Joulu lähestyy...

Tänään otettiin omassa pihassa jouluisia kuvia :)

Torilta löytyy tähän aikaan vuodesta mahtavan kokoisia joulutähtiä, ja niillä saa mukavasti joulun tunnelmaa pihaan, vaikka valkoista joulua ei tänne saadakaan.

Mutta ilmat on kyllä sen verran viilentynyt, että paksua vaatetta vedetään ylle ja yöllä kaivaudutaan paksujen peittojen alle. 

Siunattua joulun odotusta kaikille!

Marko Selkomaan vierailu

Aamulla veimme lapset kouluun ja Kirsi jäi raamattukoululle töihin. Minä lähdin ajamaan reilun 400km matkaa kohti Phitsanulokia. Jo Suomessa ollessamme kuulimme, että Marko Selkomaa tulisi vierailemaan Thaimaahan ja laitoimme päivät kalenteriin. Alunperin oli tarkoitus lähteä matkaan perheellä, mutta käytännönasiat sanelivat toisin.

Ajoin vähän reilun viiden tunnin matkan ja ehdin vielä iltapäivän opetukseen. Opetuksen aiheena oli Pyhän Hengen kaste ja armolahjat. Opetus oli syvällistä ja käytännönläheistä. Juuri sellaista opetusta, jota olen kaivannut kuulevani Thaimaan maaperällä. Vuosi sitten tein opinnoissani tutkimuksen siitä, kuinka Thailaiset pastorit ymmärtävät Pyhän Hengen kasteen. Tutkimus osoitti, että isolla osalla tiedot olivat vähän hataralla pohjalla. Markon opetus vastaa todellakin tarpeeseen ja rukoilen, että sillä olisi kauaskantoiset vaikutukset Thaimaan seurakuntiin. Vain Pyhän Hengen voimassa tämä maa voidaan saavuttaa ja seurakunnat voivat kasvaa.

Illalla läheisellä koululla oli saliin järjestetty evankeliointi tilaisuus, jossa Marko oli myös vastuussa. Ennen saarnaa oli tanssiesitys ja ylistysmusiikkia. Tänään perjantaina oli ensimmäinen ilta ja paikalla oli arviolta ehkä noin 250 ihmistä. Seuraaville illoille odotetaan enemmän väkeä.

Kokouksen päätyttyä söimme vielä kirkolla yhdessä ja sitten keräämään voimia huomiseen. Aamupäivän on vielä opetusta työntekijöille, jonka jälkeen lähdenkin ajamaan takaisin Chiang Raihin. 

Koleaa ja kosteaa

Muutamana aamuna ilma on ollut täällä tosi kolea. Kiinasta tuli tänne pohjoiseen ilmavirtaus,joka toi mukanaan sateita ja viileää ilmaan. Tihkusade ja +20 asteen lämpötila on muistuttanut Suomen kesästä, mutta koleus on tuntunut enemmänkin syksyltä. Ja koska taloissa ei ole eristyksiä eikä lämmityslaitteita, on viileys kaivautunut luihin ja ytimiin. 

Ja silloin se iski. Ikävä saunaan. Ja kun se ajatus oli päähän iskostunut, oli sitä vaikea enää saada ajatuksista pois. Meidän pitää saada sauna.

Joulua kohti mennessä lämpötila laskee entisestään, voi mennä jopa alle kymmenen asteen. Joten kyllähän jonkunlainen lämmittelypaikka pitää talossa olla. Eli nyt sitten jatkamme haaveilua! Itse lämpöhuoneen rakentaminen ei ole täällä vaikeaa, ja tilaakin olisi. Puuttuu vain kiuas! Eli nyt vaan käsiä ristiin, että jostain saisimme kiukaan hankittua... 

Norsukylässä

Lauantaina teimme vihdoin reissun läheiseen kareeni-heimon norsukylään. Meiltä sinne on matkaan vain noin 5km, mutta jotenkin tässä uuteen kaupunkiin ja työkuvioihin asettumisessa on vaan aika hujahtanut, eikä yksinkertaisesti ole ollut energiaa lähteä tutustumaan ChiangRain "nähtävyyksiin" - edes näin lähellä sijaitseviin :)

Lidia on ihan pienestä asti ollut norsufani, ja yksi Lidian ensimmäisistä thai-kielen sanoista oli juurikin norsu, joten hänen listallaan norsut kuuluvat ehdottomaan kärkeen!

Vajaalla eurolla sai ostaa banaanitertun ja sokeriruokoa, ja syöttää norsuja.

Tyttöjen ronsu kulki edellä pitkin kyläteitä, pojat tulivat vähän pienemmällä perässä. 

Norsukylä sijaitsee aivan Kok-joen vieressä. Meidän talomme on samaisen joen toisella puolella, noin 5km päässä

Kylän lapsia

Toinen toistaan tukien... 

Hengellinen sodankäynti tai vihollisen hyökkäys - miltä se näyttää…

Syyskuussa opetin Indochina- raamattukoulun oppilaille uskon perusteita. Kurssilla huomasimme, että ainoastaan Jumala on kaikkitietävä, kaikkivoiva, kaikkialla läsnäoleva jne. Kaikki luotu on rajallista. Tästä johtuen sielunvihollinen, Saatana tai mitä nimitystä hänestä halutaankin käyttää, ei ole samaa suuruusluokkaa Jumalan kanssa. Langenneena enkelinä, rajallisena monin tavoin, hän ei voi hyökätä suoraan Jumalaa vastaan vaan keskittää voimansa Jumalan suunnitelman tuhoamiseen. Vihollinen haluaa tuhota kaiken mikä Jumalalle on rakasta, viatonta, puhdasta… Siksi näemme niin paljon esimerkiksi lapsiin kohdistuvaa pahuutta.

