Paperiasioita

Tämänhetkinen viisumimme on päättymässä lauantaina 6.11. Viime viikolla saimme puhelinsoiton thailaiselta asioidenhoitajalta, että pitkään viisumiin oikeuttava todistus ("se" paperi, jota on odotettu koko kesä) on vihdoin saapunut. Nyt huomenna menemme immigrationiin ja pidämme käsiä ristissä, että viisumin vaihto vuoden mittaiseen viisumiin onnistuisi samalla reissulla... Muuthan ovat tähän asti joutuneet poistumaan maasta esim Laosiin vaihtaakseen viisumia. Tumpille virkailijat kuitenkin sanoivat, että pitäisi onnistua täällä. Me olemme siis ns. "koekaniinit", menemme toimistoon ja toivomme parasta! 


Samalla reissulla käymme myös ulkoministeriöstä hakemassa leiman Lidian syntymätodistukseen. Sen kanssa ajamme sitten Suomen suurlähetystöön, jossa näytämme syntymätodistuksen ja vauvan :) He sitten lähettävät ilmoituksen ulkomailla syntyneestä Suomen kansalaisesta väestörekisterikeskukseen, joka ilmoittaa asiasta Kelalle.. Ja sitten me jäämme odottamaan Lidian henkilöturvatunnusta. Sen jälkeen voimmekin hakea hänelle passia. Kunhan jossain välissä keksimme, että miten ihmeessä vastasyntyneestä vauvasta saa otettua passikuvan... ainakaan sellaisen, missä hänellä olisi silmät auki... 

Uusi perheenjäsen

20.10.2010 klo 13.03 syntyi hartaasti odotettu pieni ihminen. Hän sai nimekseen Lidia Helmi Viktoria. Synnytys sujui hyvin, ja vauvalta löytyi kaikki 10 pientä sormea ja 10 pientä varvasta! Olemme kiitollisia Taivaan Isälle tästä pienestä ihmeestä!!

20.10.2010 3020g/50cm

Isosisko hellii muutaman tunnin ikäistä pikkuista

Isin pieni prinsessa

Kotiin pääsimme lauantaina

Lisää kuvia pienestä prinsessasta: Kuvia Lidiasta

Lyhyt katsaus työhön

Kuten Suomessa ollessamme useassa yhteydessä mainitsin, on tällä työkaudella työmme pääpaino paikallisten seurakuntien varustamisessa raamattukoulutuksen kautta. Seurakuntien tulevaisuus riippuu siitä, millä tavalla ne valmistavat uusia sukupolvia vastuuseen. Tulevaisuuden johtajien valmistaminen on aloitettava hyvissä ajoin, sillä seurakunnan vastuutehtäviin ei siirrytä hetkessä. Keskustelin erään pastorin kanssa pari viikkoa sitten. Hän oli huomannut tämän puutteen monissa seurakunnissa, myös omassaan. Seurakunnan kasvaessa oma aika ei riitä kaikille ja tarvittaisiin nopeasti lisää tekijöitä. Ongelman ydin on siinä, että alkuun on helpompi tehdä työ itse, kuin antaa jonkun kokemattoman kokeilla siipiään. Kun sitten olisi aika jakaa vastuuta, ei ole ketään, joka uskaltaisi astua esiin.

Nopeaa ratkaisua ei ole olemassa. Herätysliikkeemme raamattukoulusta valmistuu vuosittain noin 10 oppilasta ja usein he palaavat kotiseurakuntiinsa. Heistä ei siis ole vastaamaan monien seurakuntien tarpeisiin.

Noin vuosi sitten olin Samuel Ruohomäen kanssa pitämässä seminaaria täällä Bangkokissa seurakunnallisen raamattukoulutuksen järjestämisestä. Raamatun perusopetuksen järjestäminen paikallisessa seurakunnassa on yksi avain tulevien vastuunkantajien varustamisessa. He voivat oppia perusasiat kotiseurakunnassaan ja saavat toivottavasti heti laittaa oppimansa käytäntöön pienryhmissä tai kokouksissa.

