Tällä lasten joulujuhlan lauluesityksellä haluamme toivottaa
rauhaisaa joulunodotusta ihan jokaiselle!
17.12.10
15.12.10
...
Joulukuu on perinteisesti täynnä monenlaisia joulujuhlia ja touhuja siellä täällä, että oma joulunlaitto jää aika viimetippaan.. Niin on käymässä tänäkin vuonna. Ulos on saatu ripustettua yhdet jouluvalot ja hiutaleita roikkumaan, mutta muuten ollaan joulutunnelman suhteen joululaulujen varassa.. Blogin päivittäminenkin on jäänyt aivan kokonaan, sillä Lidia-neiti on sylissä viihtyvää sorttia, eikä nuku päiväuniakaan kuin pikkupätkiä.. Mutta koitetaan jossain vaiheessa saada päivitettyä kuulumisia viimeisen kuukauden ajalta!
13.11.10
Huom.. Osoitetiedoista
Marraskuun ensimmäisellä viikolla laitoimme sähköpostilla kuulumiskirjeemme. Olemme saaneet viestiä, että kaikki eivät ole kirjettä sähköpostilaatikkoonsa saaneet. Asiaa tutkittuamme, huomasimme, että Kirsin tietokoneen vaihtuessa uudelle koneelle on jostain syystä päivittynyt joku vanha osoitetietoluettelo, josta puuttuu monien osoitteet (tai osa osoitteista oli vanhoja, ei toiminnassa olevia)
Jos haluat olla kuulumiskirjelistallamme, mutta
MIKÄLI ET OLE SAANUT KIRJETTÄMME SÄHKÖPOSTIISI
MARRASKUUN ENSIMMÄISELLÄ VIIKOLLA,
OTATHAN YHTEYTTÄ,
niin korjaamme asian!!
Marraskuuta
Tuomon ja lasten viisumimatka Laosiin sujui hyvin, kiitos kun muistitte rukouksin. Tuomo sai nyt vihdoin vuoden R/A-viisumin, jonka perusteella haetaan työlupa. Lapset saivat perheenjäsenten 3kk;n viisumit, jotka vaihdetaan niiden päättyessä täällä Bangkokissa vuoden mittaisiin viisumeihin. Kirsillä on tälläerää viisumia 25.1. asti, jota ennen pitää käydä Laosissa hakemassa uusi viisumi. Lidian viisumiasia on vielä "vaiheessa", asia selvinnee tässä lähitulevaisuudessa!
Perjantaina kotipostilaatikossa odotti postia Suomen väestörekisterikeskuksesta - Lidia oli saanut henkilötunnuksen! Se olikin tosi pikaista toimintaa viranomaisilta. Nyt voidaan laittaa passihakemus menemään.. kunhan se kuva-asia saadaan onnistumaan. Pää suorassa, silmät auki, katse kameraan.. saa olla ammattikuvaaja, joka saa kolmeviikkoisesta onnistuneen passikuvan :)
Viime viikolla osallistuimme myös CAMP-seminaariin raamattukoululla. Saimme olla kuuntelemassa erään suomalaisen vieraan erittäin hyvää opetusta eri ihmisryhmien evankelioinnista! Alkuviikosta Kirsi ja Lidia olivat seminaarissa muiden ollessa viisumimatkalla ja loppuviikosta oli Tuomon vuoro.
Ensiviikolla Tuomolla on tulossa pari raamattukoulukokousta - maanantaina ensin Thaimaan helluntaikirkkojen raamattukoulujen yhteinen kokoontuminen, ja lauantaina Thaimaan protestanttisten raamattukoulujen kokous, molemmat Bangkokin alueella. Samoin on tiistaina vuorossa Bangkokin alueen seurakuntien pastoreiden yhteinen kokoontuminen. Sitten lauantaina saamme odotettuja vieraita Suomesta, kun Helsingin mummu ja vaari tulevat vierailulle!!
