Kuulumisia

Tervehdys sadekauden keskeltä

Thaimaan kolmas ja kostein vuodenaika, puoli vuotta kestävä sadekausi on jälleen täällä. Vettä sataa ja myrskyää joka päivä, ja se myös mukavasti viilentää ilmaa.

Keväällä kuukausia kestänyt kulotus sai aikaan hurjan savusumun pohjois-Thaimaan ylle. Maanviljelijät kulottavat vuoria ja viljelysaloja sekä polttavat edellisestä viljelyskauden jäljiltä jäänyttä roskaa, josta savu kerääntyy paksuksi lautaksi. Ilma oli sakeanaan savusta, vuoret katosivat näkyvistä ja sai meidänkin perheessä allergioista ja astmasta kärsivät lapset ja Kirsin lukittautumaan sisätiloihin ja välttämään kaikkea liikkumista ulkona ilman maskeja.

 Lopulta saimme pari päivää kestävän saderintaman, joka sai savun talttumaan. Sitten seurasi lähes kahden kuukauden ajan kestänyt ennätyskuuma jakso. Huhtikuussa Thaimaassa mitattiin joka päivä yli +40 asteen keskilämpötiloja, yhtä kuumaa on viimeksi ollut 60 vuotta sitten. Joten pari viikkoa sitten alkaneet sateet toivat mukanaan mukavan viileä tuulahduksen! 

Sade on saanut ruohon ja puut jälleen vihertämään - ja monenlaiset ötökät liikenteeseen. Sammakot pomppivat ympäri pihaa - ja niiden perässä käärmeet. Samoin skorpioneja on löytynyt lähes joka päivä. Joku päivä sitten yksi iso skorpioni löytyi koiran juomakupista, miksi ja miten lie sinne päätynyt?! 

Raamattukoulu-kuulumisia 

Thailaisen kouluvuoden mukaisesti Indochina- raamattukoulu oli kesälomalla maalis-toukokuun. Nyt on kuitenkin taas tullut aika aloittaa uusi lukuvuosi.

Kesäkuun kuudentena alkoi Indochinan raamattukoulun alueella jälleen iloinen kuhina. 36 oppilasta pohjois-Thaimaasta ja ympäröivistä maista aloitti uuden lukuvuoden. Ensimmäisellä luokalla aloitti 19 oppilasta, toiselle vuodelle palasi ilahduttavat 11 oppilasta, ja kaikki 6 viime vuonna kakkosella opiskellutta halusivat palata vielä kolmannelle, syventävälle vuodelle. Kaksi ykkösluokalla ollutta oppilasta ei tullut takaisin siksi, että lähtivät yhdessä perustamaan uutta seurakuntaa. 

Raamattukoulun kesäloma-aika meni Tuomolta pääosin uuden opetusohjelman teossa. Vanhaa opetusohjelmaa on ”pidetty yllä” useampia vuosia vähän sen mukaan, mitä kukakin vieraileva opettaja on halunnut opettaa, ja aineiden järjestykset ja sisällöt ovat olleet vähän ”sinnepäin”.  Koska pastori Suraphongin näkynä on ollut nimenomaan, että tämä koulu voisi olla varustamassa ja valmistamassa ihmisiä evankeliointiin ja seurakuntien perustamiseen, oli Tuomon hyvä keskittää oppiaineet tukemaan tätä tavoitetta. Samalla kurssivaatimukset yhdenmukaistettiin ja oppimateriaaleja tarkas-tettiin. Tuomo nimettiin myös vastaamaan koulun akateemisesta puolesta Academic dean - nimikkeellä.

Tuomo tulee opettamaan useita eri aineita, pääosin ensimmäiselle luokalle. Kirsin opetukset tulevat keskittymään pääosin iltapäiviin, jolloin on ohjelmassa englantia, musiikkia ja muita käytännöllisiä aineita, kuten terveystietoa. Kirsi sai myös kampussairaanhoitajan tittelin. Ensimmäinen potilas tuli jo ennen koulupäivän alkua ensimmäisenä päivänä näytille. Kirsi tulee myös olemaan mukana ammattikoulutuspuolen tyttöjen hartauksissa ja opetuksissa. Työn-tekijöissä on tullut loman aikana joitakin muutoksia, joten jokainen hakee vielä hieman paikkaansa.

Uusien raamattukoulun oppilaiden joukossa on yksi thailainen nuori poika, joka yllätti kaikki. Hän saapui paikalle pää kaljuksi ajettuna. Hän kertoi tulleensa buddhalaisesta luostarista, olleensa siellä opiskelemassa buddhalaisuutta, eikä ole siis uskossa. Hänen tätinsä on kristitty ja töissä raamattukoululla ompeluopettajana, ja vieraillessaan tätinsä luona täällä hän oli tuntenut ihmeellisen rauhan sydämessään ja oli kysynyt, voisikohan hän päästä opiskelemaan, mistä kristinuskossa on kysymys. Hän on todella fiksu poika, ja kiinnostunut ja innostunut  oppimaan mahdollisimman paljon Raamatusta ja Jumalasta. Muistakaa häntä erityisesti rukouksin, että hän saisi kohdata elävän Jumalan !

Toukokuussa saimme Fidan Thaimaan lähetit tänne ChiangRaihin vieraaksemme rukouspäivien merkeissä. Oli todella mukava kokoontua yhteen upealla lähettiporukalla ja kantaa asioita yhdessä Isän kasvojen eteen.  Olemme iloisia ja kiitollisia lähettien välisestä yhteydestä!

Rukouspäivien aikaan pelattiin myös MM-jääkiekkoa, joten yöllä sitkeimmät kokoontuivat meidän olohuoneeseen katsomaan Suomen pelejä :)

Perhekuulumisia

Isona kiitosaiheena on se, että kaikkien kolmen lapsen koulu on sujunut hurjan hienosti! Vuosi on ollut kaikille rankka, mutta varsinkin lapsille koulun ja opiskelukielen vaihduttua ensimmäistä kertaa englanniksi. Upeasti ovat kaikki selvinneet! 

