Viime viikot ovat menneet jälleen vauhdilla ja tämän sivun päivittäminen on unohtunut kokonaan... Ensinnäkin meillä on ollut ongelmia tämän tietokonemaailman kanssa. On ollut yhtä ja toista ongelmaa näytön pimentymisestä sähköpostien mystisiin katoamisiin – joten pyydämme kärsivällisyyttä, jos sähköposteihin ei vastauksia ole kuulunut.. (Nyt kaikki postit ovat jälleen tallessa, ja vastaamme, kunhan kerkiämme ja jos laitteisto muilta osin pysyy kasassa..)
Mutta sitten itse viimeviikkojen tapahtumiin:
24.11. meillä oli Chiang Main lähettien rukousilta ja samalla uuden kotimme tupaantuliaiset. Ilta oli oikein mukava- ainoana miinuspuolena parin päivän touhuamisesta Kirsin vanha selkävaiva (joka ei ole ollut näin pahana lähes viiteen vuoteen) palasi ja on jatkunut siitä saakka. Tukivyön kävimme ostamassa heti seuraavana päivänä, ja sitä olenkin joutunut pitämään joka päivä siitä lähtien. Jonkun asteisen stressin ja särkylääkkeiden yhdistelmä sai aikaan sen, että myös maha alkoi oireilla.. Pois jäivät kahvi ja mausteiset ruuat, ja pahoinvointi oli lähes jatkuvaa. Onneksi pääsimme lähtemään lomalle juuri tuossa vaiheessa. Viikko poissa kotiympyröistä ja aivojen täydellinen nollaus olivat tehokas apu ja olo siltä osin helpottui pian. Saimme viettää lasten kanssa ihanaa laatuaikaa, ja koko poppoo nautti täydestä sydämestään!
Kotiin palattuamme aloitimme Sagan kanssa jouluvalmistelut askartelemalla lumihiutaleita keittiön ikkunoihin, enkeleitä kortteihin ja koristeeksi. Pikkuruisen muovisen joulukuusenkin Saga koristeli ja pystytti.. Pipareita leivottiin jälleen Danielin nimipäivien kunniaksi maanantaina. Suomesta tulleista joulukalentereista tarkkaillaan päivien kulkua.
Huomenna on Chiang Main lähettien viimeinen kokoontuminen tämän vuoden puolella ja pian vuodenvaihteen jälkeen lähettijoukko tässä kaupungissa alkaa pikkuhiljaa hajaantua. Me kuitenkin vielä jatkamme tutussa paikassa kielenopiskelua toisen vuoden.
Jouluna olemme kotosalla lukuun ottamatta joitakin joulujuhlia. 28.12. ystäväperheemme Bangladeshista tulee luoksemme viikoksi. Odotamme heitä jo kovasti, ja lapset saavat oman ikäisiään leikkikavereita. Vuodenvaihteen jälkeen Tumppi lähteekin Bangkokiin 9.-12.1. oleville helluntailiikkeen ”Talvipäiville”, jossa thailaiset pastorit ja työntekijät kokoontuvat vuosittain. Kirsi jää lasten kanssa kotiin.
------------------------
Niin ja vielä lopuksi tapahtuma viime yöltä. Minulta uni on ollut iltaisin hukassa, joten lueskelin puolen yön aikaan vielä lehteä sängyssä. Ulkoa alkoi kuulua jyrinä, aivan kuin iso lentokone olisi lähtenyt nousuun. Pian ikkunat alkoivat kolista ja (betoni)seinät (!) natista. Kun vielä sängyn yläpuolelle kiinnitetty ilmastointilaite alkoi nitistä ja natista, alkoi tulla epätodellinen olo, ja aavistin sen olevan maanjäristys. Nopeasti mietin perheen evakuointisuunnitelmaa, mutta kun en saanut Tumppia hereille (kertooko se jotain järistyksen voimakkuudesta, vai mieheni hyvistä unenlahjoista, sitä en tiedä..), ei auttanut muu kuin rauhoittua. Pian jyrinä hiljeni, ja aloin itsekin epäillä havaintoani. Muutaman minuutin kuluttua tilanne toistui, tosin lievempänä. Mutta vieläkään en saanut Tumppia hereille... Että se siitä evakuoinnista.
Näin siis olemme kokeneet elämämme ensimmäisen maanjäristyksen – sen verran lievän tosin, että toinen meistä ei edes huomannut sitä.. Mutta olipahan vain jännittävää
22.11.06
Joulun odotus on alkanut
Marraskuu on jo pitkällä ja ilmat ovat alkaneet viiletä - niin Suomessa kuin täällä meilläkin päin. Tänä aamuna oli jo melko viileän tuntuista, klo 7 lämpömittari näytti vain +19 astetta. Yöllä ilmeisesti on ollut vieläkin kylmempää, koska yöllä heräsin siihen, että paleli!! Aamulla varpaita paleli alakerran kaakelilattialla, eikä ikkunoita uskaltanut avata lainkaan. Lapsille piti etsiä fleece-takit päälle koulumatkalle, joka taittuu mopolla... Päivällä aurinko kuitenkin lämmittää, ja lämpöasteita on kolmisenkymmentä. Eli pakkasen puolelle ei varmaankaan ihan päästä tänä vuonna . Sagaa se hieman harmittaa, ja hän sitä usein kyselee, että miksi emme voisi mennä Suomeen, kun siellä saisi tehdä lumiukkoja...
Koko perhe on hieman väsynyt ollut koko syksyn, ja lapsetkin ovat alkaneet osoittaa väsymyksen merkkejä. Nyt olemmekin koittaneet viettää lasten kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista puuhaten kaikkea mukavaa. Ja koska eläimet ovat aina suosittuja, kävimme viikonloppuna jälleen Chiang Main eläintarhassa. Lapset pääsivät ratsastamaan pienillä poneilla (Saga on siitä haaveillut jo pitkään, ja nyt vihdoin onnistui. Ja Dani halusi myös, koska siskokin pääsi "hepan kyytiin" . Ja hyvinhän se sujui! Lapset pitävät myös kovin peura-aitauksesta, koska siellä saa syöttää "bambeja"..
Pikkujouluaikaan siirryimme myös viimeviikolla, kun Sagan kanssa leivoimme koe-erän joulupipareita. Ainekset olivat vielä vähän hakusessa, mutta emmeköhän me jouluun mennessä saa kehiteltyä Thaimaahan soveltuvan piparireseptin! Kummasti ne kuitenkin hävisivät jonnekin, vaikkeivät minun mielestäni "ihan oikeilta" maistuneetkaan. Myös thailaisille ystäville maistui! Joululaulutkin ovat soineet meillä jo viikon verran... Ai minäkö muka jouluihminen?!?!
Perjantaina illalla olimme seuraamassa noong Oomin koulun juhlaa, jossa oli paljon erilaisia thailaisia tanssiesityksiä, jokainen luokka oli valmistellut oman esityksensä. Lopuksi oli suuri kulkue ja ilotulituksia. Meidänkin lapset tykkäsivät, kun oli paljon meteliä, hattaraa ja ilmapalloja. Ja tietysti niitä hienoja tansseja! Saga-prinsessa varsinkin ihasteli tyttöjen kauniita pukuja ja koruja...
Tällaista tällä kertaa. Iloista joulunodotusta kaikille
Koko perhe on hieman väsynyt ollut koko syksyn, ja lapsetkin ovat alkaneet osoittaa väsymyksen merkkejä. Nyt olemmekin koittaneet viettää lasten kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista puuhaten kaikkea mukavaa. Ja koska eläimet ovat aina suosittuja, kävimme viikonloppuna jälleen Chiang Main eläintarhassa. Lapset pääsivät ratsastamaan pienillä poneilla (Saga on siitä haaveillut jo pitkään, ja nyt vihdoin onnistui. Ja Dani halusi myös, koska siskokin pääsi "hepan kyytiin" . Ja hyvinhän se sujui! Lapset pitävät myös kovin peura-aitauksesta, koska siellä saa syöttää "bambeja"..
Pikkujouluaikaan siirryimme myös viimeviikolla, kun Sagan kanssa leivoimme koe-erän joulupipareita. Ainekset olivat vielä vähän hakusessa, mutta emmeköhän me jouluun mennessä saa kehiteltyä Thaimaahan soveltuvan piparireseptin! Kummasti ne kuitenkin hävisivät jonnekin, vaikkeivät minun mielestäni "ihan oikeilta" maistuneetkaan. Myös thailaisille ystäville maistui! Joululaulutkin ovat soineet meillä jo viikon verran... Ai minäkö muka jouluihminen?!?!
Perjantaina illalla olimme seuraamassa noong Oomin koulun juhlaa, jossa oli paljon erilaisia thailaisia tanssiesityksiä, jokainen luokka oli valmistellut oman esityksensä. Lopuksi oli suuri kulkue ja ilotulituksia. Meidänkin lapset tykkäsivät, kun oli paljon meteliä, hattaraa ja ilmapalloja. Ja tietysti niitä hienoja tansseja! Saga-prinsessa varsinkin ihasteli tyttöjen kauniita pukuja ja koruja...
Tällaista tällä kertaa. Iloista joulunodotusta kaikille
7.11.06
Sairaspäiväkirjaa
(kirjoitettu lauantaina 4.11.2006)
Kerran vuodessa on äideilläkin lupa sairastaa. Nyt on minulla sitten tämän lakisääteinen sairas”loma” meneillään...
Viime viikolla pääsimme vihdoin aloittamaan kielitunnitkin pitkän tauon jälkeen. Sitten keskiviikkoiltana tulin äkkiä tosi väsyneeksi ja seitsemältä ei enää jalka noussut ja kieli kääntynyt. Illalla sängyssä Tumppi koitti otsaa ja sanoi, että olen kuuma. Otin särkylääkkeen ja yö menikin painajaisia nähden sekä hikoillen ja palellen kuumeen vuoroin noustessa ja laskiessa. Torstain olin kuin hakattu, kaikki nivelet ja lihakset kipeänä sekä päänsärky oli tosi kova. Olo oli kurja.. Kuume nousi 39 ja lääkkeillä välillä aina laski. Muita oireita ei ollut. Sitten seuraavana yönä alkoivat mahakrampit ja aamulla vessassa juokseminen, jota on nyt jatkunut kaksi päivää. Painoa lähti ekan vuorokauden aikana 1,5 kg. En minä suomessa vaan koskaan mahataudissa saanut näin hyvin painoa putoamaan!! Nesteitä siis ainoastaan litkin, mikään muu ei mennyt alas.
Nyt lauantai-iltana - kun kuumetta ei enää ole ja olo hieman kohentunut – löysin pakastimesta viimeisen Suomi-meetwurstipaketin. Se onneksi maistui, ja sain jopa voileivänkin menemään siinä sivussa huomaamatta mahaani :) Vessassa joudun yhä juoksemaan, mutta en enää 5 kertaa tunnissa, niin kuin eilen. Niin, ja sitten kun oma olo alkoi kohentua, huomasin, että Sagan silmät näyttävät jotenkin omituisilta – siis kipeiltä.. Ja niinhän sillä tyttösellä myös nousi vielä illalla kuume. Sagan nenä on tänään vuotanut, eli toivottavasti hänellä on Vain flunssa...Koska nykyään minulla ei ole muuta kerrottavaa, kuin kuka sairastaa ja mitä tautia, on tämä blogikin muuttunut pelkäksi sairaspäiväkirjaksi... Toivottavasti kohta olisi jo jotain muutakin kerrottavaa! Minä huomaan olevani todella väsynyt ja pinna kireällä.. joululomaa odotellaan siis todella!!
-----------------------------------
päivitystä tilanteeseen:
Tämän alkaneen viikon olemme olleet Tumpin kanssa Fidan Gender-koulutuksessa. Kokoustilassa ilmastointi oli aika kovallaan, ja arvelimme tämän päivän palelumme johtuneen vain siitä. Kotona sitten meitä odotti kuumeinen Saga, ja myös minä ja Tumppi saimme mitattua kuumelukemat. Saa jälleen muistaa rukouksin!! Kiitosaihe, että Dani on terve, ja rukoilemme, että hän säästyisi tältä taudilta.
Kerran vuodessa on äideilläkin lupa sairastaa. Nyt on minulla sitten tämän lakisääteinen sairas”loma” meneillään...
Viime viikolla pääsimme vihdoin aloittamaan kielitunnitkin pitkän tauon jälkeen. Sitten keskiviikkoiltana tulin äkkiä tosi väsyneeksi ja seitsemältä ei enää jalka noussut ja kieli kääntynyt. Illalla sängyssä Tumppi koitti otsaa ja sanoi, että olen kuuma. Otin särkylääkkeen ja yö menikin painajaisia nähden sekä hikoillen ja palellen kuumeen vuoroin noustessa ja laskiessa. Torstain olin kuin hakattu, kaikki nivelet ja lihakset kipeänä sekä päänsärky oli tosi kova. Olo oli kurja.. Kuume nousi 39 ja lääkkeillä välillä aina laski. Muita oireita ei ollut. Sitten seuraavana yönä alkoivat mahakrampit ja aamulla vessassa juokseminen, jota on nyt jatkunut kaksi päivää. Painoa lähti ekan vuorokauden aikana 1,5 kg. En minä suomessa vaan koskaan mahataudissa saanut näin hyvin painoa putoamaan!! Nesteitä siis ainoastaan litkin, mikään muu ei mennyt alas.
Nyt lauantai-iltana - kun kuumetta ei enää ole ja olo hieman kohentunut – löysin pakastimesta viimeisen Suomi-meetwurstipaketin. Se onneksi maistui, ja sain jopa voileivänkin menemään siinä sivussa huomaamatta mahaani :) Vessassa joudun yhä juoksemaan, mutta en enää 5 kertaa tunnissa, niin kuin eilen. Niin, ja sitten kun oma olo alkoi kohentua, huomasin, että Sagan silmät näyttävät jotenkin omituisilta – siis kipeiltä.. Ja niinhän sillä tyttösellä myös nousi vielä illalla kuume. Sagan nenä on tänään vuotanut, eli toivottavasti hänellä on Vain flunssa...Koska nykyään minulla ei ole muuta kerrottavaa, kuin kuka sairastaa ja mitä tautia, on tämä blogikin muuttunut pelkäksi sairaspäiväkirjaksi... Toivottavasti kohta olisi jo jotain muutakin kerrottavaa! Minä huomaan olevani todella väsynyt ja pinna kireällä.. joululomaa odotellaan siis todella!!
-----------------------------------
päivitystä tilanteeseen:
Tämän alkaneen viikon olemme olleet Tumpin kanssa Fidan Gender-koulutuksessa. Kokoustilassa ilmastointi oli aika kovallaan, ja arvelimme tämän päivän palelumme johtuneen vain siitä. Kotona sitten meitä odotti kuumeinen Saga, ja myös minä ja Tumppi saimme mitattua kuumelukemat. Saa jälleen muistaa rukouksin!! Kiitosaihe, että Dani on terve, ja rukoilemme, että hän säästyisi tältä taudilta.
30.10.06
Uudessa kodissa
Monen viikon touhu ja tohina alkaa tältäerää olla loppusuoralla ja paluu arkeen on edessä. Kaksi viikkoa sitten olimme mukana Full Gospel Churches of Thailandin eli Thaimaan helluntailiikkeen 60-vuotisjuhlapäivillä täällä Chiang Maissa. Sitten alkoikin muuttotouhu täydella voimalla...
Viime viikolla muutimme tavaramme uuteen kotiin. Muutto tehtiin omalla autolla sekä parina päivänä meillä oli lainassa kielenopettajamme lava-auto. Aika monta kertaa sai auton pakata ja purkaa... Thailaiseen tapaan Phai auttoi muutossa ja pakkasi tavarat tavallisiin muovisiin kauppakasseihin – ja ilman minkäänlaista logiikkaa.. Yhdessä pussissa saattoi olla vaikka digikameran muistikortti, lautasliinoja, lasten muistipeli ja shampoo-pullo suloisesti sekaisin. Niitä nyssäköitä ja pussukoita on yhä kaikki nurkat ja sängynaluset täynnä, liekö koskaan tyhjenee täysin. (syvä huokaus ) Tavarat siis etsivät yhä paikkaansa ja noin 40% on yhä hukassa.
Piha puuttuu, joten Cola- koirallemme jouduttiin etsimään uusi koti. Se löytyi onneksi nopeasti. Taloamme vastapäätä on pieni puisto, joten meille maalaisillekin on puita näköpiirissä, kun aamulla avaa ikkunaverhot! :) Kolmella muulla sivustolla talot ovatkin lähes kiinni toisissaan – räystäät toisiaan hipoen.
Nämä asiat ovat tietty pikkuasioita verrattuna siihen, että tämä talo tuntuu oikeasti KODILTA! Vuoden muovipusseissa olleet matotkin löysivät heti lattioille, ja kaikin puolin täällä on hyvä olla. Olemme todella kiitollisia Taivaan Isälle tästä talosta! Kun kotona on hyvä olla, on tämän kaiken muun hulinan kanssa huomattavasti helpompi elää.
Viime viikolla muutimme tavaramme uuteen kotiin. Muutto tehtiin omalla autolla sekä parina päivänä meillä oli lainassa kielenopettajamme lava-auto. Aika monta kertaa sai auton pakata ja purkaa... Thailaiseen tapaan Phai auttoi muutossa ja pakkasi tavarat tavallisiin muovisiin kauppakasseihin – ja ilman minkäänlaista logiikkaa.. Yhdessä pussissa saattoi olla vaikka digikameran muistikortti, lautasliinoja, lasten muistipeli ja shampoo-pullo suloisesti sekaisin. Niitä nyssäköitä ja pussukoita on yhä kaikki nurkat ja sängynaluset täynnä, liekö koskaan tyhjenee täysin. (syvä huokaus ) Tavarat siis etsivät yhä paikkaansa ja noin 40% on yhä hukassa.
Piha puuttuu, joten Cola- koirallemme jouduttiin etsimään uusi koti. Se löytyi onneksi nopeasti. Taloamme vastapäätä on pieni puisto, joten meille maalaisillekin on puita näköpiirissä, kun aamulla avaa ikkunaverhot! :) Kolmella muulla sivustolla talot ovatkin lähes kiinni toisissaan – räystäät toisiaan hipoen.
Nämä asiat ovat tietty pikkuasioita verrattuna siihen, että tämä talo tuntuu oikeasti KODILTA! Vuoden muovipusseissa olleet matotkin löysivät heti lattioille, ja kaikin puolin täällä on hyvä olla. Olemme todella kiitollisia Taivaan Isälle tästä talosta! Kun kotona on hyvä olla, on tämän kaiken muun hulinan kanssa huomattavasti helpompi elää.
17.10.06
Lokakuun ystäväkirje
Tervehdys Chiang Maista 17. lokakuuta 2006
Tänään meille tuli vuosi täyteen täällä uudessa kotimaassa. Viime päivinä ja viikkoina tätä kirjettä miettiessäni, olen palannut useasti ajatuksissani vuoden takaisiin tapahtumiin. Netissä oleva päiväkirja helpottaa muisteluissa: miltä tuntui pakata tavaroita, hyvästellä ystäviä ja matkata kohti uutta ja kovin erilaista elämää. Sen kyllä myönnän, että ei sitä Suomessa lähtöä tehdessä osannut lainkaan aavistaa, minkälainen ensimmäisestä vuodestamme tulisi!! Hyvä ehkä niin...
”Normaali elämä” – mitä se on?
Lähdimme matkaan 16.10.2005 jännittävien käänteiden kautta, kun jatkolentomme Kööpenhaminasta Bangkokiin olikin peruttu ja viimeminuuteilla meidät buukattiin Helsingissä Kiinan kautta menevään toisen lentoyhtiön koneeseen. Juostessamme lähtöterminaalissa odottavaan koneeseen mielessä kävi ajatus: jos jo menomatka on tällainen, niin mitähän mahtaa olla edessä! No, monenlaistahan sitä on ollut! Jokin viikko sitten eräänä iltana huokasin Tumpille nukkumaan mennessä, että muistatko vielä, millaista on normaali elämä.. Välillä tunnumme olevan siitä aika kaukana, kun vastaan tulee mitä ihmeellisempiä asioita, joihin pitäisi pystyä reagoimaan nopeasti. Totesimme yhdessä, että ehkä meidän ”normaali” elämämme on jatkossakin tällaista epänormaalia, täynnä tapahtumia ja hankaluuksia. Siihen on jo tottunut.
Ihmettelyä, sairastelua ja uuden oppimista
Vuotemme on täyttynyt opiskelusta ja kielen harjoittelemisesta, johon on kuulunut olennaisena osana kulttuuriin tutustuminen. Buddhalaisen kulttuurin kiemuroista olemme saaneet nähdä vain pienen pintaraapaisun, mutta kovasti se jo ihmetyttää. Viimeisin konkreettinen esimerkki oli, kun aloimme muuttoa suunnitella. Apulaisemme muutti jo ennen meitä uuteen asuntoonsa, ja muuttopäivän piti olla perjantai – mutta vuokraemäntä ei voinut antaa hänelle perjantaina avainta, koska tähtikarttoja tutkivat astrologit olivat sanoneet, että syyskuussa perjantaipäivä on huonon onnen päivä, mutta lauantai taasen hyvä päivä. Vuokraemäntä halusi hänen muuttavan lauantaina, että heidän vuokrasuhteensa tulisi olemaan hyvä ja kestäisi pitkään. Samoin ystävä ei halunnut lähteä auttamaan muutossa perjantaipäivänä, se tietäisi ongelmia. Ei auttanut, vaikka Phai sanoi olevansa kristitty ja ettei tuollaiset puheet hänen elämäänsä vaikuta. Asunnon ovi pysyi lukossa, ja muutto tapahtui lauantaina. Ensi kuussa on sitten taas uudet ”hyvät ja huonot päivänsä”... Samoin jokin aika sitten joukko thailaisia katseli lapsiamme, ja ihastelivat sitä, että Daniel on äitinsä näköinen ja Saga isänsä. Se tietää heidän uskomuksiensa mukaan kummallekin lapselle elämässä hyvää onnea, koska tyttö on isän ja poika äidin näköinen...
Ensimmäinen vuosi on ollut kovaa sairastelua, josta olettekin kuulleet jo matkan varrella. Daniel on sairastellut eniten ja ollut jo pariin otteeseen sairaalassakin hoidettavana. Koko kesän jatkunut keuhkoputkentulehduskierre johti siihen, että elokuussa siitä muodostui keuhkokuume ja sairaalareissu. Olimme jo todella väsyneitä jatkuvaan sairasteluun, joka tarkoitti kuumetta ja flunssaa viikoittain. Sagakin oli yleensä samoihin aikoihin sairaana kuin Daniel, mutta Saga selvisi joka kerta vain parin päivän flunssalla ja pienellä kuumeilulla. Tumppi myös on sairastellut aika paljon. Jotenkin kummasti perheen sairaanhoitaja on ainoa, joka on säästynyt taudeilta – ekan vuoden aikana vain yksi flunssa ja mahapöpö
Muuttoja kouluissa ja kotona
Mainitsinkin ohimennen, että olemme muuttamassa. Vuosi vuokrasopimuksessammekin alkaa lähestyä loppuaan, joten ajattelimme katsastaa talojen hintahaarukan – tässä talossa kun on hinta ollut meille hieman korkea. Kierrellessämme kyliä ja etsiessämme asuntoja näytti alkuun siltä, että halvempaa emme löydä mistään, ja tällä nyt maksamallamme kuukausihinnalla sai vain pienempiä asuntoja, mitä meillä jo on. Sitten mutkan kautta saimme tietoomme eräästä parin kilometrin päässä olevasta talosta, jonka saimme huomattavasti halvemmalla kuin muut lähialueen talot. Talossa ei ole pihaa, mutta vastapäätä on pieni puisto. Kävimme katsomassa, ja pidimme talosta heti. Samoin omistajat vaikuttivat todella mukavilta. Kun he vielä lupasivat tehdä remontin talossa ja ostaa huonekaluja samaan hintaan, koimme sen olevan Jumalan meille tarkoittama talo.
Kiitosaiheena on myös se, että löysimme lapsille uuden esikoulun/päiväkodin samalta kylältä uuden kotimme kanssa! Eilen maanantaina Sagalla oli ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa, Daniel siirtyi uuteen kouluun jo pari viikkoa sitten. Koulussa on muitakin lähettien lapsia ja olemme kuulleet koulusta positiivista, joten sinne sitten. Koulumatkat lyhenevät nykyisestä reilusti, aiemmin matka suuntaansa kesti 20-30 minuuttia. Tumpilta on päivittäin mennyt koulukuljetuksiin aikaa melkein 2 tuntia! Nyt koulu on 5 minuutin matkan päässä. Koulukieli muuttuu nyt kokonaan thaiksi. Danielin elämää se todennäköisesti helpottaa ja selkeyttää hurjasti: Dani kun ei puhu oikein kunnolla suomeakaan, ja kaksi vierasta kieltä siihen päälle on sekoittanut pojan (kieli)päätä entisestään.
Nyt ollaan jo pikkuhiljaa aloitettu pakkaustouhut ja tavaroiden kantaminen uuteen kotiin. Kokonaan muutto tapahtuu kuitenkin vasta lokakuun lopulla, sillä nyt lokakuun puolessa välissä täällä ChiangMaissa on lähetyksen 60-vuotisjuhlat, ja meille majoittuu lähettiperhe Bangkokista viikon ajaksi.
Nykyisiä ja tulevia
Tuomo oli pari viikkoa sitten viikon Bangkokissa suomalaisten lähettien rukouspäivillä. Paljon siellä olikin ollut porukkaa: olin miltei ainoa, joka ei paikalla ollut. (Kirsi siis lasten kanssa kotona Chiangmaissa) Päivät olivat kuulemma olleet todella hyvät ja ravitsevat! Antoisana Tumppi koki myös monet hyvät keskustelut vanhempien lähettien kanssa. Näin uusina kun näemme monet asiat täällä vain omasta näkökulmastamme. Keskusteluissa oli hyvä kuulla asioiden muitakin puolia konkareiden suusta.
Useat ovat kyselleet jo tulevaisuuden suunnitelmistamme ja mahdollisesta työalueestamme. Olemme kuitenkin jättäneet asian Herran haltuun ja keskitymme vielä toisen vuoden kielen opiskeluun. Mahdollisuuksien mukaan ensi vuonna kierrämme hieman eri puolilla maata tutustumassa tarpeisiin, joista olemme kuulleet. Niitä tuntuu tässä maassa riittävän, vaikka tosiaan ensimmäiset suomalaiset lähetit saapuivat maahan jo 60 vuotta sitten - puhumattakaan monien muiden maiden lähetystyöntekijöistä. 62 miljoonan ihmisen joukossa ei vieläkään ole kuin n. 300 000 evankelista kristittyä (n. 0,47%). Operaatio Joosuan mukaan uskovaisten lukumäärän ollessa alle 2 %, voidaan puhua saavuttamattomasta kansasta! Muistakaa yhäkin Thaimaata rukouksin!
Viime viikolla meillä oli vielä viisumien anomisreissu Bangkokiin, jonne meidän täytyi mennä jälleen koko perheellä anomaan uutta vuoden kestävää viisumia. Tuo matka olikin jännittävä, kun papereistamme puuttui uskontoministeriöltä tuleva todistus, ja tilanne venyi – samalla kun edellisen viisumin voimassaoloaika hupeni uhkaavasti! Lopulta saimme kuin saimmekin passeihimme vuoden mittaiset leimat
Kolmen kuukauden välein meidän on ilmoittauduttava täällä Chiang Maissa maahanmuuttovirastossa, sen teimme myös toissaviikolla. Samoin Tuomon työlupa on anottava vuosittain Bangkokissa, ja sen anominen käynnistyy nyt, kun passissa on uusi viisumileima.. Rukoilemme ja toivomme, että maan poliittinen tilanne ei vaikuttaisi lähettien maassaoloon ja lupien myöntämiseen – tällä hetkellähän Thaimaassa saa olla lähetyssaarnaajan (tai uskonnonopettajan) tittelillä vapaasti. Nyt kun uusi, väliaikainen perustuslaki on astunut voimaan, olemme vielä epätietoisia siitä, miten siinä puhutaan ulkomaalaisista ja vieraista uskonnoista tässä maassa. Muistakaa tätäkin asiaa, ja että työlupa- ja viisumiasiat jatkossakin sujuisivat ongelmitta.