Nyt noin vuosi seminaarin jälkeen minulla on ollut mahdollisuus keskustella seminaariin osallistuneiden pastoreiden kanssa ja vierailla heidän luonaan. Yleisesti voidaan sanoa, että he ovat olleet hyvin tyytyväisiä tuloksiin. He ovat nähneet, että seurakuntalaiset ovat oppineet ymmärtämään Raamattua ja soveltamaan sitä käytäntöön. Eräs pastori sanoi, että aiemmin mormonit kävivät vierailuilla seurakuntalaisten luona ja hämmensivät heitä opetuksellaan. Nyt nuo seurakuntalaiset osaavat itse näyttää Raamatusta, mikä on Raamatun opetus ja mormonit ovat jättäneet heidät rauhaan.

Pari viikkoa sitten minut kutsuttiin erääseen seurakuntaan kertomaan raamattukoulutuksesta. Kävimme seurakunnassa raamattukoulun johtajan Prathumin kanssa ja kokouksen jälkeen keskustelimme muutaman tunnin vastuunkantajien kanssa. Viime maanataina tuon seurakunnan pastori matkusti 5 tuntia raamattukoululle kysymään lisää siitä, kuinka hän voisi aloittaa opetuksen omassa seurakunnassaan ja mitä aineita hänen tulisi valita. Lähes kaikki seurakunnan aktiivit olivat halunneet viikoittain opiskella ja oppia tuntemaan Jumalan suunnitelmaa heidän elämässään. Tämä oli minulle osoitus siitä, että Thaimaan seurakunnilla on halua löytää työkaluja oman kansansa saavuttamiseen. Tuloksia ei näe hetkessä, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuon seurakunnan kohdalla tapahtuu, kun jonkin ajan päästä siellä on yhden tekijän sijasta yksitoista.

Tässä lyhyesti kuulumisia työrintamalta. Katsotaan mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan. Saarnakutsuja seurakuntiin on useita ja niiden yhteydessä on aina hyvä mahdollisuus keskustella myös seurakuntalaisten varustamisesta.

Jännittävää odotusta

Odottaminen on välillä ihanan kutkuttavaa ja mukavaa. Joskus se on tosi tuskaisaa, kun aika ei vain kulu, vaikka mitä tekisi. 

Meillä odotetaan monenlaisia asioita.  Lapset odottavat karkkipäivää, postipakettia mummolta, vapaaviikkoa koulusta, mummun ja vaarin tuloa, joulua... Lasten mielestä odottaminen on tylsää - "Ei oo ees mitään tekemistä" on tuolloin erittäin tuttu ja usein kuultu lause. Äiti odottaa isiä töistä - ja välillä ilta ehtii pimentyä. Isi odottaa palkkapäivää - ja valuuttakurssin parantumista.. :)

Tällä hetkellä koko perheellä on yhteinen odotuksen aihe - vauvan syntymä. Sitä odotetaan pääosin innolla, jännityksellä ja välillä vähän malttamattomana. Daniel vasta eilen viimeksi sanoi, että eikö se jo voisi syntyä, sitä on odotettu jo NIIIIN kauan. Tässä tapauksessa isiä jännittää, että ehditäänkö sairaalaan, jos vauva päättää syntyä ruuhka-aikaan. Äitiä jännittää, miten synnytys luonnistuu täällä hieman erilaisessa kulttuurissa (oli se sitten auton takapenkillä tai sairaalassa). Lapsia jännittää, onko se sisko vai veli...

Joka ilta suljemme pienokaisen rukouksiimme - tule pian, tule terveenä, me odotamme ja rakastamme sinua!

Pikamatka Laosiin

 Maanantaiaamuna lähdimme matkaan kohti Laosia hakemaan jatkoa viisumillemme, joka oli päättymässä. Matkaa Laosin rajalle lähelle Vientianea oli meiltä noin 650 km, joten lähdimme matkaan aamukymmeneltä. Oli ihana ajella maaseudulla vihreiden riisipeltojen keskellä tämän suurkaupunkimaiseman jälkeen! Puhvelit ja lehmät teiden varsilla tuntuivat varsin kotoisilta! Noin puolessa välissä matkaa pysähdyimme erään tekojärven rantaan syömään. Muuten vessataukoja lukuunottamatta ei pidempiä pausseja pidetty, ja niin olimme perillä illalla auringon laskiessa, 8,5 h ajon jälkeen.
Jäimme yöksi Thaimaan puolelle aivan Mekong-joen rannalle lähelle Thaimaa-Laos -friendship bridgeä, jonka ylitettyämme olisimme Laosin puolella.