Lidia aloitti kansainvälisen kindergartenin (”esikoulun”) kakkosluokan tammikuussa täysin nollaenglannilla ja niin vaan tyttö sujuvasti nyt saa asiat hoitumaan kaikilla kolmella kielellään! Perjantaina oli viimeinen koulupäivä ja lasten koulu jäi kahden kuukauden mittaiselle kesälomalle. Kaikki kolme saivat hienot todistukset ja opettajien kiitokset ja kannustukset hienosta koulumenestyksestä. Daniel siirtyy syksyllä yläasteelle, Saga kahdeksannelle ja Lidia viimeiselle esikoululuokalle, K3:lle. 

Meillä on ollut välillä isokin ikävä Suomeen, ja ajatuksena ja toiveena oli viettää kesäloma kotimaassa, mutta valitettavasti emme saaneet matkalippurahoja kokoon. Kesä-heinäkuun vaihteessa pidämme pienen perheloman akkuja ladaten täällä Thaimaassa.  Koska asumme kampuksen välittömässä yhteydessä, on lomailu työpaikalla hieman haastavaa, joten pidempi loma jää ensi vuoteen.

Lidia on viime viikkoina sairastellut paljon, eikä oikein kunnon diagnoosia osannut lääkäritkään antaa, vaikka tutkimuksia tehtiinkin. Käytämme lomaillessamme Lidiaa tutulla lääkärillä Bangkokissa, toivottavasti saadaan allergialääkitys kuntoon ja infektiokierre vihdoin katkeamaan.  Muistakaa rukouksin, että varsinkin lapset säilyisivät terveinä!

uusi koti!

Kaksi ensimmäistä yötä takana uudessa kodissa. Talo sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä ChiangRain keskustasta vuorten välissä riisi- ja maissipeltojen läheisyydessä. Tie kaupungista mutkittelee suuren Kok- joen mukaisesti peltojen ja nyppylöiden välissä. Illalla tienoo on sysimusta - ei ole katuvalot häikäisemässä. Talo on suojaisan muurin takana, ja pihassa on paljon puita varjostamassa taloa kuumalta auringolta. Korkea katto ja avattavat puuikkunaluukut takaavat ilman kiertämisen talossa. Yöllä nukutaan verkkojen alla ja kattotuulettimet pyörittävät viilennystä. Sadekausi on alkanut oikein todenteolla - pitkään sateita odotettiin, mutta nyt kun sateet alkoivat, on satanut lähes tauotta toista viikkoa. Sehän tietää sitä, että kosteusprosentti on korkea, pyykit eivät kuivu jne. Näitä Aasian iloja :)

Ensimmäisenä yönä kuulostelimme talon ääniä. Uudessa talossa ja sen ympäristössä äänet ovat vieraita, oli monenlaisten eläinten ääniä, naapuritalojen ovien pauketta ja jos minkälaista lintua ja sammakkoa kurnuttamassa. Toinen yö oli jo vähän rauhallisempi - äänet eivät ole yhtään vähentyneet, mutta kaikkeen näköjään tottuu :) Sen olemme huomanneet, että pihan puut ovat houkutelleet monenlaisia lintuja asustelemaan ja laulamaan, ja saamme nauttia moniäänisestä laulusta ja sirkutuksesta pitkin päivää aivan aamuvarhaisesta lähtien.

Eilen olimme hakemassa raamattukoululta tavaroitamme, ja viimeisiä siellä pestyjä pyykkejä. Pyykkejä katolla viikatessa, alkoi kova sade, ja kiiruhdin rappusia alas.. Mutta trooppinen sade yhdistettynä kaakelilla päällystettyihin portaisiin ei ole hyvä yhdistelmä - ja lensin reippaassa kaaressa kyljelleni. Piti soittaa Tumppi apuun, että pääsin pois, niin kipeästi sattui moneen paikkaan. Onneksi en rojahtanut suoraan selälle, vaan lonkalle, ja siinä on sen verran "pehmustetta", että selvisin reiluilla mustelmilla. Vasen kyynärpää on yhä hellä, sekä isoimman osuman ottanut pikkuvarvas, joka on mukavan musta ja sillä ei kärsi kävellä. Liekö murtunut vai ei, mutta omatekoinen teippaus pitää sen aisoissa ja kipukaan ei ole paha, kun ei sille varaa. Onneksi täällä maassa sopii varvassandaalit sekä arkeen että juhlaan, ettei tarvitse hetkeen yrittää korkokenkään varpaita tunkea. :)

Tiistaina kävimme lasten koulussa sovittamassa koulupukuja ja ostamassa tarvittavat puvut lapsille. Pukuja on kahdenlaisia - peruspuku kauluspaitoineen ja solmioineen kolmena päivänä, ja urheiluvarusteet kahtena päivänä. Kuvia seuraa ensimmäisen koulupäivän jälkeen (en usko, että äidin blogin vuoksi haluaisivat uhrautua ja pukeutua koulupukuihin yhtään päivää aiemmin ennenkuin on aivan pakko :P) Kesäloma on siis loppumassa, ja koulu alkaa torstaina 13.8. Tiistaina menemme vanhempien infopäivään kuulemaan kouluvuodesta ja tapaamaan opettajia. Keskiviikko 12.8. on Thaimaan kuningattaren syntymäpäivä ja kansallinen äitienpäivä, joten silloin ei tarvitse vielä mennä kouluun :) Daniel menee 5. luokalle, ja Saga seitsemännelle. Meitä kaikkia taitaa jännittää yhtä paljon - niin itse oppilaita kuin vanhempiakin!

Amazing Thailand

Tänään sunnuntai-aamuna Tumppi hyppäsi puoli seitsemältä mopotaksin kyytiin ja sillä sitten Rattanaburin bussiasemalle. Seitsemältä lähti hänen linja-autonsa kohti Bangkokia. Me muut jäimme kotimiehiksi, sillä Tumpin ohjelma Bangkokissa on aika täysi, eikä reissuelämä lasten kanssa ole aina kovin herkkua - varsinkin kun matkoihin kuuluu 7 tunnin autossa istuminen suuntaansa.