Lyhyt summaus lopuksi: Ensimmäinen vuotemme on ollut rankka, mutta myös antoisa. Olemme kiitollisia Taivaan Isälle Hänen varjelustaan ja voimastaan. Jäämme Isän kädelle lepäämään.
Tänään meille tuli vuosi täyteen täällä uudessa kotimaassa. Viime päivinä ja viikkoina tätä kirjettä miettiessäni, olen palannut useasti ajatuksissani vuoden takaisiin tapahtumiin. Netissä oleva päiväkirja helpottaa muisteluissa: miltä tuntui pakata tavaroita, hyvästellä ystäviä ja matkata kohti uutta ja kovin erilaista elämää. Sen kyllä myönnän, että ei sitä Suomessa lähtöä tehdessä osannut lainkaan aavistaa, minkälainen ensimmäisestä vuodestamme tulisi!! Hyvä ehkä niin...
”Normaali elämä” – mitä se on?
Lähdimme matkaan 16.10.2005 jännittävien käänteiden kautta, kun jatkolentomme Kööpenhaminasta Bangkokiin olikin peruttu ja viimeminuuteilla meidät buukattiin Helsingissä Kiinan kautta menevään toisen lentoyhtiön koneeseen. Juostessamme lähtöterminaalissa odottavaan koneeseen mielessä kävi ajatus: jos jo menomatka on tällainen, niin mitähän mahtaa olla edessä! No, monenlaistahan sitä on ollut! Jokin viikko sitten eräänä iltana huokasin Tumpille nukkumaan mennessä, että muistatko vielä, millaista on normaali elämä.. Välillä tunnumme olevan siitä aika kaukana, kun vastaan tulee mitä ihmeellisempiä asioita, joihin pitäisi pystyä reagoimaan nopeasti. Totesimme yhdessä, että ehkä meidän ”normaali” elämämme on jatkossakin tällaista epänormaalia, täynnä tapahtumia ja hankaluuksia. Siihen on jo tottunut.
Ihmettelyä, sairastelua ja uuden oppimista
Vuotemme on täyttynyt opiskelusta ja kielen harjoittelemisesta, johon on kuulunut olennaisena osana kulttuuriin tutustuminen. Buddhalaisen kulttuurin kiemuroista olemme saaneet nähdä vain pienen pintaraapaisun, mutta kovasti se jo ihmetyttää. Viimeisin konkreettinen esimerkki oli, kun aloimme muuttoa suunnitella. Apulaisemme muutti jo ennen meitä uuteen asuntoonsa, ja muuttopäivän piti olla perjantai – mutta vuokraemäntä ei voinut antaa hänelle perjantaina avainta, koska tähtikarttoja tutkivat astrologit olivat sanoneet, että syyskuussa perjantaipäivä on huonon onnen päivä, mutta lauantai taasen hyvä päivä. Vuokraemäntä halusi hänen muuttavan lauantaina, että heidän vuokrasuhteensa tulisi olemaan hyvä ja kestäisi pitkään. Samoin ystävä ei halunnut lähteä auttamaan muutossa perjantaipäivänä, se tietäisi ongelmia. Ei auttanut, vaikka Phai sanoi olevansa kristitty ja ettei tuollaiset puheet hänen elämäänsä vaikuta. Asunnon ovi pysyi lukossa, ja muutto tapahtui lauantaina. Ensi kuussa on sitten taas uudet ”hyvät ja huonot päivänsä”... Samoin jokin aika sitten joukko thailaisia katseli lapsiamme, ja ihastelivat sitä, että Daniel on äitinsä näköinen ja Saga isänsä. Se tietää heidän uskomuksiensa mukaan kummallekin lapselle elämässä hyvää onnea, koska tyttö on isän ja poika äidin näköinen...
Ensimmäinen vuosi on ollut kovaa sairastelua, josta olettekin kuulleet jo matkan varrella. Daniel on sairastellut eniten ja ollut jo pariin otteeseen sairaalassakin hoidettavana. Koko kesän jatkunut keuhkoputkentulehduskierre johti siihen, että elokuussa siitä muodostui keuhkokuume ja sairaalareissu. Olimme jo todella väsyneitä jatkuvaan sairasteluun, joka tarkoitti kuumetta ja flunssaa viikoittain. Sagakin oli yleensä samoihin aikoihin sairaana kuin Daniel, mutta Saga selvisi joka kerta vain parin päivän flunssalla ja pienellä kuumeilulla. Tumppi myös on sairastellut aika paljon. Jotenkin kummasti perheen sairaanhoitaja on ainoa, joka on säästynyt taudeilta – ekan vuoden aikana vain yksi flunssa ja mahapöpö
Muuttoja kouluissa ja kotona
Mainitsinkin ohimennen, että olemme muuttamassa. Vuosi vuokrasopimuksessammekin alkaa lähestyä loppuaan, joten ajattelimme katsastaa talojen hintahaarukan – tässä talossa kun on hinta ollut meille hieman korkea. Kierrellessämme kyliä ja etsiessämme asuntoja näytti alkuun siltä, että halvempaa emme löydä mistään, ja tällä nyt maksamallamme kuukausihinnalla sai vain pienempiä asuntoja, mitä meillä jo on. Sitten mutkan kautta saimme tietoomme eräästä parin kilometrin päässä olevasta talosta, jonka saimme huomattavasti halvemmalla kuin muut lähialueen talot. Talossa ei ole pihaa, mutta vastapäätä on pieni puisto. Kävimme katsomassa, ja pidimme talosta heti. Samoin omistajat vaikuttivat todella mukavilta. Kun he vielä lupasivat tehdä remontin talossa ja ostaa huonekaluja samaan hintaan, koimme sen olevan Jumalan meille tarkoittama talo.
Kiitosaiheena on myös se, että löysimme lapsille uuden esikoulun/päiväkodin samalta kylältä uuden kotimme kanssa! Eilen maanantaina Sagalla oli ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa, Daniel siirtyi uuteen kouluun jo pari viikkoa sitten. Koulussa on muitakin lähettien lapsia ja olemme kuulleet koulusta positiivista, joten sinne sitten. Koulumatkat lyhenevät nykyisestä reilusti, aiemmin matka suuntaansa kesti 20-30 minuuttia. Tumpilta on päivittäin mennyt koulukuljetuksiin aikaa melkein 2 tuntia! Nyt koulu on 5 minuutin matkan päässä. Koulukieli muuttuu nyt kokonaan thaiksi. Danielin elämää se todennäköisesti helpottaa ja selkeyttää hurjasti: Dani kun ei puhu oikein kunnolla suomeakaan, ja kaksi vierasta kieltä siihen päälle on sekoittanut pojan (kieli)päätä entisestään.
Nyt ollaan jo pikkuhiljaa aloitettu pakkaustouhut ja tavaroiden kantaminen uuteen kotiin. Kokonaan muutto tapahtuu kuitenkin vasta lokakuun lopulla, sillä nyt lokakuun puolessa välissä täällä ChiangMaissa on lähetyksen 60-vuotisjuhlat, ja meille majoittuu lähettiperhe Bangkokista viikon ajaksi.
Nykyisiä ja tulevia
Tuomo oli pari viikkoa sitten viikon Bangkokissa suomalaisten lähettien rukouspäivillä. Paljon siellä olikin ollut porukkaa: olin miltei ainoa, joka ei paikalla ollut. (Kirsi siis lasten kanssa kotona Chiangmaissa) Päivät olivat kuulemma olleet todella hyvät ja ravitsevat! Antoisana Tumppi koki myös monet hyvät keskustelut vanhempien lähettien kanssa. Näin uusina kun näemme monet asiat täällä vain omasta näkökulmastamme. Keskusteluissa oli hyvä kuulla asioiden muitakin puolia konkareiden suusta.
Useat ovat kyselleet jo tulevaisuuden suunnitelmistamme ja mahdollisesta työalueestamme. Olemme kuitenkin jättäneet asian Herran haltuun ja keskitymme vielä toisen vuoden kielen opiskeluun. Mahdollisuuksien mukaan ensi vuonna kierrämme hieman eri puolilla maata tutustumassa tarpeisiin, joista olemme kuulleet. Niitä tuntuu tässä maassa riittävän, vaikka tosiaan ensimmäiset suomalaiset lähetit saapuivat maahan jo 60 vuotta sitten - puhumattakaan monien muiden maiden lähetystyöntekijöistä. 62 miljoonan ihmisen joukossa ei vieläkään ole kuin n. 300 000 evankelista kristittyä (n. 0,47%). Operaatio Joosuan mukaan uskovaisten lukumäärän ollessa alle 2 %, voidaan puhua saavuttamattomasta kansasta! Muistakaa yhäkin Thaimaata rukouksin!
Viime viikolla meillä oli vielä viisumien anomisreissu Bangkokiin, jonne meidän täytyi mennä jälleen koko perheellä anomaan uutta vuoden kestävää viisumia. Tuo matka olikin jännittävä, kun papereistamme puuttui uskontoministeriöltä tuleva todistus, ja tilanne venyi – samalla kun edellisen viisumin voimassaoloaika hupeni uhkaavasti! Lopulta saimme kuin saimmekin passeihimme vuoden mittaiset leimat
Kolmen kuukauden välein meidän on ilmoittauduttava täällä Chiang Maissa maahanmuuttovirastossa, sen teimme myös toissaviikolla. Samoin Tuomon työlupa on anottava vuosittain Bangkokissa, ja sen anominen käynnistyy nyt, kun passissa on uusi viisumileima.. Rukoilemme ja toivomme, että maan poliittinen tilanne ei vaikuttaisi lähettien maassaoloon ja lupien myöntämiseen – tällä hetkellähän Thaimaassa saa olla lähetyssaarnaajan (tai uskonnonopettajan) tittelillä vapaasti. Nyt kun uusi, väliaikainen perustuslaki on astunut voimaan, olemme vielä epätietoisia siitä, miten siinä puhutaan ulkomaalaisista ja vieraista uskonnoista tässä maassa. Muistakaa tätäkin asiaa, ja että työlupa- ja viisumiasiat jatkossakin sujuisivat ongelmitta.
Lyhyt summaus lopuksi: Ensimmäinen vuotemme on ollut rankka, mutta myös antoisa. Olemme kiitollisia Taivaan Isälle Hänen varjelustaan ja voimastaan. Jäämme Isän kädelle lepäämään.
16.10.06
Vauhtia riittää
Viisuminhakureissu sai onnellisen lopun. Perjantaina selvisimme immigrationista reilussa kahdessa tunnissa, (siihen tietysti lisää vajaa kolme tuntia taksissa Bangkokin ihanassa liikenteessä), joten kolmen maissa olimme saaneet auton pakattua ja olimme matkalla kohti kotia. Vähän jälkeen puolen yön olimme sitten kotona. Lauantaiaamuna sitten kymmenen maissa lähdimme lentokentälle vastaanottamaan seurakuntalaisiamme Tikkakoskelta. Veimme heidät hotellilleen keskustaan, ja illalla kävimme vielä yhdessä syömässä ja yötorilla katselemassa vilinää. Sunnuntain myös vietimme yhdessä koko poppoolla.
Maanantaina aamulla Sagakin lähti ensimmäistä päivää uuteen kouluun. Hyvin oli neiti pärjännyt.. Kuulemma oli pitänyt Danista hyvää huolta ja selittänyt heti alkuun opettajille (thaiksi), että Daniel ei sitten ymmärrä thaita, mutta hän voi tulkata... Ja hyvin oli tulkkaus onnistunutkin. Varsinainen neljävuotias meillä... Me Tumpin kanssa olemme järjestelleet asioita tämän päivän. Ihan pian saapuvat vieraamme Bangkokista. Me majoituimme heillä viime viikon ja nyt osat vaihtuvat, kun he ovat meillä tämän viikon. Huomenna tiistaina sitten alkaa 60-vuotisjuhlat Chiangmain stadionilla. Paikalle odotellaan kuulemma noin 1000 osanottajaa. Juhlahumun laannuttua alkaakin sitten muutto ensi viikolla... Että säpinää riittää!!
Ai niin. Ja tasan vuosi sitten lähdimme Helsingistä kohti Thaimaata. Juhlan aihetta siis siinäkin. Äkkiä on aika mennyt!
Maanantaina aamulla Sagakin lähti ensimmäistä päivää uuteen kouluun. Hyvin oli neiti pärjännyt.. Kuulemma oli pitänyt Danista hyvää huolta ja selittänyt heti alkuun opettajille (thaiksi), että Daniel ei sitten ymmärrä thaita, mutta hän voi tulkata... Ja hyvin oli tulkkaus onnistunutkin. Varsinainen neljävuotias meillä... Me Tumpin kanssa olemme järjestelleet asioita tämän päivän. Ihan pian saapuvat vieraamme Bangkokista. Me majoituimme heillä viime viikon ja nyt osat vaihtuvat, kun he ovat meillä tämän viikon. Huomenna tiistaina sitten alkaa 60-vuotisjuhlat Chiangmain stadionilla. Paikalle odotellaan kuulemma noin 1000 osanottajaa. Juhlahumun laannuttua alkaakin sitten muutto ensi viikolla... Että säpinää riittää!!
Ai niin. Ja tasan vuosi sitten lähdimme Helsingistä kohti Thaimaata. Juhlan aihetta siis siinäkin. Äkkiä on aika mennyt!
12.10.06
Mutkia viisuminhakumatkassa
Maanantaina aamulla lähdimme ajelemaan suunnitelmien mukaan kohti Bangkokia, jossa torstai-aamuna oli tarkoitus mennä yhdessä thailaisen asioidenhoitajan, Mr. Samarnin kanssa viisumitoimistoon. Olimme ajaneet reilun 5 tuntia, kun kenttäsihteerimme Aila soitti, että viisumipaperimme eivät ole tulleet, älkää lähtekö vielä tulemaan.. No, olimme siis jo tulleet yli puoleen väliin, joten jatkoimme matkaa. Tunnelmat tietysti laskivat, kun kukaan ei osannut sanoa, milloin paperit tulisivat ja mitä sitten tapahtuisi – sillä tämänhetkiset viisumimme kuitenkin umpeutuvat ensi maanantaina 16.10.
Lähestyessämme Bangkokia, noin 100 km ennen alkoi hurja vesisade. Jono kulki 20-30 km/h nopeudella, ja pyyhkijöiden nopein vaihdekaan ei riittänyt. Ihmiset ajoivat hätävilkut päällä. Tämä hidasti matkaamme, kun pimeääkin jo oli. Tietyöt jatkuivat, ja käytössä oli noin 1,5 kaistaa, ja n.60km ennen Bangkokia jono oli pysähdyksissä tai mateli todella hitaasti. Toinen tunti kului siinä ruuhkassa, eikä matkaa taittunut montaa kilometriä. Olimme arvelleet, että olisimme olleet perillä klo 19 aikaan, mutta silloin olimme vielä 70 km päässä määränpäästämme. Vihdoin olimme kehätien risteyksessä, ja näytti siltä, että siellä voisi olla väljempää. Tumpin puhelin soi, tuli puhelu raamattukoululta – ja Tumppi vastasi juuri ratkaisevalla hetkellä – eikä nähnyt viimeistä kylttiä, vaan lähti väärästä rampista... joka olikin U-käännös takaisin pohjoiseen vievälle tielle! Ja välittömästi olimme taas jumissa liikenneruuhkassa – tällä kertaa menossa aivan väärään suuntaan! Lähimpään U-käännökseen oli matkaa 3 km, mutta aikaa siinä ruuhkassa tuon matkan tekoon kului melkein 2 tuntia!!! Saga nukahti klo 21, kun oltiin vielä aika kaukana, Daniel oli nukkunut päiväunet, joten jaksoi vielä valvoa. Perillä Björkbackoilla olimme sitten vihdon klo 22.40 – 4 tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus. Matka kesti siis 13 tuntia. Hieman olimme puuduksissa matkan jäljiltä.
Aamulla Tumppi lähti heti selvittämään raamattukoululle Ailan kanssa viisumiasiaa. Selvisi, että immigrationiin on tullut uusi sääntö: Jos viisuminanomus paperit eivät ole tulleet virastosta takaisin hakijalle, ei sinne saa mennä päivääkään liian aikaisin – tai muuten peritään tuplamaksu. Olisimme voineet siis mennä torstaina klo 10 niin kuin oli sovittu, virkailijat olisivat ottaneet meiltä täyden maksun viisumeista – ja sitten kertoneet, että olette liian aikaisin paikalla, tulkaa uudelleen maanantaina (jolloin olisi peritty kaikki samat maksut uudelleen)... Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin jäädä odottamaan postia päivä kerrallaan, tulisiko paperit kuitenkin, vai joudummeko menemään vasta maanantaina, kun viisumit umpeutuu.
Asian tekee hankalaksi vielä se, että seurakunnastamme Tikkakoskelta on tulossa ystäviä lauantaina, ja meidän piti olla heitä vastassa lauantai-aamuna Chiangmain lentokentällä. Sitten maanantaina Björkbackojen perhe piti lähteä taas ajamaan meille päin – he majoittuvat luonamme ensi viikon 60-vuotisjuhlien ajan. Kaikki muutkin lähtevät täältä pohjoiseen jo maanantaina, me vain jäämme odottelemaan viisumiasian kanssa tänne. Teemme asunnonvaihtokaupan Björkbackojen kanssa, jotka menevät siis meille Chiangmaihin, ja me jäämme heille tänne Bangkokiin... Tiistaina alkaa pohjoisessa juhlat, saa nähdä missä vaiheessa ehdimme mukaan.
Tilanne on lievästi sanottuna stressaava ja harmittava: Emme voi olla vastassa kotiseurakunnan vieraitamme ja viettää heidän kanssaan aikaa, ja meille majoittuvat vieraamme joutuvat menemään tyhjään taloon jossa odottaa typötyhjä jääkaappi.. Pieniä asioita, mutta harmittavia. Tämä on jälleen näitä tämän työn puolia – asiat eivät aina mene niin kuin on itse suunnitellut. Joten ei auta muu kuin ottaa päivä kerrallaan ja katsoa miten asia etenee – ja toivoa, että viisumiasia menisi hyvin. Vaihtoehtona siis on se, että virastosta annetaan meille vain kuukauden tai 3 kk:n viisumi, ja vuoden viisumia on tultava anomaan taas uudestaan... Toivomme ja rukoilemme, että näin ei kuitenkaan olisi, vaan voisimme saada suoraan vuoden viisumin ja säästyisimme jälleen reissaamiselta. 12 tunnin istuminen autossa kun ei ole herkkua aikuisillekaan, saatikka sitten 2- ja 4 -vuotiaille lapsille...
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lisätietoa, päiv. torstaina klo 19.48 :)
Torstai-iltapäivällä thailainen asioidenhoitajamme soitti, ja kertoi, että neljän jälkeen oli tullut puhelu toimistosta, että puuttuvat paperimme olisivat nyt löytyneet! Joten huomenaamuna klo 10.30 menemme yrittämään viisumiasiaa immigrationiin! Näyttää siis siltä, että saatammekin ehtiä vieraitamme vastaan Chiangmaihin lauantaiaamuksi. Huomenna siis lähdemme heti asioiden valmistuttua ajelemaan kohti pohjoista. Toivottavasti vielä selviämme suht' jouhevasti toimistosta ulos... viimeksi meni neljä tuntia odotellessa. Mutta pääasia, että asia etenee ja saamme jatkoaikaa täälläoloon
Kiitos Taivaan Isälle tästä!!!!
Lähestyessämme Bangkokia, noin 100 km ennen alkoi hurja vesisade. Jono kulki 20-30 km/h nopeudella, ja pyyhkijöiden nopein vaihdekaan ei riittänyt. Ihmiset ajoivat hätävilkut päällä. Tämä hidasti matkaamme, kun pimeääkin jo oli. Tietyöt jatkuivat, ja käytössä oli noin 1,5 kaistaa, ja n.60km ennen Bangkokia jono oli pysähdyksissä tai mateli todella hitaasti. Toinen tunti kului siinä ruuhkassa, eikä matkaa taittunut montaa kilometriä. Olimme arvelleet, että olisimme olleet perillä klo 19 aikaan, mutta silloin olimme vielä 70 km päässä määränpäästämme. Vihdoin olimme kehätien risteyksessä, ja näytti siltä, että siellä voisi olla väljempää. Tumpin puhelin soi, tuli puhelu raamattukoululta – ja Tumppi vastasi juuri ratkaisevalla hetkellä – eikä nähnyt viimeistä kylttiä, vaan lähti väärästä rampista... joka olikin U-käännös takaisin pohjoiseen vievälle tielle! Ja välittömästi olimme taas jumissa liikenneruuhkassa – tällä kertaa menossa aivan väärään suuntaan! Lähimpään U-käännökseen oli matkaa 3 km, mutta aikaa siinä ruuhkassa tuon matkan tekoon kului melkein 2 tuntia!!! Saga nukahti klo 21, kun oltiin vielä aika kaukana, Daniel oli nukkunut päiväunet, joten jaksoi vielä valvoa. Perillä Björkbackoilla olimme sitten vihdon klo 22.40 – 4 tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus. Matka kesti siis 13 tuntia. Hieman olimme puuduksissa matkan jäljiltä.
Aamulla Tumppi lähti heti selvittämään raamattukoululle Ailan kanssa viisumiasiaa. Selvisi, että immigrationiin on tullut uusi sääntö: Jos viisuminanomus paperit eivät ole tulleet virastosta takaisin hakijalle, ei sinne saa mennä päivääkään liian aikaisin – tai muuten peritään tuplamaksu. Olisimme voineet siis mennä torstaina klo 10 niin kuin oli sovittu, virkailijat olisivat ottaneet meiltä täyden maksun viisumeista – ja sitten kertoneet, että olette liian aikaisin paikalla, tulkaa uudelleen maanantaina (jolloin olisi peritty kaikki samat maksut uudelleen)... Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin jäädä odottamaan postia päivä kerrallaan, tulisiko paperit kuitenkin, vai joudummeko menemään vasta maanantaina, kun viisumit umpeutuu.
Asian tekee hankalaksi vielä se, että seurakunnastamme Tikkakoskelta on tulossa ystäviä lauantaina, ja meidän piti olla heitä vastassa lauantai-aamuna Chiangmain lentokentällä. Sitten maanantaina Björkbackojen perhe piti lähteä taas ajamaan meille päin – he majoittuvat luonamme ensi viikon 60-vuotisjuhlien ajan. Kaikki muutkin lähtevät täältä pohjoiseen jo maanantaina, me vain jäämme odottelemaan viisumiasian kanssa tänne. Teemme asunnonvaihtokaupan Björkbackojen kanssa, jotka menevät siis meille Chiangmaihin, ja me jäämme heille tänne Bangkokiin... Tiistaina alkaa pohjoisessa juhlat, saa nähdä missä vaiheessa ehdimme mukaan.
Tilanne on lievästi sanottuna stressaava ja harmittava: Emme voi olla vastassa kotiseurakunnan vieraitamme ja viettää heidän kanssaan aikaa, ja meille majoittuvat vieraamme joutuvat menemään tyhjään taloon jossa odottaa typötyhjä jääkaappi.. Pieniä asioita, mutta harmittavia. Tämä on jälleen näitä tämän työn puolia – asiat eivät aina mene niin kuin on itse suunnitellut. Joten ei auta muu kuin ottaa päivä kerrallaan ja katsoa miten asia etenee – ja toivoa, että viisumiasia menisi hyvin. Vaihtoehtona siis on se, että virastosta annetaan meille vain kuukauden tai 3 kk:n viisumi, ja vuoden viisumia on tultava anomaan taas uudestaan... Toivomme ja rukoilemme, että näin ei kuitenkaan olisi, vaan voisimme saada suoraan vuoden viisumin ja säästyisimme jälleen reissaamiselta. 12 tunnin istuminen autossa kun ei ole herkkua aikuisillekaan, saatikka sitten 2- ja 4 -vuotiaille lapsille...
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lisätietoa, päiv. torstaina klo 19.48 :)
Torstai-iltapäivällä thailainen asioidenhoitajamme soitti, ja kertoi, että neljän jälkeen oli tullut puhelu toimistosta, että puuttuvat paperimme olisivat nyt löytyneet! Joten huomenaamuna klo 10.30 menemme yrittämään viisumiasiaa immigrationiin! Näyttää siis siltä, että saatammekin ehtiä vieraitamme vastaan Chiangmaihin lauantaiaamuksi. Huomenna siis lähdemme heti asioiden valmistuttua ajelemaan kohti pohjoista. Toivottavasti vielä selviämme suht' jouhevasti toimistosta ulos... viimeksi meni neljä tuntia odotellessa. Mutta pääasia, että asia etenee ja saamme jatkoaikaa täälläoloon
Kiitos Taivaan Isälle tästä!!!!
9.10.06
Bangkokiin
On maanantai-aamu ja auto pakattu. Heti aamupalan jälkeen lähdemme ajelemaan kohti Bangkokia - ja autossa istuessa pääosin meneekin tämä päivä. Olemme menossa uusimaan viisumeitamme ja majoitumme Bangkokissa lähettiperheen luona. Saga odottaa kovasti, että pääsee leikkimään suomen kielellä! Ilmeisesti perjantaina ajelemme sitten takaisin tänne pohjoiseen. Lauantaina tuleekin juhlaväkeä kotiseurakunnasta, he osallistuvat myöskin lähetyksen 60-vuotisjuhlille. Juhlat alkavat sitten ensi tiistaina. Mukava nähdä kotiseurakuntalaisia pitkästä aikaa!!
Muistakaa matkaamme rukouksin, että varjeltuisimme liikenteessä - niin tuolla pitkällä matkalla kuin Bangkokin vilinässäkin.
Iloista lokakuun jatkoa ja tätä alkanutta viikkoa!
Muistakaa matkaamme rukouksin, että varjeltuisimme liikenteessä - niin tuolla pitkällä matkalla kuin Bangkokin vilinässäkin.
Iloista lokakuun jatkoa ja tätä alkanutta viikkoa!
2.10.06
Rukouspäiviä, koulunvaihtoa ja flunssaa
Viimeviikolla Tumppi oli Bangkokissa suomalaisten lähettien rukouspäivillä. Paikalla olivat lähes kaikki Thaimaan Fida-lähetit. Kirsi oli lasten kanssa kotona Chiang Maissa. Päivät olivat olleet oikein hyvät ja virvoittavat. Ohjelmaa oli aamusta iltaruokaan asti, ja loppuaika menikin muiden lähettien kanssa jutustellessa ja kokemuksia kysellessä. Väliviikko oli myös odotettu hengähdystauko opiskelujen keskellä, vaikka lomasta ei voinutkaan puhua kummassakaan päässä...
Lapset olivat viimeistä viikkoa vanhassa koulussa Little Starsissa. Perjantaina oli viimeinen haikea päivä vanhojen rakkaiden opettajien ja ystävien joukossa. Tosin Saga ja Daniel eivät juuri haikeilta vaikuttaneet: kova into päästä uuteen kouluun!
Tänään maanantaina Daniel jo lähti uuteen, kokonaan thai-kieliseen kouluun, joka sijaitsee aivan uuden kotimme lähellä. Iloisena poika meni uusien opettajien kanssa sisälle, eikä taakseen katsonut... Sillä miehellä ei ole paljoa sopeutumisongelmia!! Saga on tämän viikon lomalla (siis kotona).
