Tervehdys Chiang Maista! 27.5.2006
Joku aika sitten tuli täyteen 7 kuukautta uudella mantereella. Olo alkaa olla jo varsin kotoisa, ja elämä täällä tuntuu hyvältä. Maalis-huhtikuussa meillä oli rankka, reilun kuukauden mittainen sairastelukierre, joka vei vuoronperään petiin kolme neljäsosaa perheestämme, Kirsi-äiti ainoana säästyi taudeilta. Muut sairastivatkin vuoronperään useamman taudin. Daniel joutui olemaan sairaalassakin reilut kaksi vuorokautta rajun mahapöpön vuoksi, muut pärjäsivät kotihoidossa. Samoihin aikoihin alkanut kuuma-aika yhdessä sairastelujen kanssa vei koko perheeltä voimat vähiin, ja sairasteluiden päätyttyä voimien palautuminen vei yllättävän pitkään. Nyt pikkuhiljaa alkaa olla tuntuma, että olemme päässeet ”normaaliin” elämään jälleen kiinni.
Opiskelemme thai-kieltä kotonamme uskovaisen thailaisen opettajan, Khruu Tukkataan johdolla neljänä päivänä viikossa. Kova into on päällä, ja motivaatio on korkealla! Vaikka normaalit päivittäiset asiat jo pystyykin jotenkuten thaiksi hoitamaan, silti joka päivä huomaa, miten pitkä matka kielenopiskelussa vielä on edessä... Varsinkin thailaisessa seurakunnassa käydessämme huomaamme, kuinka keskustelu on aika pintapuolista – ja turhauttaa, kun ymmärtää muiden puheesta enemmän kuin itse osaa puhua! (siis ymmärtää kysymykset, mutta ei osaa vastataJ) Mutta seurakunta, jossa käymme, on lämminhenkinen, noin 50-60 jäsenen seurakunta. Siellä olemme kokeneet olomme kotoisaksi.
Pääsimme myös käymään seurakunnan leirillä pari viikkoa sitten ja tutustumaan hieman seurakuntalaisiin ulkopuolella kokouksienkin. Seurakuntaan on vähän ajan sisällä tullut kymmenkunta uutta nuorta, joille seurakuntaleirillä pidettiin oma ”opetuslapseuskoulu”. Seuraavana sunnuntaina kuusi uutta kastettua siunattiin seurakuntaan ja toivotettiin tervetulleeksi uuteen seurakuntaperheeseen. Kastetut kutsuttiin salin etuosaan seisomaan ja kaikille muille kokouksessa olijoille annettiin ruusut. Ylistysbändin soittaessa taustalla kävimme viemässä ruusut edessäolijoille ja toivottamassa heille Jumalan siunausta. Jokainen uusi seurakuntalainen lähti edestä siis kauniin ruusukimpun kanssa!
Saga (pian 4 v) ja Daniel (2,5 v) ovat aloittaneet myös koulun kaksikielisessä (englanti-thai) esikoulussa. Daniel on päiväkodin puolella ja Saga luokalla K2. Danin päivät menevät pääosin leikkiessä ja laulaessa, askarrellen ja satuja kuunnellen. Sagan luokassa on tarkat päiväohjelmat, joihin kuuluu mm. sekä thai- että englannin aakkosten harjoittelu, samoin numerot ja laskeminen thaiksi ja englanniksi. Kotitehtäviäkin hän saa joka päivä (pienet tehtävät, joista hän selviää noin kahdessa minuutissa), jotka ovat pienelle koululaiselle HYVIN tärkeitä!! Tunnit ovat kestoltaan noin puoli tuntia, välissä on leikkiä ja laulua, joten ei käy liian raskaaksi touhu. Opetus on aamupäivällä ja ruuan jälkeen on pääosin vapaata leikkiä ja lepoa. Saga on todella innoissaan NELJÄ-vuotiaiden koulusta! (vaikka syntymäpäivään vielä onkin melkein kaksi pitkää kuukautta...)
