Blogin herättelyä ja tammikuun kuulumisia

Blogimme on ollut valitettavan pitkään tauolla.. Nykyään tulee niin helposti ja nopeasti tehtyä vaan kännykällä pikapostauksia facebookiin sivullemme, eikä tule avattua konetta ja laitettua niitä myös tänne blogin puolelle. Ei sillä, etteikö tarinoitavaa ja aiheita olisi, vaan enemmänkin ajan puutetta. Miten se onkin niin, että päivät ja viikot vaan tuntuvat menevän vauhdilla eteenpäin...

Laitoimme äsken tammikuun terveisiä juuri sähköpostille menemään sellaisille, jotka ovat listoillamme. Sen kunniaksi myös tänne terkkuja :)

Tammikuun terveisiä Thaimaasta

Uusi Vuosi

Uusi Vuosi uusine kujeineen on jälleen alkanut vauhdikkaasti  työn touhussa.
Joulun aikaan saimme Suomesta vieraaksi Helsingin mummun ja vaarin, jotka toivat jouluun tuttua perhetunnelmaa sekä joitakin suomalaisia jouluherkkuja :) Vuoden vaihteen vietimme toisen ChiangRaissa asuvan lähettiperheen luona ja olimme mukana heidän kylänsä seurakunnassa. Mukava viettää yhteistä aikaa ystävien kanssa!

Helluntailiikkeen talvipäivät Phitsanulokissa

Samalla viikolla, kun lapsilla alkoi koulu loman jälkeen, alkoi myös raamattukoulun viimeinen jakso tätä lukuvuotta. Samaan aikaan järjestettiin myös Thaimaan Täyden evankeliumin seurakuntien, eli paikallisen helluntailiikkeen vuotuiset pastorien ”talvipäivät”.
Tällä kertaa päivät vietettiin reilun viiden tunnin ajomatkan päässä, joten Tuomo lähti matkaan yksin paikallisten pastorien kanssa ja Kirsi jäi lasten kanssa kotiin aloittelemaan uutta kouluvuotta.
Talvipäivät ovat aina hyvä tilaisuus tavata tuttuja pastoreita ympäri maata.

Talvipäivien osallistujajoukkoa eri puolilta Thaimaata

Talven virkistävä viileys

Tänä vuonna olemme saaneet nauttia ihanan pitkästä ja viileästä talvesta. Sateet jatkuivat pitkälle syksyyn, mutta sitten kun sateet loppuivat, ilman lämpötila laski joulukuussa ja on siitä asti pysynyt muka-van viileänä. Joulun aikaan yöllä lämpötila laski alle +10 asteen, ja jouduimme pitämään pieniä lämmittimiä päällä makuuhuoneessa, että yöllä tarkeni. Taloja ei ole eristetty, eikä minkäänlaista lämmityssysteemiä, joten sisätiloissa tulee myös koleaa. Kun ulkona lämpötila laski alle kymmenen, oli sisällä alimmillaan +14 astetta. Kiviseinät ja lattiat eivät ehdi päivän aikana lämmetä, joten villasukat ovat tarpeen ja saunaa on kaipailtu useaan otteeseen!

Tuomon alkuvuoden kuulumisia

Raamattukoulun rehtorina uuden jakson aloittaminen on aina kiireistä. Joululoman aikana tulee usein joitakin muutoksia ja niitä yritetään saada järjestykseen ennen koulun alkua. Lisähaasteen toivat työntekijäpäivät, jotka tosiaan ajoittuvat juuri samaan hetkeen kuin opintojen aloitus.

Ykkösluokkalaisia työn touhussa

Tällä viimeisellä jaksolla opetukset painottuvat ensimmäisen luokan aineisiin. Ensin opetellaan saarnan ja opetuksen perusteita kaksi viikkoa. Ensimmäisellä viikolla opeteltiin hieman saarnan perusteita ja seuraavalla opetellaan käytännössä saarnan tai lyhyemmän puheenvuoron pitoa. Oppilaat lähtevät pian kesälomalle ja toivottavasti mahdollisimman monella on mahdollisuus palvella seurakunnassa. Helmikuun lopulla on vuorossa vielä Korinttolaiskirjeet. Iltapäiväopinnoissa opiskellaan lisäksi englantia.

Kokonaisuutena oppilaissa on tapahtunut huimaa kehitystä ja tällä menolla meillä on ensi vuonna edessä positiivinen ongelma, oppilaita saattaa olla enemmän kuin mihin tämän hetkiset puitteet on mitoitettu. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että yhä enemmän valmistautuu työmiehiä ja naisia Jumalan valtakunnan työhön, joten mielellämme otamme tällaisen ongelman vastaan.