Miltä vihollisen hyökkäykset käytännössä sitten näyttävät meidän elämässä? Tässä yksi pieni esimerkki:

Pari viikkoa sitten lapsia kouluun viedessä näin tiellä auton alle jääneenä musta-valkoisen käärmeen. Totesin Kirsille, että tuo väritys jo kertoo siitä, että käärme on varmasti myrkyllinen. Kirsi ryhtyi mielenkiinnosta etsimään kuvia ja tietoa käärmeestä. Kävi ilmi, että kyseinen käärme kuuluu viiden maailman myrkyllisimman käärmeen joukkoon, mutta sitä näkee äärimmäisen harvoin, sillä se liikkuu yöllä. Joku ”käärmebongari” on vuosia yrittänyt löytää käärmettä luonnosta siinä onnistumatta. Erikoisuutena käärmeessä on se, että sen puremaa ei välttämättä tunne lainkaan vaan oireet vain ilmaantuvat myöhemmin. Jopa 50% vastalääkkeen saaneistakin menehtyy puremaan. Mutta käärme tosiaan on harvinainen näky, vaikka niitä harvoin tapaa, eikä se onneksi ole aggressiivinen. Totesimme, että ei varmaankaan ole huolta asiasta.

Syys-lokakuun vaihteessa olin opettamassa Indonesiassa ja Kirsi jäi lasten kanssa viikoksi kotiin. Suunnitelmana oli, että Kirsi siirtyy lasten kanssa jossakin vaiheessa raamattukoululle, koska siitä on helpompi viedä lapsia kouluun ja sähkökatkojen vuosi on mukavampaa olla siellä. Maanantai-iltana olin juuri pitänyt saarnan Indonesiassa, kun saan Kirsiltä viestin, että meillä kotona on käärme. Sisällä talossa, makuuhuoneen oven edessä… ja kyllä, se oli todellakin tuo samainen multi- banded Krait -käärme. Se jonka piti olla äärimmäisen harvinainen. Kirsi oli makuuhuoneeseen mennessä lähes astunut sen päälle, vain noin 10cm päähän. Tilanne selvisi niin, että Kirsi sai hälytettyä kylältä apua ja käärme saatiin tapettua.

Tarina ei kuitenkaan lopu tähän. Seuraavaksi iski todellisuus ja pelko: kuinka lähellä se olikaan, mitä olisikaan voinut tapahtua, mitä jos Lidia tai muut lapset olisivat törmänneet siihen? Samantien alkoi pakkaaminen ja siirtyminen raamattukoululle. Sitten tuli se viimeinen isku… mitä jos käärme ehtikin purra ja Kirsi ei vaan tuntenut sen puremaa? Säikähdyksestä johtuva jännitys saa aikaan fyysisiä oireita, joita Kirsi tunsi. Oikean puolen käden ja jalan puutumista ja puristavaa tunnetta rinnassa. Mitä jos tämä ei päättynytkään vielä? Minä olin 2600 km päässä vailla mitään mahdollisuuksia ehtiä kotiin seuraavan vuorokauden sisällä. Matkalla raamattukoululle Kirsi kävi sairaalassa tarkastuksessa ja onneksi mitään jälkiä puremasta ei ollut. Fyysisesti kaikki oli kunnossa.

Henkisesti ja hengellisesti moni asia oli vielä kuitenkin kesken tai vasta alussa. Pelko ja epävarmuus olivat pinnassa. Kumpikin meistä kävi tahollaan läpi tuntemuksia. Mietimme voimmeko enää asua tässä talossa jne. Tarina on vielä kesken, mutta olemme voiton puolella. Koemme, että pelko on juuri se, mitä vihollinen on yrittänyt tuoda elämäämme koko tämän 10 vuoden ajan. Pelko lapsista ja turvallisuudesta.

Miksi tämä tapahtui juuri nyt? Ensinnäkin emme olleet perheenä yhdessä vaan erillään. Mahtava tilaisuus ruokkia epävarmuutta ja pelkoa. Toiseksi, Kirsin työ lapsityön parissa on ottamassa vihdoin harppauksia eteenpäin. Kolmanneksi, opetusviikko Indonesiassa on menneinä vuosina ollut hengellisesti erityisen antoisa. Neljänneksi, koemme olevamme oikeassa paikassa ja työssä oikeiden ihmisten kanssa ja meillä on hyvä olla.
Ja miksi juuri tuo käärme?  Koska tieto lisää tuskaa….ja pelkoa.

Hengellinen sodankäynti ei näy eikä kuulu enkelten välisenä miekkojen kalisteluna, vaan tuntuu juuri siinä heikoimmassa kohdassa ja heikoimmalla hetkellä. Sitä tämä sodankäynti meillä on ollut, pelkoja ja niiden voittamista yhdessä Jumalan kanssa. Siksi on tärkeää, että muistatte meitä rukouksin…Siinä heikoimmassa hetkessä omat rukoukset ovat niin heikkoja. Tarvitsemme tukea.


