Paluumatka

Arki on alkanut täällä Bangkokissa jälleen. Lapset ovat toista päivää koulussa ja Tumpilla eka työpäivä Raamattukoululla. Me Lidian kanssa jatkamme touhuja kotosalla yhäkin hieman puolikuntoisena.

Aloitetaan tämän kesän tarinaa siis hieman väärässä järjestyksessä - siis viimeiset viikot ensin.
Viimeisellä Suomen viikollamme, 4 päivää ennen lähtöä, Lidia sairastui. Ensin oli nuhaa ja kuumetta, sitten kohta silmätulehdus molemmissa silmissä. Pieni neiti nukkui yöt huonosti, ja koska lento lähestyi, käytimme hänet lääkärissä Tikkakoskella. Ja löytyihän sieltä se pelätty korvatulehdus. Saimme antibioottikuurin ja toivoimme, että korvat paranisivat ennen lentoa. Lidia oli sen verran kurjassa kunnossa, että siirsimme Helsinkiin menoamme vuorokaudella. Maanantain ja tiistain välisenä yönä myös Sagalle nousi kuume. Tiistaina kuitenkin ajoimme Helsingin mummolaan, että ehtisimme edes pikaisesti nähdä myös Tumpin sisaruksia lapsineen. Tiistai-iltana myös Kirsin kurkku tuli kipeäksi. Keskiviikkona olimme siis lähdössä matkaan kolmen puolikuntoisen ja kahden terveen voimin. Menimme kentälle kuuden aikaa illalla ison saattojoukon kanssa. Siinä vietettiin jälleen viimenen tunti rakkaiden parissa... Ja toivottiin, ettei kukaan saa meiltä tautia! Laukut saatiin SAS:in yhteistyökumppanin, Blue1;n luukulta laitettua hyvin, ja kaikki sujui - lähtöitkuja lukuunottamatta - jouheasti.

Lentokoneessa valmiina lähtöön

Kone Helsingistä lähti klo 21.15 ja ensimmäinen, reilu 1,5 h lento oli Kööpenhaminaan. Siellä meillä piti olla 50 minuutin vaihto Bangkokin koneeseen. Koska jo tullessa huomasimme, että noin tunnin vaihto meidän porukalla teki tiukkaa, sillä portit olivat aivan toisessa päässä kenttää toisistaan, niin päätimme kysyä lentoemännältä, onko heillä tietoa jatkolennon lähtöpaikasta, sillä emme olleet saaneet tehtyä check-inniä Helsingissä. Hän otti asian hoitaakseen, ja kohta lennon lähdettyä hän tuli meidän luoksemme ja kertoi saaneensa faxin ja vahvistuksen lähtöportistamme. Meidän lento tulisi olemaan myös 10 min etuajassa, joten saimme lisää liikkuma-aikaa.

Koneessa, valmiina matkaan. Lidia pieni nuhanenä...

Kone laskeutui Kööpenhaminaan klo 22.45 Suomen aikaa, ja keräsimme tavaramme nopeasti, jotta pääsimme ensimmäisten joukossa ulos koneesta ja kohti transfer- tiskiä, jossa saisimme boarding passimme seuraavalle pätkälle.

Juoksimme luukulle vain kuullaksemme, että jatkolentomme on peruttu. "Eikö teille kerrottu jo Helsingissä, että lento on peruttu? Olemme tienneet sen jo aamusta lähtien, että näin on. Kiinassa on ollut taifuuni, joten lentokone on ollut siellä jumissa, ja pääsee lähtemään vasta seuraavana aamuna..." Kuuntelimme epäuskoisina virkailijaa.. Ei voi olla totta.. Kolme väsynyttä lasta, joista kaksi sairaana, kello yli yksitoista illalla.. ja nyt ottamaan matkatavarat ulos hihnalta, metrolla hotelliin ja aamulla takaisin. Uusi lento lähtisin klo 8.30. paikallista aikaa. Kaikki olivat nälkäisiä ja väsyneitä. Olimme pitäneet Lidiaa hereillä, jotta hän nukkuisi mahdollisimman pitkään Bangkokin lennolla, joten neiti alkoi olla jo aivan uupunut.  Miten voi olla mahdollista, että tämä on jo toinen kerta meidän urallamme, kun SAS peruu jatkolennon meidän nenän edestä?? Ja siis toinen kerta, kun yleensäkään lennämme SAS:illa... :)

(edellisestä hässäkästä voit lukea täältä)

Tuossa ylärivillä se tieto komeilee - lento siirretty aamuun.

