Viisumimatka Laosiin

Alkusyksy on mennyt kuin hujauksessa. Sadekausi jatkuu yhä, ja kovasti jo odotellaan kuivempia aikoja ja viileämpiä kelejä. Välillä ilta- ja aamulämpötilat ovat olleet mukavasti +25 tienoilla, mutta nyt on taas ollut kuumaa myös iltaisin ja öisin. Kattotuulettimet pyörittävät nihkeän kuumaa ja kosteaa ilmaa ja lakanat tarttuvat ihoon kiinni...  Sitä lähetysromantiikkaa parhaimmillaan :-P Mutta lokakuussa jo varmaan alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Loppuvuodesta sitten kaivataankin untuvapeittoja ja villasukkia :) 

VIISUMIMATKA LAOSIIN

Tullessamme maahan kesäkuun lopussa saimme kaikki passeihimme kolmen kuukauden viisumit. Kolmen kuukauden raja ja leimojen päättymispäivä alkoi lähestyä ja odottelimme viimeistä, uskontoministeriöstä tulevaa paperia jännittyneinä, ehtisikö se tulla ajoissa. Sagan ja Danielin viisumiasia järjestyi hienosti, kun kansainvälisen koulun kautta saatiin haettua heille pitkät viisumit täältä ChiangRaista. Koulu hoiti paperiasiat valmiiksi ja itse virastokäynnistä selvisi puolessa tunnissa. Seuraavana päivänä heillä oli passeissaan vuoden viisumit. Meidän muiden kolmen piti papereiden saavuttua matkustaa johonkin ulkomailla sijaitsevaan Thaimaan suurlähetystöön. Valitsimme naapurimaan Laosin, joten matka Vientianeen oli edessä syyskuussa. Kun saimme soiton, että paperit on valmiina, lähdimme matkaan parin päivän varoitusajalla syyskuun puolessa välissä. Linnuntietä rajalle on täältä noin 390 km, mutta koska autolla pitää seurata olemassaolevia teitä ja lähes koko matka mennään vuoristossa, tuli kaikkineen suuntaansa ajomatkaa 840 km.. Mennessä matkaan meni 12 tuntia. 

Kartasta katsottuna matka ei näytä ollenkaan pitkältä.. mutta autossa istuessa todellisuus on toinen :)

Olimme perillä myöhään illalla, ja nukuimme rajan vieressä hotellissa Thaimaan puolella muutaman tunnin. Raja avautuu aamulla klo 6, joten aikainen oli herätys. Auto jätettiin parkkiin rajalle, ja Thaimaan puolelta pääsimme ilman jonotuksia passintarkastuksessa. Mekong-joki ja sen ylitse kulkeva Friendship Bridge ylitettiin bussilla. Vastapuolella odotti Laosin rajatarkastuspiste, jossa ensin anottiin viisumi Laosiin ja sitten passintarkastuksen läpi toiselle puolelle. Siitä otimme taksin suoraan Thaimaan embassyyn, jossa olimme aamulla 8.30 juuri porttien avautuessa. 

Tuktukissa

Yllätykseksemme piha-alue oli jo aivan täynnä ihmisiä, jopa vuoronumerot olivat loppuneet kesken..Syyksi paljastui edellisenä päivänä muuttunut Thaimaan viisumikäytäntö, ja Kambodzan rajan sulkeminen lyhyiden viisumeiden hakua varten. Joten kaikki turistit, joiden viisumit olivat umpeutumassa ja jotka olivat aikoneet hakea sellaisen Kambodzan rajalta, oli pakotettu matkustamaan lähimpään embassyyn - joka maateitse on suurimmalle osalle käytännössä Vientiane. Siellä siis istuimme kuumassa pihassa. 

Lidia onneksi löysi hyvin nopeasti ystävän afrikaansia puhuvasta tytöstä, joka oli myös vanhempineen viisumia hakemassa. Pian oli pienet ponit levitetty lattialle, ja leikki alkoi, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Muutaman tunnin kuluttua pääsimme jättämään vuorollamme paperit sisään ja saimme vuoronumeron seuraavaa päivää ja passien hakua varten. Sitten kaupunkiin etsimään majapaikkaa. 