Chiang Main suomalaiset Fida-lähetit kokoontuvat 2-3 viikon välein yhteisiin rukousiltoihin vuorollaan jokaiseen kotiin. Viime perjantaina oli meidän vuoromme järjestää rukousilta kotonamme. Saimme kokea Jumalan hengen läsnäoloa, ylistää yhdessä Hänen suuruuttaan ja kantaa asioita Herran eteen. Parin tunnin rukouksen jälkeen juotiin vielä yhdessä suomalaiset kahvit (Juhla Mokkaa on vielä riittänyt, kiitos kaikkien tuliaisten!!) ja jutella yhdessä.
Chiang Maissa olemme säästyneet tulvilta, vaikka vettä on täälläkin satanut. Välillä kovalla sateella katto vuotaa parista kohtaa, mutta muutoin olemme säästyneet pahemmin kastumatta. Meillä on siis menossa nyt kolmas vuodenaika. Kun tulimme lokakuun puolessa välissä, alkoi ilmat viiletä, oli ”kylmä aika” (yöllä alimmillaan n.+15 astetta). Helmikuussa ilma alkoi lämmetä, ja maalis-huhtikuussa oli ”kuuma-aika” pahimmillaan, +37-40 astetta päivittäin. Nyt olemme sitten siirtyneet sadeaikaan, kolmisenkymmentä astetta lämpöä ja sateita lähes päivittäin, samoin rajuja ukkosmyrskyjä. Tätä kirjoittaessakin tuulee kovasti, ja jossain kauempana jyrähteli jo ukkonen.
Toukokuu on vaihtumassa kesäkuuksi, ja Suomessa alkaa kesälomat. Me kielenopiskelijat jatkamme aherrustamme läpi kesän. Siunattua kesää kaikille!
Kiitos, kun olet muistanut meitä rukouksin!
Rukousaiheitamme:
* terveyttä
* voimia ja ymmärrystä kielenopiskeluun
* lapsille voimia omaan ”koulutyöhön”
* Tulva-alueet ja työntekijät siellä
25.5.06
Tulva Pohjois-Thaimaassa
Pohjois-Thaimaan viidessä läänissä on tulvan seurauksena menehtynyt jo ainakin 51 ihmistä. Tulva alkoi rankkojen sateiden seurauksena sunnuntaina. Joillakin alueilla patojen sortumiset aihettuivat veden nopean nousemisen.
Uttaradit, jossa työskentelevät Vappu ja Inkeri Himanen, on yksi pahimmin kärsineistä alueista. Uutisten mukaan vesi nousi pahimmillaan kolmeen metriin eli monet talot ovat olleet täysin veden vallassa. Olin eilen yhteydessä Vappuun ja hän sanoi veden jo laskeneen kirkosta ja että Phitsanulokin seurakunnasta oli jo tullut apujoukkoja paikalle. Kirkossa vesi oli ollut 2 metrin korkeudessa ja juuri remontoitua kirkkoa joudutaan taas kunnostamaan. Veden alle jäi myös auto ja kolme mopoa. Ilmeisesti äänentoisto ja penkit joudutaan myös uusimaan. Seuraamme tilannetta ja tarvittaessa lähdemme myös paikalle auttamaan.
Uutisten mukaan tulva vaikuttaa noin 80 000 ihmisen elämään ja yli 100 uskotaan kuolleen. Kateissa on vielä useita kymmeniä. Ilmeisesti jatkuneet sateet ovat aiheuttaneet viime yönä uusia patojen murtumisia ja yhä uusia alueita joutuu veden valtaan. Tilannetta voi seurata http://www.bangkokpost.net/ . Paikalle on lähetetty armejan joukkoja, työkoneita ja helikoptereita. Useita kyliä on ilmeisesti kokonaan vielä veden saartamana.
