uusi koti!

Kaksi ensimmäistä yötä takana uudessa kodissa. Talo sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä ChiangRain keskustasta vuorten välissä riisi- ja maissipeltojen läheisyydessä. Tie kaupungista mutkittelee suuren Kok- joen mukaisesti peltojen ja nyppylöiden välissä. Illalla tienoo on sysimusta - ei ole katuvalot häikäisemässä. Talo on suojaisan muurin takana, ja pihassa on paljon puita varjostamassa taloa kuumalta auringolta. Korkea katto ja avattavat puuikkunaluukut takaavat ilman kiertämisen talossa. Yöllä nukutaan verkkojen alla ja kattotuulettimet pyörittävät viilennystä. Sadekausi on alkanut oikein todenteolla - pitkään sateita odotettiin, mutta nyt kun sateet alkoivat, on satanut lähes tauotta toista viikkoa. Sehän tietää sitä, että kosteusprosentti on korkea, pyykit eivät kuivu jne. Näitä Aasian iloja :)

Ensimmäisenä yönä kuulostelimme talon ääniä. Uudessa talossa ja sen ympäristössä äänet ovat vieraita, oli monenlaisten eläinten ääniä, naapuritalojen ovien pauketta ja jos minkälaista lintua ja sammakkoa kurnuttamassa. Toinen yö oli jo vähän rauhallisempi - äänet eivät ole yhtään vähentyneet, mutta kaikkeen näköjään tottuu :) Sen olemme huomanneet, että pihan puut ovat houkutelleet monenlaisia lintuja asustelemaan ja laulamaan, ja saamme nauttia moniäänisestä laulusta ja sirkutuksesta pitkin päivää aivan aamuvarhaisesta lähtien.

Eilen olimme hakemassa raamattukoululta tavaroitamme, ja viimeisiä siellä pestyjä pyykkejä. Pyykkejä katolla viikatessa, alkoi kova sade, ja kiiruhdin rappusia alas.. Mutta trooppinen sade yhdistettynä kaakelilla päällystettyihin portaisiin ei ole hyvä yhdistelmä - ja lensin reippaassa kaaressa kyljelleni. Piti soittaa Tumppi apuun, että pääsin pois, niin kipeästi sattui moneen paikkaan. Onneksi en rojahtanut suoraan selälle, vaan lonkalle, ja siinä on sen verran "pehmustetta", että selvisin reiluilla mustelmilla. Vasen kyynärpää on yhä hellä, sekä isoimman osuman ottanut pikkuvarvas, joka on mukavan musta ja sillä ei kärsi kävellä. Liekö murtunut vai ei, mutta omatekoinen teippaus pitää sen aisoissa ja kipukaan ei ole paha, kun ei sille varaa. Onneksi täällä maassa sopii varvassandaalit sekä arkeen että juhlaan, ettei tarvitse hetkeen yrittää korkokenkään varpaita tunkea. :)

Tiistaina kävimme lasten koulussa sovittamassa koulupukuja ja ostamassa tarvittavat puvut lapsille. Pukuja on kahdenlaisia - peruspuku kauluspaitoineen ja solmioineen kolmena päivänä, ja urheiluvarusteet kahtena päivänä. Kuvia seuraa ensimmäisen koulupäivän jälkeen (en usko, että äidin blogin vuoksi haluaisivat uhrautua ja pukeutua koulupukuihin yhtään päivää aiemmin ennenkuin on aivan pakko :P) Kesäloma on siis loppumassa, ja koulu alkaa torstaina 13.8. Tiistaina menemme vanhempien infopäivään kuulemaan kouluvuodesta ja tapaamaan opettajia. Keskiviikko 12.8. on Thaimaan kuningattaren syntymäpäivä ja kansallinen äitienpäivä, joten silloin ei tarvitse vielä mennä kouluun :) Daniel menee 5. luokalle, ja Saga seitsemännelle. Meitä kaikkia taitaa jännittää yhtä paljon - niin itse oppilaita kuin vanhempiakin!

Matka ja ensimmäisen viikon tapahtumia

Matkamme seuraavat etapit suoritettiin lentokoneella. Kentällä saattamassa oli sukulaisia ja kannattajista Thaisolun Hannu Hietanen. Haikeat hyvästit jätettiin melko nopeasti, osittain rutiinilla osittain siksi, ettei kukaan halunnut itkeä.

Lähdimme sunnuntaina klo 18 jälkeen Helsingistä Istanbuliin, jossa odotimme koneen vaihtoa kolmisen tuntia. Tässä vaiheessa väsymys alkoi hieman painaa, sillä edelliset yöt oli menty melko vähillä unilla. Lento Istanbulista Bangkokiin oli todella hyvällä koneella vaikkakin lähtö jostain syystä venyi reilulla tunnilla. Tilaa oli riittävästi ja ruoka oli tavallista lentokoneruokaa parempaa. Osa meistä nukkui enemmän, osa vähemmän - kukaan tuskin tapeeksi.

Bangkokissa meillä oli useamman tunnin vaihto ja jouduimme tekemään myös maahantulomuodollisuudet sekä ottamaan laukut ulos. Viimeiselle lennolle tehtiin uusi check-in. Pää oli melko pyörällä, mutta paljon tuttuakin oli. Lidia muun muassa oli totuttuun tapaan useamman matkalaisen kanssa valokuvassa jne. Yksi kummallisemmista tapahtumista oli, kun Kirsi ja Saga kävivät hakemassa kahvit kentän Starbucks- kahvilasta. Myyjä alkoi jutella Kirsille kuin vanhalle kaverille. Hän muisti, milloin olimme viimeksi käyneet ja missä asuneet taipaleemme aikana. Bangkokin lentokentän läpi kulkee vuosittain miljoonia ihmisiä ja Starbucksissakin käy päivittäin satoja ja tuhansia asiakkaita, joten uskomattomalta tuntuu, että vuoden poissaolon jälkeen voi jäädä tuollaisessa paikassa jollekin mieleen.

Viimeinen lento Chiang Raihin oli vain reilun tunnin mittainen. Kenttä on pieni, joten pääsimme nopeasti ulos kaikkien kapsäkkiemme kanssa. Meitä oli vastassa pastori Suraphongin vaimo Gemma ja heidän kaksi lastaan. Gemma vei toisella autolla laukut suoraan raamattukoululle ja me toisella autolla pikkukaupan ja aamupalatarvikkeiden kautta myös majapaikkaan.