Mahatauti on kiusannut meitä tällä viikolla lievänä, mutta nyt taidetaan olla voiton puolella. Tällä kertaa lapset säästyivät pahemmalta taudilta, tämä pöpö iski vain aikuisiin.
Niin kuin jo aiemmin kirjoitin, on vettä tullut tosi reippaalla tahdilla. Ilman kosteus on korkea ja samalla ilmakin on viilentynyt huimasti (27 astetta monena päivänä). Surinissa kauppareissulla käydessä huomasimme, että ympäröivät riisipellotkin ovat saaneet osansa vedestä, monin paikoin vettä tulvi pelloilla. Me katselimme tuota näkymää ihmeissämme, olemmehan kuulleet, että tämä itä-Thaimaa on todella kuivaa aluetta... Mutta ehkäpä se sitten kuivaan aikaan onkin sitä. Nyt vettä tuntuu olevan liiankin kanssa.

Minä yritin tällä viikolla saada uusituksi mopokorttiani, mutta hieman hankalaa se on ollut.. ChiangMaissa hommat onnistuivat, kun meillä siellä oli kaikki tarvittavat asiakirjat, mutta täällä se onkin ollut vähän vaikeampaa. Erinäisiä papereita on koitettu metsästää sieltä täältä, mutta huonolla menestyksellä. Tiesimme, että minulta puuttuu yksi paperi, mutta lähdimme silti yrittämään ajoneuvovirastoon. Edellisenä iltana kävin läheisellä klinikalla hakemassa lääkärintodistuksen ajokorttia varten. Ajoin mopolla klinikalle, jossa oli juuri parhaillaan sähkökatkos. Näin lääkärin, ja hän ohimennen kyseli, mitä Danille kuuluu (olimme edellisellä viikolla käyneet kysymässä Danille astmalääkkeitä häneltä). Sitten lääkäri lähtikin sähkömiehen kanssa tutkimaan kadonneiden sähköjen tilannetta. Minä istuin odotustilassa, jossa vastaanottoapulaiset kysyivät osoitteeni. He kirjoittivat paperin ja pyysivät todistuksesta 30 THB (noin 0,6 Euroa). Minä odotin yhä sitä varsinaista tarkastusta, mutta he sanoivat, että juttu on sillä selvä!! Siis sain terveen paperit juttelemalla hetken lapseni terveydentilasta lääkärin kanssa, ei sanaakaan minusta itsestäni! Koko tähän juttuun meni yhteensä noin 5 minuuttia.. Amazing Thailand!

No, sitten siis ajokorttia kyselemään. Ensimmäinen, vuoden korttini on menossa vanhaksi 25.9. jonka jälkeen minun pitäisi saada 5 vuoden kortti. Menimme siis kyselemään, miten toimitaan. He huomasivat, että meiltä puuttuu se yksi paperi, joten eivät anna uutta korttia. Ja sitäpaitsi ei uutta korttia voi edes anoa, ennen kuin edellinen on mennyt vanhaksi! Mutta aikaa uuden anomiseen on VAIN yksi vuosi, eli ennen ensi vuoden syyskuuta se on uusittava, muuten saatan joutua ajamaan ajokokeen uudelleen...Minun pitää siis ajaa vanhentuneella kortilla. Entäs jos poliisi pysäyttää? No sitten vaan maksat sen 100 THB:n (n. 2 E) sakon, on vastaus. Että näin täällä :)

Sadekausi...

Täällä Thaimaassahan on kolme vuodenaikaa, kylmä, kuuma ja sade. Sateet alkoivat jo touko-kesäkuussa kuuman ajan jälkeen, joten vettä on tullut silloin tällöin. Sateet ovat olleet pääosin nopeita ja rajuja, ja ukkosmyrskyjäkin on ollut muutama viikossa. Nyt kuitenkin pari viikkoa on satanut lähes koko ajan. Taivas on paksun harmaan pilvimassan peitossa, ja ilma on tavallistakin kosteampi. Tämä tekee pyykkien kuivaamisesta aikamoista taidetta.. Kuivausrumpu olisi täällä totisesti tarpeen!

Nyt viimeiset kaksi vuorokautta on sitten ollut vielä astetta pahempia. Vettä tulee totisesti taivaan täydeltä monta tuntiakin kerrallaan, ja sade on ollut taukoamatonta. Joten nyt sitten tiedämme, mistä kaikkialta talomme "vuotaa"... Portaikon korkealla oleva ikkuna on päästänyt vettä sisään aiemminkin kovalla sateella ja tuulella, mutta nyt on tarvittu 3 vatia pitämään vesi poissa alakerrasta. Toimiston pöydän alta löytyi eilen aamuna lätäkkö, joka on tullut seinän läpi. Ja toimiston kattoon sekä makuuhuoneen kattoon on ilmestynyt yön aikana kolme märkää länttiä... Tätä on ilmeisesti sadeaika!Vettä sataa ropisee- myös sisällä :)

Tänään kun olimme lasten kanssa toimistossa pitämässä "Suomi-eskaria", huomasimme ikkunasta jotain todella omituista.. Läheisen talon katolla olevan kapean ja korkean televisioantennin päässä kökötti mies! Kaipa hän oli korjaamassa tai asentamassa jotain.. mutta hurjalta se kuitenkin näytti! Saga huusi: "Äiti, minä en uskalla katsoa!" ja juoksi pois huoneesta, ja pyysi meitä kertomaan, kunnes mies olisi turvallisesti alhaalla...

Tuo pieni kökkö valkoisen talon katolla on se kiipeilijä..

Niin, se kunnon kamera yhä odottaa Bangkokia ja huoltoa, joten toivokaa kaikki kovasti, että kamera tulee kuntoon.. Ei tuo kännykän kamera kovin pitkälle näytä :(

Vieraita Laosista

Viime viikonloppuna saimme vieraaksemme Huttuset (Jaska ja Johanna, sekä lapset Camilla ja Daniel) Laosista.

Oli mahtava viettää viikonloppua toisen suomalaisen "lapsellisen" perheen kanssa! Jutut luistivat ja leikit sujuivat, niin lapsilla kuin aikuisillakin!

