Pääsiäismatka ChiangRaihin, osa 3: DoiTung

Maanantaiaamuna pakkasimme tavaramme, hyvästelimme kampuksen väen sekä Scottin perheen ja lähdimme paluumatkalle. Tai tarkemmin sanottuna lähdimme ajamaan vielä pohjoisempaan, DoiTungin vuorella sijaitsevaan kuningataräidin kehitysprojektiin. Marianne Järvinen on ollut siellä töissä parikymmentä vuotta kuninkaallisessa käsityöprojektissa suunnittelijana.

Olen halunnut tehdä tuon matkan jo kauan sitten, ja nyt vihdoin pääsin käymään Mariannen "kulmilla" - vaikkakin puoli päivää oli sinne aivan liian lyhyt aika! Seuraavalla kerralla aikaa pitää varata mielellään kaksi päivää - niin paljon siellä olisi nähtävää! Puhumattakaan Mariannen jännittävistä tarinoista hänen elämänsä varrelta!


DoiTung on vuori noin 40 km ChiangRain kaupungista pohjoiseen kohti Myanmarin rajaa. Linnuntietä olimme vain muutaman kilometrin päässä Myanmarin rajalta - tämän asian tajusimme vasta vierailumme jälkeen karttaa katsoessamme :)

Marianne kierrätti meitä ensin tehdasalueella: Näimme miten lanka kehrätään, kangasta kudotaan ja valmiit tuotteet tarkastetaan. Tehdassalin kangaspuiden naksutus oli hauska ääni... ja sukkulat suihkivat valtavalla vauhdilla päästä päähän.

Paikallinen rukki lattian tasossa

Sukkulasta näkyy vain vauhtiviivat

Marianne esittelemässä tehdasta ja kertomassa kankaan kudonnasta

Sitten kävimme katsomassa Saa-paperin valmistusta. Mulperipuun kuoresta tehdään massa, josta lopulta eri vaiheiden jälkeen kuivatetaan kaunista paperia.

Paperi kuivamassa auringossa

Seuraavaksi näimme keramiikkatehtaan - sekä työntekijöiden ruokatunnin viriketoimintaa ;) Todella mielenkiintoisia paikkoja kaikki, eikä lapsillakaan ollut tylsää! Alueella on myös kahvin paahtimo, jossa paahdetaan DoiTungin rinteillä kasvatettava kahvi! Siellä emme valitettavasti ehtineet käymään, mutta saimme myöhemmin kahvilassa maistaa DoiTungilla kasvatettua todella hyvää kahvia!

Tehdaskierroksen jälkeen pakkauduimme autoon ja kiipesimme DoiTung-vuoren huipulle (korkeus 1398m) kuninkaalliseen puutarhaan. Kävimme syömässä herkullisen lounaan (jossa oli lisänä mm DoiTungin macadamia-pähkinöitä) ja sitten kohti puutarhan kukkia. Jo ruokalan edessä oli hämmästyttävä näky; valtava määrä punaisia ja valkoisia pelargonioita! Hetken käveltyämme näin portissa roikkumassa petunioita ja hieman myöhemmin krasseja! Näihin Suomen kesäkukkiin en ole ennen täällä törmännyt, ja Marianne kertoikin niiden menestyvän täälläkin vain vuoristossa talviaikaan, eli niiden kausi alkaa olla pian ohi :)

Pelargonioita

Kaunis ja erikoinen orkidea

Saga Suomen kesäkukkien / Thaimaan talvikukkien keskellä

Danielin valloittama kivi

Ja mitä Daniel edellä, sitä Lidia perässä :)

Puutarha oli todella kaunis, ja näimme mm puutarhassa jalostettuja, uusia orkidealajeja! Päivä oli todella kuuma, ja kävelyreissu paahteessa uuvuttava, mutta kukkaloisto oli upea!