Pääsimme asumaan Indochina- raamattukoulun vierailevien opettajien asuntoon, jossa on kaksi makuuhuonetta ja oleskeluhuone sekä pieni keittiönurkkaus, WC ja suihku. Tässä mahdumme asustelemaan siihen saakka, kunnes löydämme kodin.

Ensimmäisiä asioita hoidettavana kodin etsimisen lisäksi on lasten kouluasioiden järjesteleminen.
ChiangRaissa on kaksi kansainvälistä koulua, joissa molemmissa on omat hyvät puolensa kuin myös heikkoutensa. Lapset tekivät ensimmäisen koulun kielikokeen torstaina, ja toisen koulun kielitesti on edessä ensi viikolla. Koulunkäynti englanniksi on molemmille lapsille uusi asia, ja aiheuttaa stressiä ja jännitystä, joten teette hyvin, jos muistatte erityisesti tätä asiaa! Uskomme, että juuri Sagalle ja Danielille oikean koulun ovi aukeaa!

Molemmat lapset osallistuvat nyt seuraavien kahden viikon ajan toisen koulun English Camp- leirille, jossa pääsevät hieman käyttämään englantia ennen koulun alkua.

Tänään lähdemme katsomaan paria taloa, mitä meille on tarjottu. Sopivan kodin löytyminen on toinen iso asia, mikä tulee vaikuttamaan koko perheen viihtymiseen. Eli muistakaa myös tätä asiaa!

Nyt elämme lauantaita. Tuomolle tuli juuri puhelu, jossa pastori ja raamattukoulun johtaja Suraphong kysyi, josko Tuomo voisikin opettaa ensimmäisen oppiaineen jo ensi viikolla tiistaista alkaen! :) Eli vauhdikkaasti alkaa arki, ja juuri tällaisilla aasialaisilla varotusajoilla :)
Raamattukoululla opiskelee tällä hetkellä 32 oppilasta kolmella eri vuosikurssilla, ja ensi viikolla on Tuomolle kolmosluokkalaisten Missiologian kurssi. Tämä on aihe, jota Tuomo on opettanut nyt kahtena vuonna peräkkäin Indonesiassa, joten materiaali on valmiina. Siellä opetuskieli on ollut Englanti, nyt ”vaan” siis kieli vaihtuu. Muistakaa myös ensi viikon opetusta! Tämä tarkoittaa Kirsille sitä, että auton rattiin on hypättävä samantien, että lasten koulukuljetukset saa hoidettua. No, eipähän jää sekään asia roikkumaan :)

Chiang Raita ympäröivät vuoret...

Eka yö uudessa kodissa

Vihdoin olemme tässä vaiheessa. Valmistaudumme ensimmäiseen yöhön omassa kodissa (naapurin netillä vielä toistaiseksi :) )
Tuntuu, että olemme jo 3 kuukautta pakanneet ja purkaneet, joten tuntuu hyvältä olla omassa kodissa. Eihän täällä tietenkään kaikki ole valmista.... laatikoita purkamatta, osa huonekaluista vielä tulematta, mutta kuitenkin...
Huomenna pitäisi tulla oma netti ja keittiöön yksi kaappi. Tavarat pikkuhiljaa paikalleen ja vihdoin jotain pysyvää.

-tumppi-

Asunnon metsästystä ja sairaita miehiä

Pikainen päivitys ja kuulumisia. Olemme metsästäneet asuntoa ja koittaneet totutella Bangkokin kuumuuteen. Tumppi sai köhän ja kipeän kurkun heti maahan tultuamme ja alkaa pikkuhiljaa parantua. Ääni oli pari päivää kokonaan pois, joten puhuminen jäi muun perheen kontolle.  Nyt sitten Dani on ollut kovassa kuumeessa vuorokauden verran. Ja hänelle tyypilliseen tapaan, emme meinaa saada kuumetta paracetamolilla laskemaan kuin pariksi tunniksi noin 38 asteeseen, sitten taas kipuaa korkealle... Teette hyvin, jos muistatte rukouksin!!!!

Jotain hyvääkin tässä päivässä - saimme viime viikolla uuden thailaisen ystävän, joka on auttanut meitä talon etsinnässä, ja käyttänyt suhteitaan. Tänään aamulla saimme soiton, että nyt on löytynyt jotain, josta saattaisimme olla kiinnostuneita. Lapset jäivät Suomi-koululle, kun me Tumpin kanssa mopolla ajelimme talolle. Vuokraisäntä oli tosi ystävällinen liikemies, ja lupasi talon meille sopivalla hinnalla. Muitakin kyselijöitä oli ollut, mutta me ehdimme ensimmäisenä taloa katsomaan, joten teimme hyvin pikaisen päätöksen vuokrata tuo talo. Koululle on autolla reilun 5 minuutin matka, joten sijainniltaankin tähän mennessä vastaan tulleista vaihtoehdoista paras. Niinpä siis torstaina menemme allekirjoittamaan vuokrasopimuksen ja saamme avaimet. Muuttoa alustavasti sovittiin 10.7. päivälle, ja vuokraisäntä lupasi kuorma-autonsakin ja työmiehet ilmaiseksi käyttöömme muuttopäiväksi. Sitä ennen maalaamme sisätiloissa, mutta muuten ei isompia tarvinne tehdä - perusteellista siivousta lukuunottamatta. Talossa on valmiina joitakin sekalaisia kalusteita, jotka saamme käyttöömme.

Nyt vaan kun saadaan pieni mies kuntoon, niin päästään iloitsemaan tulevasta kodista!

Hyvästit Rattanaburille

Viimeistä kertaa istumassa tämän asunnon keittiössä. Kaikki on pakattu ja purettu osiin, pöytä on vielä paikallaan. Huomenna perjantaina aamulla tulee muuttoauto, joka vie tavaramme Bangkokiin. Siellä osa tavaroista jätetään säilytykseen, ja osa lähtee ensi viikolla merikontissa Suomeen yhdessä Koposten ja Elinan muuttotavaroiden kanssa. Itse seuraamme perässä seuraavalla viikolla. Monenlaista on mahtunut näihin 3,5 vuoteen ja nyt taas lähdemme kohti "suurta tuntematonta". Jännittävää! Onneksi saamme kulkea yhtä matkaa Taivaallisen Isän kanssa, joten tämäkin voi olla jälleen Pieni Suuri Seikkailu!

Rattanaburin viimeisistä viikoista lisäilen kuvia ja kertomuksia, kunhan tästä päästään Bangkokiin :) Tuossa ylhäällä oleva kuva on otettu viime sunnuntaina kokouksen jälkeen kirkon edessä.

