Kolme viikkoa

Tänään sunnuntaina tuli kolme viikkoa siitä, kun lähdimme kotoa tulvia pakoon. Paikkaa on tuon ajan sisällä vaihdettu 4 kertaa. Viikko sitten tulimme HuaHiniin tapaamaan uuraislaisia ystäviä, jotka olivat täällä matkalla, ja niin tilanteet muuttuivat, että jäimme tänne. Tapasimme Fidan Kaakkois-Aasian aluepäällikköä täällä, sekä juttelimme kotiseurakuntaamme Suomeen tietokoneen välityksellä. Tulimme siihen tulokseen, että tässä vaiheessa ei ole enää järkeä lähteä muuttamaan majaa montaa kertaa, vaan olisi tärkeää koko perheen hyvinvoinnin kannalta löytää paikka, jossa voisimme olla siihen saakka, kunnes koti on jälleen asuttavassa kunnossa.
Vuokraisimme siis asunnon täältä, n 8km päästä HuaHinin keskustasta.
Lasten opettaja tuli tänne myös, joten Sagalla ja Danilla jatkuu koulu täällä joululoman alkuun saakka.
Tuomon kotireissun jälkeen vesi nousi vielä n. 30cm, eli todennäkoisesti on meilläkin mennyt sisälle. Kuluneen viikon aikana vesi on kääntynyt laskuun, Raamattukoululla on vesi laskenut nyt muutaman sentin vuorokausivauhtia. Vettä oli metrin verran, joten vielä menee useampi viikko, ennen kuin tiet ja pihat ovat kuivia. Sitten alkaa siivoustyöt.. Vesi kuulemma haisee todella pahalle, kun se ei juurikaan liiku, ja hyttysiä on paljon. Pelkona on, että taudit alkavat levitä. Pysyttelemme siis lasten kanssa pois alueelta niin kauan, että on taas turvallista palata.
Kirsin toive joulusta omassa kodissa ei taida toteutua, vaan valmistaudumme henkisesti viettämään joulun täällä Hua Hinissa.
joulupostia ei kannata meidän Bangkokin osoitteeseen lähettää. Olemme yrittäneet löytää täältä väliaikaista osoitetta, mutta vielä ei ole löytynyt ratkaisua. Jos jotain ilmaantuu, niin ilmoittelemme siitä täällä blogissa.

Veneellä kuorma-auton perässä

Retki tulviville kotikonnuille...

Aamulla lähdin keskustasta viemään lapsia kouluun opettajien evakkopaikalle ajatuksella, että jatkan siitä matkaa alueelle jossa asuntomme on. Sauli lähti kaveriksi. Alun perin ajatus oli, että olisimme mahdollisesti päässeet autolla lähemmäs suomikoulua ja meidän asuntoa. Jo taksissa istuessa tuli tieto, että alueelle ei ole enää mahdollista mennä edes maastoautolla. Jatkoimme kuitenkin matkaa, mutta se tyssäsi usean kilometrin päähän paikasta, johon olimme menossa. Meille menevä iso tie, Phetkasem, oli jo veden alla ja meitä lähinnä oleva The Mall Bangkhae alkoi olla veden ympäröimänä. Taksi jätti meidät Mallin kohdalle.

Taksi jätti moottoritien pientareelle, josta matka jatkui kävellen piennarta

 

 

Tässä jo varpaat kastui

Katchoonin seurakunnan portailta

Jatkoimme matkaa nilkansyvyisessä vedessä reilun kilometrin eräälle seurakunnalle, ja mietimme mitä tehdä. Jatkoimme matkaa vielä kävellen kilometrin verran kadulle, jota pitkin normaalisti ajamme autolla. Siellä vettä oli niin paljon, ettei kävellen ollut mielekästä jatkaa. Seisoimme risteyksessä miettien pitäisikö lähteä pois. Soitin naapurille, joka vielä oli kotona. Hän sanoi, että vielä 10cm ja vesi nousee meidän kotiin sisälle.