Mutta ei auttanut muu, kuin lähteä etsimään tavaroita. Menimme alakertaan, jossa hihna pyöri. Helsingin hihnalla emme nähneet tavaroitamme. Aloin vilkuilla ympärilleni, ja huomasin matkalaukkumme Saksasta tulleen koneen hihnalla. Sieltä löytyivät sitten loputkin - paitsi Lidian rattaat... Rattaat tuotiin omalle pöydällensä aulan sivustaan. Odotimme siellä aikamme, mutta ei vain löydy meidän rattaita. Ei muuta kuin tekemään ilmoitusta kadonneesta matkatavarasta. Vitsit meinasivat olla vähissä, sillä Lidia itki jo aika lohduttomasta... Kello oli varmasti lähellä puolta yötä tässä vaiheessa. Luukulla koitimme selittää tilannettamme. Nainen alkoi soitella rattaiden perään, ja ne löytyivät lopulta nopeasti kellarista. Siinä samalla Tuomo kyseli virkailijalta, että kai voisimme jättää laukkumme jonnekkin matkatavarasäilöön yöksi - emme millään selviytyisi metrolla 6 ison ja 5 pienen kassin (plus kolmen tosi väsyneen lapsen) kanssa hotelliin ja takaisin. Mutta tietysti laukkusäilytys oli jo kiinni siinä vaiheessa. Tumppi käski minun lähteä lasten kanssa hotelliin nukkumaan, hän jäisi tavaroiden kanssa yöksi kentälle. Silloin virkailija heltyi - hän lupasi tehdä matkatavaraselvityksen seuraavan päivän lennolle siinä samantien, jolloin meidän pitäisi ottaa mukaamme ainoastaan käsimatkatavaramme. Sain napattua myös ruumaan laitetuista kassista Lidian lääkkeet, joita olin ottanut käsimatkatavaroihin vain oletetun lennon ajaksi.. Olimme hänelle erittäin kiitollisia!

Jee! Kööpenhamina ja Legojen maa! Yritetään pitää positiivista ajattelua yllä, vaikka kuinka väsyttää!  Tässä matkalla metrolle, Tuomo tulee perässä laukkujen kanssa..

 

Sitten lähdimme etsimään metroa ja yöpymispaikkaa. Metroasia on onneksi Kööpenhaminan kentällä järjestetty todella hyvin, joten se ei tuottanut päänvaivaa. Laiturilla seissyt vartija opasti meidät jäämään oikealla pysäkillä pois. Ja SASin hotelli oli onneksi aivan pysäkin lähellä. Kello taisi olla siinä vaiheessa 01 Suomen aikaa. Saimme kaksi huonetta, Saga ja Daniel menivät toiseen, me kolme toiseen. Lidia sammui samantien, samoin Saga ja Daniel. Tuomo laittoi viestiä ihmisille, joiden piti tulla meitä vastaan Bangkokin kentälle.

Hotellin aula, keskellä yötä. Meitä väsyttäääää---

Aamulla kellomme soi kuudelta, ja sitten piti koittaa kiskoa perhe ylös muutaman tunnin unien jälkeen. Aamupalapöytä oli hotellissa upea, mutta jotenkin ruoka ei meille maistunut. Lidia jatkoi uniaan rattaissa, joten otimme hänelle evästä matkaan. Ja sitten taas metrolla kentälle. Koska matkatavaramme oli jo checkattu sisään edellisenä yönä,  meille jäi vain portille meno. Hauska yksityiskohta oli se, kun Tuomo yritti saada selville koneen laskeutumisaikaa Bangkokiin, että voisimme ilmoittaa hakijoille... Se olikin vaikea tehtävä! Asiaa koitettiin selvitellä monelta henkilöltä, mutta kukaan ei osannut antaa kovin tarkkaa aikaa. Sitten piti mennä vaan tiedolla, että kone olisi perillä "joskus puolenyön maissa Thaimaan aikaa" :)

aamuauringossa... vähän oli viileää. Ja Lidia jatkaa unia.

Metroa tässä odotellaan - takaisin lentokentälle.