Sitä samaa

Niin, tulin vain ilmottautumaan.. Siis elämämme jatkuu samaa rataa: Pakataan, pakataan ja pakataan.. Viimeiset viikot Rattanassa ovat käynnistyneet.

Talo alkaa täyttyä laatikoista, pakkauspahvista ja erinäisistä tavaroista. Muuttoautoa metsästetään. Mietitään sijoituspaikkaa tavaroille.

Tällä viikolla alkaa sitten jo "läksiäiset". Perjantaina 1.5. tulevat Surinin läänin seurakuntien työntekijät tänne Rattanaan. Sitten lauantaina on vuorossa lasten kerho Kid's clubin jäähyväiset. Ja sitten sunnuntaina oman srk-väen kanssa. Monta kyyneltä tulee siis vielä vuotamaan... Jäähyväiset on aina kamalia!!!!!

Ihana asia on se, että lauantaina vielä saamme viettää kastejuhlaa täällä Rattanassa. Reilun puoli vuotta uskossa ollut Paanaang haluaa mennä kasteelle. Joten lauantaina menemme järven rantaan! Siitä lisää sitten myöhemmin.

Ilmeisesti 8.-10.5. viikonloppuna sitten lähdemme muuttokuorman kanssa kohti Bangkokia. Siellä sitten odottaa kontin pakkaaminen ja muita viimehetken touhuja... Katsotaan, mitä kaikkea tässä vielä tapahtuukaan :)

Elämänkatsaus

5 vuotta sitten...
... Dani oli ihan vauva
... kävimme Iso Kirja-opistolla opiskelemassa ja suunnittelimme lähetyslinjalle menoa
... asuimme Kuikassa yhteistaloutta Sirpa-mummun ja Hemppa-papan kanssa

3 vuotta sitten...
... asuimme ChiangMaissa ja inhosimme käärmeitä pihassamme
... opiskelimme thai-kieltä ja elämää Thaimaassa
... lapset sairasteli paljon

1 vuosi sitten...
... huomasimme, että lapset ovat jo aika isoja
... muutimme itään, Rattanaburiin
... saimme Mindi-koiran kaukaa Phuketista

Viikko sitten...
... muovilaatikot tulivat kotiimme - jälleen
... ihmeteltiin, että miten nopeasti aika oikein meneekään eteenpäin!!

Eilen...
... perheen pojat kävivät parturissa
... puhuin äitin ja isin kanssa skypessä :)
... sain lentolippuvarauksen Suomeen

Tänään...
... olen kirjoittanut sähköposteja
... olen pessyt pyykkiä
... pitää käydä postissa

Huomenna...
... on rukouspäivä kirkolla
... lisää pakkaamista edessä
... ihmetellään elämää

Tiedote - Hengissä ollaan

Reilu 3 viikkoa on kulunut muutostamme ja jotkut jo kaipailevat tietoa olostamme. Niin paljon on muuton yhteydessä ja sen jälkeen tapahtunut, että en tänään kaikkea kirjoita. Yritämme (lue: Kirsi tekee) saada ystäväkirjeen tehtyä lähiaikoina ja siitä tekstistä voitte lukea tapahtumista seikkaperäisemmin.

Lyhyt katsaus kuuluu näin. Olemme asettuneet uuteen asuntoomme ja noin 90% tavaroista on purettu/paikoillaan. Sairastimme lähes kaksi viikkoa yhdessä ja erikseen. Saga tuli juuri jälkitarkastuksesta ja sai terveen paperit. Alamme siis vihdoin olla kunnossa.

Työtä seurakunnassa olemme aloitelleet tutustumalla työntekijöihin ja työhön. Lisäksi kaupunki ja sen asukkaat ovat tulleet tutuiksi tarvikkeita etsiessä.

Iloinen lisä elämäämme tuli Sirpa-mummon myötä noin viikko sitten. Lapset nauttivat mummon läsnäolosta ja me aikuiset tietysti myös.

myöhemmin siis lisää....

-Tumppi-

Hyvästit ChiangMaille

Tavarat alkavat olla laatikoissaan ja pakattuna, nyt enää muutaman tunnin unet vanhassa kodissa, ja sitten huomenna (perjanaina) aamulla tulee muuttoauto hakemaan tavarat.

Niin kuin Tumppi kirjoitti, viimeiset viikot ovat kuluneet vauhdilla. 

Tässä muutaman kuvan kera, mitä mm. on tapahtunut viikon sisällä:

Viikko sitten vietimme Tumpin 30-vuotissynttäreitä ystäviemme Erik, Mariaana ja Erika Klarin kanssa. Syntymäpäiväsankarin ilmekin sen kertoo, että on hänen ensimmäinen kertansa japanilaisessa ravintolassa :)

Tiistaina vuokraemäntämme tuli tyttärensä kanssa hyvästelemään meidät. Ja sitten piti ottaa vielä yhteiskuva koko poppoolla... Olimme hänen ensimmäiset ulkomaalaiset vuokralaisensa, joten hän halusi meistä kuvan muistoksi!

Keskiviikkona tapasimme entisen kielenopettajamme Tukkataan perheineen. Heidän pieni Green-poikansakin on jo ehtinyt 7 kk;n ikään. 

Sieltä siirryimme Sagan ja Danielin kouluun hakemaan heidän todistuksensa ja portfolionsa. Lapset hyvästelivät vielä sekä koulun kivan pallomeren, että opettajat. Vaikka nyt on koululaisten kesäloma, ovat opettajat kuitenkin töissä koko ajan. He olivat ainoastaan viikon lomalla heti koulun juhlien jälkeen, ja senkin loman he viettivät yhdessä koko opettajaporukan kanssa rannalla! Mitäs Suomen opettajat ovat mieltä tästä mallista?? :)

Äkkiä on ensimmäiset 2,5 vuotta täällä ChiangMaissa kulunut. Nyt on kuitenkin tullut aika jatkaa matkaa... Yhtä asiaa olemme tässä viime päivinä ihmetelleet: 

Kuinka kummassa kolmesta matkalaukullisesta on voinut tulla rekkalastillinen tavaraa???

Lämmin tuulahdus

Tällä tropiikissa arki tuntuu yhtälailla arjelta kuin Suomessakin. Useimmiten palmuja, vuoria ja eksoottisia liskoja ei juurikaan noteeraa. Välillä kuitenkin tulee vastaan "epätodellisia" hetkiä, jolloin ihmettelee sitä, että olemmeko todella täällä. Minulla oli eilen sellainen. Pari viikkoa jatkuneen kuumuuden ja tuskaisen olon jälkeen alkoi tuulla. Tuuli monesti tarkoittaa sadetta ja menin ulos tarkastelemaan taivasta. Seisoessani ulkona, suljin silmäni ja tunnustelin lämmintä tuulta. Suomessa ei tällaista lämmintä tuulta ole edes kuumimpana kesäpäivänä......arkista, mutta kuitenkin hieno kokemus.

