Retki tulviville kotikonnuille...

Aamulla lähdin keskustasta viemään lapsia kouluun opettajien evakkopaikalle ajatuksella, että jatkan siitä matkaa alueelle jossa asuntomme on. Sauli lähti kaveriksi. Alun perin ajatus oli, että olisimme mahdollisesti päässeet autolla lähemmäs suomikoulua ja meidän asuntoa. Jo taksissa istuessa tuli tieto, että alueelle ei ole enää mahdollista mennä edes maastoautolla. Jatkoimme kuitenkin matkaa, mutta se tyssäsi usean kilometrin päähän paikasta, johon olimme menossa. Meille menevä iso tie, Phetkasem, oli jo veden alla ja meitä lähinnä oleva The Mall Bangkhae alkoi olla veden ympäröimänä. Taksi jätti meidät Mallin kohdalle.

Taksi jätti moottoritien pientareelle, josta matka jatkui kävellen piennarta

 

 

Tässä jo varpaat kastui

Katchoonin seurakunnan portailta

Jatkoimme matkaa nilkansyvyisessä vedessä reilun kilometrin eräälle seurakunnalle, ja mietimme mitä tehdä. Jatkoimme matkaa vielä kävellen kilometrin verran kadulle, jota pitkin normaalisti ajamme autolla. Siellä vettä oli niin paljon, ettei kävellen ollut mielekästä jatkaa. Seisoimme risteyksessä miettien pitäisikö lähteä pois. Soitin naapurille, joka vielä oli kotona. Hän sanoi, että vielä 10cm ja vesi nousee meidän kotiin sisälle.

Tuonne pitäisi päästä, mutta vettä on ja paljon..

Tässä lastataan hiekkasäkkejä styroksin päälle

Vettä pitkin saapui mitä erilaisempia kuljetuksia, joilla ihmiset tulivat kodeistaan. Toiset tulivat hakemaan täydennyksiä varastoon, toiset olivat lähdössä evakkoon. 

Hiekkasäkit lähtivät matkaan

Sitten paikalle ajoi lava-auto, jolla oli kyydissä peltisiä veneitä. Siitä kysyttiin hintaa ja se oli kohtuullinen, joten hetken mielijohteesta (ensin tietysti vaimolta lupa) veneen omistajaksi. Kiireessä ei tullut ostettua toista melaa, joten yhdellä melalla mentiin hiljalleen. Ihmetys oli monella thailaisella suuri, kun näkivät kaksi ulkomaalaista veneilemässä tulvan keskellä. Kymmeniä kertoja selitimme matkalla mihin olimme menossa. Melominen oli melko työlästä ja samalla mielessä painoi ajatus siitä, mitä löytäisimme suomalaiskoululta ja meidän kotoa.

Vihdoin pääsimme suomalaiskoulun ja raamattukoulun kadulle. Vettä oli tiellä ehkä noin 70-80 cm. Suomalaiskoulun tilanne oli melko järkyttävä. Pihalla kellui palloja ja pakastin…… Pakastimet ovat olleet ulkona koulun takana, mutta yksi ainakin oli lähtenyt katselemaan maisemia. Vettä oli ehkä noin 20cm ikkunoiden alapuolelle. Sauli kiipesi muuria myöden suoraan toiseen kerrokseen tarkastamaan kuinka koirat voivat. Minä vaihdoin sillä aikaa kuulumisia raamattukoululla olevien kanssa.

Raamattukoulun portilta

Kahden puun välissä näkyy betoninen pöytä, jonka ääressä kokouksen jälkeen istutaan...

Suomikoulu...

Pakastin oli lähtenyt omille teilleen...

 Tässä vaiheessa en ollut varma pääsisimmekö meidän talolle asti, sillä melominen oli ollut aika rankkaa ja matkaa oli vielä 3 km edessä. Lähdimme kuitenkin yrittämään. Suomikoulun roskiksesta napattiin mukaan vanha luuta, joka toimitti puolittaista toisen melan virkaa. Hetken melottuamme kävi onnettomuus, ainokainen melamme katkesi. Eräs vastaantuleva mies näki tapahtuman omasta veneestään ja toi välittömästi meille oman varamelansa. Kuten jo aiemmin mainitsin, thailaisten suhtautuminen tähän kriisiin on uskomaton ja toista autetaan vaikka antamalla omasta.

Matkalla meidän kylään, taustalla häämöttää kylän portti

Portille

Kylä on hiljainen.. tässä meidän kotikatu

Lähestytään meidän porttia, takana noin 4,5 km soutamista..

Tältä näyttää piha...

Vene parkissa portailla

 Tankkasimme juotavaa ja aloimme nostella vielä alakertaan jääneitä isompia tavaroita, kuten kirjahyllyjä, uuni jne. Isompi jääkaappi alakerrasta tyhjennettiin aiemmin yläkertaan siirrettyihin pakastimeen ja jääkaappiin. Jääkaappi laitettiin muovipussiin ja periaatteessa alakertaan ei jäänyt mitään mikä voisi mennä pilalle. Pakkasin vielä mukaan joitakin tärkeitä tavaroita ja suljimme oven. Vedellä on vielä varaa nousta noin 10cm ja sitten on lattian tasalla. Mikäli näin käy, vesi luultavasti imeytyy kaikista mahdollisista paikoista sisälle eli paljon ei ole tehtävissä. 

Sohvat nostettu tuolien päälle

Pianokaappi täynnä kirjoja..

iso jääkaappi pussin sisään ja hella yläkertaan..

Talon sivustaa...

Vettä portilla yli polveen..

Kotikatu. Tässä lapset pyöräili vielä sunnuntai-iltana

Kadun päässä näkyy kelluva auto..

Kotimatkalla pääsimme helpommalla, kun tarrasimme kaduilla liikkuvien sotilaskuorma-autojen puskuriin ja annoimme heidän vetää. Sotilaat ja vapaaehtoiset olivat liikkeellä auttaen ihmisiä evakuoitumaan. Paluumatka sujui siis paljon nopeammin. Veneen jätimme alueella toimivan pastorin seurakuntaan. He voivat käyttää sitä avuksi jakaessaan ruokaa ihmisille. Hän sanoi, että he valmistavat noin 200 annosta ruokaa päivittäin ja jakavat sen sitten veneillä niille, jotka ovat kodeissaan.

Tämän kuorma-auton perään lähdettiin meidän kylän portilta

10 kk ikäinen pikkuinen oli päässyt venekyytiin

 Pastori Katchoon oli lähdössä hakemaan lisää riisiä ja vei meidät samalla kohti kaupunkia. Isolla tiellä vesi oli edelleen noussut ja liikennettä ohjattiin hieman sekasortoisesti moottoriteitä väärään suuntaan. Vihdoin oltiin kuitenkin kuivilla ja äkkiä taksilla perheen luokse.