Maanantai-illan kampuskokouksen ylistysryhmä

Kirsin kuulumisia 

Kirsi opetti ensin kolmosluokkalaisille lapsityön aloittamista uusilla paikkakunnilla. Mietimme käytännönläheisesti, kuinka voimme aloittaa työtä uusissa paikoissa ja seurakunnissa.  Kolmosluokkalaisilla on opintoja jäljellä enää vajaat kaksi kuukautta, joten tämä loppuaika pitää sisällään paljon käytännönläheistä opetusta.
Toinen viikko tulee olemaan  seurakunnan ja lapsityön opetussuunnitelman tekemistä, ja se on edessä tulevalla viikolla. Kolmantena viikkona on vuorossa lasten sielunhoidon kurssi kakkosluokkalaisille.

Tässä tehdään kolmosluokkalaisten kanssa roskista soittimia

Näiden lisäksi opetamme valinnaisia iltapäiväaineita: Kirsi englantia sekä lapsityön ”Laulut ja leikit” - kurssia. Siinä joka viikko opettelemme lapsityössä käytettäviä lauluja, pelejä ja  leikkejä sekä niiden sitomista kokonaisuudeksi yhdessä Raamatun kertomusten kanssa. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli 19 innokasta nuorta, ja meillä oli oikein hauskaa yhdessä uusia lauluja ja leikkejä opetellessa. Lapsityöhön liittyvät asiat ovat aina olleet tärkeitä, ja nyt on upeaa päästä opettamaan useampaa ainetta aiheeseen liittyen!

Laulu Jumalan rakkaudesta

Rukous- ja Kiitosaiheita

KIITÄMME
- kaikista joulumuistamisista
- jokaisesta kannattajaseurakunnasta ja rukoustuestanne
- terveydestä! Olemme olleet suht terveinä (pieniä ei lasketa :)
- hyvin alkaneesta vuodesta

PYYDÄMME
- että muistaisitte yhä opetuksiamme, sekä kaikkia oppilaita
- Laosin puolelta tulevilla oppilailla on elämässään monenlaisia haasteita. Muistakaa heitä erityisesti, että jokainen voisi opiskella rauhassa, eikä muut asiat tulisi vaikeuttamaan heidän opintojaan.
- ensi kuussa alkaa pohjoisen ”savukausi” ja olemme kärsineet useista terveyshaitoista sen vuoksi. Rukoilemme, että tänä vuonna savutilanne ei tulisi niin pahaksi
- terveyttä ja varjelusta. Pihaltamme on löytynyt nyt useaan otteeseen käärmeitä, ja ne aina säikäyttävät - varsinkin kun pari kertaa käärme on ollut erittäin myrkyllinen kobra.

Osuimme olemaan Chiangmaissa juuri presidentinvaalien ennakkoäänestyksen aikaan, joten pääsimme mukaan osallistumaan änestykseen.

ChiangMain "Hungry for God"-seminaarissa

Kuulumisia

Tervehdys sadekauden keskeltä

Thaimaan kolmas ja kostein vuodenaika, puoli vuotta kestävä sadekausi on jälleen täällä. Vettä sataa ja myrskyää joka päivä, ja se myös mukavasti viilentää ilmaa.

Keväällä kuukausia kestänyt kulotus sai aikaan hurjan savusumun pohjois-Thaimaan ylle. Maanviljelijät kulottavat vuoria ja viljelysaloja sekä polttavat edellisestä viljelyskauden jäljiltä jäänyttä roskaa, josta savu kerääntyy paksuksi lautaksi. Ilma oli sakeanaan savusta, vuoret katosivat näkyvistä ja sai meidänkin perheessä allergioista ja astmasta kärsivät lapset ja Kirsin lukittautumaan sisätiloihin ja välttämään kaikkea liikkumista ulkona ilman maskeja.

 Lopulta saimme pari päivää kestävän saderintaman, joka sai savun talttumaan. Sitten seurasi lähes kahden kuukauden ajan kestänyt ennätyskuuma jakso. Huhtikuussa Thaimaassa mitattiin joka päivä yli +40 asteen keskilämpötiloja, yhtä kuumaa on viimeksi ollut 60 vuotta sitten. Joten pari viikkoa sitten alkaneet sateet toivat mukanaan mukavan viileä tuulahduksen! 

Sade on saanut ruohon ja puut jälleen vihertämään - ja monenlaiset ötökät liikenteeseen. Sammakot pomppivat ympäri pihaa - ja niiden perässä käärmeet. Samoin skorpioneja on löytynyt lähes joka päivä. Joku päivä sitten yksi iso skorpioni löytyi koiran juomakupista, miksi ja miten lie sinne päätynyt?! 

Raamattukoulu-kuulumisia 

Thailaisen kouluvuoden mukaisesti Indochina- raamattukoulu oli kesälomalla maalis-toukokuun. Nyt on kuitenkin taas tullut aika aloittaa uusi lukuvuosi.