Jotenkin selvisimme lähtötarkastukset ym ja selvitimme tiemme seuraavalle portille. Ja jopa koneeseen.

Saga löysi nimikkolentonsa :)

 Tuo 11 tunnin lentokin meni paremmin, kuin siinä tilanteessa osasi odottaa :)
Lidia nukkui joitakin pätkiä välillä, joka tietysti helpotti suuresti.. (kaikki alle 2v, vilkkaan lapsen kanssa matkustaneet ymmärrätte ;) Mutta kylläpä lento tuntui pitkältä....

Kaikki matkatavarat löysivät perille, ja maahantulotarkastus sujui jouhevasti. Iso kiitos siitä kuuluu Bangkokin passintarkastussysteemille: Kaikki lasten kanssa matkustavat ohjataan omaan, diplomaateille tarkoitettuun kulmaukseensa, missä ei ole lainkaan jonoa! Suoraan pääsimme luukulle, ja ilman ongelmia leimat passiin.

Vastassa oli raamattukoulun johtaja Prathum ja hänen vaimonsa Thip. Tuntui hyvältä, että lapset juoksivat heidät huomatessaan suoraan Thipin syliin halaamaan! :) Kotimatka kentältä kesti noin tunnin, joten kello 02 olimme vihdoin oman kodin ovella, siis klo 22 Suomen aikaa. Reilut 28 h sen jälkeen, kun olimme lähteneet Helsingin mummolasta ajamaan kohti lentokenttää.

Täysi kymppi jaksamisesta kuuluu lapsille - Saga ja Daniel olivat todella reippaita, raahasivat painavia käsimatkatavaralaukkuja, auttoivat Lidian hoidossa jne.. Aivan mahtavia lapsia!

Mutkia viisuminhakumatkassa

Maanantaina aamulla lähdimme ajelemaan suunnitelmien mukaan kohti Bangkokia, jossa torstai-aamuna oli tarkoitus mennä yhdessä thailaisen asioidenhoitajan, Mr. Samarnin kanssa viisumitoimistoon. Olimme ajaneet reilun 5 tuntia, kun kenttäsihteerimme Aila soitti, että viisumipaperimme eivät ole tulleet, älkää lähtekö vielä tulemaan.. No, olimme siis jo tulleet yli puoleen väliin, joten jatkoimme matkaa. Tunnelmat tietysti laskivat, kun kukaan ei osannut sanoa, milloin paperit tulisivat ja mitä sitten tapahtuisi – sillä tämänhetkiset viisumimme kuitenkin umpeutuvat ensi maanantaina 16.10.

Lähestyessämme Bangkokia, noin 100 km ennen alkoi hurja vesisade. Jono kulki 20-30 km/h nopeudella, ja pyyhkijöiden nopein vaihdekaan ei riittänyt. Ihmiset ajoivat hätävilkut päällä. Tämä hidasti matkaamme, kun pimeääkin jo oli. Tietyöt jatkuivat, ja käytössä oli noin 1,5 kaistaa, ja n.60km ennen Bangkokia jono oli pysähdyksissä tai mateli todella hitaasti. Toinen tunti kului siinä ruuhkassa, eikä matkaa taittunut montaa kilometriä. Olimme arvelleet, että olisimme olleet perillä klo 19 aikaan, mutta silloin olimme vielä 70 km päässä määränpäästämme. Vihdoin olimme kehätien risteyksessä, ja näytti siltä, että siellä voisi olla väljempää. Tumpin puhelin soi, tuli puhelu raamattukoululta – ja Tumppi vastasi juuri ratkaisevalla hetkellä – eikä nähnyt viimeistä kylttiä, vaan lähti väärästä rampista... joka olikin U-käännös takaisin pohjoiseen vievälle tielle! Ja välittömästi olimme taas jumissa liikenneruuhkassa – tällä kertaa menossa aivan väärään suuntaan! Lähimpään U-käännökseen oli matkaa 3 km, mutta aikaa siinä ruuhkassa tuon matkan tekoon kului melkein 2 tuntia!!! Saga nukahti klo 21, kun oltiin vielä aika kaukana, Daniel oli nukkunut päiväunet, joten jaksoi vielä valvoa. Perillä Björkbackoilla olimme sitten vihdon klo 22.40 – 4 tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus. Matka kesti siis 13 tuntia. Hieman olimme puuduksissa matkan jäljiltä.