Tiistaina aamulla oli herätys ennen kuutta, jotta ehtisimme mahdollisimman ajoissa toiselle puolelle. Yö oli ollut "hieman" levoton, sillä kaikki Sagaa lukuunottamatta saivat mahapöpön, ilmeisesti siitä edellisen päivän ruuasta - me muut kolme kun söimme samaa ruokaa, ainoastaan Saga oli tehnyt "oikean" valinnan pienessä tienvarsiravintolassa, eikä saanut pöpöä.. Hieman huonovointisina siirryimme rajalle.

Tuktukissa matkalla rajalle

Ensin leimat passiin, että poistumme maasta. Sitten bussikuljetuksella sillan yli Laosin puolelle, jossa jonotettiin anomaan Laosin viisumia. Ja sitten taksikyydillä suoraan Vientianen kaupunkiin, Thaimaan konsulaattiin, jossa oli vuorossa papereiden jättö konsulaattiin. Onneksi päivä oli pilvinen, eikä ollenkaan kuuma, joten ulkona odottelu oli siedettävää. Parin tunnin kuluttua olimme pois konsulaatista, ja suuntasimme majapaikkaan. Mahapöpö ja edellisen päivän pitkä matkustus vei meiltä sen verran voimia, että päivä meni lepäillessä- pienen kävelyretken vain jaksoimme tehdä lähiympäristöön. Illalla uni maistui koko porukalle!

Laosin rajalla anomassa viisumia

Iltapäiväkävelyllä Vientianessa. Taustalla paikallinen "riemukaari"

paikallinen postilaatikko

Keskiviikkoaamuna olimme jo kaikki paremmassa kunnossa, joten aamupalan jälkeen kävelimme torialueelle kiertelemään. Päivä oli kuuma, joten puoli tuntia riitti! Saga ja Dani pulahtivat uima-altaaseen sillä aikaa, kun äiti keräsi tavarat kasaan, ja sitten olikin aika lähteä viisumien hakuun. Tumppi jonotti ja hikoili konsulaatin portilla keskipäivän paahteessa, me muut saimme odotella varjossa. Onneksi viisumin hakijoita oli liikenteessä vähän ja me olimme ajoissa perillä, joten noin tunnin päästä olimme jo matkalla takaisin kohti Thaimaan rajaa passeissa taasen samat 60+30 päivää..  Rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti ja pian olimme taas Thaimaan puolella.

Joen yli kulkevalla Friendship bridgellä kohti Thaimaata menossa. 

Mekong-joki

Tavarat autoon, ja klo 14.30 olimme matkalla takaisin kohti Bangkokia ja kotia. Alunperin suunnittelimme, että olisimme jääneet vielä toiseksi yöksi matkalle, mutta niin se matka vaan eteni ja joka tunti olimme lähempänä kotia... Eikä kukaan enää jaksanut ajatellakaan matkalle yöksi jäämistä. Kotona olimme klo23 eli saman 8,5 h vei tulomatka. Lapset nukahtivat autoon, ja aamulla heräsivät omista sängyistään!

Nyt olemme kaikki hieman päät pyörällä, onneksi tänään ei tarvinnut mennä lasten kouluun eikä Tumpin töihin  (vaikka tuossa suunnitteleekin, että jos ihan pikaisesti kävisi pyörähtämässä toimistolla... ja me kaikki tiedämme, mitä se "pikaisesti" tarkoittaa :)

Kiitos kun muistitte matkaa rukouksin!!! Nyt saamme näillä turistiviisumeilla olla Thaimaassa taas seuraavat 2 kk, jonka jälkeen saamme 30 päivän pidennyksen Bangkokin toimistosta. Sen jälkeen onkin sitten taas edessä maasta poistuminen joulukuun alussa. Toivomme, että siihen mennessä olemme saaneet vuoden viisumiin tarvittavat paperit uskontoministeriöstä, ja seuraava leima olisi jo vuoden mittainen...

Viisumimatka

Nyt on auton nokka käännetty kohti Vientianea. Ajomatkaan Laosin rajalle taitaa mennä koko maanantaipäivä. Yövymme rajan pinnassa Thaimaan puolella ja aamulla ylitämme rajan.

Auto

Chevrolet Zafira LT 2.2, 2002

Jei, nyt meillä on auto! Tänään se löysi tiensä pihaamme ja olemme siitä tosi kiitollisia! Tumppi meinasi saada joitakin harmaita hiuksia autoa etsiessään, mutta jospa tämä tarina olisi nyt saanut suht positiivisen lopun, eikä hankaluuksia esiintyisi. Käytetyn kun ostaa, niin koskaanhan ei voi olla varma. 

