Kesäloma Suomessa - osa 2: Kotikulmilla

Tukikohtamme sijaitsi jälleen omassa kodissamme Keski-Suomessa, jota Kirsin vanhemmat asuttavat meidän kentälläoloajat. Vuosienkin jälkeen on ihana palata "omiin nurkkiin", missä odottavat tutut ja turvalliset asiat. Oma kotipiha, jonka mummu ja pappa ovat saaneet kukoistamaan ihanine kukkineen, koira (jonka tosin jätimme Suomeen pienenä pentuna, ja josta oli tullut aivan jätti!), maailman paras sauna... Ja lähellä lisää rakkaita ihmisiä!

Olemme kiitollisia, että meillä on kotipesä Suomessa, jonne voimme palata, ja josta lapsillakin on muistoja aivan pienestä saakka.

Ensikohtaaminen kahden vuoden jälkeen :)

Luka kaksi vuotta sitten kesällä... 

Serkun kanssa leikit jatkuivat ihan kuin erossa ei olisi oltukaan! 

Äitin pieni vauva.. (ja 5 sekuntia myöhemmin olin nurmikolla selälläni)

Pappa oli rakentanut Lidialle uuden keinun.
"Kuka tulis tönimään?" - huuto kuului keinulta tämän tästä.
Lidian suomenkieleen sekottuu hauskoja omia käännössanoja 

Kesäloma Suomessa - osa 1: Suomeen!

Vietimme ihanan kesäloman Suomessa.. 
Pirjo-mummo oli ostanut meille tervetuliaisiksi ihania tuoreita marjoja! Hyvä alku Suomi-lomalle!!!

Ensimmäiset päivät olimme Helsingissä, ihmettelimme raikasta ilmaa, kaunista luontoa, ja valoisuutta!! Ihana Suomen kesä!!

Lidia 2v!

 Lauantaina vietimme Lidian kaksivuotispäiviä. Neiti on oma vauhdikas itsensä :)

Lidia sai lahjaksi pomppukoiran..

Juhlimme pienimuotoisesti muutaman thailaisen ystävän kanssa

Toukokuun Ystäväkirje

Helteiset terveiset täältä kuuman kauden keskeltä! Lämpötila on keikkunut +36-40 asteen tuntumassa jo useita viikkoja. Onneksemme viime viikolla olimme rukouspäivillä pohjoisessa, jonne sattui juuri samalla viikolla myrskyjä ja sateita, jotka pudottivat lämpötilan jopa alle +30 asteen! Oli todella virkistävä ja kaivattu tunne, kun tuulen puhaltaessa iho nousi välillä kananlihalle! Jännityksellä odotamme, kuinka taas selviämme Suomen kesästä :)

Edellisestä kirjeestämme on kulunut ihan liian pitkä aika - kiitos, että silti ette ole meitä unohtaneet! Kuumuuden ja väsymyksen keskellä olemme olleet kiitollisia jokaisesta esirukouksesta, sähköpostiviestistä ja terveisestä, mitä olemme saaneet.

Työkuulumisia
Niin kuin edellisessä kirjeessä kerroimme, on raamattukoulun tulevaisuus vielä aika lailla auki. Monenlaisia muutoksia on tulossa, eikä raamattukoulu aukea tänä vuonna perinteisellä tavalla. Helluntailiikkeen hallitus ja raamattukoulun henkilökunta ovat käyneet neuvotteluja jatkosta, ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle on. Käytännössä prosessit usein kulkevat hitaasti, joten vielä ei ole kerrottavana juurikaan konkreettisia asioita.

Vanhat oppilaat, joiden opiskelu jäi tulvan tullessa kesken, olivat eilen raamattukoululla, jossa heidän kanssaan juteltiin jatkosta. Jokaiselle tehtiin henkilökohtainen oppimissuunnitelma jatkoa varten. Jotkut jatkavat opintojaan etäopiskeluna GU:n materiaaleilla. Jotkut siirtyvät toiseen helluntailaiseen raamattukouluun. Kukaan ei jää yksin, vaan heitä tuetaan jatkossakin. Tuomo jatkaa näiden oppilaiden mentorina niin kuin tähänkin asti.