Kesäkuun kuudentena alkoi Indochinan raamattukoulun alueella jälleen iloinen kuhina. 36 oppilasta pohjois-Thaimaasta ja ympäröivistä maista aloitti uuden lukuvuoden. Ensimmäisellä luokalla aloitti 19 oppilasta, toiselle vuodelle palasi ilahduttavat 11 oppilasta, ja kaikki 6 viime vuonna kakkosella opiskellutta halusivat palata vielä kolmannelle, syventävälle vuodelle. Kaksi ykkösluokalla ollutta oppilasta ei tullut takaisin siksi, että lähtivät yhdessä perustamaan uutta seurakuntaa. 

Raamattukoulun kesäloma-aika meni Tuomolta pääosin uuden opetusohjelman teossa. Vanhaa opetusohjelmaa on ”pidetty yllä” useampia vuosia vähän sen mukaan, mitä kukakin vieraileva opettaja on halunnut opettaa, ja aineiden järjestykset ja sisällöt ovat olleet vähän ”sinnepäin”.  Koska pastori Suraphongin näkynä on ollut nimenomaan, että tämä koulu voisi olla varustamassa ja valmistamassa ihmisiä evankeliointiin ja seurakuntien perustamiseen, oli Tuomon hyvä keskittää oppiaineet tukemaan tätä tavoitetta. Samalla kurssivaatimukset yhdenmukaistettiin ja oppimateriaaleja tarkas-tettiin. Tuomo nimettiin myös vastaamaan koulun akateemisesta puolesta Academic dean - nimikkeellä.

Tuomo tulee opettamaan useita eri aineita, pääosin ensimmäiselle luokalle. Kirsin opetukset tulevat keskittymään pääosin iltapäiviin, jolloin on ohjelmassa englantia, musiikkia ja muita käytännöllisiä aineita, kuten terveystietoa. Kirsi sai myös kampussairaanhoitajan tittelin. Ensimmäinen potilas tuli jo ennen koulupäivän alkua ensimmäisenä päivänä näytille. Kirsi tulee myös olemaan mukana ammattikoulutuspuolen tyttöjen hartauksissa ja opetuksissa. Työn-tekijöissä on tullut loman aikana joitakin muutoksia, joten jokainen hakee vielä hieman paikkaansa.

Uusien raamattukoulun oppilaiden joukossa on yksi thailainen nuori poika, joka yllätti kaikki. Hän saapui paikalle pää kaljuksi ajettuna. Hän kertoi tulleensa buddhalaisesta luostarista, olleensa siellä opiskelemassa buddhalaisuutta, eikä ole siis uskossa. Hänen tätinsä on kristitty ja töissä raamattukoululla ompeluopettajana, ja vieraillessaan tätinsä luona täällä hän oli tuntenut ihmeellisen rauhan sydämessään ja oli kysynyt, voisikohan hän päästä opiskelemaan, mistä kristinuskossa on kysymys. Hän on todella fiksu poika, ja kiinnostunut ja innostunut  oppimaan mahdollisimman paljon Raamatusta ja Jumalasta. Muistakaa häntä erityisesti rukouksin, että hän saisi kohdata elävän Jumalan !

Toukokuussa saimme Fidan Thaimaan lähetit tänne ChiangRaihin vieraaksemme rukouspäivien merkeissä. Oli todella mukava kokoontua yhteen upealla lähettiporukalla ja kantaa asioita yhdessä Isän kasvojen eteen.  Olemme iloisia ja kiitollisia lähettien välisestä yhteydestä!

Rukouspäivien aikaan pelattiin myös MM-jääkiekkoa, joten yöllä sitkeimmät kokoontuivat meidän olohuoneeseen katsomaan Suomen pelejä :)

Perhekuulumisia

Isona kiitosaiheena on se, että kaikkien kolmen lapsen koulu on sujunut hurjan hienosti! Vuosi on ollut kaikille rankka, mutta varsinkin lapsille koulun ja opiskelukielen vaihduttua ensimmäistä kertaa englanniksi. Upeasti ovat kaikki selvinneet! 

Lidia aloitti kansainvälisen kindergartenin (”esikoulun”) kakkosluokan tammikuussa täysin nollaenglannilla ja niin vaan tyttö sujuvasti nyt saa asiat hoitumaan kaikilla kolmella kielellään! Perjantaina oli viimeinen koulupäivä ja lasten koulu jäi kahden kuukauden mittaiselle kesälomalle. Kaikki kolme saivat hienot todistukset ja opettajien kiitokset ja kannustukset hienosta koulumenestyksestä. Daniel siirtyy syksyllä yläasteelle, Saga kahdeksannelle ja Lidia viimeiselle esikoululuokalle, K3:lle. 

