Ensikuulumiset Thaimaasta

LÄMMIN TERVEHDYS THAIMAASTA

 Seikkailu on nyt alkanut.. Tulomatkamme oli jo varsin mielenkiintoinen, ja vauhti alkoi jo Helsingissä lentokentällä…

 Sunnuntaina 16.10.2005

Boardingiin oli vielä noin tunti aikaa, joten olimme saattajien kanssa rauhassa jutustelemassa lähtöaulassa. Matkalaukut oli jo saatu hihnalle, joten oli mukavasti aikaa. Sitten Pirjo tuli WC:stä ja sanoi siellä kuulleensa, että Tuomo Lehtimäkeä kuulutettiin.. Tumppi kävi kysymässä tiskiltä, mitähän asia koskee. Virkailija siinä ei tiennyt mitään, mutta sanoi sen todennäköisesti olevan joku paikanvaihtoasia. Hyvästelimme siinä siis vielä sukulaiset ja menimme passintarkastuksen läpi ja kiiruhdimme lähtöportille, josta meidät ohjattiin SAS:in informaatioon. Siellä odotti kaksi todella kiukkuista naista, jotka ilmoittivat, että teitä on kuulutettu jo kolme kertaa… Lento Kööpenhaminasta Bangkokiin oli peruttu, ja meidät laitettaisiin menemään Finnairilla Pekingin kautta, ja lento lähtisi 20 minuutin kuluttua toisesta päästä terminaalia. Tosin jäljellä olisi enää hajapaikkoja…  Lippuja meille ei ehditty kirjoittaa, joten saimme vain käsin kirjoitetun lapun, jossa näkyi lento Pekingiin ja sieltä Bangkokiin. Sitten vain juoksuksi kohti lähtöporttia. Saga itki, kun ei saanut vetää omaa leppäkerttulaukkuaan, vaikka niin oli luvattu... Juostessa Tumppi ehti soittaa Immosen Irjalle, josko hän voisi ilmoittaa Thaimaan päähän ihmisille, joiden piti tulla meitä vastaan kentälle, että reitti ja saapumisaika on muuttunut. Muut matkustajat olivat jo koneessa, ja portilla yritettiin vielä selvittää lentolippuamme ja Danielin rattaat ruumaan. Koneessa kauhuissani sanoin lentoemännälle, että meillä on hajapaikat, joka tarkoitti sitä, että Sagankin olisi pitänyt istua yksin erään rivin keskellä. Yritin kysyä, saisiko hän olla sylissäni kuitenkin nousun ajan, mutta lentoemäntä sanoi, ettei se olisi mahdollista.. Siinä vaiheessa tuntui kyllä epätodelliselta! Lentoemäntä kysyi lähellä istuvilta, voisivatko he vaihtaa paikkoja. Eräs nuori suomalaismies nousi välittömästi ja sanoi hänelle kelpaavan mikä tahansa paikka. Näin vapautui kaksi paikkaa vierekkäin, joten minä ja Saga pääsimme siihen. Tumppi meni Danielin kanssa toiselle paikalle rivin keskelle, jolloin välissämme oli kaksi miestä ja käytävä. Vieressäni istunut vanhempi eläkeläismies lupasi vaihtaa paikkaa, jos jostain löytyisi käytäväpaikka, hänen pitäisi vain kipeään polvensa vuoksi saada käytäväpaikka… No, kone kuitenkin nousi ja joidenkin tilanteiden ja vaihtojen jälkeen kävi niin, että vaihdot järjestyivät ja pojat pääsivät meidän kanssamme samaan riviin. Daniel nukahti onneksi noin tunti noususta, mutta Sagaa ei väsyttänyt. Lentomme lähti Helsingistä kai noin kuudelta sunnuntai-iltana, ja perillä Pekingissä olimme yhdeltä yöllä Suomen aikaa. Jännitimme hieman menoamme sinne, sillä Kiinaan pitäisi olla oma viisumi, jollei ole jatkolentoa varattu jo lähtömaassa. Meille kukaan ei vielä Suomen päässä pystynyt vakuuttamaan lippujen olemassaoloa.. Lennon numero meillä kuitenkin oli, ja sillä sitten toivoimme pääsevämme eteenpäin. Hieman paperiamme tutkittiin tarkkaan, mutta paikat kuitenkin löytyivät ja meille kirjoitettiin ”oikeat” liput. Jälkeenpäin tuli mieleen, että mitenköhän Kiinassa olisi suhtauduttu liputtomaan ja viisumittomaan (eli luvatta maassa olevaan) lähetyssaarnaajaan, jolla on passissaan ”uskonnon opettajan” viisumi Thaimaahan… Taivaan Isä varjeli, ja kaikki meni kuitenkin hienosti.

maanantai 17.10.

