Kesäloma Suomessa - osa 2: Kotikulmilla

Tukikohtamme sijaitsi jälleen omassa kodissamme Keski-Suomessa, jota Kirsin vanhemmat asuttavat meidän kentälläoloajat. Vuosienkin jälkeen on ihana palata "omiin nurkkiin", missä odottavat tutut ja turvalliset asiat. Oma kotipiha, jonka mummu ja pappa ovat saaneet kukoistamaan ihanine kukkineen, koira (jonka tosin jätimme Suomeen pienenä pentuna, ja josta oli tullut aivan jätti!), maailman paras sauna... Ja lähellä lisää rakkaita ihmisiä!

Olemme kiitollisia, että meillä on kotipesä Suomessa, jonne voimme palata, ja josta lapsillakin on muistoja aivan pienestä saakka.

Ensikohtaaminen kahden vuoden jälkeen :)

Luka kaksi vuotta sitten kesällä... 

Serkun kanssa leikit jatkuivat ihan kuin erossa ei olisi oltukaan! 

Äitin pieni vauva.. (ja 5 sekuntia myöhemmin olin nurmikolla selälläni)

Pappa oli rakentanut Lidialle uuden keinun.
"Kuka tulis tönimään?" - huuto kuului keinulta tämän tästä.
Lidian suomenkieleen sekottuu hauskoja omia käännössanoja 

Hengellinen sodankäynti tai vihollisen hyökkäys - miltä se näyttää…

Syyskuussa opetin Indochina- raamattukoulun oppilaille uskon perusteita. Kurssilla huomasimme, että ainoastaan Jumala on kaikkitietävä, kaikkivoiva, kaikkialla läsnäoleva jne. Kaikki luotu on rajallista. Tästä johtuen sielunvihollinen, Saatana tai mitä nimitystä hänestä halutaankin käyttää, ei ole samaa suuruusluokkaa Jumalan kanssa. Langenneena enkelinä, rajallisena monin tavoin, hän ei voi hyökätä suoraan Jumalaa vastaan vaan keskittää voimansa Jumalan suunnitelman tuhoamiseen. Vihollinen haluaa tuhota kaiken mikä Jumalalle on rakasta, viatonta, puhdasta… Siksi näemme niin paljon esimerkiksi lapsiin kohdistuvaa pahuutta.

Miltä vihollisen hyökkäykset käytännössä sitten näyttävät meidän elämässä? Tässä yksi pieni esimerkki:

Pari viikkoa sitten lapsia kouluun viedessä näin tiellä auton alle jääneenä musta-valkoisen käärmeen. Totesin Kirsille, että tuo väritys jo kertoo siitä, että käärme on varmasti myrkyllinen. Kirsi ryhtyi mielenkiinnosta etsimään kuvia ja tietoa käärmeestä. Kävi ilmi, että kyseinen käärme kuuluu viiden maailman myrkyllisimman käärmeen joukkoon, mutta sitä näkee äärimmäisen harvoin, sillä se liikkuu yöllä. Joku ”käärmebongari” on vuosia yrittänyt löytää käärmettä luonnosta siinä onnistumatta. Erikoisuutena käärmeessä on se, että sen puremaa ei välttämättä tunne lainkaan vaan oireet vain ilmaantuvat myöhemmin. Jopa 50% vastalääkkeen saaneistakin menehtyy puremaan. Mutta käärme tosiaan on harvinainen näky, vaikka niitä harvoin tapaa, eikä se onneksi ole aggressiivinen. Totesimme, että ei varmaankaan ole huolta asiasta.

Syys-lokakuun vaihteessa olin opettamassa Indonesiassa ja Kirsi jäi lasten kanssa viikoksi kotiin. Suunnitelmana oli, että Kirsi siirtyy lasten kanssa jossakin vaiheessa raamattukoululle, koska siitä on helpompi viedä lapsia kouluun ja sähkökatkojen vuosi on mukavampaa olla siellä. Maanantai-iltana olin juuri pitänyt saarnan Indonesiassa, kun saan Kirsiltä viestin, että meillä kotona on käärme. Sisällä talossa, makuuhuoneen oven edessä… ja kyllä, se oli todellakin tuo samainen multi- banded Krait -käärme. Se jonka piti olla äärimmäisen harvinainen. Kirsi oli makuuhuoneeseen mennessä lähes astunut sen päälle, vain noin 10cm päähän. Tilanne selvisi niin, että Kirsi sai hälytettyä kylältä apua ja käärme saatiin tapettua.

