Tukikohtamme sijaitsi jälleen omassa kodissamme Keski-Suomessa, jota Kirsin vanhemmat asuttavat meidän kentälläoloajat. Vuosienkin jälkeen on ihana palata "omiin nurkkiin", missä odottavat tutut ja turvalliset asiat. Oma kotipiha, jonka mummu ja pappa ovat saaneet kukoistamaan ihanine kukkineen, koira (jonka tosin jätimme Suomeen pienenä pentuna, ja josta oli tullut aivan jätti!), maailman paras sauna... Ja lähellä lisää rakkaita ihmisiä!Olemme kiitollisia, että meillä on kotipesä Suomessa, jonne voimme palata, ja josta lapsillakin on muistoja aivan pienestä saakka.
 |
| Ensikohtaaminen kahden vuoden jälkeen :) |
 |
| Luka kaksi vuotta sitten kesällä... |
 |
| Serkun kanssa leikit jatkuivat ihan kuin erossa ei olisi oltukaan! |
 |
| Äitin pieni vauva.. (ja 5 sekuntia myöhemmin olin nurmikolla selälläni) |
 |
| Pappa oli rakentanut Lidialle uuden keinun. "Kuka tulis tönimään?" - huuto kuului keinulta tämän tästä. Lidian suomenkieleen sekottuu hauskoja omia käännössanoja |