Meillä on ollut välillä isokin ikävä Suomeen, ja ajatuksena ja toiveena oli viettää kesäloma kotimaassa, mutta valitettavasti emme saaneet matkalippurahoja kokoon. Kesä-heinäkuun vaihteessa pidämme pienen perheloman akkuja ladaten täällä Thaimaassa.  Koska asumme kampuksen välittömässä yhteydessä, on lomailu työpaikalla hieman haastavaa, joten pidempi loma jää ensi vuoteen.

Lidia on viime viikkoina sairastellut paljon, eikä oikein kunnon diagnoosia osannut lääkäritkään antaa, vaikka tutkimuksia tehtiinkin. Käytämme lomaillessamme Lidiaa tutulla lääkärillä Bangkokissa, toivottavasti saadaan allergialääkitys kuntoon ja infektiokierre vihdoin katkeamaan.  Muistakaa rukouksin, että varsinkin lapset säilyisivät terveinä!

Hengellinen sodankäynti tai vihollisen hyökkäys - miltä se näyttää…

Syyskuussa opetin Indochina- raamattukoulun oppilaille uskon perusteita. Kurssilla huomasimme, että ainoastaan Jumala on kaikkitietävä, kaikkivoiva, kaikkialla läsnäoleva jne. Kaikki luotu on rajallista. Tästä johtuen sielunvihollinen, Saatana tai mitä nimitystä hänestä halutaankin käyttää, ei ole samaa suuruusluokkaa Jumalan kanssa. Langenneena enkelinä, rajallisena monin tavoin, hän ei voi hyökätä suoraan Jumalaa vastaan vaan keskittää voimansa Jumalan suunnitelman tuhoamiseen. Vihollinen haluaa tuhota kaiken mikä Jumalalle on rakasta, viatonta, puhdasta… Siksi näemme niin paljon esimerkiksi lapsiin kohdistuvaa pahuutta.

Miltä vihollisen hyökkäykset käytännössä sitten näyttävät meidän elämässä? Tässä yksi pieni esimerkki:

Pari viikkoa sitten lapsia kouluun viedessä näin tiellä auton alle jääneenä musta-valkoisen käärmeen. Totesin Kirsille, että tuo väritys jo kertoo siitä, että käärme on varmasti myrkyllinen. Kirsi ryhtyi mielenkiinnosta etsimään kuvia ja tietoa käärmeestä. Kävi ilmi, että kyseinen käärme kuuluu viiden maailman myrkyllisimman käärmeen joukkoon, mutta sitä näkee äärimmäisen harvoin, sillä se liikkuu yöllä. Joku ”käärmebongari” on vuosia yrittänyt löytää käärmettä luonnosta siinä onnistumatta. Erikoisuutena käärmeessä on se, että sen puremaa ei välttämättä tunne lainkaan vaan oireet vain ilmaantuvat myöhemmin. Jopa 50% vastalääkkeen saaneistakin menehtyy puremaan. Mutta käärme tosiaan on harvinainen näky, vaikka niitä harvoin tapaa, eikä se onneksi ole aggressiivinen. Totesimme, että ei varmaankaan ole huolta asiasta.

Syys-lokakuun vaihteessa olin opettamassa Indonesiassa ja Kirsi jäi lasten kanssa viikoksi kotiin. Suunnitelmana oli, että Kirsi siirtyy lasten kanssa jossakin vaiheessa raamattukoululle, koska siitä on helpompi viedä lapsia kouluun ja sähkökatkojen vuosi on mukavampaa olla siellä. Maanantai-iltana olin juuri pitänyt saarnan Indonesiassa, kun saan Kirsiltä viestin, että meillä kotona on käärme. Sisällä talossa, makuuhuoneen oven edessä… ja kyllä, se oli todellakin tuo samainen multi- banded Krait -käärme. Se jonka piti olla äärimmäisen harvinainen. Kirsi oli makuuhuoneeseen mennessä lähes astunut sen päälle, vain noin 10cm päähän. Tilanne selvisi niin, että Kirsi sai hälytettyä kylältä apua ja käärme saatiin tapettua.

Tarina ei kuitenkaan lopu tähän. Seuraavaksi iski todellisuus ja pelko: kuinka lähellä se olikaan, mitä olisikaan voinut tapahtua, mitä jos Lidia tai muut lapset olisivat törmänneet siihen? Samantien alkoi pakkaaminen ja siirtyminen raamattukoululle. Sitten tuli se viimeinen isku… mitä jos käärme ehtikin purra ja Kirsi ei vaan tuntenut sen puremaa? Säikähdyksestä johtuva jännitys saa aikaan fyysisiä oireita, joita Kirsi tunsi. Oikean puolen käden ja jalan puutumista ja puristavaa tunnetta rinnassa. Mitä jos tämä ei päättynytkään vielä? Minä olin 2600 km päässä vailla mitään mahdollisuuksia ehtiä kotiin seuraavan vuorokauden sisällä. Matkalla raamattukoululle Kirsi kävi sairaalassa tarkastuksessa ja onneksi mitään jälkiä puremasta ei ollut. Fyysisesti kaikki oli kunnossa.