DoiTungin mahtava kylmä macadamia latte maistui hikisen puutarhakierroksen jälkeen

Vuorella sijaitsee myös kuningataräidille rakennettu Doi Tung royal villa.
Sielläkään emme valitettavasti ehtineet käydä, jäi jotain nähtävää seuraavaankin kertaan ;)

Koko DoiTungin projekti on alunperin lähtöisin jo edesmenneen kuningatarisoäidin (nykyisen Thaimaan kuninkaan äidin) ideasta ja näystä. Alueella on kasvatettu opiumia ja siitä valmistettu huumetta, ja kunigataräiti halusi projektin kautta antaa ihmisille mahdollisuuden toisenlaiseen elantoon. Hänella oli myös visio siitä, kuinka lähes paljaaksi poltetut vuorenrinteet kasvaisivat jälleen puuta. Tällä hetkellä vuorilla kasvaa siis mulperipuita, kahvia, macadamia-pähkinöitä ym. Sadat ja tuhannet ihmiset ovat saaneet töitä sen kautta ja oppineet uusia tapoja viljellä maata. 
Mikäli englannin kieli on hallussa, suosittelen lukemaan lisää hänen aloittamistaan projekteista mm.vuoristoheimolaisten hyväksi. 

(Tässä esim wikipedian linkki Kuningatar-isoäidin sivulle)

Vuorelta lähdimme suoraan kotimatkalle kohti Bangkokia.. Meillä oli oikein mukava matka pohjoiseen! Kotona olimme vihdoin tiistaina iltapäivällä.. ja siellä meitä odottikin iloinen pääsiäisyllätys.. siitä lisää seuraavassa postauksessa! :)

LISÄÄ VALOKUVIA DOITUNGILTA: KLIKKAA TÄSTÄ! 
(avautuu uuteen ikkunaan)

Pääsiäismatka ChiangRaihin - osa 2: Uusia tuttavuuksia

Pääsiäispäivän aamukokouksen jälkeen menimme yhdessä lounaalle pastorin perheen ja muutaman ystävän kanssa. Saimme tutustua paremmin mahtavaan Scottin perheeseen. Bob on amerikkalainen lähetystyöntekijä joka on mennyt naimisiin thailais-italialaisen Debbien kanssa, ja heillä on ihana viisivuotias poika Angelo ja toinen lapsi syntyy pian. Debbie on mm. lauluntekijä ja muusikko, ja hänen levynsä oli ensimmäinen, minkä ostimme Thaimaahan tultuamme vuonna 2005 ja kuuntelimme sitä lähes tauotta. Yksi levyn kappaleista oli minulla pitkään puhelimen soittoäänenä ja toinen aamuherätyksenä.. Joten olin aivan innoissani saadessani tavata "SEN Debbien". Saga nauroi minun "pikkutyttömäiselle" jännittämiselleni, kun mietin, uskaltaisinko pyytää suuren laulaja-idolini nimikirjoituksen! :) Kun olimme lähdössä ravintolasta, uskaltauduin viimein kertomaan Debbielle, miten suuri ihailija olen! :) Meillä oli mukava juttutuokio, ja jossain vaiheessa minäkin taisin lakata jännittämästä - vaikkakin unohdin pyytää häntä yhteiseen valokuvaan :) Debbie halusi antaa minulle myös uudemman, englanninkielisen levynsä, ja Bob vartavasten toimitti sen meille seuraavana aamuna ennen lähtöämme! Mahtava perhe, ja toivomme tapaavamme heidät vielä tulevaisuudessa!

Kuva heidän työtään esittelevältä nettisivulta http://thailandharvestplan.com/#/meet-the-team/bob-and-debbie

Tässä vielä linkki pääsiäisen teemaan sopivaan Debbien kappaleeseen:
Debbien kappale All this for me

Pääsiäisloma ja matka Chiangraihin, osa 1

Lapsilla oli koulusta pitkä pääsiäisloma, joten päätimme ajaa pohjoiseen, ChiangRaihin. Tuomo on käynyt siellä kerran aikaisemmin, meille lasten kanssa se oli ensimmäinen kerta. Matka taittuisi mukavasti ja nopeasti (1h 10 min) lentämällä, mutta viiden hengen lentoliput olisi tullut meille liian kalliiksi, joten valitsimme tunnelmallisen road-tripin autoillen :) Matkaa Bangkokista ChiangRaihin tulee reilut 800 km, ja koska matkalla on vuoria, meni matkaan kaikkineen noin 12 tuntia. Päätimme jakaa matkan kahteen osaan ja yöpyä matkalla.

Keskiviikkona Saga ja Dani olivat koulussa klo 12 asti, ja lähdimme matkaan suoraan koulusta. Ajoimme noin puolimatkassa sijaitsevaan Phitsanulokin kaupunkiin. Saimme netistä varattua todella edulliset huoneet kivasta hotellista. Olimme perillä klo 17 maissa, joten ruokailun jälkeen ehdimme vielä illalla pulahtaa koko perhe hotellin uima-altaaseen. Jopa Kirsi- vilukissa uskaltautui uimaan, kun päivälämpötila oli ollut +40!!

