Mennyttä ja tulevaa

Joulu ja uudenvuodenlupauksia
Ensimmäiseksi haluamme kiittää niistä monista muistamisista, joita saimme jouluksi! Kaikki kortit, lahjat ja muut viestit tuntuivat todella hyvältä. Kävi mielessä sekin ajatus, että olemmeko ihan kaiken tuon ansainneet (emme siis ole, mutta kiitos kaikille teille, jotka muistitte).

 Useiden eri joulujuhlien ja pikkujoulujen jälkeen vietimme rauhallista kotijoulua. Kirsi teki jouluaattona perinteisiä jouluherkkuja aamusta lähes iltaan. Jouluaterialla oli peruna-, porkkana- ja makaronilaatikkoa. Löysimme myös jotakin kinkun tapaista, mutta se ei tainnut vastata aitoa (sivusta seuraajan arvio). Kahvin yhteydessä oli nautittavaksi Sagan leipomia pipareita ja joulutorttuja (maistuivat aidolle, asiantuntija arvio). Lahjoja avattiin tarkassa järjestyksessä. Ensin postissa tulleet, sitten Virven mukana tulleet ja viimeiseksi itse ostetut.

Joulupäivän vietimme kotioloissa rennosti lepäillen. Lapset tutustuivat uusiin leluihinsa ja muut taisivat ladata paristojaan.

Uudenvuoden taidamme juhlia myös perinteisesti eli viimeistään kymmeneltä nukkumaan (mikäli on kiinni allekirjoittaneesta). Voi toki olla, että muitakin mielipiteitä ilmaantuu…

Uudenvuoden tuloa ajatellessa, mietiskelin niitä lupauksia, joita perinteisesti on tehty. Jotkut suhtautuvat lupauksiin enemmän tosissaan kuin toiset. Luulisin, että ajatus paremmasta tulevasta vuodesta on jokseenkin yleismaailmallinen. Thailaisten Loy Krathong (lue aiempi teksti) kuvastaa puhtaalta pöydältä aloittamista jne….

Mikä voisi olla minun lupaukseni tänä vuonna?? Erilaisena, kristittynä, ulkomaalaisena??? Mieleeni tuli Jeesuksen sanat suurimmasta käskystä:

"Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;  ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."  (Mark. 12:29-31)

Ehkä voisin tulevana vuonna pyrkiä enemmän toteuttamaan näitä käskyjä. Haluaisin rakastaa Jumalaa enemmän. Haluaisin oppia tuntemaan Häntä enemmän jokapäiväisessä elämässä. Thailaiset harjoittavat omia rituaalejaan päivittäin pelkonsa vuoksi. Ehkä minä voisin antaa enemmän aikaani Jumalalle rakkaudesta Häneen.

Ehkä voisin myös rakastaa lähimmäistäni enemmän. Ehkä voisin osoittaa rakkauttani enemmän kaikkein lähimmilleni ja sitä kautta levittää myös rakkautta niille, jotka ovat Raamatun sanan kautta lähimmäisiäni.

Entäpä vielä?? Jeesuksen sanoissa on vielä yksi tärkeä seikka: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'. Toisinaan unohdamme rakastaa itseämme. Ehkä voisin tulevana vuonna olla itselleni  armollisempi ja anteeksiantavampi. Jokainen meistä on Jumalan kuvaksi luotu ja siksi rakastettava.

 Rakasta Herraa sinun Jumalaasi ja Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.

 Hyvää alkavaa vuotta kaikille!


Tumppi ja perhe

Tavarat saapuivat!

Kauan kaipaamamme tavarat saapuivat viimein - aatonaattona. Lähetimme ne Suomesta marraskuun alkupäivinä ja vihdoin alkuviikosta saimme ne pihaamme. Aikomuksemme oli ensin purkaa ne vasta joulun jälkeen, mutta eihän sitä malttanut odottaa. Nyt olemme tohinalla järjestäneet sitä ja tätä, jotta saisimme kaiken jouluksi paikalleen. Ihme kyllä, nyt alkaa kaikki olla kunnossa ja voimme odotella Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Toivottavasti voimme kaikki rauhoittua Joulun aikana ja miettiä rauhanjuhlan todellista merkitystä.

Iloinen yllätys oli myös se, että huomasimme 10 000 käynnin rajan rikkoutuneen näillä sivuilla (vanha blogi)!!!! Kiitos mielenkiinnosta ( yllätti meidät täysin). On ollut mukava seurata kuinka erilaiset ihmiset ovat jättäneet viestejä tai lisänneet meidät omiin linkkeihinsä.

Vuoristomaisemissa

Muistatko vielä syyskuisen Fidan ystäväkirjeen? (Mikäli et, vilkaisepa tästä: http://www.ekirkko.org/fida/liitteet/fida-00010774-8.pdf ) Siinä kerrottiin pohjois-Thaimaan vuoristossa sijaitsevasta Na Poo-kylästä ja Fidan kautta tehtävästä työstä siellä. Saimme vierailla tuolla kylällä viime viikonloppuna.