-tumppi-
Uttaradit, jossa työskentelevät Vappu ja Inkeri Himanen, on yksi pahimmin kärsineistä alueista. Uutisten mukaan vesi nousi pahimmillaan kolmeen metriin eli monet talot ovat olleet täysin veden vallassa. Olin eilen yhteydessä Vappuun ja hän sanoi veden jo laskeneen kirkosta ja että Phitsanulokin seurakunnasta oli jo tullut apujoukkoja paikalle. Kirkossa vesi oli ollut 2 metrin korkeudessa ja juuri remontoitua kirkkoa joudutaan taas kunnostamaan. Veden alle jäi myös auto ja kolme mopoa. Ilmeisesti äänentoisto ja penkit joudutaan myös uusimaan. Seuraamme tilannetta ja tarvittaessa lähdemme myös paikalle auttamaan.
Uutisten mukaan tulva vaikuttaa noin 80 000 ihmisen elämään ja yli 100 uskotaan kuolleen. Kateissa on vielä useita kymmeniä. Ilmeisesti jatkuneet sateet ovat aiheuttaneet viime yönä uusia patojen murtumisia ja yhä uusia alueita joutuu veden valtaan. Tilannetta voi seurata http://www.bangkokpost.net/ . Paikalle on lähetetty armejan joukkoja, työkoneita ja helikoptereita. Useita kyliä on ilmeisesti kokonaan vielä veden saartamana.
-tumppi-
15.5.06
varsinainen yö
Hieman pää pyörällä heräsimme tähän aamuun...
Ensinnäkin illalla ja yöllä satoi kovasti, ja kattomme alkoi vuotaa ainakin kahdesta kohtaa. Yöllä sitten kuuntelimme, kun ämpärin pohjalle vesi ropisi... Tämä oli vasta ensimmäinen kunnon sade meilläpäin, ja sateiden pitäisi muutaman kuukauden ajan jatkua.. Hyvin siis alkoi sadekausi!
Sitten aamulla soi minun puhelimeni herätyskello. Tosi jähmeää oli nousta ylös. Saga tuli vastaan rappusissa ja puoliunessa siirryimme aamupalalle. Kun puolet kahvikupillisesta oli juotu, Tumppi tokaisi: "Toivottavasti olet asentanut tuon mikron kellon väärään aikaan." Se näytti vähän yli kuutta. Kömmin keittiöön, siellä sama tulos. Kännykkäni kello oli jotenkin omituisesti yön aikana siirtynyt tunnin eteenpäin ja herätti meidät siis tunnin liian aikaisin! No, kerrankin aamu, että ei ole liian kiire!
Kolmas asia on tämä omituinen kylmyys! Aamulla herätessämme mittari näytti juuri ja juuri +20 astetta. Taivas on paksun pilvikerroksen peittämä ja tuuleekin hieman. Siis paleltaa! Etsimme lapsille pitkälahkeisia housuja kouluun, ja itsekin etsin villatakkia päälleni. Kylmä ja kostea tuo mieleeni englannin koleat talvikuukaudet.
Ai niin, tosiaan, tänään täällä Thaimaassa on ensimmäinen päivä kesäloman jälkeen, jolloin lapset palaavat kouluun - ja samoin me kielikoululaiset. Tokihan syksyllä on villatakilla ja sateenvarjoa käyttöä Suomessakin! Toivottavasti teidän kattonne on tilkitty kuitenkin paremmin kuin meidän...
Ensinnäkin illalla ja yöllä satoi kovasti, ja kattomme alkoi vuotaa ainakin kahdesta kohtaa. Yöllä sitten kuuntelimme, kun ämpärin pohjalle vesi ropisi... Tämä oli vasta ensimmäinen kunnon sade meilläpäin, ja sateiden pitäisi muutaman kuukauden ajan jatkua.. Hyvin siis alkoi sadekausi!
Sitten aamulla soi minun puhelimeni herätyskello. Tosi jähmeää oli nousta ylös. Saga tuli vastaan rappusissa ja puoliunessa siirryimme aamupalalle. Kun puolet kahvikupillisesta oli juotu, Tumppi tokaisi: "Toivottavasti olet asentanut tuon mikron kellon väärään aikaan." Se näytti vähän yli kuutta. Kömmin keittiöön, siellä sama tulos. Kännykkäni kello oli jotenkin omituisesti yön aikana siirtynyt tunnin eteenpäin ja herätti meidät siis tunnin liian aikaisin! No, kerrankin aamu, että ei ole liian kiire!