Tuonne pitäisi päästä, mutta vettä on ja paljon..

Tässä lastataan hiekkasäkkejä styroksin päälle

Vettä pitkin saapui mitä erilaisempia kuljetuksia, joilla ihmiset tulivat kodeistaan. Toiset tulivat hakemaan täydennyksiä varastoon, toiset olivat lähdössä evakkoon. 

Hiekkasäkit lähtivät matkaan

Sitten paikalle ajoi lava-auto, jolla oli kyydissä peltisiä veneitä. Siitä kysyttiin hintaa ja se oli kohtuullinen, joten hetken mielijohteesta (ensin tietysti vaimolta lupa) veneen omistajaksi. Kiireessä ei tullut ostettua toista melaa, joten yhdellä melalla mentiin hiljalleen. Ihmetys oli monella thailaisella suuri, kun näkivät kaksi ulkomaalaista veneilemässä tulvan keskellä. Kymmeniä kertoja selitimme matkalla mihin olimme menossa. Melominen oli melko työlästä ja samalla mielessä painoi ajatus siitä, mitä löytäisimme suomalaiskoululta ja meidän kotoa.

Vihdoin pääsimme suomalaiskoulun ja raamattukoulun kadulle. Vettä oli tiellä ehkä noin 70-80 cm. Suomalaiskoulun tilanne oli melko järkyttävä. Pihalla kellui palloja ja pakastin…… Pakastimet ovat olleet ulkona koulun takana, mutta yksi ainakin oli lähtenyt katselemaan maisemia. Vettä oli ehkä noin 20cm ikkunoiden alapuolelle. Sauli kiipesi muuria myöden suoraan toiseen kerrokseen tarkastamaan kuinka koirat voivat. Minä vaihdoin sillä aikaa kuulumisia raamattukoululla olevien kanssa.

Raamattukoulun portilta

Kahden puun välissä näkyy betoninen pöytä, jonka ääressä kokouksen jälkeen istutaan...

Suomikoulu...

Pakastin oli lähtenyt omille teilleen...

 Tässä vaiheessa en ollut varma pääsisimmekö meidän talolle asti, sillä melominen oli ollut aika rankkaa ja matkaa oli vielä 3 km edessä. Lähdimme kuitenkin yrittämään. Suomikoulun roskiksesta napattiin mukaan vanha luuta, joka toimitti puolittaista toisen melan virkaa. Hetken melottuamme kävi onnettomuus, ainokainen melamme katkesi. Eräs vastaantuleva mies näki tapahtuman omasta veneestään ja toi välittömästi meille oman varamelansa. Kuten jo aiemmin mainitsin, thailaisten suhtautuminen tähän kriisiin on uskomaton ja toista autetaan vaikka antamalla omasta.

Matkalla meidän kylään, taustalla häämöttää kylän portti

Portille

Kylä on hiljainen.. tässä meidän kotikatu

Lähestytään meidän porttia, takana noin 4,5 km soutamista..

Tältä näyttää piha...

Vene parkissa portailla

 Tankkasimme juotavaa ja aloimme nostella vielä alakertaan jääneitä isompia tavaroita, kuten kirjahyllyjä, uuni jne. Isompi jääkaappi alakerrasta tyhjennettiin aiemmin yläkertaan siirrettyihin pakastimeen ja jääkaappiin. Jääkaappi laitettiin muovipussiin ja periaatteessa alakertaan ei jäänyt mitään mikä voisi mennä pilalle. Pakkasin vielä mukaan joitakin tärkeitä tavaroita ja suljimme oven. Vedellä on vielä varaa nousta noin 10cm ja sitten on lattian tasalla. Mikäli näin käy, vesi luultavasti imeytyy kaikista mahdollisista paikoista sisälle eli paljon ei ole tehtävissä. 

Sohvat nostettu tuolien päälle

Pianokaappi täynnä kirjoja..

iso jääkaappi pussin sisään ja hella yläkertaan..