Lähdimme matkaan Chiang Maista lauantaiaamuna useamman auton letkassa. Ajoimme useiden tuntien matkan Nanin kaupunkiin, josta meille oli varattu huoneet hotellista. Ilma oli Nanissa huomattavasti viileämpi kuin täällä Chiang Maissa, ja autosta noustua palelsi oikein kunnolla. Illalla menimme varhain nukkumaan, sillä sunnuntaiaamuna aamupala odotti klo 06.00 ja matkaan kohti vuoristokylää lähdettiin klo 07.00. Fleece-takit päällä ja farkut jalassa auttoivat hieman vilunväristyksiin aamun kylmyydessä.

Vuoristotie oli upea näköaloiltaan, mutta mahanpohjaa se myös väänsi monine mutkineen ja kiemuroineen, ylös alas... Aikamme kiemurreltuamme Daniel oksenti - melkein Virven syliin... Onneksi pian pysähdyttiin erään kylän laidalle ja raikas vuoristoilma kahden kilometrin korkeudessa (hengitys huurusi!) sekä kylän karvaiset possut saivat Daninkin pian piristymään ja jälleen matkakuntoon. Reilu pari tuntia matkattiin Nanista Na Poo -kylälle.

Na Poo-kylä sijaitsee aivan Laosin rajan tuntumassa.  Siellä vietettiin uuden kirkon vihkiäisjuhlaa ja joulujuhlaa. Lähes koko kylä ja vierailijoita muiltakin kyliltä oli paikalla - niin täynnä oli kirkko, että lähes puolet väestä oli ulkopuolella! Onneksi ikkunat olivat avonaiset (siis reiät seinissä), joten ohjelma näkyi ja kuului myös ulkona olijoille. Arto sai kunnian "avata" uuden kirkon (siis leikata nauhan ovelta) ja pitää myös juhlasaarnan. Juhla aloitettiin laululla "Oi Herra suuri, Luoja maan ja taivaan" - paljon laulettu laulu Thaimaassa.

Juhla oli täynnä värikkäitä esityksiä, kylän lasten ja aikuisten valmistamia tanssi - ja lauluesityksiä sekä joitakin puheenvuoroja. Mm. kylän pikkutytöt heimoasuissaan esittivät hienon tanssin! Hyvin muistivat liikkeet ja reippaasti esiintyivät suurelle yleisölle!

Reilun parin tunnin juhlan jälkeen oli vuorossa ruokailu - sitkeää riisiä ja monenlaista paikallista herkkua. Osa ruuista oli aika hyvin maustettu näin ulkomaalaisen makuun - chiliä säästelemättä! Mutta hyvää oli!

Noin kahden maissa aloittelimme matkaa takaisin kohti kaupunkia. Pariin otteeseen pysähdyimme ottamaan valokuvia henkeäsalpaavista vuoristomaisemista. Siinä kauneuden keskellä ei voinut muuta kuin hiljentyä kiittämään Jumalaa tästä kauniista luomakunnasta, jonka Hän on luonut!

Illansuussa saavuimme taas Naniin, jossa vietimme toisen yön. Maanantaina aamulla vierailimme vielä Nanin käsityökeskuksessa, josta saimme ostaa seurakunnan naisten valmistamia upeita käsitöitä. Sitten alkoikin matka jälleen kohti Chiang Maita, jossa olimme perillä viiden maissa illalla. Varsin mieliinpainuva viikonloppu!

Kielenopiskelu vauhdissa

Sawatdii kha!
Dichan chyy Kirsii. Dichan aayu yiisipcet pii kha. Saamii dichan chyy Tuomo, khaw aayu yiisipcet pii. Luuk dichan chyy Saga kap Daniel. Saga aayu saam khuap kap Daniel aayu nyng khuap sip-et dyan.
(kaikki thaita osaavat, luittehan tekstin armeliaasti virheitä huomaamatta?? )

Ensimmäiset viikot thai-kielen opiskelun parissa ovat meneillään.. Näyttääkö helpolta? Näin osittain "suomalaisittain" foneettisesti kirjoitettuna ilman tounimerkkejä kieli näyttää aika helpolta, koska lähes kaikki varmaankin ymmärtävät, mistä on kyse  (tosin nämä lauseet on meidän oppikirjoissamme kirjoitettu erilailla, sillä opiskelemme englannin ääntämisen kautta. samoin näppäimistöstäni puuttuu aika monta äännettä, joten "suomalaisittain" kirjoitettuna...)
Tosiasiassa noidenkin muutaman helpon lauseen oppimiseksi on vieritetty jo useampikin hikipisara.