Lidia Mekong-joen rannalla. Taustalla näkyy Thaimaa

Saimme majapaikan läheltä Mekong-jokea, mikä olikin hyvä, sillä thailaiset kännykkäliittymämme toimivat rannassa normaalisti ja pystyimme pitämään yhteyttä Sagaan ja Danieliin vaivattomasti. Pienten päiväunien jälkeen kävelimme kaupungilla hieman ja kävimme syömässä. Muuten päivä melkein kului hotellissa leväten. Edellisen päivän ajomatka tuntui kaikilla yhä kropassa. Illalla kävelimme vielä iltatorille joen rantaan. Mukavaa toritunnelmaa.

Seuraavana aamuna kävimme syömässä tukevan aamupalan ja sitten olikin aika taas laittaa tavarat kassiin ja siirtyä embassyyn odottamaan passeja ja viisumeita. Lidian ystävä oli siellä jälleen, ja tällä kertaa tyttöjen aika meni jälleen mukavasti värityskirjoja väritellessä ja kirjoja yhdessä lukiessa Tuomon odottaessa meidän papereita. Kaikki sujui taas mutkattomasti, ja heti passit saatuamme kiiruhdimme kohti rajaa. Ihmismäärät olivat hidastaneet aikataulua huomattavasti siitä, mitä olimme arvioineet, ja myös rajanylityspaikassa oli aikamoiset jonot. Kuulimme, että tuona "ennätyspäivänä" ihmisiä oli ollut viisumia anomassa yli 600 henkilöä! Aikamoinen hyppäys normaalista, noin 100-200 hakijasta. Kun vihdoin Thaimaan puolella istuimme omaan autoon, oli kello jo viisi illalla. Tuolloin valoisaa aikaa oli vain noin kaksi tuntia, ja siinä ajassa ei pitkälle päästy. Mietimme ajaessa muutaman tunnin, että ajammeko yön läpi ollen kotona aamuviideltä, vai nukummeko jossain matkalla ja jatkamme aamulla matkaa.. Klo 22 olimme Phitsanulokin kohdalla menossa, ja siinä teimme päätöksen nukkua matkalla aivan turvallisuussyistä. Löysimme tien varresta todella edullisen ja siistin motellin, jossa nukuimme yön, ja aamulla klo 6 jatkoimme jälleen matkaa kohti ChiangRaita. 

Mahtavia maisemia matkalla

Saga ja Daniel joutuivat siis viettämään keskenään yhden ylimääräisen yön raamattukoululla, mutta koska kaikki oli sujunut niin hienosti, heitä ei haitannut yksi ylimääräinen aamu kahdestaan, ja raamattukoululta he saivat jälleen kyydin kouluun. Me ehdimme heitä vastaan koulun päättyessä.

Passeihin saimme rajalta siis vuoden viisumit, ja Lidian kolmen kuukauden viisumi saadaan vaihdettua ChiangRaissa vuoden mittaiseksi. Kaikki sujui hienosti, ja olemme siitä kiitollisia!

Viisumeita ja vettä

Tulimme juuri ulkomaalaisvirastosta, ja iloksemme voimme kertoa, että vihdoin koko perheellä on vuoden viisumit!! :)

Päivä oli tosin aika raskas. Lähdimme kotoa ajamaan klo 7.30 ja olimme perillä n. klo 9. Siinä sitten odoteltiin ja jonotettiin, että passeihin lyötiin leimoja. Kaikki sujui jouhevasti, ja pari tuntia myöhemmin meillä koko poppoolla oli passeissa uudet leimat 25.10.2012 asti!
Kaikkien Thaimaassa asuvien ulkomaalaisten pitää ilmottautua viranomaisille 90 päivän välein, jollei välillä poistu maasta. Nyt me muut saimme tuon 90pv:n ilmottautumisleiman samalla - paitsi Tuomo... Hän joutui mennä saman suuren salin toiselle luukulle jonottamaan - jota sitten kestikin--- edessä kun oli 164 ihmistä jonottamassa. Ehdimme käydä syömässä ja kävelemässä ympäri suurta rakennusta moneenkin kertaan, ennenkuin vihdoin klo 15 maissa Tuomon vuoro tuli, ja hän sai vielä tuon yhden leiman passinsa välissä olevaan paperiin. Kotona olimme viideltä.
Ihmeesti lapset jaksoivat olla reippaana!

Tulvatilanne täällä Bangkokissa leviää. Bangkokin entinen kansainvälinen lentokenttä Don Muang, miltä nykyään lennetään vain sisämaan lentoja, jouduttiin sulkemaan tänään, kun vesi meni kiitoradoille ja rakennukseen.