Tumppi toi tuliaisina Bangkokista kuumetaudin, nyt on kuumeessa jo viidettä päivää. Muita oireita ei juurikaan ole, kurkku vain oli kipeä ja ärhäkän punainen pari päivää. Nyt koittaa levätä ja nukkua tautia pois. Kovasti toivomme ja rukoilemme, ettei tuo tauti tarttuisi lapsiin: Tumpillakin kun kuume ollut 39:ssä asteessa ja ensi viikolla meidän on mentävä koko porukalla viisuminhakureissulle Bangkokiin. Matkoihin jo menee autolla 2 päivää (n. 10 tunnin ajo suuntaansa) ja samoin perillä pari päivää asioiden hoitoon. Saga aloittaa koulun sitten lokakuun puolessa välissä ja lokakuun 17.päivä alkaa täällä Chiang Maissa lähetyksen 60-vuotisjuhla tiistaista perjantaihin.
Juhlaviikon jälkeen alammekin tehdä muuttoa, sillä talon omistaja lupasi meille talon avaimet jo lokakuussa, kunhan remontti valmistuu. Kävimme kurkistamassa tilannetta perjantaina, ja kaikki on muuten valmista, ainoastaan verhot ja omistajan lupaamat kalusteet puuttuvat. Onneksi muuttomatka ei ole pitkä, ja sitä voi tehdä pikkuhiljaa omalla autolla. Opettajalta saamme lainaan pick-upin, jolla sitten lopuksi viemme isommat tavarat, eli lasten sängyt, kirjoituspöydät, ruokapöydän ja pari kaappia, sekä jääkaapin ja pesukoneen. Muita kalusteitahan meillä ei itsellämme vielä olekaan. Uuteen kotiin pitäisi saada hankittua pari keittiön kaappia astioiden säilytykseen, vedensuodatin sekä joitakin kattotuulettimia. Muut kalusteet tulee vuokranantajalta.
Oikein hyvää lokakuun alkua kaikille!
Kirpeitä ja kuulaita syysilmoja ihan pikkuisen kaipaillen
-kirsi-
Lapset olivat viimeistä viikkoa vanhassa koulussa Little Starsissa. Perjantaina oli viimeinen haikea päivä vanhojen rakkaiden opettajien ja ystävien joukossa. Tosin Saga ja Daniel eivät juuri haikeilta vaikuttaneet: kova into päästä uuteen kouluun!
Tänään maanantaina Daniel jo lähti uuteen, kokonaan thai-kieliseen kouluun, joka sijaitsee aivan uuden kotimme lähellä. Iloisena poika meni uusien opettajien kanssa sisälle, eikä taakseen katsonut... Sillä miehellä ei ole paljoa sopeutumisongelmia!! Saga on tämän viikon lomalla (siis kotona).
Tumppi toi tuliaisina Bangkokista kuumetaudin, nyt on kuumeessa jo viidettä päivää. Muita oireita ei juurikaan ole, kurkku vain oli kipeä ja ärhäkän punainen pari päivää. Nyt koittaa levätä ja nukkua tautia pois. Kovasti toivomme ja rukoilemme, ettei tuo tauti tarttuisi lapsiin: Tumpillakin kun kuume ollut 39:ssä asteessa ja ensi viikolla meidän on mentävä koko porukalla viisuminhakureissulle Bangkokiin. Matkoihin jo menee autolla 2 päivää (n. 10 tunnin ajo suuntaansa) ja samoin perillä pari päivää asioiden hoitoon. Saga aloittaa koulun sitten lokakuun puolessa välissä ja lokakuun 17.päivä alkaa täällä Chiang Maissa lähetyksen 60-vuotisjuhla tiistaista perjantaihin.
Juhlaviikon jälkeen alammekin tehdä muuttoa, sillä talon omistaja lupasi meille talon avaimet jo lokakuussa, kunhan remontti valmistuu. Kävimme kurkistamassa tilannetta perjantaina, ja kaikki on muuten valmista, ainoastaan verhot ja omistajan lupaamat kalusteet puuttuvat. Onneksi muuttomatka ei ole pitkä, ja sitä voi tehdä pikkuhiljaa omalla autolla. Opettajalta saamme lainaan pick-upin, jolla sitten lopuksi viemme isommat tavarat, eli lasten sängyt, kirjoituspöydät, ruokapöydän ja pari kaappia, sekä jääkaapin ja pesukoneen. Muita kalusteitahan meillä ei itsellämme vielä olekaan. Uuteen kotiin pitäisi saada hankittua pari keittiön kaappia astioiden säilytykseen, vedensuodatin sekä joitakin kattotuulettimia. Muut kalusteet tulee vuokranantajalta.
Oikein hyvää lokakuun alkua kaikille!
Kirpeitä ja kuulaita syysilmoja ihan pikkuisen kaipaillen
-kirsi-
21.9.06
Retki Uttaraditiin
Viime lauantaina teimme matkan Uttaraditiin, Fidan lähettien Vappu ja Inkeri Himasen luokse. Lähdimme matkaan aamulla aamupalan jälkeen., sillä matka heille kesti noin 3 tuntia. Menomatkalla pysähdyimme tienvarteen syömään eväitä. Puolenpäivän maissa olimme perillä, ja meitä odotti lounas kirkon pihalla. Kuulumisia vaihdettiin (edellisestä tapaamisestamme olikin jo kolme vuotta). Oikein mukava oli käydä vierailulla heidän luonaan! Samalla katsoimme hieman Inkerin tietokoneessa ollutta vikaa ja autoimme pienissä "kännykkäpulmissa".
Vapun ja Inkerin sisko Kaarina oli myös heidän luonaan vierailulla. Meidän lapset saivat Kaarinasta uuden ystävän - hän jaksoi koko päivän juosta Danielin perässä! Vielä iltaruuan söimme yhdessä heidän kanssaan (jossa olikin mahtavia herkkuja: mm. voiperunoita ja viiriäisen munia), ja sitten olikin kotiinlähdön aika.
Saga sai lähtiessä Vapulta pienen aapiskirjasen, josta tulikin niin tärkeä Sagalle, että hän ei päästänyt kättään kirjasta irti edes nukahtaessaan kotimatkalla autoon, vaan puristi sitä tiukasti kainalossaan. Aamulla ensimmäiset sanat oli, kun Saga heräsi omasta sängystään: "Äiti, missä se minun uusi kirja on?"
Siellä ollessa kamera unohtui tietysti autoon, ja kuvat paikanpäältä jäi ottamatta No, ensi kerralla kuvataan senkin edestä!
Vapun ja Inkerin sisko Kaarina oli myös heidän luonaan vierailulla. Meidän lapset saivat Kaarinasta uuden ystävän - hän jaksoi koko päivän juosta Danielin perässä! Vielä iltaruuan söimme yhdessä heidän kanssaan (jossa olikin mahtavia herkkuja: mm. voiperunoita ja viiriäisen munia), ja sitten olikin kotiinlähdön aika.
Saga sai lähtiessä Vapulta pienen aapiskirjasen, josta tulikin niin tärkeä Sagalle, että hän ei päästänyt kättään kirjasta irti edes nukahtaessaan kotimatkalla autoon, vaan puristi sitä tiukasti kainalossaan. Aamulla ensimmäiset sanat oli, kun Saga heräsi omasta sängystään: "Äiti, missä se minun uusi kirja on?"
Siellä ollessa kamera unohtui tietysti autoon, ja kuvat paikanpäältä jäi ottamatta No, ensi kerralla kuvataan senkin edestä!
Paluu arkeen
Eilisaamuinen hiljainen hämmennys on vaihtunut normaaliin päivärytmiin. Lapset lähtivät kouluun ja kaikki tuntuisi olevan kuin ennenkin. Eilisen päivän vietimme kotosalla, lukien uutisia netistä. Illalla torilla käydessä kaikki tuntui olevan varsin normaalisti. Eli elämämme ensimmäinen sotilasvallankaappaus on koettu, ja vielä kaikki on ainakin hyvin.
20.9.06
Suurlähetystön tiedote- vallankaappaus
Suomen Suurlahetyston tiedote:
"Thaimaahan on julistettu poikkeustila upseeriryhman otettua vallan eilen illalla kello 21. aikaan.
Thaimaassa olevia suomalaisia kehotetaan seuraamaan tilanteen kehitysta tarkasti.
Mielenosoituksia ja joukkokokouksia tulee valttaa.
Samoin liikkumista Bangkokin hallintorakennusten ymparistossa on syyta valttaa, ja mahdollisesti annettavia liikkumisrajoituksia on syyta noudattaa. Suurlahetyston puhelinnumero on +66 2 256 9306 - 9 ja paivystyspuhelinnumero on +66 1 8249158"
Kannattaa kayda Suurlahetyston nettisivuilla: www.finland.or.th
niita paivitetaan tilanteen kehittymisen myota.
BBC:n tietojen mukaan tanaan on kansallinen vapaapaiva; valtion virastot, pankit ja koulut ovat suljettuja. Yksityinen sektori voi itse paattaa menevatko toihin vai eivat.
Bangkokin @-uutiset
Tumppi soitti äsken lasten kouluun, ja siellä päiväjärjestys on normaali, lapset siis ovat lähdössä kouluun. Olemme kuulolla.
------------------------------
Tumppi soitti autosta, on viemässä lapsia kouluun. Lentokentän läheisyydessä rynnäkkökiväärein varustautuneet sotilaat ohjaavat liikennettä. Sanoi, että tuli hieman epätodellinen olo, kun näki sotilaita katukuvassa... Rauhallista täällä pohjoisessa kuitenkin näyttää olevan.
------------------------------
Lapset tulivatkin takaisin kotiin paluupostissa. Koulun johtajat olivat päättäneet kuitenkin pitää koulun kiinni. Meillä kaikki ok!
"Thaimaahan on julistettu poikkeustila upseeriryhman otettua vallan eilen illalla kello 21. aikaan.
Thaimaassa olevia suomalaisia kehotetaan seuraamaan tilanteen kehitysta tarkasti.
Mielenosoituksia ja joukkokokouksia tulee valttaa.
Samoin liikkumista Bangkokin hallintorakennusten ymparistossa on syyta valttaa, ja mahdollisesti annettavia liikkumisrajoituksia on syyta noudattaa. Suurlahetyston puhelinnumero on +66 2 256 9306 - 9 ja paivystyspuhelinnumero on +66 1 8249158"
Kannattaa kayda Suurlahetyston nettisivuilla: www.finland.or.th
niita paivitetaan tilanteen kehittymisen myota.
BBC:n tietojen mukaan tanaan on kansallinen vapaapaiva; valtion virastot, pankit ja koulut ovat suljettuja. Yksityinen sektori voi itse paattaa menevatko toihin vai eivat.
Bangkokin @-uutiset
Tumppi soitti äsken lasten kouluun, ja siellä päiväjärjestys on normaali, lapset siis ovat lähdössä kouluun. Olemme kuulolla.
------------------------------
Tumppi soitti autosta, on viemässä lapsia kouluun. Lentokentän läheisyydessä rynnäkkökiväärein varustautuneet sotilaat ohjaavat liikennettä. Sanoi, että tuli hieman epätodellinen olo, kun näki sotilaita katukuvassa... Rauhallista täällä pohjoisessa kuitenkin näyttää olevan.
------------------------------
Lapset tulivatkin takaisin kotiin paluupostissa. Koulun johtajat olivat päättäneet kuitenkin pitää koulun kiinni. Meillä kaikki ok!
Bangkokissa sotilasvallankaappaus
"Hyvat lukijat,
kello on 1:20 keskiviikko aamuna ja Bangkokissa on meneillaan sotilasvallankaappaus.
Kaappauksen takana on armeijan ylipaallikko Sonthi, jonka virkaatekeva paaministeri oli erottanut aiemmin tiistain aikana.
Sotilaat ovat vallanneet parlamenttitalon ja ilmoittaneet myos hallitsevansa koko maata.
Tankkeja on nahty Bangkokin paakaduilla matkalla kohti parlamenttitaloa.
BBC:n mukaan maahan on julistettu poikkeustila virkaatekevan paaministeri Taksin Shinawatran toimesta. Vt paaministeri on parhaillaan Yhdysvalloissa YK:n kokouksessa.
Valitettavasti olemme aikamoisessa uutispimennossa taalla, koska armeija on ottanut haltuunsa paikalliset TV-kanavat ja radio asemat. Myoskin kaapeli TV:n valittamat CNN ja BCC ovat katkaistu.
Yritan pitaa teidat aamulla ajantasalla jos asiassa tulee uusia kaanteita."
Bangkokin suomalaiset uutiset, tuli meille sähköpostilla aamuyöstä
Saa muistaa rukouksin. Meillä on tulossa viisumien uusintareissu Bangkokissa parin viikon sisällä. Rukoillaan, että asiat järjestyvät pikaisesti!
kello on 1:20 keskiviikko aamuna ja Bangkokissa on meneillaan sotilasvallankaappaus.
Kaappauksen takana on armeijan ylipaallikko Sonthi, jonka virkaatekeva paaministeri oli erottanut aiemmin tiistain aikana.
Sotilaat ovat vallanneet parlamenttitalon ja ilmoittaneet myos hallitsevansa koko maata.
Tankkeja on nahty Bangkokin paakaduilla matkalla kohti parlamenttitaloa.
BBC:n mukaan maahan on julistettu poikkeustila virkaatekevan paaministeri Taksin Shinawatran toimesta. Vt paaministeri on parhaillaan Yhdysvalloissa YK:n kokouksessa.
Valitettavasti olemme aikamoisessa uutispimennossa taalla, koska armeija on ottanut haltuunsa paikalliset TV-kanavat ja radio asemat. Myoskin kaapeli TV:n valittamat CNN ja BCC ovat katkaistu.
Yritan pitaa teidat aamulla ajantasalla jos asiassa tulee uusia kaanteita."
Bangkokin suomalaiset uutiset, tuli meille sähköpostilla aamuyöstä
Saa muistaa rukouksin. Meillä on tulossa viisumien uusintareissu Bangkokissa parin viikon sisällä. Rukoillaan, että asiat järjestyvät pikaisesti!
10.9.06
Majanmuutto
Koti on siellä, missä rakkaus asuu
Pian tulee täyteen vuosi siitä, kun saavuimme Kaakkois-Aasiaan. Vuokrasopimukset täällä tehdään – ainakin ulkomaalaisten kanssa – vuodeksi kerrallaan, joten siinäkin alkaa vuosi pian tulla täyteen. Olemme tykänneet talosta, jossa olemme asuneet –talo on tilava ja siinä on harvinaisen suuri piha. Kylä on pieni ja rauhallinen joten lasten polkupyöräily kadullakin on ollut mahdollista. Ainoa miinuspuoli on hinta (normaali hinta 3mh+oh+keittiö talosta), joka kaikkine asumiskustannuksineen on ollut meille vähän korkea. Nyt siis vuokrasopimuksen tultua loppusuoralle, aloimme katselemaan muitakin taloja, hintoja jne. Totesimme, että 100 euroa kuussa halvempia taloja löytyy, mutta ne ovat pääosin huomattavasti pienempiä ja/tai todella huonokuntoisia...
Sitten kuulimme kylämme pesulanpitäjältä, että hänen ystävillään olisi talo, josta on juuri lähtenyt edelliset vuokralaiset, jos haluaisimme mennä katsomaan.. Pari viikkoa sitten tapasimme talon omistajapariskunnan, jotka olivat todella mukavan oloisia ihmisiä. Talo oli täysin tyhjä, ja me ilmoitimmekin heti, ettei meillä ole mahdollisuutta kalustaa taloa itse. He lupasivat laittaa ilmastoinnit ja ostaa haluamamme kalusteet, uudet verhot, maalata talon ja tehdä monia muitakin korjauksia. Kun hintakin oli halpa, innostuimme asiasta.
Eilen lauantaina sitten kävimme tapaamassa heitä uudelleen, ja kirjoitimme vuokrasopimuksen, alkaen 1.11. He olivat jo aloittaneet remonttia, ja saimme kertoa omia toivomuksia esim. huonekalujen ym. suhteen. Keittiön tiskiallastakin siirretään minun toivomukseni mukaan! Miinuspuoli talossa on se, että siinä ei ole pihaa, mutta vastapäätä taloa on pieni puisto. Ollessamme kirjoittamassa sopimusta, Saga oli puistossa leikkimässä, ja tapasi jo naapurikujan tytön, joka näytti aika samanikäiseltä kuin Saga. Leikit alkoivat heti sujua. Ulkomaalaisia ovat hekin, mutta keskustelu sujui kuulemma thaiksi (joka on Sagalla siis huomattavasti vahvempi kuin englanti). Joten innolla odotamme muuttoa koko poppoo (tumppia vaan ihan hivenen haittaa itse muuttorumba pakkaamisineen ja purkamisineen)
Ei oppi ojaan kaada
Myös lasten koulussa syyslukukausi alkaa lähestyä loppuaan. Syyskuun lopussa päättyy ensimmäinen ”term”, jonka jälkeen on 2 viikon loma. Sitten puolivälissä lokakuuta alkaa toinen lukukausi. Taloja etsiessämme huomasimme samassa kylässä olevan thailaisen esikoulun. Tuttu aussilähetti oli meille siitä jo aiemmin puhunutkin, heidän lapsensa on siellä koulussa. Nyt asia muistui jälleen mieleen, ja soittelimme heille ja kysyimme kokemuksia koulusta. He ovat olleet todella tyytyväisiä, joten päätimme käydä tutustumassa. Tilat olivat avarat ja opettajat oikein mukavan tuntuisia. Lisäksi hinta huomattavasti halvempi kuin tämän hetkisessä englanti-thai-koulussa, jossa osa opettajista on englanninkielisiä. Tuolla uudessa paikassa kaikki opettajat ovat thailaisia, ja siellä puhutaan ainoastaan thaita, mikä olisi ainakin Danielille hyvä asia. Kun hänellä ei ole edes suomenkieli hallussa, niin kaksi uutta kieltä kerralla on vain sotkenut pienen miehen päätä, ja hän puhuu siis kolmea kieltä suloisesti sekaisin... Tässä vaiheessa haluaisimme pudottaa englannin pois kokonaan, sitä ehtii opiskella kyllä myöhemminkin!
Pääsimme katsomaan lasten touhuja, ja kaikkein pienimmillä (siis Danin ikäisillä) oli juuri leivontatuokio meneillään. Suloiselta näytti. Tosin jo etukäteen säälin opettajia siitä, että koulun harmoninen ja rauhallinen ilmapiiri tulee muuttumaan, kun Daniel muuttaa sinne... Tuohon kouluun muuttamista puoltaa kolme asiaa: Keskittyminen ainoastaan thaikieleen, pitkien koulumatkojen (tällä hetkellä tumppi ajaa 2h päivässä ”koulukyytiä”) huomattava lyhentyminen (nyt siis koulu kävelymatkan päässä uudesta kodista) ja huomattavasti halvempi hinta.
Sagan ajattelimme pitää vanhassa koulussa, onhan hän saanut sieltä hyviä kavereita, ja opiskelu kahdella uudella kielellä on alkanut sujumaan. Mutta Sagan kuultua, että Dani muuttaa toiseen kouluun, hän sanoi, että haluaa muuttaa sinne myös.. Nyt meillä on kaksi viikkoa aikaa päättää Sagan koulupaikka. Käymme Sagan kanssa vielä katsomassa uutta paikkaa ensi viikolla.
Ei voi muuta sanoa, kuin että meitä on siunattu sopeutuvaisilla lapsilla, joita ei muutokset tunnu jännittävän, päinvastoin! Tuntuvat olevan kotonaan aika monenlaisissa ympäristöissä.
Pian tulee täyteen vuosi siitä, kun saavuimme Kaakkois-Aasiaan. Vuokrasopimukset täällä tehdään – ainakin ulkomaalaisten kanssa – vuodeksi kerrallaan, joten siinäkin alkaa vuosi pian tulla täyteen. Olemme tykänneet talosta, jossa olemme asuneet –talo on tilava ja siinä on harvinaisen suuri piha. Kylä on pieni ja rauhallinen joten lasten polkupyöräily kadullakin on ollut mahdollista. Ainoa miinuspuoli on hinta (normaali hinta 3mh+oh+keittiö talosta), joka kaikkine asumiskustannuksineen on ollut meille vähän korkea. Nyt siis vuokrasopimuksen tultua loppusuoralle, aloimme katselemaan muitakin taloja, hintoja jne. Totesimme, että 100 euroa kuussa halvempia taloja löytyy, mutta ne ovat pääosin huomattavasti pienempiä ja/tai todella huonokuntoisia...
Sitten kuulimme kylämme pesulanpitäjältä, että hänen ystävillään olisi talo, josta on juuri lähtenyt edelliset vuokralaiset, jos haluaisimme mennä katsomaan.. Pari viikkoa sitten tapasimme talon omistajapariskunnan, jotka olivat todella mukavan oloisia ihmisiä. Talo oli täysin tyhjä, ja me ilmoitimmekin heti, ettei meillä ole mahdollisuutta kalustaa taloa itse. He lupasivat laittaa ilmastoinnit ja ostaa haluamamme kalusteet, uudet verhot, maalata talon ja tehdä monia muitakin korjauksia. Kun hintakin oli halpa, innostuimme asiasta.
Eilen lauantaina sitten kävimme tapaamassa heitä uudelleen, ja kirjoitimme vuokrasopimuksen, alkaen 1.11. He olivat jo aloittaneet remonttia, ja saimme kertoa omia toivomuksia esim. huonekalujen ym. suhteen. Keittiön tiskiallastakin siirretään minun toivomukseni mukaan! Miinuspuoli talossa on se, että siinä ei ole pihaa, mutta vastapäätä taloa on pieni puisto. Ollessamme kirjoittamassa sopimusta, Saga oli puistossa leikkimässä, ja tapasi jo naapurikujan tytön, joka näytti aika samanikäiseltä kuin Saga. Leikit alkoivat heti sujua. Ulkomaalaisia ovat hekin, mutta keskustelu sujui kuulemma thaiksi (joka on Sagalla siis huomattavasti vahvempi kuin englanti). Joten innolla odotamme muuttoa koko poppoo (tumppia vaan ihan hivenen haittaa itse muuttorumba pakkaamisineen ja purkamisineen)
Ei oppi ojaan kaada
Myös lasten koulussa syyslukukausi alkaa lähestyä loppuaan. Syyskuun lopussa päättyy ensimmäinen ”term”, jonka jälkeen on 2 viikon loma. Sitten puolivälissä lokakuuta alkaa toinen lukukausi. Taloja etsiessämme huomasimme samassa kylässä olevan thailaisen esikoulun. Tuttu aussilähetti oli meille siitä jo aiemmin puhunutkin, heidän lapsensa on siellä koulussa. Nyt asia muistui jälleen mieleen, ja soittelimme heille ja kysyimme kokemuksia koulusta. He ovat olleet todella tyytyväisiä, joten päätimme käydä tutustumassa. Tilat olivat avarat ja opettajat oikein mukavan tuntuisia. Lisäksi hinta huomattavasti halvempi kuin tämän hetkisessä englanti-thai-koulussa, jossa osa opettajista on englanninkielisiä. Tuolla uudessa paikassa kaikki opettajat ovat thailaisia, ja siellä puhutaan ainoastaan thaita, mikä olisi ainakin Danielille hyvä asia. Kun hänellä ei ole edes suomenkieli hallussa, niin kaksi uutta kieltä kerralla on vain sotkenut pienen miehen päätä, ja hän puhuu siis kolmea kieltä suloisesti sekaisin... Tässä vaiheessa haluaisimme pudottaa englannin pois kokonaan, sitä ehtii opiskella kyllä myöhemminkin!
Pääsimme katsomaan lasten touhuja, ja kaikkein pienimmillä (siis Danin ikäisillä) oli juuri leivontatuokio meneillään. Suloiselta näytti. Tosin jo etukäteen säälin opettajia siitä, että koulun harmoninen ja rauhallinen ilmapiiri tulee muuttumaan, kun Daniel muuttaa sinne... Tuohon kouluun muuttamista puoltaa kolme asiaa: Keskittyminen ainoastaan thaikieleen, pitkien koulumatkojen (tällä hetkellä tumppi ajaa 2h päivässä ”koulukyytiä”) huomattava lyhentyminen (nyt siis koulu kävelymatkan päässä uudesta kodista) ja huomattavasti halvempi hinta.
Sagan ajattelimme pitää vanhassa koulussa, onhan hän saanut sieltä hyviä kavereita, ja opiskelu kahdella uudella kielellä on alkanut sujumaan. Mutta Sagan kuultua, että Dani muuttaa toiseen kouluun, hän sanoi, että haluaa muuttaa sinne myös.. Nyt meillä on kaksi viikkoa aikaa päättää Sagan koulupaikka. Käymme Sagan kanssa vielä katsomassa uutta paikkaa ensi viikolla.
Ei voi muuta sanoa, kuin että meitä on siunattu sopeutuvaisilla lapsilla, joita ei muutokset tunnu jännittävän, päinvastoin! Tuntuvat olevan kotonaan aika monenlaisissa ympäristöissä.
9.9.06
Syysterveisiä
Lauantaiaamupäivä, ulkona lämmintä +30 astetta. Tuuletin hurisee, Saga värittää värityskirjaansa ja laulelee englanniksi jotain koulussa oppimaansa laulua. Pojat ovat omissa touhuissaan.
Nyt olemme jo pitkään kaikki olleet terveinä, edes pientäkään nuhaa ei ole kenelläkään ollut! Danin viimeisin sairaalareissu oli siis näköjään päätös kuukausien kierteelle. Nyt kiittelemme Jumalaa joka päivä terveydestä!
Äsken pihassamme luikerteli jälleen käärme... Kuvioiden ja päänmuodon perusteella näytti joltain kyy-käärmeeltä, mutta aivan varmoja emme lajista ole, reilun puolen metrin mittainen se oli. Pari viikkoa sitten yksi käärme tuli jälleen sisälle, oli samaa lajia, mitä edellinen löytämämme käärme oli. Eli tämän 10 kk:n aikana pihassamme/sisällä talossa on ollut nyt 6 käärmettä, viittä eri lajia... yäk. Varjelusta on paljon ollut lasten leikeissä pihamaalla, ettei ole Danikaan onnistunut sohimaan käärmeen pesään leikkiessään...
Eilen oli koko päivän kestänyt (klo 9-16) sähkökatkos. Opiskelu ilman ilmastointia tai tuuletinta oli aika hikistä hommaa! Samoin pieni pakastelokeromme ehti alkaa jo sulaa, ja viimeinen meetwurstipaketti piti sieltä pelastaa iltapalapöytään.. Ruokaa saimme kuitenkin, kiitos kaasulieden.
Illalla oli jälleen lähettien yhteinen rukoushetki naapurissa. Kivisten lapset tulivat myös meille leikkimään Phain katsoessa kuuden lapsen perään. Mukava ilta oli ainakin Sagan puheiden mukaan ollut. Saga toimi välillä tulkkina, että kaikki ymmärsivät toisiaan.
- kirsi -
Nyt olemme jo pitkään kaikki olleet terveinä, edes pientäkään nuhaa ei ole kenelläkään ollut! Danin viimeisin sairaalareissu oli siis näköjään päätös kuukausien kierteelle. Nyt kiittelemme Jumalaa joka päivä terveydestä!
Äsken pihassamme luikerteli jälleen käärme... Kuvioiden ja päänmuodon perusteella näytti joltain kyy-käärmeeltä, mutta aivan varmoja emme lajista ole, reilun puolen metrin mittainen se oli. Pari viikkoa sitten yksi käärme tuli jälleen sisälle, oli samaa lajia, mitä edellinen löytämämme käärme oli. Eli tämän 10 kk:n aikana pihassamme/sisällä talossa on ollut nyt 6 käärmettä, viittä eri lajia... yäk. Varjelusta on paljon ollut lasten leikeissä pihamaalla, ettei ole Danikaan onnistunut sohimaan käärmeen pesään leikkiessään...