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa heti aamupalan jälkeen. Maisemat olivat vihreitä ja kauniita vuoria osui matkalle myös! Perillä ChiangRaissa olimme kolmen maissa. Asettauduimme huoneisiimme Indochina -raamattukoululle, ja tapasimme pastori Suraphongin sekä tämän tyttären. 

Indochina- raamattukoulun piha-aluetta

Lidia nautti lastenkodin leikkialueesta ja suuresta pihasta

Majapaikkamme

 Viikonloppuun kuului sekä työtä että vapaata. Lauantai oli retkipäivä, ja päätimme käydä katsastamassa kuuluisan valkoisen temppelin (Wat Rong Khun), jonka olimme nähneet autosta menomatkalla.  Olimme lukeneet sen olevan thailaisen taiteilijan suunnittelema erikoisuus. Ja erikoinen se todella oli. Pihamaalla ja ympäristössä oli toinen toistaan mielikuvituksellisempia veistoksia ja kaikki täysin valkoista!

Temppeli ulkoa

Turistit :)

 Sisälle temppelin seinille oli maalattu mielikuvituksellisia kuvia supersankareista, teräsmiehestä Angry Birdsiin... Sisällä ei saanut ottaa kuvia, joten tässä kuva, jonka löysin netistä.

Kuva temppelin maalauksista löytyi sivustolta

http://www.undercine.com/2014/03/12/el-templo-blanco-de-tailandia-dedicado-peliculas-sci-fi/

Temppelikierroksen ja lounaan jälkeen jatkoimme matkaa vesiputouksille, jonka kyltin olimme nähneet tien vieressä. Missään ei näkynyt kilometrimäärää, ja ajomatkaa olikin parisenkymmentä kilometriä. Jossain vaiheessa usko meinasi loppua ja pysähdyimme kysymään jäätelökauppiaalta. Hän kertoi putouksen olevan lähellä, mutta parkkipaikalta pitäisi kävellä noin kilometrin verran.

Saavuimme perille (tie loppuikin parkkipaikkaan, eli ohi ei voi ajaa) ja lähdimme kävelemään viidakkopolkua. Alkuun matka oli loivaa nousua, ja Kirsi huomasi olevansa huonokuntoisin porukasta :) Laitoin hitauteni painavan kameralaukun ja kassin piikkiin ;) Juuri kun ajattelin, että sen kilometrin täytyy olla jo takana, näimme ensimmäisen kyltin, jossa luki: Tästä eteenpäin nousua 800 m vesiputoukselle! Ja nousua se totisesti oli!!! Onneksi sadekausi ei ole vielä alkanut, muuten olisi jäänyt kiipeämättä. Lapset jaksoivat hienosti, myös Lidia, joka välillä kyllä halusi kyytiin ;)

Muu perhe näyttää niin freesiltä :)

 Kahdensadan metrin välein olevat kyltit tuntuivat olevan kilometrin päässä toisistaan, sen verran jyrkkää nousu oli. Ainoa ajatus hien virratessa oli, että toivottavasti putouksessa on vettä!!! (osa putouksista täällä kuivaa pikkupuroiksi kuivan kauden aikana...) Mutta vihdoin puiden lomasta alkoi kuulua pauhu ja saavuimme perille. Putous oli kaunis, ja siitä kimpoileva vesisumu viilensi mukavasti. Lidia riisui välittömästi vaatteet päältään ja kiiruhti suvantoon Danielin kanssa! Vesi oli kuulemma kylmää! Minä pysyttelin riittävän kaukana valokuvaamassa ja vahtimassa tavaroita :)))))

Luimme putouksen olevan 70m korkea

Lapset nauttivat viileästä vedestä

Paluumatka oli onneksi huomattavasti helpompi ja nopeampi - lähes pelkkää alamäkeä :) ja se taittui laulellen! 