Tuomo on vieraillut Bangkokin alueen seurakunnissa kevään aikana kertoen seurakunnissa tapahtuvasta raamattukoulutuksesta. Hän on rohkaissut pastoreita ottamaan käyttöön systemaattista raamatunopetusta pienryhmissä ja sunnuntai-aamun raamatunopetuksessa.  Muutamasta opintokeskuksesta on tullut oikein rohkaisevaa palautetta, ihmiset ovat innoissaan ja pastorit ovat nähneet tuloksia omissa seurakunnissaan. Kiitosaiheena mm. HuaHinissa oleva seurakunta, johon ”ajauduimme” tulvaevakon aikaan. Siellä raamatunopiskelumateriaali on otettu innolla vastaan ja uusia opiskelijoita tulee ryhmään.

 

Paperiasioita
Tilatessamme lentolippuja Suomeen huomasimme, että Sagan passista on etusivu repeytynyt lähes kokonaan irti. Joten uutta passia hakemaan keskustasta Suomen suurlähetystöstä. Uuden passin tulo kesti pari viikkoa, ja sitten lähdettiin thailaisten maahanmuuttoviranomaisten puheille vaihtamaan viisumia uuteen passiin. Samalla immigrationissa saimme hoidettua myös 90 päivän välein tehtävän ilmottautumisen sekä haettua re-entry - leimat, jotka oikeuttavat maastapoistumiseen ilman, että tämänhetkinen viisumi katkeutuu. Tuomo hoiti pääosin jonottamisen eri luukuille, joten lasten ei tarvinnut istua paikoillaan ihan koko aikaa. Noiden kolmen asian hoitamiseen kului virastossa noin 3,5 h ja siihen vielä päälle matkat 2,5 h. Lapset olivat myös koulussa tuona päivänä, joten tuli heillekin 11 tunnin mittainen työpäivä.

Immigrationin valtava sisäaula, jossa lapset saivat välillä päästellä höyryjä ja juosta Lidian perässä

Lasten koulun kevätjuhlaa vietettiin samalla, kun kokoonnuimme Bangkokin lähettiporukalla vappuna Monosille grillaamaan. Lapset lauloivat muutaman laulun, ja lopuksi yhdyttiin suvivirteen.  Lasten koulu on sujunut hienosti, upeita numeroita on kumpikin lapsi tuonut kokeista kotiin. Koulu loppuu tältä keväältä jo 18.5. ja sitten alkaa kauan odotettu kesäloma.

Saga ja Daniel laulamassa

Chiangmaissa
Toukokuun toisella viikolla oli lähettien rukouspäivät pohjoisessa, Chiangmaissa. Ajelimme tuon 700 km matkan jo paria päivää aikaisemmin. Matkaan kului suuntaansa noin 9 tuntia. Ihmeesti lapset jaksoivat istua... Tuomo yhdisti samaan reissuun myös käynnin MääRimin seurakunnassa, jonne häntä on pyydetty kertomaan  raamattukoulutusasioista.  Tuomo piti siellä saarnan sunnuntaina 6.5.

Taustalla tuttu Doi Suthep - vuori

 Rukouspäivät pidettiin HangDongissa, River-keskuksella. Päivät olivat virkistävät mielelle, vaikka tälläkään reissulla ei selvitty ilman sairastelua. Ensin Lidia oksensi yöllä, ja saman mahapöpön sai myös Tuomo. Epäilemme, että asialla oli huonosti pestyt hedelmät, eikä mikään tarttuva tauti, sillä ainoastaan Tuomo ja Lidia saivat oireita syötyään illalla viinirypäleitä. Lidia selvisi yhden yön taudilla, mutta Tuomolla menikin 3 päivää kuumeisen mahataudin kourissa.

Ehdimme kuitenkin tuon viikon aikana tavata useita pohjoisen ystäviämme, kielenopettajaamme perheineen, lastenhoitajaa ja hänen lapsiaan, sekä muita tärkeitä ihmisiä noilta kahdelta ensimmäiseltä vuodelta täällä Thai-maassa. Huomasimme monesti palaavamme ajatuksin ja puhein noihin aikoihin. Vaikka se rankkaa aikaa olikin, niin huomasimme, että aika on jo kullannut muistot, eikä hankalat asiat tulleet mieleen, vaan ainoastaan positiiviset!