Tarina ei kuitenkaan lopu tähän. Seuraavaksi iski todellisuus ja pelko: kuinka lähellä se olikaan, mitä olisikaan voinut tapahtua, mitä jos Lidia tai muut lapset olisivat törmänneet siihen? Samantien alkoi pakkaaminen ja siirtyminen raamattukoululle. Sitten tuli se viimeinen isku… mitä jos käärme ehtikin purra ja Kirsi ei vaan tuntenut sen puremaa? Säikähdyksestä johtuva jännitys saa aikaan fyysisiä oireita, joita Kirsi tunsi. Oikean puolen käden ja jalan puutumista ja puristavaa tunnetta rinnassa. Mitä jos tämä ei päättynytkään vielä? Minä olin 2600 km päässä vailla mitään mahdollisuuksia ehtiä kotiin seuraavan vuorokauden sisällä. Matkalla raamattukoululle Kirsi kävi sairaalassa tarkastuksessa ja onneksi mitään jälkiä puremasta ei ollut. Fyysisesti kaikki oli kunnossa.

Henkisesti ja hengellisesti moni asia oli vielä kuitenkin kesken tai vasta alussa. Pelko ja epävarmuus olivat pinnassa. Kumpikin meistä kävi tahollaan läpi tuntemuksia. Mietimme voimmeko enää asua tässä talossa jne. Tarina on vielä kesken, mutta olemme voiton puolella. Koemme, että pelko on juuri se, mitä vihollinen on yrittänyt tuoda elämäämme koko tämän 10 vuoden ajan. Pelko lapsista ja turvallisuudesta.

Miksi tämä tapahtui juuri nyt? Ensinnäkin emme olleet perheenä yhdessä vaan erillään. Mahtava tilaisuus ruokkia epävarmuutta ja pelkoa. Toiseksi, Kirsin työ lapsityön parissa on ottamassa vihdoin harppauksia eteenpäin. Kolmanneksi, opetusviikko Indonesiassa on menneinä vuosina ollut hengellisesti erityisen antoisa. Neljänneksi, koemme olevamme oikeassa paikassa ja työssä oikeiden ihmisten kanssa ja meillä on hyvä olla.
Ja miksi juuri tuo käärme?  Koska tieto lisää tuskaa….ja pelkoa.

Hengellinen sodankäynti ei näy eikä kuulu enkelten välisenä miekkojen kalisteluna, vaan tuntuu juuri siinä heikoimmassa kohdassa ja heikoimmalla hetkellä. Sitä tämä sodankäynti meillä on ollut, pelkoja ja niiden voittamista yhdessä Jumalan kanssa. Siksi on tärkeää, että muistatte meitä rukouksin…Siinä heikoimmassa hetkessä omat rukoukset ovat niin heikkoja. Tarvitsemme tukea.


(teksti Tuomo, Kirsi editoi ja tarkensi)
 

uusi koti!

Kaksi ensimmäistä yötä takana uudessa kodissa. Talo sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä ChiangRain keskustasta vuorten välissä riisi- ja maissipeltojen läheisyydessä. Tie kaupungista mutkittelee suuren Kok- joen mukaisesti peltojen ja nyppylöiden välissä. Illalla tienoo on sysimusta - ei ole katuvalot häikäisemässä. Talo on suojaisan muurin takana, ja pihassa on paljon puita varjostamassa taloa kuumalta auringolta. Korkea katto ja avattavat puuikkunaluukut takaavat ilman kiertämisen talossa. Yöllä nukutaan verkkojen alla ja kattotuulettimet pyörittävät viilennystä. Sadekausi on alkanut oikein todenteolla - pitkään sateita odotettiin, mutta nyt kun sateet alkoivat, on satanut lähes tauotta toista viikkoa. Sehän tietää sitä, että kosteusprosentti on korkea, pyykit eivät kuivu jne. Näitä Aasian iloja :)

Ensimmäisenä yönä kuulostelimme talon ääniä. Uudessa talossa ja sen ympäristössä äänet ovat vieraita, oli monenlaisten eläinten ääniä, naapuritalojen ovien pauketta ja jos minkälaista lintua ja sammakkoa kurnuttamassa. Toinen yö oli jo vähän rauhallisempi - äänet eivät ole yhtään vähentyneet, mutta kaikkeen näköjään tottuu :) Sen olemme huomanneet, että pihan puut ovat houkutelleet monenlaisia lintuja asustelemaan ja laulamaan, ja saamme nauttia moniäänisestä laulusta ja sirkutuksesta pitkin päivää aivan aamuvarhaisesta lähtien.

