Kevätterveisiä

Helteiset terveiset ChiangRaista!

Elämme keskellä kuumaa kautta täällä Pohjois-Thaimaassa. Lämpötila on pysytellyt +38 asteen päällä jo reilun viikon, ja se alkaa tuntua olossa! Nyt odotamme ukkoskuuroja, joka hetkeksi helpottaisi tukalaa oloa, vaikkakin varsinaisen sadekauden alkua vasta odotellaan.

 Tänä vuonna kulotuksen ja metsäpalojen vuoksi pohjois-Thaimaahan keväisin laskeutuva savuverho saapui melkein kuukauden myöhemmin kuin viime vuonna. Se helpotti myös meidän perheessä, kun allergiset ja astmaiset lapset säästyivät monen kuukauden savunhengitykseltä. Myös silloin tällöin tulleet sateet helpottivat savutilannetta. Hallitus ja paikalliset lääninjohtajat määräsivät ehdottoman polttokiellon myös ChiangRain lääniin sakkojen uhalla, ja myös se auttoi tilannetta. Tosin heti kun polttokielto loppui, savupartikkelilukemat hyppäsivät välittömästi punaiselle, mikä on vaarallista elimistölle. Mutta joka tapauksessa olemme todella kiitollisia, että tilanne ei ollut tänä vuonna niin paha kuin vuosi sitten, infektiot olivat lyhytkestoisempia, ja pääosin selvittiin ennaltaehkäisevällä allergia- ja astmalääkitysten tehostamisella. Parhaiten paksun savuvaipan tajuaa lentokoneella ChiangRaihin saapuessa tai lähtiessä. Sininen taivas on viimeksi näkynyt joitakin kuukausia sitten, samoin kaupunkia ympäröivät vuoret ovat yhä piilossa. Sateiden pitäisi alkaa pian todenteolla, jolloin myös ilman pitäisi lopullisesti kirkastua savupartikkeleista.

IndoChina-raamattukoulu on yhäkin kesälomalla. Oppilaat ovat palanneet koteihinsa, ja työntekijät pitävät vuosilomiaan vuorotellen, joten kampus on hiljainen. Ainoastaan ammattikoulun tytöt ovat jatkaneet opiskeluaan ja työharjoittelua. Tuomo on keskittynyt tulevan vuoden opintosuunnitelman tekoon, ottanut yhteyttä opettajiin jne. Muutoksia viime vuoteen tulee varsinkin tälle ensimmäiselle lukukaudelle, kun me itse olemme kesälomalla Suomessa. Opetusaikataulut yritetään tehdä mahdollisimman valmiiksi ennen lähtöä, jotta muiden ei tarvitse niihin kanssa enää vaivata päätään. Uusia oppilaita on huhujen mukaan tulossa mukavasti, mutta käytännössä tämä selviää vasta kun lukukausi alkaa.

Kirsi oli viime viikolla Fidan turvallisuusvastaavien koulutuksessa Bangkokissa. Sen lisäksi lapsityömateriaalien käännöstyö jatkuu, samoin suunnitelmat tulevan syksyn koulutuksista. Raamattukoulun kesäloman aikaan työt painottuvat pääosin toimistotöihin sekä lähiseurakunnissa vierailuihin.

Huhtikuussa olimme mukana pastori Suraphongin pojan häissä. 

Samaan aikaan pääsiäisen kanssa vietettiin thailaista uutta vuotta, Songkrania. Lasten koulussa järjestettiin juhla, jossa kunnioitettiin thailaisia perinteitä. Saga sai kunniatehtävän toimia juhlan toisena juontajana - hänen sujuvat englannin ja thai-kielen taitonsa ovat tällaisissa tehtävissä eduksi. 

Pääsiäisviikolla lapset olivat viikon pois koulusta, joten matkustimme Bangkokiin karkuun pohjoisen savua. Yövyimme thailais-italialais-amerikkalaisen ystäväperheemme luona ja vietimme aikaa yhdessä heidän kanssaan.