(teksti Tuomo, Kirsi editoi ja tarkensi)
 

Viisumimatka Laosiin

Alkusyksy on mennyt kuin hujauksessa. Sadekausi jatkuu yhä, ja kovasti jo odotellaan kuivempia aikoja ja viileämpiä kelejä. Välillä ilta- ja aamulämpötilat ovat olleet mukavasti +25 tienoilla, mutta nyt on taas ollut kuumaa myös iltaisin ja öisin. Kattotuulettimet pyörittävät nihkeän kuumaa ja kosteaa ilmaa ja lakanat tarttuvat ihoon kiinni...  Sitä lähetysromantiikkaa parhaimmillaan :-P Mutta lokakuussa jo varmaan alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Loppuvuodesta sitten kaivataankin untuvapeittoja ja villasukkia :) 

VIISUMIMATKA LAOSIIN

Tullessamme maahan kesäkuun lopussa saimme kaikki passeihimme kolmen kuukauden viisumit. Kolmen kuukauden raja ja leimojen päättymispäivä alkoi lähestyä ja odottelimme viimeistä, uskontoministeriöstä tulevaa paperia jännittyneinä, ehtisikö se tulla ajoissa. Sagan ja Danielin viisumiasia järjestyi hienosti, kun kansainvälisen koulun kautta saatiin haettua heille pitkät viisumit täältä ChiangRaista. Koulu hoiti paperiasiat valmiiksi ja itse virastokäynnistä selvisi puolessa tunnissa. Seuraavana päivänä heillä oli passeissaan vuoden viisumit. Meidän muiden kolmen piti papereiden saavuttua matkustaa johonkin ulkomailla sijaitsevaan Thaimaan suurlähetystöön. Valitsimme naapurimaan Laosin, joten matka Vientianeen oli edessä syyskuussa. Kun saimme soiton, että paperit on valmiina, lähdimme matkaan parin päivän varoitusajalla syyskuun puolessa välissä. Linnuntietä rajalle on täältä noin 390 km, mutta koska autolla pitää seurata olemassaolevia teitä ja lähes koko matka mennään vuoristossa, tuli kaikkineen suuntaansa ajomatkaa 840 km.. Mennessä matkaan meni 12 tuntia. 

Kartasta katsottuna matka ei näytä ollenkaan pitkältä.. mutta autossa istuessa todellisuus on toinen :)

Olimme perillä myöhään illalla, ja nukuimme rajan vieressä hotellissa Thaimaan puolella muutaman tunnin. Raja avautuu aamulla klo 6, joten aikainen oli herätys. Auto jätettiin parkkiin rajalle, ja Thaimaan puolelta pääsimme ilman jonotuksia passintarkastuksessa. Mekong-joki ja sen ylitse kulkeva Friendship Bridge ylitettiin bussilla. Vastapuolella odotti Laosin rajatarkastuspiste, jossa ensin anottiin viisumi Laosiin ja sitten passintarkastuksen läpi toiselle puolelle. Siitä otimme taksin suoraan Thaimaan embassyyn, jossa olimme aamulla 8.30 juuri porttien avautuessa. 

Tuktukissa

Yllätykseksemme piha-alue oli jo aivan täynnä ihmisiä, jopa vuoronumerot olivat loppuneet kesken..Syyksi paljastui edellisenä päivänä muuttunut Thaimaan viisumikäytäntö, ja Kambodzan rajan sulkeminen lyhyiden viisumeiden hakua varten. Joten kaikki turistit, joiden viisumit olivat umpeutumassa ja jotka olivat aikoneet hakea sellaisen Kambodzan rajalta, oli pakotettu matkustamaan lähimpään embassyyn - joka maateitse on suurimmalle osalle käytännössä Vientiane. Siellä siis istuimme kuumassa pihassa. 

Lidia onneksi löysi hyvin nopeasti ystävän afrikaansia puhuvasta tytöstä, joka oli myös vanhempineen viisumia hakemassa. Pian oli pienet ponit levitetty lattialle, ja leikki alkoi, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Muutaman tunnin kuluttua pääsimme jättämään vuorollamme paperit sisään ja saimme vuoronumeron seuraavaa päivää ja passien hakua varten. Sitten kaupunkiin etsimään majapaikkaa. 

Lidia Mekong-joen rannalla. Taustalla näkyy Thaimaa

Saimme majapaikan läheltä Mekong-jokea, mikä olikin hyvä, sillä thailaiset kännykkäliittymämme toimivat rannassa normaalisti ja pystyimme pitämään yhteyttä Sagaan ja Danieliin vaivattomasti. Pienten päiväunien jälkeen kävelimme kaupungilla hieman ja kävimme syömässä. Muuten päivä melkein kului hotellissa leväten. Edellisen päivän ajomatka tuntui kaikilla yhä kropassa. Illalla kävelimme vielä iltatorille joen rantaan. Mukavaa toritunnelmaa.