. Lauantaina vietimme myös Camillan 3-vuotis minisynttäreitä minikakun kera

Rattanaburin keskustassa voi törmätä vaikka norsuun iltakävelyllä :)

Sunnuntaina kokouksessa meitä odottikin mukava yllätys: paikalla oli yhteensä 16 ihmistä, vaikka yksi vakituinen kävijä puuttui! Yleensä vietämme sunnuntain kokousta alle 10 hengen porukalla, joten olimme iloisia! Phat piti oikein hyvän ja selkeän saarnan kristinuskon perusasioista, ja opetuksesta tuli kiitosta myös ensimmäistä kertaa paikallaolevilta! Muistakaa yhäkin rukouksin tätä seurakuntaa ja koko Rattanaburin kaupunkia!

Vettä on tänään satanut pitkästä aikaa oikein urakalla. Kun palasimme kauppareissulta Surinista puoli neljän maissa, oli koko kaupunki märkänä. Ukkonen jyrisi ja salamoi nelisen tuntia. Nyt ukkonen on ohi, mutta vettä sataa yhä. Sade saa myös monet mahallaan liikkuvat pois koloistaan. Tässä yksi muhkea otus, joka löytyi talon edestä. (valokuvaajan piti olla nopeasti paikalla, ennenkuin joku paikallinen ehtii viedä sen herkkupalakseen;)

Sadetta ja matelioiden metsästystä

Sadekausi taisi sitten alkaa. Iltapäivisin, yleensä klo 14-15 aikaan alkaa sade, joka saa pian kadut täyttymään vedestä. Ilmakin viileni sateiden tultua mukavasti, nytkin vaivaiset +30 astetta varjossa. Kosteus tosin lisääntyi, joten nihkeä olo jatkuu edelleen. Ukkoset riepottelevat myöskin ympäröivää luontoa kohtalaisella voimallaan. Kun kunnon tuulenmyräkkä tulee, niin torimyyjien varjot lentelevät, ja hedelmät tippuvat puusta.


Sade toi myöskin sammakot pihaan. Pikkurillin kynnen kokoiset ja vähän suuremmat vauvasammakot - joita on kymmeniä - pomppivat pitkin pihaamme. Ne olivat alkuun mielestämme ihan hellyyttäviä, kunnes tänään aamupäivällä paljastui niiden olon varjopuoli... Uljas vahtikoiramme Mindi, joka on ehtinyt jo 5 kk:n ikään, haukkui tänään ihan uudella "haukkuäänellä" pihassa, ja sai Tumpin menemään ulos. Ja kuinka ollakkaan, pihassa oli meneillään kahden luontokappaleen valtataistelu. Käärme uhitteli Mindiä ja Mindi haukkui.

Yritimme huutaa Mindiä pois, mutta minkäs koira luonnolleen voi - eihän sitä pois saaliinsa luota saanut. Ja vielä kun onneton käärmeenrotale nosti päätään ja pullisti niskaansa Mindille, niin haukku vain yltyi. Tumppi uskaltautui kuitenkin hakemaan koiran pois ja sisälle kiusaamasta käärmettä enempää.. Se koittikin heti Mindin mentyä paeta paikalta, mutta väärään suuntaan - takapihallemme, josta ei ole poispääsyä. Käärmeen väritys oli meidän silmäämme erityinen (siis emme olleet ChiangMain "käärmetalossammekaan" tuon näköiseen otukseen törmänneet), joten päätimme olla ronkkimatta tuota n. 1,5 metrin mittaista lieroa. Soitimme kirkolle, ja tiimiläisemme Phat soitti kylältä tuntemamme miehen meille avuksi. Tuo mies hätisti käärmeen pihasta pois, ja sanoi sen olevan vaaraton sammakonsyöjä. Mutta olipas taas pulssianostattava kokemus!

(Nettitutkimuksen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että tapaamamme käärmetys oli Coelognathus radiatus, eli Copperhead Rat Snake. Suomessa jotain vastaavaa rottakäärmettä myydään eläinkaupassa n. 100 euron hintaan... )

Tässä kiinnostuneille linkki Thaimaan myrkyllisiä eläimiä - sivustolle:
http://www.siam-info.de/english/poisonous_animals.html

urhea käärmekoiramme Mindi ja Dani

Toinenkin keuhkokuume

Niinhän siinä sitten kävi, kuten osasimme odottaa: viikonlopun aikana Sagan yskä paheni, ja kuumeilu jatkui. Tänään kävimme Danin kanssa sovitussa jälkitarkastuksessa, ja otimme Sagan mukaan vastaanotolle. Lääkäri kuunteli Sagan keuhkot, ja sanoi heti, että yskä on syvemmällä ja tiukempaa kuin Danilla oli. Neiti myös keuhkokuviin ja verikokeisiin, ja sama tauti löytyi kuin veljeltäkin, molemminpuolinen keuhkokuume. Sagan yskä oli sen verran tiukassa, että hän hengitteli klinikalla keuhkoja avaavaa lääkettä maskin kautta. Kotona jatkamme fysioterapiaa aamuin illoin molempien lasten kanssa puoli tuntia kerrallaan. Äidin käsivoimat vahvistuvat siinä ohimennen, kun taputtelee pää alaspäin makaavia lapsia selkään ja kylkiin pari tuntia päivässä! ;) Dani yskii sen verran, että lääkäri määräsi hänet vielä pysymään sairaslomalla toisenkin viikon...

Ilma on kuumaa ja kosteaa, vettä on nyt satanut päivittäin, välillä aika reilustikin. Viime yönä oli pari tuntia kestänyt kovaääninen ukonilmakin. Ilma on siis painostava, ja kaikki tämä yhdessä vie voimia. Tumppi on käynyt ahkerana koko ajan koulussa, Kirsi on ollut lasten kanssa kotona,ja tehnyt läksyjä, paitsi tänä aamuna kävi kielitunneilla näyttäytymässä. Nyt taas jatkossa äiti jääpi kotiin lasten kanssa, ja tekee läksyjä, jotka isä sitten kantaa opettajalle tarkastettavaksi. Muistakaa meitä edelleen rukouksin, että taudit vihdoin helpottaisivat!!