Kävimme majapaikassa pikaisesti suihkussa ja vaihtamassa puhtaat vaatteet tarkoituksena lähteä lauantain iltatorille jota näimme pystytettävän ChiangRain keskustaan. Ollessamme lähdössä en löytänyt puhelintani mistään, ja tiesin katsoneeni siitä karttaa matkalla autossa. Tumppi koitti soittaa siihen, mutta automaattinen vastaus oli tyly: "ei saada yhteyttä". Puhelin löytyi lopulta autosta. Se oli pudonnut sylistäni penkin väliin, jossa oli valitettavasti myös muovipussi, jossa vesipullo ja vettä.. Puhelin oli sammunut ja todella kuuma, joten arvelimme vahingon tapahtuneen. Kiikutimme samantien puhelimen liikkeeseen, jossa mies avasi luurin ja näytti meille sisälläolevan vesimäärän... Sitä olikin imeytynyt kuoren alle melkoisesti! Puhelin jäi hänelle kuivatukseen yön yli.. eikä sitä valitettavasti saatu pelastettua :( Eniten harmittaa puhelimessa olleet valokuvat, mitä olin reissun aikana ottanut. Kaikki muut tiedot, muistiot ja yhteystietoluettelot onneksi ovat tallessa, eli tappio oli pääosin "vain" taloudellinen... Toki harmittaa, sillä vaikka luuri olikin jo useamman vuoden vanha, oli se vielä täysin kunnossa oleva!

Lidia kirkon portailla

Sunnuntaina osallistuimme paikallisen seurakunnan pääsiäiskokoukseen. Nuoret olivat valmistaneet upean esityksen Via Dolorosa- laulun päälle pitkäperjantain tapahtumista. Se oli yksinkertaisuudessaan todella koskettava. Esityksen jälkeen lauluryhmä lauloi ylösnousemus-aiheisen laulun, jonka kautta sai kääntää ajatukset siihen pääsiäisen iloon ja riemuun: Hän on ylösnoussut!


Lisää kuvia matkalta löytyy seuraavan linkin takaa:
Kuvia ChiangRain matkalta 

Kuuma!

Tänä vuonna "talvi" täällä Bangkokissakin kesti harvinaisen pitkään, useamman kuukauden ajan lämpötilat olivat inhimilliset, jopa pitkiä aikoja alle +30 astetta. Nautimme todella noista viikoista, kummasti sitä jaksaa paljon paremmin!

Nyt sitten ollaan jälleen täysin kuuman kauden armoilla. Lämpötila on ollut jopa yli +40 astetta reilun viikon. Hiki valuu virtanaan selkää pitkin, ja kovasti on yritettävä juoda!

Lapset iloitsivat viikkoa ennen pääsiäistä osuneesta thailaisesta uuden vuoden juhlasta, Songkranista, josta on muodostunut maailman kuulu "koko kansan vesisota". Silloin mopolla liikkuminen on uhkarohkeaa, matkalla kastuu melko varmasti!

Thailaisissa kouluissa on kesäloma näin kuumaan aikaan, joten lapsilla on joka päivä kaverit odottamassa ovella, kun he tulevat koulusta. Näistä viimeisistä viikoista ystävien kanssa nautitaan täysillä!

Blogikammoa ja Prosessointia

Blogin päivittäjällä on ollut blogikammo. Sitä on kestänyt näköjään jo useamman kuukauden, sillä kirjoitettavaa olisi kyllä ollut! Ja mitä pidemmälle bloggaustauko on venynyt, sitä vaikeampaa on ollut istahtaa koneelle ja aloittaa. Mistä ihmeestä voi aloittaa, kun olisi NIIIIN paljon kerrottavaa!?! Mutta yritetään! :)

Näitä kuluneita kuukausia voinee kuvata sanalla prosessointi. Sitä on nimittäin tehty. Yhdessä ja erikseen. Pariskuntana ja koko perheenä. Ja jokainen omalla tavallaan omassa päässään. Loppuvuodesta havahduimme ajatukseen, että tämä kuluva työkautemme on tulossa päätökseen kesäkuussa, joten aloimme pohdinnan jatkosta. Jäisimmekö vielä parin vuoden pätkälle suoraan tähän perään vai lähtisimmekö Suomi-jaksolle. Plussia ja miinuksia oli molemmissa, eikä ns. "järkipäätöstä" pystynyt tekemään siltä istumalta. Oli mietittävä asiaa lasten koulun kannalta, raamattukoulun tilanteen kannalta, oman jaksamisen kannalta... Sitä prosessointia. Rukousta. Keskusteluja.

Nyt olemme siis tässä tilanteessa: Liput Suomeen on varattu toukokuun lopulle. Kotia puretaan pahvilaatikoihin. Ja prosessoidaan vähän vielä lisää....