Matka alkaa olla lopuillaan. Istun Bangkokin lentokentällä ja odottelen koneeseen nousua. Kone lähtee noin kolmen tunnin kuluttua Amsterdamiin ja sieltä jatko Helsinkiin. Yön vietän vielä Helsingissä ja sieltä aamulla bussilla kohti kotia ja rakkaita.
Tulin Bangkokiin perjantaina 24.10 illalla ja majoituin tuttuun hotelliin keskustassa. Lauantain kiertelin keskustassa ja hankin tuliaisia, joita lapset olivat toivoneet. Melko vähän oli lapsilla toiveita ja nekin yksinkertaisia. Thailaisia herkkuja - kuivattua kalaa tms. - joita ei Suomesta juuri saa.
Sunnuntaina lähdin aamulla Hermon -seurakuntaan ja raamattukoululle, jossa vietimme edelliset neljä vuotta. Oli mahtavaa nähdä ystäviä ja huomata, että he todella välittävät meistä. Kokoukseen tuli vielä saarnavuoro, johon ehdin varautua vain pienen hetken. Vähän mietitytti, kuinka kieli pitkän tauon jälkeen taipuu saarnaamiseen thaiksi, mutta yllättäen se sujui todella hyvin. Kokouksen jälkeen jäin kirkolle iltaan saakka. Söimme yhdessä ja juttelimme. Käväisin myös toisessa lähellä olevassa seurakunnassa tervehtimässä tuttuja.
Maanantain pakkailin ja kiertelin vielä keskustassa, sekä soittelin ystäville. Ja nyt tiistaiaamuna olen siis jo kentällä.
En ole aikaa Thaimaassa sen syvällisemmin pohtinut, mutta on jännä huomata, että elämä täällä on tuttua. Tutumpaa kuin Suomessa. Täällä tiedän miten toimitaan ja mitä tapahtuu…Suomessa huomaan olevan epävarmempi monessa tilanteessa. Luulisi, että Suomessa on helpompi hypätä sekaan ja jatkaa siitä mihin joskus jäi…kaikki pitäisi olla tuttua. Mutta asia tuntuu olevan päinvastoin….lähetin elämä taitaa olla aika sekavaa ja hämmentävää. Samalla olen yrittänyt ymmärtää mitä tämä tarkoittaa lastemme kohdalla. Lidia syntyi täällä ja hänen ensimmäinen kotinsa on täällä. Ja sinne Lidia myös säännöllisesti kaipaa….”mustaan kotiin” kuten hän sitä kutsuu. Lapsuudenkoti on jotakin, joka jättää muistoja ja kaipuun. Vanhempana toivon ja rukoilen, että voisimme antaa lapsille rikkaita kokemuksia, jotka korvaavat ”juurettomuuden” näiden matkalaukkulasten elämässä.
28.10.14
24.10.14
Perjantai aamu
Viimeinen yö raamattukoululla sujui vähän huonosti. Uni ei meinannut tulla ja hyttynen kiusasi. Sen vuoksi taisin olla hereillä kun oppilaiden kello soi 3.40. Torkuin omaan herätykseen saakka. Kello soi 5.20 ja pakkailin viimeiset tavarat. Sain vielä aamupalan ja kahvin ennen lähtöä.
Matka sujui ilman ruuhkaa. Matkalla totesin, että Indonesian liikenteessä on vain muutama yleisohje: aja niinkuin liikenteessä ei olisi muita. Jos kuitenkin havaitset muita liikenteessä, yritä olla kolaroimatta. Jos kuitenkin osut johonkin yritä osua mahdollisimman hiljaa. Jos autosi rikkoontuu tielle, niin korjaa se juuri siinä paikassa mihin se pysähtyi. Jos sinulla on tarve jutella jollekin tuttavallesi, voit pysähtyä ja jutustella vai se estäisi muiden liikkumisen. Näillä ohjeilla näyttää pääsevän pitkälle :) onni tässä kaikessa on se, että täällä ei ajeta kovaa kuten Thaimaassa. Liikenne on verkkaista ja siten täällä kai selvitään hengissä :)
Saavuimme kentälle 2h ennen koneen lähtöä. Kentällä tapasin vielä Ms. Shierleyn, joka oli kirkolla järjestämässä nuorisotapahtumaa.