Seuraavana aamuna kävimme syömässä tukevan aamupalan ja sitten olikin aika taas laittaa tavarat kassiin ja siirtyä embassyyn odottamaan passeja ja viisumeita. Lidian ystävä oli siellä jälleen, ja tällä kertaa tyttöjen aika meni jälleen mukavasti värityskirjoja väritellessä ja kirjoja yhdessä lukiessa Tuomon odottaessa meidän papereita. Kaikki sujui taas mutkattomasti, ja heti passit saatuamme kiiruhdimme kohti rajaa. Ihmismäärät olivat hidastaneet aikataulua huomattavasti siitä, mitä olimme arvioineet, ja myös rajanylityspaikassa oli aikamoiset jonot. Kuulimme, että tuona "ennätyspäivänä" ihmisiä oli ollut viisumia anomassa yli 600 henkilöä! Aikamoinen hyppäys normaalista, noin 100-200 hakijasta. Kun vihdoin Thaimaan puolella istuimme omaan autoon, oli kello jo viisi illalla. Tuolloin valoisaa aikaa oli vain noin kaksi tuntia, ja siinä ajassa ei pitkälle päästy. Mietimme ajaessa muutaman tunnin, että ajammeko yön läpi ollen kotona aamuviideltä, vai nukummeko jossain matkalla ja jatkamme aamulla matkaa.. Klo 22 olimme Phitsanulokin kohdalla menossa, ja siinä teimme päätöksen nukkua matkalla aivan turvallisuussyistä. Löysimme tien varresta todella edullisen ja siistin motellin, jossa nukuimme yön, ja aamulla klo 6 jatkoimme jälleen matkaa kohti ChiangRaita. 

Mahtavia maisemia matkalla

Saga ja Daniel joutuivat siis viettämään keskenään yhden ylimääräisen yön raamattukoululla, mutta koska kaikki oli sujunut niin hienosti, heitä ei haitannut yksi ylimääräinen aamu kahdestaan, ja raamattukoululta he saivat jälleen kyydin kouluun. Me ehdimme heitä vastaan koulun päättyessä.

Passeihin saimme rajalta siis vuoden viisumit, ja Lidian kolmen kuukauden viisumi saadaan vaihdettua ChiangRaissa vuoden mittaiseksi. Kaikki sujui hienosti, ja olemme siitä kiitollisia!

Äitienpäiväjuhla kirkossa

Elokuun 12. päivä vietetään Thaimaan kuningattaren syntymäpäivää. Samalla se on kansallinen äitienpäivä ja vapaapäivä Thaimaassa. Kuningattaren väri on vaaleansininen, joten kaikki kaupat ovat pullollaan vaaleansinisiä paitoja äitienpäiväteksteillä varustettuna. 

Koska tänä vuonna tuo päivä osuu keskiviikolle, kirkoissa ympäri maata on juhlittu äitienpäivän merkeissä jo tänä sunnuntaina.

Myös Thaiwian-seurakunnassa juhlittiin tänään oikein pitkän kaavan kautta!  Ovella kaikki äidit saivat kukkaset rintaansa ja ohjattiin istumaan salin etuosaan. Lapset ja nuoret olivat harjoitelleet hienoja esityksiä ja pastori Suraphongin Gemma- vaimo piti puheen "äidiltä äideille". 

Kaikki äidit kutsuttiin lavalle, ja muut seurakunta siunasi äidit. Sen jälkeen paikalla olevien lapset toivat jokainen äidilleen nuorten leipoman sydän-keksin. Kenen omat lapset eivät olleet paikalla, saivat lahjansa seurakunnan nuorilta. 

Lopuksi vielä pastori Suraphong puhui sananlaskujen kautta lyhyesti siitä, kuinka lasten kuuluu kunnioittaa vanhempiaan. Tilaisuuden jälkeen oli ruoka alakerrassa odottamassa. Ruoka oli tilattu ulkopuolelta, eikä kenenkään äidin tarvinnut jäädä myöskään tiskaamaan :)

uusi koti!

Kaksi ensimmäistä yötä takana uudessa kodissa. Talo sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä ChiangRain keskustasta vuorten välissä riisi- ja maissipeltojen läheisyydessä. Tie kaupungista mutkittelee suuren Kok- joen mukaisesti peltojen ja nyppylöiden välissä. Illalla tienoo on sysimusta - ei ole katuvalot häikäisemässä. Talo on suojaisan muurin takana, ja pihassa on paljon puita varjostamassa taloa kuumalta auringolta. Korkea katto ja avattavat puuikkunaluukut takaavat ilman kiertämisen talossa. Yöllä nukutaan verkkojen alla ja kattotuulettimet pyörittävät viilennystä. Sadekausi on alkanut oikein todenteolla - pitkään sateita odotettiin, mutta nyt kun sateet alkoivat, on satanut lähes tauotta toista viikkoa. Sehän tietää sitä, että kosteusprosentti on korkea, pyykit eivät kuivu jne. Näitä Aasian iloja :)

Ensimmäisenä yönä kuulostelimme talon ääniä. Uudessa talossa ja sen ympäristössä äänet ovat vieraita, oli monenlaisten eläinten ääniä, naapuritalojen ovien pauketta ja jos minkälaista lintua ja sammakkoa kurnuttamassa. Toinen yö oli jo vähän rauhallisempi - äänet eivät ole yhtään vähentyneet, mutta kaikkeen näköjään tottuu :) Sen olemme huomanneet, että pihan puut ovat houkutelleet monenlaisia lintuja asustelemaan ja laulamaan, ja saamme nauttia moniäänisestä laulusta ja sirkutuksesta pitkin päivää aivan aamuvarhaisesta lähtien.