Myös täällä meidän puolella kaupunkia ihmiset odottavat jännittyneenä. Löysin tämänpäiväisen kartan, jonne laitoin nuolen meidän kotimme kohdalle. Siniset alueet ovat siis pohjoisesta virtaavia tulvavesiä.. Selostuksessa kuvassa numero 2 edustaa tätä kaupungin länsipuolta, ja siinä sanotaan, että Nonthaburista tulevat vedet odotetaan saapuvan tänne Thonburin kulmille loppuviikosta. Vihreällä kuvassa näkyvä viiva on junanrata, jonka vallien odotetaan hidastavan ylhäältä päin tulevia vesiä - ja ohjaavan niitä joko länteen Tha Chiin - jokeen tai itään Chao Phraya- pääjokeen. Välissä menee suuri Thawi Watthana - kanava, jonka haara kulkee talomme vierestä (noin 10 metriä meiltä, kylläkin muurin takana..) Alapuolella kulkee Phasi Charoen - kanava, joka tulee lähelle tätä isoa Setthakitin aluetta, jossa myös suomikoulu ja raamattukoulu sijaitsevat. Välissä on suuri Phetkasem- tie, mutta myös tuolta puolelta pelätään veden valuvan alempana olevaan Setthakitin alueeseen...

Ihmiset näillä alueilla tuntuvat olevan todella peloissaan, ja tulvaesteitä talojen ja kauppojen edessä korotetaan joka päivä. Seuraava "jännityksen paikka" on loppuviikko, kun la-ma merivesi on jälleen korkealla, joten veden virtaus mereen hidastuu, ja samalla pohjoisen suunnasta virtaavia vesiä tulee vauhdilla alaspäin. Hallitus ilmoitti tänään, että torstaista maanantaihin on ylimääräiset vapaapäivät, jotta ihmiset voivat varautua tulviin, viedä autoja turvaan ja muuttaa mahdollisesti itsekin karkuun tulvia esim. sukulaisten luo muihin (tulvimattomiin) lääneihin.

Tulvatilanteen päivitystä

Tulvat jatkuvat yhä . Kuolleiden lukumäärä on noussut 356 henkilöön. Vesi on alkanut virrata Bangkokin pohjois- ja itäpuolella oleville alueille ja ihmiset useilla asuinalueilla ovat joutuneet jättämään kotinsa. Meidän helluntailiikkeen kolme seurakuntaa Bangkokin alueella on jo joutunut siirtymään evakkoon. Raamattukoulun johtajan veljen, Chamloongin kodissa ja seurakunnassa on vettä 1,5 metriä, ja he ovat joutuneet poistumaan kotoaan. 

Tulvia odotellessa.. Kaupan eteen muurattua aitaa ollaan korottamassa...

 Meidän kotimme sijaitsee Bangkokin länsipuolella. Lähimmät tulva-alueet ovat meiltä noin 15-20 km:n päässä. Uutisissa meidän alueemme on listattu kohtaan ”pitää olla varuillaan ja seurata uutisia, ja jos tulva tulee, sen ei pitäisi nousta yli 50 cm”. Osa ihmisistä on sitä mieltä, että meidän kyläämme vesi ei nouse, osa on muurannut lähes metrin korkuisia aitauksia ovien ympärille, hiekkasäkkejä on porteilla ja ovilla, ja kadulla ainoa puheenaihe on tulvat ja siihen varautuminen. Lauantaina pääministeri ilmoitti, että koko Bangkokin alueen tulee varautua vähintään metrin korkeudelle nousevaan tulvaan, joka tulee kestämään kuukaudesta puoleentoista... Tilanne on hämmentävä ja stressaava meilläkin koko perheelle, kun olemme jatkuvassa valmiustilassa. Ruokaa ja vettä sekä kynttilöitä ym. on varastoituna, hiekkasäkkejä pihassa, ja Tuomo tukki pihan metalliaitaa paksulla muovilla ja tiiliskivillä veden nousun varalta. Tavaraa on siirretty viranomaisten kehotuksesta yläkertaan. Suunnitelmia lähiviikoille tehdään ”tulvavarauksella”... Kaiken tämän hässäkän keskellä mukavaa on se, että olemme tämän vuoksi päässeet tutustumaan moniin kotikatumme ihmisiin, joita yleensä hyvin harvoin näkyy suljettujen porttien ulkopuolella. Nyt huoli on yhteinen, ja vietämme paljon aikaa kadulla jutellen ihmisten kanssa. Uskomme, että tälläkin on tarkoituksensa!