Henkisesti ja hengellisesti moni asia oli vielä kuitenkin kesken tai vasta alussa. Pelko ja epävarmuus olivat pinnassa. Kumpikin meistä kävi tahollaan läpi tuntemuksia. Mietimme voimmeko enää asua tässä talossa jne. Tarina on vielä kesken, mutta olemme voiton puolella. Koemme, että pelko on juuri se, mitä vihollinen on yrittänyt tuoda elämäämme koko tämän 10 vuoden ajan. Pelko lapsista ja turvallisuudesta.

Miksi tämä tapahtui juuri nyt? Ensinnäkin emme olleet perheenä yhdessä vaan erillään. Mahtava tilaisuus ruokkia epävarmuutta ja pelkoa. Toiseksi, Kirsin työ lapsityön parissa on ottamassa vihdoin harppauksia eteenpäin. Kolmanneksi, opetusviikko Indonesiassa on menneinä vuosina ollut hengellisesti erityisen antoisa. Neljänneksi, koemme olevamme oikeassa paikassa ja työssä oikeiden ihmisten kanssa ja meillä on hyvä olla.
Ja miksi juuri tuo käärme?  Koska tieto lisää tuskaa….ja pelkoa.

Hengellinen sodankäynti ei näy eikä kuulu enkelten välisenä miekkojen kalisteluna, vaan tuntuu juuri siinä heikoimmassa kohdassa ja heikoimmalla hetkellä. Sitä tämä sodankäynti meillä on ollut, pelkoja ja niiden voittamista yhdessä Jumalan kanssa. Siksi on tärkeää, että muistatte meitä rukouksin…Siinä heikoimmassa hetkessä omat rukoukset ovat niin heikkoja. Tarvitsemme tukea.


(teksti Tuomo, Kirsi editoi ja tarkensi)
 

Uusi ajokortti

Tämän päivän tehtävänä oli saada uusittua thailaiset ajokortit. Tilasimme aamulla taksin hakemaan meitä raamattukoululta klo 8, että ehtisimme ajoissa takaisin hakemaan lapsia koulusta. Taksia pihalla odottaessamme Tumppi huomasin raamattukoulun portaiden kaiteella outoa aaltomaista liikehdintää - käärmehän se oli. Eräs paikalla asuva pastori oli pihassa myös, ja huusimme häntä apuun. Hän nappasi vanhan airon käteensä, ja koitti sillä huitasta käärmettä. Se oli tietysti nopeampi, ja kiipesi vikkelästi sähköjohtoa pitkin puun turvaan. Käärme oli lähes parimetrinen, mutta ohuehko vihreä käärme - toivottavasti ei kovin myrkyllistä lajia. Emme kukaan ehtineet nähdä tarpeeksi hyvin, että uskaltaisi tarkan lajimäärityksen tehdä.

Käärme-episodin nostettua pulssia mukavasti pääsimmekin taksin kyytiin ja matka kohti ajokorttitoimistoa. Reilun puolen tunnin matkan päästä löytyi tuo paikka ja saimme paperit jonoon. Useammalla luukulla käyntiä se tosin vaati, vaikka paikka mainostikin isoilla kylteillä olevansa One Stop Service ;)

Ensimmäinen jonotuspaikka...

Toinen jonotuspaikka...

Tässä jonotetaan väritestiin...

 Kun paperit oli valmiina ja tarkastettuna moneen kertaan oli vuorossa jonotus fysikaaliseen kokeeseen. Siinä tarkasteltiin värinäköä (täti vaihtoi liikennevalojen väriä sattumanvaraisessa järjestyksessä, ja piti ääneen sanoa, minkä värin näkee..) Sitten toisella testillä ääreisnäköä jälleen kolmen eri värin kautta ja viimeisenä "syvyysnäköä" (onkohan tuo edes oikea sana?? :) Kun nämä oli onnistuneesti suoritettu, oli vuorossa opetusvideo.. Seuraavan tunnin ajan istuimme luokkahuoneessa kolmenkymmenen muun kanssa katsoen seinälle heijastettua "valistusvideota".. Olipahan kokemus. Kuvittelimme sen olevan enemmänkin liikennemerkkien muistuttelua ym, mutta se olikin pienoisdraama kahdesta lapsiperheestä, joilla toisilla oli kaikki hyvin ja toisella oli monia ongelmia - ja nämä kotiasiat sitten heijastuivat myös heidän ajokäyttäytymiseensä. Monta kertaa mietimme, että miten ihmeessä tämä saippuasarjan jakso liittyy meidän ajokortteihimme... Kaikki muutkin huoneessa olijat olivat siis myös uusimassa viiden vuoden ajokorttiaan.

