Blogin herättelyä ja tammikuun kuulumisia

Blogimme on ollut valitettavan pitkään tauolla.. Nykyään tulee niin helposti ja nopeasti tehtyä vaan kännykällä pikapostauksia facebookiin sivullemme, eikä tule avattua konetta ja laitettua niitä myös tänne blogin puolelle. Ei sillä, etteikö tarinoitavaa ja aiheita olisi, vaan enemmänkin ajan puutetta. Miten se onkin niin, että päivät ja viikot vaan tuntuvat menevän vauhdilla eteenpäin...

Laitoimme äsken tammikuun terveisiä juuri sähköpostille menemään sellaisille, jotka ovat listoillamme. Sen kunniaksi myös tänne terkkuja :)

Tammikuun terveisiä Thaimaasta

Uusi Vuosi

Uusi Vuosi uusine kujeineen on jälleen alkanut vauhdikkaasti  työn touhussa.
Joulun aikaan saimme Suomesta vieraaksi Helsingin mummun ja vaarin, jotka toivat jouluun tuttua perhetunnelmaa sekä joitakin suomalaisia jouluherkkuja :) Vuoden vaihteen vietimme toisen ChiangRaissa asuvan lähettiperheen luona ja olimme mukana heidän kylänsä seurakunnassa. Mukava viettää yhteistä aikaa ystävien kanssa!

Helluntailiikkeen talvipäivät Phitsanulokissa

Samalla viikolla, kun lapsilla alkoi koulu loman jälkeen, alkoi myös raamattukoulun viimeinen jakso tätä lukuvuotta. Samaan aikaan järjestettiin myös Thaimaan Täyden evankeliumin seurakuntien, eli paikallisen helluntailiikkeen vuotuiset pastorien ”talvipäivät”.
Tällä kertaa päivät vietettiin reilun viiden tunnin ajomatkan päässä, joten Tuomo lähti matkaan yksin paikallisten pastorien kanssa ja Kirsi jäi lasten kanssa kotiin aloittelemaan uutta kouluvuotta.
Talvipäivät ovat aina hyvä tilaisuus tavata tuttuja pastoreita ympäri maata.

Talvipäivien osallistujajoukkoa eri puolilta Thaimaata

Talven virkistävä viileys

Tänä vuonna olemme saaneet nauttia ihanan pitkästä ja viileästä talvesta. Sateet jatkuivat pitkälle syksyyn, mutta sitten kun sateet loppuivat, ilman lämpötila laski joulukuussa ja on siitä asti pysynyt muka-van viileänä. Joulun aikaan yöllä lämpötila laski alle +10 asteen, ja jouduimme pitämään pieniä lämmittimiä päällä makuuhuoneessa, että yöllä tarkeni. Taloja ei ole eristetty, eikä minkäänlaista lämmityssysteemiä, joten sisätiloissa tulee myös koleaa. Kun ulkona lämpötila laski alle kymmenen, oli sisällä alimmillaan +14 astetta. Kiviseinät ja lattiat eivät ehdi päivän aikana lämmetä, joten villasukat ovat tarpeen ja saunaa on kaipailtu useaan otteeseen!

Tuomon alkuvuoden kuulumisia

Raamattukoulun rehtorina uuden jakson aloittaminen on aina kiireistä. Joululoman aikana tulee usein joitakin muutoksia ja niitä yritetään saada järjestykseen ennen koulun alkua. Lisähaasteen toivat työntekijäpäivät, jotka tosiaan ajoittuvat juuri samaan hetkeen kuin opintojen aloitus.

Ykkösluokkalaisia työn touhussa

Tällä viimeisellä jaksolla opetukset painottuvat ensimmäisen luokan aineisiin. Ensin opetellaan saarnan ja opetuksen perusteita kaksi viikkoa. Ensimmäisellä viikolla opeteltiin hieman saarnan perusteita ja seuraavalla opetellaan käytännössä saarnan tai lyhyemmän puheenvuoron pitoa. Oppilaat lähtevät pian kesälomalle ja toivottavasti mahdollisimman monella on mahdollisuus palvella seurakunnassa. Helmikuun lopulla on vuorossa vielä Korinttolaiskirjeet. Iltapäiväopinnoissa opiskellaan lisäksi englantia.

Kokonaisuutena oppilaissa on tapahtunut huimaa kehitystä ja tällä menolla meillä on ensi vuonna edessä positiivinen ongelma, oppilaita saattaa olla enemmän kuin mihin tämän hetkiset puitteet on mitoitettu. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että yhä enemmän valmistautuu työmiehiä ja naisia Jumalan valtakunnan työhön, joten mielellämme otamme tällaisen ongelman vastaan.