Eilen olimme hakemassa raamattukoululta tavaroitamme, ja viimeisiä siellä pestyjä pyykkejä. Pyykkejä katolla viikatessa, alkoi kova sade, ja kiiruhdin rappusia alas.. Mutta trooppinen sade yhdistettynä kaakelilla päällystettyihin portaisiin ei ole hyvä yhdistelmä - ja lensin reippaassa kaaressa kyljelleni. Piti soittaa Tumppi apuun, että pääsin pois, niin kipeästi sattui moneen paikkaan. Onneksi en rojahtanut suoraan selälle, vaan lonkalle, ja siinä on sen verran "pehmustetta", että selvisin reiluilla mustelmilla. Vasen kyynärpää on yhä hellä, sekä isoimman osuman ottanut pikkuvarvas, joka on mukavan musta ja sillä ei kärsi kävellä. Liekö murtunut vai ei, mutta omatekoinen teippaus pitää sen aisoissa ja kipukaan ei ole paha, kun ei sille varaa. Onneksi täällä maassa sopii varvassandaalit sekä arkeen että juhlaan, ettei tarvitse hetkeen yrittää korkokenkään varpaita tunkea. :)

Tiistaina kävimme lasten koulussa sovittamassa koulupukuja ja ostamassa tarvittavat puvut lapsille. Pukuja on kahdenlaisia - peruspuku kauluspaitoineen ja solmioineen kolmena päivänä, ja urheiluvarusteet kahtena päivänä. Kuvia seuraa ensimmäisen koulupäivän jälkeen (en usko, että äidin blogin vuoksi haluaisivat uhrautua ja pukeutua koulupukuihin yhtään päivää aiemmin ennenkuin on aivan pakko :P) Kesäloma on siis loppumassa, ja koulu alkaa torstaina 13.8. Tiistaina menemme vanhempien infopäivään kuulemaan kouluvuodesta ja tapaamaan opettajia. Keskiviikko 12.8. on Thaimaan kuningattaren syntymäpäivä ja kansallinen äitienpäivä, joten silloin ei tarvitse vielä mennä kouluun :) Daniel menee 5. luokalle, ja Saga seitsemännelle. Meitä kaikkia taitaa jännittää yhtä paljon - niin itse oppilaita kuin vanhempiakin!

Heinäkuun kuulumisia

Elämme parhaillaan heinäkuun viimeisiä päiviä. Yleensä Thaimaassa sadekausi alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta tänä vuonna vettä on saatu odottaa ympäri maata jo kaksi kuukautta. Tämä on tuonut mukanaan monenlaisia vaikeuksia: Sadekaudella istutetaan riisi, joka tarvitsee runsaasti vettä. Nyt tilanne on jo niin paha, että osassa Bangkokia ei talousvettä enää saada joka talouteen koko päivää. Farmareita on pyydetty odottamaan riisin istuttamista, jotta pelloille pumpattava vesi säästyisi talousvedeksi koteihin. Osa jo istutetuista riisisadoista on pian menetetty vedenpuutteen vuoksi. Vuoden 2011 valtavien tulvien jälkeen tämä kaikki tuntuu hullulta… Nyt siis olemme yhdessä muiden kanssa rukoilemassa: ”Anna sade Jumala.”  ChiangRaissa on satanut muutamana päivänä ja yönä, mutta ei lähellekään normaalia sadekautta. 

Lasten koulukuvioita

Lapset osallistuivat kaksi ensimmäistä viikkoa ChiangRai International Christian Schoolin (CRICS) englanninkieliselle kesäleirille. Molemmat viihtyivät, vaikka leiri olikin pääosin kielioppia ja sanastoja, eikä mitään leikkiä :P Koska pääsy tuohon pääosin lähettilapsille tarkoitettuun kouluun oli epävarma (lasten kielitason olisi pitänyt olla valmiiksi samalla tasolla kuin muilla ikäisillään, jotka puhuvat englantia äidinkielenään), päädyttiin tutustumaan myös toiseen kansainväliseen kouluun (CRIS). Saga ja Daniel tekivät kaksiosaisen kielitestin sinne, ja pääsivät hienosti sisälle! Koulu on suurempi kuin aiemmin ykkösvaihtoehtonamme ollut kristillinen koulu, ja siellä kaksikielisiin (tai meidän tapauksessamme kolmekielisiin) lapsiin suhtaudutaan aivan eri tavalla kuin ensimmäisessä koulussa. Saga hyväksyttiin luokalle seitsemän ja Daniel luokalle viisi, samoin kuin Suomessa olisivat menneet. Koulu alkaa 13.8. ja koulun alkaminen tulee olemaan melkoinen muutos meille kaikille, joten muistakaa erityisesti Sagaa ja Danielia rukouksin tämän syksyn aikana!!! 

Asuntoasiaa

Toinen iso kiitosaihe on asunnon löytyminen. Ajoimme ympäri kaupunkia etsien meille sopivaa asuntoa. Olimme jo menossa allekirjoittamaan vuokrasopimusta eräästä toisesta talosta, kun tämän kyseisen talon omistaja otti meihin yhteyttä. Näimme talon kuvat erään välitysfirman nettisivuilla, mutta ohitimme sen, koska vuokra oli puolet suurempi, kuin olimme ajatelleet meidän maksimimme olevan. Nyt tuo nainen kuitenkin lähestyi meitä kysyen, että paljonko olisimme valmiit maksamaan. Kerroimme tilanteemme, ja hän vastasi: ”tämä summa sopii”. Eli hän oli valmis vuokraamaan talon meille puolella siitä summasta, mitä nettisivulla pyydettiin! Ensin ihmettelimme, että mikä koira tähän on haudattuna.. mutta pian totesimme, että Taivaan Isällä on varaa antaa lapsilleen myös jotain extraakin! :) Allekirjoitimme vuokrasopimuksen tällä viikolla ja pääsemme muuttamaan 1.8. Talo on maaseudulla, ananas- ja maissipeltojen keskellä, vuorten välissä. 

