Mennyttä ja tulevaa

Joulu ja uudenvuodenlupauksia
Ensimmäiseksi haluamme kiittää niistä monista muistamisista, joita saimme jouluksi! Kaikki kortit, lahjat ja muut viestit tuntuivat todella hyvältä. Kävi mielessä sekin ajatus, että olemmeko ihan kaiken tuon ansainneet (emme siis ole, mutta kiitos kaikille teille, jotka muistitte).

 Useiden eri joulujuhlien ja pikkujoulujen jälkeen vietimme rauhallista kotijoulua. Kirsi teki jouluaattona perinteisiä jouluherkkuja aamusta lähes iltaan. Jouluaterialla oli peruna-, porkkana- ja makaronilaatikkoa. Löysimme myös jotakin kinkun tapaista, mutta se ei tainnut vastata aitoa (sivusta seuraajan arvio). Kahvin yhteydessä oli nautittavaksi Sagan leipomia pipareita ja joulutorttuja (maistuivat aidolle, asiantuntija arvio). Lahjoja avattiin tarkassa järjestyksessä. Ensin postissa tulleet, sitten Virven mukana tulleet ja viimeiseksi itse ostetut.

Joulupäivän vietimme kotioloissa rennosti lepäillen. Lapset tutustuivat uusiin leluihinsa ja muut taisivat ladata paristojaan.

Uudenvuoden taidamme juhlia myös perinteisesti eli viimeistään kymmeneltä nukkumaan (mikäli on kiinni allekirjoittaneesta). Voi toki olla, että muitakin mielipiteitä ilmaantuu…

Uudenvuoden tuloa ajatellessa, mietiskelin niitä lupauksia, joita perinteisesti on tehty. Jotkut suhtautuvat lupauksiin enemmän tosissaan kuin toiset. Luulisin, että ajatus paremmasta tulevasta vuodesta on jokseenkin yleismaailmallinen. Thailaisten Loy Krathong (lue aiempi teksti) kuvastaa puhtaalta pöydältä aloittamista jne….

Mikä voisi olla minun lupaukseni tänä vuonna?? Erilaisena, kristittynä, ulkomaalaisena??? Mieleeni tuli Jeesuksen sanat suurimmasta käskystä:

"Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;  ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."  (Mark. 12:29-31)

Ehkä voisin tulevana vuonna pyrkiä enemmän toteuttamaan näitä käskyjä. Haluaisin rakastaa Jumalaa enemmän. Haluaisin oppia tuntemaan Häntä enemmän jokapäiväisessä elämässä. Thailaiset harjoittavat omia rituaalejaan päivittäin pelkonsa vuoksi. Ehkä minä voisin antaa enemmän aikaani Jumalalle rakkaudesta Häneen.

Ehkä voisin myös rakastaa lähimmäistäni enemmän. Ehkä voisin osoittaa rakkauttani enemmän kaikkein lähimmilleni ja sitä kautta levittää myös rakkautta niille, jotka ovat Raamatun sanan kautta lähimmäisiäni.

Entäpä vielä?? Jeesuksen sanoissa on vielä yksi tärkeä seikka: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'. Toisinaan unohdamme rakastaa itseämme. Ehkä voisin tulevana vuonna olla itselleni  armollisempi ja anteeksiantavampi. Jokainen meistä on Jumalan kuvaksi luotu ja siksi rakastettava.

 Rakasta Herraa sinun Jumalaasi ja Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.

 Hyvää alkavaa vuotta kaikille!


Tumppi ja perhe

Tavarat saapuivat!

Kauan kaipaamamme tavarat saapuivat viimein - aatonaattona. Lähetimme ne Suomesta marraskuun alkupäivinä ja vihdoin alkuviikosta saimme ne pihaamme. Aikomuksemme oli ensin purkaa ne vasta joulun jälkeen, mutta eihän sitä malttanut odottaa. Nyt olemme tohinalla järjestäneet sitä ja tätä, jotta saisimme kaiken jouluksi paikalleen. Ihme kyllä, nyt alkaa kaikki olla kunnossa ja voimme odotella Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Toivottavasti voimme kaikki rauhoittua Joulun aikana ja miettiä rauhanjuhlan todellista merkitystä.

Iloinen yllätys oli myös se, että huomasimme 10 000 käynnin rajan rikkoutuneen näillä sivuilla (vanha blogi)!!!! Kiitos mielenkiinnosta ( yllätti meidät täysin). On ollut mukava seurata kuinka erilaiset ihmiset ovat jättäneet viestejä tai lisänneet meidät omiin linkkeihinsä.

Vuoristomaisemissa

Muistatko vielä syyskuisen Fidan ystäväkirjeen? (Mikäli et, vilkaisepa tästä: http://www.ekirkko.org/fida/liitteet/fida-00010774-8.pdf ) Siinä kerrottiin pohjois-Thaimaan vuoristossa sijaitsevasta Na Poo-kylästä ja Fidan kautta tehtävästä työstä siellä. Saimme vierailla tuolla kylällä viime viikonloppuna.

Lähdimme matkaan Chiang Maista lauantaiaamuna useamman auton letkassa. Ajoimme useiden tuntien matkan Nanin kaupunkiin, josta meille oli varattu huoneet hotellista. Ilma oli Nanissa huomattavasti viileämpi kuin täällä Chiang Maissa, ja autosta noustua palelsi oikein kunnolla. Illalla menimme varhain nukkumaan, sillä sunnuntaiaamuna aamupala odotti klo 06.00 ja matkaan kohti vuoristokylää lähdettiin klo 07.00. Fleece-takit päällä ja farkut jalassa auttoivat hieman vilunväristyksiin aamun kylmyydessä.

Vuoristotie oli upea näköaloiltaan, mutta mahanpohjaa se myös väänsi monine mutkineen ja kiemuroineen, ylös alas... Aikamme kiemurreltuamme Daniel oksenti - melkein Virven syliin... Onneksi pian pysähdyttiin erään kylän laidalle ja raikas vuoristoilma kahden kilometrin korkeudessa (hengitys huurusi!) sekä kylän karvaiset possut saivat Daninkin pian piristymään ja jälleen matkakuntoon. Reilu pari tuntia matkattiin Nanista Na Poo -kylälle.

Na Poo-kylä sijaitsee aivan Laosin rajan tuntumassa.  Siellä vietettiin uuden kirkon vihkiäisjuhlaa ja joulujuhlaa. Lähes koko kylä ja vierailijoita muiltakin kyliltä oli paikalla - niin täynnä oli kirkko, että lähes puolet väestä oli ulkopuolella! Onneksi ikkunat olivat avonaiset (siis reiät seinissä), joten ohjelma näkyi ja kuului myös ulkona olijoille. Arto sai kunnian "avata" uuden kirkon (siis leikata nauhan ovelta) ja pitää myös juhlasaarnan. Juhla aloitettiin laululla "Oi Herra suuri, Luoja maan ja taivaan" - paljon laulettu laulu Thaimaassa.

Juhla oli täynnä värikkäitä esityksiä, kylän lasten ja aikuisten valmistamia tanssi - ja lauluesityksiä sekä joitakin puheenvuoroja. Mm. kylän pikkutytöt heimoasuissaan esittivät hienon tanssin! Hyvin muistivat liikkeet ja reippaasti esiintyivät suurelle yleisölle!

Reilun parin tunnin juhlan jälkeen oli vuorossa ruokailu - sitkeää riisiä ja monenlaista paikallista herkkua. Osa ruuista oli aika hyvin maustettu näin ulkomaalaisen makuun - chiliä säästelemättä! Mutta hyvää oli!

Noin kahden maissa aloittelimme matkaa takaisin kohti kaupunkia. Pariin otteeseen pysähdyimme ottamaan valokuvia henkeäsalpaavista vuoristomaisemista. Siinä kauneuden keskellä ei voinut muuta kuin hiljentyä kiittämään Jumalaa tästä kauniista luomakunnasta, jonka Hän on luonut!

Illansuussa saavuimme taas Naniin, jossa vietimme toisen yön. Maanantaina aamulla vierailimme vielä Nanin käsityökeskuksessa, josta saimme ostaa seurakunnan naisten valmistamia upeita käsitöitä. Sitten alkoikin matka jälleen kohti Chiang Maita, jossa olimme perillä viiden maissa illalla. Varsin mieliinpainuva viikonloppu!

Kielenopiskelu vauhdissa

Sawatdii kha!
Dichan chyy Kirsii. Dichan aayu yiisipcet pii kha. Saamii dichan chyy Tuomo, khaw aayu yiisipcet pii. Luuk dichan chyy Saga kap Daniel. Saga aayu saam khuap kap Daniel aayu nyng khuap sip-et dyan.
(kaikki thaita osaavat, luittehan tekstin armeliaasti virheitä huomaamatta?? )

Ensimmäiset viikot thai-kielen opiskelun parissa ovat meneillään.. Näyttääkö helpolta? Näin osittain "suomalaisittain" foneettisesti kirjoitettuna ilman tounimerkkejä kieli näyttää aika helpolta, koska lähes kaikki varmaankin ymmärtävät, mistä on kyse  (tosin nämä lauseet on meidän oppikirjoissamme kirjoitettu erilailla, sillä opiskelemme englannin ääntämisen kautta. samoin näppäimistöstäni puuttuu aika monta äännettä, joten "suomalaisittain" kirjoitettuna...)
Tosiasiassa noidenkin muutaman helpon lauseen oppimiseksi on vieritetty jo useampikin hikipisara.

Ensimmäisen keskustelu-oppitunnin sisältö oli siis nimen ja iän kysymistä ja kertomista, samoin kaikki numerot piti opetella. Toisella tunnilla sitten mentiinkin jo vaikeampiin asioihin, kun opeteltiin kysymään esineiden nimiä ja värejä. Nyt osaan kertoa siis lyijykynäni olevan musta ja kuivamustekynäni sininen...