Myös Sevenin eteen on muurattu seinämä, aukko tukitaan hiekkasäkeillä.

Tällä hetkellä Thaimaassa on menossa koulujen ”syysloma”, joka on kahden lukukauden välissä oleva, pidempi lomajakso. Bangkokissa ilmoitettiin, että kaikki alueen koulut pysyvät suljettuina ainakin lokakuun loppuun saakka, mahdollisesti pidempään. Raamattukoulun seuraavan lukukauden olisi pitänyt alkaa lokakuun viimeinen päivä, mutta koska tiet pohjoiseen ovat poikki, linja-autot ja junat eivät kulje, joten monien on mahdotonta päästä paikalle, samoin ruoka-tarvikkeiden haaliminen on jo käynyt vaikeaksi. Raamattukoulun alkua siis päätettiin siirtää kahdella viikolla eteenpäin. Raamattukoulun henkilökunnasta kampuksella asuvat naiset ja lapset lähtivät lauantaina ajamaan Koillis-Thaimaahan, Phetsabunin lääniin turvaan. Jos tällä alueella tulvii, on raamattukoulun ja Suomalaiskoulun pihat ensimmäisenä veden alla..

Huolta aiheuttaa hieman myös viisumiasiamme. Saimme vihdoin perjantaina thailaiselta asioidenhoitajaltamme puhelinsoiton, että paperimme ovat saapuneet ja meidän tulisi lähteä uusimaan viisumeita huomenna tiistaina 25.10. (joka on tämänhetkisten viisumeidemme viimeinen voimassaolopäivä..) Ulkomaalaisvirasto sijaitsee tulva-alueen rajalla ja monet tiet tuolla ovat jo poikki. Lähdemme aamulla aikaisin matkaan, ja koitamme etsiä avoinna olevan reitin immigrationiin. Eväät on varulta tehty mukaan, sillä matkan kestosta ei uskalla edes arvailla. Toivotaan kuitenkin, että päästään perille, ja saadaan VIHDOIN koko perheelle ne kauan kaivatut vuoden viisumit...

Kaupat alkavat olla aution näköisiä, sillä monessa paikassa hyllyt ovat tyhjinä. Vesi, pussinuudelit ja tonnikala on loppu monesta paikasta. Eilen menimme etsimään Lidialle vaippoja. Tyhjinä oli hyllyt. Saimme yhtä merkkiä pientä kokoa, niillä pärjätään. Kotona pidämme päiväsaikaan kestovaippoja, joten saamme paketin riittämään pitkälle. Onneksi imetystäkään ei ole vielä lopetettu, joten ei tarvitse olla huolissaan myöskään pienen neidin maidoista!

Ps. Loppuun vielä iloinen uutinen: Lidia täytti viime viikolla yksi vuotta! Kaiken tämän huolen ja epävarmuuden keskellä pidimme synttärit perjantaina raamattukoulun väen ja Bangkokin suomalaisten lähettien kesken. Syntymäpäivälaulu laulettiin kolmella eri kielellä!
Juhlien jälkeen lauantaiaamuna sitten aloitimme alakerran tyhjentämisen tulvien varalta. :)

Toukokuun terveisiä Thaimaasta

  
Niin on taas aika kulunut ja ollaan jo pitkällä toukokuuta. Ilmat ovat lämmenneet, ja satunnaiset rajut ukkoskuurot vievät meitä kohti sadekautta. Edellisen kirjeen jälkeen Tuomo on sairastanut kuumeisen flunssan pariin otteeseen, on käyty uusimassa viisumeita Malesiassa ja hyvästelty lähettitoveri idässä. Kävimme myös lähes kahden vuoden tauon jälkeen tapaamassa rakkaitamme Rattanaburin seurakunnassa. Lasten kouluvuosi on tulossa päätökseen ja Lidia-neitinen kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Näistä ja vähän muustakin lisää tässä kirjeessä! 

