Kahdeskymmeneskolmas helluntailaisten maailmankonfferenssi järjestettiin elokuun lopussa Kuala Lumpurissa, Malesiassa, eli siis melkein naapurissa. Palasimme Suomesta 18.8. ja minulla oli lento Malesiaan 27.8. aamulla. Montaa päivää ei siis ehtinyt kotosalla olla. Välttämättömät asiat hoidettiin ja lähdin matkaan. Matka lentäen, bussilla, junalla ja taksilla sujui mutkattomasti. Kuala Lumpurin julkinen liikenne on ylivertainen Bangkokiin nähden, joten liikkumisesta suorastaan nauttii. Kuala Lumpur on muutenkin kiehtova paikka, ikäänkuin kansojen sulatusuuni, jossa rodut ja uskonnot elävät sovussa keskenään.
 |
| Musliminaisia Juna-asemalla |
Kirsi oli etsinyt minulle hotellin mahdollisimman läheltä kokouspaikkaa. Matkaa konfferenssikeskukseen oli noin kilometri ja Thaimaata viileämpi sää mahdollisti tuon matkan taittamisen kävelemällä. Bangkokissa juuri mihinkään ei voi kävellä. Kävelytiet ovat hankalia ja teiden ylittäminen mahdotonta, joten tämäkin oli elämys.
 |
| Calvary Convention Center |
En ennen matkaa ollut juuri perehtynyt konfferenssialueeseen tai puhujiin. Yllätys olikin melkoinen kun saavuin paikalle. Calvary Convention Center on vasta valmistunut seurakunnan konfferenssikeskus, joka pystyi palvelemaan niin kokoustilana kuin monien muidenkin tapahtumien järjestämisessä. En edes uskalla arvailla mitä moinen rakennusprojekti on tullut maksamaan.. Tilat oli hienosti suunniteltu ja ihmisten ystävällisyys ja vastaanottajien palvelualttius olivat vertaansa vailla.
 |
| Alakerran messuhalli, jossa tarjottiin tervetuloateria |
Ilmottautumisen jälkeen oli aikaa tutustua paikkoihin ennen illan avajaistilaisuutta. Konfferenssiin oli ilmoittautunut noin 3500 ihmistä ainakin 69 eri maasta, joten ihmisten kirjo oli melkoinen. Malesialaisten uskovien ystävällisyys sai olon kotaisaksi, toisaalta intialaisten hieman tunkeileva lähestyminen vaati totuttelua. Matkaan tarttui kymmeniä käyntikortteja ja useita kutsuja Intiaan. Listojen mukaan konfferenssiin oli ilmoittautunut noin 10 suomalaista, joiden löytäminen osoittautui haastelliseksi. Länsimaisia osallistujia oli vain pieni osa, mutta silti liikkuminen meni niin ristiin, että vasta torstaina tapasin suurimman osa - kahvikojun edessä tietenkin.
 |
| Avaijaistilaisuudessa monet kuvasivat upeaa salia |
Avajaistilaisuus oli samalla konfferenssikeskuksen vihkimistilaisuus, joten ohjelmaa oli paljon. Kokoussali oli hulppea kaikinpuolin, kuin suuri elokuvateatteri mukavine penkkeineen. Avajaistilaisuuden pääpuhuja oli David Yonggi Cho.
 |
| David Yonggi Cho jakoi neuvoja tuleville sukupolville |
Keskiviikon ja torstain ohjelmassa oli kokouksia, joita pitivät nimekkäät puhujat eri mantereilta. Musiikki, opetus ja ilmapiiri oli mahtava jokaisessa tilaisuudessa. Kokousten lisäksi jokaiselle päivälle oli järjestetty kanavia, joihin oli ilmottauduttu etukäteen. Muun muassa Arto Hämäläinen piti lähetyskanavaa, jossa olin yhtenä päivänä mukana. Kanavan jälkeen oli mahdollisuus jutella eri maiden lähetysihmisten kanssa ja sain muun muassa sovittua yksityiskohtia Indonesian opetusta varten.
 |
| Jokaisessa tilaisuudessa oli erilainen musiikkiryhmä |
Perjantai oli konfferenssin päätöspäivä ja olin jo etukäteen tehnyt treffit Mika Yrjölän kanssa, jottei tarvitsisi koko päivää olla yksin. Mika olikin paikalla aina ensimmäisten joukossa ja varasi meille paikat melkein etummaisesta rivistä. Perjantain ohjelmassa oli samoin kaksi kokousta ja yksi kanava. Paluulennon olin varannut siten, että kentälle piti lähteä heti lounaan jälkeen. Lähtöhetkillä tapasin vielä Tampereen väkeä ja Lappeenrannan pastorin Matti Karvisen, jotka olivatkin lähdössä samalle lennolle. He olivat tilanneet taksit valmiiksi, joten juna ja bussimatkan sijaan matka taittuikin ilman vaihtoja taksilla. Lentokentällä tapasin vielä väkeä Indonesian raamattukoulusta ja ehdimme keskustella konfferenssin annista ja raamattukoulutuksesta.
Kaikkinensa matka oli onnistunut. Malesian ilmasto oli mukavan viileä ja konfferenssi kaikin puolin antoisa ja rohkaiseva. Yhtä kokemusta rikkaampana taas....
-Tumppi-
