Kuulumisia

Olemme saaneet tiedusteluja siitä, miten nyt Suomessakin uutisissa olevat Bangkokin ja ChiangMain mellakat ja rähinät vaikuttavat meidän elämäämme. Vastaus on yksinkertainen: ei juuri mitenkään. Täällä idässä on meneillään vilkkain riisiaika, eikä nyt ole aikaa miettiä muuta :) Me olemme siis kunnossa, eivätkä Bangkokin tapahtumat ole vaikuttaneet meihin. Seuraamme toki tiiviisti uutisia, ja odottelemme, mihin tilanne johtaa.

Tiimiimme aiemmin kuulunut Käew on palaamassa nyt loppuviikosta HongKongista takaisin Rattanaburiin, joten hänen kotiinpaluunsa saattaa viivästyä, jos kenttiä ei saada pian auki. 

Meillä on joulujuhlien suunnittelut kovassa vauhdissa. Kid's clubin lasten ja heidän perheidensä joulujuhla on suunniteltu pidettäväksi lauantaina 20.12. Harjoitukset on jo aloitettu,

Tytöt harjoittelemassa "tanssiesitystä"

Tässä harjoitellaan sanoja "Jouluyö, juhlayö"-lauluun

Meilläkin talossa raikaa thailaiset joululaulut jo kolmatta viikkoa :) Lapset ovat aloittaneet joulukuvien värityksen (äiti tulostaa lisää netistä:), joita liimaillaan sitten "joulukirjaan". Kovasti odotellaan ensi maanantaita, ja joulukalenterin luukkujen avaamista. Kalenterit ovat vielä postissa matkalla Suomesta tänne, joten toivotaan, että maanantaina ovat perillä :)

Minä (kirsi) ja lapset olemme olleet talven ensimmäisessä flunssassa reilun viikon verran. Viime viikolla olimme kaikki myös kuumeessa (tietysti juuri silloin, kun Tumppi oli Surinissa pastori Henryn kokouksissa..), nyt on kuume pois, vain nuha ja yskä jatkuvat. Sitkeältä tauti tuntuu, mutta eiköhän se tästä. Onneksi on Suomesta tuotuja mustaherukan makuisia Finrexin-pusseja jäljellä. Pelkästä hyvästä tuoksusta tulee jo parempi olo! 

Viileämpi ilma toi kovat tuulet tullessaan (vai olisikohan toisinpäin...) Kovalla tuulella on hyvä lennättää leijaa läheisellä pellolla! Ilma on tosiaan ihanan viileää, aamuisin +22 astetta ja pitkähihaiset on oltava päällä. Päivällä lämpötila nousee vielä n.+28:aan asteeseen, joten ei täällä ihan paleltumaan päästä. Mutta eipähän tarvitse pitää tuulettimia päällä!!

Pari päivää sitten pihastamme löytyi taas noin metrin mittainen käärme. Se näytti vaarattomalta (älkää kysykö, millä logiikalla..), ja minä sain omituisen hellyys-puuskan, joten Tumppi suostui vain ajamaan sen pois pihastamme kadulle. Kadulla sitten tuli kaksi miestä vastaan, jotka sanoivat Tumpille käärmeen olevan vaarallinen, ja käskivät tappaa sen, ettei se menisi jonkun taloon. Niin siis tuo käärmetys pääsi hengestään. Yäk. 

Seminaari Surinissa

Viime viikolla Surinissa järjestettiin kaksipäiväinen seminaari seurakuntien työntekijöille ja aktiivisille jäsenille. Opettajana oli Henry Madava, Ukrainassa pastorina toimiva zimbabwelainen mies ja seminaari oli osa hänen tulevaa suurtilaisuuttaan. Hän piti tämän vuoden maaliskuussa vastaavan tilaisuuden naapuriläänissä Buriramissa ja tapahtumat saivat jopa paikallisen television kiinnostumaan tapahtumista. Noiden tilaisuuksien seurauksena Buriramin seurakunnat ovat kasvaneet niin, että monilla on vaikeuksia saada ihmiset mahtumaan seurakunnan tiloihin.