Eilen oli koko päivän kestänyt (klo 9-16) sähkökatkos. Opiskelu ilman ilmastointia tai tuuletinta oli aika hikistä hommaa! Samoin pieni pakastelokeromme ehti alkaa jo sulaa, ja viimeinen meetwurstipaketti piti sieltä pelastaa iltapalapöytään.. Ruokaa saimme kuitenkin, kiitos kaasulieden.
Illalla oli jälleen lähettien yhteinen rukoushetki naapurissa. Kivisten lapset tulivat myös meille leikkimään Phain katsoessa kuuden lapsen perään. Mukava ilta oli ainakin Sagan puheiden mukaan ollut. Saga toimi välillä tulkkina, että kaikki ymmärsivät toisiaan.
- kirsi -
22.8.06
Juhlatunnelmissa
Välillä jotain iloisempaakin kerrottavaa!
Vihdoin koko poppoo terveenä ja lauantaina olikin sitten vuorossa juhlat!
Kielenopettajamme meni naimisiin ja Saga pyydettiin morsiusneidoksi.
Viime viikon loppupuolella alkoi koko perhe olla paremmassa kunnossa. Dani ei päässyt vielä kuitenkaan kouluun, sillä keskiviikon tarkastuksessa lääkäri kuuli vielä keuhkoista rahinaa ja yskäkin vaivasi, joten hän kehotti pitämään Danin kotona ”lepäämässä”... Helpommin sanottu kuin tehty. Ei levännyt Dani eikä muukaan perhe, kun energiaa pienessä miehessä riittää pienen kylän energiantarpeen verran (voisikohan sen valjastaa jotenkin, kun nuo sähkölaskut tahtoo olla niin suuria...??) Tänään Dani pääsi kouluun kahden viikon tauon jälkeen. Oli iloinen mies aamupalapöydässä, kun kuuli, että pääsee vihdoin kouluun!!
Viime viikkoon mahtui juhlahetkiäkin, kun thaikielenopettajamme Tukkataa meni lauantaina naimisiin. Ja koska hän halusi Sagan morsiusneidoksi, pääsimme osallistumaan ja tutustumaan myös thailaisten hääjuhlien järjestelyyn. Perjantaina olimme harjoittelemassa hääjuhlaa varten, ja näimme harvinaislaatuisen morsiamen: hänellä ei päivää ennen häitä ollut aavistustakaan hääjuhlan kulusta ja mitä hänen tulisi siellä tehdä... Hän toimi sen mukaan, mitä muut hänelle sanoivat. Eipä näyttänyt olevan paineitakaan! Eli harjoitukset olivat ihan paikallaan, että morsian tiesi, missä hänen paikkansa on juhlassa!
Lauantaina sitten Saga pääsi prinsessamekkoineen johtamaan morsiusneitojen ”kulkuetta” ja heittelemään ruusun terälehtiä morsiamen polulle. Neljävuotias selvisi mielestämme oikein hienosti, vaikka viimeisille portaille ei kukkia muistanutkaan enää tiputtaa.
Hääjuhlaamme rauhoitti huomattavasti se, että Kiviset ottivat Danielin juhlan ajaksi heille. Iso kiitos siis sinne suuntaan!
Vihdoin koko poppoo terveenä ja lauantaina olikin sitten vuorossa juhlat!
Kielenopettajamme meni naimisiin ja Saga pyydettiin morsiusneidoksi.
Viime viikon loppupuolella alkoi koko perhe olla paremmassa kunnossa. Dani ei päässyt vielä kuitenkaan kouluun, sillä keskiviikon tarkastuksessa lääkäri kuuli vielä keuhkoista rahinaa ja yskäkin vaivasi, joten hän kehotti pitämään Danin kotona ”lepäämässä”... Helpommin sanottu kuin tehty. Ei levännyt Dani eikä muukaan perhe, kun energiaa pienessä miehessä riittää pienen kylän energiantarpeen verran (voisikohan sen valjastaa jotenkin, kun nuo sähkölaskut tahtoo olla niin suuria...??) Tänään Dani pääsi kouluun kahden viikon tauon jälkeen. Oli iloinen mies aamupalapöydässä, kun kuuli, että pääsee vihdoin kouluun!!
Viime viikkoon mahtui juhlahetkiäkin, kun thaikielenopettajamme Tukkataa meni lauantaina naimisiin. Ja koska hän halusi Sagan morsiusneidoksi, pääsimme osallistumaan ja tutustumaan myös thailaisten hääjuhlien järjestelyyn. Perjantaina olimme harjoittelemassa hääjuhlaa varten, ja näimme harvinaislaatuisen morsiamen: hänellä ei päivää ennen häitä ollut aavistustakaan hääjuhlan kulusta ja mitä hänen tulisi siellä tehdä... Hän toimi sen mukaan, mitä muut hänelle sanoivat. Eipä näyttänyt olevan paineitakaan! Eli harjoitukset olivat ihan paikallaan, että morsian tiesi, missä hänen paikkansa on juhlassa!
Lauantaina sitten Saga pääsi prinsessamekkoineen johtamaan morsiusneitojen ”kulkuetta” ja heittelemään ruusun terälehtiä morsiamen polulle. Neljävuotias selvisi mielestämme oikein hienosti, vaikka viimeisille portaille ei kukkia muistanutkaan enää tiputtaa.
Hääjuhlaamme rauhoitti huomattavasti se, että Kiviset ottivat Danielin juhlan ajaksi heille. Iso kiitos siis sinne suuntaan!
13.8.06
Kotona jälleen
Nyt on taas koko perhe kotona.
Dani on voinut hyvin, ainoastaan yskä enää vaivaa.
Eilen lauantaina ja tänään sunnuntaina Dani kävi kolme kertaa fysioterapeutin käsittelyssä ja liman imussa. Tänään otettu uusi keuhkokuva näytti jo paremmalta, ja pääsimme kotiin - mukanamme repullinen lääkkeitä. Vielä emme edes tiedä, mitä tuo lysti kaikkineen tuli maksamaan, sairaala on ollut suoraan yhteydessä suomalaiseen vakuutusyhtiöömme, eikä meidän pitäisi joutua maksamaan mitään.
Keskiviikkona menemme vielä tapaamaan Dania hoitanutta lääkäriä, siihen asti Dani on kotona. Huomenna onkin kansallinen vapaapäivä, joten Sagakin on kotona, eikä meillä ole kielitunteja. Yritämme toipua koko porukka - tällä hetkellä Sagalla on vielä lämpöä, ja kovasti on räkäinen ja yskii ja me vanhemmat olemme vain totaalisen uupuneita.
Dani on voinut hyvin, ainoastaan yskä enää vaivaa.
Eilen lauantaina ja tänään sunnuntaina Dani kävi kolme kertaa fysioterapeutin käsittelyssä ja liman imussa. Tänään otettu uusi keuhkokuva näytti jo paremmalta, ja pääsimme kotiin - mukanamme repullinen lääkkeitä. Vielä emme edes tiedä, mitä tuo lysti kaikkineen tuli maksamaan, sairaala on ollut suoraan yhteydessä suomalaiseen vakuutusyhtiöömme, eikä meidän pitäisi joutua maksamaan mitään.
Keskiviikkona menemme vielä tapaamaan Dania hoitanutta lääkäriä, siihen asti Dani on kotona. Huomenna onkin kansallinen vapaapäivä, joten Sagakin on kotona, eikä meillä ole kielitunteja. Yritämme toipua koko porukka - tällä hetkellä Sagalla on vielä lämpöä, ja kovasti on räkäinen ja yskii ja me vanhemmat olemme vain totaalisen uupuneita.
12.8.06
Sairaalassa
Dani on ollut pitkään sairastelukierteessä. Kuukausi sitten kävimme lääkärissä, löytyi keuhkoputkentulehdus, johon sai antibiootit. Sen jälkeen ollut kolmesti kuumeessa ja flunssaoireissa, noin viikon välein.
Nyt tiistaina huomasimme aamulla, että nenä alkoi vuotaa jälleen. Dani lähti kuitenkin kouluun, josta sitten soitettiin kesken päivän, että Danilla on kuumetta. Kävimme hakemassa lapset pois. Kuumetta ollut siis kolme päivää, ja on tuntunut yskittävän ja vähän vinkuvan nukkuessa. Torstaina sitten päiväunien nukkumisesta ei tullut mitään, sillä uloshengitys oli pidentynyt, ja vinkui hurjan kuuloisena, samoin yskä oli pahentunut. Päiväunet siis jäivät vajaaseen puoleen tuntiin ja kuumekin tuntui taas olevan nousussa.
Haimme Sagan hoidosta ja menimme sairaalan päivystykseen. Kuume oli jälleen 38,6. Lääkäri (lasten kardiologi, oikein pätevän tuntuinen vanha herra) kuunteli tarkkaan keuhkot, katsoi nielun ja korvat. Kummaltakin puolelta keuhkoista kuului kovat rahinat ja nielu ärhäkän punainen. Arveli pneumoniaa tai brokiittia, määräsi meidät siis röntgeniin ja osastolle labroihin, iv-antibiootille ja nesteille, samoin spiiraa ja happea hengityksen helpottamiseksi. Kävimme röntgenissä ja samantien meidät saatettiin osastolle 10 kerrokseen (joka on kansainvälinen osasto) hieman klo 18 jälkeen. Tumppi ja Saga lähtivät kotiin hakemaan varusteita, eihän meillä ollut aavistustakaan tällaisesta!! Pian sairaanhoitaja avustajineen tuli ottamaan labrat ja laittamaan tipan.. Välillä kävi joku hoitaja kysymässä, mitä haluan tilata Danille ruuaksi, antoi menun. Samalla kysyi, mitä syömme aamupalaksi. Vajaan puolen tunnin kuluttua tilaamamme ruoka oli huoneessa! :) Muutaman lusikallisen Dani jaksoi syödä riisiä ja vesimeloonia.. Lääkäri soitti, ja kertoi, että oikealla puolella keuhkossa on keuhkokuume, ja sairaalaan pitää jäädä ainakin kolmeksi vuorokaudeksi!! Kahdeksalta Dani sai vielä spiralla Ventolinea (olipa muuten makea maski!! ottakaa oppia lastenosastot suomessa!) Dani hengitteli tosi hienosti lääkkeen ja happea maskilla! Sitten alkoi yöpuulle suuntaaminen, kävimme pikkupesuilla ja sitten maitoa ja unille.
Dani nukahti nopeasti ennen yhdeksää. Kuume kuitenkin jatkoi jälleen nousuaan, kahteen otteeseen yön aikana meni 39 asteeseen. Äiti ei siis paljoa osannut nukkua. Aamuyöstä kuume vihdoin laski ja äitikin nukahti muutamaksi tunniksi. Perjantaina kuumetta ei enää tullut, tulehdus siis ilmeisesti paranemaan päin. Olemme iloisia, että menimme ajoissa lääkäriin, ja hoito päästiin aloittamaan nopeasti.
Toiseksi yöksi Tumppi jäi sairaalaan ja minä tulin Sagan kanssa kotiin. Kotona tuli nukuttua vähän paremmin. Tosin kun tulimme Sagan kanssa kotiin illalla, huomasin, että hänenkin otsansa on kuuma. Kuumetta ja flunssaoireita myös Sagalla.. Toivottavasti menee hieman vähemmällä ohi Sagan tauti!! Nyt olen suunnistamassa sairaalaan, jossa tosiaan ainakin sunnuntaihin. Huomenna siis lääkäri katsoo röntgenkuvan uudestaan, ja sen mukaan päättää kotiinpääsyn. Soitin juuri Tumpille sairaalaan, yö oli mennyt hyvin - kumpikin oli nukkunut hyvin - eikä kuumettakaan ole ollut. Kiitos Taivaan Isälle!!!
Kiitos kun muistatte meitä jälleen näiden tilanteiden keskellä...
Nyt tiistaina huomasimme aamulla, että nenä alkoi vuotaa jälleen. Dani lähti kuitenkin kouluun, josta sitten soitettiin kesken päivän, että Danilla on kuumetta. Kävimme hakemassa lapset pois. Kuumetta ollut siis kolme päivää, ja on tuntunut yskittävän ja vähän vinkuvan nukkuessa. Torstaina sitten päiväunien nukkumisesta ei tullut mitään, sillä uloshengitys oli pidentynyt, ja vinkui hurjan kuuloisena, samoin yskä oli pahentunut. Päiväunet siis jäivät vajaaseen puoleen tuntiin ja kuumekin tuntui taas olevan nousussa.
Haimme Sagan hoidosta ja menimme sairaalan päivystykseen. Kuume oli jälleen 38,6. Lääkäri (lasten kardiologi, oikein pätevän tuntuinen vanha herra) kuunteli tarkkaan keuhkot, katsoi nielun ja korvat. Kummaltakin puolelta keuhkoista kuului kovat rahinat ja nielu ärhäkän punainen. Arveli pneumoniaa tai brokiittia, määräsi meidät siis röntgeniin ja osastolle labroihin, iv-antibiootille ja nesteille, samoin spiiraa ja happea hengityksen helpottamiseksi. Kävimme röntgenissä ja samantien meidät saatettiin osastolle 10 kerrokseen (joka on kansainvälinen osasto) hieman klo 18 jälkeen. Tumppi ja Saga lähtivät kotiin hakemaan varusteita, eihän meillä ollut aavistustakaan tällaisesta!! Pian sairaanhoitaja avustajineen tuli ottamaan labrat ja laittamaan tipan.. Välillä kävi joku hoitaja kysymässä, mitä haluan tilata Danille ruuaksi, antoi menun. Samalla kysyi, mitä syömme aamupalaksi. Vajaan puolen tunnin kuluttua tilaamamme ruoka oli huoneessa! :) Muutaman lusikallisen Dani jaksoi syödä riisiä ja vesimeloonia.. Lääkäri soitti, ja kertoi, että oikealla puolella keuhkossa on keuhkokuume, ja sairaalaan pitää jäädä ainakin kolmeksi vuorokaudeksi!! Kahdeksalta Dani sai vielä spiralla Ventolinea (olipa muuten makea maski!! ottakaa oppia lastenosastot suomessa!) Dani hengitteli tosi hienosti lääkkeen ja happea maskilla! Sitten alkoi yöpuulle suuntaaminen, kävimme pikkupesuilla ja sitten maitoa ja unille.
Dani nukahti nopeasti ennen yhdeksää. Kuume kuitenkin jatkoi jälleen nousuaan, kahteen otteeseen yön aikana meni 39 asteeseen. Äiti ei siis paljoa osannut nukkua. Aamuyöstä kuume vihdoin laski ja äitikin nukahti muutamaksi tunniksi. Perjantaina kuumetta ei enää tullut, tulehdus siis ilmeisesti paranemaan päin. Olemme iloisia, että menimme ajoissa lääkäriin, ja hoito päästiin aloittamaan nopeasti.
Toiseksi yöksi Tumppi jäi sairaalaan ja minä tulin Sagan kanssa kotiin. Kotona tuli nukuttua vähän paremmin. Tosin kun tulimme Sagan kanssa kotiin illalla, huomasin, että hänenkin otsansa on kuuma. Kuumetta ja flunssaoireita myös Sagalla.. Toivottavasti menee hieman vähemmällä ohi Sagan tauti!! Nyt olen suunnistamassa sairaalaan, jossa tosiaan ainakin sunnuntaihin. Huomenna siis lääkäri katsoo röntgenkuvan uudestaan, ja sen mukaan päättää kotiinpääsyn. Soitin juuri Tumpille sairaalaan, yö oli mennyt hyvin - kumpikin oli nukkunut hyvin - eikä kuumettakaan ole ollut. Kiitos Taivaan Isälle!!!
Kiitos kun muistatte meitä jälleen näiden tilanteiden keskellä...
7.8.06
Aurinkoa ja perhekuulumisia
Uusi viikko on alkanut, ja varoitetusta hirmumyrskystä ei vielä ole näkynyt merkkiäkään. Aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta, ja vettä ei ole satanut pian viikkoon??
Loppuviikosta vuorostaan Saga oli kuumeessa pari päivää, lauantaina oli jo parempi. Eilen aamulla Tumpilla alkoi kova päänsärky, jota on jatkunut vielä tänäänkin. Sairastelut tahtovat viedä voimia, koska emme ehdi missään välissä oikein toipua edellisistä ja väsymyskierre jatkuu. Nyt tosin kiitosaihe on, että Dani on viimeviikkoisten sairastelujen jälkeen alkanut vihdoin nukkua öitään heräämättä - ja saattaa nukkua jopa seitsemään!! (Koko tähänastisen elämänsä Dani on ollut yöheräilijä, usein montakin kertaa yössä herännyt itkemään, ja koko elämänsä aikana nukkunut vain muutaman yön heräämättä.. ) Olisiko poika lie kasvamassa isommaksi? :) Tosin vauhti päivällä ei ole hiljentynyt yhtään, päinvastoin ehkä lisääntynyt?!? "Ihmisten ilmoilla" liikkuminen vaatii ponnistuksia koko porukalta, että selviämme ehjin nahoin ja särkemättä mitään..
- Sanokaa vain, että pojat on poikia, niin ne muutkin sanoo
Saga on ihana prinsessa, joka ilostuttaa meitä tarinoillaan ja hymyllään joka päivä. Tosin kyllä neljävuotias osaa välillä sanoa vastaankin, varsinkin isälleen... Sagan thaikielen taito on kohonnut hurjasti, ja Saga saa monesti peräänsä ihmetteleviä katseita, kun puhuu thaita. Alkumetreiltämme asti meitä on ollut auttamassa arjen askareissa ja lasten hoidossa thailainen nainen, Phai nimeltään. Reilu kuukausi sitten hän muutti elämäntilanteistaan johtuen 10 vuotiaan tyttönsä Oomin kanssa meille asumaan. Yhdessäolo on sujunut hyvin, ja kieltä ja kulttuuria sisäänajetaan meille ikäänkuin huomaamatta Koska Saga ja Oom leikkivät kaikki illat ja viikonloput yhdessä, on Sagan kieliaito edennyt hujauksessa. Dani edelleen höpöttää pääosin suomea, välissä sanoja thaiksi ja englanniksi. Varsinainen sillisalaatti on meidän tämänhetkinen kielitaitomme
Loppuviikosta vuorostaan Saga oli kuumeessa pari päivää, lauantaina oli jo parempi. Eilen aamulla Tumpilla alkoi kova päänsärky, jota on jatkunut vielä tänäänkin. Sairastelut tahtovat viedä voimia, koska emme ehdi missään välissä oikein toipua edellisistä ja väsymyskierre jatkuu. Nyt tosin kiitosaihe on, että Dani on viimeviikkoisten sairastelujen jälkeen alkanut vihdoin nukkua öitään heräämättä - ja saattaa nukkua jopa seitsemään!! (Koko tähänastisen elämänsä Dani on ollut yöheräilijä, usein montakin kertaa yössä herännyt itkemään, ja koko elämänsä aikana nukkunut vain muutaman yön heräämättä.. ) Olisiko poika lie kasvamassa isommaksi? :) Tosin vauhti päivällä ei ole hiljentynyt yhtään, päinvastoin ehkä lisääntynyt?!? "Ihmisten ilmoilla" liikkuminen vaatii ponnistuksia koko porukalta, että selviämme ehjin nahoin ja särkemättä mitään..
- Sanokaa vain, että pojat on poikia, niin ne muutkin sanoo
Saga on ihana prinsessa, joka ilostuttaa meitä tarinoillaan ja hymyllään joka päivä. Tosin kyllä neljävuotias osaa välillä sanoa vastaankin, varsinkin isälleen... Sagan thaikielen taito on kohonnut hurjasti, ja Saga saa monesti peräänsä ihmetteleviä katseita, kun puhuu thaita. Alkumetreiltämme asti meitä on ollut auttamassa arjen askareissa ja lasten hoidossa thailainen nainen, Phai nimeltään. Reilu kuukausi sitten hän muutti elämäntilanteistaan johtuen 10 vuotiaan tyttönsä Oomin kanssa meille asumaan. Yhdessäolo on sujunut hyvin, ja kieltä ja kulttuuria sisäänajetaan meille ikäänkuin huomaamatta Koska Saga ja Oom leikkivät kaikki illat ja viikonloput yhdessä, on Sagan kieliaito edennyt hujauksessa. Dani edelleen höpöttää pääosin suomea, välissä sanoja thaiksi ja englanniksi. Varsinainen sillisalaatti on meidän tämänhetkinen kielitaitomme
4.8.06
Vaara ohi, uusi tulossa
Tulvan vaara on tällä hetkellä ohi. Ping- joen pinta on laskenut kaksi metriä ja tilanne lienee suurimmaksi osaksi normalisoitunut. Toki joitakin koteja on ollut veden vallassa ja niiden ihmisten elämään tämäkin asia vaikuttaa ikävällä tavalla.
Uutisissa on viime päivinä kuitenkin varoiteltu etelä-Kiinassa riehuvan taifuunin Prapiroonin vaikutuksista pohjois-Thaimaahan. Jotkut ovat puhuneet jopa viiden päivän rankkasateista, mutta toistaiseksi varmuutta asiasta ei ole. Näyttää siltä, että taifuuni on kuitenkin heikentymässä. Viikonloppu näyttää miten käy
Uutisissa on viime päivinä kuitenkin varoiteltu etelä-Kiinassa riehuvan taifuunin Prapiroonin vaikutuksista pohjois-Thaimaahan. Jotkut ovat puhuneet jopa viiden päivän rankkasateista, mutta toistaiseksi varmuutta asiasta ei ole. Näyttää siltä, että taifuuni on kuitenkin heikentymässä. Viikonloppu näyttää miten käy
1.8.06
Ping-joki tulvii
Eilen kirjoittamani "tulva takapihalla" on hellittänyt, sillä sade on lakannut. Vuorilla on kuitenkin satanut jo useamman päivän, ja se on saanut Chiang Main läpi kulkevan Ping-joen tulvimaan. Uutisista voi seurata tilannetta jatkuvasti. Me asumme kaukana joesta, ja veden ei pitäisi nousta tänne asti. Äsken kuulimme radiosta, että vesi joessa nousee 8 cm tunnissa, veden pinta oli klo 11 paikallista aikaa korkeudella 4.30 m Nawarat sillan kohdalla ja veden virtaus 568 kuutiometiä sekunnissa. (vertailukohtana: Eilen aamulla klo 6.00 samalla kohdalla vettä ollut 1,85 m ja veden virtaus 98 kuutiometriä sekunnissa...)
Seuraavassa ote CMCC:n kiertokirjeestä, joka tuli aamulla:
Go to www.hydro-1.net (This is a government site, and it is in Thai -- also has some labels in English.)
The second 'tab' on the menu bar to the left (you may notice this flashing in red) will take you to the hourly reading which reports 2 pcs. of information for two sites along the river. Site P.67 is 6-7 hours north of Chiangmai. P.1 is in Chiangmai. The 2 pcs. of information are (1) River Level and (2) River Flow-Volume cubic-meter of water per second.
For the 31st of July 2006 at 11 p.m., the level of the Ping River was recorded at: 3.46 meters and was still rising at that time
(River Flow-Volume was at 422 cubic meters/sec).
According to last year's message, if you were to also look at the map found on what is now the 7th menu tab (left) [and then click on map to expand] you would find the following information. (Please note: the following are 2005 data and may not be current since government repairs to the river.)
Nong Hoi (near the Sheraton Hotel) floods at about 3.90 meters.
ChangKlan (near river) floods at 4.00
Kawalee Camp floods at 4.10
Nong Hoi (greater) goes down under at 4.20
Night Bazaar & Kingdom Books sees water at 4.30
and finally,
the rest of us that were affected start seeing water after 4.60
(someone mentioned that our last flood peaked out at 4.90!)
Hope this helps...
Tom for the Classifieds Team
Seuraavassa ote CMCC:n kiertokirjeestä, joka tuli aamulla:
Go to www.hydro-1.net (This is a government site, and it is in Thai -- also has some labels in English.)
The second 'tab' on the menu bar to the left (you may notice this flashing in red) will take you to the hourly reading which reports 2 pcs. of information for two sites along the river. Site P.67 is 6-7 hours north of Chiangmai. P.1 is in Chiangmai. The 2 pcs. of information are (1) River Level and (2) River Flow-Volume cubic-meter of water per second.
For the 31st of July 2006 at 11 p.m., the level of the Ping River was recorded at: 3.46 meters and was still rising at that time
(River Flow-Volume was at 422 cubic meters/sec).
According to last year's message, if you were to also look at the map found on what is now the 7th menu tab (left) [and then click on map to expand] you would find the following information. (Please note: the following are 2005 data and may not be current since government repairs to the river.)
Nong Hoi (near the Sheraton Hotel) floods at about 3.90 meters.
ChangKlan (near river) floods at 4.00
Kawalee Camp floods at 4.10
Nong Hoi (greater) goes down under at 4.20
Night Bazaar & Kingdom Books sees water at 4.30
and finally,
the rest of us that were affected start seeing water after 4.60
(someone mentioned that our last flood peaked out at 4.90!)
Hope this helps...
Tom for the Classifieds Team
31.7.06
"Vettä sataa rankasti, tulva nousee vaan..."
Eilen illalla alkoi sataa. Sadetta jatkui läpi yön tauotta, välillä vähän jyrähteli ukkonen. Aamulla herätessämme satoi yhä, ja ”takapihamme” - jossa lehmät yleensä laiduntavat - oli muuttunut järveksi. Vettä karkuun oli pellolta noussut monenkirjavia ötököitä, etanoita kymmeniä sekä muita mönkiäisiä satoja. Iso juoksujalkainenkin tuli aidan yli meille, mutta onneksi Phai sai sen listittyä samantien. Sen purema olisikin ollut kipeä! Liskoja pyöri myös pihassamme, ja Phai pyydysti Danille pari leikkikaveria näytille purkkiin. Niille sitten aidalta evääksi hämähäkkejä ja heinäsirkkoja...
Dani on ollut taas kuumeessa ja jäi aamulla kotiin, kun Tumppi lähti viemään Sagaa kouluun. Tunnin päästä hän soitti, että on yhäkin menomatkalla, ja liikenne seisoo täysin. (normaalisti matka kouluun kestää n. 20 min) Normaalia reittiä meiltä torille ei voinut ajaa, koska risteyksessä ei erottanut tietä, vettä puoleen renkaaseen. Nyt iltapäivällä risteykseen oli pystytetty kepit tien reunaan ja vesikin ehkä hieman laskenut (kts. kuva). Yhä näyttää satavan,(ei tosin enää niin kovasti, ja välillä on taukoakin) joten saa nähdä, miten tämä vielä tästä edistyy.. Kaikki pienet kanavat ja ojat ovat ääriään myöten täynnä vettä – ja kalaa! Kalastajia onkin liikkeellä myös joka kulmalla. Saalista tulee, joskin pienenlaista
Vedentulo saa asioidenhoidon ja liikkumisen hidastumaan, samoin wc:t eivät meinaa toimia, vaan vesi pakkaa tulvimaan myös pöntöstä päin.. Meillä vielä yksi vessa onneksi pelittää...
Dani on ollut taas kuumeessa ja jäi aamulla kotiin, kun Tumppi lähti viemään Sagaa kouluun. Tunnin päästä hän soitti, että on yhäkin menomatkalla, ja liikenne seisoo täysin. (normaalisti matka kouluun kestää n. 20 min) Normaalia reittiä meiltä torille ei voinut ajaa, koska risteyksessä ei erottanut tietä, vettä puoleen renkaaseen. Nyt iltapäivällä risteykseen oli pystytetty kepit tien reunaan ja vesikin ehkä hieman laskenut (kts. kuva). Yhä näyttää satavan,(ei tosin enää niin kovasti, ja välillä on taukoakin) joten saa nähdä, miten tämä vielä tästä edistyy.. Kaikki pienet kanavat ja ojat ovat ääriään myöten täynnä vettä – ja kalaa! Kalastajia onkin liikkeellä myös joka kulmalla. Saalista tulee, joskin pienenlaista
Vedentulo saa asioidenhoidon ja liikkumisen hidastumaan, samoin wc:t eivät meinaa toimia, vaan vesi pakkaa tulvimaan myös pöntöstä päin.. Meillä vielä yksi vessa onneksi pelittää...