Opiskelemme nyt alkuun kolmesti viikossa opettaja Khruu Tuktaan johdolla, maanantai-, keskiviikko- ja perjantai- aamupäivisin pari tuntia kerrallaan. Sen jälkeen kotitehtäviin menee helposti toinen kaksi tuntia, kun edellisen kerran sanat ja lauseet on seuraavalla kerralla todella osattava ulkoa. Samoin kuuntelemme myös cd:ltä etukäteen seuraavan tunnin asiat ja sanastot, jotka opettajamme on lukenut nauhalle. Energiaa oppiminen vie yllättävästi, ja varsinkin minulla paineet ovat kovat, kun Tumppi opiskeli alkeita jo Suomessa ollessamme kasettien ja kirjojen avulla. Hän siis loistaa tunneilla ja minä välillä odotan omaa vuoroani aivan paniikissa!

Nytkin kun Tumppi lähti Sagan, Virven ja Monosten (kts. kotisivu linkkilistasta) kanssa Ban Tawai -puukylään, minä jäin kotiin lukemaan läksyjä! 1,5 h jaksoin kirjoittaa sanoja ja lauseita vihkoon ja tankata niitä päähäni, kun oli pakko keittää suomalaiset kahvit ja siirtyä johonkin kevyempään (siis kirjoittamaan tätä! )

Teette hyvin, jos muistatte meitä rukouksin kielenopiskelun ajan. Epätoivo on ehtinyt jo kahden ensimmäisen viikon aikana iskeä monta kertaa: Ei tätä kieltä voi oppia...

Vihdoin oma auto

Sain aloittaa itsenäisyyspäivän rattoisasti heräämällä klo 4.15. Lähdimme Arton kanssa ajelemaan kohti Phitsanulokia, josta olin löytänyt mieleiseni auton. Matkaa oli noin 350km, mutta vuorten yli ajaessa aikaa kului. Auto oli nuoren opettajan "kolmosauto", joten se osottautui loistoyksilöksi, vaikka ikää onkin jo 6 vuotta. Kilometrejä oli kertynyt vasta 70 000. Myös matka takaisin kotiin oli miellyttävä yllätys. Auto kulkee kuin ajatus niin maantiellä kuin kaupungissa. Ilmeisesti hyvää kannatti odottaa.

Auton ostossa auttoivat ystävämme pastori Kasem ja vaimonsa Kapkam. He pitivät huolta siitä, että kaikki sujui pykälien mukaan. Saimme myös levätä hetken orpokodilla, joka oli tullut tutuksi pari vuotta aiemmin. Jälleen palautui mieleen tuon työn tärkeys - on olemassa ihmisiä, joilla ei oikeasti ole mitään eikä ketään.

Mieleeni tuli tapaus kahden vuoden takaa, kun tapasimme Kirsin äidin kummitytön tuolla samalla orpokodilla. Halusimme ostaa hänelle jotakin ja lähdimme yhdessä kauppaan. Arkaillen tyttö esitti 24 värisen puukynäsarjan ostamista (ehkä noin 1 euro). Kyselimme, että eikö olisi mitään lisäksi : "voisinkohan ostaa siskolleni pienet värikynät ettei hän olisi ilman". Kuluneen vajaan kahden euron jälkeen koetimme vielä saada jotakin ostettua. Vihdoin tyttö sanoi, että hän on aina halunnut "prinsessakenkiä". Matkasimme vielä kenkäkauppaan ja ostimme kengät (noin 4 euroa). Sitten oli kaikki hankittu......

Tumppi

Opiskeluasiaa

Raassinat lähtivät taas aamulla työmatkalle, ja mitäs muuta hiiret tekevät silloin, kun kissa on poissa, jolleivat hypi pöydällä? Meillä se tänään tarkoitti sitä, että Kirsi sai ensimmäisen ajoharjoittelutuntinsa Raassinoiden autolla.  Tähän astihan Tumppi on hoitanut ajopuolen, ja Kirsi on istunut lasten kanssa takana.. Mutta nyt on sekin jännittävä hetki takana, ja hyvin taisimme selvitä.. ;) Terveisiä Raassinoille, että auto on yhä ehjänä  -ilman lommoja!

Tänään meillä on mukava päivä muutenkin, sillä Kirsin sisko Virve saapuu tänään Suomesta - elelee kanssamme seuraavat kolme kuukautta auttaen lasten hoidossa. Kielenopiskelumme alkaa toden teolla sitten maanantai-aamuna..

Talvi tulossa

Talvi on tulossa, siitä kertoivat palelevat varpaat tänä aamuna.

Thaimaa on siirtymässä yhteen kolmesta vuodenajasta, viileään aikaan (talveen), jolloin yölämpötilat voivat laskea lähemmäs +15 astetta. Kolme viimeistä yötä ovat olleet viileitä, lämpötila oli laskenut alle +19 asteen. Piti jo etsiä kunnollista peittoa päälle ja aamulla alakerran kaakelilattia tuntui niin kylmältä, että sukat oli haettava jalkaan! Yöt tuntuvat viileiltä sisätiloissa, koska taloja ei ole eristetty ja ikkunoissa vain yksi lasi. Päivällä kuitenkin aurinko taas lämmittää ja lämpötila nousee lähelle kolmeakymmentä ”talvellakin”.  Aamuseitsemältä kävelin nurmikollamme katselemaan sumun peittämää peltoa, ja aamukaste tuntui todella kylmältä, ja tuulenhenkäykset saivat vilunväristykset kulkemaan... Eli äkkiä sitä tottuu tähän lämpöön, jos +20 tuntuu kylmältä  Joulun tienoilla on lämpötilassa kuulemma "pohjalukemat" ja vuorilla on tosissaan kylmää!

Tosin aivan täysin emme ymmärrä tätä ns. talvea, nimittäin kaikkialla kaupat ovat pullollaan villapaitoja, turkisvuorisia takkeja, villapipoja ja rukkasia.. Meille jääkarhulasta tulleille kun riittää peitto päälle yöksi ja sukat jalkaan aamulla.

Tästä viileästä saamme nauttia ehkä tuonne helmikuulle, jolloin alkaa lämpötilat jälleen kohota. Alkaa kuuma aika. Sitten touko-kesäkuussa siirrytäänkin kolmanteen vuodenaikaan, sadekauteen, jota kestää lokakuulle.

Thaimaan ilmastosta puhuttaessa pääsääntö on kuitenkin se, että aina on joka tapauksessa kuuma, sillä on vaan hieman eri variaatioita!

LOY KRATHONG

16. Marraskuuta, täydenkuun aikaan

 Sadekauden päättyessä ja talven kynnyksellä vietetään yhtä thai-juhlista, Loy krathongia.
Marraskuussa täydenkuun aikaan on thailaisen uskomuksen mukaan aika laskea vanhan vuoden synnit virran vietäväksi ja aloittaa perinteinen uusi vuosi puhtaalta pöydältä.

Tätä krathongin (krathong=lautta) laskeminen tarkoittaa. Marraskuun 16. päivä kaikki joet ja kanavat (jopa uima-altaat) täyttyvät pienistä banaanipuun rungosta valmistetuista lautoista, joita koristaa taidokkaasti origami-tyyliin taiteltu banaaninlehti reunus, erilaisia kukkasia, kynttilä, kolme suitsuketikkua ja kolikko. Kolikko on tarkoitettu lahjaksi veden jumalattarelle Mae Khong Klaolle. Mitä kauemmaksi krathong lipuu kaatumatta ja kynttilä palaen sen parempaa onnea se seuraavalle vuodelle tuo. Jos se taas kaatuu alkumetreillä niin sekin on hyväksyttävä kiitollisena ja on toivottava parasta.

Loy Krathongin aikana joka puolelta kaikaa yksi ja sama laulu. Ihmiset tanssivat sen tahdissa. Tässä sanat sekä thaiksi että erittäin vapaasti suomennettuna:

 wan-pen duean sip-sawng
nam gaw nawng dtem dtaling
rao tung-laai chai-ying
sanook gun jing wun loy kratong
loy loy kratong
loy loy kratong
loy krathong kan laew
khaw choen nawngkaew
awk maa ramwong
ramwong wan loy krathong
ramwong wan loy krathong
bun ja song hai rao sukjai
bun ja song hai rao sukjai



(vapaasti suomennettuna:)

Marraskuussa täysikuu loistaa
loy Krathong, loy krathong
Ja vesi on korkealla joissa ja kanavissa
Loy Krathong on täällä ja ihmismielet täynnä iloa
Olemme yhdessä kanavalla
Kaikilla oma krathong
Kun lähetämme sen matkaan, rukoilemme
Voimme nähdä paremman huomisen

(teksti:hieman muokattuna Bangkokin suomalaisista uutisista)
----

Kaikessa kauneudessaan nämä thailaiset juhlat pitävät sisällään surullisen tiedon: tämä kansa elää pimeydessä ja tarvitsee Vapahtajaa! Nostakaamme tänä iltana rukous Taivaallisen Isämme puoleen, että monet thailaiset voisivat löytää elämäänsä todellisen toivon, rakastavan Jumalan, jolle ei tarvitse rakentaa lauttoja, anoa sovitusta teoilla ja suorituksilla peläten seurauksia.

(Room 3:22-25) "Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta  mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.

Amazin Thailand - liikenne

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, niin myös täällä Thaimaassa
Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa...

Haluan jakaa näitä pieniä elämän erikoisuuksia, joita matkan varrella tapaamme, teidän kanssanne. Osan asioista olemme kuulleet paikallisilta ihmisiltä, jotakin muilta läheteiltä, osan havainneet itse. Joitakin ajatuksia on löytynyt kirjoista (mm. Kaisa Pudaksen Hymyillään kun tavataan, faktaa ja fiktiota Thaimaahan tuleville suomalaisille). Joka tapauksessa, monenlaista mielenkiintoista asiaa täällä näkee ja kokee ja varmaa on se, että paljon on eroa kotimaahamme Suomeen...
(huom: "Toimitus" ei vastaa mahdollisista mielipide-eroista, joita itsekullakin on joka asiasta., puhumme siis vain omasta puolestamme!)


