Majanmuutto

Koti on siellä, missä rakkaus asuu

Pian tulee täyteen vuosi siitä, kun saavuimme Kaakkois-Aasiaan. Vuokrasopimukset täällä tehdään – ainakin ulkomaalaisten kanssa – vuodeksi kerrallaan, joten siinäkin alkaa vuosi pian tulla täyteen. Olemme tykänneet talosta, jossa olemme asuneet –talo on tilava ja siinä on harvinaisen suuri piha. Kylä on pieni ja rauhallinen joten lasten polkupyöräily kadullakin on ollut mahdollista. Ainoa miinuspuoli on hinta (normaali hinta 3mh+oh+keittiö talosta), joka kaikkine asumiskustannuksineen on ollut meille vähän korkea. Nyt siis vuokrasopimuksen tultua loppusuoralle, aloimme katselemaan muitakin taloja, hintoja jne. Totesimme, että 100 euroa kuussa halvempia taloja löytyy, mutta ne ovat pääosin huomattavasti pienempiä ja/tai todella huonokuntoisia...

Sitten kuulimme kylämme pesulanpitäjältä, että hänen ystävillään olisi talo, josta on juuri lähtenyt edelliset vuokralaiset, jos haluaisimme mennä katsomaan.. Pari viikkoa sitten tapasimme talon omistajapariskunnan, jotka olivat todella mukavan oloisia ihmisiä. Talo oli täysin tyhjä, ja me ilmoitimmekin heti, ettei meillä ole mahdollisuutta kalustaa taloa itse. He lupasivat laittaa ilmastoinnit ja ostaa haluamamme kalusteet, uudet verhot, maalata talon ja tehdä monia muitakin korjauksia. Kun hintakin oli halpa, innostuimme asiasta.

Eilen lauantaina sitten kävimme tapaamassa heitä uudelleen, ja kirjoitimme vuokrasopimuksen, alkaen 1.11. He olivat jo aloittaneet remonttia, ja saimme kertoa omia toivomuksia esim. huonekalujen ym. suhteen. Keittiön tiskiallastakin siirretään minun toivomukseni mukaan!  Miinuspuoli talossa on se, että siinä ei ole pihaa, mutta vastapäätä taloa on pieni puisto. Ollessamme kirjoittamassa sopimusta, Saga oli puistossa leikkimässä, ja tapasi jo naapurikujan tytön, joka näytti aika samanikäiseltä kuin Saga. Leikit alkoivat heti sujua. Ulkomaalaisia ovat hekin, mutta keskustelu sujui kuulemma thaiksi (joka on Sagalla siis huomattavasti vahvempi kuin englanti). Joten innolla odotamme muuttoa koko poppoo (tumppia vaan ihan hivenen haittaa itse muuttorumba pakkaamisineen ja purkamisineen)

Ei oppi ojaan kaada

Myös lasten koulussa syyslukukausi alkaa lähestyä loppuaan. Syyskuun lopussa päättyy ensimmäinen ”term”, jonka jälkeen on 2 viikon loma. Sitten puolivälissä lokakuuta alkaa toinen lukukausi. Taloja etsiessämme huomasimme samassa kylässä olevan thailaisen esikoulun. Tuttu aussilähetti oli meille siitä jo aiemmin puhunutkin, heidän lapsensa on siellä koulussa. Nyt asia muistui jälleen mieleen, ja soittelimme heille ja kysyimme kokemuksia koulusta. He ovat olleet todella tyytyväisiä, joten päätimme käydä tutustumassa. Tilat olivat avarat ja opettajat oikein mukavan tuntuisia. Lisäksi hinta huomattavasti halvempi kuin tämän hetkisessä englanti-thai-koulussa, jossa osa opettajista on englanninkielisiä. Tuolla uudessa paikassa kaikki opettajat ovat thailaisia, ja siellä puhutaan ainoastaan thaita, mikä olisi ainakin Danielille hyvä asia. Kun hänellä ei ole edes suomenkieli hallussa, niin kaksi uutta kieltä kerralla on vain sotkenut pienen miehen päätä, ja hän puhuu siis kolmea kieltä suloisesti sekaisin... Tässä vaiheessa haluaisimme pudottaa englannin pois kokonaan, sitä ehtii opiskella kyllä myöhemminkin!

Pääsimme katsomaan lasten touhuja, ja kaikkein pienimmillä (siis Danin ikäisillä) oli juuri leivontatuokio meneillään. Suloiselta näytti. Tosin jo etukäteen säälin opettajia siitä, että koulun harmoninen ja rauhallinen ilmapiiri tulee muuttumaan, kun Daniel muuttaa sinne... Tuohon kouluun muuttamista puoltaa kolme asiaa: Keskittyminen ainoastaan thaikieleen, pitkien koulumatkojen (tällä hetkellä tumppi ajaa 2h päivässä ”koulukyytiä”) huomattava lyhentyminen (nyt siis koulu kävelymatkan päässä uudesta kodista) ja huomattavasti halvempi hinta.

Sagan ajattelimme pitää vanhassa koulussa, onhan hän saanut sieltä hyviä kavereita, ja opiskelu kahdella uudella kielellä on alkanut sujumaan. Mutta Sagan kuultua, että Dani muuttaa toiseen kouluun, hän sanoi, että haluaa muuttaa sinne myös.. Nyt meillä on kaksi viikkoa aikaa päättää Sagan koulupaikka. Käymme Sagan kanssa vielä katsomassa uutta paikkaa ensi viikolla.

Ei voi muuta sanoa, kuin että meitä on siunattu sopeutuvaisilla lapsilla, joita ei muutokset tunnu jännittävän, päinvastoin! Tuntuvat olevan kotonaan aika monenlaisissa ympäristöissä.