Tänään tilanne onkin sitten ollut toinen. Tuulesta ei ole tietoakaan, saati sitten sateesta. Lämpötila on vaihdellut viime viikot 33-36 asteen välillä talomme varjoisalla puolella. Tänään taisi kivuta 34 asteeseen varjossa. Pakkaaminen on ollut tuskaista ja mikäli ei yläkerrassa pidä ilmastointia päällä, nousee sisälämpötila lähes 40 asteeseen. Laatikot kuitenkin täyttyvät pikkuhiljaa, paljolti Kirsin toimesta. Kaiken pitäisi olla valmista 28.3, kun muuttoauto tulee noutamaan kuormaa.

Viime viikkojen tärkeimpiin tapahtumiin kuuluu lasten koulun päättäjäiset 9.3. Saga valmistui esikoulun 3.-luokalta ja Daniel 1.-luokalta. Sagan luokka sai osakseen erityistä huomiota, sillä he lopettivat esikoulun ja ovat valmiita siirtymään varsinaiseen kouluun. Lisäksi jokaiselta luokalta oli erilaisia tanssiesityksiä. Lopuksi syötiin makoisa ateria ja sekä Saga että Daniel hyvästelivät ystäviään. Opettajia käymme vielä tapaamassa ennen muuttoa.

Sagan luokka rehtorin kanssa valmistujaiskuvassa

Saga vastaanottaa todistuksen

Danin luokka vauhdikkaassa esityksessään

Olemme myös tavanneet ystäviämme ja lähettitovereitamme. Muutto lähes 1000km:n päähän tarkoittaa sitä, että monia heitä emme näe pitkään aikaan. Tuntuu haikealta, mutta toisaalta tulevat uudet haasteet pitävät mielen hyvänä.

-Tumppi-

Hengissä ollaan

Muutamat ovat jo ehtineet kysellä kuulumisiamme, kun ei ole blogia päivitelty. Suuntaus näyttää olevan se, että tulee sitten pidemmät kuulumiset kerralla. :)

Alkuvuonna meillä kävi vieraita Suomesta, sekä majoittui joitakin lähettejä. Ensin Danielin syntymäpäivien aikaan 24.1. tulivat Marko ja Joonas Suomesta. Samaan aikaan myös Karhusen Niina tuli Rattanaburista ChiangMaihin. Danin synttäreille saimme kuin saimmekin suomi-vieraita! Ne kun täällä eivät suinkaan ole itsestäänselvyys. Marko tuli käymään Tikkakosken naapurista, joten toi tullessaan lahjoja ja tuliaisia Sirpa-mummolta ja Hemppa-papalta, kun taas Joonas, Tumpin serkku, nappasi matkaansa tuliaiset Helsingin suunnalta sukulaisilta!
Kiitos pakettien laittajille, sekä pojille, joilla ei omaa tavaraa juurikaan ollut matkassa... Meetwursti ja karjalanpiirakat, sekä tuore ruisleipä maistuivat H Y V Ä L T Ä!!!
Daniel 4v!

Joonas ja Marko norsun kyydissä

Poikien jatkettua matkaansa saimme helmikuun alkupuolella pariksi päiväksi vieraaksemme Marja-Leenan Tikkakoskelta. Ja taas tuli Sirpa-mummun paketteja - ja monen muun myös :) Vuoden alkumme on ollut siis tulvillaan Suomi-tuliaisia.

Marja-Leena Tikkakoskelta

Marja-Leenan palattua Suomeen saimme "Bed&Breakfast"iimme Elina-opettajan MaeHongSonista, sekä Jayn Phuketista. Jay toi mukanaan iloisen ja eläväisen mustan karvakasan, johon tutustuimme heidän talossaan asuessaan joulukuussa... Tuleva vahtikoira, tämänhetkinen RIIVIÖ/tuholainen sai nimekseen Mindi.


Tammikuun ja helmikuun alun suunnittelimme ja valmistelimme Kaakkois-Aasian lähettipäiviä enemmän tai vähemmän. Lähettipäivät järjestettiin täällä Chiang Maissa 11-15.2 ja olimme osaltamme vastuussa järjestelyistä. Päivät olivat erittäin antoisat ja saimme niistä paljon. Ikävänä puolena mainittakoon se, että tällä kertaa emme juurikaan ehtineet vaihtaa kuulumisia muiden kanssa. Aika vain katosi johonkin käytännön asioita hoidellessa ja sitten olikin jo perjantai. Tämän viikon olemme ottaneet hieman levon kannalta ja nyt alkaa tuntua siltä että voimat pikkuhiljaa palautuvat.

Kaakkois-Aasian Fida-päiville osallistujat 2008

Rattanaburiin muutto ja työ siellä pyörivät mielessä ja aivot työstävät ajatusta kaikessa hiljaisuudessa. Sovimme ,että muutamme maaliskuun viimeisenä viikonloppuna, joten kohta täytyy käytännössäkin tapahtua jotakin. Viime viikolla lähettipäivillä saimme pitää myös pari palaveria tulevaisuuttamme koskien. Oli mukava saada "vanhemmilta ja viisaammilta" läheteiltä hyviä neuvoja sekä tukea omille ajatuksille. Palaverien pohjalta työstämme jatkuvasti ajatuksia siitä, mitä haluamme Rattanaburissa tehdä. Alkuun tietysti menee aikaa siihen, että käytäntö ja ympäristö tulevat tutuiksi. Sujuvaksi työskentely muuttuu kunhan tutustumme kunnolla työtovereihimme ja sopeudumme uuteen elämäämme maaseudulla.

Tällä viikolla autoomme tuli myös ensimmäinen hieman isompi remontti, kun ilmastointi lakkasi toimimasta. Onni onnettomuudessa oli se, että nyt on vielä viileä aika. Pari päivää ajelimme ilman ilmastointia, kunnes vein auton huoltoon. Molemmat ilmastoinnin kennot on vaihdettava ja lisäksi paljon pikkunippeleitä. Pahaksi onneksi tänään on Thaimaassa vapaapäivä ja osien tilaaminen Bangkokista siirtyi huomiselle. Viikonloppu pitkittää vielä remontin valmistelua, joten ehkä maanantai-iltana se on valmis. Sanonta "hädässä ystävä tunnetaan" osoittautui taas kerran todeksi, kun Klarin perhe lupasi auton meille käyttöön tuoksi ajaksi. Toivotaan että ilmastointi tulee varmasti viileäksi, sillä ensi kuussa saattaa lämpötila taas lähennellä +40 astetta.