Eilen olimme hakemassa raamattukoululta tavaroitamme, ja viimeisiä siellä pestyjä pyykkejä. Pyykkejä katolla viikatessa, alkoi kova sade, ja kiiruhdin rappusia alas.. Mutta trooppinen sade yhdistettynä kaakelilla päällystettyihin portaisiin ei ole hyvä yhdistelmä - ja lensin reippaassa kaaressa kyljelleni. Piti soittaa Tumppi apuun, että pääsin pois, niin kipeästi sattui moneen paikkaan. Onneksi en rojahtanut suoraan selälle, vaan lonkalle, ja siinä on sen verran "pehmustetta", että selvisin reiluilla mustelmilla. Vasen kyynärpää on yhä hellä, sekä isoimman osuman ottanut pikkuvarvas, joka on mukavan musta ja sillä ei kärsi kävellä. Liekö murtunut vai ei, mutta omatekoinen teippaus pitää sen aisoissa ja kipukaan ei ole paha, kun ei sille varaa. Onneksi täällä maassa sopii varvassandaalit sekä arkeen että juhlaan, ettei tarvitse hetkeen yrittää korkokenkään varpaita tunkea. :)

Tiistaina kävimme lasten koulussa sovittamassa koulupukuja ja ostamassa tarvittavat puvut lapsille. Pukuja on kahdenlaisia - peruspuku kauluspaitoineen ja solmioineen kolmena päivänä, ja urheiluvarusteet kahtena päivänä. Kuvia seuraa ensimmäisen koulupäivän jälkeen (en usko, että äidin blogin vuoksi haluaisivat uhrautua ja pukeutua koulupukuihin yhtään päivää aiemmin ennenkuin on aivan pakko :P) Kesäloma on siis loppumassa, ja koulu alkaa torstaina 13.8. Tiistaina menemme vanhempien infopäivään kuulemaan kouluvuodesta ja tapaamaan opettajia. Keskiviikko 12.8. on Thaimaan kuningattaren syntymäpäivä ja kansallinen äitienpäivä, joten silloin ei tarvitse vielä mennä kouluun :) Daniel menee 5. luokalle, ja Saga seitsemännelle. Meitä kaikkia taitaa jännittää yhtä paljon - niin itse oppilaita kuin vanhempiakin!

Sankarit kehiin - osa 2

Osa 1 oli se, kun myrkyttäjät kävivät paikalla. Osa 2 on siis se, että asentaja tuli vihdoin putsaamaan ilmastoinnin. Paljastui samalla, että edelliset ovat tehneet homman helpomman kautta. Jospa nyt tulis kuntoon.

Arjen pieniä ”iloja”

Viime aikoina on riittänyt pientä mielenkiintoista puuhaa talossamme. Vuoden vaihteen tienoilla tutustuin tarkemmin yläkerran vessan kattoon ilmestyneisiin pieniin ruskeisiin pilkkuihin. Vähän kun painoi cyproc -levyä, se tuntui pehmeältä. Jei!!! Paljastui, että kattoa ovat kauttaaltaan pureskelleet termiitit. Katossa on onneksi luukku, josta pääsee katolle, joten sinne vain myrkyttämään ja sitten rapsuttelemaan katosta kaikki tuhoutunut alue pois. Yritin sitä jonkun ajan päästä vähän kitatakin, jotta saisi taas katon nätiksi. Siinä yhteydessä paljastui, että termiitit eivät suinkaan olleet kuolleet vaan jatkoivat touhuaan. Kävin vielä toistamiseen myrkyttämässä.....

Termiittien viimeisin taidonnäyte

Samoihin aikoihin alakerran kattoon ilmestyi epäilyttävä läntti. Paljastui, että jostain vuotaa vettä, mutta sitä on mahdoton tarkastaa tekemättä isoa reikää kattoon. Eli toive oli, että kyse olisi jotenkin väliaikaisesta ongelmasta. Putkimieskin kävi katsomassa, mutta ei toistaiseksi voinut tehdä mitään.