Leimat paperissa, että on läpäisty kaikki osa-alueet. Paperiin niitattuna vanha kortti.

 Selvittyämme surullisesta tarinasta - jossa oli tietysti tärkeä opetus - pääsimme jonottamaan vielä kolmelle eri luukulle, jossa papereitamme leimattiin vielä lisää, kerättiin maksu (noin 17 eur) ja valokuvattiin.
 Positiivista oli, että valokuvan ottanut virkailija printtasi meille suoraan uudet hienot luottokortin kokoiset kortit mukaan. Edelliset olivat vielä paperiversiot, jotka vaan laminoitiin ajokorttitoimistossa.. Vajaan neljän tunnin jälkeen poistuimme talosta uudet kortit taskussa. Viiden vuoden kuluttua uudestaan ;)

Uusi kiiltävä hieno kortti!

Kuulumisia

Olemme saaneet tiedusteluja siitä, miten nyt Suomessakin uutisissa olevat Bangkokin ja ChiangMain mellakat ja rähinät vaikuttavat meidän elämäämme. Vastaus on yksinkertainen: ei juuri mitenkään. Täällä idässä on meneillään vilkkain riisiaika, eikä nyt ole aikaa miettiä muuta :) Me olemme siis kunnossa, eivätkä Bangkokin tapahtumat ole vaikuttaneet meihin. Seuraamme toki tiiviisti uutisia, ja odottelemme, mihin tilanne johtaa.

Tiimiimme aiemmin kuulunut Käew on palaamassa nyt loppuviikosta HongKongista takaisin Rattanaburiin, joten hänen kotiinpaluunsa saattaa viivästyä, jos kenttiä ei saada pian auki. 

Meillä on joulujuhlien suunnittelut kovassa vauhdissa. Kid's clubin lasten ja heidän perheidensä joulujuhla on suunniteltu pidettäväksi lauantaina 20.12. Harjoitukset on jo aloitettu,

Tytöt harjoittelemassa "tanssiesitystä"

Tässä harjoitellaan sanoja "Jouluyö, juhlayö"-lauluun

Meilläkin talossa raikaa thailaiset joululaulut jo kolmatta viikkoa :) Lapset ovat aloittaneet joulukuvien värityksen (äiti tulostaa lisää netistä:), joita liimaillaan sitten "joulukirjaan". Kovasti odotellaan ensi maanantaita, ja joulukalenterin luukkujen avaamista. Kalenterit ovat vielä postissa matkalla Suomesta tänne, joten toivotaan, että maanantaina ovat perillä :)

Minä (kirsi) ja lapset olemme olleet talven ensimmäisessä flunssassa reilun viikon verran. Viime viikolla olimme kaikki myös kuumeessa (tietysti juuri silloin, kun Tumppi oli Surinissa pastori Henryn kokouksissa..), nyt on kuume pois, vain nuha ja yskä jatkuvat. Sitkeältä tauti tuntuu, mutta eiköhän se tästä. Onneksi on Suomesta tuotuja mustaherukan makuisia Finrexin-pusseja jäljellä. Pelkästä hyvästä tuoksusta tulee jo parempi olo! 

Viileämpi ilma toi kovat tuulet tullessaan (vai olisikohan toisinpäin...) Kovalla tuulella on hyvä lennättää leijaa läheisellä pellolla! Ilma on tosiaan ihanan viileää, aamuisin +22 astetta ja pitkähihaiset on oltava päällä. Päivällä lämpötila nousee vielä n.+28:aan asteeseen, joten ei täällä ihan paleltumaan päästä. Mutta eipähän tarvitse pitää tuulettimia päällä!!

Pari päivää sitten pihastamme löytyi taas noin metrin mittainen käärme. Se näytti vaarattomalta (älkää kysykö, millä logiikalla..), ja minä sain omituisen hellyys-puuskan, joten Tumppi suostui vain ajamaan sen pois pihastamme kadulle. Kadulla sitten tuli kaksi miestä vastaan, jotka sanoivat Tumpille käärmeen olevan vaarallinen, ja käskivät tappaa sen, ettei se menisi jonkun taloon. Niin siis tuo käärmetys pääsi hengestään. Yäk. 

Kyläilyä

Maanantai

Maanatai on meillä varsinainen vapaapäivä, mutta halusin kuitenkin lähteä kiertelemään mopolla ympäriinsä. Aikani kierreltyäni osuin tutun kyläpäällikön talolle. Paikallisen tavan mukaan he kutsuivat minut rupattelemaan. Koska hän oli se, joka tuli häätämään vaarattoman käärmeen pihaltamme, siitäkin tietysti puhuttiin. Yritin selitellä, että eihän sitä voi kaikkia käärmeitä tuntea, kun meillä on Suomessa vain yksi vähän vaarallinen ja sitäkin pitää etsiä. (keskustelusta sisuuntuneena rakensin samana iltana käärmeenpyydystimen, Kirsin hankkimien ohjeiden mukaan. Ei tarvii auttaa enää :) ). Kyselin samalla, että kuinkahan paljon vaarallista kobraa tapaa täälläpäin. Kaikki osoittivat kymmenen metrin päässä olevaa metsää. Siellä niitä kuulemma oli, mutta eivät muistaneet milloin viimeksi olisi purrut ihmistä. Ihmisillä kun on tapana ottaa ne kiinni ja syödä.