Edellisessä viestissä kerroimme ”oudoista ilmoista”, mutta nyt ollaan palattu jälleen normaaliin säähän - kuumaakin kuumempi kausi on tullut! Ajellessamme kotiin idästä auton mittari näytti melkein koko matkan +37 astetta tai yli.. Kun illan suussa saavuimme Bangkokiin, oli auringon laskiessa lämmintä vielä +36. Eli tarkenee!! :)

Olemme olleet mukana sunnuntain kokouksissa raamattukoululla kokoontuvassa uskovien piirissä. Tiloissa aiemmin kokoontunut Prasiri-seurakunta vuokrasi tilat kauempaa, ja seurakunta muutti uusiin tiloihin maaliskuussa. Paikalle jäi raamattukoulun henkilökunta ja kylässä lähellä asuvia seurakuntalaisia. Sunnuntaisin paikalla on ollut n. 20-35 henkeä. Kunhan raamattukoulun lukuvuosi jälleen käynnistyy, voivat oppilaat harjoitella tuossa kokouksen johtamista, saarnaamista jne. Varsinaista uutta seurakuntaa ei vielä ole perustettu, katsotaan, mihin tilanne kehittyy koulun alettua. Nyt Kirsi on palvellut musiikissa soittaen ja laulaen, Tuomo saarnaa vuorollaan noin kerran kuukaudessa.

Raamattukoulun henkilökuntaa - Talouspuolesta vastaava Trii ja sihteeri Nok

Viimeksi kirjoittelimme myös raamattukoulun henkilöstössä tapahtuneista muutoksista. Uusia henkilöitä lähteneiden tilalle ei ole vielä löytynyt, joten Tuomolla vastuut lisääntyivät toimistolla. Hänen vastuullaan ovat nyt toistaiseksi kaikkien opiskelijoiden opintokokonaisuuksiin liittyvät asiat. Raamattukoululla opiskelevien oppilaiden lisäksi on muutamia kymmeniä oppilaita, jotka opiskelevat etäopiskeluna ja he tarvitsevat neuvoja opintoasioissa. Työn tärkeimpänä osana on kuitenkin edelleen raamatunperusopetuksen saaminen seurakuntien keskuuteen. Seurakuntakasvussa tärkeässä osassa on seurakuntalaisten kasvu ja osaaminen, jotta he kykenevät tukemaan uusia tulijoita.

Raamattukoulun henkilökuntaa - näistä osa on muuttanut muualle.

Pääsiäisviikolla saimme vieraita Suomesta, kun Kirsin ystävä Heidi saapui miehensä Paulin kanssa. Matkailijat olivat meillä muutaman päivän ja jatkoivat sitten matkaa etelään. Ihana oli saada ystäviä kyläilemään!! Ainoa miinuspuoli oli se, että Tuomo oli kovassa kuumeessa koko viikon, joten se rajoitti hieman menoa. Loppuviikosta kävimme jo sairaalaassa tutkimuksissa, kun lääkärikin jo epäili dengue-kuumetta. Verikokeet olivat normaalit, joten aivan tavan virustauti oli kyseessä, ja uskaltauduimme lähteä viisumimatkalle, josta seuraavassa..

Saga-merkkinen taksi Kuala Lumpurin illassa

 Muutamassa viime kirjeessä olemme kirjoittaneet Kirsin ja lasten viisumivaikeuksista. Kirsi sai edelliseen viisumiin 3 kk jatkoa Laosista tammikuussa, Sagan ja Danin viisumit olivat umpeutuneet helmikuussa, eikä Lidialla ollut viisumia vielä lainkaan. 25.4. umpeutui Kirsin tämänkertainen viisumi, ja sitä edeltäneet viikot oltiin ”kuin tulisilla hiilillä” - koitettiin miettiä järkeviä vaihtoehtoja, minne mennä ja minkälaisella porukalla. Koska Lidialla on thailainen syntymätodistus, tiesimme, että hänellä ei ole hätää, vaikkei ensimmäisenä elinvuonna viisumia välttämättä olisikaan. Tuomo oli saanut vihdoinkin vuoden viisumin ja työluvan Bangkokista, joten hänen ei välttämättä tarvitsisi poistua maasta. Mutta Kirsiä hirvitti jättää 6kk ikäinen, pelkällä rintamaidolla elävä lapsi, joka ei ole suostunut pullosta syömään, isän kanssa kotiin ja toisekseen lähteä matkaan kahden lapsen kanssa, joiden viisumit olivat ylittyneet kahdella kuukaudella... Hyvällä mielikuvituksella varustettu nainen kun osasi maalailla ties minkälaisia kuvia rajanylityksistä ja rajavirkailijoista. Muutamia vaihtoehtoja pohdittuamme päädyimme siihen, että otimme koko perheelle lennot Kuala Lumpuriin, Malesiaan. Näin vauva pääsi äidin matkaan, eikä Kirsin tarvinnut hoitaa paperiasioita rajoilla ja immigrationissa yksin.