Alakerran "kaunis" katto

Vielä ongelmana ovat olleet ilmastoinnit. Noin kuukausi sitten Danielin sänkyyn alkoi ilmastoinnista tippua vettä juuri sopivasti nukkumaan meno aikana. Ei muuta kun laitetta osiksi ja hankkiutumaan vedestä eroon. Kuukauden verran se auttoi ja eilen oli sama homma. Toisessa huoneessa ilmastointi menee ajoittain jäähän, jos sen laittaa vähääkään viileämmälle. Yöllä saa sitten herätä siihen, ettei huone olekaan viileä vaan kostean lämmin.

Ilmastointi, jota on vähän itse remontoitu

Kaikkia näitä tapahtumia yhdistää se, että niitähän pitää ensin yrittää korjata itse. Eli kaikkea on räpelletty ja nyt joka paikka myös näyttää siltä. Vessan kattoa on kitattu, mutta ei hiottu, eikä termiitikään ole kuolleet. Ilmastoinnista on kuoret rempallaan ja ilmeisesti vettä taas kohta vuotaa. Alakerran katossa läikkä senkun pahenee ja muuttuu rumemmaksi. Eli kun kaikki paikat on itse ensin räpelletty, on hyvä soittaa ammattilaiset paikalle korjaamaan jäljet. Vessan katon korjauksesta on jo sovittu, mutta myrkyttäjien pitää tulla ensin. Tulevat ensi tiistaina. Vuokraemäntä tulee putkimiehen kanssa käymään lähipäivinä ja siinä samalla on hyvä valittaa ilmastoinneista.....

Mainittakoon tässä jälkikirjoituksena vielä, että myös tänään ilmastointi alkoi vuotaa vettä eli tämä on ilmeisesti jokapäiväinen ilo kunnes korjaaja saapuu.....

-Tumppi-

Heinäkuuta

 

Aika on kulkenut kuin siivillä, ja reilu kuukausi on jo oltu taas täällä maailman kolkalla!
Tässä hieman uutisiamme viime viikoilta:

Koti löytyi vähän yllättäen erään thailaisen naisen avustuksella. Koska vuokra oli halpa ja talo suht hyvässä kunnossa, päätimme sen vuokraamisesta ilman miettimistä heti ensimmäisellä katsomiskerralla. Matkaa Tuomon työpaikalle Raamattukoululle ja lasten koululle tulee vajaa 3km, mutta koska kadut ovat tosi kapeita ja monenlaista kulkuvälinettä ja kulkijaa liikenteessä, menee matkaan 10 min autolla, mopolla pääsee nopeammin pujottelemaan.

Itse asunto on kaksikerroksinen betonitalo, jossa on pieni etupiha (auto mahtuu portin sisäpuolelle). Pihassa on kolme isoa mangopuuta, jotka varjostavat ja suojaavat pihaa mukavasti. Talot on rakennettu aivan vieri-viereen, joten naapurit on joka suunnassa aivan "iholla". Kylä on siisti ja rauhallisen oloinen, vartijat vartioivat kylän portilla 24h/vrk.

Tumppi istuttamassa nurmikkoa pihaan

Vuokrasopimus allekirjoitettiin 1. heinäkuuta, jonka jälkeen aloimme tehdä pientä pintaremonttia, maalausta ym pientä.  Viime viikot Tumppi on ahkerasti maalannut huoneita, joka onkin näissä yli +35 asteen lämpötiloissa aikamoista touhua... Yhtenä päivänä raamattukoululta oli kymmenkunta oppilasta auttamassa maalaustouhuissa ja pihan raivaamisessa.  Samoin he auttoivat tavaroidemme kuljettamisessa Suomi-koulun varastosta uudelle kodille. Loppuviikosta maalausurakka oli vihdoin ohi, ja pääsimme availemaan pakkauslaatikoita ja järjestelemään tavaroita. Vielä on paikat sekaisin, mutta toivottavastu tällä viikolla päästään muuttamaan! Olemme siis yhä asustelleet Suomi-koululla, ja täältä käsin tehneet muuttoa ja remonttia.