Uudessa kodissa

Monen viikon touhu ja tohina alkaa tältäerää olla loppusuoralla ja paluu arkeen on edessä. Kaksi viikkoa sitten olimme mukana Full Gospel Churches of Thailandin eli Thaimaan helluntailiikkeen 60-vuotisjuhlapäivillä täällä Chiang Maissa. Sitten alkoikin muuttotouhu täydella voimalla...

 Viime viikolla muutimme tavaramme uuteen kotiin. Muutto tehtiin omalla autolla sekä parina päivänä meillä oli lainassa kielenopettajamme lava-auto. Aika monta kertaa sai auton pakata ja purkaa... Thailaiseen tapaan Phai auttoi muutossa ja pakkasi tavarat tavallisiin muovisiin kauppakasseihin – ja ilman minkäänlaista logiikkaa.. Yhdessä pussissa saattoi olla vaikka digikameran muistikortti, lautasliinoja, lasten muistipeli ja shampoo-pullo suloisesti sekaisin. Niitä nyssäköitä ja pussukoita on yhä kaikki nurkat ja sängynaluset täynnä, liekö koskaan tyhjenee täysin. (syvä huokaus ) Tavarat siis etsivät yhä paikkaansa ja noin 40% on yhä hukassa.

Piha puuttuu, joten Cola- koirallemme jouduttiin etsimään uusi koti. Se löytyi onneksi nopeasti. Taloamme vastapäätä on pieni puisto, joten meille maalaisillekin on puita näköpiirissä, kun aamulla avaa ikkunaverhot! :) Kolmella muulla sivustolla talot ovatkin lähes kiinni toisissaan – räystäät toisiaan hipoen.

Nämä asiat ovat tietty pikkuasioita verrattuna siihen, että tämä talo tuntuu oikeasti KODILTA! Vuoden muovipusseissa olleet matotkin löysivät heti lattioille, ja kaikin puolin täällä on hyvä olla. Olemme todella kiitollisia Taivaan Isälle tästä talosta! Kun kotona on hyvä olla, on tämän kaiken muun hulinan kanssa huomattavasti helpompi elää. 

Lokakuun ystäväkirje

Tervehdys Chiang Maista  17. lokakuuta 2006

Tänään meille tuli vuosi täyteen täällä uudessa kotimaassa. Viime päivinä ja viikkoina tätä kirjettä miettiessäni, olen palannut useasti ajatuksissani vuoden takaisiin tapahtumiin. Netissä oleva päiväkirja helpottaa muisteluissa: miltä tuntui pakata tavaroita, hyvästellä ystäviä ja matkata kohti uutta ja kovin erilaista elämää. Sen kyllä myönnän, että ei sitä Suomessa lähtöä tehdessä osannut lainkaan aavistaa, minkälainen ensimmäisestä vuodestamme tulisi!! Hyvä ehkä niin...

”Normaali elämä” – mitä se on?

Lähdimme matkaan 16.10.2005 jännittävien käänteiden kautta, kun jatkolentomme Kööpenhaminasta Bangkokiin olikin peruttu ja viimeminuuteilla meidät buukattiin Helsingissä Kiinan kautta menevään toisen lentoyhtiön koneeseen. Juostessamme lähtöterminaalissa odottavaan koneeseen mielessä kävi ajatus: jos jo menomatka on tällainen, niin mitähän mahtaa olla edessä! No, monenlaistahan sitä on ollut! Jokin viikko sitten eräänä iltana huokasin Tumpille nukkumaan mennessä, että muistatko vielä, millaista on normaali elämä.. Välillä tunnumme olevan siitä aika kaukana, kun vastaan tulee mitä ihmeellisempiä asioita, joihin pitäisi pystyä reagoimaan nopeasti. Totesimme yhdessä, että ehkä meidän ”normaali” elämämme on jatkossakin tällaista epänormaalia, täynnä tapahtumia ja hankaluuksia. Siihen on jo tottunut.

Ihmettelyä, sairastelua ja uuden oppimista

Vuotemme on täyttynyt opiskelusta ja kielen harjoittelemisesta, johon on kuulunut olennaisena osana kulttuuriin tutustuminen. Buddhalaisen kulttuurin kiemuroista olemme saaneet nähdä vain pienen pintaraapaisun, mutta kovasti se jo ihmetyttää. Viimeisin konkreettinen esimerkki oli, kun aloimme muuttoa suunnitella. Apulaisemme muutti jo ennen meitä uuteen asuntoonsa, ja muuttopäivän piti olla perjantai – mutta vuokraemäntä ei voinut antaa hänelle perjantaina avainta, koska tähtikarttoja tutkivat astrologit olivat sanoneet, että syyskuussa perjantaipäivä on huonon onnen päivä, mutta lauantai taasen hyvä päivä. Vuokraemäntä halusi hänen muuttavan lauantaina, että heidän vuokrasuhteensa tulisi olemaan hyvä ja kestäisi pitkään. Samoin ystävä ei halunnut lähteä auttamaan muutossa perjantaipäivänä, se tietäisi ongelmia. Ei auttanut, vaikka Phai sanoi olevansa kristitty ja ettei tuollaiset puheet hänen elämäänsä vaikuta. Asunnon ovi pysyi lukossa, ja  muutto tapahtui lauantaina. Ensi kuussa on sitten taas uudet ”hyvät ja huonot päivänsä”... Samoin jokin aika sitten joukko thailaisia katseli lapsiamme, ja ihastelivat sitä, että Daniel on äitinsä näköinen ja Saga isänsä. Se tietää heidän uskomuksiensa mukaan kummallekin lapselle elämässä hyvää onnea, koska tyttö on isän ja poika äidin näköinen...