Malesia on ykkönen :) Vai viittaisiko tämä F1-kisoihin?

Malesian tuliaisina lapsille löytyi "suomalaiset" Angry Birds-linnut

Taustalla Kuala Lumpurin maamerkki - "kaksostornit"

Reissu Malesiaan sujui hyvin, ja Kirsi sekä lapset saivat jälleen 3kk non-O -viisumin. Nyt tulevien kolmen kuukauden aikana asia toivottavasti ratkeaa johonkin pitkäkestoisempaan suuntaan! Muistakaa asiaa jälleen rukouksin!

Malesian reissun jälkeen olimme kolme päivää kotona, ja sitten matkasimme itä-Thaimaahan, Surinin lääniin, jossa olimme edellisellä työkaudella. Ensin sunnuntaina, 1.5. olimme Surinissa viettämässä eläkkeelle siirtyvän Seija Moilasen juhlaa, jossa oli mukana lähes kaikki maassa tällä hetkellä olevat Fidan lähetit sekä kahden läänin thailaiset työntekijät ja seurakuntien vastuunkantajat perheineen. Tilaisuus oli oikein lämminhenkinen lauluineen ja puheenvuoroineen. Seija oli meillekin idässä ollessamme tärkeä tuki ja työtoveri, sekä läheisin naapuri, joten jäämme kaipaamaan häntä!

Vasemmalta oikealle Seija, Chomprassa työtä jatkava Miia ja Chompran pastori Phai

Saga ihasteli kovasti Henryn soittoa juhlassa, ja sai lopuksi yksityisesityksen lavan reunalla :)

Iloinen jälleennäkeminen Kannikaan kanssa - edellisen tapaamisen jälkeen molemmille oli syntynyt vauva :)

Surinista ajoimme seuraavana päivänä tunnin matkan Rattanaburiin, jossa palvelimme viime työkaudella vajaan 1,5 vuoden ajan. Työntekijä Phat on muuttanut pois uusiin tehtäviin ja paikalla oli aloittanut työn perhe Surinista. Myös kirkon paikka oli muuttanut. Ihana oli nähdä monia rakkaita ystäviä, jotka olivat tulleet paikalle pitkänkin matkan takaa! Edellisestä käynnistämme kun oli vierähtänyt jo lähes kaksi vuotta! Söimme mahtavan lounaan, jonka PaaNaang oli meille tehnyt, jutustelimme lattialla istuen, ja lopuksi vielä ylistimme ja rukoilimme yhdessä. Tuomo jakoi mielessään olevia rohkaisun sanoja tuolle pienelle joukolle. Lidiakin sai taas monta uutta ”mummoa” tuolla matkalla!

Riisillä

Lidia osallistuu ruokailuun

Ruuan jälkeen ylistettiin ja rukoiltiin yhdessä

Tiistaina palasimme sitten takaisin Bangkokiin. Idän matka oli kaikin puolin onnistunut. Tosin 6 tunnin ajomatka meinasi olla aika rankka varsinkin pikku-Lidialle, joka ei olisi millään halunnut istua istuimessaan koko matkaa...

Pieni päivänsäteemme Lidia on tullut puolen vuoden ikään. Nämä ihmiselämän ensimmäiset kuukaudet ovat olleet täynnä hurjaa kehitystä - kuinka aivan avuttomasta, pienestä punaisesta nyytistä on tullut maailmaa tutkiva ja touhuava hurmaava persoona... Lidia ryömii vauhdilla paikasta toiseen, imeskelee omatoimisesti hedelmiä nyrkistään ja hymyilee paljon! Neiti on kova ”juttelemaan”, ja kaipaa seuraa - nytkin äidin yritykset kirjoittaa kirjettä samalla kun Lidia leikkii lattialla keskeytyy vähän väliä vaativan kuuloisiin kiljahduksiin ”Etkö huomaa minua ollenkaan?!?!”

Ensi viikolla on edessä seuraava matka, tosin hieman lähemmäksi. Lasten koulun ja Pattayalla olevien oppilaiden kanssa teemme leirikoulumatkan 12.-15.5. Khao Yain luonnonpuistoon, noin 3 tunnin ajomatkan päähän. Tuon matkan jälkeen onkin lapsilla enää 2 täyttä kouluviikkoa ennen kesälomaa!

Kevätjuhlaa vietetään nähtävästi Pattayalla lauantaina 28.5. Siitä viikon päästä joudumme hyvästelemään ihanat opettajat Masan ja Sofian, jotka lähtevät Benjamin-poikansa kanssa Suomeen.