OSA 1: Liikenne

Aiemmin olemme jo todenneet, että liikenne Thaimaassa on vasemmanpuoleinen. Autossa tämä tarkoittaa sitä, että ratti on oikealla, vaihdekeppi vasemmalla, pyyhkijät ratin vasemmalla, vilkut oikealla puolella. Joskus risteykseen tullessa siis pyyhkijät käyvät vinhasti, satoi tai paistoi ... Hyvä muistisääntö, jonka Arto ystävällisesti antoi Tumpin noustessa ensimmäisen kerran auton rattiin on se, että kuljettajan tulisi olla aina keskiviivan (ei siis penkan) puolella tietä... Se on koitettu muistaa!

Varsinaisia liikennesääntöjä ei taida olla. Kukaan niitä ei ainakaan tiedä, tai jos niitä onkin, niitä ei kuitenkaan noudateta... Kaisa Pudaksen kirjassa oli hauska kuvaus liikennesäännöistä, joita eräs paikallinen oli hänelle kertonut:

"Norsut menevät aina ensin, sitten rekat, sitten isot autot ja viimeisenä pikkuautot. Mopoilijoita täytyy kuitenkin aina varoa ja jalankulkijoiden päälle ei saa ajaa."

Siinä siis ne tärkeimmät, noilla pääsee jo aika pitkälle...

 Mopoilijoita liikenteessä on todella paljon, ja ne puikkelehtivat välillä aika vaarallisen näköisesti liikenteen seassa vaihdellen kaistoja. Kypäräpakko on (ilmeisesti) vain kuskilla, ja välillä näkee koko perheen mopo-kuljetuksia, jossa isä ajaa, yksi lapsi hänen edessään, toinen takana, sitten äiti,jolla on selässä vauva... ja kauppakassit sarvissa ja koira etukorissa...

 Ruuhka-aikaan liikennevaloihin saattaa muodostua "uusia kaistoja", kun vanhat eivät riitä. Sitten reunimmaiset kaistat kulkevat penkalla ja keskimmäiset kaistat väistelevät vastaantulijoita... Näyttää alkuun varsin kaaoottiselta ja vaaralliselta, mutta sujuvuuden huomaa nopeasti..

Liikenteessä näkee ainakin täällä pohjoisessa paljon pick-up:eja, lava-autoja jos monenlaisia. Niiden kuormaus on myös aivan oma lukunsa. Tien päällä voi nähdä ihan mitä vain. Yhden lava-auton lavalta laskin eräänä päivänä 16 miestä istumassa, kolme oli vielä sisällä. Hedelmä- ja sementtikuormat ovat myös välillä "mielenkiintoisia"... Miten ihmeessä irtonaisia vesimelooneja voi olla valtava kukkurakasa auton lavalla? Ja kaikkia eläimiähän voi helposti kuljettaa lava-auton kyydissä.. (kts. kuva)

Liikenne Chiang Maissa on onneksi kuitenkin aivan toista kuin Bangkokin liikenne, ja ajaminen sujuu Tumpilta jo todella hyvin. Joten älkää peljätkö, ystävät hyvät, hyvin täällä pärjätään!

Muutto!

Muuttopäivä!
Tänään torstaina on vihdoin se päivä, kun kannamme tavaramme omaan uuteen kotiin. Kummasti niitä olikin jo ehtinytkin kerääntyä kolmen viikon aikana!
Eilen saimme hellan ja pari tuuletinta, joten nyt alkaa pikkuhiljaa olla muuttovalmista. Joitakin huonekaluja vielä puuttuu, mutta hankimme niitä pikkuhiljaa, kun sopivia ilmaantuu matkan varrella.
Netti ei toimi uudessa paikassa vielä, sen asennuksen kanssa oli jotain ongelmia, joten päivitykset jäävät nyt joksikin aikaa. Postit käymme katsomassa parin päivän välein Arton ja Tiinan luona (kiitos siitä - ja kaikesta muustakin avusta - heille!)

Kohta omaan kotiin

Viimeksi kirjoittelinkin asunnoista, joita katselimme. Päädyimme sitten taloon, joka sijaitsee samalla kylällä Arton ja Kristiinan kanssa. Maksoimme viikko sitten "takuusumman" asunnosta, ja vuokraemäntä aloitti remontin talossa. Joka päivä olemme käyneet kurkkimassa, kuinka tilanne etenee, ja vihdoin eilen aloittivat kantamaan kalusteita sisään.

Tänään oli sitten varsin mukava päivä, nimittäin aamulla vuokraemäntä tuli miehensä kanssa koputtelemaan Arton ja Kristiinan ovelle vuokrasopimusten kanssa... Luettiin yhdessä tekstiä, ja sitten lähdettiin talolle tarkastamaan yhdessä kuntoa, kalusteita ym. Oikein mukavalta näytti! Pari pientä juttua jäi tehtäväksi, ja huomenna tulee viimeinen huoltomies tarkistamaan ilmastointilaitteiden kunnon. Avaimet saimme jo käteemme, ja ensimmäisen kuukauden vuokra on maksettu! Pian siis pääsemme muuttamaan omaan kotiin.

Kalusteet kuuluvat vuokraan, ainoastaan jääkaapin, pesukoneen ja hellan (sekä tietysti muut käyttöesineet ) joudumme ostamaan itse. Tumppi lähti äsken Arton kanssa ostamaan jääkaappia, kun läheisessä marketissa olimme nähneet hyvän tarjouksen. Isompi homma onkin kohtuuhintaisen hellan löytämisessä, missä olisi sähköllä toimiva uuni.. Thailaiset kun eivät käytä uunia, kaikki tehdään kaasuliedellä, joten hintatasokin on sähköuuneissa "länsimaisempi"..

Asuntoa etsimässä

Tervehdys taas, pitkästä aikaa.. Päivät kuluvat niin vauhdikkaasti, ettei tahdo itse perässä pysyä! Väsymys myös tahtoo yhä vaivata, joten kun lapset illalla saa nukahtamaan klo 21-22 välillä, nukahdamme itse myös saman tien. Tämä tietokoneen vieressä vietetty aika on siis aika minimissä. Eli kaikki te, jotka yhäkin odotatte vastausta kirjoittamiinne sähköposteihin, pyydän kärsivällisyyttä... Vastailen kyllä sitä mukaa, kun vain ehdin!

Taisin aiemmin kirjoittaa, että tämän viikon piti olla lepoviikko, kun Arto ja Kristiina lähtivät työmatkalle, mutta toisin kävi... Tumppi vei heidät lentokentälle maanantaina, joten meille jäi heidän autonsa käyttöön. (Ajaminen alkaa ainakin takapenkkiläisten mielestä sujua jo oikein hyvin, vaikka liikenne onkin vasemmanpuoleinen ja aikalailla kaaoottista suomalaisen silmin katsottuna!) Sitten keskiviikkona ajattelimme mennä lasten kanssa käymään Chiang Main eläintarhassa, kun Klarin Mariaana soitti. Hän halusi auttaa meitä asunnon etsinnässä ja lupasi soittaa muutamaan paikkaan, joissa tarvittiin thai-kielen taitajaa. Niinpä siis lähdettiin saman tien katsomaan tällä samalla kylällä olevaa vuokra-asuntoa. Myöhemmin päivällä kävimme katsomassa vielä 3 muuta paikkaa. Kovin on erilaisia ja eritasoisia paikkoja tarjolla. Meillä on tietty kiinteä summa, jonka olimme ajatelleet maksavamme vuokraa, ja näissä kaikissa vuokra oli sama. Yksi oli vanha, mutta kalustettu, toinen oli aivan uusi, mutta ilman kalusteita. Ja sitten jotain siltä väliltä..

Sitten alkoi kova miettiminen, mikä olisi hyvä meille.. Laitoimme paperille kunkin paikan plussat ja miinukset, ja jokaisesta löytyi molempia... Yksi oli sijainniltaan hyvä, toinen kooltaan... Sitten jo päätimme nukkua yön yli, kun tuntui, ettei päätöstä osaa tehdä!

Tämän torstai-päivän sitten vielä pohdimme ääneen tuntemuksiamme ja aloimme päätyä samaan vaihtoehtoon. Nyt on vuokraemännän kanssa sovittu tapaaminen huomisaamuksi, ja siellä vielä sovitaan asioista.

Mikäli tämä asia nyt etenee ja päädymme vuokraamaan tämän talon, muuttamaan pääsisimme kuitenkin vasta muutaman viikon kuluttua, sillä edellisten asukkaiden jäljiltä on tehtävä remonttia, jotka vuokraemäntä siis teettää. Mutta näistä ja muista asioista lisää huomisen jälkeen!

Ensimmäinen viikko takana

Huomenna tulee täyteen ensimmäinen viikkomme Thaimaassa. Kaikki on mennyt hienosti, ja lämmintä riittää! Eilen olimme kokouksessa Hang Dongissa, ja saimme tutustua australialais-thailaiseen tiimiin ja syödä yhdessä heidän kanssaan. Hieno kokous, vaikka olikin erilainen, mitä olemme Suomessa nähneet. Paikalla oli yksi uusi nainen, joka oli ensimmäistä kertaa mukana,ja tilaisuuden lopussa hän halusi antaa elämänsä Jeesukselle!

Olemme siis saaneet nähdä jo monenlaista erilaista asiaa, mutta Jumala on täällä sama, voimallinen ja ihmeitä tekevä!

