Syyskuun ystäväkirje

Syysterveiset Thaimaasta! Takana on pian vuosi ja neljä kuukautta tätä uutta jaksoamme näillä leveysasteilla. Sadekausi jatkuu, ja on saanut monet läänit Thaimaassa tulvimaan pahasti - kuolleita on ainakin 136, ja tuhansien elanto ja toimeentulo on tuhoutunut vesimassojen pilattua riisisadot ja hajotettua kodit. Tämän vuoden tulvien on sanottu vaikuttaneen jo 580 000 perheen elämään 23 Thaimaan läänissä. Bangkokin läpi virtaavan suuren ChaoPhraya- joen vesi on vielä toistaiseksi pysytellyt uomissaan, vaikkakin pienemmät joenhaarat ovat ääriään myöten täynnä - ja vesi nousee sateiden jälkeen kaduille..

Sadekausi ei vielä ainakaan ole osoittanut loppumisen merkkejä täällä Bangkokissa. Vettä sataa ja myrskyää - milloin enemmän, milloin vähemmän. Välillä tiet tulvivat ihan urakalla ja silloin Bangkokin arvaamattomasta liikenteestä tulee aika paksu puuro - joka ei liiku mihinkään. Viime torstaina olimme menossa Monosille keskustaan, ja varasimme matkaan tunnin, joka tuohon n 20 km matkaan normaalisti menee. Oltuamme lähes kolme tuntia matkalla, käännyimme ympäri - pääsemättä siis koskaan edes perille. Välillä jono oli täysin liikkumatta 20 minuuttia, sitten mentiin eteenpäin auton mitta, ja taas seisottiin. Jossain välissä Danille tuli vessahätä, joten sitten vaan autosta ulos ja kävellen huoltoasemalle. Kun palasimme takaisin, oli auto samassa kohdassa... Lähdimme liikenteeseen kotoa klo 16.30 ja palasimme klo 21. Käymättä siis missään... Lapsiakin hieman turhautti autossa istuminen, vielä kun jäimme ilman Ruutin herkkupannaria, jota olimme odottaneet. :)

Viime kirjeen aikaan olimme lähdössä Malesiaan viisumin uusintaan. Matka meni hyvin, ja saimme jälleen 3kk viisumin, jonka umpeutuessa lokakuun lopussa toivottavasti vihdoin saamme vaihdettua sen pitkään vuoden viisumiin täällä Bangkokissa.

Lasten koulu alkoi elokussa, ja saimme uudeksi opettajaksi Tarja Leppäsen miehensä Saulin kanssa. Danista tuli ekaluokkalainen ja Saga aloitti kolmosluokan. Koulussa ei tänäkään vuonna ole muita oppilaita meidän lasten lisäksi joten opetus on taatusti tehokasta. Lapsille tämä on tosin harmi, he kun kovasti kaipaavat muiden suomalaisten lasten seuraa. Nyt lähimmät kaverit ovat parin tunnin ajo-matkan päässä Pattayalla.

Kaakkois-Aasian Fida-päivät pidettiin tänä vuonna Phuketissa syyskuun alussa. Tuomo oli matkassa Sagan ja Danielin kanssa. Saga ja Daniel nauttivat uudesta osastaan koululaisina, sillä he pääsivät osallistumaan ensimmäistä kertaa lähettipäivien koululaisten touhuihin. Paikalla oli eri maista yhteensä 10 kouluikäistä lasta, ja leikit ja touhut sujuivat upeasti yhteen, vaikka edellisestä tapaamisesta joidenkin kanssa oli jopa 2 vuotta. Päivillä oli ohjelmassa virallisten vuosikokousten ym palavereiden lisäksi raamattutunteja, yhteisiä kokouksia ja rukousta.

  Lähettipäivien loputtua torstaina, oli perjantaille sovittuna vielä palaveri Fidan johdon ja thailaisten johtajien välille. Tuomo oli pyydetty mukaan niin Fidan, PKT:n hallituksen kuin raamattukoulunkin edustajana. Kokouksessa saatiin selvitettyä useita asioita, mutta vielä jäi monia kysymyksiä käsittelemättä. Toivomus ja pyrkimys olisi, että Thaimaan herätysliike ottaisi yhä enemmän vastuuta yhteisistä toiminnoista.

Raamattukoulun kurssit ovat jatkuneet totuttuun tapaan. Tuomo opetti kahden viikon ajan teologian perusteet - kurssia ja Kirsin englannin tunnit jatkuivat kahdesti viikossa.