Kolmas asia on tämä omituinen kylmyys! Aamulla herätessämme mittari näytti juuri ja juuri +20 astetta. Taivas on paksun pilvikerroksen peittämä ja tuuleekin hieman. Siis paleltaa! Etsimme lapsille pitkälahkeisia housuja kouluun, ja itsekin etsin villatakkia päälleni. Kylmä ja kostea tuo mieleeni englannin koleat talvikuukaudet.
Ai niin, tosiaan, tänään täällä Thaimaassa on ensimmäinen päivä kesäloman jälkeen, jolloin lapset palaavat kouluun - ja samoin me kielikoululaiset. Tokihan syksyllä on villatakilla ja sateenvarjoa käyttöä Suomessakin! Toivottavasti teidän kattonne on tilkitty kuitenkin paremmin kuin meidän...
14.5.06
Toukokuuta
Hyvää Äitienpäivää!
Tämänvuotinen äitienpäivä on ollut minulle monella tapaa erilainen, kuin aiempina vuosina. Ensimmäinen ihme oli se, kun heräsin aamulla vähän ennen puolta kahdeksaa siihen, kun Tumppi lauloi!! Ketkä vain yhtään Tumppia tuntevat, niin ymmärtävät Suuren Hämmästykseni :) Lapset pomppivat, ja unohtivat laulaa kokonaan, ja jollakin äiti oli saatava hereille! Sagan piirtämä kortti ja paketti tulivat sänkyyn, mutta kahville piti siirtyä alakertaan pöydän ääreen.. Säästyy lakanapyykiltä, kun ei yritä juoda lasten kanssa kahvia sängyssä! Toisena yllätyksenä alakerrassa odotti hieno suklaakakku, jonka Saga ja Tumppi olivat illalla salakuljettaneet leipomosta. (täällä on nuo ostokakut hieman halvempia kuin Suomessa...) Hyvältä maistui aamukahvit!
Kuuma kausi on vaihtumassa sadekauteen, ja tämä päivä on ollut harmaa ja sateinen. Lämpömittari näytti sateella vain +23, joten varpaita jo kovasti paleltaa!! Viime viikolla vielä oli joka päivä 35-38 astetta, joten tämä 15 asteen pudotus lämpötilassa tuntuu jo!
Meillä on takana nyt parin viikon loma, kun minun vanhempani olivat vierailulla luonamme. Kävimme hakemassa heidät kaksi viikkoa sitten Hua Hinistä, jossa heillä oli hotelli. Vietimme yhdessä pari päivää rannalla, ja sitten lähdimme ajamaan takaisin pohjoisen suuntaan. Tullessa pysähdyimme Phitsanulokissa ja yövyimme siellä tutun thailaisen pastoripariskunnan, Kasemin ja Kapkamin luona –tai tarkemmin sanottuna lastenkodilla. Äidilläni on jo useamman vuoden ajan ollut kummityttö tuolta, ja nyt he vihdoin tapasivat! Tapasimme myös muiden sukulaistemme ja tuttaviemme kummilapsia. Käänsin Kapkamin kanssa Suomesta tulleita kummikirjeitä (siis suomesta thaiksi), jotka sitten annoimme lapsille. Suloisia ja ystävällisiä lapsia, joilla monilla on todella rankkoja vaiheita elämässään ollut.
Phitsanulokista jatkoimme kotiin Chiang Maihin. Käytimme mummua ja pappaa muutamassa paikassa, mm. kasvitieteellisessä puutarhassa Queen Sirikit Botanic Gardenissa, jossa näimme upeita kasveja ja kukkia.