Benjamin on ollut kuin pikkuveli Sagalle ja Danille!

Raamattukoulun uusi lukuvuosi käynnistyy jälleen kuuman ajan kesäloman jälkeen 30.5. Tuolla alkavalla lukukaudella Tuomolla on jälleen edessään uusia haasteita, niistä lisää seuraavassa kirjeessä.

Siunattua kevään jatkoa ja lämpimiä päiviä teille kaikille sekä

Hyvää Äitienpäivää jokaiselle äidille!

Tuomo, Kirsi, Saga, Daniel ja Lidia Lehtimäki

Viisumimatka Malesiaan

Laukut on pakattuna ja valmiina lähtöön. Lennämme tänään lauantaina Malesiaan, Kuala Lumpuriin uusimaan Kirsin ja lasten viisumeita. Muistakaa matkaa rukouksin!
Tuomo on ollut koko alkuviikon kuumeessa, ja Lidia yskii kovasti, joten muistakaa heitä erityisesti, ja koko perhettä tietysti!
Palaamme kotiin ja "linjoille" keskiviikkona.

Siunattua pääsiäisen jatkoa kaikille, Hän on noussut!

Maaliskuun kuulumisia - rukouskirje

Tervehdys Kaakkois-Aasiasta. Olemme kuulleet ja lukeneet Suomen ennätyksellisistä lumitilanteista ja paukkupakkasista, sekä muutenkin vaihtelevista säätiloista. Täällä olemme myöskin eläneet keskellä hyvin hämmentäviä säiden vaihteluita. Ensinnäkin ns. ”talvijakso” oli täällä yllättävän pitkä ja mukavan viileä aivan helmikuun puolelle asti. Sitten tuli muutama kuuman kuuma viikko, lämpötilat +32-35 astetta varjossa ja ajattelimme, että olemme matkalla kuumaa aikaa, joka yleensä sijoittuu maalis-toukokuulle. Välillä tuli rankkasateita. Sitten yhtä äkkiä lämpötila romahti täällä Bangkokissakin alle +18 asteen, muualla maassa vielä paljon alemmas- kuulimme uutisia, joiden mukaan pääskyjä tippui kesken lennon paleltuneena maahan, samoin 50 lehmää kuoli kylmään! Ja tämä kaikki maaliskuun puolessa välissä. Sitten yhtäkkiä lämpötila pomppasi taas yli kolmenkymmenen ja alkoi sataa.. Tuota sadetta ja ukkosmyrskyjä seurasi jälleen kylmä jakso, ja nyt taas kolme päivää on paleltu. Danielilla oli aamulla kouluun lähtiessä kaksi takkiakin päällekäin. 

 

Tämä helmi-maaliskuun aika on jälleen ollut monenkirjavaa touhua täynnä. Erilaiseksi arjen teki myös vieraita Suomesta. Ensin saimme pitää Kirsin ystävää Tainaa Jyväskylästä luonamme, ja sen jälkeen tuli vielä Tuomon ystävä Jussi Helsingistä muutamaksi päiväksi seuraamaan työtämme. Oli oikein virkistävää ja mukavaa saada ystäviä käymään! 

 

22.-23.2. Tuomo oli vierailemassa Traatin läänissä, vajaan 350 km:n ja reilun 4h ajomatkan päässä Bangkokista. Pienessä n.50-60 jäsenen seurakunnassa olivat vastuunkantajat yhdessä päättäneet, että haluavat kehittää itseään Raamattua opiskelemalla, ja niin heitä oli koolla 11 innokasta henkilöä. Tuomo kävi pitämässä heille alkuinfon, kuinka edetä, mitä opiskella jne. Joukko oli todella innostunutta ja motivoitunutta oppimaan yhdessä pastorinsa johdolla Raamattua. Nuo ihmiset vilpittömällä halullaan tuntea enemmän Jumalan Sanaa saivat olla myös rohkaisuna Tuomolle hänen työssään.

Tuomon viimeinen opetusviikko Raamattukoululla oli samalla opiskelijoiden viimeinen viikko ennen kesälomaa. Työntekijät jatkavat töitä koko kesäloman ajan valmistellen tulevaa kautta ja toukokuun lopussa alkavaa uutta lukukautta. 

