Ei mennyt eilinen virastokierros ihan niin jouhevasti, kuin olimme toivoneet... Ensin menimme ulkoministeriön puolelle kysymään, onnistuisiko viisumin vaihto pitkään viisumiin Bangkokissa nyt, kun kaikki tarvittavat paperit ovat valmiina. Rouva luukulla ei edes katsonut papereitamme, sanoi vaan, ettei onnistu. Thailainen lähettien asioidenhoitaja Samarn koitti vedota pieneen vauvaan. Täti sanoi hyvin viileästi, että vauva voi jäädä Thaimaan puolelle odottamaan hoitajan kanssa sillä aikaa, kun me muut haemme viisumit Laosista. Kaksi päivää vauva eri maassa? Ei käy, sanoi vauvan äiti! Täytyy keksiä joku toinen keino.
Samalla kun olimme ulkoministeriössä, menimme hakemaan Suomen suurlähetystön haluaman legalisointileiman englanniksi käännettyyn syntymätodistukseen. Olimme saaneet sairaalasta englanniksi kirjoitetun todistuksen, mutta virastossa sanottiin, että pitää olla virallinen käännös thailaisesta syntymätodistuksesta. Siispä käännättäjälle. Reilun tunnin kesti, maksoi 4,5 euroa :) Sitten sanottiin, että todistus leimoineen on haettavissa parin tunnin kuluttua.
Siirryimme lähellä olevaan maahanmuuttovirastoon kyselemään luukulta toiselle, että eikö olisi mitään keinoa selvittää tätä viisumiasiaa... koska meidän tämänhetkiset viisumit päättyy lauantaina, oli vaihtoehtona ottaa meille kaikille viimeinen 30 päivän lisäys ja maksaa siitä n. 200 euroa. Ja toivoa, että tuon kuukauden aikan Lidia ehtii saada oman passin.. Tai sitten lähteä pois maasta viimeistään lauantaina hakemaan Laosista suoraan vuoden viisumi. Mutta koska vauvalla ei ole tarvittavia papereita (siis passia), voisi tulla mutkia matkaan. Joku virkailija oli sitä mieltä, että thailaisen syntymätodistuksen "pitäisi" riittää kahden viikon ikäiselle vauvalle.. Mutta ottaako riski, matkustaa 9 tunnin automatka vauvan kanssa rajalle, ja sitten ei onnistuisikaan.. Joten päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että Kirsille ja Lidialle saatiin 3kk;n väliaikainen viisumi lääkärintodistuksella, ja muut matkustavat nyt viikonloppuna. Me Lidian kanssa jäämme odottamaan henkilötunnusta Suomesta, jotta voimme hakea hänelle passin - ja sitten matkustamme Laosiin hakemaan pitkän viisumin meille kahdelle... Varsinaista säätöä, eikä millään muotoa mukavaa, mutta näin tässä nyt kävi.
Muistakaa Tumpin ja lasten matkaa rukouksin, varjelusta liikenteeseen. Onneksi Sagan ja Danin opettajilla on nyt myös viisumireissu, joten pääsevät matkustamaan samalla autolla. Ja voivat pitää samalla vaikka kaikki syksyn loput musiikkitunnit laulamalla autossa 9 tuntia mennessä ja samat takastullessa :) - vai mitä Masa?? :)