Ensikuulumiset Thaimaasta

LÄMMIN TERVEHDYS THAIMAASTA

 Seikkailu on nyt alkanut.. Tulomatkamme oli jo varsin mielenkiintoinen, ja vauhti alkoi jo Helsingissä lentokentällä…

 Sunnuntaina 16.10.2005

Boardingiin oli vielä noin tunti aikaa, joten olimme saattajien kanssa rauhassa jutustelemassa lähtöaulassa. Matkalaukut oli jo saatu hihnalle, joten oli mukavasti aikaa. Sitten Pirjo tuli WC:stä ja sanoi siellä kuulleensa, että Tuomo Lehtimäkeä kuulutettiin.. Tumppi kävi kysymässä tiskiltä, mitähän asia koskee. Virkailija siinä ei tiennyt mitään, mutta sanoi sen todennäköisesti olevan joku paikanvaihtoasia. Hyvästelimme siinä siis vielä sukulaiset ja menimme passintarkastuksen läpi ja kiiruhdimme lähtöportille, josta meidät ohjattiin SAS:in informaatioon. Siellä odotti kaksi todella kiukkuista naista, jotka ilmoittivat, että teitä on kuulutettu jo kolme kertaa… Lento Kööpenhaminasta Bangkokiin oli peruttu, ja meidät laitettaisiin menemään Finnairilla Pekingin kautta, ja lento lähtisi 20 minuutin kuluttua toisesta päästä terminaalia. Tosin jäljellä olisi enää hajapaikkoja…  Lippuja meille ei ehditty kirjoittaa, joten saimme vain käsin kirjoitetun lapun, jossa näkyi lento Pekingiin ja sieltä Bangkokiin. Sitten vain juoksuksi kohti lähtöporttia. Saga itki, kun ei saanut vetää omaa leppäkerttulaukkuaan, vaikka niin oli luvattu... Juostessa Tumppi ehti soittaa Immosen Irjalle, josko hän voisi ilmoittaa Thaimaan päähän ihmisille, joiden piti tulla meitä vastaan kentälle, että reitti ja saapumisaika on muuttunut. Muut matkustajat olivat jo koneessa, ja portilla yritettiin vielä selvittää lentolippuamme ja Danielin rattaat ruumaan. Koneessa kauhuissani sanoin lentoemännälle, että meillä on hajapaikat, joka tarkoitti sitä, että Sagankin olisi pitänyt istua yksin erään rivin keskellä. Yritin kysyä, saisiko hän olla sylissäni kuitenkin nousun ajan, mutta lentoemäntä sanoi, ettei se olisi mahdollista.. Siinä vaiheessa tuntui kyllä epätodelliselta! Lentoemäntä kysyi lähellä istuvilta, voisivatko he vaihtaa paikkoja. Eräs nuori suomalaismies nousi välittömästi ja sanoi hänelle kelpaavan mikä tahansa paikka. Näin vapautui kaksi paikkaa vierekkäin, joten minä ja Saga pääsimme siihen. Tumppi meni Danielin kanssa toiselle paikalle rivin keskelle, jolloin välissämme oli kaksi miestä ja käytävä. Vieressäni istunut vanhempi eläkeläismies lupasi vaihtaa paikkaa, jos jostain löytyisi käytäväpaikka, hänen pitäisi vain kipeään polvensa vuoksi saada käytäväpaikka… No, kone kuitenkin nousi ja joidenkin tilanteiden ja vaihtojen jälkeen kävi niin, että vaihdot järjestyivät ja pojat pääsivät meidän kanssamme samaan riviin. Daniel nukahti onneksi noin tunti noususta, mutta Sagaa ei väsyttänyt. Lentomme lähti Helsingistä kai noin kuudelta sunnuntai-iltana, ja perillä Pekingissä olimme yhdeltä yöllä Suomen aikaa. Jännitimme hieman menoamme sinne, sillä Kiinaan pitäisi olla oma viisumi, jollei ole jatkolentoa varattu jo lähtömaassa. Meille kukaan ei vielä Suomen päässä pystynyt vakuuttamaan lippujen olemassaoloa.. Lennon numero meillä kuitenkin oli, ja sillä sitten toivoimme pääsevämme eteenpäin. Hieman paperiamme tutkittiin tarkkaan, mutta paikat kuitenkin löytyivät ja meille kirjoitettiin ”oikeat” liput. Jälkeenpäin tuli mieleen, että mitenköhän Kiinassa olisi suhtauduttu liputtomaan ja viisumittomaan (eli luvatta maassa olevaan) lähetyssaarnaajaan, jolla on passissaan ”uskonnon opettajan” viisumi Thaimaahan… Taivaan Isä varjeli, ja kaikki meni kuitenkin hienosti.

maanantai 17.10.

Saga oli nukkunut vain reilun tunnin koneessa, joten noin kolmen tunnin odottelu pekingin kentällä oli uuvuttava. Söimme hieman ja suunnistimme - tällä kertaa ajoissa – lähtöportille. Suomen aikaa klo 04.00 lähti kone Pekingistä kohti Bangkokia, ja vielä saimme istua siinä välissä viisi tuntia koneessa. Tällä välillä onneksi saimme hieman torkuttua koko perhe. Perillä olimme siis aamuyhdeksän jälkeen Suomen aikaa (ja yhdeltä päivällä Thaimaan aikaa). Vastassa oli Nordblomin Markus ja Saara, jotka kukkaköynnösten kanssa toivottivat meidät tervetulleiksi! Lämmintä oli kentällä + 31 astetta, mutta noin tunnin ajomatka suomalaiskoululle sujui mukavasti ilmastoidussa autossa! Saga ystävystyi tuon matkan aikana Saaran kanssa, joka leikki hänen kanssaan pienillä lelukoirilla… Danielin matka kului katsellessa ympäröiviä autoja ja mopoja ja muuta liikennettä, jota Bangkokissa kyllä riittää!!! Pienen ukkoskuuronkin pääsimme kokemaan matkalla, ja vettä tuli ihan reippaasti hetken aikaa. Mutta niin kuin sateet täällä, sekin oli pian ohi.

Thaimaan Suomalaisella Koululla (THAISUKO) Saga sai heti uusia ystäviä, kun siellä oppilaana olevat eka- ja tokaluokkalaiset Silja ja Anni ottivat hänet saman tien mukaan leikkeihinsä. Myös koulun koirat Mandi ja Diina saivat Sagasta leikkikaverin. Naapurissa asuvilla Björkbackan lapsilla oli syntymäpäiväjuhlat, ja Saga innokkaana lähti tyttöjen mukaan ja me aikuiset seurasimme 1,5 tunnin kuluttua perässä.. Hyvin oli Saga pärjännyt, eli hänen selviytymisestään ei ainakaan tarvitse olla huolissaan!!

Tiistai 18.10.

Yövyimme koululla ja tiistaina Tumppi hoiti työlupa-asioita, kävi valokuvassa ym paperiasiaa ja keskustelua Tourusten kanssa käytännön asioista. Myös pohjoisen tukihenkilömme Arto ja Kristiina tulivat koululle, josta sitten suunnistimme iltapäivällä jälleen lentokentälle. Seitsemältä illalla nousimme ilmaan, suuntana pohjoinen ja uusi kotikaupunkimme ChiangMai. Saga itki koneessa matkan, että haluan takaisin Thaimaahan, enkä mihinkään pohjoiseen. Thaimaa oli yhtä kuin suomalaiskoulu ja nuo ihanat uudet ystävät Anni ja Silja. Lento kesti tunnin ja vastassa olikin yllätyksenä upean ruusukimpun kanssa Jokisen Meria. Saavuimme Arton ja Kristiinan kotiin iltahämärissä ja aloitimme vierashuoneen valloituksen! Iltapalan ja pesujen jälkeen uni maittoi koko perheelle!! Aikamoinen matka on tultu kahden vuorokauden sisällä.


Keskiviikko 19.10.

Heti aamutuimaan lähdimme kaupungille katselemaan välttämättömiä tavaroita ja kurkistamaan postilaatikkoon, joka oli vielä ainakin tyhjä… Postilaatikkomme sijaitsee keskustan pääpostissa, josta ne sitten käymme hakemassa omalla pienellä avaimellamme. Unohdimme tässä hässäkässä Sagan nimipäivät, Suomesta tulleet tekstiviestit sitten muistuttivat meitä. Vietimme sitten iltapäiväkahveilla Sagan nimipäiviä kynttilän ja donitsien kera! Saga oli oikein onnellinen onnittelulaulusta ja kynttilän puhaltamisesta!

Kirjoittaessani tätä kello on kymmenen illalla. Ilma on jo viilennyt (noin +25) ja sirkat sirittävät ulkona ikkunan takana.  Olo on hassu, eikä sitä osaa sanoin kuvailla. Meistä on pidetty todella hyvää huolta, eikä ole onneksi tarvinnut itse vielä yrittääkään selviytyä. Lapset ovat olleet todella reippaita ja selvinneet hienosti. Kaikki on siis kaikin puolin hyvin.

Huomenna torstaina lähdemme ajelemaan ja katselemaan asuntoja lähikylistä, tavoitteena olisi saada talo vuokralle kielikoulun läheisyydestä. Arto ja Kristiina lähtevät ensi viikoksi reissuun, joten me jäämme silloin keskenämme heidän taloonsa. Koitamme hieman levätä ja tasata kaikkia ajatuksiamme.

Kiitosaiheenamme on, että lapset (ja vanhemmatkin) ovat selvinneet hienosti kaikista muutoksista, lennoista ja uusista tilanteista. Kiitos Taivaan Isälle varjeluksesta matkoilla.

Rukousaiheena on, että löytäisimme mahdollisimman pian oman mukavan kodin ja että elämään sopeutuminen sujuisi.



P.s Olemme muuten saaneet thailaiset kännykkäliittymät, joista tekstiviestin lähettäminen on edullista. Voitte laittaa viestit suomesta yhäkin suomalaisiin numeroihimme, me sitten taas vastaamme thailaisesta numerosta…

Matkalaukut suljettu ja matka voi alkaa

Erinäisten vaiheiden jälkeen on nyt tultu siihen tilanteeseen, että matkalaukut on suljettu ja kannettu pihassa odottavaan autoon. Nyt nukumme muutaman tunnin, ja aamunkoitossa lähdemme (siis Kirsi, Tuomo ja Daniel) suunnistamaan kohti Helsinkiä  ja Saga seuraa sitten sunnuntaina perässä.