Löydätkö kuvasta Lidian? :)

Koko perhe odottaa jo innolla Suomeen pääsyä! Kuuman ja savuisen kevään jälkeen on ihana päästä hengittämään Suomen puhdasta ja raikasta ilmaa. Ihana nähdä rakkaita ja ystäviä pitkästä aikaa, edellisestä Suomilomasta tulee nyt kaksi vuotta. Lennämme Suomeen 11.6. kahdeksi kuukaudeksi. Tulokokouksemme järjestetään Tikkakoskella sunnuntaina 18.6. klo 11, ja sinne ovat kaikki tervetulleita!  Juhannuksena olemme tavattavissa Keuruulla koko konferenssiviikon ajan, joko Fidan teltassa Aasian pisteellä tai kentällä.

Rukous- ja kiitosaiheita:

•    Olemme olleet pääosin terveinä

•    Lasten koulu on sujunut hyvin

•    Parantunut ilmanlaatu

•    Tulevan lukuvuoden opetussuunnitelman teko

•    Lapsityömateriaalien valmistelu

•    Suomen kesäloma

Käytännön rukousaiheena on auton löytyminen Suomi-loman ajaksi! Mikäli tiedät jonkun, jolta voisimme saada auton loman ajaksi käyttöömme, otathan yhteyttä! :)

Siunaavin kevätterveisin,

-->

Kirsi, Tuomo, Saga, Daniel ja Lidia

Pääsiäismatka ChiangRaihin, osa 3: DoiTung

Maanantaiaamuna pakkasimme tavaramme, hyvästelimme kampuksen väen sekä Scottin perheen ja lähdimme paluumatkalle. Tai tarkemmin sanottuna lähdimme ajamaan vielä pohjoisempaan, DoiTungin vuorella sijaitsevaan kuningataräidin kehitysprojektiin. Marianne Järvinen on ollut siellä töissä parikymmentä vuotta kuninkaallisessa käsityöprojektissa suunnittelijana.

Olen halunnut tehdä tuon matkan jo kauan sitten, ja nyt vihdoin pääsin käymään Mariannen "kulmilla" - vaikkakin puoli päivää oli sinne aivan liian lyhyt aika! Seuraavalla kerralla aikaa pitää varata mielellään kaksi päivää - niin paljon siellä olisi nähtävää! Puhumattakaan Mariannen jännittävistä tarinoista hänen elämänsä varrelta!


DoiTung on vuori noin 40 km ChiangRain kaupungista pohjoiseen kohti Myanmarin rajaa. Linnuntietä olimme vain muutaman kilometrin päässä Myanmarin rajalta - tämän asian tajusimme vasta vierailumme jälkeen karttaa katsoessamme :)

Marianne kierrätti meitä ensin tehdasalueella: Näimme miten lanka kehrätään, kangasta kudotaan ja valmiit tuotteet tarkastetaan. Tehdassalin kangaspuiden naksutus oli hauska ääni... ja sukkulat suihkivat valtavalla vauhdilla päästä päähän.

Paikallinen rukki lattian tasossa

Sukkulasta näkyy vain vauhtiviivat

Marianne esittelemässä tehdasta ja kertomassa kankaan kudonnasta

Sitten kävimme katsomassa Saa-paperin valmistusta. Mulperipuun kuoresta tehdään massa, josta lopulta eri vaiheiden jälkeen kuivatetaan kaunista paperia.

Paperi kuivamassa auringossa

Seuraavaksi näimme keramiikkatehtaan - sekä työntekijöiden ruokatunnin viriketoimintaa ;) Todella mielenkiintoisia paikkoja kaikki, eikä lapsillakaan ollut tylsää! Alueella on myös kahvin paahtimo, jossa paahdetaan DoiTungin rinteillä kasvatettava kahvi! Siellä emme valitettavasti ehtineet käymään, mutta saimme myöhemmin kahvilassa maistaa DoiTungilla kasvatettua todella hyvää kahvia!