Syksyn työkuviot ovat selkeytyneet sen verran, että Tuomolle on varattuna kolme viikon mittaista opetusta tähän alkusyksyyn, joten niiden valmisteluissa menee aikaa. Kirsi on viettänyt kampuksella aikaa pääosin ammattikoulutuksessa oleviin lao- ja burman puolelta tulleisiin tyttöihin tutustuen. Ajatuksia ja suunnitelmia on monenlaisia, joten katsotaan, mitä suunnitelmista tulee ja mitkä asiat lähtevät aukeamaan.. Muistakaa rukouksin tätäkin asiaa! 

Koululla on tällä hetkellä opiskelemassa 32 opiskelijaa raamattua. Yhteiskuva henkilökunnan kanssa otettiin viime viikolla. Tytöt edessä ja pojat seisomassa takana, henkilökunta istuu tuoleilla keskellä - myös pari valkonaamaa mukana kuvassa :)

Lidialle yhä etsitään thai-kielistä hoitopaikkaa/päiväkotia jouluun saakka, jotta hän saisi palautettua thai-kielen ennen kansainväliseen kouluun siirtymistä. Mikäli Lidian thai saadaan käynnistymään, voisi hän aloittaa samassa koulussa Sagan ja Danielin kanssa tammikuusta lähtien. 

Nyt parhaillaan olemme käymässä Bangkokissa. Pari meidän matkalaukkuamme mm täynnä työhön liittyviä kirjoja, tuli tuttavaperheen mukana Suomesta pari viikkoa meidän perässä. Samoin meillä on ollut tavaroita ja kirjoja säilössä Bangkokissa raamattukoululla. Olemme saaneet tavata täällä ystäviä ja viime työkauden työtovereita ja lähtiessä pakkaamme auton täyteen tavaraa. Tokihan 12h ajomatka on pitkä, mutta yllättävän hienosti lapset sen jaksavat! Kun koulu alkaa elokuun puolessavälissä, on matkustelu sen jälkeen perheellä hankalaa, joten reissu osui hyvään saumaan. 

Matka ja ensimmäisen viikon tapahtumia

Matkamme seuraavat etapit suoritettiin lentokoneella. Kentällä saattamassa oli sukulaisia ja kannattajista Thaisolun Hannu Hietanen. Haikeat hyvästit jätettiin melko nopeasti, osittain rutiinilla osittain siksi, ettei kukaan halunnut itkeä.

Lähdimme sunnuntaina klo 18 jälkeen Helsingistä Istanbuliin, jossa odotimme koneen vaihtoa kolmisen tuntia. Tässä vaiheessa väsymys alkoi hieman painaa, sillä edelliset yöt oli menty melko vähillä unilla. Lento Istanbulista Bangkokiin oli todella hyvällä koneella vaikkakin lähtö jostain syystä venyi reilulla tunnilla. Tilaa oli riittävästi ja ruoka oli tavallista lentokoneruokaa parempaa. Osa meistä nukkui enemmän, osa vähemmän - kukaan tuskin tapeeksi.

Bangkokissa meillä oli useamman tunnin vaihto ja jouduimme tekemään myös maahantulomuodollisuudet sekä ottamaan laukut ulos. Viimeiselle lennolle tehtiin uusi check-in. Pää oli melko pyörällä, mutta paljon tuttuakin oli. Lidia muun muassa oli totuttuun tapaan useamman matkalaisen kanssa valokuvassa jne. Yksi kummallisemmista tapahtumista oli, kun Kirsi ja Saga kävivät hakemassa kahvit kentän Starbucks- kahvilasta. Myyjä alkoi jutella Kirsille kuin vanhalle kaverille. Hän muisti, milloin olimme viimeksi käyneet ja missä asuneet taipaleemme aikana. Bangkokin lentokentän läpi kulkee vuosittain miljoonia ihmisiä ja Starbucksissakin käy päivittäin satoja ja tuhansia asiakkaita, joten uskomattomalta tuntuu, että vuoden poissaolon jälkeen voi jäädä tuollaisessa paikassa jollekin mieleen.

Viimeinen lento Chiang Raihin oli vain reilun tunnin mittainen. Kenttä on pieni, joten pääsimme nopeasti ulos kaikkien kapsäkkiemme kanssa. Meitä oli vastassa pastori Suraphongin vaimo Gemma ja heidän kaksi lastaan. Gemma vei toisella autolla laukut suoraan raamattukoululle ja me toisella autolla pikkukaupan ja aamupalatarvikkeiden kautta myös majapaikkaan.

Pääsimme asumaan Indochina- raamattukoulun vierailevien opettajien asuntoon, jossa on kaksi makuuhuonetta ja oleskeluhuone sekä pieni keittiönurkkaus, WC ja suihku. Tässä mahdumme asustelemaan siihen saakka, kunnes löydämme kodin.

Ensimmäisiä asioita hoidettavana kodin etsimisen lisäksi on lasten kouluasioiden järjesteleminen.
ChiangRaissa on kaksi kansainvälistä koulua, joissa molemmissa on omat hyvät puolensa kuin myös heikkoutensa. Lapset tekivät ensimmäisen koulun kielikokeen torstaina, ja toisen koulun kielitesti on edessä ensi viikolla. Koulunkäynti englanniksi on molemmille lapsille uusi asia, ja aiheuttaa stressiä ja jännitystä, joten teette hyvin, jos muistatte erityisesti tätä asiaa! Uskomme, että juuri Sagalle ja Danielille oikean koulun ovi aukeaa!