Ilma on ollut kuumaa ja kosteaa.. Lämpötilat meidän tullessa oli viikon verran 38 astetta varjossa, sitten satoi muutamana yönä ja lämpötila putosi pilvi-ja sadepäivinä +32-33 asteeseen. Illalla saattoi olla jopa +28 astetta! Se tuntui mukavalle. Nyt sitten taas kahteen viikkoon ei satanut, ja lämpömittari näytti +35-38 astetta. On siis kuuma!!! Nyt tätä kirjoittaessa ulkona sataa ihan reippaan kuuloisesti, toivottavasti se laskee hetkeksi lämpötilaa.. Lapset ihan ihmeesti tuolla ulkona touhuaa ja juoksee koko ajan, Dani välillä farkuissa, Saga pelkissä pikkuhousuissa...  Lasten päivät kuluu pitkälti pihalla koulun koirien kanssa touhutessa. Illalla sitten viiden jälkeen raamattukoulun puolelle leikkimään kavereiden kanssa, kun he ovat palanneet koulusta. Hyvin ovat lapset sopeutuneet, Saga alkaa voittaa ujoutensa ja on alkanut jutella ja Dani opettelee ahkerasti unohtunutta kieltä. Joka päivä paranee kuitenkin, molemmilla!  Toki välillä Sagalla iskee kova ikävä ystäviä siellä Suomessa...

Viimeksi kirjoitin, että Tumppi on ollut flunssassa. Pian sen jälkeen molemmilla lapsilla myös nousi korkea kuume. 5 päivää lapset oli kipeänä, oli kovaa kuumetta. Sen jälkeen alkoi flunssaoireet heilläkin. Joku virus varmaankin.  Tumpin yskä ja kurkkukipu kesti sen 2vkoa, nyt jo koko porukka taasen terveenä.

Lapset jäätelökakun kimpussa raamattukoulun pihassa

Sagan 8-vuotis syntymäpäiviä vietettiin viikko sitten perjantaina. Ajelimme parin tunnin matkan Pattayalle, jossa asuu lähimmät suomalaiset tällä hetkellä. Vierulan lapset Netta ja Nooa saatiin sitten kaveriksi uimaan ja jäätelölle Sagan synttäreiden kunniaksi. Jäätelökakun veimme sitten myöhemmin raamattukoulun pihaan, jossa työntekijöiden lasten kanssa päästiin vielä yhdessä herkuttelemaan.

Tuomo on aloitellut hommia raamattukoulun puolella pikkuhiljaa, jutustellut työntekijöiden kanssa ja koittanut hahmotella tämän hetken kuvaa siinä. Tilanteet ovat vähän muuttumassa, kun yksi kolmesta thailaisesta opettajasta muuttaa perheineen pohjoiseen. Saa nähdä, muokkaako se jollain tavalla Tuomon työnkuvaa uusiksi. Keskiviikkona syötiin yhdessä Raamattukoululla koko joukon kanssa Tomin perheen läksiäisiä ja meidän tuloa. Tuomo piti pienen puheenvuoron, jossa kertoin meidän perheestämme ja tulevaisuuden ajatuksista. Raamattukoulun joukko alkaa pikkuhiljaa tulla tutuksi, niin työntekijät kuin oppilaatkin. Nyt alkaneella viikolla on koulutusviikko seurakuntien johtajille, jotka tulevat Raamattukoululle. Siellä Tuomo on mukana.

Tomin perheen siunaus kokouksen yhteydessä

Tomin vaimo Mee ja tyttö Manaa

Kun koti on saatu pikkuhiljaa asuttavaan kuntoon, alkaa auton metsästys. Yhäkin rukoilemme, että valuuttakurssi parantuisi, näin huonolla kurssilla käytettyjenkin autojen hinnat ovat hurjan korkeita meidän budjetille. Toinen rukousaihe on yhäkin viisumi- ja työlupa-asia. Elokuussa saamme turistiviisumiimme keskustan ulkomaalaisvirastosta vielä 30 päivän jatkoleiman, mutta sen jälkeen edessä on muutaman päivän matka Laosiin, Vientianeen syyskuun puolenvälin paikkeilla.  Vajaan 700km:n matkaan kuluu autolla vähintään 10 tuntia. Toivottavasti tuolla matkalla voisimme saada vuoden viisumin!