12.7.06
Sairastelua ja koulua
Sairaskertomus
Lienee paikallaan päivittää tietoja, vaikka paha olo sisällä (fyysinen siis) kehottaisikin tekemään jotain muuta. Niin tutuksi tullut pieni sairastelu jatkuu vaan. Sunnuntaina käytimme Dania lääkärissä, koska hän on sairastanut lähes kuukauden. Kaikki taudit on käyty läpi, korva- ja silmätulehduksesta vatsatautiin ja kuumeeseen & flunssaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että myös keuhkoissa on jotakin tulehdusta, joten Dani on taas lääkekuurilla ja on ollut poissa hoidosta tämän viikon. Myös minulla ja Kirsillä on ollut tänään todella huono olo, joka enteilee vatsatautia, mutta toivon todella, että se menee ohi jo tänään. Kiitosaihe on se, että Saga pärjäilee jatkuvasti hyvin ja jaksaa olla reipas kun muut väsyvät.
Kävimme Danin kanssa lääkärissä myös maanantaina. Tällä kertaa syynä oli tapaturmainen ukkovarpaankynnen irtoilu. Varvas jäi oven väliin, kun tuli siskon kanssa pientä riitaa. Lääkäri mietti tovin, ottaisiko koko kynnen pois, mutta koska antibiottikuuri oli päällä muutenkin, niin kaikkien helpotukseksi varvas teipattiin ja se varmasti paranee sillä.
Koulua ja kohteliaisuutta
Olinkin jo unohtanut millaista on olla ekaluokkalainen. Olemme pääseet luku- ja kirjoitustouhuissa siihen vaiheeseen, että osaamme kirjoittaa helppoja lauseita. Homma on todella hauskaa, mutta myös työlästä. Koetamme pitää positiivista asennetta yllä, vaikka älyttömiä sääntöjä ja niiden poikkeuksia riittää. Niiden pohtiminen saa väkisinkin aikaan päänsärkyä ja säännöllisiä itkukohtauksia.
Loppuun vielä tuulahdus thailaista hienotunteisuutta. Viime sunnuntaina saavuin kirkkoon ja pastori sattui tulemaan ulkona vastaan. Hän ensin kysäisi kohteliaasti, että kuinka voin, mutta vastasi tovin kuluttua itse: "varmasti hyvin, koska olet lihonut". Koska kyseinen aihe on kovasti lähellä sydäntäni juuri nyt, se ei tuntunut järin kivalta, mutta kuinkas siihen vastaat - nätisti hymyilemällä ja myöntämällä. Samaa kohteliaisuutta jakoi opettajamme jo kuukausi sitten, joten kuntopyörä on saanut viimeaikoina kovaa kyytiä.
Tumppi
Lienee paikallaan päivittää tietoja, vaikka paha olo sisällä (fyysinen siis) kehottaisikin tekemään jotain muuta. Niin tutuksi tullut pieni sairastelu jatkuu vaan. Sunnuntaina käytimme Dania lääkärissä, koska hän on sairastanut lähes kuukauden. Kaikki taudit on käyty läpi, korva- ja silmätulehduksesta vatsatautiin ja kuumeeseen & flunssaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että myös keuhkoissa on jotakin tulehdusta, joten Dani on taas lääkekuurilla ja on ollut poissa hoidosta tämän viikon. Myös minulla ja Kirsillä on ollut tänään todella huono olo, joka enteilee vatsatautia, mutta toivon todella, että se menee ohi jo tänään. Kiitosaihe on se, että Saga pärjäilee jatkuvasti hyvin ja jaksaa olla reipas kun muut väsyvät.
Kävimme Danin kanssa lääkärissä myös maanantaina. Tällä kertaa syynä oli tapaturmainen ukkovarpaankynnen irtoilu. Varvas jäi oven väliin, kun tuli siskon kanssa pientä riitaa. Lääkäri mietti tovin, ottaisiko koko kynnen pois, mutta koska antibiottikuuri oli päällä muutenkin, niin kaikkien helpotukseksi varvas teipattiin ja se varmasti paranee sillä.
Koulua ja kohteliaisuutta
Olinkin jo unohtanut millaista on olla ekaluokkalainen. Olemme pääseet luku- ja kirjoitustouhuissa siihen vaiheeseen, että osaamme kirjoittaa helppoja lauseita. Homma on todella hauskaa, mutta myös työlästä. Koetamme pitää positiivista asennetta yllä, vaikka älyttömiä sääntöjä ja niiden poikkeuksia riittää. Niiden pohtiminen saa väkisinkin aikaan päänsärkyä ja säännöllisiä itkukohtauksia.
Loppuun vielä tuulahdus thailaista hienotunteisuutta. Viime sunnuntaina saavuin kirkkoon ja pastori sattui tulemaan ulkona vastaan. Hän ensin kysäisi kohteliaasti, että kuinka voin, mutta vastasi tovin kuluttua itse: "varmasti hyvin, koska olet lihonut". Koska kyseinen aihe on kovasti lähellä sydäntäni juuri nyt, se ei tuntunut järin kivalta, mutta kuinkas siihen vastaat - nätisti hymyilemällä ja myöntämällä. Samaa kohteliaisuutta jakoi opettajamme jo kuukausi sitten, joten kuntopyörä on saanut viimeaikoina kovaa kyytiä.
Tumppi
28.6.06
Esikoulussa
Opiskelumme on saanut uutta väriä, kun maanantaina aloitimme thai-aakkosten opettelun. Se ei olekaan ihan helppo homma, ja ystävämme Henry lohdutti minua eilen kertoen omia kokemuksiaan (he kun ovat jo aakkoset ehtineet opetella). Hän sanoi: "Sitä voisi luulla, että se helpottuisi, mitä pidemmälle etenee. Mutta voin luvata teille, että EI HELPOTU, päinvastoin! Mitä enemmän opit, sitä vaikeammaksi se käy" Siinä ei auttanut muu kuin hiljaa huokaista jälleen ylöspäin "Auta meitä, rakas Taivaan Isä..."
Thai-kielessä on 44 konsonanttia ja ties kuinka monta vokaalia ja yhdistelmää (joka lähde antoi eri luvun, joten en osaa varmaa lukua sanoa..)
Joka tapauksessa tänään, kolmannen kirjoitustuntimme jälkeen meillä on läksynä 15 konsonanttia ja 16 vokaalia. Ja päänsäryn saa jo noita pohtiessa. Alku on ollut suht' helppoa, mutta jatkossa tiedossa on sääntöjä, jotka heittävät kaikki ylösalaisin.
No, kukaan ei onneksi luvannut meille, että tämä olisi helppoa........
Joten nyt siis päivämme kuluvat piirrellen kirjaimia. Tässä mallia konsonanteista.
ก ข ฃ ค ฅ
ฆ ง จ ฉ ช
ซ ฌ ญ ฎ ฏ
ฐ ฑ ฒ ณ ด
ต ถ ท ธ น
บ ป ผ ฝ พ
ฟ ภ ม ย ร
ล ว ศ ษ ส
ห ฬ อ
ฮ
http://www.thai-language.com/
Thai-kielessä on 44 konsonanttia ja ties kuinka monta vokaalia ja yhdistelmää (joka lähde antoi eri luvun, joten en osaa varmaa lukua sanoa..)
Joka tapauksessa tänään, kolmannen kirjoitustuntimme jälkeen meillä on läksynä 15 konsonanttia ja 16 vokaalia. Ja päänsäryn saa jo noita pohtiessa. Alku on ollut suht' helppoa, mutta jatkossa tiedossa on sääntöjä, jotka heittävät kaikki ylösalaisin.
No, kukaan ei onneksi luvannut meille, että tämä olisi helppoa........
Joten nyt siis päivämme kuluvat piirrellen kirjaimia. Tässä mallia konsonanteista.
ก ข ฃ ค ฅ
ฆ ง จ ฉ ช
ซ ฌ ญ ฎ ฏ
ฐ ฑ ฒ ณ ด
ต ถ ท ธ น
บ ป ผ ฝ พ
ฟ ภ ม ย ร
ล ว ศ ษ ส
ห ฬ อ
ฮ
http://www.thai-language.com/
14.6.06
Potkupallon MM
Käynnissä olevat potkupalloilun maailmanmestaruusmittelöt näkyvät Chiang Main katukuvassa laajalti. Thailaiset ovat melkolailla kiinnostuneita potkupallosta ja se näkyy kaikkialla. Asiasta miellenkiintoisen tekee se, että myös monet munkit ovat kiinnostuneita kyseisestä lajista.
Buddhalaisuudessa jälleensyntyminen - josta pyritään eroon- johtuu siitä, että halutaan ja himoitaan erinäisiä asioita tai elämää yleensä. Munkit lähtevät luostariin elämään askeettisesti ja koettavat pysytellä maallisten huvitusten ulottumattomissa. Nyt uskonnolliset johtajat ovat kuitenkin myöntäneet munkeille luvan katsoa otteluita. Näin suuressa asiassa lupa toki tulee myöntää. Otteluiden seuraamisesta on kuitenkin annettu tarkat ohjeet, joita luostarien johtaja valvovat. Kaikenlainen hurraaminen tai muu innostuneisuus on kiellettyä, mutta jos se lipsahtaakin, niin ehdottoman kiellettyä on vedonlyönti. Vedonlyönti rahanhankintatarkoituksessa kuulostaisikin köyhyyttä harrastavilta munkeilta oudolta. Sitä en tiedä saako lopputulosta noin vain huvikseen arvailla.
-Tumppi-
Buddhalaisuudessa jälleensyntyminen - josta pyritään eroon- johtuu siitä, että halutaan ja himoitaan erinäisiä asioita tai elämää yleensä. Munkit lähtevät luostariin elämään askeettisesti ja koettavat pysytellä maallisten huvitusten ulottumattomissa. Nyt uskonnolliset johtajat ovat kuitenkin myöntäneet munkeille luvan katsoa otteluita. Näin suuressa asiassa lupa toki tulee myöntää. Otteluiden seuraamisesta on kuitenkin annettu tarkat ohjeet, joita luostarien johtaja valvovat. Kaikenlainen hurraaminen tai muu innostuneisuus on kiellettyä, mutta jos se lipsahtaakin, niin ehdottoman kiellettyä on vedonlyönti. Vedonlyönti rahanhankintatarkoituksessa kuulostaisikin köyhyyttä harrastavilta munkeilta oudolta. Sitä en tiedä saako lopputulosta noin vain huvikseen arvailla.
-Tumppi-
9.6.06
KELTAINEN VILLITYS
Thaimaan kadut ovat täyttyneet keltaisesta. Joka puolella liehuvat keltaiset liput yhdessä Thaimaan lippujen kanssa. Tänään suuri joukko thailaisia pukeutui keltaiseen. Ja pääsiäistähän täällä ei edes vietetä! Mistä moinen into??
Syynä on suuret juhlallisuudet, sillä Thaimaan rakastettu kuningas Bhumibol Adulyadej on ollut maan hallitsijana jo 60 vuotta. Hän on maailman pisimpään hallinnut monarkki. Tänään aamulla Bangkokin keskustassa oli satoja tuhansia ihmisiä (poliisin mukaan jopa miljoona!) kuulemassa suositun kuninkaansa puhetta. Kuninkaan keltaiset liput liehuivat ja osa ihmisistä jopa itki kuunnellessaan kuninkaan puhetta.
Ja keltainen väri tulee siis siitä, että kuningas on syntynyt maanantaina, ja maanantaipäivän väri on keltainen..
Lisää kuninkaasta http://www.bangkokpost.com/60yrsthrone/
ja suomeksi http://www.iltalehti.fi/uutiset/200606094640072_uu.shtml
Syynä on suuret juhlallisuudet, sillä Thaimaan rakastettu kuningas Bhumibol Adulyadej on ollut maan hallitsijana jo 60 vuotta. Hän on maailman pisimpään hallinnut monarkki. Tänään aamulla Bangkokin keskustassa oli satoja tuhansia ihmisiä (poliisin mukaan jopa miljoona!) kuulemassa suositun kuninkaansa puhetta. Kuninkaan keltaiset liput liehuivat ja osa ihmisistä jopa itki kuunnellessaan kuninkaan puhetta.
Ja keltainen väri tulee siis siitä, että kuningas on syntynyt maanantaina, ja maanantaipäivän väri on keltainen..
Lisää kuninkaasta http://www.bangkokpost.com/60yrsthrone/
ja suomeksi http://www.iltalehti.fi/uutiset/200606094640072_uu.shtml
31.5.06
Toukokuun lopun tervehdys
Tervehdys Chiang Maista! 27.5.2006
Joku aika sitten tuli täyteen 7 kuukautta uudella mantereella. Olo alkaa olla jo varsin kotoisa, ja elämä täällä tuntuu hyvältä. Maalis-huhtikuussa meillä oli rankka, reilun kuukauden mittainen sairastelukierre, joka vei vuoronperään petiin kolme neljäsosaa perheestämme, Kirsi-äiti ainoana säästyi taudeilta. Muut sairastivatkin vuoronperään useamman taudin. Daniel joutui olemaan sairaalassakin reilut kaksi vuorokautta rajun mahapöpön vuoksi, muut pärjäsivät kotihoidossa. Samoihin aikoihin alkanut kuuma-aika yhdessä sairastelujen kanssa vei koko perheeltä voimat vähiin, ja sairasteluiden päätyttyä voimien palautuminen vei yllättävän pitkään. Nyt pikkuhiljaa alkaa olla tuntuma, että olemme päässeet ”normaaliin” elämään jälleen kiinni.
Opiskelemme thai-kieltä kotonamme uskovaisen thailaisen opettajan, Khruu Tukkataan johdolla neljänä päivänä viikossa. Kova into on päällä, ja motivaatio on korkealla! Vaikka normaalit päivittäiset asiat jo pystyykin jotenkuten thaiksi hoitamaan, silti joka päivä huomaa, miten pitkä matka kielenopiskelussa vielä on edessä... Varsinkin thailaisessa seurakunnassa käydessämme huomaamme, kuinka keskustelu on aika pintapuolista – ja turhauttaa, kun ymmärtää muiden puheesta enemmän kuin itse osaa puhua! (siis ymmärtää kysymykset, mutta ei osaa vastataJ) Mutta seurakunta, jossa käymme, on lämminhenkinen, noin 50-60 jäsenen seurakunta. Siellä olemme kokeneet olomme kotoisaksi.
Pääsimme myös käymään seurakunnan leirillä pari viikkoa sitten ja tutustumaan hieman seurakuntalaisiin ulkopuolella kokouksienkin. Seurakuntaan on vähän ajan sisällä tullut kymmenkunta uutta nuorta, joille seurakuntaleirillä pidettiin oma ”opetuslapseuskoulu”. Seuraavana sunnuntaina kuusi uutta kastettua siunattiin seurakuntaan ja toivotettiin tervetulleeksi uuteen seurakuntaperheeseen. Kastetut kutsuttiin salin etuosaan seisomaan ja kaikille muille kokouksessa olijoille annettiin ruusut. Ylistysbändin soittaessa taustalla kävimme viemässä ruusut edessäolijoille ja toivottamassa heille Jumalan siunausta. Jokainen uusi seurakuntalainen lähti edestä siis kauniin ruusukimpun kanssa!
Saga (pian 4 v) ja Daniel (2,5 v) ovat aloittaneet myös koulun kaksikielisessä (englanti-thai) esikoulussa. Daniel on päiväkodin puolella ja Saga luokalla K2. Danin päivät menevät pääosin leikkiessä ja laulaessa, askarrellen ja satuja kuunnellen. Sagan luokassa on tarkat päiväohjelmat, joihin kuuluu mm. sekä thai- että englannin aakkosten harjoittelu, samoin numerot ja laskeminen thaiksi ja englanniksi. Kotitehtäviäkin hän saa joka päivä (pienet tehtävät, joista hän selviää noin kahdessa minuutissa), jotka ovat pienelle koululaiselle HYVIN tärkeitä!! Tunnit ovat kestoltaan noin puoli tuntia, välissä on leikkiä ja laulua, joten ei käy liian raskaaksi touhu. Opetus on aamupäivällä ja ruuan jälkeen on pääosin vapaata leikkiä ja lepoa. Saga on todella innoissaan NELJÄ-vuotiaiden koulusta! (vaikka syntymäpäivään vielä onkin melkein kaksi pitkää kuukautta...)
Chiang Main suomalaiset Fida-lähetit kokoontuvat 2-3 viikon välein yhteisiin rukousiltoihin vuorollaan jokaiseen kotiin. Viime perjantaina oli meidän vuoromme järjestää rukousilta kotonamme. Saimme kokea Jumalan hengen läsnäoloa, ylistää yhdessä Hänen suuruuttaan ja kantaa asioita Herran eteen. Parin tunnin rukouksen jälkeen juotiin vielä yhdessä suomalaiset kahvit (Juhla Mokkaa on vielä riittänyt, kiitos kaikkien tuliaisten!!) ja jutella yhdessä.
Chiang Maissa olemme säästyneet tulvilta, vaikka vettä on täälläkin satanut. Välillä kovalla sateella katto vuotaa parista kohtaa, mutta muutoin olemme säästyneet pahemmin kastumatta. Meillä on siis menossa nyt kolmas vuodenaika. Kun tulimme lokakuun puolessa välissä, alkoi ilmat viiletä, oli ”kylmä aika” (yöllä alimmillaan n.+15 astetta). Helmikuussa ilma alkoi lämmetä, ja maalis-huhtikuussa oli ”kuuma-aika” pahimmillaan, +37-40 astetta päivittäin. Nyt olemme sitten siirtyneet sadeaikaan, kolmisenkymmentä astetta lämpöä ja sateita lähes päivittäin, samoin rajuja ukkosmyrskyjä. Tätä kirjoittaessakin tuulee kovasti, ja jossain kauempana jyrähteli jo ukkonen.
Toukokuu on vaihtumassa kesäkuuksi, ja Suomessa alkaa kesälomat. Me kielenopiskelijat jatkamme aherrustamme läpi kesän. Siunattua kesää kaikille!
Kiitos, kun olet muistanut meitä rukouksin!
Rukousaiheitamme:
* terveyttä
* voimia ja ymmärrystä kielenopiskeluun
* lapsille voimia omaan ”koulutyöhön”
* Tulva-alueet ja työntekijät siellä
Joku aika sitten tuli täyteen 7 kuukautta uudella mantereella. Olo alkaa olla jo varsin kotoisa, ja elämä täällä tuntuu hyvältä. Maalis-huhtikuussa meillä oli rankka, reilun kuukauden mittainen sairastelukierre, joka vei vuoronperään petiin kolme neljäsosaa perheestämme, Kirsi-äiti ainoana säästyi taudeilta. Muut sairastivatkin vuoronperään useamman taudin. Daniel joutui olemaan sairaalassakin reilut kaksi vuorokautta rajun mahapöpön vuoksi, muut pärjäsivät kotihoidossa. Samoihin aikoihin alkanut kuuma-aika yhdessä sairastelujen kanssa vei koko perheeltä voimat vähiin, ja sairasteluiden päätyttyä voimien palautuminen vei yllättävän pitkään. Nyt pikkuhiljaa alkaa olla tuntuma, että olemme päässeet ”normaaliin” elämään jälleen kiinni.
Opiskelemme thai-kieltä kotonamme uskovaisen thailaisen opettajan, Khruu Tukkataan johdolla neljänä päivänä viikossa. Kova into on päällä, ja motivaatio on korkealla! Vaikka normaalit päivittäiset asiat jo pystyykin jotenkuten thaiksi hoitamaan, silti joka päivä huomaa, miten pitkä matka kielenopiskelussa vielä on edessä... Varsinkin thailaisessa seurakunnassa käydessämme huomaamme, kuinka keskustelu on aika pintapuolista – ja turhauttaa, kun ymmärtää muiden puheesta enemmän kuin itse osaa puhua! (siis ymmärtää kysymykset, mutta ei osaa vastataJ) Mutta seurakunta, jossa käymme, on lämminhenkinen, noin 50-60 jäsenen seurakunta. Siellä olemme kokeneet olomme kotoisaksi.
Pääsimme myös käymään seurakunnan leirillä pari viikkoa sitten ja tutustumaan hieman seurakuntalaisiin ulkopuolella kokouksienkin. Seurakuntaan on vähän ajan sisällä tullut kymmenkunta uutta nuorta, joille seurakuntaleirillä pidettiin oma ”opetuslapseuskoulu”. Seuraavana sunnuntaina kuusi uutta kastettua siunattiin seurakuntaan ja toivotettiin tervetulleeksi uuteen seurakuntaperheeseen. Kastetut kutsuttiin salin etuosaan seisomaan ja kaikille muille kokouksessa olijoille annettiin ruusut. Ylistysbändin soittaessa taustalla kävimme viemässä ruusut edessäolijoille ja toivottamassa heille Jumalan siunausta. Jokainen uusi seurakuntalainen lähti edestä siis kauniin ruusukimpun kanssa!
Saga (pian 4 v) ja Daniel (2,5 v) ovat aloittaneet myös koulun kaksikielisessä (englanti-thai) esikoulussa. Daniel on päiväkodin puolella ja Saga luokalla K2. Danin päivät menevät pääosin leikkiessä ja laulaessa, askarrellen ja satuja kuunnellen. Sagan luokassa on tarkat päiväohjelmat, joihin kuuluu mm. sekä thai- että englannin aakkosten harjoittelu, samoin numerot ja laskeminen thaiksi ja englanniksi. Kotitehtäviäkin hän saa joka päivä (pienet tehtävät, joista hän selviää noin kahdessa minuutissa), jotka ovat pienelle koululaiselle HYVIN tärkeitä!! Tunnit ovat kestoltaan noin puoli tuntia, välissä on leikkiä ja laulua, joten ei käy liian raskaaksi touhu. Opetus on aamupäivällä ja ruuan jälkeen on pääosin vapaata leikkiä ja lepoa. Saga on todella innoissaan NELJÄ-vuotiaiden koulusta! (vaikka syntymäpäivään vielä onkin melkein kaksi pitkää kuukautta...)
Chiang Main suomalaiset Fida-lähetit kokoontuvat 2-3 viikon välein yhteisiin rukousiltoihin vuorollaan jokaiseen kotiin. Viime perjantaina oli meidän vuoromme järjestää rukousilta kotonamme. Saimme kokea Jumalan hengen läsnäoloa, ylistää yhdessä Hänen suuruuttaan ja kantaa asioita Herran eteen. Parin tunnin rukouksen jälkeen juotiin vielä yhdessä suomalaiset kahvit (Juhla Mokkaa on vielä riittänyt, kiitos kaikkien tuliaisten!!) ja jutella yhdessä.
Chiang Maissa olemme säästyneet tulvilta, vaikka vettä on täälläkin satanut. Välillä kovalla sateella katto vuotaa parista kohtaa, mutta muutoin olemme säästyneet pahemmin kastumatta. Meillä on siis menossa nyt kolmas vuodenaika. Kun tulimme lokakuun puolessa välissä, alkoi ilmat viiletä, oli ”kylmä aika” (yöllä alimmillaan n.+15 astetta). Helmikuussa ilma alkoi lämmetä, ja maalis-huhtikuussa oli ”kuuma-aika” pahimmillaan, +37-40 astetta päivittäin. Nyt olemme sitten siirtyneet sadeaikaan, kolmisenkymmentä astetta lämpöä ja sateita lähes päivittäin, samoin rajuja ukkosmyrskyjä. Tätä kirjoittaessakin tuulee kovasti, ja jossain kauempana jyrähteli jo ukkonen.
Toukokuu on vaihtumassa kesäkuuksi, ja Suomessa alkaa kesälomat. Me kielenopiskelijat jatkamme aherrustamme läpi kesän. Siunattua kesää kaikille!
Kiitos, kun olet muistanut meitä rukouksin!
Rukousaiheitamme:
* terveyttä
* voimia ja ymmärrystä kielenopiskeluun
* lapsille voimia omaan ”koulutyöhön”
* Tulva-alueet ja työntekijät siellä
25.5.06
Tulva Pohjois-Thaimaassa
Pohjois-Thaimaan viidessä läänissä on tulvan seurauksena menehtynyt jo ainakin 51 ihmistä. Tulva alkoi rankkojen sateiden seurauksena sunnuntaina. Joillakin alueilla patojen sortumiset aihettuivat veden nopean nousemisen.
Uttaradit, jossa työskentelevät Vappu ja Inkeri Himanen, on yksi pahimmin kärsineistä alueista. Uutisten mukaan vesi nousi pahimmillaan kolmeen metriin eli monet talot ovat olleet täysin veden vallassa. Olin eilen yhteydessä Vappuun ja hän sanoi veden jo laskeneen kirkosta ja että Phitsanulokin seurakunnasta oli jo tullut apujoukkoja paikalle. Kirkossa vesi oli ollut 2 metrin korkeudessa ja juuri remontoitua kirkkoa joudutaan taas kunnostamaan. Veden alle jäi myös auto ja kolme mopoa. Ilmeisesti äänentoisto ja penkit joudutaan myös uusimaan. Seuraamme tilannetta ja tarvittaessa lähdemme myös paikalle auttamaan.
Uutisten mukaan tulva vaikuttaa noin 80 000 ihmisen elämään ja yli 100 uskotaan kuolleen. Kateissa on vielä useita kymmeniä. Ilmeisesti jatkuneet sateet ovat aiheuttaneet viime yönä uusia patojen murtumisia ja yhä uusia alueita joutuu veden valtaan. Tilannetta voi seurata http://www.bangkokpost.net/ . Paikalle on lähetetty armejan joukkoja, työkoneita ja helikoptereita. Useita kyliä on ilmeisesti kokonaan vielä veden saartamana.
-tumppi-
Uttaradit, jossa työskentelevät Vappu ja Inkeri Himanen, on yksi pahimmin kärsineistä alueista. Uutisten mukaan vesi nousi pahimmillaan kolmeen metriin eli monet talot ovat olleet täysin veden vallassa. Olin eilen yhteydessä Vappuun ja hän sanoi veden jo laskeneen kirkosta ja että Phitsanulokin seurakunnasta oli jo tullut apujoukkoja paikalle. Kirkossa vesi oli ollut 2 metrin korkeudessa ja juuri remontoitua kirkkoa joudutaan taas kunnostamaan. Veden alle jäi myös auto ja kolme mopoa. Ilmeisesti äänentoisto ja penkit joudutaan myös uusimaan. Seuraamme tilannetta ja tarvittaessa lähdemme myös paikalle auttamaan.
Uutisten mukaan tulva vaikuttaa noin 80 000 ihmisen elämään ja yli 100 uskotaan kuolleen. Kateissa on vielä useita kymmeniä. Ilmeisesti jatkuneet sateet ovat aiheuttaneet viime yönä uusia patojen murtumisia ja yhä uusia alueita joutuu veden valtaan. Tilannetta voi seurata http://www.bangkokpost.net/ . Paikalle on lähetetty armejan joukkoja, työkoneita ja helikoptereita. Useita kyliä on ilmeisesti kokonaan vielä veden saartamana.
-tumppi-
15.5.06
varsinainen yö
Hieman pää pyörällä heräsimme tähän aamuun...
Ensinnäkin illalla ja yöllä satoi kovasti, ja kattomme alkoi vuotaa ainakin kahdesta kohtaa. Yöllä sitten kuuntelimme, kun ämpärin pohjalle vesi ropisi... Tämä oli vasta ensimmäinen kunnon sade meilläpäin, ja sateiden pitäisi muutaman kuukauden ajan jatkua.. Hyvin siis alkoi sadekausi!