Perjantaina kotipostilaatikossa odotti postia Suomen väestörekisterikeskuksesta - Lidia oli saanut henkilötunnuksen! Se olikin tosi pikaista toimintaa viranomaisilta. Nyt voidaan laittaa passihakemus menemään.. kunhan se kuva-asia saadaan onnistumaan. Pää suorassa, silmät auki, katse kameraan.. saa olla ammattikuvaaja, joka saa kolmeviikkoisesta onnistuneen passikuvan :)
Viime viikolla osallistuimme myös CAMP-seminaariin raamattukoululla. Saimme olla kuuntelemassa erään suomalaisen vieraan erittäin hyvää opetusta eri ihmisryhmien evankelioinnista! Alkuviikosta Kirsi ja Lidia olivat seminaarissa muiden ollessa viisumimatkalla ja loppuviikosta oli Tuomon vuoro.
Ensiviikolla Tuomolla on tulossa pari raamattukoulukokousta - maanantaina ensin Thaimaan helluntaikirkkojen raamattukoulujen yhteinen kokoontuminen, ja lauantaina Thaimaan protestanttisten raamattukoulujen kokous, molemmat Bangkokin alueella. Samoin on tiistaina vuorossa Bangkokin alueen seurakuntien pastoreiden yhteinen kokoontuminen. Sitten lauantaina saamme odotettuja vieraita Suomesta, kun Helsingin mummu ja vaari tulevat vierailulle!!
4.11.10
Viisumihässäkkää
Ei mennyt eilinen virastokierros ihan niin jouhevasti, kuin olimme toivoneet... Ensin menimme ulkoministeriön puolelle kysymään, onnistuisiko viisumin vaihto pitkään viisumiin Bangkokissa nyt, kun kaikki tarvittavat paperit ovat valmiina. Rouva luukulla ei edes katsonut papereitamme, sanoi vaan, ettei onnistu. Thailainen lähettien asioidenhoitaja Samarn koitti vedota pieneen vauvaan. Täti sanoi hyvin viileästi, että vauva voi jäädä Thaimaan puolelle odottamaan hoitajan kanssa sillä aikaa, kun me muut haemme viisumit Laosista. Kaksi päivää vauva eri maassa? Ei käy, sanoi vauvan äiti! Täytyy keksiä joku toinen keino.
Samalla kun olimme ulkoministeriössä, menimme hakemaan Suomen suurlähetystön haluaman legalisointileiman englanniksi käännettyyn syntymätodistukseen. Olimme saaneet sairaalasta englanniksi kirjoitetun todistuksen, mutta virastossa sanottiin, että pitää olla virallinen käännös thailaisesta syntymätodistuksesta. Siispä käännättäjälle. Reilun tunnin kesti, maksoi 4,5 euroa :) Sitten sanottiin, että todistus leimoineen on haettavissa parin tunnin kuluttua.
Siirryimme lähellä olevaan maahanmuuttovirastoon kyselemään luukulta toiselle, että eikö olisi mitään keinoa selvittää tätä viisumiasiaa... koska meidän tämänhetkiset viisumit päättyy lauantaina, oli vaihtoehtona ottaa meille kaikille viimeinen 30 päivän lisäys ja maksaa siitä n. 200 euroa. Ja toivoa, että tuon kuukauden aikan Lidia ehtii saada oman passin.. Tai sitten lähteä pois maasta viimeistään lauantaina hakemaan Laosista suoraan vuoden viisumi. Mutta koska vauvalla ei ole tarvittavia papereita (siis passia), voisi tulla mutkia matkaan. Joku virkailija oli sitä mieltä, että thailaisen syntymätodistuksen "pitäisi" riittää kahden viikon ikäiselle vauvalle.. Mutta ottaako riski, matkustaa 9 tunnin automatka vauvan kanssa rajalle, ja sitten ei onnistuisikaan.. Joten päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että Kirsille ja Lidialle saatiin 3kk;n väliaikainen viisumi lääkärintodistuksella, ja muut matkustavat nyt viikonloppuna. Me Lidian kanssa jäämme odottamaan henkilötunnusta Suomesta, jotta voimme hakea hänelle passin - ja sitten matkustamme Laosiin hakemaan pitkän viisumin meille kahdelle... Varsinaista säätöä, eikä millään muotoa mukavaa, mutta näin tässä nyt kävi.