Aamulla Tumppi lähti heti selvittämään raamattukoululle Ailan kanssa viisumiasiaa. Selvisi, että immigrationiin on tullut uusi sääntö: Jos viisuminanomus paperit eivät ole tulleet virastosta takaisin hakijalle, ei sinne saa mennä päivääkään liian aikaisin – tai muuten peritään tuplamaksu. Olisimme voineet siis mennä torstaina klo 10 niin kuin oli sovittu, virkailijat olisivat ottaneet meiltä täyden maksun viisumeista – ja sitten kertoneet, että olette liian aikaisin paikalla, tulkaa uudelleen maanantaina (jolloin olisi peritty kaikki samat maksut uudelleen)... Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin jäädä odottamaan postia päivä kerrallaan, tulisiko paperit kuitenkin, vai joudummeko menemään vasta maanantaina, kun viisumit umpeutuu.

Asian tekee hankalaksi vielä se, että seurakunnastamme Tikkakoskelta on tulossa ystäviä lauantaina, ja meidän piti olla heitä vastassa lauantai-aamuna Chiangmain lentokentällä. Sitten maanantaina Björkbackojen perhe piti lähteä taas ajamaan meille päin – he majoittuvat luonamme ensi viikon 60-vuotisjuhlien ajan. Kaikki muutkin lähtevät täältä pohjoiseen jo maanantaina, me vain jäämme odottelemaan viisumiasian kanssa tänne. Teemme asunnonvaihtokaupan Björkbackojen kanssa, jotka menevät siis meille Chiangmaihin, ja me jäämme heille tänne Bangkokiin... Tiistaina alkaa pohjoisessa juhlat, saa nähdä missä vaiheessa ehdimme mukaan.

Tilanne on lievästi sanottuna stressaava ja harmittava: Emme voi olla vastassa kotiseurakunnan vieraitamme ja viettää heidän kanssaan aikaa, ja meille majoittuvat vieraamme joutuvat menemään tyhjään taloon jossa odottaa typötyhjä jääkaappi.. Pieniä asioita, mutta harmittavia. Tämä on jälleen näitä tämän työn puolia – asiat eivät aina mene niin kuin on itse suunnitellut. Joten ei auta muu kuin ottaa päivä kerrallaan ja katsoa miten asia etenee – ja toivoa, että viisumiasia menisi hyvin. Vaihtoehtona siis on se, että virastosta annetaan meille vain kuukauden tai 3 kk:n viisumi, ja vuoden viisumia on tultava anomaan taas uudestaan... Toivomme ja rukoilemme, että näin ei kuitenkaan olisi, vaan voisimme saada suoraan vuoden viisumin ja säästyisimme jälleen reissaamiselta. 12 tunnin istuminen autossa kun ei ole herkkua aikuisillekaan, saatikka sitten 2- ja 4 -vuotiaille lapsille...

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lisätietoa, päiv. torstaina klo 19.48  :)

Torstai-iltapäivällä thailainen asioidenhoitajamme soitti, ja kertoi, että neljän jälkeen oli tullut puhelu toimistosta, että puuttuvat paperimme olisivat nyt löytyneet! Joten huomenaamuna klo 10.30 menemme yrittämään viisumiasiaa immigrationiin! Näyttää siis siltä, että saatammekin ehtiä vieraitamme vastaan Chiangmaihin lauantaiaamuksi. Huomenna siis lähdemme heti asioiden valmistuttua ajelemaan kohti pohjoista. Toivottavasti vielä selviämme suht' jouhevasti toimistosta ulos... viimeksi meni neljä tuntia odotellessa. Mutta pääasia, että asia etenee ja saamme jatkoaikaa täälläoloon

Kiitos Taivaan Isälle tästä!!!!

Suurlähetystön tiedote- vallankaappaus

Suomen Suurlahetyston tiedote:

"Thaimaahan on julistettu poikkeustila upseeriryhman otettua vallan eilen illalla kello 21. aikaan.
Thaimaassa olevia suomalaisia kehotetaan seuraamaan tilanteen kehitysta tarkasti.
Mielenosoituksia ja joukkokokouksia tulee valttaa.
Samoin liikkumista Bangkokin hallintorakennusten ymparistossa on syyta valttaa, ja mahdollisesti annettavia liikkumisrajoituksia on syyta noudattaa. Suurlahetyston puhelinnumero on +66 2 256 9306 - 9 ja paivystyspuhelinnumero on +66 1 8249158"

Kannattaa kayda Suurlahetyston nettisivuilla:  www.finland.or.th
niita paivitetaan tilanteen kehittymisen myota.

