Kuivin jaloin ollaan

Monet ovat kyselleet viikonlopun aikana kuulumisiamme, ja tässä vielä pikaisesti yhteenveto: Normaalia enempää emme ole nähneet vettä, tulvat eivät ole siis tulleet näille kulmille. Olemme turvassa! Tämän viikonlopun olemme olleet kuitenkin varuillamme ja seuralleen uutisia normaalia tarkempaan tässä kotosalla. Bangkok on täynnä monenkokoisia kanaaleja, ja aivan meidän talomme vieressä kulkee yksi tällainen "khlongi". Tuomo on seurannut sen vedenpintaa, niin kuin monet muutkin. Kun vesi ei näyttänyt nousevan, hän kävi kysymässä eräältä mieheltä, joka oli asetettu vartioon erään läheisen khlongin luo. Tämä mies kertoi, että viranomaiset koittavat viimeiseen asti varjella, ettei vettä tarvitsisi levittää kaikkiin pikkujokiin, jotka ovat jo muutenkin ääriään myöten täynnä. Joten näille seuduille ei ole vielä tarvinnut laske vettä isosta joesta, vaan Chao Phraya (suuri joki, joka menee Bangkokin läpi) ja kaksi muuta haaraa, jotka menevät kaupungin itä- ja länsipuolelta, ovat toistaiseksi kestäneet nuo valtavat, pohjoisesta tulevat vesimassat. Viranomaiset rakennuttivat useita tulvavalleja helpoiten tulviville kohdille, ja nämä ovat toistaiseksi Bangkokissa kestäneet. Muualta maasta olemme nähneet lohdutonta kuvaa, kuinka hillittömän vesimassat ovat pyyhkineet läpi useiden kaupunkien ja lukemattomien pikkukylien jättäen ne autioksi, kun vettä on ollut taloissa jopa kaksi metriä!! Huomenna maanantaina Tuomo lähtee muutaman pastorin kanssa jakamaan avustuskuormaa Lopburin kaupunkiin. Muistakaa rukouksiin tuota matkaa, samoin kaikkia näitä miljoonia ihmisiä, joiden elämään tulvat ovat vaikuttaneet!!!

Tulvat 2011 Thaimaassa

Tulvat Thaimaassa pahentuvat yhä.

Tällä hetkellä kuolleita on 244, ja 28 lääniä on tulvien alla, ja on annettu uusia säätilavaroituksia tuleville päiville. 

 Tulvakartta to 6.10.2011

On arvioitu, että tämän vuotiset tulvat ovat vaikuttaneet jo 2,6 miljoonan perheen elämään, ja arviolta 1,2 miljoonaa hehtaaria viljelysmaita on tuhoutunut. Nyt torstai-iltana useita läänejä on varoitettu muutaman tunnin sisällä tapahtuvan vedennousun vuoksi. Isot padot ovat tulleet täyteen, ja kriittiset rajat on ylitetty. Nyt niistä on jouduttu aloittamaan veden laskeminen jokiin, sillä on pelko, että seuraavan sateen tullessa vesi tulee yli...

 Täällä Bangkokissakin kadut tulvivat, ja äsken kotiin ajaessamme näimme ihmisten muuraavan ylimääräisiä tiilikerroksia ovien eteen ja siirtelevän hiekkasäkkejä. Puolenyön jälkeen vesi alkaa nousta kuulemma täälläkin, ja ihmisiä on pyydetty varustautumaan nostamalla tavaroita ylös..

Tehtaan pihassa tulvii Ayutthayassa.. 

 Ayutthayan läänissä ja kaupungissa tilanne pahenee nopeasti. Äsken katsoimme uutisista, kuinka ihmisiä evakuoitiin sairaaloista veneillä toisiin sairaaloihin... Eräässä vankilassa vesi oli noussut 1,5-2 metriä, ja vankeja siirrettiin turvaan muualle. Isot moottoritiet pohjoisesta etelään ovat poikki, ja Bangkokiin tulevalla tiellä on 30-40 km jonot.

Muistakaa rukouksin!

Chiang Main näkymää pari päivää sitten

Tähän juttuun tietoa löytynyt mm tästä Bangkok Postin englannin kielisestä jutusta.
Samoin televisiosta jatkuvasti tulevasta uutislähetyksestä..