Muistakaa Tumpin ja lasten matkaa rukouksin, varjelusta liikenteeseen. Onneksi Sagan ja Danin opettajilla on nyt myös viisumireissu, joten pääsevät matkustamaan samalla autolla. Ja voivat pitää samalla vaikka kaikki syksyn loput musiikkitunnit laulamalla autossa 9 tuntia mennessä ja samat takastullessa :) - vai mitä Masa?? :)
Samalla kun olimme ulkoministeriössä, menimme hakemaan Suomen suurlähetystön haluaman legalisointileiman englanniksi käännettyyn syntymätodistukseen. Olimme saaneet sairaalasta englanniksi kirjoitetun todistuksen, mutta virastossa sanottiin, että pitää olla virallinen käännös thailaisesta syntymätodistuksesta. Siispä käännättäjälle. Reilun tunnin kesti, maksoi 4,5 euroa :) Sitten sanottiin, että todistus leimoineen on haettavissa parin tunnin kuluttua.
Siirryimme lähellä olevaan maahanmuuttovirastoon kyselemään luukulta toiselle, että eikö olisi mitään keinoa selvittää tätä viisumiasiaa... koska meidän tämänhetkiset viisumit päättyy lauantaina, oli vaihtoehtona ottaa meille kaikille viimeinen 30 päivän lisäys ja maksaa siitä n. 200 euroa. Ja toivoa, että tuon kuukauden aikan Lidia ehtii saada oman passin.. Tai sitten lähteä pois maasta viimeistään lauantaina hakemaan Laosista suoraan vuoden viisumi. Mutta koska vauvalla ei ole tarvittavia papereita (siis passia), voisi tulla mutkia matkaan. Joku virkailija oli sitä mieltä, että thailaisen syntymätodistuksen "pitäisi" riittää kahden viikon ikäiselle vauvalle.. Mutta ottaako riski, matkustaa 9 tunnin automatka vauvan kanssa rajalle, ja sitten ei onnistuisikaan.. Joten päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että Kirsille ja Lidialle saatiin 3kk;n väliaikainen viisumi lääkärintodistuksella, ja muut matkustavat nyt viikonloppuna. Me Lidian kanssa jäämme odottamaan henkilötunnusta Suomesta, jotta voimme hakea hänelle passin - ja sitten matkustamme Laosiin hakemaan pitkän viisumin meille kahdelle... Varsinaista säätöä, eikä millään muotoa mukavaa, mutta näin tässä nyt kävi.
Muistakaa Tumpin ja lasten matkaa rukouksin, varjelusta liikenteeseen. Onneksi Sagan ja Danin opettajilla on nyt myös viisumireissu, joten pääsevät matkustamaan samalla autolla. Ja voivat pitää samalla vaikka kaikki syksyn loput musiikkitunnit laulamalla autossa 9 tuntia mennessä ja samat takastullessa :) - vai mitä Masa?? :)
2.11.10
Paperiasioita
Tämänhetkinen viisumimme on päättymässä lauantaina 6.11. Viime viikolla saimme puhelinsoiton thailaiselta asioidenhoitajalta, että pitkään viisumiin oikeuttava todistus ("se" paperi, jota on odotettu koko kesä) on vihdoin saapunut. Nyt huomenna menemme immigrationiin ja pidämme käsiä ristissä, että viisumin vaihto vuoden mittaiseen viisumiin onnistuisi samalla reissulla... Muuthan ovat tähän asti joutuneet poistumaan maasta esim Laosiin vaihtaakseen viisumia. Tumpille virkailijat kuitenkin sanoivat, että pitäisi onnistua täällä. Me olemme siis ns. "koekaniinit", menemme toimistoon ja toivomme parasta!
Samalla reissulla käymme myös ulkoministeriöstä hakemassa leiman Lidian syntymätodistukseen. Sen kanssa ajamme sitten Suomen suurlähetystöön, jossa näytämme syntymätodistuksen ja vauvan :) He sitten lähettävät ilmoituksen ulkomailla syntyneestä Suomen kansalaisesta väestörekisterikeskukseen, joka ilmoittaa asiasta Kelalle.. Ja sitten me jäämme odottamaan Lidian henkilöturvatunnusta. Sen jälkeen voimmekin hakea hänelle passia. Kunhan jossain välissä keksimme, että miten ihmeessä vastasyntyneestä vauvasta saa otettua passikuvan... ainakaan sellaisen, missä hänellä olisi silmät auki...