Syyskuun sateita ja flunssaa

Kolme viikkoa jo olemme olleet takaisin täällä Thaimaassa - aika kuluu hurjan äkkiä!!!

Aika kuluu uuden opiskelumuodonkin vuoksi vauhdilla. Aloitimme kaksi viikkoa sitten joulukuun kielikokeeseen valmistavan kurssin. Ryhmässämme on meidän lisäksemme 5 opiskelijaa Etelä-Koreasta, kaikki heistä ovat olleet maassa meitä pari vuotta pidempään. Kovin lohduttavalta ei tuntunut, kun kuulimme, että yksi miehistä on yrittämässä jo kolmatta kertaa.. Tunnit ovat rankkoja, ja läksyjä tulee.. Sekä ainekirjoitusta että vaikeiden sanojen opettelua. Niiden lisäksi tunnilla harjoittelemme kirjoittamista opettajan sanelusta, luemme ääneen, sekä teemme monivalintatehtäviä, tai ns. "aukkotehtäviä" erilaisten tekstien pohjalta. Näitä kaikkia osioita tulee kuulemma olemaan kielikokeessa.

Kirsin selkä on ollut kipeänä Suomesta lähdöstä saakka. Selkä nitkahti tavaroita pakkaillessa, ja vanha iskias-vaiva palasi - tällä kertaa molemmille puolille. Päivät sujuvat tukiliivin ja särkylääkkeiden avulla, varoen kiertoja, kumarteluja, nostamisia... Nyt pari päivää ovat olleet hiukkasen helpompia.. Saa muistaa rukouksin! Tilanne on varsin hermostuttava, kun kaikki on tehtävä varoen ja puoliteholla.. Lapsetkin jo tietävät, että turha pyytää äitiä nostamaan, kun äitin selkä on kipeä.

Tämä viikonloppu on mennyt rauhallisesti kotona, sillä Danilla nousi lauantaiaamupäivällä kuume, ja poitsu yskii aika kovasti. La-su -välisenä yönä 40 asteen kuume kiusasi monta tuntia. Säännöllisellä kuumelääkkeellä saadaan tilanne pysymään siedettävänä. Yöllä yskä tuntuu pahentuvan, päivällä on parempi. Muistakaa Daniakin!

Muuten olemme saaneet hyvin kiinni normaalista arjesta. Vettä satelee meidän mielestämme vähän ottaen huomioon, että ollaan keskellä sadekautta - hyvä jos kerran viikossa sataa vettä. No, juuri äsken pieni ukkoskuuro pyöri hetken talon päällä, mutta puolentunnin päästä oli jo ohi, niin ukkonen kuin sadekin. Lämmintä riittää ja monena päivänä kosteus on käsin kosketeltavaa :)

Vettä sataa ropisee...

Enpä olisi arvannut, että vesisade ja pilvinen taivas voisi tuntua näin hyvältä!! Vettä on satanut nyt muutamana päivänä ja viime yönä pidempään. Yhäkin vähän tihkuttaa. Positiivisen asiasta tekee se, että myös tukahduttavan kuuman selkä taittui, ja tänä aamuna lämpötila oli pudonnut kymmenen astetta (vain +26 tänään aamulla mittarissa)!!!! Ulkona on ihanan raikas ilma ja hengittäminen tuntuu helpommalta.

Lapset myös tietävät kummasti aivan opettamatta, mitä lätäköille kuuluu tehdä!

Mutkia viisuminhakumatkassa

Maanantaina aamulla lähdimme ajelemaan suunnitelmien mukaan kohti Bangkokia, jossa torstai-aamuna oli tarkoitus mennä yhdessä thailaisen asioidenhoitajan, Mr. Samarnin kanssa viisumitoimistoon. Olimme ajaneet reilun 5 tuntia, kun kenttäsihteerimme Aila soitti, että viisumipaperimme eivät ole tulleet, älkää lähtekö vielä tulemaan.. No, olimme siis jo tulleet yli puoleen väliin, joten jatkoimme matkaa. Tunnelmat tietysti laskivat, kun kukaan ei osannut sanoa, milloin paperit tulisivat ja mitä sitten tapahtuisi – sillä tämänhetkiset viisumimme kuitenkin umpeutuvat ensi maanantaina 16.10.

Lähestyessämme Bangkokia, noin 100 km ennen alkoi hurja vesisade. Jono kulki 20-30 km/h nopeudella, ja pyyhkijöiden nopein vaihdekaan ei riittänyt. Ihmiset ajoivat hätävilkut päällä. Tämä hidasti matkaamme, kun pimeääkin jo oli. Tietyöt jatkuivat, ja käytössä oli noin 1,5 kaistaa, ja n.60km ennen Bangkokia jono oli pysähdyksissä tai mateli todella hitaasti. Toinen tunti kului siinä ruuhkassa, eikä matkaa taittunut montaa kilometriä. Olimme arvelleet, että olisimme olleet perillä klo 19 aikaan, mutta silloin olimme vielä 70 km päässä määränpäästämme. Vihdoin olimme kehätien risteyksessä, ja näytti siltä, että siellä voisi olla väljempää. Tumpin puhelin soi, tuli puhelu raamattukoululta – ja Tumppi vastasi juuri ratkaisevalla hetkellä – eikä nähnyt viimeistä kylttiä, vaan lähti väärästä rampista... joka olikin U-käännös takaisin pohjoiseen vievälle tielle! Ja välittömästi olimme taas jumissa liikenneruuhkassa – tällä kertaa menossa aivan väärään suuntaan! Lähimpään U-käännökseen oli matkaa 3 km, mutta aikaa siinä ruuhkassa tuon matkan tekoon kului melkein 2 tuntia!!! Saga nukahti klo 21, kun oltiin vielä aika kaukana, Daniel oli nukkunut päiväunet, joten jaksoi vielä valvoa. Perillä Björkbackoilla olimme sitten vihdon klo 22.40 – 4 tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus. Matka kesti siis 13 tuntia. Hieman olimme puuduksissa matkan jäljiltä.