Isona kiitosaiheena on se, että olemme ikäänkuin "solahtaneet" tähän maahan niinkuin emme olisi pois olleetkaan! Toki ikävä välillä nousee pintaan (varsinkin perheen naisväellä), mutta sehän vain tarkoittaa sitä, että meitä on siunattu monilla rakkailla ystävillä, joita saamme ikävöidä!


Valokuvia lisäillään, kunhan se taas onnistuu... Jostain syystä valokuvien julkaisu ei vaan pelitä :(

Joulukuisia terveisiä ja uusia kokemuksia

Viime viikot ovat menneet jälleen vauhdilla ja tämän sivun päivittäminen on unohtunut kokonaan...  Ensinnäkin meillä on ollut ongelmia tämän tietokonemaailman kanssa. On ollut yhtä ja toista ongelmaa näytön pimentymisestä sähköpostien mystisiin katoamisiin – joten pyydämme kärsivällisyyttä, jos sähköposteihin ei vastauksia ole kuulunut.. (Nyt kaikki postit ovat jälleen tallessa, ja vastaamme, kunhan kerkiämme ja jos laitteisto muilta osin pysyy kasassa..)

 Mutta sitten itse viimeviikkojen tapahtumiin:

 24.11. meillä oli Chiang Main lähettien rukousilta ja samalla uuden kotimme tupaantuliaiset. Ilta oli oikein mukava- ainoana miinuspuolena parin päivän touhuamisesta Kirsin vanha selkävaiva (joka ei ole ollut näin pahana lähes viiteen vuoteen) palasi ja on jatkunut siitä saakka. Tukivyön kävimme ostamassa heti seuraavana päivänä, ja sitä olenkin joutunut pitämään joka päivä siitä lähtien. Jonkun asteisen stressin ja särkylääkkeiden yhdistelmä sai aikaan sen, että myös maha alkoi oireilla.. Pois jäivät kahvi ja mausteiset ruuat, ja pahoinvointi oli lähes jatkuvaa. Onneksi pääsimme lähtemään lomalle juuri tuossa vaiheessa. Viikko poissa kotiympyröistä ja aivojen täydellinen nollaus olivat tehokas apu ja olo siltä osin helpottui pian. Saimme viettää lasten kanssa ihanaa laatuaikaa, ja koko poppoo nautti täydestä sydämestään!

Kotiin palattuamme aloitimme Sagan kanssa jouluvalmistelut askartelemalla lumihiutaleita keittiön ikkunoihin, enkeleitä kortteihin ja koristeeksi. Pikkuruisen muovisen joulukuusenkin Saga koristeli ja pystytti.. Pipareita leivottiin jälleen Danielin nimipäivien kunniaksi maanantaina. Suomesta tulleista joulukalentereista tarkkaillaan päivien kulkua.

Huomenna on Chiang Main lähettien viimeinen kokoontuminen tämän vuoden puolella ja pian vuodenvaihteen jälkeen lähettijoukko tässä kaupungissa alkaa pikkuhiljaa hajaantua. Me kuitenkin vielä jatkamme tutussa paikassa kielenopiskelua toisen vuoden.

 Jouluna olemme kotosalla lukuun ottamatta joitakin joulujuhlia. 28.12. ystäväperheemme Bangladeshista tulee luoksemme viikoksi. Odotamme heitä jo kovasti, ja lapset saavat oman ikäisiään leikkikavereita. Vuodenvaihteen jälkeen Tumppi lähteekin Bangkokiin 9.-12.1. oleville helluntailiikkeen ”Talvipäiville”, jossa thailaiset pastorit ja työntekijät kokoontuvat vuosittain. Kirsi jää lasten kanssa kotiin.

 ------------------------

 Niin ja vielä lopuksi tapahtuma viime yöltä. Minulta uni on ollut iltaisin hukassa, joten lueskelin puolen yön aikaan vielä lehteä sängyssä. Ulkoa alkoi kuulua jyrinä, aivan kuin iso lentokone olisi lähtenyt nousuun. Pian ikkunat alkoivat kolista ja (betoni)seinät (!) natista. Kun vielä sängyn yläpuolelle kiinnitetty ilmastointilaite alkoi nitistä ja natista, alkoi tulla epätodellinen olo, ja aavistin sen olevan maanjäristys. Nopeasti mietin perheen evakuointisuunnitelmaa, mutta kun en saanut Tumppia hereille (kertooko se jotain järistyksen voimakkuudesta, vai mieheni hyvistä unenlahjoista, sitä en tiedä..), ei auttanut muu kuin rauhoittua.  Pian jyrinä hiljeni, ja aloin itsekin epäillä havaintoani. Muutaman minuutin kuluttua tilanne toistui, tosin lievempänä. Mutta vieläkään en saanut Tumppia hereille... Että se siitä evakuoinnista. 