Mutta nyt koneeseen ja kohti Jakartaa
23.10.14
Viimeistä viedään
Tämän päivän ohjelmassa oli viimeinen rutistus ensimmäisen vuoden oppilaiden kanssa. Eilinen venyi yllättäen kakkosluokassa, joten tälle päivälle jäi odotettua enemmän tekemistä. Asioita käytiin hieman vauhdikkaammin läpi, mutta halusin kuitenkin käyttää aikaa keskusteluun ja kysymyksiin. joitakin perinteisiä ajatuksia vähän ravisteltiin eikä niistä varmaan päästy yhteisymmärrykseen - eikä se ollut tarkoituskaan. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään mikä on Raamatun opetus ja esimerkki ja mikä taas on kirkkotraditiota. Hauska huomata, että tyttöjen kysymykset ovat usein käytännöllisiä ja tarkkoja kun taas pojat kyselevät ja pohtivat yleisemmällä tasolla.
Tämän viikon opetukset ja kokoukset on siis nyt pidetty. Kaikkiaan reilu 20 tuntia opetusta ja 2 saarnaa. Oppilaat jatkavat huomenna vielä kokeella. Minulla on aamulla lähtö on kello 6 kohti lentokenttää. Jatkuva puhuminen ja jo tullessa ollut pieni flunssa ovat vieneet äänen mennessään. Toivottavasti palautuu pikaisesti. Onneksi huomenna ei tarvitse montaa sanaa puhua. kielen vaihtaminen tosin on edessä kun pitäisi kääntää aivot englannista thaiksi.
Illan kokouksessa olimme koko koulun ja henkilökunnan kanssa yhdessä. Ylistyshetki oli mahtava ja hetkeksi unohdin, että minulla oli vielä saarna pidettävänä. Joutuivat koputtamaan olalle, että nyt olisi aika mennä. Kokouksen jälkeen kaikki oppilaat halusivat käydä kättelemässä ja otettiin valokuvia. Todella hauska tapa täällä on myös se, että he pyytävät nimikirjoituksia raamattuihinsa ja vihkoihinsa. Hetken saa olla kuin isompikin tähti…
Olo on aika haikea…Toive ja rukous on, että sain jotakin jättää näiden Herran sotilaiden sydämille. He tulevat menemään paikkoihin, joihin harva meistä menisi. Minulla oli tänään kunnia keskustella erään pastorin kanssa, joka opiskeli koulussa 22 vuotta sitten. Nyt hän työskentelee alueella, jossa myös muslimien äärijärjestöt ovat. Hänen kirkkoonsa on hyökätty näiden vuosien aikana kahdeksan kertaa, mutta Jumala on suojellut heitä ja paikalliset muslimit ovat rientäneet heidän avukseen.
Tämän vuoden oppilaat jäävät varmasti mieleen kuten edellisetkin. On ollut aivan mieletöntä olla täällä ja olla osa heidän elämäänsä ja palvelutehtäväänsä.
Tämän viikon opetukset ja kokoukset on siis nyt pidetty. Kaikkiaan reilu 20 tuntia opetusta ja 2 saarnaa. Oppilaat jatkavat huomenna vielä kokeella. Minulla on aamulla lähtö on kello 6 kohti lentokenttää. Jatkuva puhuminen ja jo tullessa ollut pieni flunssa ovat vieneet äänen mennessään. Toivottavasti palautuu pikaisesti. Onneksi huomenna ei tarvitse montaa sanaa puhua. kielen vaihtaminen tosin on edessä kun pitäisi kääntää aivot englannista thaiksi.
Illan kokouksessa olimme koko koulun ja henkilökunnan kanssa yhdessä. Ylistyshetki oli mahtava ja hetkeksi unohdin, että minulla oli vielä saarna pidettävänä. Joutuivat koputtamaan olalle, että nyt olisi aika mennä. Kokouksen jälkeen kaikki oppilaat halusivat käydä kättelemässä ja otettiin valokuvia. Todella hauska tapa täällä on myös se, että he pyytävät nimikirjoituksia raamattuihinsa ja vihkoihinsa. Hetken saa olla kuin isompikin tähti…
Olo on aika haikea…Toive ja rukous on, että sain jotakin jättää näiden Herran sotilaiden sydämille. He tulevat menemään paikkoihin, joihin harva meistä menisi. Minulla oli tänään kunnia keskustella erään pastorin kanssa, joka opiskeli koulussa 22 vuotta sitten. Nyt hän työskentelee alueella, jossa myös muslimien äärijärjestöt ovat. Hänen kirkkoonsa on hyökätty näiden vuosien aikana kahdeksan kertaa, mutta Jumala on suojellut heitä ja paikalliset muslimit ovat rientäneet heidän avukseen.