Maanantai-illan kampuskokouksen ylistysryhmä

Kirsin kuulumisia 

Kirsi opetti ensin kolmosluokkalaisille lapsityön aloittamista uusilla paikkakunnilla. Mietimme käytännönläheisesti, kuinka voimme aloittaa työtä uusissa paikoissa ja seurakunnissa.  Kolmosluokkalaisilla on opintoja jäljellä enää vajaat kaksi kuukautta, joten tämä loppuaika pitää sisällään paljon käytännönläheistä opetusta.
Toinen viikko tulee olemaan  seurakunnan ja lapsityön opetussuunnitelman tekemistä, ja se on edessä tulevalla viikolla. Kolmantena viikkona on vuorossa lasten sielunhoidon kurssi kakkosluokkalaisille.

Tässä tehdään kolmosluokkalaisten kanssa roskista soittimia

Näiden lisäksi opetamme valinnaisia iltapäiväaineita: Kirsi englantia sekä lapsityön ”Laulut ja leikit” - kurssia. Siinä joka viikko opettelemme lapsityössä käytettäviä lauluja, pelejä ja  leikkejä sekä niiden sitomista kokonaisuudeksi yhdessä Raamatun kertomusten kanssa. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli 19 innokasta nuorta, ja meillä oli oikein hauskaa yhdessä uusia lauluja ja leikkejä opetellessa. Lapsityöhön liittyvät asiat ovat aina olleet tärkeitä, ja nyt on upeaa päästä opettamaan useampaa ainetta aiheeseen liittyen!

Laulu Jumalan rakkaudesta

Rukous- ja Kiitosaiheita

KIITÄMME
- kaikista joulumuistamisista
- jokaisesta kannattajaseurakunnasta ja rukoustuestanne
- terveydestä! Olemme olleet suht terveinä (pieniä ei lasketa :)
- hyvin alkaneesta vuodesta

PYYDÄMME
- että muistaisitte yhä opetuksiamme, sekä kaikkia oppilaita
- Laosin puolelta tulevilla oppilailla on elämässään monenlaisia haasteita. Muistakaa heitä erityisesti, että jokainen voisi opiskella rauhassa, eikä muut asiat tulisi vaikeuttamaan heidän opintojaan.
- ensi kuussa alkaa pohjoisen ”savukausi” ja olemme kärsineet useista terveyshaitoista sen vuoksi. Rukoilemme, että tänä vuonna savutilanne ei tulisi niin pahaksi
- terveyttä ja varjelusta. Pihaltamme on löytynyt nyt useaan otteeseen käärmeitä, ja ne aina säikäyttävät - varsinkin kun pari kertaa käärme on ollut erittäin myrkyllinen kobra.

Osuimme olemaan Chiangmaissa juuri presidentinvaalien ennakkoäänestyksen aikaan, joten pääsimme mukaan osallistumaan änestykseen.

ChiangMain "Hungry for God"-seminaarissa

Vuodenvaihdetta sekä talvipäivät Nakhonthaista

Joulu ja vuodenvaihde 

Uusi vuosi on jälleen alkanut ja kohtahan tuo tammikuukin alkaa olla jo loppupuolella!
Joulun aikaan oli paljon erilaisia joulujuhlia, viimeisimmässä olimme mukana 25.12. Omaan jouluun pääsimme rauhoittumaan tuon jälkeen. Lapsilla oli kansainvälisestä koulusta kolmen viikon loma, josta ensimmäinen viikko meni joulujuhlissa kiertäessä ja kotona joulua valmistellessa.
26.12. saimme viikoksi kolme suomalaista ystäväämme Bangkokista viettämään joulua ja uutta vuotta meidän kanssamme. Viikon aikana nautimme suomalaisista jouluherkuista, kiersimme kahvi- ja teevuorilla, ja vietimme aikaa ystävien kanssa.

Akha-heimon pukuja ja perinteinen esitys teejuhlilla

Talvipäivät  Nakhonthaissa

Viime viikolla ajelimme 6 tunnin matkan Phitsanulokin lääniin, Nakhonthain "kylään" Full Gospel Churches of Thailandin pastoreiden ja seurakuntien työntekijöiden talvipäiville. Samalla aloitettiin herätyksen 70 v-juhlavuosi, sillä vuonna 1946 ensimmäinen helluntailähetti Verner Raassina saapui Thaimaahan. Nyt ei siis juhlita ainoastaan suomalaisen lähetystyön 70 vuotta Thaimaassa, vaan Verner Raassina oli ensimmäinen helluntailähetti, ja vasta heidän jälkeensä ovat muiden maiden helluntailiikkeet saapuneet lähetteineen Thaimaahan.