Paljon mummon ja papan ajasta kului lasten leikkihuoneessa Sagan ja Danielin kanssa touhutessa. Mummon nähtiin useampaan otteeseen pyyhkivän hikeä otsaltaan leikkien tuoksinassa! Nopeasti nuo kaksi viikkoa kuluivat, eilen illalla sitten olimme saattamassa mummua ja pappaa lentokentälle, josta he jatkoivat Bangkokin kautta Suomeen. Suru oli Sagalla kova, kun ei päässyt lähtemään Suomeen mummun ja papan mukana... Aamulla hän jo sitten mietti, että kukahan mahtaa tulla seuraavana kyläilemään... Me emme tiedä, mutta oletko se sinä??
-kirsi-
Tämänvuotinen äitienpäivä on ollut minulle monella tapaa erilainen, kuin aiempina vuosina. Ensimmäinen ihme oli se, kun heräsin aamulla vähän ennen puolta kahdeksaa siihen, kun Tumppi lauloi!! Ketkä vain yhtään Tumppia tuntevat, niin ymmärtävät Suuren Hämmästykseni :) Lapset pomppivat, ja unohtivat laulaa kokonaan, ja jollakin äiti oli saatava hereille! Sagan piirtämä kortti ja paketti tulivat sänkyyn, mutta kahville piti siirtyä alakertaan pöydän ääreen.. Säästyy lakanapyykiltä, kun ei yritä juoda lasten kanssa kahvia sängyssä! Toisena yllätyksenä alakerrassa odotti hieno suklaakakku, jonka Saga ja Tumppi olivat illalla salakuljettaneet leipomosta. (täällä on nuo ostokakut hieman halvempia kuin Suomessa...) Hyvältä maistui aamukahvit!
Kuuma kausi on vaihtumassa sadekauteen, ja tämä päivä on ollut harmaa ja sateinen. Lämpömittari näytti sateella vain +23, joten varpaita jo kovasti paleltaa!! Viime viikolla vielä oli joka päivä 35-38 astetta, joten tämä 15 asteen pudotus lämpötilassa tuntuu jo!
Meillä on takana nyt parin viikon loma, kun minun vanhempani olivat vierailulla luonamme. Kävimme hakemassa heidät kaksi viikkoa sitten Hua Hinistä, jossa heillä oli hotelli. Vietimme yhdessä pari päivää rannalla, ja sitten lähdimme ajamaan takaisin pohjoisen suuntaan. Tullessa pysähdyimme Phitsanulokissa ja yövyimme siellä tutun thailaisen pastoripariskunnan, Kasemin ja Kapkamin luona –tai tarkemmin sanottuna lastenkodilla. Äidilläni on jo useamman vuoden ajan ollut kummityttö tuolta, ja nyt he vihdoin tapasivat! Tapasimme myös muiden sukulaistemme ja tuttaviemme kummilapsia. Käänsin Kapkamin kanssa Suomesta tulleita kummikirjeitä (siis suomesta thaiksi), jotka sitten annoimme lapsille. Suloisia ja ystävällisiä lapsia, joilla monilla on todella rankkoja vaiheita elämässään ollut.
Phitsanulokista jatkoimme kotiin Chiang Maihin. Käytimme mummua ja pappaa muutamassa paikassa, mm. kasvitieteellisessä puutarhassa Queen Sirikit Botanic Gardenissa, jossa näimme upeita kasveja ja kukkia.
Paljon mummon ja papan ajasta kului lasten leikkihuoneessa Sagan ja Danielin kanssa touhutessa. Mummon nähtiin useampaan otteeseen pyyhkivän hikeä otsaltaan leikkien tuoksinassa! Nopeasti nuo kaksi viikkoa kuluivat, eilen illalla sitten olimme saattamassa mummua ja pappaa lentokentälle, josta he jatkoivat Bangkokin kautta Suomeen. Suru oli Sagalla kova, kun ei päässyt lähtemään Suomeen mummun ja papan mukana... Aamulla hän jo sitten mietti, että kukahan mahtaa tulla seuraavana kyläilemään... Me emme tiedä, mutta oletko se sinä??
-kirsi-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)