น้ำท่วมอุทัยธานี 18/09/54

Joululauluharjoituksia ja syntymäpäiväkakkua

Kaikki ne, jotka minut tuntevat, tietävätkin, kuinka paljon pidän joulusta. Eikä vain itse joulusta ja niistä muutamasta joulukuun päivästä, vaan sen odotuksesta, valmisteluista, ja tunnelmien luomisesta. Koska joulukuu on aina niin täynnä erilaisia joulujuhlia ja niiden harjoituksia ym touhua siellä ja täällä, ei kotona puuhasteluun silloin jää enää aikaa. Joten tänä vuonna Tuomo antoi minulle luvan aloittaa jouluhaaveilut lokakuussa - ja nyt tuo rajapyykki on ohitettu! Tumpille lupasin, että joululaulut ei meillä sentään vielä lokakuussa soi.. Mutta tänään kokouksen jälkeen oli kirkolla jo naisten ryhmän ensimmäiset joululauluharkat! :) Sitä ei Tumppikaan voinut kieltää :)

Kokouksen jälkeen raamattukoululla puun alla, kun lämpötila näytti +34, laulettiin Jouluyö, juhlayö sekä pari thailaista joululaulua. Onneksi edes tuuli mukavasti. :)

Seurakunnan joulujuhlan päivämääräkin varmistui 25.12. iltapäivällä. Mikäpä sen parempi päivä joulujuhlalle! Jokaista seurakuntalaista kannustetaan tuomaan omia naapureitaan ja sukulaisiaan paikalle. Ja valmistelut ovat siis jo hyvässä vauhdissa. Tosin moni asia voi matkalla vielä muuttua, mutta se on ihan normaalia.

Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai on kokouksessa paitsi ehtoollinen, mutta myös mukava tapa muistaa sen kuun syntymäpäiväsankareita. Varsinaisen kokouksen loputtua kysytään sen kuukauden syntymäpäiväsankarit. Tänään eteen kutsuttiin siis kaikki lokakuussa syntyneet (joita oli tällä kertaa 3 - Lidia 20.10., KhauTang 22.10. ja vielä eräs kolmas nainen 24.10.), heille laulettiin Happy Birthday to You, ja he saivat puhaltaa pikkukakusta kynttilät. Sen jälkeen vielä koko kirkkoväki siunasi heidät.  Siinäpä sitten heräsimme huomaamaan, että pikkuvauvamme täyttää ihan kohta vuoden!!!!

Syyskuun ystäväkirje

Syysterveiset Thaimaasta! Takana on pian vuosi ja neljä kuukautta tätä uutta jaksoamme näillä leveysasteilla. Sadekausi jatkuu, ja on saanut monet läänit Thaimaassa tulvimaan pahasti - kuolleita on ainakin 136, ja tuhansien elanto ja toimeentulo on tuhoutunut vesimassojen pilattua riisisadot ja hajotettua kodit. Tämän vuoden tulvien on sanottu vaikuttaneen jo 580 000 perheen elämään 23 Thaimaan läänissä. Bangkokin läpi virtaavan suuren ChaoPhraya- joen vesi on vielä toistaiseksi pysytellyt uomissaan, vaikkakin pienemmät joenhaarat ovat ääriään myöten täynnä - ja vesi nousee sateiden jälkeen kaduille..

Sadekausi ei vielä ainakaan ole osoittanut loppumisen merkkejä täällä Bangkokissa. Vettä sataa ja myrskyää - milloin enemmän, milloin vähemmän. Välillä tiet tulvivat ihan urakalla ja silloin Bangkokin arvaamattomasta liikenteestä tulee aika paksu puuro - joka ei liiku mihinkään. Viime torstaina olimme menossa Monosille keskustaan, ja varasimme matkaan tunnin, joka tuohon n 20 km matkaan normaalisti menee. Oltuamme lähes kolme tuntia matkalla, käännyimme ympäri - pääsemättä siis koskaan edes perille. Välillä jono oli täysin liikkumatta 20 minuuttia, sitten mentiin eteenpäin auton mitta, ja taas seisottiin. Jossain välissä Danille tuli vessahätä, joten sitten vaan autosta ulos ja kävellen huoltoasemalle. Kun palasimme takaisin, oli auto samassa kohdassa... Lähdimme liikenteeseen kotoa klo 16.30 ja palasimme klo 21. Käymättä siis missään... Lapsiakin hieman turhautti autossa istuminen, vielä kun jäimme ilman Ruutin herkkupannaria, jota olimme odottaneet. :)