Tulevan vuoden maaliskuussa järjestetään Surinissa vastaavanlainen tilaisuus, johon odotetaan jopa 30 000 kuulijaa iltaa kohden. Surinin läänin seurakunnat ovat jo kuukausien ajan valmistautuneet tähän ja kokoontuneet yhdessä rukoilemaan tilaisuuksien puolesta. Haluamme täällä nähdä samanlaisia tuloksia kuin naapurissa.

Pastori Henry painottaa erityisesti paikallisten seurakuntien roolia omassa toiminnassaan ja opetuksessaan, joten oli todella virkistävää kuunnella hänen opetustaan. Muutenkin pidin opetuksesta, joka käsitteli nimenomaan paikallisen seurakunnan vahvistamista, johtajuutta, vastuun jakamista ja työn suunnitelmallisuutta. Nämä samat aiheet ovat lähellä omaa sydäntäni ja sain itsekin paljon uutta hänen opetuksestaan.

Täytyy myöntää, että lähdin seminaariin hieman kriittisellä mielellä, sillä minulla oli valmiina mielikuva tällaisista "suurmiehistä" jotka järjestävät tilaisuuksia ympäri maailmaa. Ilokseni sain huomata olevani väärässä. Henry oli todella nöyrä puheissaan ja kasvotusten tavallinen "Matti Meikäläinen", aidosti kiinnostunut työstäni ja perheestäni.

Tästä johtuen odotan innolla maaliskuun tilaisuuksia!

Lisätietoja Henry Madavasta löytyy Kiovan Victory Churchin kotisivuilta

kirjoitti Tumppi

Elonkorjuu

Niin on nopeasti aika kulkenut, että ollaan jo tultu riisinleikkuun aikaan myös täällä idän perukoilla. Pari viikkoa sitten alkoi elonkorjuu joillakin jo kellastuneilla peltopalasilla, osa vielä jatkaa kypsymistään.



Paljon on täälläkin siirrytty jo koneelliseen puintiin, ja teillä näkyy lavetteja, joiden kyydissä kuljetetaan kirkkaan monivärisiä puimureita. Joillakin pelloilla työ tehdään yhä käsin, siitä kuva alla.

Bangkok, 3v:n rajapyykki ja vieraita Suomesta

Bangkok yläviistosta

Thaimaassa olomme kolmevuotissynttärit on takana - ja sen kunniaksi olimme Bangkokissa viisuminhakureissussa ja jälleen on uusi vuoden viisumi taskussa. Sen lisäksi saimme pitää Helsingin mummua ja vaaria luonamme kaksi viikkoa.

Viisuminhakureissulla Bangkokissa saimme tavata jälleen ystäviä ja lähettitovereita. Ensimmäiset päivät asuimme raamattukoululla, ja "niillä kulmilla" tapaakin mukavasti muita suomalaisia. Tämän kertainen "bonus" oli se, että samaan aikaan siellä oli myös kaksi "yksikköä" Bangladeshista, Adamsit ja Kuosmaset, joiden kanssa olimme yhtä aikaa lähetyslinjalla. Mm. "Naisten sauna" suomikoulun kattotasanteella ja China Townin toriretki Riian kanssa olivat Kirsin tämän syksyisiä huippuhetkiä ;) Samalla reissulla Saga pääsi yökylään ystävälleen Janetelle, ja Dani sai touhuilla Nooan kanssa ThaiSuKon isolla pihamaalla... Oikein mukava viikonloppu niillä kulmilla!

Saga, Nanu, Dani, Nooa ja ThaiSuKon koirat

Nooan ja Danin lähtöhalaus

Sitten siirryimme keskustaan Bangkok Christian Guest Houseen muutamaksi päiväksi. Siitä oli lyhyt matka mm. immigrationiin, josta haimme uudet viisumit. Tänä vuonna selvisimme virastossa reilun kahden tunnin odottamisella. Samalla kävimme hakemassa viralliset kielikokeen todistukset - olipas juhlallista lukea paperia, jota varten viime syksynä vielä pakerrettiin hiki hatussa! Tuon paperin haku oli pidempi prosessi, sillä Bangkokin mielenosoitusten vuoksi tuolla alueella monia katuja oli suljettu, ja taksi joutui pujottelemaan kiertoteitä ruuhkissa.