"Reissu alkaa saa, avoinna on maa.
Jännittävä seikkailu nyt meitä odottaa.
käymme matkaamaan tuntemattomaan.
Matkaeväät eivät kesken lopu milloinkaan"

Moni on meiltä kysellyt viimepäivien aikana, että miltä tuntuu.. Mutta niitä tunteita ei osaa erotella eikä sanoiksi pukea, mitä mielessä nyt liikkuu. Matkaan lähdetään kuitenkin iloisin mielin, ja Taivaallisen Isämme johdossa. Tunteet kuulemma tulevat sitten perässä...

Seuraavan kerran tuntemuksiamme kirjoittelemmekin sitten Thaimaassa - jos saamme netin toimimaan!

3 yötä lähtöön on..

Hui, kun aika kulkee nopeaan! Sagan kanssa olemme laskeneet öitä lähtöön, ja tänään niitä on enää 3!  Eli kohta alkaa olla jännät paikat edessä!

Pakkaustouhut etenee niin, että maanantaina saimme suljettua merirahtina menevät laatikot ja lähetimme pakkauslistat eteenpäin. Lauantaina Kirsi, Tuomo ja Daniel lähtevät pienellä kuorma-autolla Helsinkiin, jolla viemme nuo muuttotavarat satamaan huolitsijan varastoon odottamaan lähtöä. Saga tulee mummon ja papan ja muiden saattajien kanssa perässä sunnuntaina kentälle.

Matkalaukkuja on pakattu pikkuhiljaa myös. Tilannetta on tehnyt mielenkiintoiseksi se, että pyykinpesukoneemme hajosi viime viikolla, ja pyykit ehtivät kasaantua, ennenkuin sitä saatiin korjattua. Nyt sitten Sirpa-mummo pesee kaiket päivät pyykkiä ja yritämme saada vaatteet puhtaiksi joko mukaan tai sitten vintille pakattavaksi. Paljon menee myös kirpputorille vaatteita, varsinkin lasten vaateita.

Maanantaina äiti-lapsipiiriläiset kokoontuivat meillä viimeistä kertaa, ja järjestimme pienen "pihakirpparin":kannoimme vaatteet pihalle pressun päälle ja sieltä saivat äidit katsella omilleen sopivia vaatteita. Loput sitten vietiin omalle kirpputorille. Meillä oli oikein mukava päivä, kun Hemppa-pappa paistoi nuotiolla makkaraa ja Sirpa-mummo paistoi lettuja. Ilma oli mukavan aurinkoinen, joten pihalla juokseminen ja tarjoamiset maistuivat kaikille! Ihania muistoja lapsille näiltä viimeisiltä Suomi-päiviltä, kun kaikki ystävät olivat vielä koolla!!

Jännittääkö?

Usein kuultu kysymys viimepäivinä, jännittääkö? Ihme kyllä ei jännitä. Edessä on suuri muutos ja pitäisi kai olla perhosia vatsassa. Muistan joskus jännittäneeni viikon etelänmatkaa enemmän. Kirsi kiteytti tänään tunnelmia osuvasti: " tämän hetken tavoitteena on lentokentälle pääsy". Sen pidemmälle ei osaa asioita miettiä. Toki jotakin tulevasta on jo tiedossa, mutta ne ajatukset ovat hyvin pinnallisia ja kaukaisia. Olisiko niin, että Jumala antaa ihmisen käsitellä vain sen verran tietoa, tunnetta ja ajatuksia, kun hän pystyy käsittelemään?

Tumpin ajatuksia 9 yötä ennen lähtöä

SYKSYN KALENTERIKATSAUS

Seuraavien kuukausien kuluessa kalenterimme näyttää tältä:

-          viikot 39 ja 40: Viimeisiä rokotuksia otetaan ja hoidetaan kaikki loput viralliset paperit virastoista. Käyntejä virastoissa. Pakkaamista ja pakkaamista...

-          viikon 41 lopulla meriteitse kulkevat muuttotavarat siirtyvät Helsinkiin satamaan ja sitä kautta merelle ja samaisen viikon lopulla koittaa myös meidän lähtömme:

- SUNNUNTAI 16.10. klo 18.10

LÄHTÖ HELSINKI-VANTAAN KENTÄLTÄ
LENTO SK 719
Helsinki-Kööpenhamina     klo 18.10 -18.50
Kööpenhamina-Bangkok   klo 22.45 - 14.40

 Ajat ovat paikallisia aikoja, eli ensin lento Kööpenhaminaan kestää 1h 40 min, siellä odotusta vajaa 4 tuntia, ja sitten lento Bangkokiin, joka kestää 10 h 55 min. Perillä Bangkokissa siis maanantaina klo 14.40 paikallista aikaa..


-          Ma-ti 17.-18.10 Bangkokissa majoitumme THAISUKOlle (suomalaiskoululle). Hoidamme paperiasioita, eli siis allekirjoitamme tarvittavia asiakirjoja työlupaprosessia ym. varten. Tapaamme kenttäsihteerin Aila ja Seppo Tourusen.

-          Tiistaina 18.10. lennämme pohjois-Thaimaahan, ChiangMaihin yhdessä Kristiina ja Arto Raassinan kanssa, jotka toimivat alkuun Klarin perheen kanssa meidän perehdyttäjinämme. Menemme asumaan alkuun Raassinoille, josta käsin etsimme heidän avullaan asuntoa.

-          Ensimmäiset viikot menevät siis asunnon etsimisessä ja kotiutumisessa. Totuttelemme elämänrytmiin ja liikkumiseen Thaimaassa.

-          Joulukuun alusta olisi tarkoitus aloittaa kristillinen kielikoulu ChiangMaissa Cornerstone Language Centerissä. Kirsin sisko Virve tulee joulukuun alusta kolmeksi kuukaudeksi meille hoitamaan lapsia ja täten tekemään alun muutokset lapsille hieman helpommaksi.. Jatkossa on tavoitteena mahdollisimman pian löytää lapsille uskovainen, thailainen hoitaja kotiin opiskelujen ajaksi.

-          Tammikuussa on vuorossa ensin Thaimaan helluntailiikkeen työntekijäpäivät, joille kaikki lähetit osallistuvat, ja loppukuusta vielä suomalaisten Fidan lähettien omat suomalaispäivät etelässä, Rayongissa. Sinne tulee opettajaksi Veli-Matti Kärkkäinen.


 Kaikenlaisia muutoksia tosin todennäköisesti matkaan vielä tulee, mutta näin suurinpiirtein edetään!

LÄHTÖJUHLA

Nyt on eletty jälleen yksi päivä, joka kertoo siitä, että lähtöpäivä lähenee.. Sunnuntaina oli nimittäin lähtöjuhla, jossa meidät siunattiin matkaan. Kolmen viikon kuluttua siis olemme jo Thaimaassa...

Juhla alkoi klo 12 lounaalla. Useita ihania ystäviä oli ollut uurastamassa tarjoilun eteen jo päiviä aiemmin, ja he jatkoivat antamalla vielä työpanoksensa juhlan aikana! Iso Kiitos vielä kerran kaikille tarjoiluun ja ruuanlaittoon, salin koristeluun ja järjestelyyn ym touhuihin osallistuneille!

Ruokailun jälkeen ohjelma alkoi yhteisellä laululla (HL 164): On riemu, kun saan tulla
Aloitussanat ja alkurukouksen piti seurakuntamme vanhimmistoveli Martti Kirvesoja. Fidelia-kuoro Hannamari Laitisen johdolla lauloi Liekkilaulun, johon he olivat itse tehneet kolmannen säkeistön meille.

Oli mukava kuulla myös yhteistyöseurakuntien, Pylkönmäen ja Putkilahden tervehdykset! Seurakuntakuoromme lauloi seuraavaksi kaksi lähetyslaulua Hilkka Tiaisen johdolla.

Keski-Suomen seurakuntien ja Fidan puheenvuoron piti Aimo Mäkinen, joka on mukana Fidan Kaakkois-Aasian valiokunnassa ja myös Kirsin perheen tuttava jo vuosien takaa. Aimon puheenvuoron jälkeen Fidelia lauloi laulun Muutoksen aika, ja viimeisessä kertosäkeistössä  kuoro taikoi jostakin hienot liput, joita he heiluttivat laulun aikana. Lippujen toiselle puolelle oli painettu Suomen, ja toiselle puolelle Thaimaan liput.

Sitten oli vuorossa seurakuntamme edellisen lähetin, Helvi Oksan tervehdys ja "viestikapulan" vaihto. Helvi kertoi muutamia käytännön neuvoja uusille lähtijöille, ja luovutti sitten meille sammaloituneen "kapulan".. Helvi oli Taiwanilla työssä 37 vuotta ja tuli vuosi sitten eläkkeelle. Helvin puheenvuoron jälkeen oli läheisten puheenvuorojen vuoro, ja Tuomon isä, Juha, sanoi ensin muutaman ajatuksen, ja hänen jälkeensä Tuomon äiti, Pirjo, kertoi omia ajatuksiaan ja tunteitaan...

Lapsiryhmä lauloi Mostokin Ihmeestä tutun laulun Ystävyys ja sen jälkeen vielä yhdessä Fidelian kanssa Kirsin toivoman laulun Kun kotimaani kerran jättää. Thaimaan lähetyslapset ovat laulaneet sen noin 11 vuotta sitten konferenssissa, jossa Kirsi sen ensimmäisen kerran kuuli, ja nyt omien lähtökuvioiden lähestyessä se jälleen nousi elävästi mieleen, onhan jälleen maailmalle matkaamassa kaksi uutta lähetyslasta, Saga ja Daniel.


Kun kotimaani kerran jättää

KUN KOTIMAANI KERRAN JÄTTÄÄ,

SAAN KÄYDÄ MAAHAN KAUKAISEEN.

JA KANSSA YSTÄVÄINI HEITTÄÄ

SAAN HYVÄSTIT NIIN KAIHOISET.


EN TIEDÄ MIHIN TIENI JOHTAA,

TUO MITÄ HUOMEN TULLESSAAN.