Viime kirjeen aikaan olimme lähdössä Malesiaan viisumin uusintaan. Matka meni hyvin, ja saimme jälleen 3kk viisumin, jonka umpeutuessa lokakuun lopussa toivottavasti vihdoin saamme vaihdettua sen pitkään vuoden viisumiin täällä Bangkokissa.

Lasten koulu alkoi elokussa, ja saimme uudeksi opettajaksi Tarja Leppäsen miehensä Saulin kanssa. Danista tuli ekaluokkalainen ja Saga aloitti kolmosluokan. Koulussa ei tänäkään vuonna ole muita oppilaita meidän lasten lisäksi joten opetus on taatusti tehokasta. Lapsille tämä on tosin harmi, he kun kovasti kaipaavat muiden suomalaisten lasten seuraa. Nyt lähimmät kaverit ovat parin tunnin ajo-matkan päässä Pattayalla.

Kaakkois-Aasian Fida-päivät pidettiin tänä vuonna Phuketissa syyskuun alussa. Tuomo oli matkassa Sagan ja Danielin kanssa. Saga ja Daniel nauttivat uudesta osastaan koululaisina, sillä he pääsivät osallistumaan ensimmäistä kertaa lähettipäivien koululaisten touhuihin. Paikalla oli eri maista yhteensä 10 kouluikäistä lasta, ja leikit ja touhut sujuivat upeasti yhteen, vaikka edellisestä tapaamisesta joidenkin kanssa oli jopa 2 vuotta. Päivillä oli ohjelmassa virallisten vuosikokousten ym palavereiden lisäksi raamattutunteja, yhteisiä kokouksia ja rukousta.

  Lähettipäivien loputtua torstaina, oli perjantaille sovittuna vielä palaveri Fidan johdon ja thailaisten johtajien välille. Tuomo oli pyydetty mukaan niin Fidan, PKT:n hallituksen kuin raamattukoulunkin edustajana. Kokouksessa saatiin selvitettyä useita asioita, mutta vielä jäi monia kysymyksiä käsittelemättä. Toivomus ja pyrkimys olisi, että Thaimaan herätysliike ottaisi yhä enemmän vastuuta yhteisistä toiminnoista.

Raamattukoulun kurssit ovat jatkuneet totuttuun tapaan. Tuomo opetti kahden viikon ajan teologian perusteet - kurssia ja Kirsin englannin tunnit jatkuivat kahdesti viikossa.

Välillä pidetään myös hauskaa ja leikitään yhdessä.. 

Välillä opiskellaan luokassa

Tässä opiskelijat loppukokeen kimpussa

Viime perjantaina raamattukoululla järjestettiin valmistujaisjuhla muutaman viime vuoden aikana valmistuneille. Valmistuvia oli kaikkiaan yli 40, mutta tulvien ja erinäisten muiden syiden vuoksi varsinaiseen juhlaan pääsi lopulta vain 20 oppilasta. Myös osa juhlaväestä myöhästyi pahasti, kun Bangkokin kehätie ruuhkaantui onnettomuuden vuoksi. Joillakin 6 tunnin matka venyi lopulta yli 10 tuntiin ja osa vajaan tunnin päässä olevista käyttivät matkaan kolme ja puoli tuntia. Osa luopui toivosta ja kääntyi takaisin kotiin.

Valmistuville puhetta pitää Dr. Hannu Kettunen

Tämän hetken oppilaat lauloivat juhlassa

Opettajia ja pastoreita yhdessä siunaamassa valmistuneita.

Yhteiskuva raamattukoulun pihassa

Nyt raamattukoulun oppilaat jäivät 6 viikon lomalle, ja palaavat takaisin kouluun loka-kuun viimeisellä viikolla. Toimistolla työt kuitenkin jatkuvat uusien kurssien valmistelujen ym päivittäisten juoksevien asioiden merkeissä.