Näin siis olemme kokeneet elämämme ensimmäisen maanjäristyksen – sen verran lievän tosin, että toinen meistä ei edes huomannut sitä.. Mutta olipahan vain jännittävää

Uudessa kodissa

Monen viikon touhu ja tohina alkaa tältäerää olla loppusuoralla ja paluu arkeen on edessä. Kaksi viikkoa sitten olimme mukana Full Gospel Churches of Thailandin eli Thaimaan helluntailiikkeen 60-vuotisjuhlapäivillä täällä Chiang Maissa. Sitten alkoikin muuttotouhu täydella voimalla...

 Viime viikolla muutimme tavaramme uuteen kotiin. Muutto tehtiin omalla autolla sekä parina päivänä meillä oli lainassa kielenopettajamme lava-auto. Aika monta kertaa sai auton pakata ja purkaa... Thailaiseen tapaan Phai auttoi muutossa ja pakkasi tavarat tavallisiin muovisiin kauppakasseihin – ja ilman minkäänlaista logiikkaa.. Yhdessä pussissa saattoi olla vaikka digikameran muistikortti, lautasliinoja, lasten muistipeli ja shampoo-pullo suloisesti sekaisin. Niitä nyssäköitä ja pussukoita on yhä kaikki nurkat ja sängynaluset täynnä, liekö koskaan tyhjenee täysin. (syvä huokaus ) Tavarat siis etsivät yhä paikkaansa ja noin 40% on yhä hukassa.

Piha puuttuu, joten Cola- koirallemme jouduttiin etsimään uusi koti. Se löytyi onneksi nopeasti. Taloamme vastapäätä on pieni puisto, joten meille maalaisillekin on puita näköpiirissä, kun aamulla avaa ikkunaverhot! :) Kolmella muulla sivustolla talot ovatkin lähes kiinni toisissaan – räystäät toisiaan hipoen.

Nämä asiat ovat tietty pikkuasioita verrattuna siihen, että tämä talo tuntuu oikeasti KODILTA! Vuoden muovipusseissa olleet matotkin löysivät heti lattioille, ja kaikin puolin täällä on hyvä olla. Olemme todella kiitollisia Taivaan Isälle tästä talosta! Kun kotona on hyvä olla, on tämän kaiken muun hulinan kanssa huomattavasti helpompi elää. 

Iljettäviä otuksia!!

Tämä viikonloppu on ollut hieman epämiellyttävä. Eilen Tumppi meni portaat alas minä perässään olohuoneeseen ja keittiön ovella vastaan luikerteli noin 1,5 metrin mittainen käärme. Säikähdimme molemmat aika lailla, varsinkin kun käärme ei perääntynyt, vaan tuli kohti. Pääsimme portaille takaisin, ja käärme jäi portaiden juureen paikoilleen. Virve oli ulkona kastelemassa pihaa (jota karkuun käärme oli todennäköisesti lähtenytkin ja keittiön oven ollessa auki päätyi sieltä sisälle) joten huusin hänet yläkerran ikkunasta tuomaan "kättäpidempää" ulkoa. Virve vahti alakerrassa, ettei käärme pääse minnekään piiloon, ja Tumppi hyppäsi portaikon kaiteen yli käärmeen ohi ja juoksi naapurissa asuvan vuokranantajamme luo. Emme uskaltaneet itse alkaa tappaa tuota käärmettä, sillä se oli huomattavasti isompi, mitä olimme aikaisemmin tontillamme nähneet ja minkä Tumppi oli pihassa tappanut. Pian naapurista tulikin kaksi miestä harjojen kanssa, ja tappoivat käärmeen. Jäi inhottava olo, sillä käärme ei "antautunut helpolla", vaan yritti karkuun useaan otteeseen.