Tehdaskierroksen jälkeen pakkauduimme autoon ja kiipesimme DoiTung-vuoren huipulle (korkeus 1398m) kuninkaalliseen puutarhaan. Kävimme syömässä herkullisen lounaan (jossa oli lisänä mm DoiTungin macadamia-pähkinöitä) ja sitten kohti puutarhan kukkia. Jo ruokalan edessä oli hämmästyttävä näky; valtava määrä punaisia ja valkoisia pelargonioita! Hetken käveltyämme näin portissa roikkumassa petunioita ja hieman myöhemmin krasseja! Näihin Suomen kesäkukkiin en ole ennen täällä törmännyt, ja Marianne kertoikin niiden menestyvän täälläkin vain vuoristossa talviaikaan, eli niiden kausi alkaa olla pian ohi :)

Pelargonioita

Kaunis ja erikoinen orkidea

Saga Suomen kesäkukkien / Thaimaan talvikukkien keskellä

Danielin valloittama kivi

Ja mitä Daniel edellä, sitä Lidia perässä :)

Puutarha oli todella kaunis, ja näimme mm puutarhassa jalostettuja, uusia orkidealajeja! Päivä oli todella kuuma, ja kävelyreissu paahteessa uuvuttava, mutta kukkaloisto oli upea!

DoiTungin mahtava kylmä macadamia latte maistui hikisen puutarhakierroksen jälkeen

Vuorella sijaitsee myös kuningataräidille rakennettu Doi Tung royal villa.
Sielläkään emme valitettavasti ehtineet käydä, jäi jotain nähtävää seuraavaankin kertaan ;)

Koko DoiTungin projekti on alunperin lähtöisin jo edesmenneen kuningatarisoäidin (nykyisen Thaimaan kuninkaan äidin) ideasta ja näystä. Alueella on kasvatettu opiumia ja siitä valmistettu huumetta, ja kunigataräiti halusi projektin kautta antaa ihmisille mahdollisuuden toisenlaiseen elantoon. Hänella oli myös visio siitä, kuinka lähes paljaaksi poltetut vuorenrinteet kasvaisivat jälleen puuta. Tällä hetkellä vuorilla kasvaa siis mulperipuita, kahvia, macadamia-pähkinöitä ym. Sadat ja tuhannet ihmiset ovat saaneet töitä sen kautta ja oppineet uusia tapoja viljellä maata. 
Mikäli englannin kieli on hallussa, suosittelen lukemaan lisää hänen aloittamistaan projekteista mm.vuoristoheimolaisten hyväksi. 

(Tässä esim wikipedian linkki Kuningatar-isoäidin sivulle)

Vuorelta lähdimme suoraan kotimatkalle kohti Bangkokia.. Meillä oli oikein mukava matka pohjoiseen! Kotona olimme vihdoin tiistaina iltapäivällä.. ja siellä meitä odottikin iloinen pääsiäisyllätys.. siitä lisää seuraavassa postauksessa! :)

LISÄÄ VALOKUVIA DOITUNGILTA: KLIKKAA TÄSTÄ! 
(avautuu uuteen ikkunaan)

Pääsiäisloma ja matka Chiangraihin, osa 1

Lapsilla oli koulusta pitkä pääsiäisloma, joten päätimme ajaa pohjoiseen, ChiangRaihin. Tuomo on käynyt siellä kerran aikaisemmin, meille lasten kanssa se oli ensimmäinen kerta. Matka taittuisi mukavasti ja nopeasti (1h 10 min) lentämällä, mutta viiden hengen lentoliput olisi tullut meille liian kalliiksi, joten valitsimme tunnelmallisen road-tripin autoillen :) Matkaa Bangkokista ChiangRaihin tulee reilut 800 km, ja koska matkalla on vuoria, meni matkaan kaikkineen noin 12 tuntia. Päätimme jakaa matkan kahteen osaan ja yöpyä matkalla.

Keskiviikkona Saga ja Dani olivat koulussa klo 12 asti, ja lähdimme matkaan suoraan koulusta. Ajoimme noin puolimatkassa sijaitsevaan Phitsanulokin kaupunkiin. Saimme netistä varattua todella edulliset huoneet kivasta hotellista. Olimme perillä klo 17 maissa, joten ruokailun jälkeen ehdimme vielä illalla pulahtaa koko perhe hotellin uima-altaaseen. Jopa Kirsi- vilukissa uskaltautui uimaan, kun päivälämpötila oli ollut +40!!

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa heti aamupalan jälkeen. Maisemat olivat vihreitä ja kauniita vuoria osui matkalle myös! Perillä ChiangRaissa olimme kolmen maissa. Asettauduimme huoneisiimme Indochina -raamattukoululle, ja tapasimme pastori Suraphongin sekä tämän tyttären. 