Samalla reissulla käymme myös ulkoministeriöstä hakemassa leiman Lidian syntymätodistukseen. Sen kanssa ajamme sitten Suomen suurlähetystöön, jossa näytämme syntymätodistuksen ja vauvan :) He sitten lähettävät ilmoituksen ulkomailla syntyneestä Suomen kansalaisesta väestörekisterikeskukseen, joka ilmoittaa asiasta Kelalle.. Ja sitten me jäämme odottamaan Lidian henkilöturvatunnusta. Sen jälkeen voimmekin hakea hänelle passia. Kunhan jossain välissä keksimme, että miten ihmeessä vastasyntyneestä vauvasta saa otettua passikuvan... ainakaan sellaisen, missä hänellä olisi silmät auki...
25.10.10
Uusi perheenjäsen
20.10.2010 klo 13.03 syntyi hartaasti odotettu pieni ihminen. Hän sai nimekseen Lidia Helmi Viktoria. Synnytys sujui hyvin, ja vauvalta löytyi kaikki 10 pientä sormea ja 10 pientä varvasta! Olemme kiitollisia Taivaan Isälle tästä pienestä ihmeestä!!
Lisää kuvia pienestä prinsessasta: Kuvia Lidiasta
 |
| 20.10.2010 3020g/50cm |
 |
| Isosisko hellii muutaman tunnin ikäistä pikkuista |
 |
| Isin pieni prinsessa |
 |
| Kotiin pääsimme lauantaina |
11.10.10
Lyhyt katsaus työhön
Kuten Suomessa ollessamme useassa yhteydessä mainitsin, on tällä työkaudella työmme pääpaino paikallisten seurakuntien varustamisessa raamattukoulutuksen kautta. Seurakuntien tulevaisuus riippuu siitä, millä tavalla ne valmistavat uusia sukupolvia vastuuseen. Tulevaisuuden johtajien valmistaminen on aloitettava hyvissä ajoin, sillä seurakunnan vastuutehtäviin ei siirrytä hetkessä. Keskustelin erään pastorin kanssa pari viikkoa sitten. Hän oli huomannut tämän puutteen monissa seurakunnissa, myös omassaan. Seurakunnan kasvaessa oma aika ei riitä kaikille ja tarvittaisiin nopeasti lisää tekijöitä. Ongelman ydin on siinä, että alkuun on helpompi tehdä työ itse, kuin antaa jonkun kokemattoman kokeilla siipiään. Kun sitten olisi aika jakaa vastuuta, ei ole ketään, joka uskaltaisi astua esiin.
Nopeaa ratkaisua ei ole olemassa. Herätysliikkeemme raamattukoulusta valmistuu vuosittain noin 10 oppilasta ja usein he palaavat kotiseurakuntiinsa. Heistä ei siis ole vastaamaan monien seurakuntien tarpeisiin.
Noin vuosi sitten olin Samuel Ruohomäen kanssa pitämässä seminaaria täällä Bangkokissa seurakunnallisen raamattukoulutuksen järjestämisestä. Raamatun perusopetuksen järjestäminen paikallisessa seurakunnassa on yksi avain tulevien vastuunkantajien varustamisessa. He voivat oppia perusasiat kotiseurakunnassaan ja saavat toivottavasti heti laittaa oppimansa käytäntöön pienryhmissä tai kokouksissa.
Nyt noin vuosi seminaarin jälkeen minulla on ollut mahdollisuus keskustella seminaariin osallistuneiden pastoreiden kanssa ja vierailla heidän luonaan. Yleisesti voidaan sanoa, että he ovat olleet hyvin tyytyväisiä tuloksiin. He ovat nähneet, että seurakuntalaiset ovat oppineet ymmärtämään Raamattua ja soveltamaan sitä käytäntöön. Eräs pastori sanoi, että aiemmin mormonit kävivät vierailuilla seurakuntalaisten luona ja hämmensivät heitä opetuksellaan. Nyt nuo seurakuntalaiset osaavat itse näyttää Raamatusta, mikä on Raamatun opetus ja mormonit ovat jättäneet heidät rauhaan.