BBC:n tietojen mukaan tanaan on kansallinen vapaapaiva; valtion virastot, pankit ja koulut ovat suljettuja. Yksityinen sektori voi itse paattaa menevatko toihin vai eivat.
Bangkokin @-uutiset

Tumppi soitti äsken lasten kouluun, ja siellä päiväjärjestys on normaali, lapset siis ovat lähdössä kouluun. Olemme kuulolla.

------------------------------

Tumppi soitti autosta, on viemässä lapsia kouluun. Lentokentän läheisyydessä rynnäkkökiväärein varustautuneet sotilaat ohjaavat liikennettä. Sanoi, että tuli hieman epätodellinen olo, kun näki sotilaita katukuvassa... Rauhallista täällä pohjoisessa kuitenkin näyttää olevan.

------------------------------

Lapset tulivatkin takaisin kotiin paluupostissa. Koulun johtajat olivat päättäneet kuitenkin pitää koulun kiinni. Meillä kaikki ok!

Bangkokissa sotilasvallankaappaus

 "Hyvat lukijat,

kello on 1:20 keskiviikko aamuna ja Bangkokissa on meneillaan sotilasvallankaappaus.
Kaappauksen takana on armeijan ylipaallikko Sonthi, jonka virkaatekeva paaministeri oli erottanut aiemmin tiistain aikana.

Sotilaat ovat vallanneet parlamenttitalon ja ilmoittaneet myos hallitsevansa koko maata.
Tankkeja on nahty Bangkokin paakaduilla matkalla kohti parlamenttitaloa.
BBC:n mukaan maahan on julistettu poikkeustila virkaatekevan paaministeri Taksin Shinawatran toimesta. Vt paaministeri on parhaillaan Yhdysvalloissa YK:n kokouksessa.

Valitettavasti olemme aikamoisessa uutispimennossa taalla, koska armeija on ottanut haltuunsa paikalliset TV-kanavat ja radio asemat. Myoskin kaapeli TV:n valittamat CNN ja BCC ovat katkaistu.

Yritan pitaa teidat aamulla ajantasalla jos asiassa tulee uusia kaanteita."

Bangkokin suomalaiset uutiset, tuli meille sähköpostilla aamuyöstä


Saa muistaa rukouksin. Meillä on tulossa viisumien uusintareissu Bangkokissa parin viikon sisällä. Rukoillaan, että asiat järjestyvät pikaisesti!

Ensikuulumiset Thaimaasta

LÄMMIN TERVEHDYS THAIMAASTA

 Seikkailu on nyt alkanut.. Tulomatkamme oli jo varsin mielenkiintoinen, ja vauhti alkoi jo Helsingissä lentokentällä…