Tämän vuoden oppilaat jäävät varmasti mieleen kuten edellisetkin. On ollut aivan mieletöntä olla täällä ja olla osa heidän elämäänsä ja palvelutehtäväänsä.
22.10.14
Mistä tässä olikaan kyse - miksi Indonesia
Tarina saattaa tulla hieman väärässä järjestyksessä, mutta joku ehkä ihmettelee mikä juttu tämä Indonesian matka on. Eli siihen vähän taustatietoa.
Olen siis Palempangin raamattukoulussa Indonesiassa. Koulu on toiminut nyt noin 30 vuoden ajan ja onyksi GPDI helluntailiikkeen raamattukouluista. Se on erikoistunut seurakuntien istuttamiseen ja lähetystyöhön. Näky on käsittääkseni alunperin Pastori Siwin, joka on nyt noin 70 vuoden iässä ja sairastelee jo paljon. Hän on liikkeen lähetysyhteyshenkilö ja käytännössä hänen tyttärensä Shierley hoitaa koulua sekä osallistuu kansainväliseen lähetysyhteistyöhön. Hän on käynyt muun muassa Suomessa lähetyskonfferenssissa puhumassa. Koska Indonesian seurakunnat eivät ole vielä aloittaneet laajamittaista lähetystyötä ja Siwin perheellä on suhteita Suomalaisiin lähetteihin, he pyysivät Fidalta apua lähetyskoulutuksen käynnistämiseen. On hyvä huomioida myös se, että Suomen helluntailaisten työ ja kokemus on maailmalla hyvin arvostettua ja Suomen seurakunnat edelleen lähettävät eniten lähettejä jäsenmäärään suhteutettuna.
Fida ei siis taloudellisesti annan säännöllistä tukea (en tiedä antaako mitään), vaan on vastannut tarpeeseen koulutuksesta. Lähetysohjelmassa on tiettyjä aineita, joita suomalaiset käyvät opettamassa. Muistelen, että kaikkiaan 6 tai 7 opettajaa vuosittain. Minä opetan aihetta lähetystyö Raamatussa. Tarkoitus on avata oppilaiden silmät näkemään kaikkia kansoja koskeva Jumalan pelastussuunnitelma Raamatussa ja korostaa sitä, että se on seurakunnan tärkein tehtävä. Aiheeseen sisältyy monia kulttuuriin ja seurakuntaperinteeseen liittyviä asioita, joten joitakin aitoja on rikottava, jotta uusi sukupolvi voi toimia toisin. Henkilökunta on kertonut, että yleensä kaikki haluavat pastoriksi, sillä silloin saa rakentaa oman ”valtakuntansa” ja jos seurakunta kasvaa isoksi, myös pastorin vauraus lisääntyy. Muita seurakuntavirkoja pidetään vähäpätöisinä eikä kukaan halua sanoa olevansa lähetystyöntekijä.
Opetussessiot ovat 1,5h mittaisia ja niitä mahtuu päivään yleensä viisi, mutta tilanteet vaihtelevat kovasti. Äkkinäisiin muutoksiin pitää varautua. Oppilaat ovat todella reippaita ja innokkaita. Heillä on paljon kysymyksiä ja usein myös aiheen ulkopuolelta. Kaikkeen pitää siis varautua.
Koulun työn vaikutuksesta on syntynyt yli 2400 seurakuntaa Indonesiaan. Tällä hetkellä Thaimaassa on kolme koulun oppilasta ja ilmeisesti Malesian puolella on jotakin työtä. Pääsääntöisesti oppilaat perustavat seurakuntia Indonesian saavuttamattomille alueille. Indonesia koostuu muistaakseni yli 17000 saaresta ja erilaisia heimoja on satoja. Eli heillä on monikulttuurista lähetyskenttää aivan omasta takaa. Pitää myös muistaa, että Indonesia on maailman suurin muslimivaltio ja vaikka täällä on seurakunnilla vapaus toimia eivät ääriliikkeet katso koulun toimintaa hyvällä. Erilaisista tarinoista voisi varmasti kirjoittaa kirjan ja tuskin tarinoita kaikki edes uskoisivat todeksi. Kerron tässä kuitenkin yhden, jonka kuulin Shierleyltä tänään.