Aamulla Tumppi lähti heti selvittämään raamattukoululle Ailan kanssa viisumiasiaa. Selvisi, että immigrationiin on tullut uusi sääntö: Jos viisuminanomus paperit eivät ole tulleet virastosta takaisin hakijalle, ei sinne saa mennä päivääkään liian aikaisin – tai muuten peritään tuplamaksu. Olisimme voineet siis mennä torstaina klo 10 niin kuin oli sovittu, virkailijat olisivat ottaneet meiltä täyden maksun viisumeista – ja sitten kertoneet, että olette liian aikaisin paikalla, tulkaa uudelleen maanantaina (jolloin olisi peritty kaikki samat maksut uudelleen)... Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin jäädä odottamaan postia päivä kerrallaan, tulisiko paperit kuitenkin, vai joudummeko menemään vasta maanantaina, kun viisumit umpeutuu.

Asian tekee hankalaksi vielä se, että seurakunnastamme Tikkakoskelta on tulossa ystäviä lauantaina, ja meidän piti olla heitä vastassa lauantai-aamuna Chiangmain lentokentällä. Sitten maanantaina Björkbackojen perhe piti lähteä taas ajamaan meille päin – he majoittuvat luonamme ensi viikon 60-vuotisjuhlien ajan. Kaikki muutkin lähtevät täältä pohjoiseen jo maanantaina, me vain jäämme odottelemaan viisumiasian kanssa tänne. Teemme asunnonvaihtokaupan Björkbackojen kanssa, jotka menevät siis meille Chiangmaihin, ja me jäämme heille tänne Bangkokiin... Tiistaina alkaa pohjoisessa juhlat, saa nähdä missä vaiheessa ehdimme mukaan.

Tilanne on lievästi sanottuna stressaava ja harmittava: Emme voi olla vastassa kotiseurakunnan vieraitamme ja viettää heidän kanssaan aikaa, ja meille majoittuvat vieraamme joutuvat menemään tyhjään taloon jossa odottaa typötyhjä jääkaappi.. Pieniä asioita, mutta harmittavia. Tämä on jälleen näitä tämän työn puolia – asiat eivät aina mene niin kuin on itse suunnitellut. Joten ei auta muu kuin ottaa päivä kerrallaan ja katsoa miten asia etenee – ja toivoa, että viisumiasia menisi hyvin. Vaihtoehtona siis on se, että virastosta annetaan meille vain kuukauden tai 3 kk:n viisumi, ja vuoden viisumia on tultava anomaan taas uudestaan... Toivomme ja rukoilemme, että näin ei kuitenkaan olisi, vaan voisimme saada suoraan vuoden viisumin ja säästyisimme jälleen reissaamiselta. 12 tunnin istuminen autossa kun ei ole herkkua aikuisillekaan, saatikka sitten 2- ja 4 -vuotiaille lapsille...

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lisätietoa, päiv. torstaina klo 19.48  :)

Torstai-iltapäivällä thailainen asioidenhoitajamme soitti, ja kertoi, että neljän jälkeen oli tullut puhelu toimistosta, että puuttuvat paperimme olisivat nyt löytyneet! Joten huomenaamuna klo 10.30 menemme yrittämään viisumiasiaa immigrationiin! Näyttää siis siltä, että saatammekin ehtiä vieraitamme vastaan Chiangmaihin lauantaiaamuksi. Huomenna siis lähdemme heti asioiden valmistuttua ajelemaan kohti pohjoista. Toivottavasti vielä selviämme suht' jouhevasti toimistosta ulos... viimeksi meni neljä tuntia odotellessa. Mutta pääasia, että asia etenee ja saamme jatkoaikaa täälläoloon

Kiitos Taivaan Isälle tästä!!!!

Vaara ohi, uusi tulossa

Tulvan vaara on tällä hetkellä ohi. Ping- joen pinta on laskenut kaksi metriä ja tilanne lienee suurimmaksi osaksi normalisoitunut. Toki joitakin koteja on ollut veden vallassa ja niiden ihmisten elämään tämäkin asia vaikuttaa ikävällä tavalla.

Uutisissa on viime päivinä kuitenkin varoiteltu etelä-Kiinassa riehuvan taifuunin Prapiroonin vaikutuksista pohjois-Thaimaahan. Jotkut ovat puhuneet jopa viiden päivän rankkasateista, mutta toistaiseksi varmuutta asiasta ei ole. Näyttää siltä, että taifuuni on kuitenkin heikentymässä. Viikonloppu näyttää miten käy

Ping-joki tulvii

Eilen kirjoittamani "tulva takapihalla" on hellittänyt, sillä sade on lakannut. Vuorilla on kuitenkin satanut jo useamman päivän, ja se on saanut Chiang Main läpi kulkevan Ping-joen tulvimaan. Uutisista voi seurata tilannetta jatkuvasti. Me asumme kaukana joesta, ja veden ei pitäisi nousta tänne asti.  Äsken kuulimme radiosta, että vesi joessa nousee 8 cm tunnissa, veden pinta oli klo 11 paikallista aikaa korkeudella 4.30 m Nawarat sillan kohdalla ja veden virtaus 568 kuutiometiä sekunnissa. (vertailukohtana: Eilen aamulla klo 6.00 samalla kohdalla vettä ollut 1,85 m ja veden virtaus 98 kuutiometriä sekunnissa...)

Seuraavassa ote CMCC:n kiertokirjeestä, joka tuli aamulla:

Go to www.hydro-1.net (This is a government site, and it is in Thai -- also has some labels in English.)

The second 'tab' on the menu bar to the left (you may notice this flashing in red) will take you to the hourly reading which reports 2 pcs. of information for two sites along the river.  Site P.67 is 6-7 hours north of Chiangmai.  P.1 is in Chiangmai.  The 2 pcs. of information are (1) River Level and (2) River Flow-Volume cubic-meter of water per second.

For the 31st of July 2006 at 11 p.m., the level of the Ping River was recorded at: 3.46 meters and was still rising at that time
(River Flow-Volume was at 422 cubic meters/sec).

According to last year's message, if you were to also look at the map found on what is now the 7th menu tab (left) [and then click on map to expand] you would find the following information.  (Please note:  the following are 2005 data and may not be current since government repairs to the river.)