Sitten aamulla soi minun puhelimeni herätyskello. Tosi jähmeää oli nousta ylös. Saga tuli vastaan rappusissa ja puoliunessa siirryimme aamupalalle. Kun puolet kahvikupillisesta oli juotu, Tumppi tokaisi: "Toivottavasti olet asentanut tuon mikron kellon väärään aikaan." Se näytti vähän yli kuutta. Kömmin keittiöön, siellä sama tulos. Kännykkäni kello oli jotenkin omituisesti yön aikana siirtynyt tunnin eteenpäin ja herätti meidät siis tunnin liian aikaisin! No, kerrankin aamu, että ei ole liian kiire!
Kolmas asia on tämä omituinen kylmyys! Aamulla herätessämme mittari näytti juuri ja juuri +20 astetta. Taivas on paksun pilvikerroksen peittämä ja tuuleekin hieman. Siis paleltaa! Etsimme lapsille pitkälahkeisia housuja kouluun, ja itsekin etsin villatakkia päälleni. Kylmä ja kostea tuo mieleeni englannin koleat talvikuukaudet.
Ai niin, tosiaan, tänään täällä Thaimaassa on ensimmäinen päivä kesäloman jälkeen, jolloin lapset palaavat kouluun - ja samoin me kielikoululaiset. Tokihan syksyllä on villatakilla ja sateenvarjoa käyttöä Suomessakin! Toivottavasti teidän kattonne on tilkitty kuitenkin paremmin kuin meidän...
Ensinnäkin illalla ja yöllä satoi kovasti, ja kattomme alkoi vuotaa ainakin kahdesta kohtaa. Yöllä sitten kuuntelimme, kun ämpärin pohjalle vesi ropisi... Tämä oli vasta ensimmäinen kunnon sade meilläpäin, ja sateiden pitäisi muutaman kuukauden ajan jatkua.. Hyvin siis alkoi sadekausi!
Sitten aamulla soi minun puhelimeni herätyskello. Tosi jähmeää oli nousta ylös. Saga tuli vastaan rappusissa ja puoliunessa siirryimme aamupalalle. Kun puolet kahvikupillisesta oli juotu, Tumppi tokaisi: "Toivottavasti olet asentanut tuon mikron kellon väärään aikaan." Se näytti vähän yli kuutta. Kömmin keittiöön, siellä sama tulos. Kännykkäni kello oli jotenkin omituisesti yön aikana siirtynyt tunnin eteenpäin ja herätti meidät siis tunnin liian aikaisin! No, kerrankin aamu, että ei ole liian kiire!
Kolmas asia on tämä omituinen kylmyys! Aamulla herätessämme mittari näytti juuri ja juuri +20 astetta. Taivas on paksun pilvikerroksen peittämä ja tuuleekin hieman. Siis paleltaa! Etsimme lapsille pitkälahkeisia housuja kouluun, ja itsekin etsin villatakkia päälleni. Kylmä ja kostea tuo mieleeni englannin koleat talvikuukaudet.
Ai niin, tosiaan, tänään täällä Thaimaassa on ensimmäinen päivä kesäloman jälkeen, jolloin lapset palaavat kouluun - ja samoin me kielikoululaiset. Tokihan syksyllä on villatakilla ja sateenvarjoa käyttöä Suomessakin! Toivottavasti teidän kattonne on tilkitty kuitenkin paremmin kuin meidän...
14.5.06
Toukokuuta
Hyvää Äitienpäivää!
Tämänvuotinen äitienpäivä on ollut minulle monella tapaa erilainen, kuin aiempina vuosina. Ensimmäinen ihme oli se, kun heräsin aamulla vähän ennen puolta kahdeksaa siihen, kun Tumppi lauloi!! Ketkä vain yhtään Tumppia tuntevat, niin ymmärtävät Suuren Hämmästykseni :) Lapset pomppivat, ja unohtivat laulaa kokonaan, ja jollakin äiti oli saatava hereille! Sagan piirtämä kortti ja paketti tulivat sänkyyn, mutta kahville piti siirtyä alakertaan pöydän ääreen.. Säästyy lakanapyykiltä, kun ei yritä juoda lasten kanssa kahvia sängyssä! Toisena yllätyksenä alakerrassa odotti hieno suklaakakku, jonka Saga ja Tumppi olivat illalla salakuljettaneet leipomosta. (täällä on nuo ostokakut hieman halvempia kuin Suomessa...) Hyvältä maistui aamukahvit!
Kuuma kausi on vaihtumassa sadekauteen, ja tämä päivä on ollut harmaa ja sateinen. Lämpömittari näytti sateella vain +23, joten varpaita jo kovasti paleltaa!! Viime viikolla vielä oli joka päivä 35-38 astetta, joten tämä 15 asteen pudotus lämpötilassa tuntuu jo!
Meillä on takana nyt parin viikon loma, kun minun vanhempani olivat vierailulla luonamme. Kävimme hakemassa heidät kaksi viikkoa sitten Hua Hinistä, jossa heillä oli hotelli. Vietimme yhdessä pari päivää rannalla, ja sitten lähdimme ajamaan takaisin pohjoisen suuntaan. Tullessa pysähdyimme Phitsanulokissa ja yövyimme siellä tutun thailaisen pastoripariskunnan, Kasemin ja Kapkamin luona –tai tarkemmin sanottuna lastenkodilla. Äidilläni on jo useamman vuoden ajan ollut kummityttö tuolta, ja nyt he vihdoin tapasivat! Tapasimme myös muiden sukulaistemme ja tuttaviemme kummilapsia. Käänsin Kapkamin kanssa Suomesta tulleita kummikirjeitä (siis suomesta thaiksi), jotka sitten annoimme lapsille. Suloisia ja ystävällisiä lapsia, joilla monilla on todella rankkoja vaiheita elämässään ollut.
Phitsanulokista jatkoimme kotiin Chiang Maihin. Käytimme mummua ja pappaa muutamassa paikassa, mm. kasvitieteellisessä puutarhassa Queen Sirikit Botanic Gardenissa, jossa näimme upeita kasveja ja kukkia.
Paljon mummon ja papan ajasta kului lasten leikkihuoneessa Sagan ja Danielin kanssa touhutessa. Mummon nähtiin useampaan otteeseen pyyhkivän hikeä otsaltaan leikkien tuoksinassa! Nopeasti nuo kaksi viikkoa kuluivat, eilen illalla sitten olimme saattamassa mummua ja pappaa lentokentälle, josta he jatkoivat Bangkokin kautta Suomeen. Suru oli Sagalla kova, kun ei päässyt lähtemään Suomeen mummun ja papan mukana... Aamulla hän jo sitten mietti, että kukahan mahtaa tulla seuraavana kyläilemään... Me emme tiedä, mutta oletko se sinä??
-kirsi-
Tämänvuotinen äitienpäivä on ollut minulle monella tapaa erilainen, kuin aiempina vuosina. Ensimmäinen ihme oli se, kun heräsin aamulla vähän ennen puolta kahdeksaa siihen, kun Tumppi lauloi!! Ketkä vain yhtään Tumppia tuntevat, niin ymmärtävät Suuren Hämmästykseni :) Lapset pomppivat, ja unohtivat laulaa kokonaan, ja jollakin äiti oli saatava hereille! Sagan piirtämä kortti ja paketti tulivat sänkyyn, mutta kahville piti siirtyä alakertaan pöydän ääreen.. Säästyy lakanapyykiltä, kun ei yritä juoda lasten kanssa kahvia sängyssä! Toisena yllätyksenä alakerrassa odotti hieno suklaakakku, jonka Saga ja Tumppi olivat illalla salakuljettaneet leipomosta. (täällä on nuo ostokakut hieman halvempia kuin Suomessa...) Hyvältä maistui aamukahvit!
Kuuma kausi on vaihtumassa sadekauteen, ja tämä päivä on ollut harmaa ja sateinen. Lämpömittari näytti sateella vain +23, joten varpaita jo kovasti paleltaa!! Viime viikolla vielä oli joka päivä 35-38 astetta, joten tämä 15 asteen pudotus lämpötilassa tuntuu jo!
Meillä on takana nyt parin viikon loma, kun minun vanhempani olivat vierailulla luonamme. Kävimme hakemassa heidät kaksi viikkoa sitten Hua Hinistä, jossa heillä oli hotelli. Vietimme yhdessä pari päivää rannalla, ja sitten lähdimme ajamaan takaisin pohjoisen suuntaan. Tullessa pysähdyimme Phitsanulokissa ja yövyimme siellä tutun thailaisen pastoripariskunnan, Kasemin ja Kapkamin luona –tai tarkemmin sanottuna lastenkodilla. Äidilläni on jo useamman vuoden ajan ollut kummityttö tuolta, ja nyt he vihdoin tapasivat! Tapasimme myös muiden sukulaistemme ja tuttaviemme kummilapsia. Käänsin Kapkamin kanssa Suomesta tulleita kummikirjeitä (siis suomesta thaiksi), jotka sitten annoimme lapsille. Suloisia ja ystävällisiä lapsia, joilla monilla on todella rankkoja vaiheita elämässään ollut.
Phitsanulokista jatkoimme kotiin Chiang Maihin. Käytimme mummua ja pappaa muutamassa paikassa, mm. kasvitieteellisessä puutarhassa Queen Sirikit Botanic Gardenissa, jossa näimme upeita kasveja ja kukkia.
Paljon mummon ja papan ajasta kului lasten leikkihuoneessa Sagan ja Danielin kanssa touhutessa. Mummon nähtiin useampaan otteeseen pyyhkivän hikeä otsaltaan leikkien tuoksinassa! Nopeasti nuo kaksi viikkoa kuluivat, eilen illalla sitten olimme saattamassa mummua ja pappaa lentokentälle, josta he jatkoivat Bangkokin kautta Suomeen. Suru oli Sagalla kova, kun ei päässyt lähtemään Suomeen mummun ja papan mukana... Aamulla hän jo sitten mietti, että kukahan mahtaa tulla seuraavana kyläilemään... Me emme tiedä, mutta oletko se sinä??
-kirsi-
27.4.06
Puoli vuotta
Lähes huomaamatta tuli puoli vuotta täyteen täällä uudella maalla. Arki rullaa ja opiskelut etenevät.
Viime viikolla oli sitten Sagan vuoro olla kipeänä, oli 3-4 päivää kuumeessa. Nyt yskä ja nuha vaivaavat molempia lapsia. Kuumuus ja pitkät sairastelut ovat vieneet voimia kovasti, ja kaikki olemme aikalailla väsyneitä. Kaiken tämän keskellä, vaikka fyysisesti voimat ovat poissa, olemme kokeneet, että henkisesti olemme nyt voiton puolella tässä jo kuukauden kestäneessä taistelussa! Taivaan Isä on ollut armollinen ja kantanut meitä käsivarsillaan.
Kiitos kaikille, jotka olette meitä rukouksin muistaneet!!!
Huomenna matkaamme muutamaksi päiväksi etelään, menemme vastaanottamaan Kirsin vanhempia, joiden kanssa palaamme ensi viikolla takaisin tänne pohjoiseen. Saga ja Daniel odottavat jo kovasti mummua ja pappaa!! Kilometrejä auton mittariin tulee tuolla matkalla lähes 2000, ja enkelivartiot ovat jälleen toivottu matkaseura.
Viime viikolla oli sitten Sagan vuoro olla kipeänä, oli 3-4 päivää kuumeessa. Nyt yskä ja nuha vaivaavat molempia lapsia. Kuumuus ja pitkät sairastelut ovat vieneet voimia kovasti, ja kaikki olemme aikalailla väsyneitä. Kaiken tämän keskellä, vaikka fyysisesti voimat ovat poissa, olemme kokeneet, että henkisesti olemme nyt voiton puolella tässä jo kuukauden kestäneessä taistelussa! Taivaan Isä on ollut armollinen ja kantanut meitä käsivarsillaan.
Kiitos kaikille, jotka olette meitä rukouksin muistaneet!!!
Huomenna matkaamme muutamaksi päiväksi etelään, menemme vastaanottamaan Kirsin vanhempia, joiden kanssa palaamme ensi viikolla takaisin tänne pohjoiseen. Saga ja Daniel odottavat jo kovasti mummua ja pappaa!! Kilometrejä auton mittariin tulee tuolla matkalla lähes 2000, ja enkelivartiot ovat jälleen toivottu matkaseura.
16.4.06
Songkrania ja pääsiäistä
Tähän viikkoon on mahtunut jälleen monenlaista "Arkea ja juhlaa". Arkisena elämän on pitänyt perheen miesväen sairastelu (jälleen kumpikin reippaassa mahataudissa oksenteluineen). Juhlia on riittänyt kaksin kappalein, sekä kristillisiä että buddhalaisia, suomalaisittain ja thailaisittain vietettynä. Sairasteluiden jälkeen ainakin lapset ovat nauttineet "lomasta" kotona - ja juhlien tavoista...
Edellisestä taudista selvittyämme meni noin viikko "terveiden kirjoissa". Tosin senkin ajan Danilla oli/on flunssa, yskii öisin varsinkin tosi kovasti. Tiistai-iltana Daniel alkoi taas yllättäen oksentaa, mutta tälläkertaa tauti talttui vuorokaudessa ja parin päivän jälkeen Dani oli jo taas vauhdikas oma itsensä. Sitten aloitti Tumppi oksentelun, ja jatkoi pari vuorokautta. Jouduimme jälleen perumaan kielitunteja Tumpin huonon kunnon vuoksi.
Samaan aikaan pääsiäisen kanssa Thaimaassa vietetään yhtä vuoden suurimmista juhlista, Songkrania (http://www.thailandlife.com/songkran.htm). Se on kuunkiertoon perustuvan vuosisyklin mukainen thailainen Uuden vuoden juhla, vaikkakin virallisesti täälläkin vuosi vaihtuu 1. tammikuuta (ja vuosiluku siis on 2549). Songkran on myös eräänlainen "kiitollisuuden juhla", perhesiteet ovat tärkeitä, vanhempia ihmisiä kunnioitetaan pirskottamalla näiden ranteille vettä. Samoin tehdään munkeille ja Buddhan patsaille,joita on tuotu jokaisen ostoskeskuksen ja kaupankin edustoille (siis patsaita..) Siellä ihmiset ovat saaneet käydä valelemassa patsaita ruusuvedellä. Vanhan vuoden päätteeksi ihmiset myös puhdistivat talonsa, jotta uusi vuosi voidaan aloittaa puhtaasti. Tämä veden pirskottelu ja puhdistutumisriitit ovat muuntuneet niin, että tänä päivänä juhla on ulospäin ainakin paljolti vedenheittelyjuhla - kaikki kastellaan, kenet vain voidaan... Kaduilla kulkee kymmenittäin lava-autoja, joiden lavalle on lastattu kymmenkunta lasta tai nuorta ja muutama iso saavillinen vettä. Sieltä on hyvä heitellä vettä muiden kulkijoiden joukkoon.. Samoin tienvarret ovat täynnä joukkioita, jotka ovat varustautuneet vesiletkuin ja ämpärein. Näyttää hauskalta. Mopoilijoiden kokemukset juhlasta voivat tosin olla erilaiset kuin meidän "umpiautolla" kulkevien (kts. Monosten sivuilta heidän kokemuksiaan... http://www.monoset.blogspot.com/) Valitettavasti myös vaaratilanteita syntyy,kun mopoilijat koittavat väistää vesisuihkuja "moottoritielläkin"..
Kastumista lieventää se asia, että on todellakin vuoden kuumin aika, lämpötila liikkuu 35-40 asteen tuntumassa, joten hieman viilennystä jo kaipaakin. Meidänkin pihassa on siis vesi lentänyt ja muiden kylän lasten kanssa on myös juostu peräkkäin pitkin katuja vesipyssyjen kanssa.. Ja hauskaa on!! (Sanuk maak!)
Pääsiäistä on tehty Sagan kanssa askartelemalla. On piirretty ja väritetty, muovailtu "taikataikinasta" pupuja ja tipuja ja sitten maalattu niitä. Saga on kuunnellut Vesseliraamattua ahkerasti, ja ehti kuunnella sekä Vanhan Testamentin ensimmäisen pääsiäisen kuin Uuden Testamentinkin pääsiäistapahtumat. Olemme viettäneet siis varsin rauhallisen pääsiäisen kotona. Huomenna maanantaina meillä alkaa taas arki ja opiskelut.
Olemme tänä pääsiäisenä jälleen iloinneet siitä uutisesta, että Jeesus kuoli ristillä meidän tähtemme. Mutta Hän ei jäänyt hautaan, vaan nousi ylös!
Edellisestä taudista selvittyämme meni noin viikko "terveiden kirjoissa". Tosin senkin ajan Danilla oli/on flunssa, yskii öisin varsinkin tosi kovasti. Tiistai-iltana Daniel alkoi taas yllättäen oksentaa, mutta tälläkertaa tauti talttui vuorokaudessa ja parin päivän jälkeen Dani oli jo taas vauhdikas oma itsensä. Sitten aloitti Tumppi oksentelun, ja jatkoi pari vuorokautta. Jouduimme jälleen perumaan kielitunteja Tumpin huonon kunnon vuoksi.
Samaan aikaan pääsiäisen kanssa Thaimaassa vietetään yhtä vuoden suurimmista juhlista, Songkrania (http://www.thailandlife.com/songkran.htm). Se on kuunkiertoon perustuvan vuosisyklin mukainen thailainen Uuden vuoden juhla, vaikkakin virallisesti täälläkin vuosi vaihtuu 1. tammikuuta (ja vuosiluku siis on 2549). Songkran on myös eräänlainen "kiitollisuuden juhla", perhesiteet ovat tärkeitä, vanhempia ihmisiä kunnioitetaan pirskottamalla näiden ranteille vettä. Samoin tehdään munkeille ja Buddhan patsaille,joita on tuotu jokaisen ostoskeskuksen ja kaupankin edustoille (siis patsaita..) Siellä ihmiset ovat saaneet käydä valelemassa patsaita ruusuvedellä. Vanhan vuoden päätteeksi ihmiset myös puhdistivat talonsa, jotta uusi vuosi voidaan aloittaa puhtaasti. Tämä veden pirskottelu ja puhdistutumisriitit ovat muuntuneet niin, että tänä päivänä juhla on ulospäin ainakin paljolti vedenheittelyjuhla - kaikki kastellaan, kenet vain voidaan... Kaduilla kulkee kymmenittäin lava-autoja, joiden lavalle on lastattu kymmenkunta lasta tai nuorta ja muutama iso saavillinen vettä. Sieltä on hyvä heitellä vettä muiden kulkijoiden joukkoon.. Samoin tienvarret ovat täynnä joukkioita, jotka ovat varustautuneet vesiletkuin ja ämpärein. Näyttää hauskalta. Mopoilijoiden kokemukset juhlasta voivat tosin olla erilaiset kuin meidän "umpiautolla" kulkevien (kts. Monosten sivuilta heidän kokemuksiaan... http://www.monoset.blogspot.com/) Valitettavasti myös vaaratilanteita syntyy,kun mopoilijat koittavat väistää vesisuihkuja "moottoritielläkin"..
Kastumista lieventää se asia, että on todellakin vuoden kuumin aika, lämpötila liikkuu 35-40 asteen tuntumassa, joten hieman viilennystä jo kaipaakin. Meidänkin pihassa on siis vesi lentänyt ja muiden kylän lasten kanssa on myös juostu peräkkäin pitkin katuja vesipyssyjen kanssa.. Ja hauskaa on!! (Sanuk maak!)
Pääsiäistä on tehty Sagan kanssa askartelemalla. On piirretty ja väritetty, muovailtu "taikataikinasta" pupuja ja tipuja ja sitten maalattu niitä. Saga on kuunnellut Vesseliraamattua ahkerasti, ja ehti kuunnella sekä Vanhan Testamentin ensimmäisen pääsiäisen kuin Uuden Testamentinkin pääsiäistapahtumat. Olemme viettäneet siis varsin rauhallisen pääsiäisen kotona. Huomenna maanantaina meillä alkaa taas arki ja opiskelut.
Olemme tänä pääsiäisenä jälleen iloinneet siitä uutisesta, että Jeesus kuoli ristillä meidän tähtemme. Mutta Hän ei jäänyt hautaan, vaan nousi ylös!
9.4.06
Viikkovilinää
April 09
Viikkovilinää
Arki rullaa jälleen. Kielenopiskelu jatkuu sairasloman jälkeen vauhdilla ja lämmin ilma saa hien virtaamaan. Muutenkin on riittänyt pientä touhua kaiken normaalin ohella.
Autokorjaamolla
Maanantaina olimme kielituntien jälkeen lähdössä asioille, mutta auto ei käynnistynytkään. Tumppi arveli vian olevan akussa, joka oli ostettu noin 3 kuukautta sitten. Akun kyljessä oli liikkeen tarra, ja puhelinnumero, jonne soitto. Noin 10 minuutin kuluttua mies ajoi pihaan mopolla, akku sidottuna mopon penkille. Korjaaja tarkisti akun kunnon, ja vaihtoi tuomansa akun paikalleen. Auto ei yhäkään käynnistynyt, joten vika arveltiin olevan startissa. Työnsimme auton käyntiin ja sitten korjaamolle, josta mies toi Tumpin takaisin kotiin ja lupasi auton olevan valmis kolmen tunnin kuluttua. Näin oli, ja startin korjaus onnistui.
Myrkyttäjiä
Pihassamme on näkynyt lastemme lisäksi jos jonkinnäköistä viipeltäjää käärmeistä juoksujalkaisiin ja skorpioniin sekä monenkokoisia ja -näköisiä muurahaisia. Vuokraemäntämme ehdotti kuukausittaista myrkytystä talossamme. Ensimmäisellä kerralla pihaan ajoi kuuden miehen porukka, jotka myrkyttivät myös pihapiirin, jatkossa riittää sisätilojen myrkyttäminen. Myrkky on todella vahvan hajuista, joten myrkyttäjän tulo tietää pikaista pakenemista pois kotoa, palata saa kuitenkin parin tunnin päästä. Tämän viikon myrkyttäjän jäljiltä keittiön oven alta paljastui juoksujalkaisten ”pesäkolo”, mittaa ötököillä oli n. 3- 7 cm (Lue lisää juoksujalkaisista suomeksi täältä) Daniel on varsin kiinnostunut kaikista ”muura-häkeistä” (niin hän kutsuu kaikkia ötököitä), juoksee jokaisen ötökän perässä ja haluaisi ottaa ne mieluiten syliinsä... Välillä äitinä pelottaa, mutta joka hetki en voi Danin askelia valvoa. Siispä luotan enkeli-vartioon ja koitan vain opettaa Dania, ettei saa koskea... (arvatkaa vaan, uskooko?! Ne kun on NIIIIN mielenkiintoisia)
Hedelmistään puu tunnetaan... jos tunnistetaan!
Pihassamme kasvaa useammanlaisia puita ja nyt yllätykseksemme lähes jokaisessa puussa on jonkunnäköisiä ”hedelmiä”. Etupihan puussa kasvaa tamarindeja ja takapihan puusta löytyy mangoja, muutamasta muusta puusta vielä suomeksi määrittelemättömiä hedelmiä. Lapset osallistuivat innolla erään puun hedelmien poimintaan ja koemaisteluun, vaikka kirpeitä olivatkin!
Viikkovilinää
Arki rullaa jälleen. Kielenopiskelu jatkuu sairasloman jälkeen vauhdilla ja lämmin ilma saa hien virtaamaan. Muutenkin on riittänyt pientä touhua kaiken normaalin ohella.
Autokorjaamolla
Maanantaina olimme kielituntien jälkeen lähdössä asioille, mutta auto ei käynnistynytkään. Tumppi arveli vian olevan akussa, joka oli ostettu noin 3 kuukautta sitten. Akun kyljessä oli liikkeen tarra, ja puhelinnumero, jonne soitto. Noin 10 minuutin kuluttua mies ajoi pihaan mopolla, akku sidottuna mopon penkille. Korjaaja tarkisti akun kunnon, ja vaihtoi tuomansa akun paikalleen. Auto ei yhäkään käynnistynyt, joten vika arveltiin olevan startissa. Työnsimme auton käyntiin ja sitten korjaamolle, josta mies toi Tumpin takaisin kotiin ja lupasi auton olevan valmis kolmen tunnin kuluttua. Näin oli, ja startin korjaus onnistui.
Myrkyttäjiä
Pihassamme on näkynyt lastemme lisäksi jos jonkinnäköistä viipeltäjää käärmeistä juoksujalkaisiin ja skorpioniin sekä monenkokoisia ja -näköisiä muurahaisia. Vuokraemäntämme ehdotti kuukausittaista myrkytystä talossamme. Ensimmäisellä kerralla pihaan ajoi kuuden miehen porukka, jotka myrkyttivät myös pihapiirin, jatkossa riittää sisätilojen myrkyttäminen. Myrkky on todella vahvan hajuista, joten myrkyttäjän tulo tietää pikaista pakenemista pois kotoa, palata saa kuitenkin parin tunnin päästä. Tämän viikon myrkyttäjän jäljiltä keittiön oven alta paljastui juoksujalkaisten ”pesäkolo”, mittaa ötököillä oli n. 3- 7 cm (Lue lisää juoksujalkaisista suomeksi täältä) Daniel on varsin kiinnostunut kaikista ”muura-häkeistä” (niin hän kutsuu kaikkia ötököitä), juoksee jokaisen ötökän perässä ja haluaisi ottaa ne mieluiten syliinsä... Välillä äitinä pelottaa, mutta joka hetki en voi Danin askelia valvoa. Siispä luotan enkeli-vartioon ja koitan vain opettaa Dania, ettei saa koskea... (arvatkaa vaan, uskooko?! Ne kun on NIIIIN mielenkiintoisia)
Hedelmistään puu tunnetaan... jos tunnistetaan!
Pihassamme kasvaa useammanlaisia puita ja nyt yllätykseksemme lähes jokaisessa puussa on jonkunnäköisiä ”hedelmiä”. Etupihan puussa kasvaa tamarindeja ja takapihan puusta löytyy mangoja, muutamasta muusta puusta vielä suomeksi määrittelemättömiä hedelmiä. Lapset osallistuivat innolla erään puun hedelmien poimintaan ja koemaisteluun, vaikka kirpeitä olivatkin!
31.3.06
:)
Tämä päivä valkeni mukavissa merkeissä. Sagalla ei enää kuumetta, Danin ripulointi loppunut ja Tumppikaan ei enää oksenna. Näiden lisäksi kiitosaiheena myös se, että Kirsi näyttää säästyneen taudilta.
Iso kiitos jälleen esirukouksistanne!
Elämä alkaa voittaa!!
Iso kiitos jälleen esirukouksistanne!
Elämä alkaa voittaa!!
30.3.06
Lisää potilaita
Daniel on jo hieman parempi, jotain silloin tällöin jo huolii suuhunsa. Nyt vuorostaan Saga oli viime yönä kuumeessa, pientä lämpöä ollut jo monta päivää. Sagalla lieviä flunssan oireita. Tumpilla taasen tuo mahapuoli vetää olon heikoksi, oksentaa ja ripuloi myös ja tämä päivä on mennyt petissä Danielin kanssa...
Kiitos kaikille meitä muistaneille! Rukoukset ovat kantaneet ja viestit lohduttaneet!
Kiitos kaikille meitä muistaneille! Rukoukset ovat kantaneet ja viestit lohduttaneet!
29.3.06
Väsynyt perhe
Illalla palasimme sairaalasta jo huomattavasti virkeämmän pojan kanssa. Yö meni suht' rauhallisesti, eikä kuumettakaan ole enää ollut.
Ripulointi yhä jatkuu, ja Dani on todella väsynyt ja itkuinen, eikä yhäkään saada syömään eikä juomaan oikein mitään. Koko perhe alkaa olla jo todella väsyneitä.