Joitakin vuosia sitten kouluun oli uusien oppilaiden mukana tullut nuori mies, joka jotenkin erottui porukasta. Jonkun päivän päästä he kutsuivat pojan puhutteluun ja kyselivät kuka hän on. Poika kertoi avoimesti, että hän on tullut katsomaan keitä te olette ja mitä te teette. Hän myös ilmoitti, ettei hänellä ole aikomustakaan tulla kristityksi. Hän sanoi kuuluvansa erääseen äärimuslimien järjestöön ja oli eräässä kylässä yrittänyt tappaa pastorin, joka oli koulun entisiä oppilaita. Hän oli metrin päästä tähdännyt tuota pastoria päähän, mutta ei osunut. Hän oli todennut, että se ei ole mitenkään mahdollista ja että pastorin suojana oli jokin suurempi voima. Sen seurauksena hän oli halunnut tulla katsomaan mistä tällainen voima oli peräisin. Tämän keskustelun jälkeen hän oli poistunut paikalta.
Eli henkilökunta ja oppilaat ovat siis todellisessa vaarassa päivittäin ja elävät ihmeessä. Jumalan varjelus ei tosin ole ihme, sillä koulussa pyörii jatkuva rukousketju, jota oppilaat pitävät yllä pienryhmissä. Yön pahimmat tunnit klo 00-04 ovat henkilökunnan vastuulla ja kaikki oppilaat nousevat aamulla yhdessä klo 4 alkavaan rukoukseen.
Sekavan tekstin loppuun vielä illan opetuksesta:
Tämän iltapäivän ja illan opetukset olivat hyvin mielenkiintoisia. Olin valmistanut muutaman tunnin opetuksen toisen vuosikurssin oppilaille Pyhästä Hengestä. Hyvin pian kävi kuitenkin selväksi, että joku yhtälössä ei toiminut ja kysyin josko heillä on jotakin kysyttävää. Oppilaat alkoivat jonossa esittää kysymyksiä aivan aiheen ulkopuolelta ja 1,5h aiottu sessio muuttui kahdeksi 1,5h kyselytunniksi. Käytiin läpi raamatunjakeita ja erityisesti ensimmäinen kirje Korinttilaisille herätti kysymyksiä. Nyt ääni käheänä istun huoneessa ja mietin, että mitä oikein tapahtui… Aamulla opetus jatkuu ensimmäisen vuosikurssin kanssa klo 7
Olen siis Palempangin raamattukoulussa Indonesiassa. Koulu on toiminut nyt noin 30 vuoden ajan ja onyksi GPDI helluntailiikkeen raamattukouluista. Se on erikoistunut seurakuntien istuttamiseen ja lähetystyöhön. Näky on käsittääkseni alunperin Pastori Siwin, joka on nyt noin 70 vuoden iässä ja sairastelee jo paljon. Hän on liikkeen lähetysyhteyshenkilö ja käytännössä hänen tyttärensä Shierley hoitaa koulua sekä osallistuu kansainväliseen lähetysyhteistyöhön. Hän on käynyt muun muassa Suomessa lähetyskonfferenssissa puhumassa. Koska Indonesian seurakunnat eivät ole vielä aloittaneet laajamittaista lähetystyötä ja Siwin perheellä on suhteita Suomalaisiin lähetteihin, he pyysivät Fidalta apua lähetyskoulutuksen käynnistämiseen. On hyvä huomioida myös se, että Suomen helluntailaisten työ ja kokemus on maailmalla hyvin arvostettua ja Suomen seurakunnat edelleen lähettävät eniten lähettejä jäsenmäärään suhteutettuna.
Fida ei siis taloudellisesti annan säännöllistä tukea (en tiedä antaako mitään), vaan on vastannut tarpeeseen koulutuksesta. Lähetysohjelmassa on tiettyjä aineita, joita suomalaiset käyvät opettamassa. Muistelen, että kaikkiaan 6 tai 7 opettajaa vuosittain. Minä opetan aihetta lähetystyö Raamatussa. Tarkoitus on avata oppilaiden silmät näkemään kaikkia kansoja koskeva Jumalan pelastussuunnitelma Raamatussa ja korostaa sitä, että se on seurakunnan tärkein tehtävä. Aiheeseen sisältyy monia kulttuuriin ja seurakuntaperinteeseen liittyviä asioita, joten joitakin aitoja on rikottava, jotta uusi sukupolvi voi toimia toisin. Henkilökunta on kertonut, että yleensä kaikki haluavat pastoriksi, sillä silloin saa rakentaa oman ”valtakuntansa” ja jos seurakunta kasvaa isoksi, myös pastorin vauraus lisääntyy. Muita seurakuntavirkoja pidetään vähäpätöisinä eikä kukaan halua sanoa olevansa lähetystyöntekijä.