Saga oli nukkunut vain reilun tunnin koneessa, joten noin kolmen tunnin odottelu pekingin kentällä oli uuvuttava. Söimme hieman ja suunnistimme - tällä kertaa ajoissa – lähtöportille. Suomen aikaa klo 04.00 lähti kone Pekingistä kohti Bangkokia, ja vielä saimme istua siinä välissä viisi tuntia koneessa. Tällä välillä onneksi saimme hieman torkuttua koko perhe. Perillä olimme siis aamuyhdeksän jälkeen Suomen aikaa (ja yhdeltä päivällä Thaimaan aikaa). Vastassa oli Nordblomin Markus ja Saara, jotka kukkaköynnösten kanssa toivottivat meidät tervetulleiksi! Lämmintä oli kentällä + 31 astetta, mutta noin tunnin ajomatka suomalaiskoululle sujui mukavasti ilmastoidussa autossa! Saga ystävystyi tuon matkan aikana Saaran kanssa, joka leikki hänen kanssaan pienillä lelukoirilla… Danielin matka kului katsellessa ympäröiviä autoja ja mopoja ja muuta liikennettä, jota Bangkokissa kyllä riittää!!! Pienen ukkoskuuronkin pääsimme kokemaan matkalla, ja vettä tuli ihan reippaasti hetken aikaa. Mutta niin kuin sateet täällä, sekin oli pian ohi.

Thaimaan Suomalaisella Koululla (THAISUKO) Saga sai heti uusia ystäviä, kun siellä oppilaana olevat eka- ja tokaluokkalaiset Silja ja Anni ottivat hänet saman tien mukaan leikkeihinsä. Myös koulun koirat Mandi ja Diina saivat Sagasta leikkikaverin. Naapurissa asuvilla Björkbackan lapsilla oli syntymäpäiväjuhlat, ja Saga innokkaana lähti tyttöjen mukaan ja me aikuiset seurasimme 1,5 tunnin kuluttua perässä.. Hyvin oli Saga pärjännyt, eli hänen selviytymisestään ei ainakaan tarvitse olla huolissaan!!

Tiistai 18.10.

Yövyimme koululla ja tiistaina Tumppi hoiti työlupa-asioita, kävi valokuvassa ym paperiasiaa ja keskustelua Tourusten kanssa käytännön asioista. Myös pohjoisen tukihenkilömme Arto ja Kristiina tulivat koululle, josta sitten suunnistimme iltapäivällä jälleen lentokentälle. Seitsemältä illalla nousimme ilmaan, suuntana pohjoinen ja uusi kotikaupunkimme ChiangMai. Saga itki koneessa matkan, että haluan takaisin Thaimaahan, enkä mihinkään pohjoiseen. Thaimaa oli yhtä kuin suomalaiskoulu ja nuo ihanat uudet ystävät Anni ja Silja. Lento kesti tunnin ja vastassa olikin yllätyksenä upean ruusukimpun kanssa Jokisen Meria. Saavuimme Arton ja Kristiinan kotiin iltahämärissä ja aloitimme vierashuoneen valloituksen! Iltapalan ja pesujen jälkeen uni maittoi koko perheelle!! Aikamoinen matka on tultu kahden vuorokauden sisällä.


Keskiviikko 19.10.

Heti aamutuimaan lähdimme kaupungille katselemaan välttämättömiä tavaroita ja kurkistamaan postilaatikkoon, joka oli vielä ainakin tyhjä… Postilaatikkomme sijaitsee keskustan pääpostissa, josta ne sitten käymme hakemassa omalla pienellä avaimellamme. Unohdimme tässä hässäkässä Sagan nimipäivät, Suomesta tulleet tekstiviestit sitten muistuttivat meitä. Vietimme sitten iltapäiväkahveilla Sagan nimipäiviä kynttilän ja donitsien kera! Saga oli oikein onnellinen onnittelulaulusta ja kynttilän puhaltamisesta!

Kirjoittaessani tätä kello on kymmenen illalla. Ilma on jo viilennyt (noin +25) ja sirkat sirittävät ulkona ikkunan takana.  Olo on hassu, eikä sitä osaa sanoin kuvailla. Meistä on pidetty todella hyvää huolta, eikä ole onneksi tarvinnut itse vielä yrittääkään selviytyä. Lapset ovat olleet todella reippaita ja selvinneet hienosti. Kaikki on siis kaikin puolin hyvin.

Huomenna torstaina lähdemme ajelemaan ja katselemaan asuntoja lähikylistä, tavoitteena olisi saada talo vuokralle kielikoulun läheisyydestä. Arto ja Kristiina lähtevät ensi viikoksi reissuun, joten me jäämme silloin keskenämme heidän taloonsa. Koitamme hieman levätä ja tasata kaikkia ajatuksiamme.

Kiitosaiheenamme on, että lapset (ja vanhemmatkin) ovat selvinneet hienosti kaikista muutoksista, lennoista ja uusista tilanteista. Kiitos Taivaan Isälle varjeluksesta matkoilla.

Rukousaiheena on, että löytäisimme mahdollisimman pian oman mukavan kodin ja että elämään sopeutuminen sujuisi.



P.s Olemme muuten saaneet thailaiset kännykkäliittymät, joista tekstiviestin lähettäminen on edullista. Voitte laittaa viestit suomesta yhäkin suomalaisiin numeroihimme, me sitten taas vastaamme thailaisesta numerosta…