Molemmat lapset osallistuvat nyt seuraavien kahden viikon ajan toisen koulun English Camp- leirille, jossa pääsevät hieman käyttämään englantia ennen koulun alkua.

Tänään lähdemme katsomaan paria taloa, mitä meille on tarjottu. Sopivan kodin löytyminen on toinen iso asia, mikä tulee vaikuttamaan koko perheen viihtymiseen. Eli muistakaa myös tätä asiaa!

Nyt elämme lauantaita. Tuomolle tuli juuri puhelu, jossa pastori ja raamattukoulun johtaja Suraphong kysyi, josko Tuomo voisikin opettaa ensimmäisen oppiaineen jo ensi viikolla tiistaista alkaen! :) Eli vauhdikkaasti alkaa arki, ja juuri tällaisilla aasialaisilla varotusajoilla :)
Raamattukoululla opiskelee tällä hetkellä 32 oppilasta kolmella eri vuosikurssilla, ja ensi viikolla on Tuomolle kolmosluokkalaisten Missiologian kurssi. Tämä on aihe, jota Tuomo on opettanut nyt kahtena vuonna peräkkäin Indonesiassa, joten materiaali on valmiina. Siellä opetuskieli on ollut Englanti, nyt ”vaan” siis kieli vaihtuu. Muistakaa myös ensi viikon opetusta! Tämä tarkoittaa Kirsille sitä, että auton rattiin on hypättävä samantien, että lasten koulukuljetukset saa hoidettua. No, eipähän jää sekään asia roikkumaan :)

Chiang Raita ympäröivät vuoret...

Matka on alkanut

Pari viikkoa on mennyt taloa ja laukkuja pakatessa. Meillä lähtemisen teki helpommaksi se, että Kirsin vanhemmat siirtyvät asuttamaan taloamme, joten aivan kaikkea ei tarvitse pakata pois. Monet ovat kysyneet tunnelmia ja rehellisesti täytyy sanoa, että ei ole ehtinyt tuntua miltään. Ajatukset ovat olleet mukaan lähtevissä tavaroissa ja hoidettavissa asioissa. Toisaalta ei ole myöskään halunnut hirveästi päästää tunteita vallalleen....sen aika koittaa myöhemmin. Ehkä lentokoneessa...

Matkamme ensimmäinen etappi on nyt takana kun eilen illalla ajoimme Kuikasta Helsinkiin Tuomon vanhempien luokse. Reippaasti olemme kaikki selvinneet vaikka lapsiakin leiriviikon jälkeen varmasti väsytti. Aamulla heräsimme Lidian iloiseen kiljahdukseen "tänään me lähdetään Thaimaahan"

"Toinen erikoiskoe"

Sunnuntain vietimme Tuomon vanhempien luona Vuosaaressa ja tapasimme Tuomon sisaruksia. Serkukset saivat vielä kerran leikkiä yhdessä ja vanhemmat juoda kahvia. Viimeisiä käsimatkatavaroiden pakkauksia ja järjestelyjä tehtiin. Aika kului jälleen tavallista nopeammin ja pieni hoppu ja paniikki tuli kentälle lähdön kanssa. Ajoissa kuitenkin oltiin. Kentällä oli saattamassa ja matkalaukkuja toimittamassa myös Kirsin vanhemmat ja sisko. Kannattajista terveiset kävi sanomassa myös thaisolun Hannu Hietanen. Hyvästit heitettiin melko nopeasti ja tavoite oli, ettei kenenkään tarvitsisi itkeä. Tässä tavoitteessa melkein onnistuttiin…

Turkish Airlinesin lennolla matkasimme Istanbuliin,  josta muutaman tunnin vaihdolla kohti Bangkokia.

Déjà-vu

Pakkauslaatikoiden ja matkalaukkujen keskellä tulee tunne, että edellisestä muuttourakasta on liian vähän aikaa. Pakkaamisessa on toisaalta rutiinia, onhan tämä meille jo kymmenes muutto näiden reilun 14 avioliittovuoden aikana. Mutta helppoa muuttaminen ei koskaan ole - alitajunnassa erilaiset tunnelataukset jylläävät. Nyt vain ei ole aikaa jäädä tunteita pohtimaan.

Kannatuksemme ratkesivat siinä määrin myöhään, että touko - kesäkuu on ollut melkoista vilskettä. Tuomo jatkoi töitä toukokuun loppupuolelle ja Kirsillä töitä oli sovittuna kesäkuun puolelle. Ohjelmaa on muutenkin ollut paljon, sillä suhteita ja virallisia asioita on täytynyt hoitaa. Kiersimme vielä muutamien uusien kannattajien luona ja 24.5. lähes kaikki kannattajatahot olivat Tikkakoskella koolla. Ruut ja Henry Mononen olivat vierailulla tuossa helluntain tilaisuudessa ja jumalanpalveluksen jälkeen jatkettiin vielä palaverilla. Toukokuussa 16. päivä oli myös Tuomon valmistujaiset Keuruulla sekä kuun lopussa vielä sukulaisten ja ystävien kesken. Mukava oli vielä ennen lähtöä saada tuttavia kasaan. Kirsin vanhemmat tekivät suuren panostuksen valmistujaisten onnistumiseksi ja nyt ovat korvaamattomana apuna pakkaustouhuissa. Meidän onneksi Suomi-kodin ei tarvitse olla reilun viikon päästä täysin tyhjä, sillä saamme heidät jälleen asuttamaan taloamme seuraavan kauden ajaksi.
Juhannuksena ajamme Keuruulle parina päivänä (pe ja la), toivottavasti törmäämme mahdollisimman moneen siellä! Ensi viikolla isommat lapset pääsevät vielä seurakunnan leirille, ja sieltä sitten melkeimpä suoraan lentokentälle…

Team Lehtimäki Facebookissa

Olemme avanneet sivun myös Facebookiin https://www.facebook.com/teamlehtimaki. Sinne tulee ehkä hieman erilaisia ja arkisempia päivityksiä elämästämme. Facebook sivuamme voit seurata vaikka et itse olisikaan facebookin käyttäjä.