Opetussessiot ovat 1,5h mittaisia ja niitä mahtuu päivään yleensä viisi, mutta tilanteet vaihtelevat kovasti. Äkkinäisiin muutoksiin pitää varautua. Oppilaat ovat todella reippaita ja innokkaita. Heillä on paljon kysymyksiä ja usein myös aiheen ulkopuolelta. Kaikkeen pitää siis varautua.
Koulun työn vaikutuksesta on syntynyt yli 2400 seurakuntaa Indonesiaan. Tällä hetkellä Thaimaassa on kolme koulun oppilasta ja ilmeisesti Malesian puolella on jotakin työtä. Pääsääntöisesti oppilaat perustavat seurakuntia Indonesian saavuttamattomille alueille. Indonesia koostuu muistaakseni yli 17000 saaresta ja erilaisia heimoja on satoja. Eli heillä on monikulttuurista lähetyskenttää aivan omasta takaa. Pitää myös muistaa, että Indonesia on maailman suurin muslimivaltio ja vaikka täällä on seurakunnilla vapaus toimia eivät ääriliikkeet katso koulun toimintaa hyvällä. Erilaisista tarinoista voisi varmasti kirjoittaa kirjan ja tuskin tarinoita kaikki edes uskoisivat todeksi. Kerron tässä kuitenkin yhden, jonka kuulin Shierleyltä tänään.
Joitakin vuosia sitten kouluun oli uusien oppilaiden mukana tullut nuori mies, joka jotenkin erottui porukasta. Jonkun päivän päästä he kutsuivat pojan puhutteluun ja kyselivät kuka hän on. Poika kertoi avoimesti, että hän on tullut katsomaan keitä te olette ja mitä te teette. Hän myös ilmoitti, ettei hänellä ole aikomustakaan tulla kristityksi. Hän sanoi kuuluvansa erääseen äärimuslimien järjestöön ja oli eräässä kylässä yrittänyt tappaa pastorin, joka oli koulun entisiä oppilaita. Hän oli metrin päästä tähdännyt tuota pastoria päähän, mutta ei osunut. Hän oli todennut, että se ei ole mitenkään mahdollista ja että pastorin suojana oli jokin suurempi voima. Sen seurauksena hän oli halunnut tulla katsomaan mistä tällainen voima oli peräisin. Tämän keskustelun jälkeen hän oli poistunut paikalta.
Eli henkilökunta ja oppilaat ovat siis todellisessa vaarassa päivittäin ja elävät ihmeessä. Jumalan varjelus ei tosin ole ihme, sillä koulussa pyörii jatkuva rukousketju, jota oppilaat pitävät yllä pienryhmissä. Yön pahimmat tunnit klo 00-04 ovat henkilökunnan vastuulla ja kaikki oppilaat nousevat aamulla yhdessä klo 4 alkavaan rukoukseen.
Sekavan tekstin loppuun vielä illan opetuksesta:
Tämän iltapäivän ja illan opetukset olivat hyvin mielenkiintoisia. Olin valmistanut muutaman tunnin opetuksen toisen vuosikurssin oppilaille Pyhästä Hengestä. Hyvin pian kävi kuitenkin selväksi, että joku yhtälössä ei toiminut ja kysyin josko heillä on jotakin kysyttävää. Oppilaat alkoivat jonossa esittää kysymyksiä aivan aiheen ulkopuolelta ja 1,5h aiottu sessio muuttui kahdeksi 1,5h kyselytunniksi. Käytiin läpi raamatunjakeita ja erityisesti ensimmäinen kirje Korinttilaisille herätti kysymyksiä. Nyt ääni käheänä istun huoneessa ja mietin, että mitä oikein tapahtui… Aamulla opetus jatkuu ensimmäisen vuosikurssin kanssa klo 7
Aamun ajatuksia
Keskiviikkoaamun opetussessio on nyt pidetty. Sain hetken taukoa ja aikaa koota ajatuksia sekä valmistella päivän myöhempiä opetuksia. Tarkoitus on opettaa puolitoista tuntia myös toisen vuoden oppilaita iltapäivällä. Heitä on kaikkiaan hieman yli 40 ja he ovat palanneet vuoden harjoittelujaksolta takaisin koululle.