Ensimmäisen keskustelu-oppitunnin sisältö oli siis nimen ja iän kysymistä ja kertomista, samoin kaikki numerot piti opetella. Toisella tunnilla sitten mentiinkin jo vaikeampiin asioihin, kun opeteltiin kysymään esineiden nimiä ja värejä. Nyt osaan kertoa siis lyijykynäni olevan musta ja kuivamustekynäni sininen...

Opiskelemme nyt alkuun kolmesti viikossa opettaja Khruu Tuktaan johdolla, maanantai-, keskiviikko- ja perjantai- aamupäivisin pari tuntia kerrallaan. Sen jälkeen kotitehtäviin menee helposti toinen kaksi tuntia, kun edellisen kerran sanat ja lauseet on seuraavalla kerralla todella osattava ulkoa. Samoin kuuntelemme myös cd:ltä etukäteen seuraavan tunnin asiat ja sanastot, jotka opettajamme on lukenut nauhalle. Energiaa oppiminen vie yllättävästi, ja varsinkin minulla paineet ovat kovat, kun Tumppi opiskeli alkeita jo Suomessa ollessamme kasettien ja kirjojen avulla. Hän siis loistaa tunneilla ja minä välillä odotan omaa vuoroani aivan paniikissa!

Nytkin kun Tumppi lähti Sagan, Virven ja Monosten (kts. kotisivu linkkilistasta) kanssa Ban Tawai -puukylään, minä jäin kotiin lukemaan läksyjä! 1,5 h jaksoin kirjoittaa sanoja ja lauseita vihkoon ja tankata niitä päähäni, kun oli pakko keittää suomalaiset kahvit ja siirtyä johonkin kevyempään (siis kirjoittamaan tätä! )

Teette hyvin, jos muistatte meitä rukouksin kielenopiskelun ajan. Epätoivo on ehtinyt jo kahden ensimmäisen viikon aikana iskeä monta kertaa: Ei tätä kieltä voi oppia...

Vihdoin oma auto

Sain aloittaa itsenäisyyspäivän rattoisasti heräämällä klo 4.15. Lähdimme Arton kanssa ajelemaan kohti Phitsanulokia, josta olin löytänyt mieleiseni auton. Matkaa oli noin 350km, mutta vuorten yli ajaessa aikaa kului. Auto oli nuoren opettajan "kolmosauto", joten se osottautui loistoyksilöksi, vaikka ikää onkin jo 6 vuotta. Kilometrejä oli kertynyt vasta 70 000. Myös matka takaisin kotiin oli miellyttävä yllätys. Auto kulkee kuin ajatus niin maantiellä kuin kaupungissa. Ilmeisesti hyvää kannatti odottaa.

Auton ostossa auttoivat ystävämme pastori Kasem ja vaimonsa Kapkam. He pitivät huolta siitä, että kaikki sujui pykälien mukaan. Saimme myös levätä hetken orpokodilla, joka oli tullut tutuksi pari vuotta aiemmin. Jälleen palautui mieleen tuon työn tärkeys - on olemassa ihmisiä, joilla ei oikeasti ole mitään eikä ketään.

Mieleeni tuli tapaus kahden vuoden takaa, kun tapasimme Kirsin äidin kummitytön tuolla samalla orpokodilla. Halusimme ostaa hänelle jotakin ja lähdimme yhdessä kauppaan. Arkaillen tyttö esitti 24 värisen puukynäsarjan ostamista (ehkä noin 1 euro). Kyselimme, että eikö olisi mitään lisäksi : "voisinkohan ostaa siskolleni pienet värikynät ettei hän olisi ilman". Kuluneen vajaan kahden euron jälkeen koetimme vielä saada jotakin ostettua. Vihdoin tyttö sanoi, että hän on aina halunnut "prinsessakenkiä". Matkasimme vielä kenkäkauppaan ja ostimme kengät (noin 4 euroa). Sitten oli kaikki hankittu......

Tumppi

Opiskeluasiaa

Raassinat lähtivät taas aamulla työmatkalle, ja mitäs muuta hiiret tekevät silloin, kun kissa on poissa, jolleivat hypi pöydällä? Meillä se tänään tarkoitti sitä, että Kirsi sai ensimmäisen ajoharjoittelutuntinsa Raassinoiden autolla.  Tähän astihan Tumppi on hoitanut ajopuolen, ja Kirsi on istunut lasten kanssa takana.. Mutta nyt on sekin jännittävä hetki takana, ja hyvin taisimme selvitä.. ;) Terveisiä Raassinoille, että auto on yhä ehjänä  -ilman lommoja!

Tänään meillä on mukava päivä muutenkin, sillä Kirsin sisko Virve saapuu tänään Suomesta - elelee kanssamme seuraavat kolme kuukautta auttaen lasten hoidossa. Kielenopiskelumme alkaa toden teolla sitten maanantai-aamuna..