Vihdoin uutisia

Edellisen postauksen otsikko ”kärsivällisyys kasvattaa” sopii moneen kohtaan - myös niille, jotka ovat odottaneet päivitystä tilanteestamme. Tilanne on elänyt kevään aikana, joten on hyvä kertoa hieman tarkemmin kokonaisuudesta.

Olemme lähdössä kolmannelle työkaudelle Thaimaahan. Kohteena on Thaimaan pohjoisin lääni Chiang Rai. Siellä menemme Indo China raamattukoulun työyhteyteen ja tarkempi toimenkuvamme hahmottuu, kun pääsemme tutustumaan työhön ja keskustelemaan kasvotusten pastori Suraphongin kanssa. Omaan työnäkyymme kuuluu raamattukoulutus, Thaimaan seurakuntien oman lähetystyön käynnistäminen sekä lapsityö eri muodoissaan. Jippii -työ on ollut Kirsin sydämellä vuosia ja sehän on lähetystyön käynnistämistä ja lähetysinnon lisäämistä parhaimmillaan.  Näkymme mukaisilla osa-alueilla Indo Chinassa tehdään jo työtä ja syksyn aikana hahmottuu se, millä tavoin voimme olla tukemassa ja viemässä työtä eteenpäin.

Indo China Bible Training Center kampusaluetta

Lentoliput on jo ostettu ja lähdemme matkaan 28.6.2015. Chiang Raissa meillä on edessämme asunnon etsiminen ja lasten kouluun liittyvät asiat. Lasten koulunkäynti tuleekin olemaan yksi suurimmista muutoksista elämässämme, sillä lapset siirtyvät kansaiväliseen kouluun ja kieleksi opiskelussa vaihtuu englanti. Kesän aikana lapset joutuvat tekemään kielikokeita ja tämä on osasyynä siihen, että lähdemme jo kesäkuussa.  Lapsia ja perhettämme tässä muutoksessa on hyvä muistaa rukouksin.

Kevään aikana olemme vierailleet kannattajaseurakunnissamme ja vielä on kaksi paikkaa käymättä. Lisäksi Kirsillä on tulkkauksia vielä kesäkuun puolellakin eli ohjelmaa riittää aivan siihen saakka kunnes lentokentällä karistamme Suomen pölyt jaloistamme. Kiire Suomen arjessa ja työelämässä on valitettavasti aiheuttanut sen, että monta ihmistä jäi ja jää tapaamatta.

Kuten aiemmista teksteistä käy ilmi, kannatusten löytyminen on ollut melkoinen haaste. Tälle kaudelle meillä on kaikkiaan kahdeksan yhteistyötahoa. Emme ole vielä aivan päässeet tavoitteeseemme kannatusten osalta, mutta vajaus oli sen verran pieni, että lähettämispäätös tehtiin. Kannatusten osalta työ ei kuitenkaan ole tehty, sillä ei ole tarkoitus, että mitään tahoa kuormitetaan lähettämisen osalta liikaa. Jos haluat omalta osaltasi olla tukemassa työtämme, ota yhteyttä, niin linkitämme sinut oikeisiin ihmisiin. Sanonta ”pienistä puroista syntyy suuri joki” pitää paikkansa tässäkin tapauksessa. Yhteisellä rukouksella ja yhteisellä tuella saamme aikaan suuria asioita. Toteutetaan yhdessä ”Jumalan unelmaa”:

”Tämän jälkeen minä näin suuren joukon ihmisiä, joita ei kukaan voinut laskea,kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä. He seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä yllään pitkät valkeat vaatteet ja käsissään palmunoksat” (Ilm. 7:9)

Kärsivällisyys kasvattaa

Teemme jatkuvasti pieniä valmisteluja lähdön suhteen, mutta jostain syystä jokaisella kaudella meillä on ollut sama ongelma - kannatukset. Aiemmin ne ovat löytyneet aivan viime metreillä ja sitä tietysti toivomme tälläkin kerralla. Inhimillisesti tietysti toivoisi, että joskus asiat järjestyisivät sujuvammin, mutta kai kaikella on syynsä. Edelleen siis osa puuttuu...

Suuntana meillä tällä kaudella on Thaimaan pohjoisin lääni Chiang Rai, jossa asetumme Indo China Training Centerin työyhteyteen.

Kuinkas jatko?

Vuodenvaihteen tienoilla päätimme, että olemme jälleen valmiit pakkaamaan laukkumme ja lähtemään kolmannelle työkaudelle. Tällä hetkellä käytännönasioita järjestellään ja etsitään puuttuvia palasia. Suurinpana haasteena on vajaat kannatukset, johon yritetään kuumeisesti etsiä ratkaisua. Kasassa on noin 70%, mutta vielä hieman kaivattaisiin lisää.

Kannatusasiaa saa muistaa rukouksin...