Välillä pidetään myös hauskaa ja leikitään yhdessä.. 

Välillä opiskellaan luokassa

Tässä opiskelijat loppukokeen kimpussa

Viime perjantaina raamattukoululla järjestettiin valmistujaisjuhla muutaman viime vuoden aikana valmistuneille. Valmistuvia oli kaikkiaan yli 40, mutta tulvien ja erinäisten muiden syiden vuoksi varsinaiseen juhlaan pääsi lopulta vain 20 oppilasta. Myös osa juhlaväestä myöhästyi pahasti, kun Bangkokin kehätie ruuhkaantui onnettomuuden vuoksi. Joillakin 6 tunnin matka venyi lopulta yli 10 tuntiin ja osa vajaan tunnin päässä olevista käyttivät matkaan kolme ja puoli tuntia. Osa luopui toivosta ja kääntyi takaisin kotiin.

Valmistuville puhetta pitää Dr. Hannu Kettunen

Tämän hetken oppilaat lauloivat juhlassa

Opettajia ja pastoreita yhdessä siunaamassa valmistuneita.

Yhteiskuva raamattukoulun pihassa

Nyt raamattukoulun oppilaat jäivät 6 viikon lomalle, ja palaavat takaisin kouluun loka-kuun viimeisellä viikolla. Toimistolla työt kuitenkin jatkuvat uusien kurssien valmistelujen ym päivittäisten juoksevien asioiden merkeissä.

Syys- ja lokakuussa Tuomo jatkaa toimistolla tulevan termin valmisteluita. Vaikka monet asiat menevät omalla painollaan, on erityisesti seura-kunnissa järjestettävään opetukseen ja etä-opiskelijoille tehtävänä monenlaista pohjatyötä. Yhä useammat haluavat opiskella raamattua etäopiskeluna, joten sen parissa haasteita riittää. Tulossa on myös juutalaistyön seminaari raamattukoululla, sekä muita seminaareja ennenkuin joulujuhlien valmistelut alkavat.

Lokakuun viimeisenä päivänä alkaa uusi lukukausi, joka pitäisi Tuomon osalta olla hieman helpompi, sillä uusia aineita ei tarvitse valmistella, vaan opetukset voi pitää muok-kaamalla viimevuotista materiaalia. Myös Kirsin englannin opetukset jatkuvat.

Lidia ja Saai, raamattukoulun johtajan tyttö

Lidia on tullut 11 kuukauden ikään.  Hän seisoo ilman tukea, ja onpa ensimmäiset varovaiset askeleetkin jo otettu. Muutoin vauhdikas neiti työntelee kotona taapero-kärryään, kiipeää joka paikkaan, vetää alas tavaroita hyllyistä ja laatikoista, harjoittelee ensimmäisiä sanojaan, ja on ihanan iloinen oma itsensä. Ensimmäinen flunssa ja mahatautikin on nyt sairastettu..

Olemme kiitollisia...
- terveydestä
- lasten koulu lähtenyt mukavasti käyntiin
- hyvin sujuneesta valmistujaisjuhlasta

Rukousaiheita:
- tulvien helpottaminen Thaimaassa
- uudet ja vanhat Raamatun etäopiskelijat
- voimia rankan kesän jälkeen
- lapsilla ikävä suomalaisia ystäviä
- raamattukoulun johtaja Prathum perheineen

Prathum ja Thip jäätelöllä :)