Indochina- raamattukoulun piha-aluetta

Lidia nautti lastenkodin leikkialueesta ja suuresta pihasta

Majapaikkamme

 Viikonloppuun kuului sekä työtä että vapaata. Lauantai oli retkipäivä, ja päätimme käydä katsastamassa kuuluisan valkoisen temppelin (Wat Rong Khun), jonka olimme nähneet autosta menomatkalla.  Olimme lukeneet sen olevan thailaisen taiteilijan suunnittelema erikoisuus. Ja erikoinen se todella oli. Pihamaalla ja ympäristössä oli toinen toistaan mielikuvituksellisempia veistoksia ja kaikki täysin valkoista!

Temppeli ulkoa

Turistit :)

 Sisälle temppelin seinille oli maalattu mielikuvituksellisia kuvia supersankareista, teräsmiehestä Angry Birdsiin... Sisällä ei saanut ottaa kuvia, joten tässä kuva, jonka löysin netistä.

Kuva temppelin maalauksista löytyi sivustolta

http://www.undercine.com/2014/03/12/el-templo-blanco-de-tailandia-dedicado-peliculas-sci-fi/

Temppelikierroksen ja lounaan jälkeen jatkoimme matkaa vesiputouksille, jonka kyltin olimme nähneet tien vieressä. Missään ei näkynyt kilometrimäärää, ja ajomatkaa olikin parisenkymmentä kilometriä. Jossain vaiheessa usko meinasi loppua ja pysähdyimme kysymään jäätelökauppiaalta. Hän kertoi putouksen olevan lähellä, mutta parkkipaikalta pitäisi kävellä noin kilometrin verran.

Saavuimme perille (tie loppuikin parkkipaikkaan, eli ohi ei voi ajaa) ja lähdimme kävelemään viidakkopolkua. Alkuun matka oli loivaa nousua, ja Kirsi huomasi olevansa huonokuntoisin porukasta :) Laitoin hitauteni painavan kameralaukun ja kassin piikkiin ;) Juuri kun ajattelin, että sen kilometrin täytyy olla jo takana, näimme ensimmäisen kyltin, jossa luki: Tästä eteenpäin nousua 800 m vesiputoukselle! Ja nousua se totisesti oli!!! Onneksi sadekausi ei ole vielä alkanut, muuten olisi jäänyt kiipeämättä. Lapset jaksoivat hienosti, myös Lidia, joka välillä kyllä halusi kyytiin ;)

Muu perhe näyttää niin freesiltä :)

 Kahdensadan metrin välein olevat kyltit tuntuivat olevan kilometrin päässä toisistaan, sen verran jyrkkää nousu oli. Ainoa ajatus hien virratessa oli, että toivottavasti putouksessa on vettä!!! (osa putouksista täällä kuivaa pikkupuroiksi kuivan kauden aikana...) Mutta vihdoin puiden lomasta alkoi kuulua pauhu ja saavuimme perille. Putous oli kaunis, ja siitä kimpoileva vesisumu viilensi mukavasti. Lidia riisui välittömästi vaatteet päältään ja kiiruhti suvantoon Danielin kanssa! Vesi oli kuulemma kylmää! Minä pysyttelin riittävän kaukana valokuvaamassa ja vahtimassa tavaroita :)))))

Luimme putouksen olevan 70m korkea

Lapset nauttivat viileästä vedestä

Paluumatka oli onneksi huomattavasti helpompi ja nopeampi - lähes pelkkää alamäkeä :) ja se taittui laulellen! 

Kävimme majapaikassa pikaisesti suihkussa ja vaihtamassa puhtaat vaatteet tarkoituksena lähteä lauantain iltatorille jota näimme pystytettävän ChiangRain keskustaan. Ollessamme lähdössä en löytänyt puhelintani mistään, ja tiesin katsoneeni siitä karttaa matkalla autossa. Tumppi koitti soittaa siihen, mutta automaattinen vastaus oli tyly: "ei saada yhteyttä". Puhelin löytyi lopulta autosta. Se oli pudonnut sylistäni penkin väliin, jossa oli valitettavasti myös muovipussi, jossa vesipullo ja vettä.. Puhelin oli sammunut ja todella kuuma, joten arvelimme vahingon tapahtuneen. Kiikutimme samantien puhelimen liikkeeseen, jossa mies avasi luurin ja näytti meille sisälläolevan vesimäärän... Sitä olikin imeytynyt kuoren alle melkoisesti! Puhelin jäi hänelle kuivatukseen yön yli.. eikä sitä valitettavasti saatu pelastettua :( Eniten harmittaa puhelimessa olleet valokuvat, mitä olin reissun aikana ottanut. Kaikki muut tiedot, muistiot ja yhteystietoluettelot onneksi ovat tallessa, eli tappio oli pääosin "vain" taloudellinen... Toki harmittaa, sillä vaikka luuri olikin jo useamman vuoden vanha, oli se vielä täysin kunnossa oleva!