Ensimmäinen vuosi on ollut kovaa sairastelua, josta olettekin kuulleet jo matkan varrella. Daniel on  sairastellut eniten ja ollut jo pariin otteeseen sairaalassakin hoidettavana. Koko kesän jatkunut keuhkoputkentulehduskierre johti siihen, että elokuussa siitä muodostui keuhkokuume ja sairaalareissu. Olimme jo todella väsyneitä jatkuvaan sairasteluun, joka tarkoitti kuumetta ja flunssaa viikoittain. Sagakin oli yleensä samoihin aikoihin sairaana kuin Daniel, mutta Saga selvisi joka kerta vain parin päivän flunssalla ja pienellä kuumeilulla. Tumppi myös on sairastellut aika paljon. Jotenkin kummasti perheen sairaanhoitaja on ainoa, joka on säästynyt taudeilta – ekan vuoden aikana vain yksi flunssa ja mahapöpö

Muuttoja kouluissa ja kotona

Mainitsinkin ohimennen, että olemme muuttamassa. Vuosi vuokrasopimuksessammekin alkaa lähestyä loppuaan, joten ajattelimme katsastaa talojen hintahaarukan – tässä talossa kun on hinta ollut meille hieman korkea. Kierrellessämme kyliä ja etsiessämme asuntoja näytti alkuun siltä, että halvempaa emme löydä mistään, ja tällä nyt maksamallamme kuukausihinnalla sai vain pienempiä asuntoja, mitä meillä jo on. Sitten mutkan kautta saimme tietoomme eräästä parin kilometrin päässä olevasta talosta, jonka saimme huomattavasti halvemmalla kuin muut lähialueen talot. Talossa ei ole pihaa, mutta vastapäätä on pieni puisto. Kävimme katsomassa, ja pidimme talosta heti. Samoin omistajat vaikuttivat todella mukavilta. Kun he vielä lupasivat tehdä remontin talossa ja ostaa huonekaluja samaan hintaan, koimme sen olevan Jumalan meille tarkoittama talo.

Kiitosaiheena on myös se, että löysimme lapsille uuden esikoulun/päiväkodin samalta kylältä uuden kotimme kanssa! Eilen maanantaina Sagalla oli ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa, Daniel siirtyi uuteen kouluun jo pari viikkoa sitten. Koulussa on muitakin lähettien lapsia ja olemme kuulleet koulusta positiivista, joten sinne sitten. Koulumatkat lyhenevät nykyisestä reilusti, aiemmin matka suuntaansa kesti 20-30 minuuttia. Tumpilta on päivittäin mennyt koulukuljetuksiin aikaa melkein 2 tuntia! Nyt koulu on 5 minuutin matkan päässä. Koulukieli muuttuu nyt kokonaan thaiksi. Danielin elämää se todennäköisesti helpottaa ja selkeyttää hurjasti: Dani kun ei puhu oikein kunnolla suomeakaan, ja kaksi vierasta kieltä siihen päälle on sekoittanut pojan (kieli)päätä entisestään. 

Nyt ollaan jo pikkuhiljaa aloitettu pakkaustouhut ja tavaroiden kantaminen uuteen kotiin. Kokonaan muutto tapahtuu kuitenkin vasta lokakuun lopulla, sillä nyt lokakuun puolessa välissä täällä ChiangMaissa on lähetyksen 60-vuotisjuhlat, ja meille majoittuu lähettiperhe Bangkokista viikon ajaksi.

Nykyisiä ja tulevia

Tuomo oli pari viikkoa sitten viikon Bangkokissa suomalaisten lähettien rukouspäivillä. Paljon siellä olikin ollut porukkaa: olin miltei ainoa, joka ei paikalla ollut. (Kirsi siis lasten kanssa kotona Chiangmaissa) Päivät olivat kuulemma olleet todella hyvät ja ravitsevat! Antoisana Tumppi koki myös monet hyvät keskustelut vanhempien lähettien kanssa. Näin uusina kun näemme monet asiat täällä vain omasta näkökulmastamme. Keskusteluissa oli hyvä kuulla asioiden muitakin puolia konkareiden suusta.

Useat ovat kyselleet jo tulevaisuuden suunnitelmistamme ja mahdollisesta työalueestamme. Olemme kuitenkin jättäneet asian Herran haltuun ja keskitymme vielä toisen vuoden kielen opiskeluun. Mahdollisuuksien mukaan ensi vuonna kierrämme hieman eri puolilla maata tutustumassa tarpeisiin, joista olemme kuulleet. Niitä tuntuu tässä maassa riittävän, vaikka tosiaan ensimmäiset suomalaiset lähetit saapuivat maahan jo 60 vuotta sitten - puhumattakaan monien muiden maiden lähetystyöntekijöistä. 62 miljoonan ihmisen joukossa ei vieläkään ole kuin n. 300 000 evankelista kristittyä (n. 0,47%). Operaatio Joosuan mukaan uskovaisten lukumäärän ollessa alle 2 %, voidaan puhua saavuttamattomasta kansasta! Muistakaa yhäkin Thaimaata rukouksin!

Viime viikolla meillä oli vielä viisumien anomisreissu Bangkokiin, jonne meidän täytyi mennä jälleen koko perheellä anomaan uutta vuoden kestävää viisumia.  Tuo matka olikin jännittävä, kun papereistamme puuttui uskontoministeriöltä tuleva todistus, ja tilanne venyi – samalla kun edellisen viisumin voimassaoloaika hupeni uhkaavasti! Lopulta saimme kuin saimmekin passeihimme vuoden mittaiset leimat

Kolmen kuukauden välein meidän on ilmoittauduttava täällä Chiang Maissa maahanmuuttovirastossa, sen teimme myös toissaviikolla. Samoin Tuomon työlupa on anottava vuosittain Bangkokissa, ja sen anominen käynnistyy nyt, kun passissa on uusi viisumileima.. Rukoilemme ja toivomme, että maan poliittinen tilanne ei vaikuttaisi lähettien maassaoloon ja lupien myöntämiseen – tällä hetkellähän Thaimaassa saa olla lähetyssaarnaajan (tai uskonnonopettajan) tittelillä vapaasti. Nyt kun uusi, väliaikainen perustuslaki on astunut voimaan, olemme vielä epätietoisia siitä, miten siinä puhutaan ulkomaalaisista ja vieraista uskonnoista tässä maassa. Muistakaa tätäkin asiaa, ja että työlupa- ja viisumiasiat jatkossakin sujuisivat ongelmitta.

Lyhyt summaus lopuksi: Ensimmäinen vuotemme on ollut rankka, mutta myös antoisa. Olemme kiitollisia Taivaan Isälle Hänen varjelustaan ja voimastaan. Jäämme Isän kädelle lepäämään.

Majanmuutto

Koti on siellä, missä rakkaus asuu

Pian tulee täyteen vuosi siitä, kun saavuimme Kaakkois-Aasiaan. Vuokrasopimukset täällä tehdään – ainakin ulkomaalaisten kanssa – vuodeksi kerrallaan, joten siinäkin alkaa vuosi pian tulla täyteen. Olemme tykänneet talosta, jossa olemme asuneet –talo on tilava ja siinä on harvinaisen suuri piha. Kylä on pieni ja rauhallinen joten lasten polkupyöräily kadullakin on ollut mahdollista. Ainoa miinuspuoli on hinta (normaali hinta 3mh+oh+keittiö talosta), joka kaikkine asumiskustannuksineen on ollut meille vähän korkea. Nyt siis vuokrasopimuksen tultua loppusuoralle, aloimme katselemaan muitakin taloja, hintoja jne. Totesimme, että 100 euroa kuussa halvempia taloja löytyy, mutta ne ovat pääosin huomattavasti pienempiä ja/tai todella huonokuntoisia...