Pääasia kuitenkin oli se, että sain istua heidän kanssaan ja tehdä tuttavuutta. Tiimimme tavoite on aloittaa työtä juuri tuossa kyläyhteisössä, joten on tärkeää, että minäkin voin tutustua ihmisiin ja heidän elämäänsä tuolla alueella. Huoli maatalouden koneellistumisesta painoi kovasti kyläpäällikön mieltä....ihmisiltä loppuu työt.

"käärmeenpyydystin" 2 metriä pitkä putki,jonka päässä on lenkki.

Käärme olisi tarkoitus saada luikertelemman lenkin läpi, ja sitten kiristetään narusta vetämällä.

Helpommin sanottu kuin tehty???

Tiistai
Tänään kävimme tiimiläisemme Kaewn tai suomeksi Kääon isoveljen luona. Hän asuu hieman kauempana, joten ajoimme autolla koko neljän porukka heidän kotiinsa. Istuimme ja rupattelimme muutaman tunnin ( paljon tosin meni minulta murteen takia ohi). Isäntä tarjoili myös hedelmästä tehtyjä herkkuja ja koska hedelmän nimi oli minulle vieras, niitä lähdettiin hakemaan puusta eri kypsyysvaiheissa. Nimeä en muista enää ja suomeksi sitä tuskin on. Hedelmä muistuttaa hieman kookosta, mutta sen kuori on todella paksu ja kova. Syömistä on sisällä vain pari lusikallista ja maku on melko "mauton". Valitettavasti kuvia ei ole....ne kertoisivat paljon enemmän. Kaew haluaisi perustaa tuohon kotiin ryhmän, jossa voisimme opettaa ja keskustella kristinuskosta kyläläisten kanssa. Koska kylällä ei ole uskovia, olisi tarkoitus antaa heille mahdollisuus perehtyä asioihin ja sitä kautta johtaa heitä eteenpäin.

hedelmiä hakemassa

Tumppi

Sadetta ja matelioiden metsästystä

Sadekausi taisi sitten alkaa. Iltapäivisin, yleensä klo 14-15 aikaan alkaa sade, joka saa pian kadut täyttymään vedestä. Ilmakin viileni sateiden tultua mukavasti, nytkin vaivaiset +30 astetta varjossa. Kosteus tosin lisääntyi, joten nihkeä olo jatkuu edelleen. Ukkoset riepottelevat myöskin ympäröivää luontoa kohtalaisella voimallaan. Kun kunnon tuulenmyräkkä tulee, niin torimyyjien varjot lentelevät, ja hedelmät tippuvat puusta.


Sade toi myöskin sammakot pihaan. Pikkurillin kynnen kokoiset ja vähän suuremmat vauvasammakot - joita on kymmeniä - pomppivat pitkin pihaamme. Ne olivat alkuun mielestämme ihan hellyyttäviä, kunnes tänään aamupäivällä paljastui niiden olon varjopuoli... Uljas vahtikoiramme Mindi, joka on ehtinyt jo 5 kk:n ikään, haukkui tänään ihan uudella "haukkuäänellä" pihassa, ja sai Tumpin menemään ulos. Ja kuinka ollakkaan, pihassa oli meneillään kahden luontokappaleen valtataistelu. Käärme uhitteli Mindiä ja Mindi haukkui.

Yritimme huutaa Mindiä pois, mutta minkäs koira luonnolleen voi - eihän sitä pois saaliinsa luota saanut. Ja vielä kun onneton käärmeenrotale nosti päätään ja pullisti niskaansa Mindille, niin haukku vain yltyi. Tumppi uskaltautui kuitenkin hakemaan koiran pois ja sisälle kiusaamasta käärmettä enempää.. Se koittikin heti Mindin mentyä paeta paikalta, mutta väärään suuntaan - takapihallemme, josta ei ole poispääsyä. Käärmeen väritys oli meidän silmäämme erityinen (siis emme olleet ChiangMain "käärmetalossammekaan" tuon näköiseen otukseen törmänneet), joten päätimme olla ronkkimatta tuota n. 1,5 metrin mittaista lieroa. Soitimme kirkolle, ja tiimiläisemme Phat soitti kylältä tuntemamme miehen meille avuksi. Tuo mies hätisti käärmeen pihasta pois, ja sanoi sen olevan vaaraton sammakonsyöjä. Mutta olipas taas pulssianostattava kokemus!