Kielikoepaikan portilta

Samalla viikolla myös mummu ja vaari tulivat Suomesta käymään. Haimme heidät lentokentältä -joka alkaa olla tuttu paikka myös lapsille.. aina on joku joko tulossa tai menossa... Saga ja Dani odottaa kentällä aidan takana, joko näkyy mummua ja vaaria

Kävimme mummun ja vaarin kanssa mm. syömässä Thaimaan korkeimmassa rakennuksessa, josta olikin hulppeat näköalat yli Bangkokin! Bangkokin kiemuraisia teitä monessa kerroksessa

Saga ja kaupunkimaisema kännykameralla kuvattuna..

Lavataksin kyydissä

Kaksi viikkoa kuluivat todella nopeasti ja eilen illalla saattelimme heidät jo kotimatkalle Ubonin lentokentällä. Mukava on saada vieraita käymään, mutta lentokenttäjäähyväiset on aina yhtä kurjia, kun tietää, että seuraavaan tapaamiseen on pitkä aika.

Kiva, kun kävitte, vaari ja mummu!!

Rukouspäivät ja lähettifoorumi

Kuten Kirsi tuossa aiemmin kirjoittikin olen viime viikkoina reissannut Bangkokin ja Rattanaburin välillä. Tällä viikolla vuorossa olivat lähettien yhteiset rukouspäivät, joita vietettiin maanantaista keskiviikkoon hyvässä ilmapiirissä. Ensin vietimme hiljaista aikaa yhdessä 2 päivää ja keskiviikkona jaoimme yhteisiä rukousaiheita alueittan. Meitä oli paikalla 15-20 riippuen ajankohdasta ja päivästä. Viereisen Suomi-koulun opettajatkin onneksi pääsivät mukaan iltaisin.

Torstaina aloittelimme keskusteluja lähettien yhteisistä asioista. Erilaisten alustusten pohjalta pohdimme sekä omaa että lähetyksemme roolia Thaimaassa. Illat menivät erilaisissa keskusteluissa joko suoraan tai välillisesti työhön liittyen. Oli hyvä saada mielipiteitä muilta sellaisiin asioihin, joita Kirsin kanssa olemme itse pitkään pyöritelleet.

Perjantaina olisi vielä ollut tärkeää keskustelua turvaohjeistosta, mutta olin jo aiemmin sopinut Kirsin ja lasten kanssa, etten ole poissa koko viikkoa. Torstai-iltana Kirsi ja lapset tulivat hakemaan minua tunnin matkan päästä ja kotiin pääsimme noin klo 23. On mukava olla kotona...

-Tumppi-

Uutiskirje

Lähettelin tänään uutis-/rukouskirjettämme sähköpostilla niille, ketkä ovat joskus ilmaisseet kiinnostuksensa sellaista kohtaan. Pikaisessa paluupostissa sain reilun kymmenkunta ilmoitusta, että posti ei ole mennyt perille vastaanottajalleen.. Kenties postiluukku täynnä tai osoite vanhentunut tai jotakin muuta. Eli jos et ole saanut kirjettämme, ja haluaisit sen saada, laitahan sähköpostia tulemaan, niin saadaan osoitteita päivitettyä :)

Tänä iltana saamme isin vihdoin kotiin. Kyllä meillä onkin ollut ikävä! Lähdemme iltapalan jälkeen ajelemaan Chompraan, jonne Tumppi tulee Seijan kyydissä varmaankin joskus kymmenen jälkeen. Huominen onkin sitten jo täynnä palaveria ym, ja on myöskin Käewn viimeinen päivä Rattanassa ennen HongKongiin paluuta. Viikonloppu sitten kuluukin tuttuun tapaan vauhdilla srk:ssa. Mutta niistä lisää myöhemmin! 

viikon touhuja

Viime viikon Tumppi oli Bangkokissa, ja Kirsi lasten kanssa kotona. Tosiasiassa kotona käytiin vaan kääntymässä, touhua riitti kirkolla joka päivälle. Nyt olemme tehneet kivikoruja myyntiin (niitä jo Pirjon mukana menikin Suomeen keväällä), ja niitä suunnitellessa ja tehdessä saa hyvin aikaa kulumaan. Toisena touhuna on ollut "leivontakurssi". Phat on innostunut opettelemaan leipomista, joten sitten on harjoiteltu. Aloitettiin mahdollisimman helpoista (tekotavaltaan ja raaka-aineiltaan), katsotaan sitten minne asti päästään! Nyt on tehty muffineja sekä kaurakeksejä - jotka olivat suuri hitti myös meillä kotona. Saga harjoitteli Phatin kanssa samaan aikaan, kumpikin teki oman taikinan, ja sitten maisteltiin kilpaa, kumman keksit on parempia! Kumpikin onnistuivat hienosti, ja keksit ovat jo aikaa sitten kadonneet parempiin suihin.