Sitten kuulimme kylämme pesulanpitäjältä, että hänen ystävillään olisi talo, josta on juuri lähtenyt edelliset vuokralaiset, jos haluaisimme mennä katsomaan.. Pari viikkoa sitten tapasimme talon omistajapariskunnan, jotka olivat todella mukavan oloisia ihmisiä. Talo oli täysin tyhjä, ja me ilmoitimmekin heti, ettei meillä ole mahdollisuutta kalustaa taloa itse. He lupasivat laittaa ilmastoinnit ja ostaa haluamamme kalusteet, uudet verhot, maalata talon ja tehdä monia muitakin korjauksia. Kun hintakin oli halpa, innostuimme asiasta.

Eilen lauantaina sitten kävimme tapaamassa heitä uudelleen, ja kirjoitimme vuokrasopimuksen, alkaen 1.11. He olivat jo aloittaneet remonttia, ja saimme kertoa omia toivomuksia esim. huonekalujen ym. suhteen. Keittiön tiskiallastakin siirretään minun toivomukseni mukaan!  Miinuspuoli talossa on se, että siinä ei ole pihaa, mutta vastapäätä taloa on pieni puisto. Ollessamme kirjoittamassa sopimusta, Saga oli puistossa leikkimässä, ja tapasi jo naapurikujan tytön, joka näytti aika samanikäiseltä kuin Saga. Leikit alkoivat heti sujua. Ulkomaalaisia ovat hekin, mutta keskustelu sujui kuulemma thaiksi (joka on Sagalla siis huomattavasti vahvempi kuin englanti). Joten innolla odotamme muuttoa koko poppoo (tumppia vaan ihan hivenen haittaa itse muuttorumba pakkaamisineen ja purkamisineen)

Ei oppi ojaan kaada

Myös lasten koulussa syyslukukausi alkaa lähestyä loppuaan. Syyskuun lopussa päättyy ensimmäinen ”term”, jonka jälkeen on 2 viikon loma. Sitten puolivälissä lokakuuta alkaa toinen lukukausi. Taloja etsiessämme huomasimme samassa kylässä olevan thailaisen esikoulun. Tuttu aussilähetti oli meille siitä jo aiemmin puhunutkin, heidän lapsensa on siellä koulussa. Nyt asia muistui jälleen mieleen, ja soittelimme heille ja kysyimme kokemuksia koulusta. He ovat olleet todella tyytyväisiä, joten päätimme käydä tutustumassa. Tilat olivat avarat ja opettajat oikein mukavan tuntuisia. Lisäksi hinta huomattavasti halvempi kuin tämän hetkisessä englanti-thai-koulussa, jossa osa opettajista on englanninkielisiä. Tuolla uudessa paikassa kaikki opettajat ovat thailaisia, ja siellä puhutaan ainoastaan thaita, mikä olisi ainakin Danielille hyvä asia. Kun hänellä ei ole edes suomenkieli hallussa, niin kaksi uutta kieltä kerralla on vain sotkenut pienen miehen päätä, ja hän puhuu siis kolmea kieltä suloisesti sekaisin... Tässä vaiheessa haluaisimme pudottaa englannin pois kokonaan, sitä ehtii opiskella kyllä myöhemminkin!

Pääsimme katsomaan lasten touhuja, ja kaikkein pienimmillä (siis Danin ikäisillä) oli juuri leivontatuokio meneillään. Suloiselta näytti. Tosin jo etukäteen säälin opettajia siitä, että koulun harmoninen ja rauhallinen ilmapiiri tulee muuttumaan, kun Daniel muuttaa sinne... Tuohon kouluun muuttamista puoltaa kolme asiaa: Keskittyminen ainoastaan thaikieleen, pitkien koulumatkojen (tällä hetkellä tumppi ajaa 2h päivässä ”koulukyytiä”) huomattava lyhentyminen (nyt siis koulu kävelymatkan päässä uudesta kodista) ja huomattavasti halvempi hinta.

Sagan ajattelimme pitää vanhassa koulussa, onhan hän saanut sieltä hyviä kavereita, ja opiskelu kahdella uudella kielellä on alkanut sujumaan. Mutta Sagan kuultua, että Dani muuttaa toiseen kouluun, hän sanoi, että haluaa muuttaa sinne myös.. Nyt meillä on kaksi viikkoa aikaa päättää Sagan koulupaikka. Käymme Sagan kanssa vielä katsomassa uutta paikkaa ensi viikolla.

Ei voi muuta sanoa, kuin että meitä on siunattu sopeutuvaisilla lapsilla, joita ei muutokset tunnu jännittävän, päinvastoin! Tuntuvat olevan kotonaan aika monenlaisissa ympäristöissä.

Tavarat saapuivat!

Kauan kaipaamamme tavarat saapuivat viimein - aatonaattona. Lähetimme ne Suomesta marraskuun alkupäivinä ja vihdoin alkuviikosta saimme ne pihaamme. Aikomuksemme oli ensin purkaa ne vasta joulun jälkeen, mutta eihän sitä malttanut odottaa. Nyt olemme tohinalla järjestäneet sitä ja tätä, jotta saisimme kaiken jouluksi paikalleen. Ihme kyllä, nyt alkaa kaikki olla kunnossa ja voimme odotella Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Toivottavasti voimme kaikki rauhoittua Joulun aikana ja miettiä rauhanjuhlan todellista merkitystä.

Iloinen yllätys oli myös se, että huomasimme 10 000 käynnin rajan rikkoutuneen näillä sivuilla (vanha blogi)!!!! Kiitos mielenkiinnosta ( yllätti meidät täysin). On ollut mukava seurata kuinka erilaiset ihmiset ovat jättäneet viestejä tai lisänneet meidät omiin linkkeihinsä.

Muutto!