Leppoisampia päiviä odotellessa

Ajelen autolla tuttua tietä kotia kohti kaikessa rauhassa. Eräässä taajamassa vastaan tulee norsu!!! Periaattessa tilanteessa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta tämä on taas yksi niistä omituisista hetkistä, jolloin yhtä äkkiä säpsähtää siihen todellisuuteen että asuu Thaimaassa. Näitä hetkiä tulee vastaan muutaman kuukauden välein. Milloin sen laukaisee joku tuoksu, milloin trooppinen tuulahdus iltahämärässä. Tunteessa on jotain sanoinkuvaamatonta.
Viime viikkoina elämä on ollut kiireistä ja stressaavaa. Elokuun aikana opetin ensimmäisen vuoden oppilaille teologian johdantokurssia kaksi viikkoa. Opettaminen vaatii aina oman panoksensa, mutta on samalla erittäin palkitsevaa. Opetuksen ohessa oppilaisiin pääsee tutustumaan paremmin ja oppii samalla lisää elämästä. Keskustelut olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Kurssin valmistelu ja opettaminen vaativat veronsa ja olin ajatellut, että kurssin jälkeen pidän pienen hengähdystauon. Tämä on ilmeisesti ajatus, jota ei pitäisi päästää suustaan. Asioita on tullut hoidettavaksi kaksinkertainen määrä, eikä tauosta ole tietoakaan.
Jo opetusviikon aikana oli muutamia ”hankalia palavereita” ja asiat rasittivat päätä. Opetusviikon jälkeiseksi lauantaiksi sain kutsun itään, Buriramiin, esittelemään seurakunnassa tapahtuvaa raamatunopetusta ja siihen liittyviä mahdollisuuksia. Heillä oli siellä meneillään kokoussarja, jonka yhteydessä olisi mahdollista tavata kaikki alueen pastorit. Eli aamuksi auto kuntoon ja matkaan. Matkaseuraksi sain onneksi Sauli Leppäsen, joten ei tarvinnut yksin ajella. Matkaan aikaa meni melkein viisi tuntia, kun sateet hidastivat matkantekoa.

Ruokailun jälkeen oli mahdollisuus esitellä raamattukoulutusmahdollisuuksia pastoreille. Kaikki eivät valitettavasti olleet paikalla, mutta iso osa. Keskustelimme noin tunnin verran ja kiinnostusta oli kovasti. Katsotaan mitä siitä poikii. Buriramista jatkoin kotimatkalla Prakhonchaihin, johon minulla oli vietävänä tavaroita ja sieltä olivat luvanneet antaa raamattukoululle riisiä. Alunperin suunnitelma oli, että olisin jatkanut Suriniin ja kenties vanhalle työalueelle Rattanaburiin sunnuntaiksi, mutta asiat muuttuvat nopeasti ja minun oli palattava kotiin vielä samana päivänä.
Pysähdys Prakhonchaissa oli virvoittava. Pastoripariskunta toivotti lämpimästi tervetulleeksi ja oli mukava tavata pitkän ajan jälkeen. Tunnin verran oli mahdollisuus keskustella seurakunnan työstä ja tutustua paikkoihin. Heillä on seurakunnassa nyt noin 300 jäsentä ja tontti uutta kirkkoa varten on jo hankittu. Nyt tontilla vieljellään vielä riisiä ja sinne on pystytetty myös pieni radioasema, josta voivat lähettää alueellista ohjelmaa. Keskustelun ohessa oli mahdollista esitellä myös tuolle seurakunnalle opiskelumateriaalia ja ensi kuussa keskustelemme asiasta lisää. Kun riisit oli saatu lastattua autoon suuntasin kohti kotia. Matkaa kertyi päivälle noin 800 km, mutta kyllä kannatti.

Tämä viikko raamattukoululla onkin sitten taas ollut kiireitä ja asioita täynnä. Palavereita, joissa pureudutaan melko isoihin ongelmiin ja muita asioita tulee jatkuvalla syötöllä. Keskiviikkona ajattelin ottaa rennomman päivän, kun ei ollut mitään sovittuna. Arvatenkin toisin kävi, en koko päivänä ehtinyt omaan toimistoon. Viimevuoden opiskelijat, jotka ovat nyt seurakuntaharjoittelussa, oli kutsuttu haastatteluun. Päällekäisyyksien takia Prathum ei pystynytkään hoitamaan haastatteluja kuin hieman alkuun ja yllättäen se jäi minun vastuulleni. Onneksi oppilaat olivat tuttuja ja juttu saatiin luistamaan. Väsynyt, mutta onnellinen oli sen päivän saldo. Oppilaat avautuivat yllättävästi yksityisissä keskusteluissa puhumaan ongelmistaan ja haasteistaan. Jälleen sai hieman enemmän ymmärtää paikallisesta elämästä.
Tämä päivä on jatkunut samanlaisena, puheluita, kyselyitä, juoksemista, tulkkausta jne.... Eli ei sitä rauhallista hetkeä, jota olen odottanut. Ensi viikolla on edessä lähettipäivät Phuketissa, johon olisi tarkoitus matkata lauantaina. Tiedossa on ainakin muutamia palavereita ja ohjelman mukaiset kokoukset. Lienee parasta, että en sen suhteen edes toivo enempää. Lähettipäivien jälkeinen viikko on vielä hulinaa, kun valmistellaan valmistujaisjuhlaa, joka pidetään 16.9. Samalla loppuu lukukausi, joten ehkä sitten.......