Pe-la -välisenä yönä puoli kolmen aikaan Tumppi tuli yöbussilla takaisin Bangkokista. Lauantaina sitten Kid's Clubiin, jossa odottikin mukava yllätys: Paikalla oli 31 lasta! Rukoilemme, että saisimme Phatille kaverin opetukseen, että saisimme jakaa ryhmän kahtia - ikäjakauma kun on 5-12 vuotta, ja nyt ollaan yhdessä ryhmässä. 

Sunnuntaina oli Tumpin saarnavuoro, joten hän lähti kirkolle jo aamuyhdeksältä. Siellä kaikki olivat jo paikalla rukoilemassa, myös uusi nainen, joka oli viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa! Muistakaa tuota naista rukouksin, Jumala kutsuu häntä.. 

Kokous oli todella hyvä, koimme Pyhän Hengen olevan läsnä voimakkaalla tavalla. Alkuun rukoiltiin ja ylistettiin. Sitten eräs Kääew:n ystävä Buriramista todisti. Hän kertoi, kuinka hän ja hänen perhekuntansa olivat tulleet uskoon, ja mitä Jumala oli heidän elämässään tehnyt. Yksi naisen siskoista oli parantunut syövästä, kun hänen puolestaan rukoiltiin. Lääkärit eivät olleet antaneet naiselle mitään toivoa, mutta Jumala kosketti!! Samoin toinen sisko, joka oli vankilassa huumeiden myynnistä, tuli uskoon ja sai todistaa myös vankilassa muille. Viiden vuoden tuomiosta hän joutui kärsimään vain 2 vuotta - myös vankilan sisäpuolella huomattiin hänen elämänsä muutos. Tämä todistuspuheenvuoro oli todella innostava ja rohkaiseva, Jumala toimii voimallisesti tänäkin päivänä! 

Tumppi puhui Jumalan mielen mukaisesta rukouksesta. Minä olin nähnyt hänen muistiinpanonsa, jotka olivat kokonaan suomeksi, ja kuuntelin jälleen ihmeissäni, miten hienosti hän pystyi puhumaan.. Asia tuli selväksi, ja ihmiset elivät saarnan mukana. Katsoin jossain vaiheessa tuota uutta naista, joka oli toista kertaa seurakunnassa. Hän oli siirtynyt istumaan penkkinsä reunalle, ja innostuneena kuunteli jokaista sanaa, eläytyen voimakkaasti saarnaan. Lopuksi vielä rukoilimme yhdessä, ja saimme Tumpin kanssa siunata jokaista paikallaolijaa erikseen. 

Tuo kokous oli viimeinen kerta, kun Kääew on keskuudessamme, hän on saanut vuoden viisumin HongKongiin, ja lähtee matkaa loppuviikosta. 

Tänään maanantaina vein Tumpin aamuseitsemältä Seijan luo Chompraan, josta he lähtivät yhdessä matkaan kohti Bangkokia. Siellä on lähettien rukous- ja keskustelupäivät. Eli toinen viikko peräkkäin, kun olemme täällä lasten kanssa keskenään.. Saa muistaa rukouksin! 

Huomenna tiistaina ajamme naisporukalla (hmmm... onhan meillä tietty Dani miehenä mukana) Suriniin ostamaan Kääew:lle  lentolippua ja ruokaostoksille BigC:hin. Phat menee läänin työntekijöiden kokoontumiseen Surinin kirkolle samaan aikaan. Sitten toivottavasti torstai-iltana saamme Tumpin takaisin kotiin.. Väsy meinaa kovasti painaa, mutta yritetään jaksaa, askel kerrallaan!