Joten jäämme jälleen Taivaallisen Isämme käsivarsille, ja sulkeudumme esirukouksiinne, ystävät!
Ripulointi yhä jatkuu, ja Dani on todella väsynyt ja itkuinen, eikä yhäkään saada syömään eikä juomaan oikein mitään. Koko perhe alkaa olla jo todella väsyneitä.
Joten jäämme jälleen Taivaallisen Isämme käsivarsille, ja sulkeudumme esirukouksiinne, ystävät!
28.3.06
Danin sairaalareissu
Taas olemme saaneet uusia kokemuksia täältä kaukaa Kaakkois-Aasiasta. Tällä kertaa siis tutustuimme sairaalaelämään, tosin tapa oli hieman epämukava...
Lauantaina olimme illalla lasten kanssa syömässä ostoskeskuksessa, ja kun palasimme kotiin, kaikki oli normaalisti. Dani nukahti hyvin, mutta puolenyön aikaan heräsimme Danin itkuun: oli oksentanut sänkyyn ja lattialle yrittäessään kömpiä sängystään pois. Otimme hänet makuuhuoneemme lattialle nukkumaan, ja parin tunnin sisällä hän oksensi vielä pari kertaa rajusti. Aamuyön Dani nukkui suht’ hyvin. Aamulla sitten hän alkoi ripuloida ja oksentaa jokaisen vesitipankin parin minuutin sisällä, kun oli jotain suuhunsa saanut. Jo puolenpäivän aikaan Dani oli aivan nuutunut, ei pysynyt enää jaloillaan ja torkkui sylissä. Dani nukkui pitkät unet, ja neljän tunnin unien jälkeen, kun menin herättelemään, en meinannut saada häntä hereille. Silmät pyörähtelivät päässä ja poika oli veltto. Silloin päätimme lähteä sairaalaan, kun pissaakaan ei ollut koko päivänä tullut, ja nestettä ei oltu saatu menemään ilman oksentamista.
Saga vietiin naapuriin Kristiinan ja Arton luokse muun perheen lähtiessä toiselle puolen kaupunkia RAM 1-sairaalaan. Meidät ohjattiin lastentautien puolelle, jossa noin puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme lastenlääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli todella miellyttävä nainen, puhui hyvää englantia, ja tuntui muutenkin hyvältä. Tutkittaessa Dani makasi pöydällä, ei reagoinut mitenkään. Lääkäri arveli syyksi ruokamyrkytystä voimakkaiden ja nopeiden oireiden vuoksi ja passitti meidät osastolle. Yksityishuone oli kuin hotellissa keittiönurkkauksineen, mikroineen ja internet-yhteyksineen.
Kolme hoitajaa tuli pukemaan Danin sairaalavaatteisiin, ottamaan verikokeita ja laittamaan tippakanyyliä. Danin huonosta kunnosta kertoo sekin, että ei herännyt verikokeiden ottoon, heräsi tippaa laitettaessa, mutta ei päästänyt silloinkaan ääntäkään... Tiputus aloitettiin heti verikokeiden oton jälkeen ja Dani nukahti pian. Yö meni suhteellisen rauhallisesti, hoitajat kävivät parin tunnin välein mittaamassa lämpöä ja katsomassa kuntoa. Aamulla kuume äkisti alkoi nousta ja ripulointi jatkui, vaikkakin oksentelua ei enää ollut. Kuume nousi yli 39:n asteen ja sitten alkoikin kuumeen alentaminen monenlaisin lääkkein. Kuume ensin laski pari kertaa, mutta sitten pian nousi yli neljänkymmenen. Koska Danielilla on taustalla kuumekouristus, määräsi lääkäri kouristusten estoon rauhoittavaa lääkettä, koska kuumetta ei saatu alas. Nesteytystä jatkettiin, koska Dani ei kuumeisena ottanut suun kautta juurikaan mitään. Maha oli sekaisin, ja edes kuumeisena Dani ei suostunut tekemään mitään vaippaan, vaan joka kerta oli mentävä vessaan. Siellä kaksin käsin pitelimme häntä pöntöllä, kun hän ei itse jaksanut pitää edes päätään pystyssä... Surkean näköinen Dani oli, eikä ollenkaan oma itsensä, kun vain makasi kaiken aikaa sängyssä...
Illalla äiti oli jo aivan väsynyt ja itkuinen, joten päätettiin vaihtaa vuoroja, eli minä lähdin Sagan kanssa vuorostaan kotiin ja Tumppi jäi Danin kanssa sairaalaan.
Ma-ti-välisenä yönä kuume vielä kipusi neljäänkymmeneen ja sitä lääkittiin ja Dania valeltiin viileällä vedellä. Aamulla kuume oli laskenut, eikä ole enää sen jälkeen noussut. Yhäkin pientä lämpöä on, mutta se ei Daniakaan enää haittaa. Kun saavuimme Sagan kanssa sairaalaan aamuyhdeksältä, odotti petissä jo istumassa pirteä pieni mies, joka ensimmäistä kertaa kahteen päivään puhui jo kunnolla ja huusi: ”Äiti tuli!” Ihanalta tuntui, ja huulilta nousi spontaani: KIITOS JEESUS! Dani on takaisin elävien kirjoissa!
Huomenna tulemme vielä takaisin sairaalaan näytille, kun Daniel ei ole häävisti syönyt/juonut , että paraneminen lähtee varmasti käyntiin.
Eilen lääkärin käydessä katsomassa Dania, hän kysyi, mitä teemme täällä. Kerroin, että olemme lähettejä, nyt opiskelemme kieltä. Hän sanoi, että meillä onkin kova työ opiskella Raamattua thaiksi, se kun on kirjoitettu ”Kuninkaitten kielellä”. Keskustelimme jonkun sanan aiheesta. Tänään kun hän tuli tekemään kotiinlähtötarkastusta, hän sanoi, että ”Lapset ovat Jumalan lahja, eikö olekin niin?” Vastasin, että olemme kiitollisia Jumalalle, että saimme Danin takaisin. Hän myönteli, ja lähtiessään hän toivotti meille vielä Jumalan siunausta.
Sairaalareissumme sai siis onnellisen lopun. Nyt Dani jo juoksee ympäriinsä ja pomppii tuolilta toiselle.. On oma IHANAN VILKAS itsensä!
Kiitos kaikille teille, jotka muistitte Danielia ja koko perhettä rukouksin! Tänään huuliltamme nousee kiitosrukous, jälleen Hän kuuli, auttoi ja kantoi!
Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa
ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
Sillä suuri on sinun armosi
ja ulottuu ylitse taivasten
ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.
Ps 108:4-5
Lauantaina olimme illalla lasten kanssa syömässä ostoskeskuksessa, ja kun palasimme kotiin, kaikki oli normaalisti. Dani nukahti hyvin, mutta puolenyön aikaan heräsimme Danin itkuun: oli oksentanut sänkyyn ja lattialle yrittäessään kömpiä sängystään pois. Otimme hänet makuuhuoneemme lattialle nukkumaan, ja parin tunnin sisällä hän oksensi vielä pari kertaa rajusti. Aamuyön Dani nukkui suht’ hyvin. Aamulla sitten hän alkoi ripuloida ja oksentaa jokaisen vesitipankin parin minuutin sisällä, kun oli jotain suuhunsa saanut. Jo puolenpäivän aikaan Dani oli aivan nuutunut, ei pysynyt enää jaloillaan ja torkkui sylissä. Dani nukkui pitkät unet, ja neljän tunnin unien jälkeen, kun menin herättelemään, en meinannut saada häntä hereille. Silmät pyörähtelivät päässä ja poika oli veltto. Silloin päätimme lähteä sairaalaan, kun pissaakaan ei ollut koko päivänä tullut, ja nestettä ei oltu saatu menemään ilman oksentamista.
Saga vietiin naapuriin Kristiinan ja Arton luokse muun perheen lähtiessä toiselle puolen kaupunkia RAM 1-sairaalaan. Meidät ohjattiin lastentautien puolelle, jossa noin puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme lastenlääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli todella miellyttävä nainen, puhui hyvää englantia, ja tuntui muutenkin hyvältä. Tutkittaessa Dani makasi pöydällä, ei reagoinut mitenkään. Lääkäri arveli syyksi ruokamyrkytystä voimakkaiden ja nopeiden oireiden vuoksi ja passitti meidät osastolle. Yksityishuone oli kuin hotellissa keittiönurkkauksineen, mikroineen ja internet-yhteyksineen.
Kolme hoitajaa tuli pukemaan Danin sairaalavaatteisiin, ottamaan verikokeita ja laittamaan tippakanyyliä. Danin huonosta kunnosta kertoo sekin, että ei herännyt verikokeiden ottoon, heräsi tippaa laitettaessa, mutta ei päästänyt silloinkaan ääntäkään... Tiputus aloitettiin heti verikokeiden oton jälkeen ja Dani nukahti pian. Yö meni suhteellisen rauhallisesti, hoitajat kävivät parin tunnin välein mittaamassa lämpöä ja katsomassa kuntoa. Aamulla kuume äkisti alkoi nousta ja ripulointi jatkui, vaikkakin oksentelua ei enää ollut. Kuume nousi yli 39:n asteen ja sitten alkoikin kuumeen alentaminen monenlaisin lääkkein. Kuume ensin laski pari kertaa, mutta sitten pian nousi yli neljänkymmenen. Koska Danielilla on taustalla kuumekouristus, määräsi lääkäri kouristusten estoon rauhoittavaa lääkettä, koska kuumetta ei saatu alas. Nesteytystä jatkettiin, koska Dani ei kuumeisena ottanut suun kautta juurikaan mitään. Maha oli sekaisin, ja edes kuumeisena Dani ei suostunut tekemään mitään vaippaan, vaan joka kerta oli mentävä vessaan. Siellä kaksin käsin pitelimme häntä pöntöllä, kun hän ei itse jaksanut pitää edes päätään pystyssä... Surkean näköinen Dani oli, eikä ollenkaan oma itsensä, kun vain makasi kaiken aikaa sängyssä...
Illalla äiti oli jo aivan väsynyt ja itkuinen, joten päätettiin vaihtaa vuoroja, eli minä lähdin Sagan kanssa vuorostaan kotiin ja Tumppi jäi Danin kanssa sairaalaan.
Ma-ti-välisenä yönä kuume vielä kipusi neljäänkymmeneen ja sitä lääkittiin ja Dania valeltiin viileällä vedellä. Aamulla kuume oli laskenut, eikä ole enää sen jälkeen noussut. Yhäkin pientä lämpöä on, mutta se ei Daniakaan enää haittaa. Kun saavuimme Sagan kanssa sairaalaan aamuyhdeksältä, odotti petissä jo istumassa pirteä pieni mies, joka ensimmäistä kertaa kahteen päivään puhui jo kunnolla ja huusi: ”Äiti tuli!” Ihanalta tuntui, ja huulilta nousi spontaani: KIITOS JEESUS! Dani on takaisin elävien kirjoissa!
Huomenna tulemme vielä takaisin sairaalaan näytille, kun Daniel ei ole häävisti syönyt/juonut , että paraneminen lähtee varmasti käyntiin.
Eilen lääkärin käydessä katsomassa Dania, hän kysyi, mitä teemme täällä. Kerroin, että olemme lähettejä, nyt opiskelemme kieltä. Hän sanoi, että meillä onkin kova työ opiskella Raamattua thaiksi, se kun on kirjoitettu ”Kuninkaitten kielellä”. Keskustelimme jonkun sanan aiheesta. Tänään kun hän tuli tekemään kotiinlähtötarkastusta, hän sanoi, että ”Lapset ovat Jumalan lahja, eikö olekin niin?” Vastasin, että olemme kiitollisia Jumalalle, että saimme Danin takaisin. Hän myönteli, ja lähtiessään hän toivotti meille vielä Jumalan siunausta.
Sairaalareissumme sai siis onnellisen lopun. Nyt Dani jo juoksee ympäriinsä ja pomppii tuolilta toiselle.. On oma IHANAN VILKAS itsensä!
Kiitos kaikille teille, jotka muistitte Danielia ja koko perhettä rukouksin! Tänään huuliltamme nousee kiitosrukous, jälleen Hän kuuli, auttoi ja kantoi!
Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa
ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
Sillä suuri on sinun armosi
ja ulottuu ylitse taivasten
ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.
Ps 108:4-5
26.3.06
Sairaalareissu
Dani sairaana
Taas on Dani raukka kipeänä. Viime yönä aloitti oksentelun ja ripuloinnin ja yhä jatkuu. Kovasti on poika väsynyt, eikä mikään pysy sisällä. Muistathan rukouksin!!
...
Sairaalareissu
Dani reppanalla eivät jalat enää kantaneet, joten päätimme lähteä sairaalaan. Ram 1:ssä poika lepäilee tämän yön äitinsä kanssa. Lääkäri epäili ruokamyrkytystä, koska tauti oli niin raju. Pojalla on komea huone sairaalan 10 kerroksessa. Nukahti sinne vaaleanpunaiseen pinnasänkyyn. Rukoillaan, että huomenna jo olisi nesteytys tehonnut ja pääsisi aamulla kotiin. Varsinaisen raportin tapahtuneesta kirjoittaa sairaanhoitaja (Kirsi) kotiin palattuaan.
...
Kirsi tuli vuorostaan toiseksi yöksi kotiin Sagan kanssa. Eli Dani jäi yhä sairaalaan, tällä kertaa isänsä kanssa. Tänään oksentaminen loppunut, mutta ripuloi yhä. Nyt on kuume korkealla (yli 39 koko ajan), eikä ole saatu lääkkeillä laskemaan, joten pojan kunto edelleen todella heikko. Suonensisäisesti nesteytetään ja lääkitään, kun suun kautta ei tahdo saada mitään menemään.
Muistakaa rukouksin, että huomenna olisi taudin selkä jo taitettu, ja Dani saisi olla iloinen, oma itsensä!!
Taas on Dani raukka kipeänä. Viime yönä aloitti oksentelun ja ripuloinnin ja yhä jatkuu. Kovasti on poika väsynyt, eikä mikään pysy sisällä. Muistathan rukouksin!!
...
Sairaalareissu
Dani reppanalla eivät jalat enää kantaneet, joten päätimme lähteä sairaalaan. Ram 1:ssä poika lepäilee tämän yön äitinsä kanssa. Lääkäri epäili ruokamyrkytystä, koska tauti oli niin raju. Pojalla on komea huone sairaalan 10 kerroksessa. Nukahti sinne vaaleanpunaiseen pinnasänkyyn. Rukoillaan, että huomenna jo olisi nesteytys tehonnut ja pääsisi aamulla kotiin. Varsinaisen raportin tapahtuneesta kirjoittaa sairaanhoitaja (Kirsi) kotiin palattuaan.
...
Kirsi tuli vuorostaan toiseksi yöksi kotiin Sagan kanssa. Eli Dani jäi yhä sairaalaan, tällä kertaa isänsä kanssa. Tänään oksentaminen loppunut, mutta ripuloi yhä. Nyt on kuume korkealla (yli 39 koko ajan), eikä ole saatu lääkkeillä laskemaan, joten pojan kunto edelleen todella heikko. Suonensisäisesti nesteytetään ja lääkitään, kun suun kautta ei tahdo saada mitään menemään.
Muistakaa rukouksin, että huomenna olisi taudin selkä jo taitettu, ja Dani saisi olla iloinen, oma itsensä!!
20.3.06
Parturikäyntejä
Tumpin parturointipäivä
Parturissa käynti on osoittautunut toisinaan seikkailuksi. Tänään oli taas se päivä, jolloin tuo ikävä velvollisuuus oli suoritettava. Hiukset tuntuvat kasvavan täällä totuttua nopeammin ja partureiden taso vaihtelee huimasti. Ajattelin käväistä kotiamme lähimmässä parturissa, jotta pääsisin vähimmällä vaivalla... Paikalla ei ollut ketään, joten jatkoin noin 300m seuraavaan. Siellä taas oli jonoa (yksi ihminen), joten jatkoin seuraavaan, taas 300 metriä. Kysyin naiselta kohteliaasti, josko hän voisi leikata hiukseni. Hän ohjasi minut 20 metriä eteenpäin paikkaan, jossa on miesparturi. Sanottakoon tässä välissä, että monessa liikeessä naiset leikkaavat naisten hiukset ja miehet miesten ja näissä yhden ihmisen partureissa näemmä pitää hakeutua miesten parturiin.
Noh!! Parturi oli keski-ikäinen leveästi hymyilevä mies, joka ryhtyi innokaasti hommiin. Saimme selvitettyä, että sivulta lyhyeksi ja päälle jätetään vähän enemmän. (nämä sanat olisi siis kannattanut opetella jo ennen Danin parturireissua.. nyt vahingosta viisastuneena) Operaation aikana (kuten joskus aiemminkin) tuli mieleen, että tähän istuminen oli virheliike... Setä ajeli kovin rennon oloisesti koneella ihan vaan vapaalla kädellä. Olisin paljon mielummin ollut jonkun naisparturin kynsissä, ehkä hienotunteisempi käsittely olisi antanut turvallisuuden tuntua vaikka lopputulos olisikin ollut sama. Ajattelin, että turvallisin valinta on maksaa itsensä ulos ja käydä kotona kysäisemässä kotikriitikon mielipidettä ja jatkaa johonkin "kunnon parturiin" viimeistelemään homma.
Kävi kuitenkin niin, että "menettelee/ihan ok" sai kaksi ääntä (vaimon ja lastenhoitaja), joten tyydyin siihen tuomioon. Ensikerralla ehkä valitsen toisen liikkeen, mutta toisaalta lasku operaatiosta oli kokonaista 40 bathia eli tarkalleen ottaen 0.85 euroa. Milloinkas sinä olet viimeksi käynyt parturissa alle eurolla?
Parturissa käynti on osoittautunut toisinaan seikkailuksi. Tänään oli taas se päivä, jolloin tuo ikävä velvollisuuus oli suoritettava. Hiukset tuntuvat kasvavan täällä totuttua nopeammin ja partureiden taso vaihtelee huimasti. Ajattelin käväistä kotiamme lähimmässä parturissa, jotta pääsisin vähimmällä vaivalla... Paikalla ei ollut ketään, joten jatkoin noin 300m seuraavaan. Siellä taas oli jonoa (yksi ihminen), joten jatkoin seuraavaan, taas 300 metriä. Kysyin naiselta kohteliaasti, josko hän voisi leikata hiukseni. Hän ohjasi minut 20 metriä eteenpäin paikkaan, jossa on miesparturi. Sanottakoon tässä välissä, että monessa liikeessä naiset leikkaavat naisten hiukset ja miehet miesten ja näissä yhden ihmisen partureissa näemmä pitää hakeutua miesten parturiin.
Noh!! Parturi oli keski-ikäinen leveästi hymyilevä mies, joka ryhtyi innokaasti hommiin. Saimme selvitettyä, että sivulta lyhyeksi ja päälle jätetään vähän enemmän. (nämä sanat olisi siis kannattanut opetella jo ennen Danin parturireissua.. nyt vahingosta viisastuneena) Operaation aikana (kuten joskus aiemminkin) tuli mieleen, että tähän istuminen oli virheliike... Setä ajeli kovin rennon oloisesti koneella ihan vaan vapaalla kädellä. Olisin paljon mielummin ollut jonkun naisparturin kynsissä, ehkä hienotunteisempi käsittely olisi antanut turvallisuuden tuntua vaikka lopputulos olisikin ollut sama. Ajattelin, että turvallisin valinta on maksaa itsensä ulos ja käydä kotona kysäisemässä kotikriitikon mielipidettä ja jatkaa johonkin "kunnon parturiin" viimeistelemään homma.
Kävi kuitenkin niin, että "menettelee/ihan ok" sai kaksi ääntä (vaimon ja lastenhoitaja), joten tyydyin siihen tuomioon. Ensikerralla ehkä valitsen toisen liikkeen, mutta toisaalta lasku operaatiosta oli kokonaista 40 bathia eli tarkalleen ottaen 0.85 euroa. Milloinkas sinä olet viimeksi käynyt parturissa alle eurolla?
19.3.06
Danin muodonmuutos
Mihin Danin kauniit kiharat katosivat??
Kulkiessamme lastemme kanssa täällä, meille todettiin useasti, että ”Teillä on kaksi tyttöä, vai?” Selitimme kerta toisensa jälkeen, että tyttö ja poika. Thaikielen opettajamme meitä sitten valisti, että Danilla on tytön tukka. Hän myös kutsui Dania tytöksi.
Ongelma oli vain se, että eihän äiti olisi raaskinut leikata ihania enkelinkiharoita pois! Siirsin asiaa eteenpäin: sitten kun kuuma-aika alkaa, niin ehkä sitten leikkaamme... Ja niin se kuuma aika tuli – ja aika lunastaa lupaus. Joten poika parturiin, tarkoituksena lyhentää hieman.
Kielenopinnoissamme emme ole edenneet vielä parturiin saakka, joten käsillä selittäen koitimme selittää, että pojan tukkaa lyhyemmäksi.
Parturi-täti ymmärsi, pyysi asettelemaan poikaa tuoliin ja lähti hakemaan välineitä. Tuli takaisin koneen kanssa, ja aloitti aivan päälaelta ajelun.. Heti ensimmäisellä vedolla tajusimme, että koneessa oli lyhin mahdollinen terä, eli pojasta tuli kalju! Siinä vaiheessa oli paha lähteä korjaamaan, että juu juu, noin lyhyeksi sivut, mutta päältä ajattelimme jättää hieman pidemmäksi...
Dani oli elämässään ensimmäisen kerran viisi minuuttia hiljaa, kun katseli peilistä itseään suu ammollaan ja ihmetteli putoavia kiharatupsuja. Äitiltä meinasi päästä itku.
Pari päivää toivuttuamme, totesimme, että nyt Dani on oikeastaan enemmän ”itsensä näköinen”, enkelin kiharat tekivät hänestä AIVAN liian kiltin näköisen.
Kuvissa Dani ennen ja jälkeen "operaation"
Kulkiessamme lastemme kanssa täällä, meille todettiin useasti, että ”Teillä on kaksi tyttöä, vai?” Selitimme kerta toisensa jälkeen, että tyttö ja poika. Thaikielen opettajamme meitä sitten valisti, että Danilla on tytön tukka. Hän myös kutsui Dania tytöksi.
Ongelma oli vain se, että eihän äiti olisi raaskinut leikata ihania enkelinkiharoita pois! Siirsin asiaa eteenpäin: sitten kun kuuma-aika alkaa, niin ehkä sitten leikkaamme... Ja niin se kuuma aika tuli – ja aika lunastaa lupaus. Joten poika parturiin, tarkoituksena lyhentää hieman.
Kielenopinnoissamme emme ole edenneet vielä parturiin saakka, joten käsillä selittäen koitimme selittää, että pojan tukkaa lyhyemmäksi.
Parturi-täti ymmärsi, pyysi asettelemaan poikaa tuoliin ja lähti hakemaan välineitä. Tuli takaisin koneen kanssa, ja aloitti aivan päälaelta ajelun.. Heti ensimmäisellä vedolla tajusimme, että koneessa oli lyhin mahdollinen terä, eli pojasta tuli kalju! Siinä vaiheessa oli paha lähteä korjaamaan, että juu juu, noin lyhyeksi sivut, mutta päältä ajattelimme jättää hieman pidemmäksi...
Dani oli elämässään ensimmäisen kerran viisi minuuttia hiljaa, kun katseli peilistä itseään suu ammollaan ja ihmetteli putoavia kiharatupsuja. Äitiltä meinasi päästä itku.
Pari päivää toivuttuamme, totesimme, että nyt Dani on oikeastaan enemmän ”itsensä näköinen”, enkelin kiharat tekivät hänestä AIVAN liian kiltin näköisen.
Kuvissa Dani ennen ja jälkeen "operaation"
Eilen illalla saatoimme Mummun ja Vaarin kentälle, he olivat kaksi viikkoa tutustumassa uuteen elämäämme täällä. Opiskelujen lomassa ehdimme käydä mummun ja vaarin kanssa muutamassa paikassa, mm. sateenvarjokylässä, jossa valmistetaan kauniita päivänvarjoja.
Tänään sunnuntaina Kirsi ja lapset aloittivat aamuseitsemältä touhut keittiössä, olihan Tumppi-iskän syntymäpäivä!!
Hyvin saimme salaisuuden säilymään viimeiseen hetkeen asti, ennen kuin laulu makuuhuoneen ovella alkoi... Tarjottimella oli Tumpin herkkuja: Meetwursti-ruispaloja ja kahvia sekä hedelmiä.
Kakku maistui ainakin Sagalle ja Danille! tuollaisen aamupalan jälkeen oli isin mukava lähteä kokoukseen...
Tänään sunnuntaina Kirsi ja lapset aloittivat aamuseitsemältä touhut keittiössä, olihan Tumppi-iskän syntymäpäivä!!
Hyvin saimme salaisuuden säilymään viimeiseen hetkeen asti, ennen kuin laulu makuuhuoneen ovella alkoi... Tarjottimella oli Tumpin herkkuja: Meetwursti-ruispaloja ja kahvia sekä hedelmiä.
Kakku maistui ainakin Sagalle ja Danille! tuollaisen aamupalan jälkeen oli isin mukava lähteä kokoukseen...
8.3.06
Päivitysongelmia
Viime aikoina olemme jokseenkin laiskasti saaneet tänne uusia asioita kirjoiteltua. Selittely on ehkä paikallaan...ensinnäkin olemme olleet hieman tavallista kiireisempiä, toiseksi kielen kanssa askartelua alkaa olla hieman haastavampaa, joten voimia kirjoittamiseen ei enää ole yhtäpaljon. Kolmanneksi mainittakoon, että Chiang Main virallinen lämpötilanmittauspiste (joka sijaitsee meillä) antoi tänään varjolämpötilaksi 36,9 astetta.
Varsinainen kuumakausi on vasta tulossa, mutta nyt jo alkaa olla hieman lämmintä. Uskoisin, että kirjoituslaiskuuteen selitykseksi kelpaa myös se, että lämpö hieman vie voimia
Tumppi
Varsinainen kuumakausi on vasta tulossa, mutta nyt jo alkaa olla hieman lämmintä. Uskoisin, että kirjoituslaiskuuteen selitykseksi kelpaa myös se, että lämpö hieman vie voimia
Tumppi
25.2.06
Leirillä Phitsanulokissa
Viime viikonloppuna olimme vierailulla Phitsanulokissa, olimme mukana Phitsanulokin ja Nakonthain seurakuntien yhteisellä leirillä, joka pidettiin Phetsabunin läänissä Khao Khon luonnonpuiston leirintäalueella.. Paikalla oli reilut 300 thailaista, ja ohjelmassa oli opetusta kahdessa ryhmässä, varttuneemmille ja nuorisolle omat Raamattutuntinsa.
Perjantai-illan aloitustilaisuudessa oli hieno hetki. Salista sammutettiin valot ja tuli täysin pimeää. Kokouksen johtaja sytytti kynttilän kuvaten Jumalan rakkautta uskovan sydämessä. Kaikille salissa olijoille oli jaettu kynttilät, ja valo lähti leviämään yhdestä kynttilästä rivi kerrallaan, kunnes koko sali oli täynnä hohtavaa valoa. Pyhä Henki oli läsnä ja rukous nousi spontaanisti ihmisten huulilta. Jumala puhui myös minun sydämelleni. Rukoilin, että Jumala saisi käyttää minun pienen kynttiläni liekkiä täällä pimeyden keskellä. Yksi tuikku valaisee pienen alueen, mutta jos se saa levitä, valo laajenee nopeasti. Jos minun kynttiläni voisi antaa liekin kahteen sydämeen, heidän kahteen uuteen jne., voisi näin valo laajeta moninkertaiseksi...