EN TIEDÄ MITÄ VIELÄ KOHTAAN,

NÄIN MATKALLANI MAAILMAAN

 

              NIIN ISÄ HUOMAAS TIENI JÄTÄN SEN.

              SUN KÄSIVARTES MATKAIN SUOJELEE.



KUN SINIRISTILIPUN VAIHTAA

SAIN VÄRIIN PUNAVALKOISEEN

JA KOTIMAANI KYLMÄT KAIRAT

NÄIN MAAHAN RIISIPELTOJEN.



EN TIENNYT MIHIN TIENI JOHTAA,

TUO MITÄ HUOMEN TULLESSAAN.

EN TIENNYT MITÄ VIELÄ KOHTAAN,

NÄIN MATKALLANI MAAILMAAN



               NIIN ISÄ HUOMAAS TIENI JÄTÄN SEN.

               SUN KÄSIVARTES MATKAIN SUOJELEE.

 

                 TIEDÄ EN NYT VIELÄ ITSEKÄÄN

                 MAAHAN MILLAISEEN NYT KULJETAAN.

                 KAVEREITA SAANKO, YKSINÄISYYDENKÖ NÄÄN,

                 UUTTA KIELTÄ PUHUMAANKO OPITAAN?



                 KUITENKIN ON VARMUUS MIELESSÄIN

                 LUOTTAMUKSEN TUNNEN SISÄLLÄIN.

                 KANSSA ISÄN, ÄIDIN KULJEN

                 MAAHAN KAUKAISEEN.

                 MEITÄ JEESUS OHJAA TIETÄ VALAISTEN.



               NIIN ISÄ HUOMAAS TIENI JÄTÄN SEN.

               SUN KÄSIVARTES MATKAIN SUOJELEE.


Tämä laulu kuvaa hyvin niitä tuntoja, mitä meillä koko perheellä on mielissä näinä viimeisinä päivinä täällä turvallisessa koti-Suomessa.

Koko juhla kaikkine puheineen ja lauluineen kosketti meitä, eikä meidän puheenvuorostamme oikein tullut mitään. Tumppi selvisi vähän paremmin kuin Kirsi, jolta taisi koko päivä mennä aivan itkuksi, niin ihania puheenvuoroja ja ajatuksia saimme kuulla.


Sitten seurasi varsinainen siunaaminen, jossa ensin vanhimmistojen edustajat lukivat muutaman jakeen Raamatusta, ja sitten meidät siunattiin matkaan.

Fidelia-kuoro lauloi vielä koskettavan Kysytkö palvelushintaa - laulun. Sen jälkeen seurasi kuorolaisten lahjan luovutus, he olivat keränneet selviytymispaketin meille matkaan.. (Korissa oli HK:n sinistä, varrasleipää, salmiakkia, hyttysmyrkkyjä ja aurinkorasvaa Suomi-paita, sekä Marimekon Unikko-kassi ja hellehattu..) Viimeisenä lauluna he lauloivat Kirsin yhden lempilauluista, Ylitse merten, ja vielä Hannamari huoli Kirsin rivistöön mukaan laulamaan!

 Pitkä matkamme on, tie on tuntematon, mutta Jeesus itse johtaa kulkijaa.
 Yhteislauluna laulettiin vielä laulu On rakkaus Herran niin mittaamaton (HL 217), jonka jälkeen seurakuntamme pastori Jorma Laulumaa sanoi loppusanat ja rukoiltiin.

Hartolan seurakunnasta tuli vielä tervehdys ja seurakuntalaisen, Hilkka Vilkmanin runo, samoin kuin meidän seurakunnastamme ystävämme Raija Hakulisen runo.

Sitten olikin aika siirtyä kahville ja henkilökohtaisiin tervehdyksiin, suoraan asianomaisille!


Olimme erittäin iloisesti yllättyneitä siitä, että paikalla oli niin paljon ystäviämme ja läheisiämme ympäri Suomen (itseasiassa kauimmaiset vieraat taisivat olla Itävallasta, luokkakaverimme Adamsit lähetyslinjan ajoilta).

Oli hieno nähdä teitä kaikkia,

vaikka valitettavasti emme kaikkien kanssa ehtineetkään juttusille.

Iso kiitos myös kaikista muistamisista, joita saimme!

Vielä kerran kiitos kaikille, jotka olitte mukana järjestämässä juhlaa, niin paikan laittaneille, keittiö- ja siivousväelle, puhujille ja musiikkiväelle...

Teitte juhlastamme ihanan ja unohtumattoman!

Rakkautenne säilyy sydämissämme lämmittäen pitkään...

Kuukauden kuluttua Thaimaassa!

Niin se aika kuluu nopeasti... Aamukammassa on jäljellä enää 26 päivää täällä Suomen kamaralla.
Muuttotouhut etenevät pikkuhiljaa, ja paperiasiat täällä kotimaassa ovat viimeistä vaille valmiita. Touhuja on hidastanut koko perheen sairastelu, joka ei meinaa vieläkään hellittää. Daniel on ollut nyt jo kolme viikkoa samassa flunssassa, ja yskä riepottelee pientä miestä kovasti häiriten tietysti myös yöunia. Flunssan päälle iski vielä loppuviikosta Danille raju oksennus- ja mahatauti, joka vei voimia entisestään. Se on nyt jo onneksi laantunut.

Tänään on taas vuorossa rokotteita, Japanin aivotulehduksen "kakkospiikit" vuorossa koko perheelle. Samalla Daniel käy näyttäytymässä lääkärille, joka kuuntelee keuhkot ja katsastaa yleiskunnon tilanteen. Lisää kuulumisia sitten iltapäivällä...

Päivitys tilanteeseen:
Danilta löytyi taas korvatulehdus molemmista korvista, joten jälleen lääkekuurille, ja mikäli olo ei kohennu perjantaihin mennessä, menemme vielä otattamaan labrakokeita. Yskänlääkettä saatiin matkaan myös iso pullollinen.. Jospa se lähtisi tästä taas korjaantumaan!

Terveisiä Uuraisilta

Sunnuntaina 11.9. suuntasimme kulkumme kokoukseen naapurikuntaan Uuraisille, joka on alkujaan Kirsin ensimmäinen hengellinen koti. Uuraisilla asuessa Kirsi tuli uskoon, kävi siellä kasteella ja oli mukana seurakunnan toiminnassa. Uuraisten ajoilta on myös Kirsin lähetyskutsu "peräisin", kun seurakunnan lähettien luona Thaimaassa vieraillessa (vuonna 1992) Jumala puhui ensimmäistä kertaa. Silloin jäi lähtemätön jälki sydämeen, kun Thaimaa ja lähetystyö "iskivät" yhtä aikaa.

Nyt siis on vuosia kulunut, ja monenlaisia elämässä tapahtunut. Olemme pian lähdössä tuohon kutsumuksemme maahan. Tuntui hyvältä olla Uuraisilla tuttujen ja rakkaiden ihmisten keskellä, ja tietää, että myös siellä ystävät muistavat meitä rukouksin!

Kokouksen aloitti Aimo Mäkinen, joka on ollut mukana lähtökuvioissamme etsimällä yhteistyökumppaneita ja antamalla käytännön vinkkejä niin meille kuin kannattajaseurakuntiemme vanhimmistoillekin. Laulamassa oli Mäkisen Mari sisarensa, Laulumaan Maijun kanssa. Maiju soitti myös selloa, josta nautimme suuresti!! Sitten Kirsi jälleen kertoi tapahtumista matkamme varrelta. Tarkoitus oli myös laulaa, mutta flunssa ja yskä olivat vieneet äänen lähes kokonaan, puhekin oli pelkkää rahinaa... Tuomo jatkoi saarnalla.

Kokouksen lopussa saimme kokea ihanaa Pyhän Hengen läsnäoloa, kun Finchin pariskunta, Roger ja Liisa johdattivat seurakuntaa rukoukseen. Saimme siunata toinen toistamme, ja jokainen paikalla ollut sai kokea henkilökohtaisesti siunauksen, kun vuoronperään parittain kuljimme "Siunauksen käytävän" läpi muiden siunatessa.

Jääköön Uuraisten seurakuntakin
Taivaallisen Isämme siunausten sateen alle tulevina päivinä!

ja Kiitos kaikille ystäville, jotka muistavat meitä jatkossakin!!

Sairastelua ja pakkaamista

Niinpä niin. Nyt on Tuomon vuoro olla sairaana. Korkeaa kuumetta kesti reilun vuorokauden, pari päivää on pitänyt vähän pienempää kuumetta. Kirsi on siis saanut muistella sairaanhoitajan aikojaan täällä kotisairaalassa yksityispotilaiden kanssa! Myös yläkerrassa asuva Sirpa-mummo on saanut osansa flunssasta ja kuumeesta.

Tavaroita on silti koitettu saada laatikoihin pikkuhiljaa. Kirjahyllyjä on tyhjennetty, samoin vaatekaapeissa ja lelulaatikoissa on tehty alustavaa "kirpputoriharvennusta". Meitä helpottaa hurjasti se, että Kirsin vanhemmat jäävät asuttamaan tätä Suomen kotia, joten tänne jäävät tavarat saadaan varastoitua omalle vintille, ja osa huonekaluista jää heidän käyttöönsä. Näin tavaroille ei tarvitse etsiä väliaikaista majapaikkaa muualta.

Mukaan lähtevät tavarat pakataan pahvi- ja muovilaatikoihin, jotka sitten pakataan muovisiin,noin kuution kokoisiin "säiliöihin" (kuva). Kuorma-auto kuljettaa säiliöt Helsinkiin, jossa huolintaliike pakkaa säiliöt merikontteihin ja sitten laivaan. Meriteitse tavaroiden kulku Suomesta Thaimaahan kestää noin kuukauden. Siellä sitten taas paikallinen liike kuljettaa tavarat Bangkokista pohjois-Thaimaahan, ChiangMaihin,  johon asetumme kielikoulun ajaksi asumaan.