Myös eläintarhassa ehdittiin onneksi käydä

Suomeen
Vaikka töitä riittääkin aivan kesäkuun alkuun saakka, niin olemme jo kääntäneet ajatuksiamme kohti kesälomaa ja Suomeen tuloa. Lennämme 4.6. Helsinkiin ja siitä sitten autolla Keski-Suomeen. Kesän aikana meitä voi tavata mm. juhannuskonferenssissa Keuruulla ja muutamassa tilaisuudessa Tikkakoskella. Voit seurata ilmoittelua sekä meidän blogistamme että seurakunnan nettisivuilta www.tikkakosken-helluntaisrk.net

Tulvatilanteen päivitystä

Tulvat jatkuvat yhä . Kuolleiden lukumäärä on noussut 356 henkilöön. Vesi on alkanut virrata Bangkokin pohjois- ja itäpuolella oleville alueille ja ihmiset useilla asuinalueilla ovat joutuneet jättämään kotinsa. Meidän helluntailiikkeen kolme seurakuntaa Bangkokin alueella on jo joutunut siirtymään evakkoon. Raamattukoulun johtajan veljen, Chamloongin kodissa ja seurakunnassa on vettä 1,5 metriä, ja he ovat joutuneet poistumaan kotoaan. 

Tulvia odotellessa.. Kaupan eteen muurattua aitaa ollaan korottamassa...

 Meidän kotimme sijaitsee Bangkokin länsipuolella. Lähimmät tulva-alueet ovat meiltä noin 15-20 km:n päässä. Uutisissa meidän alueemme on listattu kohtaan ”pitää olla varuillaan ja seurata uutisia, ja jos tulva tulee, sen ei pitäisi nousta yli 50 cm”. Osa ihmisistä on sitä mieltä, että meidän kyläämme vesi ei nouse, osa on muurannut lähes metrin korkuisia aitauksia ovien ympärille, hiekkasäkkejä on porteilla ja ovilla, ja kadulla ainoa puheenaihe on tulvat ja siihen varautuminen. Lauantaina pääministeri ilmoitti, että koko Bangkokin alueen tulee varautua vähintään metrin korkeudelle nousevaan tulvaan, joka tulee kestämään kuukaudesta puoleentoista... Tilanne on hämmentävä ja stressaava meilläkin koko perheelle, kun olemme jatkuvassa valmiustilassa. Ruokaa ja vettä sekä kynttilöitä ym. on varastoituna, hiekkasäkkejä pihassa, ja Tuomo tukki pihan metalliaitaa paksulla muovilla ja tiiliskivillä veden nousun varalta. Tavaraa on siirretty viranomaisten kehotuksesta yläkertaan. Suunnitelmia lähiviikoille tehdään ”tulvavarauksella”... Kaiken tämän hässäkän keskellä mukavaa on se, että olemme tämän vuoksi päässeet tutustumaan moniin kotikatumme ihmisiin, joita yleensä hyvin harvoin näkyy suljettujen porttien ulkopuolella. Nyt huoli on yhteinen, ja vietämme paljon aikaa kadulla jutellen ihmisten kanssa. Uskomme, että tälläkin on tarkoituksensa!

Myös Sevenin eteen on muurattu seinämä, aukko tukitaan hiekkasäkeillä.

Tällä hetkellä Thaimaassa on menossa koulujen ”syysloma”, joka on kahden lukukauden välissä oleva, pidempi lomajakso. Bangkokissa ilmoitettiin, että kaikki alueen koulut pysyvät suljettuina ainakin lokakuun loppuun saakka, mahdollisesti pidempään. Raamattukoulun seuraavan lukukauden olisi pitänyt alkaa lokakuun viimeinen päivä, mutta koska tiet pohjoiseen ovat poikki, linja-autot ja junat eivät kulje, joten monien on mahdotonta päästä paikalle, samoin ruoka-tarvikkeiden haaliminen on jo käynyt vaikeaksi. Raamattukoulun alkua siis päätettiin siirtää kahdella viikolla eteenpäin. Raamattukoulun henkilökunnasta kampuksella asuvat naiset ja lapset lähtivät lauantaina ajamaan Koillis-Thaimaahan, Phetsabunin lääniin turvaan. Jos tällä alueella tulvii, on raamattukoulun ja Suomalaiskoulun pihat ensimmäisenä veden alla..