Tässä haaste myös Sinulle: Ota ”kohteeksesi” kaksi ihmistä, joiden puolesta alat aktiivisesti rukoilla ja jotka haluaisit johdattaa Jumalan luo. Rukoillen, että sinun kynttilästäsi voisi valo laajeta ympäristöön.. Muistaen, että itse emme voi valoa toisen sydämessä sytyttää, sen tekee Kaikkivaltias Jumala. Me voimme olla vain välikappaleina.
Matt 5: 14-16:
” Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;
eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan,
ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.
Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä,
että he näkisivät teidän hyvät tekonne
ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.”
Perjantai-illan aloitustilaisuudessa oli hieno hetki. Salista sammutettiin valot ja tuli täysin pimeää. Kokouksen johtaja sytytti kynttilän kuvaten Jumalan rakkautta uskovan sydämessä. Kaikille salissa olijoille oli jaettu kynttilät, ja valo lähti leviämään yhdestä kynttilästä rivi kerrallaan, kunnes koko sali oli täynnä hohtavaa valoa. Pyhä Henki oli läsnä ja rukous nousi spontaanisti ihmisten huulilta. Jumala puhui myös minun sydämelleni. Rukoilin, että Jumala saisi käyttää minun pienen kynttiläni liekkiä täällä pimeyden keskellä. Yksi tuikku valaisee pienen alueen, mutta jos se saa levitä, valo laajenee nopeasti. Jos minun kynttiläni voisi antaa liekin kahteen sydämeen, heidän kahteen uuteen jne., voisi näin valo laajeta moninkertaiseksi...
Tässä haaste myös Sinulle: Ota ”kohteeksesi” kaksi ihmistä, joiden puolesta alat aktiivisesti rukoilla ja jotka haluaisit johdattaa Jumalan luo. Rukoillen, että sinun kynttilästäsi voisi valo laajeta ympäristöön.. Muistaen, että itse emme voi valoa toisen sydämessä sytyttää, sen tekee Kaikkivaltias Jumala. Me voimme olla vain välikappaleina.
Matt 5: 14-16:
” Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;
eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan,
ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.
Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä,
että he näkisivät teidän hyvät tekonne
ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.”
Toisenlainen toimintatapa
Tällaisen otsikon alle mahtuisi varmasti paljon asioita, mutta otettakoon niistä esiin yksi. Asunnon yksityisyys ei ole välttämättä samalla tasolla sen kanssa, mihin olemme aiemmin Suomessa tottuneet....
Vuokraemäntäämme ilmeisesti askarrutti asuntomme pihassa seisova satelliittiantenni, joka on edellisten vuokralaisten peruja. Eräänä päivänä hän tuli käymään parin miehen kanssa todeten, että he vähän katselevat antennia. Aikansa ihmeteltyään hän ilmoitti, että huomenna tulisi asentaja, joka vetää johdon antennista hänen taloonsa. Ajatus tuntui hieman oudolta, mutta koska me emme sitä mihinkään tarvinneet, jätin asian sikseen ja ajattelin, että menköön sitten näin. No, asentajat tulivat (6 miestä) ja vetivät johtoja ja kokeilivat meidän televisiota yms. ja poistuivat todeten, että nyt on valmista. Tarkastin tilanteen ja totesin, että myös meille oli ilmaantunut laatikko tv-kaappiin.
Olimme viikonlopun reissussa ja kotiin palattuamme totesin, että meillä oli käyty....Totesin, että meille oli ilmaantunut lisää härveleitä ja että meillä vaihtuu kanavat samaan tahtiin vuokraemännän kanssa (mikä ei sinällään häiritse, koska emme aiemminkaan katsoneet televisiota). Vasta seuraavalla viikolla hän tuli kyselemään, että haluaisimmeko kenties ostaa itsellemme vastaanottimen, jota voisimme itse ohjata....
Syy siihen, että laitteet tulivat meille oli ilmeisesti siinä, ettei löytynyt johtoon oikeaa päätä. Oli siis yksinkertaisinta asentaa läjä laitteita meidän asuntoomme ja ohjata niitä muualta, koska johto oli jo valmiiksi meidän olohuoneessa.....
Nyt monia käyntejä ja asennuksia myöhemmin ilmeisesti on taas hetken valmista ja tv-kaapista kuuluu säännöllisin väliajoin hurinaa, kun kanavat naapurissa vaihtuvat.
-Tuomo-
Vuokraemäntäämme ilmeisesti askarrutti asuntomme pihassa seisova satelliittiantenni, joka on edellisten vuokralaisten peruja. Eräänä päivänä hän tuli käymään parin miehen kanssa todeten, että he vähän katselevat antennia. Aikansa ihmeteltyään hän ilmoitti, että huomenna tulisi asentaja, joka vetää johdon antennista hänen taloonsa. Ajatus tuntui hieman oudolta, mutta koska me emme sitä mihinkään tarvinneet, jätin asian sikseen ja ajattelin, että menköön sitten näin. No, asentajat tulivat (6 miestä) ja vetivät johtoja ja kokeilivat meidän televisiota yms. ja poistuivat todeten, että nyt on valmista. Tarkastin tilanteen ja totesin, että myös meille oli ilmaantunut laatikko tv-kaappiin.
Olimme viikonlopun reissussa ja kotiin palattuamme totesin, että meillä oli käyty....Totesin, että meille oli ilmaantunut lisää härveleitä ja että meillä vaihtuu kanavat samaan tahtiin vuokraemännän kanssa (mikä ei sinällään häiritse, koska emme aiemminkaan katsoneet televisiota). Vasta seuraavalla viikolla hän tuli kyselemään, että haluaisimmeko kenties ostaa itsellemme vastaanottimen, jota voisimme itse ohjata....
Syy siihen, että laitteet tulivat meille oli ilmeisesti siinä, ettei löytynyt johtoon oikeaa päätä. Oli siis yksinkertaisinta asentaa läjä laitteita meidän asuntoomme ja ohjata niitä muualta, koska johto oli jo valmiiksi meidän olohuoneessa.....
Nyt monia käyntejä ja asennuksia myöhemmin ilmeisesti on taas hetken valmista ja tv-kaapista kuuluu säännöllisin väliajoin hurinaa, kun kanavat naapurissa vaihtuvat.
-Tuomo-
12.2.06
Iljettäviä otuksia!!
Tämä viikonloppu on ollut hieman epämiellyttävä. Eilen Tumppi meni portaat alas minä perässään olohuoneeseen ja keittiön ovella vastaan luikerteli noin 1,5 metrin mittainen käärme. Säikähdimme molemmat aika lailla, varsinkin kun käärme ei perääntynyt, vaan tuli kohti. Pääsimme portaille takaisin, ja käärme jäi portaiden juureen paikoilleen. Virve oli ulkona kastelemassa pihaa (jota karkuun käärme oli todennäköisesti lähtenytkin ja keittiön oven ollessa auki päätyi sieltä sisälle) joten huusin hänet yläkerran ikkunasta tuomaan "kättäpidempää" ulkoa. Virve vahti alakerrassa, ettei käärme pääse minnekään piiloon, ja Tumppi hyppäsi portaikon kaiteen yli käärmeen ohi ja juoksi naapurissa asuvan vuokranantajamme luo. Emme uskaltaneet itse alkaa tappaa tuota käärmettä, sillä se oli huomattavasti isompi, mitä olimme aikaisemmin tontillamme nähneet ja minkä Tumppi oli pihassa tappanut. Pian naapurista tulikin kaksi miestä harjojen kanssa, ja tappoivat käärmeen. Jäi inhottava olo, sillä käärme ei "antautunut helpolla", vaan yritti karkuun useaan otteeseen.
Ja tänään sama juttu. Tällä kertaa tosin ovet olivat kiinni, käärme pääsi luikertelemaan keittiön oven alta. Ja jälleen Tumppia vastaan keittiön ovella! Tällä kertaa käärme oli pieni, reilun lyijykynän paksuinen ja vajaan metrin mittainen, ja sen listimisen hoiti Tumppi itse. Tuon tilanteen jälkeen Tumppi otti heti puhelimen käteen ja alkoi kyselemään nelijalkaista pihanvahtia. Kun pihassa on koira, pysyy käärmeetkin poissa. Tämän ohjeen meille antoi jo vuokraemäntämme muuttaessamme, kun pihassamme näkyi alkuun luikertelijoita. Nyt siis suuntaamme eläinkauppaan katselemaan, millaisen vahdin löytäisimme...
Ja tänään sama juttu. Tällä kertaa tosin ovet olivat kiinni, käärme pääsi luikertelemaan keittiön oven alta. Ja jälleen Tumppia vastaan keittiön ovella! Tällä kertaa käärme oli pieni, reilun lyijykynän paksuinen ja vajaan metrin mittainen, ja sen listimisen hoiti Tumppi itse. Tuon tilanteen jälkeen Tumppi otti heti puhelimen käteen ja alkoi kyselemään nelijalkaista pihanvahtia. Kun pihassa on koira, pysyy käärmeetkin poissa. Tämän ohjeen meille antoi jo vuokraemäntämme muuttaessamme, kun pihassamme näkyi alkuun luikertelijoita. Nyt siis suuntaamme eläinkauppaan katselemaan, millaisen vahdin löytäisimme...
4.2.06
Suomalaispäivillä Rayongissa
Niin vain aika kulkee vauhdilla eteenpäin aivan huomaamatta... Vauhtia on meillä riittänyt, ja kilometrejä on auton mittariin kertynyt, siitä piti huolen pitkä matka Rayongiin suomalaispäiville. Samoin Suomi-vieraita on tullut ja mennyt tiuhaan tahtiin...
FIDA-päivät Rayongissa
Kirsin mahataudin laannuttua, lähdimme ajamaan kohti etelää sunnuntaina 22.1. Matkatavarat sidottiin auton katolle jo illalla, ja matkaan lähdettiin pirteinä aamulla klo 05.00. Lapsille tehtiin pesät auton penkille ja lattialle, joten alkumatkasta kolme ensimmäistä tuntia sujui mukavasti lasten nukkuessa. Noin kello 08.30 pysähdyimme aamupalalle, ja kahvi termospullossa maistui hyvältä! Seuraava pysähdys oli Nakhon Sawan nimisessä kaupungissa, jossa kävimme syömässä ennen puoltapäivää. Tuolloin matkaa oli takana noin 450 km. Tunnin pysähdyksen jälkeen matka jatkui suuntana Bangkokin Raamattukoulu, jossa suunnittelimme yöpyvämme. Mutta koska matka sujui mukavasti (eli lapset olivat TODELLA reippaita, eikä ketään kovasti vielä kiukuttanut), hieman ennen Bangkokia Tumppi kysäisi muulta seurueelta, josko ajettaisiinkin suoraan Rayongiin ilman pysähdystä. Äkkiä siis soitto Tourusen Sepolle, ja kysymys, löytyisiköhän meille huone Rayongista jo päivää aiemmin. Myöntävän vastauksen saatuamme vaihdoimme reittiä ja ohitimmekin Bangkokin itäpuolelta ja suuntasimme suoraan Rayongiin ja suomalaispäivien pitopaikalle. Siis noin 1000 km autossa oli sen sunnuntain ohjelma. Huoneen saimme samantien ja sitten vain vähän iltapalaa ja nukkumaan...
Maanantaina aamulla heti olimme onnellisia siitä, että olimme perillä, eikä tarvinnut enää matkustaa. Koska suomalaispäivien ohjelma alkoi maanantai-iltana klo 18, ehdimme aamulla olla lasten kanssa rannalla hiekkakakkuja tehden ja simpukoita keräillen. Molemmat lapset nauttivat hiekkaleikeistä todella paljon!!
Tiistaina oli vuorossa Thaimaan kenttäkokous (suomalaisittain asiakokous), jossa käsiteltiin kentän asioita laidasta laitaan. Keskiviikkona alkoivat Veli-Matti Kärkkäisen pitämät raamattutunnit, joissa hän kävi läpi 2. Korinttolaiskirjettä mielenkiintoisella tavalla. Joka illalle oli lisäksi iltakokoukset, joissa vuorollaan eri alueet vastasivat ohjelmasta. Torstai-illan ollessa Pohjois-Thaimaan vastuulla Kirsikin sai kantaa kortensa kekoon torstain musiikkipuolella. Kun Suomesta oli tullut "apujoukoksi" Taina, laulu sujui pitkästä aikaa ihan mukavasti, vaikkei ollut päässyt soittamaan ja laulamaan yli kolmeen kuukauteen. Tilaisuudessa Hannu Kettunen kertoi rautaisella kokemuksella asioita, joista meille uusille on varmasti hyötyä.
Suomalaispäivät päätti yhteinen ehtoollistilaisuus perjantaina, jonka jälkeen suurin osa läheteistä pakkasi tavaransa ja suunnisti kohti kotiaan. Me jäimme vielä suomi-vieraittemme kanssa pariksi päiväksi samaan paikkaan. Kotimatkaa jouduttiin tarkkaan suunnittelemaan, sillä Virve ja Taina saivat viimeisinä päivinä jonkun mahapöpön ja Virvellä meni pari päivää tiiviisti sängyn pohjalla. Kun porukka oli suurinpiirtein kunnossa, lähdettiin sunnuntaina ruokailun jälkeen yhden maissa ajamaan kohti kotia, jossa olimme illalla klo 23.30. Daniel ehti nukkua matkan aikana sekä päiväunet, että nukahtaa illalla yöunille. Hieman meinasi olla puutunut olo, kun nousimme autosta kotipihassa!
Vieraita koti-Suomesta
Niinkuin jo aiemmin taisin mainita, Virven poikaystävä Tommi saapui Thaimaahan tammikuun alkupuolella. Tommi lähti pois suomalaispäivien aikaan keskiviikkona, ja samana päivänä saapuivat Uimosen "tytöt" Taina, Hanna ja Ebba vieraaksemme. Saga oli varsin onnellinen leikkikavereista "jotka puhuvat meidän kieltä"... Nopeasti kuluivat päivät vieraiden kanssa, ja eilen illalla veimme heidät Chiang Main kentälle. Viimeisen yönsä he viettivät Bangkokissa, ja tänä aamuna lähtivät matkaan kohti Suomea ja pakkasia...
ISO KIITOS
kaikille teille, jotka laitoitte jälleen vieraiden matkassa muistamisia!!
Sydäntä lämmittää rakkautenne,
jota niin monin tavoin meitä kohtaan osoitatte!!
Siunatkoon Taivaallinen Isämme runsaasti jokaista teitä!!!
FIDA-päivät Rayongissa
Kirsin mahataudin laannuttua, lähdimme ajamaan kohti etelää sunnuntaina 22.1. Matkatavarat sidottiin auton katolle jo illalla, ja matkaan lähdettiin pirteinä aamulla klo 05.00. Lapsille tehtiin pesät auton penkille ja lattialle, joten alkumatkasta kolme ensimmäistä tuntia sujui mukavasti lasten nukkuessa. Noin kello 08.30 pysähdyimme aamupalalle, ja kahvi termospullossa maistui hyvältä! Seuraava pysähdys oli Nakhon Sawan nimisessä kaupungissa, jossa kävimme syömässä ennen puoltapäivää. Tuolloin matkaa oli takana noin 450 km. Tunnin pysähdyksen jälkeen matka jatkui suuntana Bangkokin Raamattukoulu, jossa suunnittelimme yöpyvämme. Mutta koska matka sujui mukavasti (eli lapset olivat TODELLA reippaita, eikä ketään kovasti vielä kiukuttanut), hieman ennen Bangkokia Tumppi kysäisi muulta seurueelta, josko ajettaisiinkin suoraan Rayongiin ilman pysähdystä. Äkkiä siis soitto Tourusen Sepolle, ja kysymys, löytyisiköhän meille huone Rayongista jo päivää aiemmin. Myöntävän vastauksen saatuamme vaihdoimme reittiä ja ohitimmekin Bangkokin itäpuolelta ja suuntasimme suoraan Rayongiin ja suomalaispäivien pitopaikalle. Siis noin 1000 km autossa oli sen sunnuntain ohjelma. Huoneen saimme samantien ja sitten vain vähän iltapalaa ja nukkumaan...
Maanantaina aamulla heti olimme onnellisia siitä, että olimme perillä, eikä tarvinnut enää matkustaa. Koska suomalaispäivien ohjelma alkoi maanantai-iltana klo 18, ehdimme aamulla olla lasten kanssa rannalla hiekkakakkuja tehden ja simpukoita keräillen. Molemmat lapset nauttivat hiekkaleikeistä todella paljon!!
Tiistaina oli vuorossa Thaimaan kenttäkokous (suomalaisittain asiakokous), jossa käsiteltiin kentän asioita laidasta laitaan. Keskiviikkona alkoivat Veli-Matti Kärkkäisen pitämät raamattutunnit, joissa hän kävi läpi 2. Korinttolaiskirjettä mielenkiintoisella tavalla. Joka illalle oli lisäksi iltakokoukset, joissa vuorollaan eri alueet vastasivat ohjelmasta. Torstai-illan ollessa Pohjois-Thaimaan vastuulla Kirsikin sai kantaa kortensa kekoon torstain musiikkipuolella. Kun Suomesta oli tullut "apujoukoksi" Taina, laulu sujui pitkästä aikaa ihan mukavasti, vaikkei ollut päässyt soittamaan ja laulamaan yli kolmeen kuukauteen. Tilaisuudessa Hannu Kettunen kertoi rautaisella kokemuksella asioita, joista meille uusille on varmasti hyötyä.
Suomalaispäivät päätti yhteinen ehtoollistilaisuus perjantaina, jonka jälkeen suurin osa läheteistä pakkasi tavaransa ja suunnisti kohti kotiaan. Me jäimme vielä suomi-vieraittemme kanssa pariksi päiväksi samaan paikkaan. Kotimatkaa jouduttiin tarkkaan suunnittelemaan, sillä Virve ja Taina saivat viimeisinä päivinä jonkun mahapöpön ja Virvellä meni pari päivää tiiviisti sängyn pohjalla. Kun porukka oli suurinpiirtein kunnossa, lähdettiin sunnuntaina ruokailun jälkeen yhden maissa ajamaan kohti kotia, jossa olimme illalla klo 23.30. Daniel ehti nukkua matkan aikana sekä päiväunet, että nukahtaa illalla yöunille. Hieman meinasi olla puutunut olo, kun nousimme autosta kotipihassa!
Vieraita koti-Suomesta
Niinkuin jo aiemmin taisin mainita, Virven poikaystävä Tommi saapui Thaimaahan tammikuun alkupuolella. Tommi lähti pois suomalaispäivien aikaan keskiviikkona, ja samana päivänä saapuivat Uimosen "tytöt" Taina, Hanna ja Ebba vieraaksemme. Saga oli varsin onnellinen leikkikavereista "jotka puhuvat meidän kieltä"... Nopeasti kuluivat päivät vieraiden kanssa, ja eilen illalla veimme heidät Chiang Main kentälle. Viimeisen yönsä he viettivät Bangkokissa, ja tänä aamuna lähtivät matkaan kohti Suomea ja pakkasia...
ISO KIITOS
kaikille teille, jotka laitoitte jälleen vieraiden matkassa muistamisia!!
Sydäntä lämmittää rakkautenne,
jota niin monin tavoin meitä kohtaan osoitatte!!
Siunatkoon Taivaallinen Isämme runsaasti jokaista teitä!!!
20.1.06
Työlupa taskussa, sairastelua ja vieraita
Nyt on Tumpilla työlupa taskussa. Nopeasti hoitui hänen eilinen matkansa, kun työvoimatoimistossa piti vain pari allekirjoitusta kirjoittaa. Kirsin ajokilometrit autolla lisääntyivät myös eilisen aikana.
Huomenna aamulla pitäisi lähteä ajamaan kohti Rayongia, mutta nyt on Kirsi petin pohjalla mahataudissa. Tässä kunnossa ei ole autossa istujaksi, ja kun perheen tavaroiden pakkaaminenkin on (kummasti) äidin harteilla, saattaa lähtö siirtyä.
Kotiin tulemme todennäköisesti tiistaina 31.1. ja sitten on vieraatkin vaihtunut. Tommi lähtee keskiviikkona takaisin Suomeen, ja samana päivänä tänne lentää Kirsin Taina-ystävä lapsineen.
Huomenna aamulla pitäisi lähteä ajamaan kohti Rayongia, mutta nyt on Kirsi petin pohjalla mahataudissa. Tässä kunnossa ei ole autossa istujaksi, ja kun perheen tavaroiden pakkaaminenkin on (kummasti) äidin harteilla, saattaa lähtö siirtyä.
Kotiin tulemme todennäköisesti tiistaina 31.1. ja sitten on vieraatkin vaihtunut. Tommi lähtee keskiviikkona takaisin Suomeen, ja samana päivänä tänne lentää Kirsin Taina-ystävä lapsineen.
19.1.06
Terveisiä Bangkokista
Pari viikkoa sitten jouduimme tekemään pikaisen reissun pääkaupunkiin Bangkokiin viisumiasioissa. Lähdimme torstai-aamuna ennen auringonnousua liikenteeseen kotoamme kohti lentokenttää. Ennen kahdeksaa lähtevään koneeseen ehtiminen vaati siis aikaista herätystä ja lasten herättämistä kesken unien... Onneksi lento Chiang Maista Bangkokiin kestää vain 1 h 10 min, joten pian nousun jälkeen alkaakin jo kohta laskeutuminen ja aika kului lastenkin kanssa mukavasti. Bangkokissa meitä vastassa oli Tourusen Seppo ja Aila ja heidän kanssaan suunnistimme syötyämme kohti immigrationia, jossa odotti Kirsin ja lasten viisumien uusiminen. Tumppi sai maahantullessa jo suoraan vuoden viisumin, me kolme muuta saimme vain 3 kk. Nyt siis anottiin meille lopuillekin vuoden viisumia. Paperiasioiden selvittelyssä meitä oli avustamassa thailainen Mr. Samarn. Neljä tuntia virastossa vierähti kokonaisuudessaan, ja nyt meillä on passissa merkintä kuukauden harkinta-ajasta, jonka jälkeen lopullisen tuloksen saa käydä kuulemassa. Meidän ei tarvitse onneksi tuolloin itse mennä sinne, vaan riittää, kun lähetämme passimme, ja Mr. Samarn käy hoitamassa asian loppuun. Thailaiseen tapaan Tumppi hoiti asiaa vaimon ja lasten puolesta perheen päänä, me muut olimme vain varulta mukana, mikäli joku haluaa meidät nähdä. Loppujen lopuksi meidän ei tarvinnut edes käydä näyttäytymässä virkailijalle...
Samalla Tuomo kävi tekemässä itsestään ns. 90 päivän ilmottautumisen. Eli kaikkien maassa olevien tulee käydä ilmottautumassa viranomaisille kolmen kuukauden välein, ilmoittaa asuinpaikkansa jne. Jatkossa teemme tämän ilmottautumisen Chiang Main immigrationissa, joka on onneksi huomattavasti pienempi paikka. Selvisimme meidän kolmen ilmottautumisesta vajaassa kymmenessä minuutissa, kun passejamme ja papereitamme oli tarkastamassa kolme toimistotyöntekijää. He kävivät hakemassa takahuoneesta virkailijalta vain leiman papereihin. Ja sitten päälle leima, että huhtikuussa jälleen näytille.
Bangkokissa ollessamme Virven poikaystävä Tommi saapui myös maahan, on täällä 2,5 viikkoa. Me sairastelimme tosiaan melkein koko viime viikon, mutta nyt alkaa olla voimat palautumassa. Sairastaminen täällä ilmastossa vie voimia myös lapsilta normaalia enemmän, ja kuumeisena ei ole mukava olla! Normaalisti olemme kuitenkin pystyneet opiskelemaan kieltä, Kirsin läksyt on vaan ehkä ollut huonommin tehty, kun itsekin sairasti.
Kielenopiskelu on alkukankeuden jälkeen alkanut sujua, tosin työtä teettää kovasti! Joka kerta tulee uusia sanoja 30-50 kpl sekä keskusteluja, jotka on seuraavalla kerralla osattava ulkoa... Joten työstä tämä tosiaan käy!! Opiskelua helpottaa se, että huomaa jo hieman jotain ymmärtävänsä! Eihän se paljoa vielä ole, mutta jotain sieltä täältä... joka päivä kuitenkin vähän enemmän.
Maanantaina alkavat Fida-lähettien päivät Rayongissa, jonne lähdemme ajelemaan lauantaiaamuna. Matka kestää noin 13 tuntia (ja mahdolliset pysähdykset..), joten todennäköisesti pysähdymme viettämään yhden yön matkalla. Lasten viihdyttäminen tuolla matkalla käy työstä! Päiville tulee opettajaksi Veli-Matti Kärkkäinen. Aamupäivisin on raamattutunteja/ opetusta, iltaisin kokous, josta maan eri osat vastaavat vuorollaan. Pohjoisen vuoro on torstaina, ja Kirsi osallistuu musiikkipuoleen.
Nyt on aika lähteä viemään Tumppi kentälle, hän joutuu tekemään vielä yhden reissun Bangkokiin työlupa-asioissa. Hän siis lentää sinne tänään ja tulee illalla pois. Työvoimatoimistossa on itse käytävä lupa hakemassa, ja se nyt sattui vielä tähän samaan hässäkkään. Nyt siis kentälle....
Samalla Tuomo kävi tekemässä itsestään ns. 90 päivän ilmottautumisen. Eli kaikkien maassa olevien tulee käydä ilmottautumassa viranomaisille kolmen kuukauden välein, ilmoittaa asuinpaikkansa jne. Jatkossa teemme tämän ilmottautumisen Chiang Main immigrationissa, joka on onneksi huomattavasti pienempi paikka. Selvisimme meidän kolmen ilmottautumisesta vajaassa kymmenessä minuutissa, kun passejamme ja papereitamme oli tarkastamassa kolme toimistotyöntekijää. He kävivät hakemassa takahuoneesta virkailijalta vain leiman papereihin. Ja sitten päälle leima, että huhtikuussa jälleen näytille.
Bangkokissa ollessamme Virven poikaystävä Tommi saapui myös maahan, on täällä 2,5 viikkoa. Me sairastelimme tosiaan melkein koko viime viikon, mutta nyt alkaa olla voimat palautumassa. Sairastaminen täällä ilmastossa vie voimia myös lapsilta normaalia enemmän, ja kuumeisena ei ole mukava olla! Normaalisti olemme kuitenkin pystyneet opiskelemaan kieltä, Kirsin läksyt on vaan ehkä ollut huonommin tehty, kun itsekin sairasti.
Kielenopiskelu on alkukankeuden jälkeen alkanut sujua, tosin työtä teettää kovasti! Joka kerta tulee uusia sanoja 30-50 kpl sekä keskusteluja, jotka on seuraavalla kerralla osattava ulkoa... Joten työstä tämä tosiaan käy!! Opiskelua helpottaa se, että huomaa jo hieman jotain ymmärtävänsä! Eihän se paljoa vielä ole, mutta jotain sieltä täältä... joka päivä kuitenkin vähän enemmän.
Maanantaina alkavat Fida-lähettien päivät Rayongissa, jonne lähdemme ajelemaan lauantaiaamuna. Matka kestää noin 13 tuntia (ja mahdolliset pysähdykset..), joten todennäköisesti pysähdymme viettämään yhden yön matkalla. Lasten viihdyttäminen tuolla matkalla käy työstä! Päiville tulee opettajaksi Veli-Matti Kärkkäinen. Aamupäivisin on raamattutunteja/ opetusta, iltaisin kokous, josta maan eri osat vastaavat vuorollaan. Pohjoisen vuoro on torstaina, ja Kirsi osallistuu musiikkipuoleen.
Nyt on aika lähteä viemään Tumppi kentälle, hän joutuu tekemään vielä yhden reissun Bangkokiin työlupa-asioissa. Hän siis lentää sinne tänään ja tulee illalla pois. Työvoimatoimistossa on itse käytävä lupa hakemassa, ja se nyt sattui vielä tähän samaan hässäkkään. Nyt siis kentälle....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)