Ja tänään sama juttu. Tällä kertaa tosin ovet olivat kiinni, käärme pääsi luikertelemaan keittiön oven alta. Ja jälleen Tumppia vastaan keittiön ovella! Tällä kertaa käärme oli pieni, reilun lyijykynän paksuinen ja vajaan metrin mittainen, ja sen listimisen hoiti Tumppi itse. Tuon tilanteen jälkeen Tumppi otti heti puhelimen käteen ja alkoi kyselemään nelijalkaista pihanvahtia. Kun pihassa on koira, pysyy käärmeetkin poissa. Tämän ohjeen meille antoi jo vuokraemäntämme muuttaessamme, kun pihassamme näkyi alkuun luikertelijoita. Nyt siis suuntaamme eläinkauppaan katselemaan, millaisen vahdin löytäisimme...

Tavarat saapuivat!

Kauan kaipaamamme tavarat saapuivat viimein - aatonaattona. Lähetimme ne Suomesta marraskuun alkupäivinä ja vihdoin alkuviikosta saimme ne pihaamme. Aikomuksemme oli ensin purkaa ne vasta joulun jälkeen, mutta eihän sitä malttanut odottaa. Nyt olemme tohinalla järjestäneet sitä ja tätä, jotta saisimme kaiken jouluksi paikalleen. Ihme kyllä, nyt alkaa kaikki olla kunnossa ja voimme odotella Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Toivottavasti voimme kaikki rauhoittua Joulun aikana ja miettiä rauhanjuhlan todellista merkitystä.

Iloinen yllätys oli myös se, että huomasimme 10 000 käynnin rajan rikkoutuneen näillä sivuilla (vanha blogi)!!!! Kiitos mielenkiinnosta ( yllätti meidät täysin). On ollut mukava seurata kuinka erilaiset ihmiset ovat jättäneet viestejä tai lisänneet meidät omiin linkkeihinsä.

Muutto!

Muuttopäivä!
Tänään torstaina on vihdoin se päivä, kun kannamme tavaramme omaan uuteen kotiin. Kummasti niitä olikin jo ehtinytkin kerääntyä kolmen viikon aikana!
Eilen saimme hellan ja pari tuuletinta, joten nyt alkaa pikkuhiljaa olla muuttovalmista. Joitakin huonekaluja vielä puuttuu, mutta hankimme niitä pikkuhiljaa, kun sopivia ilmaantuu matkan varrella.
Netti ei toimi uudessa paikassa vielä, sen asennuksen kanssa oli jotain ongelmia, joten päivitykset jäävät nyt joksikin aikaa. Postit käymme katsomassa parin päivän välein Arton ja Tiinan luona (kiitos siitä - ja kaikesta muustakin avusta - heille!)

Kohta omaan kotiin

Viimeksi kirjoittelinkin asunnoista, joita katselimme. Päädyimme sitten taloon, joka sijaitsee samalla kylällä Arton ja Kristiinan kanssa. Maksoimme viikko sitten "takuusumman" asunnosta, ja vuokraemäntä aloitti remontin talossa. Joka päivä olemme käyneet kurkkimassa, kuinka tilanne etenee, ja vihdoin eilen aloittivat kantamaan kalusteita sisään.

Tänään oli sitten varsin mukava päivä, nimittäin aamulla vuokraemäntä tuli miehensä kanssa koputtelemaan Arton ja Kristiinan ovelle vuokrasopimusten kanssa... Luettiin yhdessä tekstiä, ja sitten lähdettiin talolle tarkastamaan yhdessä kuntoa, kalusteita ym. Oikein mukavalta näytti! Pari pientä juttua jäi tehtäväksi, ja huomenna tulee viimeinen huoltomies tarkistamaan ilmastointilaitteiden kunnon. Avaimet saimme jo käteemme, ja ensimmäisen kuukauden vuokra on maksettu! Pian siis pääsemme muuttamaan omaan kotiin.

Kalusteet kuuluvat vuokraan, ainoastaan jääkaapin, pesukoneen ja hellan (sekä tietysti muut käyttöesineet ) joudumme ostamaan itse. Tumppi lähti äsken Arton kanssa ostamaan jääkaappia, kun läheisessä marketissa olimme nähneet hyvän tarjouksen. Isompi homma onkin kohtuuhintaisen hellan löytämisessä, missä olisi sähköllä toimiva uuni.. Thailaiset kun eivät käytä uunia, kaikki tehdään kaasuliedellä, joten hintatasokin on sähköuuneissa "länsimaisempi"..