Huolta aiheuttaa hieman myös viisumiasiamme. Saimme vihdoin perjantaina thailaiselta asioidenhoitajaltamme puhelinsoiton, että paperimme ovat saapuneet ja meidän tulisi lähteä uusimaan viisumeita huomenna tiistaina 25.10. (joka on tämänhetkisten viisumeidemme viimeinen voimassaolopäivä..) Ulkomaalaisvirasto sijaitsee tulva-alueen rajalla ja monet tiet tuolla ovat jo poikki. Lähdemme aamulla aikaisin matkaan, ja koitamme etsiä avoinna olevan reitin immigrationiin. Eväät on varulta tehty mukaan, sillä matkan kestosta ei uskalla edes arvailla. Toivotaan kuitenkin, että päästään perille, ja saadaan VIHDOIN koko perheelle ne kauan kaivatut vuoden viisumit...

Kaupat alkavat olla aution näköisiä, sillä monessa paikassa hyllyt ovat tyhjinä. Vesi, pussinuudelit ja tonnikala on loppu monesta paikasta. Eilen menimme etsimään Lidialle vaippoja. Tyhjinä oli hyllyt. Saimme yhtä merkkiä pientä kokoa, niillä pärjätään. Kotona pidämme päiväsaikaan kestovaippoja, joten saamme paketin riittämään pitkälle. Onneksi imetystäkään ei ole vielä lopetettu, joten ei tarvitse olla huolissaan myöskään pienen neidin maidoista!

Ps. Loppuun vielä iloinen uutinen: Lidia täytti viime viikolla yksi vuotta! Kaiken tämän huolen ja epävarmuuden keskellä pidimme synttärit perjantaina raamattukoulun väen ja Bangkokin suomalaisten lähettien kesken. Syntymäpäivälaulu laulettiin kolmella eri kielellä!
Juhlien jälkeen lauantaiaamuna sitten aloitimme alakerran tyhjentämisen tulvien varalta. :)

Lidian kuvia syntymästä tähän päivään

Klikkaa kuvaa, ja pääset katsomaan koko kuvakansion

Lidia Helmi Viktoria

Paperiasioita

Tämänhetkinen viisumimme on päättymässä lauantaina 6.11. Viime viikolla saimme puhelinsoiton thailaiselta asioidenhoitajalta, että pitkään viisumiin oikeuttava todistus ("se" paperi, jota on odotettu koko kesä) on vihdoin saapunut. Nyt huomenna menemme immigrationiin ja pidämme käsiä ristissä, että viisumin vaihto vuoden mittaiseen viisumiin onnistuisi samalla reissulla... Muuthan ovat tähän asti joutuneet poistumaan maasta esim Laosiin vaihtaakseen viisumia. Tumpille virkailijat kuitenkin sanoivat, että pitäisi onnistua täällä. Me olemme siis ns. "koekaniinit", menemme toimistoon ja toivomme parasta! 


Samalla reissulla käymme myös ulkoministeriöstä hakemassa leiman Lidian syntymätodistukseen. Sen kanssa ajamme sitten Suomen suurlähetystöön, jossa näytämme syntymätodistuksen ja vauvan :) He sitten lähettävät ilmoituksen ulkomailla syntyneestä Suomen kansalaisesta väestörekisterikeskukseen, joka ilmoittaa asiasta Kelalle.. Ja sitten me jäämme odottamaan Lidian henkilöturvatunnusta. Sen jälkeen voimmekin hakea hänelle passia. Kunhan jossain välissä keksimme, että miten ihmeessä vastasyntyneestä vauvasta saa otettua passikuvan... ainakaan sellaisen, missä hänellä olisi silmät auki...