Nong Hoi (near the Sheraton Hotel) floods at about 3.90 meters.
ChangKlan (near river) floods at 4.00
Kawalee Camp floods at 4.10
Nong Hoi (greater) goes down under at 4.20
Night Bazaar & Kingdom Books sees water at 4.30
and finally,
the rest of us that were affected start seeing water after 4.60

(someone mentioned that our last flood peaked out at 4.90!)

Hope this helps...
Tom for the Classifieds Team

"Vettä sataa rankasti, tulva nousee vaan..."

Eilen illalla alkoi sataa. Sadetta jatkui läpi yön tauotta, välillä vähän jyrähteli ukkonen. Aamulla herätessämme satoi yhä, ja ”takapihamme” - jossa lehmät yleensä laiduntavat - oli muuttunut järveksi. Vettä karkuun oli pellolta noussut monenkirjavia ötököitä, etanoita kymmeniä sekä muita mönkiäisiä satoja. Iso juoksujalkainenkin tuli aidan yli meille, mutta onneksi Phai sai sen listittyä samantien. Sen purema olisikin ollut kipeä! Liskoja pyöri myös pihassamme, ja Phai pyydysti Danille pari leikkikaveria näytille purkkiin. Niille sitten aidalta evääksi hämähäkkejä ja heinäsirkkoja...

Dani on ollut taas kuumeessa ja jäi aamulla kotiin, kun Tumppi lähti viemään Sagaa kouluun. Tunnin päästä hän soitti, että on yhäkin menomatkalla, ja liikenne seisoo täysin. (normaalisti matka kouluun kestää n. 20 min) Normaalia reittiä meiltä torille ei voinut ajaa, koska risteyksessä ei erottanut tietä, vettä puoleen renkaaseen. Nyt iltapäivällä risteykseen oli pystytetty kepit tien reunaan ja vesikin ehkä hieman laskenut (kts. kuva). Yhä näyttää satavan,(ei tosin enää niin kovasti, ja välillä on taukoakin) joten saa nähdä, miten tämä vielä tästä edistyy.. Kaikki pienet kanavat ja ojat ovat ääriään myöten täynnä vettä – ja kalaa!  Kalastajia onkin liikkeellä myös joka kulmalla. Saalista tulee, joskin pienenlaista

Vedentulo saa asioidenhoidon ja liikkumisen hidastumaan, samoin wc:t eivät meinaa toimia, vaan vesi pakkaa tulvimaan myös pöntöstä päin..  Meillä vielä yksi vessa onneksi pelittää...

Toukokuun lopun tervehdys

Tervehdys Chiang Maista!                               27.5.2006

 Joku aika sitten tuli täyteen 7 kuukautta uudella mantereella. Olo alkaa olla jo varsin kotoisa, ja elämä täällä tuntuu hyvältä. Maalis-huhtikuussa meillä oli rankka, reilun kuukauden mittainen sairastelukierre, joka vei vuoronperään petiin kolme neljäsosaa perheestämme, Kirsi-äiti ainoana säästyi taudeilta. Muut sairastivatkin vuoronperään useamman taudin. Daniel joutui olemaan  sairaalassakin reilut kaksi vuorokautta rajun mahapöpön vuoksi, muut pärjäsivät kotihoidossa. Samoihin aikoihin alkanut kuuma-aika yhdessä sairastelujen kanssa vei koko perheeltä voimat vähiin, ja sairasteluiden päätyttyä voimien palautuminen vei yllättävän pitkään. Nyt pikkuhiljaa alkaa olla tuntuma, että olemme päässeet ”normaaliin” elämään jälleen kiinni.

Opiskelemme thai-kieltä kotonamme uskovaisen thailaisen opettajan, Khruu Tukkataan johdolla neljänä päivänä viikossa. Kova into on päällä, ja motivaatio on korkealla! Vaikka normaalit päivittäiset asiat jo pystyykin jotenkuten thaiksi hoitamaan, silti joka päivä huomaa, miten pitkä matka kielenopiskelussa vielä on edessä... Varsinkin thailaisessa seurakunnassa käydessämme huomaamme, kuinka keskustelu on aika pintapuolista – ja turhauttaa, kun ymmärtää muiden puheesta enemmän kuin itse osaa puhua! (siis ymmärtää kysymykset, mutta ei osaa vastataJ) Mutta seurakunta, jossa käymme, on lämminhenkinen, noin 50-60 jäsenen seurakunta. Siellä olemme kokeneet olomme kotoisaksi.

Pääsimme myös käymään seurakunnan leirillä pari viikkoa sitten ja tutustumaan hieman seurakuntalaisiin ulkopuolella kokouksienkin. Seurakuntaan on vähän ajan sisällä tullut kymmenkunta uutta nuorta, joille seurakuntaleirillä pidettiin oma ”opetuslapseuskoulu”. Seuraavana sunnuntaina kuusi uutta kastettua siunattiin seurakuntaan ja toivotettiin tervetulleeksi uuteen seurakuntaperheeseen. Kastetut kutsuttiin salin etuosaan seisomaan ja kaikille muille kokouksessa olijoille annettiin ruusut. Ylistysbändin soittaessa taustalla kävimme viemässä ruusut edessäolijoille ja toivottamassa heille Jumalan siunausta. Jokainen uusi seurakuntalainen lähti edestä siis kauniin ruusukimpun kanssa!

Saga (pian 4 v) ja Daniel (2,5 v) ovat aloittaneet myös koulun kaksikielisessä (englanti-thai) esikoulussa. Daniel on päiväkodin puolella ja Saga luokalla K2. Danin päivät menevät pääosin leikkiessä ja laulaessa, askarrellen ja satuja kuunnellen. Sagan luokassa on tarkat päiväohjelmat, joihin kuuluu mm. sekä thai- että englannin aakkosten harjoittelu, samoin numerot ja laskeminen thaiksi ja englanniksi. Kotitehtäviäkin hän saa joka päivä (pienet tehtävät, joista hän selviää noin kahdessa minuutissa), jotka ovat pienelle koululaiselle HYVIN tärkeitä!! Tunnit ovat kestoltaan noin puoli tuntia, välissä on leikkiä ja laulua, joten ei käy liian raskaaksi touhu. Opetus on aamupäivällä ja ruuan jälkeen on pääosin vapaata leikkiä ja lepoa. Saga on todella innoissaan NELJÄ-vuotiaiden koulusta! (vaikka syntymäpäivään vielä onkin melkein kaksi pitkää kuukautta...)