Aamulla siirryimme oppilaiden kanssa tutkimaan lähetystyötä Uudessa Testamentissa. Tutustuimme Jeesuksen viimeisiin sanoihin. Mikä oli se asia, jonka Jeesus halusi opetuslasten muistavan??? Menkää kaikkeen maailmaan… Jatko kysymys oppilaille oli - kuinka monen kotiseurakunta on jollain tavalla mukana lähetystyössä. Yhden tytön käsi nousi. Sen jälkeen keskustelimme siitä, mitkä ovat mahdollisia syitä siihen, että Indonesian seurakunnat eivät ole vielä ryhtyneet tekemään lähetystyötä. Keskustelu jatkuu myöhemmin.
Indonesiassa on yli 17000 helluntaiseurakuntaa, joista yli 2400 on perustettu Palempangin raamattukoulun pioneerien kautta. Kun tämä ja muiden maiden ”nukkuvat jättiläiset” saadaan heräämään lähetystyöhön, tulee lähetystehtävän loppuun saattaminen huomattavasti lähemmäksi. Jos Suomen reilu 200 helluntaiseurakuntaa pystyy lähettämään 200 - 300 lähettiä, niin mikä onkaan se potentiaali Indonesiassa. On mahtavaa olla mukana tässä prosessissa ja näiden ”sissitaistelijoiden” elämässä.
Kävin äsken kävelyllä ympäri kampusta ja ohitin marttyri Stanleyn rukoushuoneen. Sydän meinaa pakahtua ajatuksesta, että Stanley on kävellyt näitä samoja polkuja, ollut näissä huoneissa ja antoi elämänsä evankeliumin tähden aivan kuten Stefanus Raamatussa. Ja vielä riipaisevampi ajatus on se, että tämän jälkeen kymmenet nuoret halusivat lähteä tuohon samaan kylään julistamaan evankeliumia…. Tämä laittaa väkisinkin omat ongelmat ja ajatukset oikeaan perspektiiviin…. On kunnia olla mukana näiden ihmisten elämässä. Kiitos kaikille teille, jotka teitte tämän matkan mahdolliseksi.
Aamulla siirryimme oppilaiden kanssa tutkimaan lähetystyötä Uudessa Testamentissa. Tutustuimme Jeesuksen viimeisiin sanoihin. Mikä oli se asia, jonka Jeesus halusi opetuslasten muistavan??? Menkää kaikkeen maailmaan… Jatko kysymys oppilaille oli - kuinka monen kotiseurakunta on jollain tavalla mukana lähetystyössä. Yhden tytön käsi nousi. Sen jälkeen keskustelimme siitä, mitkä ovat mahdollisia syitä siihen, että Indonesian seurakunnat eivät ole vielä ryhtyneet tekemään lähetystyötä. Keskustelu jatkuu myöhemmin.
Indonesiassa on yli 17000 helluntaiseurakuntaa, joista yli 2400 on perustettu Palempangin raamattukoulun pioneerien kautta. Kun tämä ja muiden maiden ”nukkuvat jättiläiset” saadaan heräämään lähetystyöhön, tulee lähetystehtävän loppuun saattaminen huomattavasti lähemmäksi. Jos Suomen reilu 200 helluntaiseurakuntaa pystyy lähettämään 200 - 300 lähettiä, niin mikä onkaan se potentiaali Indonesiassa. On mahtavaa olla mukana tässä prosessissa ja näiden ”sissitaistelijoiden” elämässä.
Kävin äsken kävelyllä ympäri kampusta ja ohitin marttyri Stanleyn rukoushuoneen. Sydän meinaa pakahtua ajatuksesta, että Stanley on kävellyt näitä samoja polkuja, ollut näissä huoneissa ja antoi elämänsä evankeliumin tähden aivan kuten Stefanus Raamatussa. Ja vielä riipaisevampi ajatus on se, että tämän jälkeen kymmenet nuoret halusivat lähteä tuohon samaan kylään julistamaan evankeliumia…. Tämä laittaa väkisinkin omat ongelmat ja ajatukset oikeaan perspektiiviin…. On kunnia olla mukana näiden ihmisten elämässä. Kiitos kaikille teille, jotka teitte tämän matkan mahdolliseksi.