 Sunnuntaina 16.10.2005

Boardingiin oli vielä noin tunti aikaa, joten olimme saattajien kanssa rauhassa jutustelemassa lähtöaulassa. Matkalaukut oli jo saatu hihnalle, joten oli mukavasti aikaa. Sitten Pirjo tuli WC:stä ja sanoi siellä kuulleensa, että Tuomo Lehtimäkeä kuulutettiin.. Tumppi kävi kysymässä tiskiltä, mitähän asia koskee. Virkailija siinä ei tiennyt mitään, mutta sanoi sen todennäköisesti olevan joku paikanvaihtoasia. Hyvästelimme siinä siis vielä sukulaiset ja menimme passintarkastuksen läpi ja kiiruhdimme lähtöportille, josta meidät ohjattiin SAS:in informaatioon. Siellä odotti kaksi todella kiukkuista naista, jotka ilmoittivat, että teitä on kuulutettu jo kolme kertaa… Lento Kööpenhaminasta Bangkokiin oli peruttu, ja meidät laitettaisiin menemään Finnairilla Pekingin kautta, ja lento lähtisi 20 minuutin kuluttua toisesta päästä terminaalia. Tosin jäljellä olisi enää hajapaikkoja…  Lippuja meille ei ehditty kirjoittaa, joten saimme vain käsin kirjoitetun lapun, jossa näkyi lento Pekingiin ja sieltä Bangkokiin. Sitten vain juoksuksi kohti lähtöporttia. Saga itki, kun ei saanut vetää omaa leppäkerttulaukkuaan, vaikka niin oli luvattu... Juostessa Tumppi ehti soittaa Immosen Irjalle, josko hän voisi ilmoittaa Thaimaan päähän ihmisille, joiden piti tulla meitä vastaan kentälle, että reitti ja saapumisaika on muuttunut. Muut matkustajat olivat jo koneessa, ja portilla yritettiin vielä selvittää lentolippuamme ja Danielin rattaat ruumaan. Koneessa kauhuissani sanoin lentoemännälle, että meillä on hajapaikat, joka tarkoitti sitä, että Sagankin olisi pitänyt istua yksin erään rivin keskellä. Yritin kysyä, saisiko hän olla sylissäni kuitenkin nousun ajan, mutta lentoemäntä sanoi, ettei se olisi mahdollista.. Siinä vaiheessa tuntui kyllä epätodelliselta! Lentoemäntä kysyi lähellä istuvilta, voisivatko he vaihtaa paikkoja. Eräs nuori suomalaismies nousi välittömästi ja sanoi hänelle kelpaavan mikä tahansa paikka. Näin vapautui kaksi paikkaa vierekkäin, joten minä ja Saga pääsimme siihen. Tumppi meni Danielin kanssa toiselle paikalle rivin keskelle, jolloin välissämme oli kaksi miestä ja käytävä. Vieressäni istunut vanhempi eläkeläismies lupasi vaihtaa paikkaa, jos jostain löytyisi käytäväpaikka, hänen pitäisi vain kipeään polvensa vuoksi saada käytäväpaikka… No, kone kuitenkin nousi ja joidenkin tilanteiden ja vaihtojen jälkeen kävi niin, että vaihdot järjestyivät ja pojat pääsivät meidän kanssamme samaan riviin. Daniel nukahti onneksi noin tunti noususta, mutta Sagaa ei väsyttänyt. Lentomme lähti Helsingistä kai noin kuudelta sunnuntai-iltana, ja perillä Pekingissä olimme yhdeltä yöllä Suomen aikaa. Jännitimme hieman menoamme sinne, sillä Kiinaan pitäisi olla oma viisumi, jollei ole jatkolentoa varattu jo lähtömaassa. Meille kukaan ei vielä Suomen päässä pystynyt vakuuttamaan lippujen olemassaoloa.. Lennon numero meillä kuitenkin oli, ja sillä sitten toivoimme pääsevämme eteenpäin. Hieman paperiamme tutkittiin tarkkaan, mutta paikat kuitenkin löytyivät ja meille kirjoitettiin ”oikeat” liput. Jälkeenpäin tuli mieleen, että mitenköhän Kiinassa olisi suhtauduttu liputtomaan ja viisumittomaan (eli luvatta maassa olevaan) lähetyssaarnaajaan, jolla on passissaan ”uskonnon opettajan” viisumi Thaimaahan… Taivaan Isä varjeli, ja kaikki meni kuitenkin hienosti.

maanantai 17.10.

Saga oli nukkunut vain reilun tunnin koneessa, joten noin kolmen tunnin odottelu pekingin kentällä oli uuvuttava. Söimme hieman ja suunnistimme - tällä kertaa ajoissa – lähtöportille. Suomen aikaa klo 04.00 lähti kone Pekingistä kohti Bangkokia, ja vielä saimme istua siinä välissä viisi tuntia koneessa. Tällä välillä onneksi saimme hieman torkuttua koko perhe. Perillä olimme siis aamuyhdeksän jälkeen Suomen aikaa (ja yhdeltä päivällä Thaimaan aikaa). Vastassa oli Nordblomin Markus ja Saara, jotka kukkaköynnösten kanssa toivottivat meidät tervetulleiksi! Lämmintä oli kentällä + 31 astetta, mutta noin tunnin ajomatka suomalaiskoululle sujui mukavasti ilmastoidussa autossa! Saga ystävystyi tuon matkan aikana Saaran kanssa, joka leikki hänen kanssaan pienillä lelukoirilla… Danielin matka kului katsellessa ympäröiviä autoja ja mopoja ja muuta liikennettä, jota Bangkokissa kyllä riittää!!! Pienen ukkoskuuronkin pääsimme kokemaan matkalla, ja vettä tuli ihan reippaasti hetken aikaa. Mutta niin kuin sateet täällä, sekin oli pian ohi.