Talon sivustaa...

Vettä portilla yli polveen..

Kotikatu. Tässä lapset pyöräili vielä sunnuntai-iltana

Kadun päässä näkyy kelluva auto..

Kotimatkalla pääsimme helpommalla, kun tarrasimme kaduilla liikkuvien sotilaskuorma-autojen puskuriin ja annoimme heidän vetää. Sotilaat ja vapaaehtoiset olivat liikkeellä auttaen ihmisiä evakuoitumaan. Paluumatka sujui siis paljon nopeammin. Veneen jätimme alueella toimivan pastorin seurakuntaan. He voivat käyttää sitä avuksi jakaessaan ruokaa ihmisille. Hän sanoi, että he valmistavat noin 200 annosta ruokaa päivittäin ja jakavat sen sitten veneillä niille, jotka ovat kodeissaan.

Tämän kuorma-auton perään lähdettiin meidän kylän portilta

10 kk ikäinen pikkuinen oli päässyt venekyytiin

 Pastori Katchoon oli lähdössä hakemaan lisää riisiä ja vei meidät samalla kohti kaupunkia. Isolla tiellä vesi oli edelleen noussut ja liikennettä ohjattiin hieman sekasortoisesti moottoriteitä väärään suuntaan. Vihdoin oltiin kuitenkin kuivilla ja äkkiä taksilla perheen luokse.

Kotikadulla 2.11.2011

Evakossa

Kanavan yläpäässä vesi alkoi sunnuntaina tulla yli äyräiden...

Tältä näytti meidän kulmilla sunnuntaina päivällä, vettä alkoi tulla viemäreistä vähän kadulle

  Sunnuntaina mietimme kotona, mitä tekisimme, kun vettä alkoi pikkuhiljaa tulla meidän alueella kaduille viemäreistä. Päätimme lähteä yöksi keskustaan karkuun katsomaan, mihin tilanne kehittyy. Pakkasimme viimeiset tavarat, nostelimme tavaroita ylös, pistimme hellan ja pesukoneen pussiin ja varasimme Christian Guesthousesta huoneen yöksi. Koska automme oli jo raamattukoululla valmiina, tuli Nordblomin Markus autollaan hakemaan meitä illalla kuuden jälkeen. Markus auttoi Tuomoa nostelemaan vielä pari kaappia yläkerran porrastasanteelle.

Pesukone pussiin

Painavat kaapit tiilien päälle ilmaan..

 Kun lähdimme ajamaan raamattukoululle, oli jo ensimmäisessä liikenneympyrässä vettä niin paljon, että meidän autolla siitä ei olisi enää päässyt! Meidän kylässä ei kuitenkaan ollut vielä yhtään vettä.

Ajoimme keskustaan ja olimme yhden yön hotellissa, ja siitä sitten siirryimme lähettitovereidemme Monosten kotiin maanantaina. Monoset itse ovat tämän viikon poissa. Tälle alueelle ei ihan heti pitäisi vettä tulla, ja olemme kolmannessa kerroksessa, joten siltä osin turvassa. Lasten opettaja miehensä kanssa on evakossa myös täällä keskustassa, joten koulu jatkuu suht normaalisti - joka toinen päivä heidän asunnossaan, joka toinen päivä täällä. Myös raamattukoululla englantia opettava englantilais-kroatialainen Rebekah on näillä kulmilla evakossa, ja näemme häntä päivittäin.

Tuomo soitteli väliaikatietoja naapurilta, joka jäi vielä kotiinsa. Hän kertoi jo maanantaina, että vesi on noussut kyläämme, ja että vettä on myös meillä pihassa. Tiistaina kuulimme uutisia ja näimme kuvia raamattukoulun kulmilta, että vettä on siellä jo reilusti, ja naapurikin sanoi, että vesi lähestyy ovea, joten tumppi päätti lähteä katsastamaan tilannetta niillä kulmilla. Siitä lisää seuraavassa tarinassa..