Terveisiä Tammijärveltä

Olimme Sagan kanssa Putkilahden seurakunnan lähetys- ja ehtoollisjuhlassa Tammijärvellä, Ikosen kodissa. Tuo koti on minulle lapsuudesta tuttu, sillä olen ollut siellä pienestä pojasta  lähtien "heinätöissä" ja muissa tärkeissä tehtävissä. Kukapa olisi arvannut, että nuo päivät, jotka sain viettää tuossa rakkauden ilmapiirissä, olisivat kultaa kalliimpia tulevaisuudessa.

Tälläkin kertaa saimme Sagan kanssa nauttia runsaista pöydänantimista kokouksen jälkeen. Saga oli innoissaan kissasta ja kanoista. Näytti viihtyvän yhtä hyvin kuin isänsä aikanaan. Kukapa tietää, vaikka jonakin kesänä saakin viettää muutaman päivän heinäseipäiden varjossa eväitä mutustellen.

Kokous aloitettiin Psalmin 91 sanoin ja samoin sanoin haluan myös päättää tämän päivän : "Herra on minun turvani ja linnani, Hän on minun Jumalani, johon minä turvaan"





Kirjoittanut Tuomo

Suunnittelemattomia muutoksia

Tänään sunnuntaina oli sitten aikomus mennä koko perheellä yhteen kannattajaseurakuntaamme, Putkilahteen pitämään kokousta koko perheellä. Toisin kuitenkin kävi, kun matkaamme tuli suunnittelemattomia harmeja.

Lapset ovat olleet vuoronperään koko viime viikon kipeänä, Dani alkuviikosta kuumeessa ja loppuviikosta yskä ja flunssa alkoivat pahentua, mutta kuumetta ei enää ollut. Sitten keskiviikkona nousi taas Sagalle korkea kuume, jota piti pari vuorokautta. Torstaina oltiin mukana seurakuntamme lähetysmyjäispäivässä, kahden puolikipeän lapsen kanssa.

Lauantaiaamuna kumpikin lapsista näytti olevan kunnossa (Danin yskää lukuunottamatta), kuumetta ei siis ollut, joten lähdimme ajelemaan Pieksämäelle Tumpin serkun häihin. Lähtiessä Dani oli vähän itkuinen, joten annoimme varulta särkylääkkeen. Vihkimisen ja ruokailun jälkeen Danin silmät alkoivat näyttää "kuumeisilta", ja otsakin alkoi tuntua lämpimältä. Lähdimme siis pois ennen ohjelman alkua, kun ei tullut kuumelääkettäkään mukaan. Kun päästiin kotiin, huomasin Danielia kantaessani, että hän on todella kuuma, joten riisuin hänet ja annoin heti lääkettä. Sen jälkeen otin pojan syliini ja aloin mitata kuumetta, mutta se keskeytyi, kun Dani alkoikin kouristelemaan. Aiemmin hänellä ei ole kuumekouristuksia ollut, joten säikäyttihän se! Kylmän suihkun jälkeen lähdimme ajamaan kohti päivystystä, jossa sitten menikin koko ilta. Korvatulehdus löytyi, muuten flunssa on virustulehdus. Antibiootit korvatulehdukseen ja kohtauslääke vastaavien tilanteiden varalle.  Toivottavasti emme joudu käyttämään niitä! Viime yö oli sitten kuumeen "vahtimista", kun tahtoi vaan useamman kerran lähteä nousemaan nopeasti.

Aamulla poika oli jo pirteämpi, mutta kuume lähtiessä jälleen nousemaan Saga ja Tuomo lähtivät kokoukseen kahdestaan. Tuomo kertokoon lisää sitten itse kokouksesta!

Teette hyvin, jos muistatte Danielia rukouksin, ettei kuumekouristus uusisi, ja että tauti jo helpottaisi!!

Elämää banaanilaatikoiden keskellä

Talon joka nurkkaan on alkanut nousta pakkauslaatikoiden pinoja. Heti eteisessä on vastassa pino muovilaatikoita, ja S-marketin banaanilaatikot ovat vallanneet makuuhuoneen.. Jätesäkkeihin kasataan vintille meneviä vaatteita, ja monta asiaa on mietittävä: jääkö tänne vai lähteekö mukaan..

Tumppi sai vanhan, hyvin palvelleen Buickimme myytyä (vaikka auto-parka joutuukin purkuun) ja saimme Kirsin tätin mieheltä lainaan hienon mustan Opelin lähtöömme saakka. Tumppi siirsi Sagan kanssa tänään lasten istuimet "uuteen autoon". Saga sitten päätti alkaa myös pakata autoon tavaroita,jotka lähtevät mukaan Thaimaahan. Kun sitten äitin piti tulla katsomaan, mitä hän on pakannut, löytyi peräluukusta joukko hiekkaleluja, lapioita ja ämpäreitä, vanha muovinen maitolaatikko ja punainen kanisteri (jossa muistini mukaan on ollut ruohonleikkurin bensaa?). Kysyin, mikä kanisteri on, ja pitääkö sen lähteä mukaan. Saga vastasi topakasti: "Joo, se on myrkkyä. Mä myrkytän sillä kaikki käärmeet siellä Thaimaassa." Selvä se, sitä äiti ei olisikaan ymmärtänyt ottaa mukaan...

Vihdoinkin valmis

Kävimme Kirsin kanssa viime viikolla keskiviikkona 24.8 Isossa Kirjassa. Kirsi kävi tekemässä viestinnän viimeisen tehtävän, radiopuheen, ja minä sain vihdoin paperin, jonka eteen olin tehnyt töitä. Titteli kuulostaa melko hienolta B.A in Bible and Theology.

Koska lähtömme on näin pian, en pääse osallistumaan varsinaisiin valmistujaisiin keväällä 2006. Sain kuitenkin virallisen kuvan otettua ihan puvun kanssa. Valmistujaisjuhlassa kuulemma ilmoitetaan, että Tuomo Lehtimäki valmistuu poissaolevana, koska on ujo .

 Kirj. Tuomo

Kolmikantasopimus ja muita kuulumisia

Kolmikantasopimuksesta..
Viime torstaina, 25.8. olimme koolla Tikkakoskella kolmikantasopimusasian tiimoilta. Paikalla olivat Fidan edustaja Rauno Mikkonen, Tikkakosken helluntaiseurakunnan edustajina pastorimme Jorma Laulumaa ja Martti Kirvesoja, Putkilahden edustajana Toivo Ikonen, sekä Pylkönmäen edustajana Yrjö Takala vaimoineen.

Fidan edustaja toi keskusteluihin lisätietoa Fidan kokemuksien pohjalta, ja jälleen kerran huomasimme, miten monenlaisia asioita on otettava huomioon, kun muuttaa ulkomaille ja lähtee sinne palkattuna työntekijänä! Ei itse osaa todellakaan miettiä kaikkia näkökulmia ja lakipykäliä, minkä mukaan on toimittava. Onneksi on olemassa asioihin perehtyneitä ihmisiä, jotka auttavat neuvoillaan!
Vielä jäi kuitenkin joitakin käytännön asioita auki, joista tahoillamme otamme selvää, joten itse sopimusta ei päästy allekirjoittamaan, vaan palaamme asiaan 19.9. "työnantajiemme" eli Tikkakosken edustajien kanssa.

Helsingissä
Torstain palaverin jälkeen lähdimme sitten perheenä ajamaan kohti Helsinkiä, jossa vietimme ihanan pidennetyn viikonlopun "loman" Tuomon Pirjo-äidin ja Reijon luona. Lapset nauttivat mummun ja vaarin luona olosta, ja Saga oli mielissään, kun pääsi mummun kanssa hakemaan Reijo-vaaria lentokentältä... Saga oli kovasti miettinyt, miten vaarin kone pääsee laskeutumaan maahan taivaalta... Mutta hyvin oli koneet laskeutuneet!

Sunnuntaina illalla ajelimme takaisinpäin Keski-Suomeen. Matkalla pysähdyimme Järvenpäässä erään Thaimaan lähetin,Seija Moilasen luona. Hän on ollut lyhyellä lomalla Suomessa ja nyt pian palaamassa kentälle. Oli mukava tavata, edellisen kerran olimme tavanneet Thaimaassa kaksi vuotta sitten!

(siirretty vanhasta, jo suljetusta blogistamme)

Kokous Pylkönmäellä

TERVEISIÄ PYLKÖNMÄELTÄ

Saavuimme juuri kotiin Pylkönmäeltä, jossa olimme tänään mukana pitämässä lähetyskokousta. Pylkönmäki on mukana kannatuksessamme, ja tämä oli ensimmäinen vierailumme siellä. Olimme aiemmin tavanneet vain muutaman vanhimmistoveljen, kaikki muut olivat uusia tuttavuuksia. Mennessä taisi vähän jännittää, miten meidät otetaan siellä vastaan...

Jo heti ovella vastaanotto tuntui lämpimältä, kun useat ihmiset kävivät tervehtimässä ja toivottelivat tervetulleiksi. Saga ja Daniel olivat varsin vilkkaalla tuulella, ja meinasivat aiheuttaa harmaita hiuksia vanhemmilleen, kun eivät halunneet pysyä hiljaa ja kiltisti paikoillaan!  Mutta onneksi Sirpa-mummo oli mukana, ja hoiti lapsia, joten me saimme keskittyä puhumiseen.

Heti alkuun kuoro lauloi kolme lähetysaiheista laulua, joista kolmas kuulosti siihen tilanteeseen varsin sopivalta! Laulussa puhuttiin yhteistyöstä, kuinka jokainen täällä tarvitsee toista, niin vanha ja nuori, kuin köyhä ja rikaskin. Ja sitähän tämä lähetystyökin on: yhteistyötä! Ei ole lähtijötä, jollei ole lähettäjiä...

Sitten Yrjö Takala aloitti kokouksen, ja puhui lämpimiä sanoja Pylkönmäen seurakunnan puolesta, ja siitä kuinka olivat kuulleet perheestämme Pajulan Anjan puheessa. Jälkeenpäin olivat Anjalta kysyneet, voisivatko tulla mukaan kannattamaan meitä. Näin Taivaan Isä hoitaa hienosti asiat!