Syys- ja lokakuussa Tuomo jatkaa toimistolla tulevan termin valmisteluita. Vaikka monet asiat menevät omalla painollaan, on erityisesti seura-kunnissa järjestettävään opetukseen ja etä-opiskelijoille tehtävänä monenlaista pohjatyötä. Yhä useammat haluavat opiskella raamattua etäopiskeluna, joten sen parissa haasteita riittää. Tulossa on myös juutalaistyön seminaari raamattukoululla, sekä muita seminaareja ennenkuin joulujuhlien valmistelut alkavat.

Lokakuun viimeisenä päivänä alkaa uusi lukukausi, joka pitäisi Tuomon osalta olla hieman helpompi, sillä uusia aineita ei tarvitse valmistella, vaan opetukset voi pitää muok-kaamalla viimevuotista materiaalia. Myös Kirsin englannin opetukset jatkuvat.

Lidia ja Saai, raamattukoulun johtajan tyttö

Lidia on tullut 11 kuukauden ikään.  Hän seisoo ilman tukea, ja onpa ensimmäiset varovaiset askeleetkin jo otettu. Muutoin vauhdikas neiti työntelee kotona taapero-kärryään, kiipeää joka paikkaan, vetää alas tavaroita hyllyistä ja laatikoista, harjoittelee ensimmäisiä sanojaan, ja on ihanan iloinen oma itsensä. Ensimmäinen flunssa ja mahatautikin on nyt sairastettu..

Olemme kiitollisia...
- terveydestä
- lasten koulu lähtenyt mukavasti käyntiin
- hyvin sujuneesta valmistujaisjuhlasta

Rukousaiheita:
- tulvien helpottaminen Thaimaassa
- uudet ja vanhat Raamatun etäopiskelijat
- voimia rankan kesän jälkeen
- lapsilla ikävä suomalaisia ystäviä
- raamattukoulun johtaja Prathum perheineen

Prathum ja Thip jäätelöllä :)

Leppoisampia päiviä odotellessa

Ajelen autolla tuttua tietä kotia kohti kaikessa rauhassa. Eräässä taajamassa vastaan tulee norsu!!! Periaattessa tilanteessa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta tämä on taas yksi niistä omituisista hetkistä, jolloin yhtä äkkiä säpsähtää siihen todellisuuteen että asuu Thaimaassa. Näitä hetkiä tulee vastaan muutaman kuukauden välein. Milloin sen laukaisee joku tuoksu, milloin trooppinen tuulahdus iltahämärässä. Tunteessa on jotain sanoinkuvaamatonta.
Viime viikkoina elämä on ollut kiireistä ja stressaavaa. Elokuun aikana opetin ensimmäisen vuoden oppilaille teologian johdantokurssia kaksi viikkoa. Opettaminen vaatii aina oman panoksensa, mutta on samalla erittäin palkitsevaa. Opetuksen ohessa oppilaisiin pääsee tutustumaan paremmin ja oppii samalla lisää elämästä. Keskustelut olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Kurssin valmistelu ja opettaminen vaativat veronsa ja olin ajatellut, että kurssin jälkeen pidän pienen hengähdystauon. Tämä on ilmeisesti ajatus, jota ei pitäisi päästää suustaan. Asioita on tullut hoidettavaksi kaksinkertainen määrä, eikä tauosta ole tietoakaan.
Jo opetusviikon aikana oli muutamia ”hankalia palavereita” ja asiat rasittivat päätä. Opetusviikon jälkeiseksi lauantaiksi sain kutsun itään, Buriramiin, esittelemään seurakunnassa tapahtuvaa raamatunopetusta ja siihen liittyviä mahdollisuuksia. Heillä oli siellä meneillään kokoussarja, jonka yhteydessä olisi mahdollista tavata kaikki alueen pastorit. Eli aamuksi auto kuntoon ja matkaan. Matkaseuraksi sain onneksi Sauli Leppäsen, joten ei tarvinnut yksin ajella. Matkaan aikaa meni melkein viisi tuntia, kun sateet hidastivat matkantekoa.

Ruokailun jälkeen oli mahdollisuus esitellä raamattukoulutusmahdollisuuksia pastoreille. Kaikki eivät valitettavasti olleet paikalla, mutta iso osa. Keskustelimme noin tunnin verran ja kiinnostusta oli kovasti. Katsotaan mitä siitä poikii. Buriramista jatkoin kotimatkalla Prakhonchaihin, johon minulla oli vietävänä tavaroita ja sieltä olivat luvanneet antaa raamattukoululle riisiä. Alunperin suunnitelma oli, että olisin jatkanut Suriniin ja kenties vanhalle työalueelle Rattanaburiin sunnuntaiksi, mutta asiat muuttuvat nopeasti ja minun oli palattava kotiin vielä samana päivänä.
Pysähdys Prakhonchaissa oli virvoittava. Pastoripariskunta toivotti lämpimästi tervetulleeksi ja oli mukava tavata pitkän ajan jälkeen. Tunnin verran oli mahdollisuus keskustella seurakunnan työstä ja tutustua paikkoihin. Heillä on seurakunnassa nyt noin 300 jäsentä ja tontti uutta kirkkoa varten on jo hankittu. Nyt tontilla vieljellään vielä riisiä ja sinne on pystytetty myös pieni radioasema, josta voivat lähettää alueellista ohjelmaa. Keskustelun ohessa oli mahdollista esitellä myös tuolle seurakunnalle opiskelumateriaalia ja ensi kuussa keskustelemme asiasta lisää. Kun riisit oli saatu lastattua autoon suuntasin kohti kotia. Matkaa kertyi päivälle noin 800 km, mutta kyllä kannatti.

Tämä viikko raamattukoululla onkin sitten taas ollut kiireitä ja asioita täynnä. Palavereita, joissa pureudutaan melko isoihin ongelmiin ja muita asioita tulee jatkuvalla syötöllä. Keskiviikkona ajattelin ottaa rennomman päivän, kun ei ollut mitään sovittuna. Arvatenkin toisin kävi, en koko päivänä ehtinyt omaan toimistoon. Viimevuoden opiskelijat, jotka ovat nyt seurakuntaharjoittelussa, oli kutsuttu haastatteluun. Päällekäisyyksien takia Prathum ei pystynytkään hoitamaan haastatteluja kuin hieman alkuun ja yllättäen se jäi minun vastuulleni. Onneksi oppilaat olivat tuttuja ja juttu saatiin luistamaan. Väsynyt, mutta onnellinen oli sen päivän saldo. Oppilaat avautuivat yllättävästi yksityisissä keskusteluissa puhumaan ongelmistaan ja haasteistaan. Jälleen sai hieman enemmän ymmärtää paikallisesta elämästä.
Tämä päivä on jatkunut samanlaisena, puheluita, kyselyitä, juoksemista, tulkkausta jne.... Eli ei sitä rauhallista hetkeä, jota olen odottanut. Ensi viikolla on edessä lähettipäivät Phuketissa, johon olisi tarkoitus matkata lauantaina. Tiedossa on ainakin muutamia palavereita ja ohjelman mukaiset kokoukset. Lienee parasta, että en sen suhteen edes toivo enempää. Lähettipäivien jälkeinen viikko on vielä hulinaa, kun valmistellaan valmistujaisjuhlaa, joka pidetään 16.9. Samalla loppuu lukukausi, joten ehkä sitten.......

Joko olet käynyt tutustumassa Fidan blogiin? Siellä eri ihmiset kirjoittavat lähetystyöstä omasta näkökulmastaan - oli se sitten lähetyskentällä, lähettäjänä tai Fidan kirpputorilla vapaaehtoisena Nyt uusimpana tekstinä Tuomon kirjoitus ukonputkista ja moninkertaistumisesta!

klikkaa tästä päästäksesi suoraan Tuomon kirjoitukseen.

Leirikoulu

Viime viikolla olimme koko perheellä lasten leirikoulussa Khao Yain luonnonpuistossa. Reissu oli upea kokemus - tukalan kuuman ja meluisan pääkaupungin saasteista oli ihana lähteä luonnonpuiston rauhaan ja viileään ilmastoon ihastelemaan Luojan luomaa kauneutta!

Torstaina lähdimme matkaan Bangkokista aamukahdeksalta. Mennessä pysähdyimme Thaimaan yhdellä suurimmalla maitotilalla, Chokchain farmilla. Päivän aikana pääsimme mm. katsomaan, miten maito kulkee lehmästä (Masa pääsi lypsämäänkin) putkia pitkin jalostamoon, jossa siitä tuli jäätelöä. Sitten kierrettiin traktorin vetämällä "kärryjunalla" ympäri farmia. Oli cowboy-näytöksiä lassonkäytöstä pyssynpyöritykseen. Näimme lammaskoiran työssään ja lapset pääsivät ratsastamaan. Päivä oli tosi mukava!

Farmilta jatkoimme majapaikkaamme Khao Yailla. Paikka oli ihanan hiljainen ja rauhallinen resort, jossa oli paljon kauniita kukkia ja hämyisiä polkuja. Siellä tapasimme myös Pattayalta tulleet koululaiset perheineen ja Mari-open. Ensimmäisenä iltana syötiin yhdessä ja pidettiin yhteinen iltahartaus lauluineen.

Perjantaina suunnattiin heti aamupalan jälkeen luonnonpuiston alueelle opastetulle viidakkovaellukselle. Tuolla kolmen tunnin kävelyretkellä pääsimme ihastelemaan sademetsää sisältäpäin! Oli upea kokemus!! Iltapäivällä lounaan ja parin tunnin tauon jälkeen lähdettiin tutustumaan lepakkoluolaan. Asiantunteva oppaamme vei meidät erään syrjäisän ja koruttoman buddhan temppelin pihaan, jossa näimme yhden munkin. Tuossa pihapiirissä oli portti vuoren sisään ja lepakkoluolaan. Taskulamppujen avulla katselimme katossa roikkuvia ja luolassa lentäviä lepakoita. Luolasta oli muutama kapea halkeama syvälle vuoren uumeniin - jossa asuu miljoonia lepakoita. Munkki kertoi meille, että lepakot lähtevät matkaan joka ilta n. klo 18.30. Siirryimme autoilla n. 300 metrin matkan vuoren toiselle reunalle, josta näimme luolan suuaukon. Sitten jäimme odottelemaan. Kun kello lähestyi puolta seitsemää, alkoi jostain ilmestyä haukkoja. Ne kaartelivat luolan suuaukon lähellä, tietäen, että ruoka-aika oli lähellä. Ja pian illan hämärtyessä alkoi kuhina. Aukosta alkoi tulla lepakoita jatkuvana jonona. Ne muodostivat katkeamattoman "aallon" lentäessään kohti sademetsää ruokailemaan. Niiden siivistä kuului humina, ja aina välillä joku haukka nappasi itselleen iltaruuan. Näky oli aivan uskomaton! Ja se lepakoiden määrä... Katselimme tuota näkyä ehkä puolisen tuntia, kunnes tuli pimeä. Mutta lepakoita tuli aina vaan lisää--- Kuulimme, että tuo näytös kestää noin tunnin! Kuinka monta eläintä vuoren sisässä pitää olla, jos niitä tulee jatkuvana nauhana tunnin ajan!?!


Seuraavana aamuna lähdimme aamupalan jälkeen kohti vesiputousta. Putouksella näimme yhden mustan gibboninkin vastapuolella olevassa puussa! Notkeasti se heilautti itsensä pitkillä käsillään puusta toiseen!


Muita apinalaumoja näimme tien varrella useampiakin. Eräs lauma oli tottunut ihmisiin näköalapaikalla - tulivat kerjäämään syötävää.

Lauantai-iltana oli vuorossa vielä yösafari, jolta Kirsi ja Lidia jäivät pois. Siitä teidän pitää kysyä lisää Tuomolta ja isommilta lapsilta :)

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa enää aamupala ja tavaroiden pakkaaminen - ja sitten kotimatkalle! Reissu oli upea ja varmasti ikimuistoinen!! Iso kiitos opettajille ja Vieruloille!!!

Lisää valokuvia voit käydä katsomassa picasasta. Sinne pääset napsauttamalla alla olevaa kuvaa!

Leirikoulu KhaoYai 2011