Lidia kirkon portailla

Sunnuntaina osallistuimme paikallisen seurakunnan pääsiäiskokoukseen. Nuoret olivat valmistaneet upean esityksen Via Dolorosa- laulun päälle pitkäperjantain tapahtumista. Se oli yksinkertaisuudessaan todella koskettava. Esityksen jälkeen lauluryhmä lauloi ylösnousemus-aiheisen laulun, jonka kautta sai kääntää ajatukset siihen pääsiäisen iloon ja riemuun: Hän on ylösnoussut!


Lisää kuvia matkalta löytyy seuraavan linkin takaa:
Kuvia ChiangRain matkalta 

Kuuma!

Tänä vuonna "talvi" täällä Bangkokissakin kesti harvinaisen pitkään, useamman kuukauden ajan lämpötilat olivat inhimilliset, jopa pitkiä aikoja alle +30 astetta. Nautimme todella noista viikoista, kummasti sitä jaksaa paljon paremmin!

Nyt sitten ollaan jälleen täysin kuuman kauden armoilla. Lämpötila on ollut jopa yli +40 astetta reilun viikon. Hiki valuu virtanaan selkää pitkin, ja kovasti on yritettävä juoda!

Lapset iloitsivat viikkoa ennen pääsiäistä osuneesta thailaisesta uuden vuoden juhlasta, Songkranista, josta on muodostunut maailman kuulu "koko kansan vesisota". Silloin mopolla liikkuminen on uhkarohkeaa, matkalla kastuu melko varmasti!

Thailaisissa kouluissa on kesäloma näin kuumaan aikaan, joten lapsilla on joka päivä kaverit odottamassa ovella, kun he tulevat koulusta. Näistä viimeisistä viikoista ystävien kanssa nautitaan täysillä!

Toukokuun Ystäväkirje

Helteiset terveiset täältä kuuman kauden keskeltä! Lämpötila on keikkunut +36-40 asteen tuntumassa jo useita viikkoja. Onneksemme viime viikolla olimme rukouspäivillä pohjoisessa, jonne sattui juuri samalla viikolla myrskyjä ja sateita, jotka pudottivat lämpötilan jopa alle +30 asteen! Oli todella virkistävä ja kaivattu tunne, kun tuulen puhaltaessa iho nousi välillä kananlihalle! Jännityksellä odotamme, kuinka taas selviämme Suomen kesästä :)

Edellisestä kirjeestämme on kulunut ihan liian pitkä aika - kiitos, että silti ette ole meitä unohtaneet! Kuumuuden ja väsymyksen keskellä olemme olleet kiitollisia jokaisesta esirukouksesta, sähköpostiviestistä ja terveisestä, mitä olemme saaneet.

Työkuulumisia
Niin kuin edellisessä kirjeessä kerroimme, on raamattukoulun tulevaisuus vielä aika lailla auki. Monenlaisia muutoksia on tulossa, eikä raamattukoulu aukea tänä vuonna perinteisellä tavalla. Helluntailiikkeen hallitus ja raamattukoulun henkilökunta ovat käyneet neuvotteluja jatkosta, ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle on. Käytännössä prosessit usein kulkevat hitaasti, joten vielä ei ole kerrottavana juurikaan konkreettisia asioita.

Vanhat oppilaat, joiden opiskelu jäi tulvan tullessa kesken, olivat eilen raamattukoululla, jossa heidän kanssaan juteltiin jatkosta. Jokaiselle tehtiin henkilökohtainen oppimissuunnitelma jatkoa varten. Jotkut jatkavat opintojaan etäopiskeluna GU:n materiaaleilla. Jotkut siirtyvät toiseen helluntailaiseen raamattukouluun. Kukaan ei jää yksin, vaan heitä tuetaan jatkossakin. Tuomo jatkaa näiden oppilaiden mentorina niin kuin tähänkin asti.