Ps.. Kerroin aiemmin rikkoutuneesta kamerastani.. Tumppi vei kameran huoltoon, jossa tutkittiin tilanne.. ja pahalta näyttää. Suljin on rikki ja jotain sähköosia pitäisi myös uusia.. Ilmeisesti tämä kosteus on tehnyt tehtävänsä ja syövyttänyt kameran sisuksia.. Kameraan pitäisi vaihtaa osia yli 2oo euron edestä, joten se taitaa kyllä jäädä tekemättä. Mielummin senkin rahan laittaa uuteen kameraan.. sitten joskus...Joten saa nähdä, milloin seuraavat kuvat ilmestyvät ruutuun! 

Amazing Thailand

Tänään sunnuntai-aamuna Tumppi hyppäsi puoli seitsemältä mopotaksin kyytiin ja sillä sitten Rattanaburin bussiasemalle. Seitsemältä lähti hänen linja-autonsa kohti Bangkokia. Me muut jäimme kotimiehiksi, sillä Tumpin ohjelma Bangkokissa on aika täysi, eikä reissuelämä lasten kanssa ole aina kovin herkkua - varsinkin kun matkoihin kuuluu 7 tunnin autossa istuminen suuntaansa.

Mahatauti on kiusannut meitä tällä viikolla lievänä, mutta nyt taidetaan olla voiton puolella. Tällä kertaa lapset säästyivät pahemmalta taudilta, tämä pöpö iski vain aikuisiin.
Niin kuin jo aiemmin kirjoitin, on vettä tullut tosi reippaalla tahdilla. Ilman kosteus on korkea ja samalla ilmakin on viilentynyt huimasti (27 astetta monena päivänä). Surinissa kauppareissulla käydessä huomasimme, että ympäröivät riisipellotkin ovat saaneet osansa vedestä, monin paikoin vettä tulvi pelloilla. Me katselimme tuota näkymää ihmeissämme, olemmehan kuulleet, että tämä itä-Thaimaa on todella kuivaa aluetta... Mutta ehkäpä se sitten kuivaan aikaan onkin sitä. Nyt vettä tuntuu olevan liiankin kanssa.

Minä yritin tällä viikolla saada uusituksi mopokorttiani, mutta hieman hankalaa se on ollut.. ChiangMaissa hommat onnistuivat, kun meillä siellä oli kaikki tarvittavat asiakirjat, mutta täällä se onkin ollut vähän vaikeampaa. Erinäisiä papereita on koitettu metsästää sieltä täältä, mutta huonolla menestyksellä. Tiesimme, että minulta puuttuu yksi paperi, mutta lähdimme silti yrittämään ajoneuvovirastoon. Edellisenä iltana kävin läheisellä klinikalla hakemassa lääkärintodistuksen ajokorttia varten. Ajoin mopolla klinikalle, jossa oli juuri parhaillaan sähkökatkos. Näin lääkärin, ja hän ohimennen kyseli, mitä Danille kuuluu (olimme edellisellä viikolla käyneet kysymässä Danille astmalääkkeitä häneltä). Sitten lääkäri lähtikin sähkömiehen kanssa tutkimaan kadonneiden sähköjen tilannetta. Minä istuin odotustilassa, jossa vastaanottoapulaiset kysyivät osoitteeni. He kirjoittivat paperin ja pyysivät todistuksesta 30 THB (noin 0,6 Euroa). Minä odotin yhä sitä varsinaista tarkastusta, mutta he sanoivat, että juttu on sillä selvä!! Siis sain terveen paperit juttelemalla hetken lapseni terveydentilasta lääkärin kanssa, ei sanaakaan minusta itsestäni! Koko tähän juttuun meni yhteensä noin 5 minuuttia.. Amazing Thailand!

No, sitten siis ajokorttia kyselemään. Ensimmäinen, vuoden korttini on menossa vanhaksi 25.9. jonka jälkeen minun pitäisi saada 5 vuoden kortti. Menimme siis kyselemään, miten toimitaan. He huomasivat, että meiltä puuttuu se yksi paperi, joten eivät anna uutta korttia. Ja sitäpaitsi ei uutta korttia voi edes anoa, ennen kuin edellinen on mennyt vanhaksi! Mutta aikaa uuden anomiseen on VAIN yksi vuosi, eli ennen ensi vuoden syyskuuta se on uusittava, muuten saatan joutua ajamaan ajokokeen uudelleen...Minun pitää siis ajaa vanhentuneella kortilla. Entäs jos poliisi pysäyttää? No sitten vaan maksat sen 100 THB:n (n. 2 E) sakon, on vastaus. Että näin täällä :)