 Raamattukoulun lukuvuosi loppui siis 11.3. ja sen jälkeen lähdimme opiskelijoiden kanssa leirille Chonburissa sijaitsevalle pienelle Ko Sichangin saarelle kolmeksi päiväksi. Saarella oleva pieni seurakunta majoitti opiskelijat - tytöt nukkuivat seurakunnan kokoussalissa ja pojat ulkona teltoissa.

Työntekijät nukkuivat pienessä resortissa parin kilometrin päässä. Ohjelmassa oli kokouksia, rentoa yhdessäoloa, rukousta ja ylistystä - ja viimeisenä iltana jäähyväisiä. Lähtiväthän neljännen vuosikurssin oppilaat ”kukin omaan kaupunkiinsa”, pääosin omien seurakuntiensa pariin. Joillakin on edessä vielä opintoihin kuuluva harjoittelujakso seurakunnassa, mutta harjoittelun tehneillä alkoi töiden etsintä. Viimeisessä kokouksessa jokaisella paikallaolijalla oli mahdollisuus musiikin soidessa kiertää salissa toisten luona, kertomassa kiitoksia, pyytämässä anteeksi, tai rohkaisemassa toisia - miten itse sydämessään koki. Tilanne oli herkkä, eikä kyyneleiltäkään säästytty.. 

  
Viime viikolla oli Thaimaan helluntailiikkeen hallituksen ja Raamattukoulun hallituksen yhteiset päivät, ja kokouksia ja palavereita oli aamusta iltamyöhään. Palavereissa on käsitelty Raamattukoulun tulevaisuutta, haasteita ym. Monenlaisia haasteita työssä onkin! Tämän kuun lopussa kaksi työntekijää, pariskunta Manop ja Mäm lähtevät työhön kotialueelleen Pohjois-Thaimaahan, joten henkilökuntaan tulee jälleen vajausta. Muistakaa rukouksin, että heidän paikalleen voisi löytyä juuri se oikea henkilö!
 

Yksi iso rukousaihe jälleen on Kirsin ja lasten viisumiongelmat, joihin ei ole vielä löytynyt ratkaisua. Huhtikuun 25 pv Kirsin viisumi menee jälleen vanhaksi, joten tiedossa on matka Laosiin, josta on saatavilla jälleen 3kk viisumi. Lasten tilanne on vieläkin kinkkisempi... Muutama päivä sitten kuulimme mahdollisuudesta, että Kirsille voisi  yrittää hakea vapaaehtoistyöntekijän työlupaa, jonka jälkeen sitä kautta voisi mahdollisesti saada myös vuoden viisumin. Kukaan ei ole aiemmin tuota kautta yrittänyt, joten Kirsi olisi ikäänkuin ”koekaniini”. Tuon hakemuksen ei tarvitsisi mennä uskontoministeriön kautta, jossa on yli puolen vuoden mittaiset hakemusjonot. Todennäköisesti asia ei etene valmiiksi asti ennen 25.4. joten Kirsin tarvinnee joka tapauksessa poistua maasta tuolloin.. Muistakaa asiaa rukouksin!!! Asia on sekä henkisesti että taloudellisesti haastava. 

Lasten koulu on mennyt hyvin, Dani on oppinut hienosti lukemaan, ja Saga loistaa matematiikassa. Saga pitää lukemisesta, ja kaikki vapaa-aika kuluu ”nenä kiinni kirjassa”. Olemme iloisia suomalaiskoulun kirjastosta, johon on vuosien varrella kerääntynyt paljon suomenkielisiä kirjoja.

Saga käy yhä kerran viikossa pianotunneilla ja Daniel rumputunneilla, Masa-opettaja opettaa lapsia soittamaan koulun jälkeen. Valitettavasti Masa ja Sofia joutuvat palaamaan Suomeen kevätlukukauden päätyttyä, vaikka mielellämme olisimme pitäneet heitä täällä vielä täällä pidempäänkin. Sekä Korpeloilla että meidän lapsilla on edessään siis jälleen uudet kuviot. 

 

Lidia on jo ehtinyt 5 kuukauden ikään, on touhukas ja iloinen neiti. Kaikki on mennyt hyvin vauvan kanssa. Viime viikolla Lidia oli ensimmäistä kertaa kuumeessa, mutta selvisi onneksi vähällä. Muistakaa jälleen erityisesti lapsia ja Lidiaa rukouksin, että pysyisivät terveenä.

 

PS. Sunnuntaina Suomi siirtyi kesäaikaan, ja aikaero Thaimaahan lyheni 4 tuntiin