Tuomo on vieraillut Bangkokin alueen seurakunnissa kevään aikana kertoen seurakunnissa tapahtuvasta raamattukoulutuksesta. Hän on rohkaissut pastoreita ottamaan käyttöön systemaattista raamatunopetusta pienryhmissä ja sunnuntai-aamun raamatunopetuksessa.  Muutamasta opintokeskuksesta on tullut oikein rohkaisevaa palautetta, ihmiset ovat innoissaan ja pastorit ovat nähneet tuloksia omissa seurakunnissaan. Kiitosaiheena mm. HuaHinissa oleva seurakunta, johon ”ajauduimme” tulvaevakon aikaan. Siellä raamatunopiskelumateriaali on otettu innolla vastaan ja uusia opiskelijoita tulee ryhmään.

 

Paperiasioita
Tilatessamme lentolippuja Suomeen huomasimme, että Sagan passista on etusivu repeytynyt lähes kokonaan irti. Joten uutta passia hakemaan keskustasta Suomen suurlähetystöstä. Uuden passin tulo kesti pari viikkoa, ja sitten lähdettiin thailaisten maahanmuuttoviranomaisten puheille vaihtamaan viisumia uuteen passiin. Samalla immigrationissa saimme hoidettua myös 90 päivän välein tehtävän ilmottautumisen sekä haettua re-entry - leimat, jotka oikeuttavat maastapoistumiseen ilman, että tämänhetkinen viisumi katkeutuu. Tuomo hoiti pääosin jonottamisen eri luukuille, joten lasten ei tarvinnut istua paikoillaan ihan koko aikaa. Noiden kolmen asian hoitamiseen kului virastossa noin 3,5 h ja siihen vielä päälle matkat 2,5 h. Lapset olivat myös koulussa tuona päivänä, joten tuli heillekin 11 tunnin mittainen työpäivä.

Immigrationin valtava sisäaula, jossa lapset saivat välillä päästellä höyryjä ja juosta Lidian perässä

Lasten koulun kevätjuhlaa vietettiin samalla, kun kokoonnuimme Bangkokin lähettiporukalla vappuna Monosille grillaamaan. Lapset lauloivat muutaman laulun, ja lopuksi yhdyttiin suvivirteen.  Lasten koulu on sujunut hienosti, upeita numeroita on kumpikin lapsi tuonut kokeista kotiin. Koulu loppuu tältä keväältä jo 18.5. ja sitten alkaa kauan odotettu kesäloma.

Saga ja Daniel laulamassa

Chiangmaissa
Toukokuun toisella viikolla oli lähettien rukouspäivät pohjoisessa, Chiangmaissa. Ajelimme tuon 700 km matkan jo paria päivää aikaisemmin. Matkaan kului suuntaansa noin 9 tuntia. Ihmeesti lapset jaksoivat istua... Tuomo yhdisti samaan reissuun myös käynnin MääRimin seurakunnassa, jonne häntä on pyydetty kertomaan  raamattukoulutusasioista.  Tuomo piti siellä saarnan sunnuntaina 6.5.

Taustalla tuttu Doi Suthep - vuori

 Rukouspäivät pidettiin HangDongissa, River-keskuksella. Päivät olivat virkistävät mielelle, vaikka tälläkään reissulla ei selvitty ilman sairastelua. Ensin Lidia oksensi yöllä, ja saman mahapöpön sai myös Tuomo. Epäilemme, että asialla oli huonosti pestyt hedelmät, eikä mikään tarttuva tauti, sillä ainoastaan Tuomo ja Lidia saivat oireita syötyään illalla viinirypäleitä. Lidia selvisi yhden yön taudilla, mutta Tuomolla menikin 3 päivää kuumeisen mahataudin kourissa.

Ehdimme kuitenkin tuon viikon aikana tavata useita pohjoisen ystäviämme, kielenopettajaamme perheineen, lastenhoitajaa ja hänen lapsiaan, sekä muita tärkeitä ihmisiä noilta kahdelta ensimmäiseltä vuodelta täällä Thai-maassa. Huomasimme monesti palaavamme ajatuksin ja puhein noihin aikoihin. Vaikka se rankkaa aikaa olikin, niin huomasimme, että aika on jo kullannut muistot, eikä hankalat asiat tulleet mieleen, vaan ainoastaan positiiviset!