Muuttopäivä!
Tänään torstaina on vihdoin se päivä, kun kannamme tavaramme omaan uuteen kotiin. Kummasti niitä olikin jo ehtinytkin kerääntyä kolmen viikon aikana!
Eilen saimme hellan ja pari tuuletinta, joten nyt alkaa pikkuhiljaa olla muuttovalmista. Joitakin huonekaluja vielä puuttuu, mutta hankimme niitä pikkuhiljaa, kun sopivia ilmaantuu matkan varrella.
Netti ei toimi uudessa paikassa vielä, sen asennuksen kanssa oli jotain ongelmia, joten päivitykset jäävät nyt joksikin aikaa. Postit käymme katsomassa parin päivän välein Arton ja Tiinan luona (kiitos siitä - ja kaikesta muustakin avusta - heille!)

SYKSYN KALENTERIKATSAUS

Seuraavien kuukausien kuluessa kalenterimme näyttää tältä:

-          viikot 39 ja 40: Viimeisiä rokotuksia otetaan ja hoidetaan kaikki loput viralliset paperit virastoista. Käyntejä virastoissa. Pakkaamista ja pakkaamista...

-          viikon 41 lopulla meriteitse kulkevat muuttotavarat siirtyvät Helsinkiin satamaan ja sitä kautta merelle ja samaisen viikon lopulla koittaa myös meidän lähtömme:

- SUNNUNTAI 16.10. klo 18.10

LÄHTÖ HELSINKI-VANTAAN KENTÄLTÄ
LENTO SK 719
Helsinki-Kööpenhamina     klo 18.10 -18.50
Kööpenhamina-Bangkok   klo 22.45 - 14.40

 Ajat ovat paikallisia aikoja, eli ensin lento Kööpenhaminaan kestää 1h 40 min, siellä odotusta vajaa 4 tuntia, ja sitten lento Bangkokiin, joka kestää 10 h 55 min. Perillä Bangkokissa siis maanantaina klo 14.40 paikallista aikaa..


-          Ma-ti 17.-18.10 Bangkokissa majoitumme THAISUKOlle (suomalaiskoululle). Hoidamme paperiasioita, eli siis allekirjoitamme tarvittavia asiakirjoja työlupaprosessia ym. varten. Tapaamme kenttäsihteerin Aila ja Seppo Tourusen.

-          Tiistaina 18.10. lennämme pohjois-Thaimaahan, ChiangMaihin yhdessä Kristiina ja Arto Raassinan kanssa, jotka toimivat alkuun Klarin perheen kanssa meidän perehdyttäjinämme. Menemme asumaan alkuun Raassinoille, josta käsin etsimme heidän avullaan asuntoa.

-          Ensimmäiset viikot menevät siis asunnon etsimisessä ja kotiutumisessa. Totuttelemme elämänrytmiin ja liikkumiseen Thaimaassa.

-          Joulukuun alusta olisi tarkoitus aloittaa kristillinen kielikoulu ChiangMaissa Cornerstone Language Centerissä. Kirsin sisko Virve tulee joulukuun alusta kolmeksi kuukaudeksi meille hoitamaan lapsia ja täten tekemään alun muutokset lapsille hieman helpommaksi.. Jatkossa on tavoitteena mahdollisimman pian löytää lapsille uskovainen, thailainen hoitaja kotiin opiskelujen ajaksi.

-          Tammikuussa on vuorossa ensin Thaimaan helluntailiikkeen työntekijäpäivät, joille kaikki lähetit osallistuvat, ja loppukuusta vielä suomalaisten Fidan lähettien omat suomalaispäivät etelässä, Rayongissa. Sinne tulee opettajaksi Veli-Matti Kärkkäinen.


 Kaikenlaisia muutoksia tosin todennäköisesti matkaan vielä tulee, mutta näin suurinpiirtein edetään!

Kuukauden kuluttua Thaimaassa!

Niin se aika kuluu nopeasti... Aamukammassa on jäljellä enää 26 päivää täällä Suomen kamaralla.
Muuttotouhut etenevät pikkuhiljaa, ja paperiasiat täällä kotimaassa ovat viimeistä vaille valmiita. Touhuja on hidastanut koko perheen sairastelu, joka ei meinaa vieläkään hellittää. Daniel on ollut nyt jo kolme viikkoa samassa flunssassa, ja yskä riepottelee pientä miestä kovasti häiriten tietysti myös yöunia. Flunssan päälle iski vielä loppuviikosta Danille raju oksennus- ja mahatauti, joka vei voimia entisestään. Se on nyt jo onneksi laantunut.

Tänään on taas vuorossa rokotteita, Japanin aivotulehduksen "kakkospiikit" vuorossa koko perheelle. Samalla Daniel käy näyttäytymässä lääkärille, joka kuuntelee keuhkot ja katsastaa yleiskunnon tilanteen. Lisää kuulumisia sitten iltapäivällä...

Päivitys tilanteeseen:
Danilta löytyi taas korvatulehdus molemmista korvista, joten jälleen lääkekuurille, ja mikäli olo ei kohennu perjantaihin mennessä, menemme vielä otattamaan labrakokeita. Yskänlääkettä saatiin matkaan myös iso pullollinen.. Jospa se lähtisi tästä taas korjaantumaan!

Sairastelua ja pakkaamista

Niinpä niin. Nyt on Tuomon vuoro olla sairaana. Korkeaa kuumetta kesti reilun vuorokauden, pari päivää on pitänyt vähän pienempää kuumetta. Kirsi on siis saanut muistella sairaanhoitajan aikojaan täällä kotisairaalassa yksityispotilaiden kanssa! Myös yläkerrassa asuva Sirpa-mummo on saanut osansa flunssasta ja kuumeesta.

Tavaroita on silti koitettu saada laatikoihin pikkuhiljaa. Kirjahyllyjä on tyhjennetty, samoin vaatekaapeissa ja lelulaatikoissa on tehty alustavaa "kirpputoriharvennusta". Meitä helpottaa hurjasti se, että Kirsin vanhemmat jäävät asuttamaan tätä Suomen kotia, joten tänne jäävät tavarat saadaan varastoitua omalle vintille, ja osa huonekaluista jää heidän käyttöönsä. Näin tavaroille ei tarvitse etsiä väliaikaista majapaikkaa muualta.

Mukaan lähtevät tavarat pakataan pahvi- ja muovilaatikoihin, jotka sitten pakataan muovisiin,noin kuution kokoisiin "säiliöihin" (kuva). Kuorma-auto kuljettaa säiliöt Helsinkiin, jossa huolintaliike pakkaa säiliöt merikontteihin ja sitten laivaan. Meriteitse tavaroiden kulku Suomesta Thaimaahan kestää noin kuukauden. Siellä sitten taas paikallinen liike kuljettaa tavarat Bangkokista pohjois-Thaimaahan, ChiangMaihin,  johon asetumme kielikoulun ajaksi asumaan.