Sawatdii kha!
Dichan chyy Kirsii. Dichan aayu yiisipcet pii kha. Saamii dichan chyy Tuomo, khaw aayu yiisipcet pii. Luuk dichan chyy Saga kap Daniel. Saga aayu saam khuap kap Daniel aayu nyng khuap sip-et dyan.
(kaikki thaita osaavat, luittehan tekstin armeliaasti virheitä huomaamatta?? )
Ensimmäiset viikot thai-kielen opiskelun parissa ovat meneillään.. Näyttääkö helpolta? Näin osittain "suomalaisittain" foneettisesti kirjoitettuna ilman tounimerkkejä kieli näyttää aika helpolta, koska lähes kaikki varmaankin ymmärtävät, mistä on kyse (tosin nämä lauseet on meidän oppikirjoissamme kirjoitettu erilailla, sillä opiskelemme englannin ääntämisen kautta. samoin näppäimistöstäni puuttuu aika monta äännettä, joten "suomalaisittain" kirjoitettuna...)
Tosiasiassa noidenkin muutaman helpon lauseen oppimiseksi on vieritetty jo useampikin hikipisara.
Ensimmäisen keskustelu-oppitunnin sisältö oli siis nimen ja iän kysymistä ja kertomista, samoin kaikki numerot piti opetella. Toisella tunnilla sitten mentiinkin jo vaikeampiin asioihin, kun opeteltiin kysymään esineiden nimiä ja värejä. Nyt osaan kertoa siis lyijykynäni olevan musta ja kuivamustekynäni sininen...
Opiskelemme nyt alkuun kolmesti viikossa opettaja Khruu Tuktaan johdolla, maanantai-, keskiviikko- ja perjantai- aamupäivisin pari tuntia kerrallaan. Sen jälkeen kotitehtäviin menee helposti toinen kaksi tuntia, kun edellisen kerran sanat ja lauseet on seuraavalla kerralla todella osattava ulkoa. Samoin kuuntelemme myös cd:ltä etukäteen seuraavan tunnin asiat ja sanastot, jotka opettajamme on lukenut nauhalle. Energiaa oppiminen vie yllättävästi, ja varsinkin minulla paineet ovat kovat, kun Tumppi opiskeli alkeita jo Suomessa ollessamme kasettien ja kirjojen avulla. Hän siis loistaa tunneilla ja minä välillä odotan omaa vuoroani aivan paniikissa!
Nytkin kun Tumppi lähti Sagan, Virven ja Monosten (kts. kotisivu linkkilistasta) kanssa Ban Tawai -puukylään, minä jäin kotiin lukemaan läksyjä! 1,5 h jaksoin kirjoittaa sanoja ja lauseita vihkoon ja tankata niitä päähäni, kun oli pakko keittää suomalaiset kahvit ja siirtyä johonkin kevyempään (siis kirjoittamaan tätä! )
Teette hyvin, jos muistatte meitä rukouksin kielenopiskelun ajan. Epätoivo on ehtinyt jo kahden ensimmäisen viikon aikana iskeä monta kertaa: Ei tätä kieltä voi oppia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti