19.10.11

Matka tulva-alueelle


Maanantai-aamuna (17.10) klo 6 kokoonnuimme Prasiri seurakunnan pihalle Bangkokissa. Olimme lähdössä Lopburin läänin tulva-alueelle jakamaan avustuksia. Lähtijöitä oli reilu 20 viidessä autossa.
 

 Matkan järjestäjänä toimi Christian Volunteers for Social Involment, joka on yhteiskristillinen ryhmä. Heidän toimestaan apupaketteja oli saatu kasaan 400 perheelle. Paketit sisälsivät riisiä, kuivattua kalaa, muita kuivatarvikkeita, lääkkeitä ym. Aamulla tavarat oli lastattuna autoihin ja yhteisen rukouksen ja lyhyen infon jälkeen pääsimme liikkeelle.


Tulvien takia monet päätiet ovat edelleen poikki ja jouduimme kiertämään monen mutkan kautta pikkuteitä pitkin. Normaalisti matkaa olisi noin 150 km. Matkaan meni kuitenkin kaikkiaan noin 5 tuntia. Pysähdyimme ensin Lopburissa rakenteilla olevan Prasiri- seurakunnan tontille, jossa alueen pastoreita oli koolla. Jätimme sinne paketteja sen mukaan, kuin kukin seurakunta tarvitsi.


Jatkoimme siitä matkaa Lopburin Victory- seurakuntaan, johon oli varattuna vettä jaettavaksi. Siellä odotimme armejan autoa, joka veisi meidät tulva-alueelle. Jouduimme tovin odottamaan kuorma-auton saapumista. Kun auto vihdoin saapui paikalle, totesimme melko pian, että emme millään mahdu auton kyytiin. Paketteja ja vettä oli niin paljon, että tarvitsimme toisen auton. Hetken oli epävarmuutta siitä, pääsisimmekö alueelle lainkaan. Onneksi kuitenkin toinen kuorma-auto järjestyi ja saimme kaikki tavarat ja ihmiset mukaan.







Ajoimme Lopburin kaupungin läpi ehkä noin 10 kilometriä. Tuolla välillä pelastusliivit tuntuivat hieman naurettavalta. Ajattelin, että kuinka paha se tilanne voi olla, että meidän on pidettävä pelastusliivejä kuorma-auton kyydissäkin.

Todellisuus paljastui kun saavuimme kaupungin toiselle laidalle, josta joki normaalisti virtaa. Tielle oli pystytetty varoitustaulu, jossa luki, että alueelle meneminen kielletty, tulva 1,5 metriä. Tilanne oli järkyttävä. Tien yli virtasi vesi valtavalla voimalla usean kilometrin matkalta. Talojen ensimmäiset kerrokset olivat veden alla tai ikkunoista virtasi vesi sisälle.




Tien korkeammille  ja kuivemmille osuuksille ihmiset olivat kyhänneet telttarakennelmia, joihin olivat kasanneet omaisuutensa kuormalavojen päälle. Jotkut olivat onnistuneet rakentamaan suojamuureja siten, että vesi ei ollut päässyt sisälle, mutta ne olivat silti täysin veden ympäröimiä ja ihmiset olivat jumissa omissa taloissaan. Virtaus oli voimakas muutaman kilometrin matkalla siinä, missä joen uomat normaalisti kulkevat. Joku pienempi kuorma-auto oli saanut vettä moottoriinsa ja sammunut. Yksi oli ilmeisesti lähtenyt veden mukaan siten, että keula oli suistunut tieltä. Pelastusliivit eivät enää tuntuneet yhtään liioittelulta.



Kun virtaus vihdoin lakkasi, oli näky edelleen yhtä järkyttävä. Kilometrien matkalta riisipellot olivat muuttuneet järviksi. Ihmeellistä oli kuitenkin se, että ihmiset hymyilivät ja vilkuttivat kun ajoimme ohi.


Olimme matkalla kaukaisempaan kylään johon avustuksia ei vielä oltu juuri viety. Kaupungin alueelle avustuksia oli kuulemma toimitettu tulvan alkamisesta saakka. Vihdoin noin tunnin ajamisen jälkeen saavuimme kunnantalon pihalle, josta meidän oli määrä jatkaa veneillä jakamaan paketteja ihmisten koteihin. Paikalla olevat veneet olivat kuitenkin odotettua pienempiä, joten meille ehdotettiin, että käymme katsomassa aluetta veneillä ja paketit viedään perille kun isompia veneitä saadaan paikalle.





Alue oli kuin suuri järvi, josta vastaranta juuri ja juuri erottui. Lähdimme neljällä veneellä käymään eri kylissä. Läheteistä paikalla oli Henry ja Ruut Mononen sekä Markus Nordblom. Vierailulla oleva Ahti Kurki oli myös mukana. Astuimme yhteen veneeseen johon saimme oppaaksi paikallisen naisen, Samliam -nimeltään. Hän vei meidät läheiseen kylään. Puiden seasta löysimme reiän, josta pääsimme lähelle asutusta. Meitä vastaan tuli kaksi vanhempaa miestä muovisilla veneillä meloen. Saimme annettua heille paketit ja sanoimme, että lisää on tulossa. Keskustelimme heidän kanssaan hetken. Tulva oli tullut 29.9. eli yli 2 viikkoa sitten. Koskaan aiemmin tulva ei ollut noussut näin korkealle. Miehet juttelivat leppoisasti vaikka paikka jossa kohtasimme oli oikeasti kylän päätie, joka oli 1,5m veden alla. Toinen totesi, että kyllä tässä pärjäillään. Talon toisessa kerroksessa voi vielä asua, vettä tulee hanasta, sähköt ja vessa toimii.




Jatkoimme vielä katselemaan paikallista poliisisasemaa, joka myös oli veden alla. Riisipellot, joiden päällä nyt kuljimme veneellä, olisivat olleet juuri valmiita sadonkorjuuseen. Yhtään ei ehditty korjata. Nyt ne olivat 2-4 metriä veden alla. Paluumatkalla kunnantalolle, meitä vastaan tuli vene, johon avustuspakettimme oli lastattu. Rannalla kuljetusveneitä odotti jonkun tehtaan työläisiä. He käyvät työssä normaalisti. Työmatka vain on muuttunut siten, että matkaa pitää tehdä veneellä ja bussilla, joka vie tulva-alueen yli. Kauanko lienee matkaan käytetty aika pidentynyt ja millaiset olot heillä on kotona......




Paluumatkalla mahduimme yhteen autoon. Pysähdyimme ottamaan kyytiin ihmisiä, jotka olivat matkalla kaupunkiin. Ihmisten asenteessa ja yhteistyössä oli jotakin erityistä, josta saa ottaa oppia omaan elämäänsä. Muutenkin matka sai mietteliääksi. Vaikka uutisia oli katsottu useita päiviä ja samanlaisia kuvia nähty, ei voinut kuvitellakaan millainen todellinen tilanne on. Paikalliset viranomaiset arvioivat, että veden laskeminen vie ainakin kaksi kuukautta tai pidempään, eikä vesi vielä näiden kahden viikon aikana ollut laskenut lainkaan.

Kotimatkalla lähdimme yhteisen aterian jälkeen. Saavuimme Bangkokiin puolen yön paikkeilla.
---


Tätä kirjoittaessa olen juuri kuullut uutisen, että Bangkokin pohjoispuolella on joku tulvavalli sortunut ja alue on veden vallassa. Raamattukoulun johtajan veljen seurakunta ja koti on tuolla alueella, joten hän lähti sinne paikalla olevien oppilaiden kanssa auttamaan. Hallitus on moneen kertaan vakuuttanut, ettei tulva tule Bangkokiin, mutta tuskin kukaan voi olla varma siitä. Meidän kotimme alueella olevissa kanavissa vesi on laskenut, koska vettä ei ole päästetty alueella kulkevaan pääkanavaan. Joku uutinen kuitenkin kertoi, että kanavan pohjoispäähän oli annettu varoitus, joten vielä ei voi huokaista helpotuksesta.

Tulvan vaikutukset ovat järkyttävät. Tämän hetken tiedon mukaan (19.10.) tulvissa on kuollut 315 ihmistä ja 3 on kateissa. Tulva on vaikuttanut yhteensä 62 Thaimaan 76 läänistä. Näissä tulva on vaikeuttanut yli 2,7 miljoonan perheen elämää eli vaikuttanut 8,8 miljoonan ihmisen elämään. Monet tehtaat ovat jääneet vesien alle, joten myös taloudelliset vaikutukset ovat mittavat. Lisäksi uutisissa oli joku päivä sitten maininta, että monet ovat syvästi masentuneita. Pelkästään Singburin läänissä oli tehty 50 itsemurhaa. Monet menettivät viime vuonna sadon, kun tuholaiset söivät kaiken. Nyt he menettivät sadon lisäksi kaiken muun. Tämän vuoden viljelykset oli suurilta osin tehty lainarahalla, joten monet eivät näe minkäänlaista tulevaisuutta.

Joten tässä lyhyt yritys kuvailla jotain, joka todellisuudessa on sanoin kuvaamatonta.......

-Tuomo-

2 kommenttia:

EevaNoelMillaSamuel kirjoitti...

Ei tätä pysty itkemättä lukemaan.Totta on,että vaikka uutisista on kuullut ja nähnyt,niin vasta toisen kokemus tuo todellisuuden lähelle.Silti ei voi kuvitella sitä huolen määrää,joka isillä ja äideillä on perheistään,elannostaan,kodistaan...Kiitos teille Tumppi ja Kirsi

Maarit kirjoitti...

Kylläpä oli koskettavia kuvia ja ajatuksia. On uutisista tullut tilannetta seurattua ja olette olleet usein ajatuksissa. Elina kotiutui tiistaina miehensä kanssa kolmen viikon reissulta teiltä päin tosin eivät olleet tulva alueilla. Olisivat toki halunneet viivähtää Bankogissa pidempään, mutta käynti jäi vain yhden yön mittaiseksi,kun eivät tienneet tulva tilanteesta.
Rukoilemme että tilanne pian helpottaa, mutta tottahan se on että taloudellisia menetyksiä ja satojen menetyksiä ei pienessä hetkessä korvatakkaan.
Siunauksin: Maarit ja Hans