Dani tekee läksyjä raamattukoulun pihassa puun alla :)

Lasten koulukin on lähtenyt mukavasti käyntiin, huomenna tulee jo viikko täyteen. Läksytkin tehdään vielä ainakin innolla :) Uusi ilonaihe on Raamattukoulun koiranpentu, jota Dani rientää leikittämään joka päivä koulun jälkeen. Kotiin siis ei ole kiire, vaikka isän työt vähän venyisivätkin!

Äidin pienet rakkaat koulumatkalla käsi kädessä... Äiti seisoo raamattukoulun portilla ja katsoo kaihoisasti perään, kun lapset kulkevat tuon 20 metrin matkan Suomi-koulun portille...

"Äiti, me osataan kyllä mennä yksin, ei tarvii vahtia!"

Elokuista arkea

Saga ja ystäviä raamattukoulun pihassa

Niin ollaan jo elokuun puolella vauhdilla menossa.. Tumppi on päivät raamattukoululla "etsimässä omaa paikkaansa" ja nauttii kovasti! Me muut olemme opetelleen elämää uudessa kodissa, uudessa kaupungissa.. Mutta pitkältihän tuo arki tuntuu pyörivän pyykin, tiskien ym. kotihommien parissa. Monet tavarat etsivät vielä paikkaansa, jospa ne lähikuukausina löytäisivät oman kolonsa.

Lapset odottavat innolla koulun alkua. Huomenna tiistaina saapuu opettaja perheineen, Tumppi menee heitä kentälle vastaan. Torstaina ilmeisesti alkaa koulu. Reput ja koulutarvikkeet on ostettu, reput pakattu valmiiksi portaiden viereen... Sitä ennen keskiviikkona käydään hakemassa viisumiin viimeiset 30 päivää. Sitten pitääkin poistua maasta, ja toivotaan että tuolla syyskuisella matkalla saisimme pitkän viisumin ja työluvan.

 Prasiri-seurakuntalaisia yhteiskuvassa. Vasemmalla etualalla pastori.

Sunnuntaisin olemme käyneet kokouksessa Raamattukoulun tiloissa kokoontuvassa Prasiri-seurakunnassa. Aamulla on ensin raamatunopetusta ryhmissä (vasta uskoon tulleet, nuoret ja "perusryhmä") klo 9 alkaen tunnin verran, sitten lyhyt tauko, ja klo 10 alkaa yhteinen kokous. Tilaisuuden jälkeen syödään tietysti yhdessä. Iltapäivällä kokoontuu vielä erikseen naisten ryhmä. Keskiviikkoisin on Raamattukoulun opiskelijoiden vastuulla oleva rukousilta. Olemme viihtyneet!
Oheisessa videonpätkä viime sunnuntain kokouksen ylistyksestä. Ylistystä johtaa Pung. 

Auton etsintäkin tulee nyt viimeistään ajankohtaiseksi, sillä "kesä-automme" omistajat saapuvat huomenna lomalta!

 Dani löytää sateen jälkeen paljon erilaisia kavereita, yleensä ämpärissä on saaliina sammakoita ja isoja kotiloita...

Sadekausikin näyttäisi vihdoin alkaneen myös meillä - viikon verran on saatu iltapäivisin reiluja sadekuuroja, jolloin vesi nousee kadulla nilkkoihin. Sade tuo tullessaan hetken helpotuksen tukahduttavaan kuumuuteen, mutta ilo on lyhytaikainen, sillä sateen jälkeen kosteusprosentti nousee, ja kuumasta tulee ihan kunnolla hiostava :) Pyykkien kuivatus on välillä aikamoista miettimistä, nytkin olohuoneessa on kaksi isoa pyykkitelinettä ja tuuletin avustaa kuivattamisessa...  Tätä meidän arkea siis!

 Ensi torstaina (12.8.) Thaimaassa vietetään äitienpäivää. Sen kunniaksi srk:n nuoret ja lapset olivat harjoitelleet laulun äideille. Sagasta näkyy vain päälaki, Dani ei "vaivautunut" menemään eteen... "No enhän mä sitä laulua osaa, kun se on kokonaan thaita", sanoi Dani, ja jäi penkkiin istumaan. :) 



*Edit: Lisätty valokuvia myös kahteen edelliseen postaukseen*