Aloituksen jälkeen vuoro siirtyi meille ja Kirsi aloitti kertomalla taustastamme ja lähetyskutsustamme, sekä eri vaiheistamme. Kirsi myös lauloi yhden Pekka Salmisen Peltomies-äänitteeltä kuulemansa laulun:


    "Sun sanomaasi Herra, maan ääriin tahdon viedä.
    Mut heikko olen, yksin kestä en.
    Yli maiden merienkin sanomaasi voitostasi,
    mä kerron, mua minne johdatkaan.
    
    Jeesus rakkain, sun kädessäsi olla
    mä saanhan, pieni heikko ihminen.
    Jos saran pienoisenkin mä pellollasi saisin,
    sen sulle, Herra teen, oi sulle vaan."

 Sitten oli Tuomon vuoro tulla jakamaan Sanaa sekä omia sydämen tuntojaan. Hänellä oli aiheenaan Paavali ja Hengen johdossa kulkeminen.

Molemmat koimme tuon tilaisuuden aikana sellaista rakkauden ilmapiiriä, kuin olisimme olleet todella yhtä suurta perhettä. Koskaan ennen ei ole ollut niin helppo nousta puhujanpönttöön, kuin oli tänään, vaikka suurin osa ihmisistä oli meille aivan vieraita.


Olemme todella iloisia ja kiitollisia siitä, että Pylkönmäen ystävät haluavat lähteä mukaan yhteiseen "lähetystiimiimme", tekemään kanssamme sitä työtä, johon Vapahtajamme on meidät kutsunut Matteuksen evankeliumin viimeisissä jakeissa:

    "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen  ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Tätä työtä on hyvä tehdä yhdessä, rinta rinnan.

"Kun me yhteistyössä vain oomme yhteisvoimin ain,

työmme edistyy, kuorma keventyy, siispä yhteistyöhön vain!"

(Siirretty vanhasta, jo suljetusta blogistamme)

Syksyn aikatauluja

SYKSYN KALENTERIKATSAUS 
(siirretty vanhasta blogista.)



Katsaus kalenteriin kertoo, että kahdeksan viikon kuluttua olemme täyttä vauhtia valmistautumassa lähtöön. Sitä ennen ehtii tapahtua vielä paljon. Tässä muutamia:

 SUNNUNTAI 21.8. KLO 11

    kokous Pylkönmäellä

 TORSTAI 25.8. klo11

    FIDAn edustajan kanssa allekirjoittamaan ns. Kolmikantasopimus. Mukana kaikkien yhteistyöseurakuntien edustajat.

 SUNNUNTAI 4.9. klo 12

    Ehtoolliskokous Tammijärvellä

 SUNNUNTAI 11.9. KLO 11

    Kokous Uuraisilla, Tuomo puhuu, Kirsi laulaa

 SUNNUNTAI 25.9. KLO 12 (huom: alkamisaika muuttunut)

    LÄHTÖJUHLA TIKKAKOSKELLA
    TERVETULOA MUKAAN!!

 SUNNUNTAI 16.10. klo 18.10

    LÄHTÖ HELSINKI-VANTAAN KENTÄLTÄ
    LENTO SK 719
    Helsinki-Kööpenhamina     klo 18.10 -18.50
    Kööpenhamina-Bangkok   klo 22.45 - 14.40
    
    Ajat ovat paikallisia aikoja, eli ensin lento Kööpenhaminaan kestää 1h 40 min, siellä odotusta vajaa 4 tuntia, ja sitten lento Bangkokiin, joka kestää 10 h 55 min. Perillä Bangkokissa siis maanantaina klo 14.40 paikallista aikaa..

Taustaa - kuinka tähän on tultu

Historiikki - lähtökuopissa  (siirretty vanhasta, suljetusta blogistamme)

Tervehdys Ystäville, sekä vanhoille tutuille, jotka olette seuranneet vaiheitamme jo useiden vuosien ajan, kuin teillekin, uudet lukijat ja ystävät.

Kuluneet pari vuotta ovat olleet vaiherikkaita ja pitäneet sisällä monenlaisia tapahtumia, niistä alkuun ”lyhyesti”..

 Maata vakoilemassa

Kaksi vuotta sitten elokuussa olimme siis perheenä käymässä Thaimaassa, tutustuimme kuukauden ajan kenttään (jossa Kirsi oli tosin ollut kaksi kertaa aiemminkin) ja lähetystyöhön siellä vieraillen eri lähettien luona eripuolilla maata. Tuon matkan aikana myös Tuomo sai tuon maan sydämelleen, ja kotiin palattiin yhteisen näyn kanssa! Valmistautuminen alkoi välittömästi Suomeen paluun jälkeen, kun syyskuussa 2003 aloitimme peruskurssin Iso Kirja-opistolla Keuruulla. Opiskelu tapahtui monimuotona, eli kerran kuukaudessa ajoimme Keuruulle viikonlopuksi opetukseen, ja loput opiskelimme kotona. Edellisen kerran aineet tentittiin seuraavalla jaksolla. Kesken opiskelujen tammikuussa 2004 syntyi Daniel, mutta jo seuraavassa kuussa Kirsi oli taas Danielin kanssa mukana luennoilla, eikä kursseja jäänyt rästiin. Toukokuussa 2004 Tuomo valittiin kotiseurakunnan vanhimmistoon, ja kuukausi myöhemmin hän sai aloittaa palkallisen harjoittelujakson seurakunnan työntekijänä vakituisen pastorin jäätyä sapattivapaalle.

 Seurakuntamme lähetin ollessa tulossa eläkkeelle ja Suomeen syksyllä 2004, teki seurakunta alustavan lähettämispäätöksen, joka tarkoitti lähettämistä Keuruulle vuoden mittaiselle lähetyslinjalle. Joissakin keskusteluissa oli noussut esiin myös raamattututkinnon suorittamisen tärkeys lähetyskentälle lähtiessä, joten elokuussa alkaneen lähetyslinjan kanssa päällekkäin Tuomo aloitti myös teologian opinnot amerikkalaiselle Global University:lle.

Koska ajomatkaa Keuruulle on kotoamme Kuikasta ”vain” noin 60 km, päätimme jäädä omaan kotiin asumaan ja ajaa päivittäin Keuruulla koulussa. Tämä mahdollistui siten, että Kirsin vanhemmat, Heimo ja Sirpa, muuttivat asumaan yläkertaamme heinäkuussa 2004, joten lastenhoitoon tuli joustavuutta. Saga, tuolloin 2 vuotta, aloitti perhepäivähoidossa n. 6 km:n päässä kotoa, jonne veimme hänet aamulla kouluun lähtiessämme. 7kk:n ikäinen Daniel kulki ensimmäiset kuukaudet mukana opistolla, olihan hänellä takanaan peruskurssin opintojakin vajaan kuukauden ikäisestä... Danielista voi siis sanoa, että hän on jo äidin maidosta saanut imeä Raamatun totuuksia, tapahtuivathan vauvan ruokailut kesken oppituntien luokassa opetuksen lomassa luonnollisesti. Lähetyslinjaa Daniel kävi päivittäin n. 10 kuukauden ikään saakka, mutta hänen opittua kävelemään, alkoi luokkatila tuntua kovin ahtaalta, ja oli aika jäädä kotiin. Kirsin äiti oli jäänyt sairaslomalle työstään, mutta pystyi kuitenkin hoitamaan Danielia päivät, joten tämäkin asia sujui hienosti!

Vuosi oli kaikin puolin opettavainen, mutta myös yksi elämämme rankimpia jaksoja. Opetus oli tasokasta ja todella monipuolista lähetyshistoriasta ja –teologiasta lähettien henkiseen huoltoon ja ihmissuhteisiin lähetyskentällä.. ja paljon siltä väliltä! Tämän lisäksi Tuomo siis suoritti ylimääräisiä opintoja tutkintoa varten ja tentti niitä lähes viikottain. Alkusyksyn Saga reagoi hoitoon lähtöään ja muutoksia, ja tammikuussa alkoi Danielin sairastelukierre, joka verotti koko perheen voimia aikalailla. Totesimme paineiden ja väsymyksen sekä odottamattomien harmien vain kuuluvan ”koulutusjaksoon” tulevia tilanteita varten. Taivaan Isä antoi jokaiselle päivälle uuden voiman, ja saimme elää todeksi Jesajan sanat: ”Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa...”

 Koulun loputtua toukokuussa 2005 Tuomo palasi vielä ”vanhaan työhönsä” ajamaan rekkaa, ja Kirsi jäi kotiin lasten kanssa.

 Käytännön asiat etenevät

Koulun loputtua kannatuksistamme puuttui vielä 30 %, ja lähtö näytti täten epävarmalta. Mutta hyvin nopeasti tilanteet muuttuivat, kun Pylkönmäki ja Putkilahti ilmoittivat halukkuudestaan lähteä mukaan kannattamaan perhettämme. Kesäkuussa oli yhteinen palaveri seurakuntien edustajien kesken, ja yhteistyö saattoi alkaa. Pikkuhiljaa lähdön ajankohtakin alkoi muotoutua lokakuulle ja käytännön valmistelut voitiin aloittaa. Työlupa- ja viisumianomuksiin tarvittavat asiakirjat postitettiin Thaimaan kenttäsihteerille, joka aloitti useita kuukausia kestävän hakuprosessin. Myöskin rokotukset aloitettiin, lapsille oli tiedossa 9 pistosta molemmille! Ensimmäiset neljä pistosta on nyt takana, ja valitettavasti vielä jatkoa seuraa..

Monenlaista miettimistä on vielä tehtävänä, ja muutto- ja lähtöajatukset ovat tulleet jo uniinkin... Jos 2 kuukautta ennen lähtöä tunnelmat ovat tällaiset, mitä tapahtuukaan viimeisten kahden viikon aikana?!?!