Pari viikkoa sitten minut kutsuttiin erääseen seurakuntaan kertomaan raamattukoulutuksesta. Kävimme seurakunnassa raamattukoulun johtajan Prathumin kanssa ja kokouksen jälkeen keskustelimme muutaman tunnin vastuunkantajien kanssa. Viime maanataina tuon seurakunnan pastori matkusti 5 tuntia raamattukoululle kysymään lisää siitä, kuinka hän voisi aloittaa opetuksen omassa seurakunnassaan ja mitä aineita hänen tulisi valita. Lähes kaikki seurakunnan aktiivit olivat halunneet viikoittain opiskella ja oppia tuntemaan Jumalan suunnitelmaa heidän elämässään. Tämä oli minulle osoitus siitä, että Thaimaan seurakunnilla on halua löytää työkaluja oman kansansa saavuttamiseen. Tuloksia ei näe hetkessä, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuon seurakunnan kohdalla tapahtuu, kun jonkin ajan päästä siellä on yhden tekijän sijasta yksitoista.
Tässä lyhyesti kuulumisia työrintamalta. Katsotaan mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan. Saarnakutsuja seurakuntiin on useita ja niiden yhteydessä on aina hyvä mahdollisuus keskustella myös seurakuntalaisten varustamisesta.
Nopeaa ratkaisua ei ole olemassa. Herätysliikkeemme raamattukoulusta valmistuu vuosittain noin 10 oppilasta ja usein he palaavat kotiseurakuntiinsa. Heistä ei siis ole vastaamaan monien seurakuntien tarpeisiin.
Noin vuosi sitten olin Samuel Ruohomäen kanssa pitämässä seminaaria täällä Bangkokissa seurakunnallisen raamattukoulutuksen järjestämisestä. Raamatun perusopetuksen järjestäminen paikallisessa seurakunnassa on yksi avain tulevien vastuunkantajien varustamisessa. He voivat oppia perusasiat kotiseurakunnassaan ja saavat toivottavasti heti laittaa oppimansa käytäntöön pienryhmissä tai kokouksissa.
Nyt noin vuosi seminaarin jälkeen minulla on ollut mahdollisuus keskustella seminaariin osallistuneiden pastoreiden kanssa ja vierailla heidän luonaan. Yleisesti voidaan sanoa, että he ovat olleet hyvin tyytyväisiä tuloksiin. He ovat nähneet, että seurakuntalaiset ovat oppineet ymmärtämään Raamattua ja soveltamaan sitä käytäntöön. Eräs pastori sanoi, että aiemmin mormonit kävivät vierailuilla seurakuntalaisten luona ja hämmensivät heitä opetuksellaan. Nyt nuo seurakuntalaiset osaavat itse näyttää Raamatusta, mikä on Raamatun opetus ja mormonit ovat jättäneet heidät rauhaan.
Pari viikkoa sitten minut kutsuttiin erääseen seurakuntaan kertomaan raamattukoulutuksesta. Kävimme seurakunnassa raamattukoulun johtajan Prathumin kanssa ja kokouksen jälkeen keskustelimme muutaman tunnin vastuunkantajien kanssa. Viime maanataina tuon seurakunnan pastori matkusti 5 tuntia raamattukoululle kysymään lisää siitä, kuinka hän voisi aloittaa opetuksen omassa seurakunnassaan ja mitä aineita hänen tulisi valita. Lähes kaikki seurakunnan aktiivit olivat halunneet viikoittain opiskella ja oppia tuntemaan Jumalan suunnitelmaa heidän elämässään. Tämä oli minulle osoitus siitä, että Thaimaan seurakunnilla on halua löytää työkaluja oman kansansa saavuttamiseen. Tuloksia ei näe hetkessä, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuon seurakunnan kohdalla tapahtuu, kun jonkin ajan päästä siellä on yhden tekijän sijasta yksitoista.
Tässä lyhyesti kuulumisia työrintamalta. Katsotaan mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan. Saarnakutsuja seurakuntiin on useita ja niiden yhteydessä on aina hyvä mahdollisuus keskustella myös seurakuntalaisten varustamisesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)