Naistenkokous

Naisten välinen yhteys oli selvästi nähtävissä

Eilen minulla oli etuoikeus vierailla naistenkokouksessa Surinissa. Vein kokoukseen tiimimme jäseniä ja yhden seurakuntalaisen. Yhdessäolosta näkyi selvästi ilo ja vapaus. Istuessani salin takaosassa siunasin tuota joukkoa, joka tulee tekemään vielä suuria asioita läänissämme ja läänin rajojen ulkopuolella.

Ohjelmassa oli paljon ylistystä ja rukousta

Kokouksia järjestetään käsittääkseni parin kuukauden välein, ja niiden tarkoitus on koota yhteen läänin naiset, jotta he voisivat rakentua ja rohkaistua yhdessä. Naistoimikunta on aktiivinen jaosto koko Thaimaassa ja Surinin naiset ovat hyvin aktiivisia kaikessa toiminnassa.

Thaimaahan lähetetään edelleen uusia lähetystyöntekijöitä, mutta asetelma on kovasti erilainen nykyään. Jouduin tuossa kokouksessa jälleen kerran toteamaan sen, että Thaimaan seurakunnilla on paljon opetettavaa Suomen seurakunnille. Tästä hyvänä esimerkkinä on läänin seurakuntien välinen yhteistyö.

Tumppi

Kyläilyä

Maanantai

Maanatai on meillä varsinainen vapaapäivä, mutta halusin kuitenkin lähteä kiertelemään mopolla ympäriinsä. Aikani kierreltyäni osuin tutun kyläpäällikön talolle. Paikallisen tavan mukaan he kutsuivat minut rupattelemaan. Koska hän oli se, joka tuli häätämään vaarattoman käärmeen pihaltamme, siitäkin tietysti puhuttiin. Yritin selitellä, että eihän sitä voi kaikkia käärmeitä tuntea, kun meillä on Suomessa vain yksi vähän vaarallinen ja sitäkin pitää etsiä. (keskustelusta sisuuntuneena rakensin samana iltana käärmeenpyydystimen, Kirsin hankkimien ohjeiden mukaan. Ei tarvii auttaa enää :) ). Kyselin samalla, että kuinkahan paljon vaarallista kobraa tapaa täälläpäin. Kaikki osoittivat kymmenen metrin päässä olevaa metsää. Siellä niitä kuulemma oli, mutta eivät muistaneet milloin viimeksi olisi purrut ihmistä. Ihmisillä kun on tapana ottaa ne kiinni ja syödä.

Pääasia kuitenkin oli se, että sain istua heidän kanssaan ja tehdä tuttavuutta. Tiimimme tavoite on aloittaa työtä juuri tuossa kyläyhteisössä, joten on tärkeää, että minäkin voin tutustua ihmisiin ja heidän elämäänsä tuolla alueella. Huoli maatalouden koneellistumisesta painoi kovasti kyläpäällikön mieltä....ihmisiltä loppuu työt.

"käärmeenpyydystin" 2 metriä pitkä putki,jonka päässä on lenkki.

Käärme olisi tarkoitus saada luikertelemman lenkin läpi, ja sitten kiristetään narusta vetämällä.

Helpommin sanottu kuin tehty???

Tiistai
Tänään kävimme tiimiläisemme Kaewn tai suomeksi Kääon isoveljen luona. Hän asuu hieman kauempana, joten ajoimme autolla koko neljän porukka heidän kotiinsa. Istuimme ja rupattelimme muutaman tunnin ( paljon tosin meni minulta murteen takia ohi). Isäntä tarjoili myös hedelmästä tehtyjä herkkuja ja koska hedelmän nimi oli minulle vieras, niitä lähdettiin hakemaan puusta eri kypsyysvaiheissa. Nimeä en muista enää ja suomeksi sitä tuskin on. Hedelmä muistuttaa hieman kookosta, mutta sen kuori on todella paksu ja kova. Syömistä on sisällä vain pari lusikallista ja maku on melko "mauton". Valitettavasti kuvia ei ole....ne kertoisivat paljon enemmän. Kaew haluaisi perustaa tuohon kotiin ryhmän, jossa voisimme opettaa ja keskustella kristinuskosta kyläläisten kanssa. Koska kylällä ei ole uskovia, olisi tarkoitus antaa heille mahdollisuus perehtyä asioihin ja sitä kautta johtaa heitä eteenpäin.

hedelmiä hakemassa

Tumppi

Sadetta ja matelioiden metsästystä

Sadekausi taisi sitten alkaa. Iltapäivisin, yleensä klo 14-15 aikaan alkaa sade, joka saa pian kadut täyttymään vedestä. Ilmakin viileni sateiden tultua mukavasti, nytkin vaivaiset +30 astetta varjossa. Kosteus tosin lisääntyi, joten nihkeä olo jatkuu edelleen. Ukkoset riepottelevat myöskin ympäröivää luontoa kohtalaisella voimallaan. Kun kunnon tuulenmyräkkä tulee, niin torimyyjien varjot lentelevät, ja hedelmät tippuvat puusta.


Sade toi myöskin sammakot pihaan. Pikkurillin kynnen kokoiset ja vähän suuremmat vauvasammakot - joita on kymmeniä - pomppivat pitkin pihaamme. Ne olivat alkuun mielestämme ihan hellyyttäviä, kunnes tänään aamupäivällä paljastui niiden olon varjopuoli... Uljas vahtikoiramme Mindi, joka on ehtinyt jo 5 kk:n ikään, haukkui tänään ihan uudella "haukkuäänellä" pihassa, ja sai Tumpin menemään ulos. Ja kuinka ollakkaan, pihassa oli meneillään kahden luontokappaleen valtataistelu. Käärme uhitteli Mindiä ja Mindi haukkui.

Yritimme huutaa Mindiä pois, mutta minkäs koira luonnolleen voi - eihän sitä pois saaliinsa luota saanut. Ja vielä kun onneton käärmeenrotale nosti päätään ja pullisti niskaansa Mindille, niin haukku vain yltyi. Tumppi uskaltautui kuitenkin hakemaan koiran pois ja sisälle kiusaamasta käärmettä enempää.. Se koittikin heti Mindin mentyä paeta paikalta, mutta väärään suuntaan - takapihallemme, josta ei ole poispääsyä. Käärmeen väritys oli meidän silmäämme erityinen (siis emme olleet ChiangMain "käärmetalossammekaan" tuon näköiseen otukseen törmänneet), joten päätimme olla ronkkimatta tuota n. 1,5 metrin mittaista lieroa. Soitimme kirkolle, ja tiimiläisemme Phat soitti kylältä tuntemamme miehen meille avuksi. Tuo mies hätisti käärmeen pihasta pois, ja sanoi sen olevan vaaraton sammakonsyöjä. Mutta olipas taas pulssianostattava kokemus!

(Nettitutkimuksen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että tapaamamme käärmetys oli Coelognathus radiatus, eli Copperhead Rat Snake. Suomessa jotain vastaavaa rottakäärmettä myydään eläinkaupassa n. 100 euron hintaan... )

Tässä kiinnostuneille linkki Thaimaan myrkyllisiä eläimiä - sivustolle:
http://www.siam-info.de/english/poisonous_animals.html

urhea käärmekoiramme Mindi ja Dani

Ystäväkirjeemme

Napsauttamalla tästä linkistä, pääset lukemaan uusimman ystäväkirjeemme.