!
Taas on Dani raukka kipeänä. Viime yönä aloitti oksentelun ja ripuloinnin ja yhä jatkuu. Kovasti on poika väsynyt, eikä mikään pysy sisällä. Muistathan rukouksin!!
...
Sairaalareissu
Dani reppanalla eivät jalat enää kantaneet, joten päätimme lähteä sairaalaan. Ram 1:ssä poika lepäilee tämän yön äitinsä kanssa. Lääkäri epäili ruokamyrkytystä, koska tauti oli niin raju. Pojalla on komea huone sairaalan 10 kerroksessa. Nukahti sinne vaaleanpunaiseen pinnasänkyyn. Rukoillaan, että huomenna jo olisi nesteytys tehonnut ja pääsisi aamulla kotiin. Varsinaisen raportin tapahtuneesta kirjoittaa sairaanhoitaja (Kirsi) kotiin palattuaan.
...
Kirsi tuli vuorostaan toiseksi yöksi kotiin Sagan kanssa. Eli Dani jäi yhä sairaalaan, tällä kertaa isänsä kanssa. Tänään oksentaminen loppunut, mutta ripuloi yhä. Nyt on kuume korkealla (yli 39 koko ajan), eikä ole saatu lääkkeillä laskemaan, joten pojan kunto edelleen todella heikko. Suonensisäisesti nesteytetään ja lääkitään, kun suun kautta ei tahdo saada mitään menemään.
Muistakaa rukouksin, että huomenna olisi taudin selkä jo taitettu, ja Dani saisi olla iloinen, oma itsensä!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)