Thaimaan Suomalaisella Koululla (THAISUKO) Saga sai heti uusia ystäviä, kun siellä oppilaana olevat eka- ja tokaluokkalaiset Silja ja Anni ottivat hänet saman tien mukaan leikkeihinsä. Myös koulun koirat Mandi ja Diina saivat Sagasta leikkikaverin. Naapurissa asuvilla Björkbackan lapsilla oli syntymäpäiväjuhlat, ja Saga innokkaana lähti tyttöjen mukaan ja me aikuiset seurasimme 1,5 tunnin kuluttua perässä.. Hyvin oli Saga pärjännyt, eli hänen selviytymisestään ei ainakaan tarvitse olla huolissaan!!

Tiistai 18.10.

Yövyimme koululla ja tiistaina Tumppi hoiti työlupa-asioita, kävi valokuvassa ym paperiasiaa ja keskustelua Tourusten kanssa käytännön asioista. Myös pohjoisen tukihenkilömme Arto ja Kristiina tulivat koululle, josta sitten suunnistimme iltapäivällä jälleen lentokentälle. Seitsemältä illalla nousimme ilmaan, suuntana pohjoinen ja uusi kotikaupunkimme ChiangMai. Saga itki koneessa matkan, että haluan takaisin Thaimaahan, enkä mihinkään pohjoiseen. Thaimaa oli yhtä kuin suomalaiskoulu ja nuo ihanat uudet ystävät Anni ja Silja. Lento kesti tunnin ja vastassa olikin yllätyksenä upean ruusukimpun kanssa Jokisen Meria. Saavuimme Arton ja Kristiinan kotiin iltahämärissä ja aloitimme vierashuoneen valloituksen! Iltapalan ja pesujen jälkeen uni maittoi koko perheelle!! Aikamoinen matka on tultu kahden vuorokauden sisällä.


Keskiviikko 19.10.

Heti aamutuimaan lähdimme kaupungille katselemaan välttämättömiä tavaroita ja kurkistamaan postilaatikkoon, joka oli vielä ainakin tyhjä… Postilaatikkomme sijaitsee keskustan pääpostissa, josta ne sitten käymme hakemassa omalla pienellä avaimellamme. Unohdimme tässä hässäkässä Sagan nimipäivät, Suomesta tulleet tekstiviestit sitten muistuttivat meitä. Vietimme sitten iltapäiväkahveilla Sagan nimipäiviä kynttilän ja donitsien kera! Saga oli oikein onnellinen onnittelulaulusta ja kynttilän puhaltamisesta!

Kirjoittaessani tätä kello on kymmenen illalla. Ilma on jo viilennyt (noin +25) ja sirkat sirittävät ulkona ikkunan takana.  Olo on hassu, eikä sitä osaa sanoin kuvailla. Meistä on pidetty todella hyvää huolta, eikä ole onneksi tarvinnut itse vielä yrittääkään selviytyä. Lapset ovat olleet todella reippaita ja selvinneet hienosti. Kaikki on siis kaikin puolin hyvin.

Huomenna torstaina lähdemme ajelemaan ja katselemaan asuntoja lähikylistä, tavoitteena olisi saada talo vuokralle kielikoulun läheisyydestä. Arto ja Kristiina lähtevät ensi viikoksi reissuun, joten me jäämme silloin keskenämme heidän taloonsa. Koitamme hieman levätä ja tasata kaikkia ajatuksiamme.

Kiitosaiheenamme on, että lapset (ja vanhemmatkin) ovat selvinneet hienosti kaikista muutoksista, lennoista ja uusista tilanteista. Kiitos Taivaan Isälle varjeluksesta matkoilla.

Rukousaiheena on, että löytäisimme mahdollisimman pian oman mukavan kodin ja että elämään sopeutuminen sujuisi.



P.s Olemme muuten saaneet thailaiset kännykkäliittymät, joista tekstiviestin lähettäminen on edullista. Voitte laittaa viestit suomesta yhäkin suomalaisiin numeroihimme, me sitten taas vastaamme thailaisesta numerosta…