21.10.14
Kohti Indonesiaa
Malesian Kuala Lumpurin jälkeen matka hiljalleen jatkui Jakartaan. Muistaakseni noin parin tunnin lennolla. Tälläkin välillä sain nukuttua hieman, mutta toive siitä, että voisin lennoilla jotenkin perehtyä opetukseen piti hyljätä. Ajatus ei millään pysynyt kasassa eikä ahdas tila mitenkään auttanut asiaa.
Jakartassa sain liput seuraavalle lennolle näppärästi ja ehdin hetkisen hengähtää myös. Kentällä oli myös netti, joten ehdin kotiin ilmoitella kuulumisia. Ulkona oli mukavan lämmin ilta ja ihmisten paljous toi mieleen jotakin tuttua. Olo tuntui omituisen kotoisalta….
Lento Palembangiin oli vähän myöhässä ja vielä koneessa jouduimme odottamaan lähtölupaa. Loppujen lopuksi taisimme olla noin 45minuuttia jäljessä aikataulusta. Olin koneessa ainoa ulkomaalainen, mutta Palembangin kentällä pääsin edellistä kertaa helpommalla, sillä olin hoitanut maahantuloselvitykset jo Jakartassa. Kentällä minua oli vastassa raamattukoulun henkilökuntaa ja lähdimme samantien ajamaan kohti raamattukoulu. Matka tuntui jotenkin pidemmältä kuin viimeksi ja väsymys alkoi painaa. Liikenne oli myös paljon hullumpaa kuin olin muistanut. Puolet mopoista ja autoista ajoi ilman valoja tai parkeilla pilkkopimeässä. Voitte myös arvata, ettei kovin monella jalankulkijalla ollut heijastinta.
Pääsimme perille hieman ennen puoltayötä paikallista aikaa eli noin klo 20 Suomen aikaa. Matka kesti siis kaikkinensa Kuikan kotiovelta lauantai aamun kello 10 sunnuntai iltaan klo 20. Uni tuli melko helposti, mutta yöllä heräsin monta kertaa epätodelliseen tunteeseen ”missä ihmeessä mä olen”. Laulu ja rukous alkoi kuulua kello 4 aamulla ja sen siivittämänä aloin kerrata viikon opetusta.
Kokemus opettamisesta edelliseltä vuodelta oli ollut positiivinen, mutta aina viikon aloittaminen hieman jännittää ja sitä miettii moneen kertaan, onko valmistautuminen ollut riittävää. Tulkkina opetuksessa toimii viimevuodelta tuttu Ruut ja ensimmäisen vuoden oppilaita on kaikkiaan reilu 90. Maanantaina opetussessioita oli 4 kertaa 1,5h ja illalla saarna kokouksessa. Tämän päivän eli tiistain ohjelmasta ei vielä ihan tarkalleen ole tietoa. Aika näyttää….
Tähän mennessä oppilaiden kanssa on käyty läpi sitä, kuinka lähetystyö näkyy Vanhassa Testamentissa. Abrahamille annettu tehtävä olla siunauksena kaikille kansoille (1. Moos. 12:1-3) löytyy Raamatusta erilaisissa lainauksissa ja viitteissä kaikkiaan 395 kertaa. Siinä riittää ihmettelemistä meille kaikille…. Jumala on alusta alkaen tarkoittanut, että Hänen nimensä ja voimansa tulee tunnetuksi kaikkialla.
Netti on tällä hetkellä sen verran huono, ettei kuvia voi lisätä. Laitan niitä mukaan myöhemmin....
Jakartassa sain liput seuraavalle lennolle näppärästi ja ehdin hetkisen hengähtää myös. Kentällä oli myös netti, joten ehdin kotiin ilmoitella kuulumisia. Ulkona oli mukavan lämmin ilta ja ihmisten paljous toi mieleen jotakin tuttua. Olo tuntui omituisen kotoisalta….
Lento Palembangiin oli vähän myöhässä ja vielä koneessa jouduimme odottamaan lähtölupaa. Loppujen lopuksi taisimme olla noin 45minuuttia jäljessä aikataulusta. Olin koneessa ainoa ulkomaalainen, mutta Palembangin kentällä pääsin edellistä kertaa helpommalla, sillä olin hoitanut maahantuloselvitykset jo Jakartassa. Kentällä minua oli vastassa raamattukoulun henkilökuntaa ja lähdimme samantien ajamaan kohti raamattukoulu. Matka tuntui jotenkin pidemmältä kuin viimeksi ja väsymys alkoi painaa. Liikenne oli myös paljon hullumpaa kuin olin muistanut. Puolet mopoista ja autoista ajoi ilman valoja tai parkeilla pilkkopimeässä. Voitte myös arvata, ettei kovin monella jalankulkijalla ollut heijastinta.