Myös eläintarhassa ehdittiin onneksi käydä

Suomeen
Vaikka töitä riittääkin aivan kesäkuun alkuun saakka, niin olemme jo kääntäneet ajatuksiamme kohti kesälomaa ja Suomeen tuloa. Lennämme 4.6. Helsinkiin ja siitä sitten autolla Keski-Suomeen. Kesän aikana meitä voi tavata mm. juhannuskonferenssissa Keuruulla ja muutamassa tilaisuudessa Tikkakoskella. Voit seurata ilmoittelua sekä meidän blogistamme että seurakunnan nettisivuilta www.tikkakosken-helluntaisrk.net

Immigration

Auton lämpömittari. Huom. kellonaika.. ilta alkaa viiletä...

Kesä on totisesti saapunut. Muutaman päivän on ollut todella kuumaa heti aamusta alkaen. Eilen auton mittari näytti parhaimmillaan +38 astetta.

Eilen meillä oli taas "ihana" mahdollisuus vierailla maahanmuuttovirastossa. Monenlaisia asioita oli hoidettavana ja varmuuden vuoksi koko perheen piti olla paikalla. Sagan passi oli mennyt rikki, joten jouduimme vaihtamaan viisumileimat uuteen passiin. Se vei aikaa vain noin 20 minuuttia.

Seuraavaksi oli tehtävä 90 päivän ilmottautuminen. Menin Sagan kanssa hakemaan jonotusnumeroa. Jonotuslapussa luki, että meidän edellä on 142 henkilöä....aargh. Olimme jo lähdössä pois kun virkailija kutsui meidät takaisin....Saga oli niin ihana, että hän päätti antaa meille paremman numeron. Tällä lapulla jonottaminen väheni kolmasosaan ja tästä hommasta selvittiin tunnilla.

Paperisammakko, joka hyppää kun sitä painaa

Kolmantena listalla oli re-entry leiman hakeminen. Tarvitsemme leiman, jotta viisumimme ei katkea poistuessamme maasta. Tällä kertaa edellämme oli noin 40 henkilöä. Tunnin odottelun jälkeen saimme paperit sisään ja kävi ilmi, että virkailija asustelee samoilla seuduilla kuin mekin, joten keskustelu ei ollut kovin virallista. Siirryimme odottamaan papereita. Hetken kuluttua virkailija tuli luoksemme. Hän oli taitellut lapsille paperista sammakot, joilla voivat leikkiä odottaessa. Eli kesken ruuhkan hänellä oli aikaa jättää muut odottamaan, jotta voi vähän askarrella lapsille. Mainittakoon vielä, että kyseessä oli "poliisipukuun" pukeutunut vanhempi miesvirkailija.

Kaikkiaan koko hommaan meni siis kolme ja puoli tuntia. Jonotusta olisi tietysti voinut vähentää hakemalla lipukkeet eri luukuille yhtäaikaa, mutta jotenkin sitä ei tullut tehtyä. Pelotti kai, että tulee kutsu molemmille luukuille yhtäaikaa.

Immigration sijaitsee valtavassa hallintorakennuksessa. Tässä sisäaula, jossa lapsilla onneksi tilaa juosta välillä :)

3 tuntia takana, vielä hymyilyttää!

Lapset jaksoivat reippaasti, vaikka päivälle tulikin mittaa. Aamulla lapset lähtivät kouluun klo 8 ja sieltä suoraan puolen päivän aikaan tunnin ajo immigrationiin. Jossa siis ruokailun kanssa vietimme yhteensä neljä tuntia. Viiden ruuhkassa kotiin 1,5h, joten kotona olimme 18.30...Pitkiä on pientenkin työpäivät välillä!

Muuten tällä viikolla on käyty keskusteluja ja suunnitelmia raamattukoulun jatkosta. Ensiviikolla on herätysliikkeen johtoryhmän kokous, jossa yritetään tehdä päätöksiä jatkon suhteeen. Pöydällä on monta isoa asiaa, joten toivotaan, että asioihin perehdytään kunnolla ja saadaan tehtyä hyviä päätöksiä.