Chiang Main suomalaiset Fida-lähetit kokoontuvat 2-3 viikon välein yhteisiin rukousiltoihin vuorollaan jokaiseen kotiin. Viime perjantaina oli meidän vuoromme järjestää rukousilta kotonamme. Saimme kokea Jumalan hengen läsnäoloa, ylistää yhdessä Hänen suuruuttaan ja kantaa asioita Herran eteen. Parin tunnin rukouksen jälkeen juotiin vielä yhdessä suomalaiset kahvit (Juhla Mokkaa on vielä riittänyt, kiitos kaikkien tuliaisten!!)  ja jutella yhdessä.

Chiang Maissa olemme säästyneet tulvilta, vaikka vettä on täälläkin satanut. Välillä kovalla sateella katto vuotaa parista kohtaa, mutta muutoin olemme säästyneet pahemmin kastumatta. Meillä on siis menossa nyt kolmas vuodenaika. Kun tulimme lokakuun puolessa välissä, alkoi ilmat viiletä, oli ”kylmä aika” (yöllä alimmillaan n.+15 astetta). Helmikuussa ilma alkoi lämmetä, ja maalis-huhtikuussa oli ”kuuma-aika” pahimmillaan, +37-40 astetta päivittäin. Nyt olemme sitten siirtyneet sadeaikaan, kolmisenkymmentä astetta lämpöä ja sateita lähes päivittäin, samoin rajuja ukkosmyrskyjä. Tätä kirjoittaessakin tuulee kovasti, ja jossain kauempana jyrähteli jo ukkonen.

Toukokuu on vaihtumassa kesäkuuksi, ja Suomessa alkaa kesälomat. Me kielenopiskelijat jatkamme aherrustamme läpi kesän.  Siunattua kesää kaikille!

Kiitos, kun olet muistanut meitä rukouksin!

Rukousaiheitamme:                                                  

    * terveyttä
    * voimia ja ymmärrystä kielenopiskeluun
    * lapsille voimia omaan ”koulutyöhön”
    * Tulva-alueet ja työntekijät siellä

Tulva Pohjois-Thaimaassa

Pohjois-Thaimaan viidessä läänissä on tulvan seurauksena menehtynyt jo ainakin 51 ihmistä. Tulva alkoi rankkojen sateiden seurauksena sunnuntaina. Joillakin alueilla patojen sortumiset aihettuivat veden nopean nousemisen.

Uttaradit, jossa työskentelevät Vappu ja Inkeri Himanen, on yksi pahimmin kärsineistä alueista. Uutisten mukaan vesi nousi pahimmillaan kolmeen metriin eli monet talot ovat olleet täysin veden vallassa. Olin eilen yhteydessä Vappuun ja hän sanoi veden jo laskeneen kirkosta ja että Phitsanulokin seurakunnasta oli jo tullut apujoukkoja paikalle. Kirkossa vesi oli ollut 2 metrin korkeudessa ja juuri remontoitua kirkkoa joudutaan taas kunnostamaan. Veden alle jäi myös auto ja kolme mopoa. Ilmeisesti äänentoisto ja penkit joudutaan myös uusimaan. Seuraamme tilannetta ja tarvittaessa lähdemme myös paikalle auttamaan.

Uutisten mukaan tulva vaikuttaa noin 80 000 ihmisen elämään ja yli 100 uskotaan kuolleen. Kateissa on vielä useita kymmeniä. Ilmeisesti jatkuneet sateet ovat aiheuttaneet viime yönä uusia patojen murtumisia ja yhä uusia alueita joutuu veden valtaan. Tilannetta voi seurata http://www.bangkokpost.net/ . Paikalle on lähetetty armejan joukkoja, työkoneita ja helikoptereita. Useita kyliä on ilmeisesti kokonaan vielä veden saartamana.

-tumppi-

varsinainen yö

Hieman pää pyörällä heräsimme tähän aamuun...
Ensinnäkin illalla ja yöllä satoi kovasti, ja kattomme alkoi vuotaa ainakin kahdesta kohtaa. Yöllä sitten kuuntelimme, kun ämpärin pohjalle vesi ropisi... Tämä oli vasta ensimmäinen kunnon sade meilläpäin, ja sateiden pitäisi muutaman kuukauden ajan jatkua.. Hyvin siis alkoi sadekausi!

Sitten aamulla soi minun puhelimeni herätyskello. Tosi jähmeää oli nousta ylös. Saga tuli vastaan rappusissa ja puoliunessa siirryimme aamupalalle. Kun puolet kahvikupillisesta oli juotu, Tumppi tokaisi: "Toivottavasti olet asentanut tuon mikron kellon väärään aikaan." Se näytti vähän yli kuutta. Kömmin keittiöön, siellä sama tulos. Kännykkäni kello oli jotenkin omituisesti yön aikana siirtynyt tunnin eteenpäin ja herätti meidät siis tunnin liian aikaisin! No, kerrankin aamu, että ei ole liian kiire!

Kolmas asia on tämä omituinen kylmyys! Aamulla herätessämme mittari näytti juuri ja juuri +20 astetta. Taivas on paksun pilvikerroksen peittämä ja tuuleekin hieman. Siis paleltaa! Etsimme lapsille pitkälahkeisia housuja kouluun, ja itsekin etsin villatakkia päälleni. Kylmä ja kostea tuo mieleeni englannin koleat talvikuukaudet.

Ai niin, tosiaan, tänään täällä Thaimaassa on ensimmäinen päivä kesäloman jälkeen, jolloin lapset palaavat kouluun - ja samoin me kielikoululaiset. Tokihan syksyllä on villatakilla ja sateenvarjoa käyttöä Suomessakin!  Toivottavasti teidän kattonne on tilkitty kuitenkin paremmin kuin meidän...