Pääsimme perille hieman ennen puoltayötä paikallista aikaa eli noin klo 20 Suomen aikaa. Matka kesti siis kaikkinensa Kuikan kotiovelta lauantai aamun kello 10 sunnuntai iltaan klo 20. Uni tuli melko helposti, mutta yöllä heräsin monta kertaa epätodelliseen tunteeseen ”missä ihmeessä mä olen”. Laulu ja rukous alkoi kuulua kello 4 aamulla ja sen siivittämänä aloin kerrata viikon opetusta.
Kokemus opettamisesta edelliseltä vuodelta oli ollut positiivinen, mutta aina viikon aloittaminen hieman jännittää ja sitä miettii moneen kertaan, onko valmistautuminen ollut riittävää. Tulkkina opetuksessa toimii viimevuodelta tuttu Ruut ja ensimmäisen vuoden oppilaita on kaikkiaan reilu 90. Maanantaina opetussessioita oli 4 kertaa 1,5h ja illalla saarna kokouksessa. Tämän päivän eli tiistain ohjelmasta ei vielä ihan tarkalleen ole tietoa. Aika näyttää….
Tähän mennessä oppilaiden kanssa on käyty läpi sitä, kuinka lähetystyö näkyy Vanhassa Testamentissa. Abrahamille annettu tehtävä olla siunauksena kaikille kansoille (1. Moos. 12:1-3) löytyy Raamatusta erilaisissa lainauksissa ja viitteissä kaikkiaan 395 kertaa. Siinä riittää ihmettelemistä meille kaikille…. Jumala on alusta alkaen tarkoittanut, että Hänen nimensä ja voimansa tulee tunnetuksi kaikkialla.
Netti on tällä hetkellä sen verran huono, ettei kuvia voi lisätä. Laitan niitä mukaan myöhemmin....
19.10.14
Jälleen matkalla Kaakkois-Aasiaan
Blogin kirjoittaminen on ollut tauolla - suomettuminen on ottanut osansa, eikä tekstiä tänne ole juuri syntynyt.
Tätä pätkää kirjoitan KLM:n lentokoneesta matkalla Amsterdamin kautta Indonesiaan. Tuomo on siis jälleen menossa opettamaan ja muu perhe jäi kotiin pyörittämään arkea. Tarkoitus olisi, että saisin matkalta joitakin terveisiä kirjoitettua.
Viime vuonna kävin Palembangin raamattukoululla opettamassa viikon Thaimaasta käsin ja tälle vuodelle oli samanlainen tilaus. Matka tosin on tällä kertaa hieman pidempi. Opetan viikon verran aiheesta lähetystyö raamatussa, jonka jälkeen palaan Thaimaan kautta takaisin Suomeen. Toki olisi mukava viettää matkalla hieman enemmän aikaa, mutta sain töistä vain rajallisen määrän vapaata. Eikä se reissaaminen tietysti ilman rakkaita ole niin mukavaa.
Lähdin kotoa tänään lauantaina aamupäivällä ja sunnuntaina pitäisi olla perillä Palembangissa illalla yhdeksältä paikallista aikaa. Maanantaina opetus alkaa muistaakseni seitsemältä aamulla. Lentojen aikana olisi tarkoitus vielä kerrata opetusta. Viime vuodesta oppineena en yritä miettiä koko viikon opetusta valmiiksi, sillä tilanteet saattavat muuttua viikon aikana ja vastaan saattaa tulla ylläreitä - aihekin saattaa vielä muuttua. Se ei tietysti ole toivottavaa, mutta hyvinkin mahdollista.
Jokatapauksessa mielenkiintoinen viikko on edessä monella tavalla. Katsotaan mitä se tuo tullessaan...
19.10. Ensimmäiset lennot on takana ja sain nukuttuakin melko hyvin. Ensimmäinen ylläri oli se, että kone tekikin välilaskun Malesiaan ja jatkamme tästä hetken kuluttua. Näin ollen vielä kaksi lentoa jäljellä.
Korjaus: Kirsi oli lukenut mun liput ja tiesi tästä Malesian pysähdyksestä. Toinen meistä valmistautuu vähän paremmin näihin matkoihin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)