(Nettitutkimuksen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että tapaamamme käärmetys oli Coelognathus radiatus, eli Copperhead Rat Snake. Suomessa jotain vastaavaa rottakäärmettä myydään eläinkaupassa n. 100 euron hintaan... )

Tässä kiinnostuneille linkki Thaimaan myrkyllisiä eläimiä - sivustolle:
http://www.siam-info.de/english/poisonous_animals.html

urhea käärmekoiramme Mindi ja Dani

Syysterveisiä

Lauantaiaamupäivä, ulkona lämmintä +30 astetta. Tuuletin hurisee, Saga värittää värityskirjaansa ja laulelee englanniksi jotain koulussa oppimaansa laulua. Pojat ovat omissa touhuissaan. 

Nyt olemme jo pitkään kaikki olleet terveinä, edes pientäkään nuhaa ei ole kenelläkään ollut! Danin viimeisin sairaalareissu oli siis näköjään päätös kuukausien kierteelle. Nyt kiittelemme Jumalaa joka päivä terveydestä!

Äsken pihassamme luikerteli jälleen käärme... Kuvioiden ja päänmuodon perusteella näytti joltain kyy-käärmeeltä, mutta aivan varmoja emme lajista ole, reilun puolen metrin mittainen se oli. Pari viikkoa sitten yksi käärme tuli jälleen sisälle, oli samaa lajia, mitä edellinen löytämämme käärme oli. Eli tämän 10 kk:n aikana pihassamme/sisällä talossa on ollut nyt 6 käärmettä, viittä eri lajia... yäk.   Varjelusta on paljon ollut lasten leikeissä pihamaalla, ettei ole Danikaan onnistunut sohimaan käärmeen pesään leikkiessään...

Eilen oli koko päivän kestänyt (klo 9-16) sähkökatkos. Opiskelu ilman ilmastointia tai tuuletinta oli aika hikistä hommaa! Samoin pieni pakastelokeromme ehti alkaa jo sulaa, ja viimeinen meetwurstipaketti piti sieltä pelastaa iltapalapöytään.. Ruokaa saimme kuitenkin, kiitos kaasulieden.

Illalla oli jälleen lähettien yhteinen rukoushetki naapurissa. Kivisten lapset tulivat myös meille leikkimään Phain katsoessa kuuden lapsen perään. Mukava ilta oli ainakin Sagan puheiden mukaan ollut. Saga toimi välillä tulkkina, että kaikki ymmärsivät toisiaan.

- kirsi -

Iljettäviä otuksia!!

Tämä viikonloppu on ollut hieman epämiellyttävä. Eilen Tumppi meni portaat alas minä perässään olohuoneeseen ja keittiön ovella vastaan luikerteli noin 1,5 metrin mittainen käärme. Säikähdimme molemmat aika lailla, varsinkin kun käärme ei perääntynyt, vaan tuli kohti. Pääsimme portaille takaisin, ja käärme jäi portaiden juureen paikoilleen. Virve oli ulkona kastelemassa pihaa (jota karkuun käärme oli todennäköisesti lähtenytkin ja keittiön oven ollessa auki päätyi sieltä sisälle) joten huusin hänet yläkerran ikkunasta tuomaan "kättäpidempää" ulkoa. Virve vahti alakerrassa, ettei käärme pääse minnekään piiloon, ja Tumppi hyppäsi portaikon kaiteen yli käärmeen ohi ja juoksi naapurissa asuvan vuokranantajamme luo. Emme uskaltaneet itse alkaa tappaa tuota käärmettä, sillä se oli huomattavasti isompi, mitä olimme aikaisemmin tontillamme nähneet ja minkä Tumppi oli pihassa tappanut. Pian naapurista tulikin kaksi miestä harjojen kanssa, ja tappoivat käärmeen. Jäi inhottava olo, sillä käärme ei "antautunut helpolla", vaan yritti karkuun useaan otteeseen.

Ja tänään sama juttu. Tällä kertaa tosin ovet olivat kiinni, käärme pääsi luikertelemaan keittiön oven alta. Ja jälleen Tumppia vastaan keittiön ovella! Tällä kertaa käärme oli pieni, reilun lyijykynän paksuinen ja vajaan metrin mittainen, ja sen listimisen hoiti Tumppi itse. Tuon tilanteen jälkeen Tumppi otti heti puhelimen käteen ja alkoi kyselemään nelijalkaista pihanvahtia. Kun pihassa on koira, pysyy käärmeetkin poissa. Tämän ohjeen meille antoi jo vuokraemäntämme muuttaessamme, kun pihassamme näkyi alkuun luikertelijoita. Nyt siis suuntaamme eläinkauppaan katselemaan, millaisen vahdin löytäisimme...