Tiistaina lähdimme kotoa aamukuuden jälkeen. Veimme ensin isommat lapset kouluun ChiangRain keskustaan, he jäivät kotikulmille thailaisten ystäviemme "huomaan". Kirsi, Tuomo ja Lidia siis matkasivat Nakhonthainin kolmestaan tuon 6h matkan.
Perille päästyämme aloitimme ensin Fida-lähettien kenttäkokouksella, kun suurin osa maassa olevista läheteistä oli paikalla. Tällä hetkellä pohjoisimpien ja eteläisimpien Fida-lähettien välimatka on reilut 1600 km, joten kovin usein emme kaikki pääse paikalle, vaikka kuinka yrittäisimme.

Avajaistilaisuus

Varsinainen avajaisjuhla pidettiin tiistai-iltana kristillisen koulun kentällä, jossa on suuri lava erilaisia esityksiä varten. Kentälle oli katettu "kiinalaiset pöydät" juhlakansalle. 8 hengen pyöreissä pöydissä nautittiin erilaisia ruokalajeja, ja taustalla nuoret esittivät lauluja.

Ruokailun jälkeen aloitettiin varsinainen juhlaohjelma. Alunperin paikalle oli kutsuttu juhlapuhujaksi Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola, mutta hän joutui perumaan tulonsa sairastumisen vuoksi. Juhlapuheen piti hänen puolestaan Jarmo Saarni. Jarmo myös toi oman lähettäjäseurakuntansa, Uuraisten tervehdyksenä Uuraisten kunnan vaakunan. Ja sehän oli toki myös Kirsille tuttu lapsuudesta ja nuoruudesta, kun hän perheineen asui Uuraisilla seitsemän vuotta. Juuri noihin samoihin aikoihin myös Saarnit lähtivät ensimmäisen kerran Thaimaahan vuonna 1989, ja sieltä on Kirsin lähetystaival ja rakkaus Thaimaata kohtaan myös lähtöisin. :)

FGCT:n Työntekijäpäivät

Varsinaiset työntekijäpäivät alkoivat keskiviikkoaamuna koulun yhteydessä olevassa salissa. Ensimmäiselle päivälle oli varattu Harri Hakolalle aikaa opettaa ja kertoa Fidan työstä koko aamupäivä, mutta koska hänen tulonsa peruuntui aivan viimehetkillä, jaettiin nuo "Fidan" tunnit muutamille lähettien terveisille. Aamun aloitti Tuomo, joka kertoi pari vuotta sitten näillä samaisilla päivillä keräämiensä kyselytutkimuksen tuloksista. Tutkimuksesta kävi ilmi, että noin 60% vastaajista oli melko vahva helluntai-identiteetti, mutta iso osa oli myös niitä, joilla oli epävarmuutta Pyhän Hengen kasteesta. Tutkimuksessa raamattukoulutus nousi selvästi helluntai-identiteettiä vahvistavaksi tekijäksi, joten tässäkin mielessä raamattukoulutukseen panostaminen on ensiarvoisen tärkeää. Pohdittavaksi herätysliikkeelle Tuomo jätti ajatuksen: Mitä teemme tulevalle sukupolvelle? Kuinka huolehdimme heidän raamattukoulutuksestaan ja kuinka pidämme huolta siitä, että myös he saavat kokea Pyhän Hengen kasteen?

Jippii Thailand etenee!

Tauon jälkeen jatkoi Kirsi ja kertoi meneillään olevasta Jippii-käännöstyöstä. Onneksi olimme juuri edellisellä viikolla saaneet valmiiksi Jippii-työn esittely-power pointin thai-käännöksen, joten materiaalia oli valmiina kun pyyntö työn esittelyyn tuli. Olimme myös painattaneet info-lappusia sekä Jippii-thai-mainoksen. Edellisenä iltana kirjoitin yhden thaiksi käännetyn Jippii-laulun sanat demolevyltä ja pikaisesti opettelimme Lidian kanssa sanat (sävel olikin jo tuttu :) ja keksimme helpon koreografian. Lidia reippaana tyttönä veti Suomesta tuodun Jippii-paidan päälle ja nousi lavalle auttamaan äitiä hädässä! Ja hienosti sujui! Lidia oli kyllä valtava hitti, ja sai paljon palautetta pastoreilta ja työntekijöiltä reippaasta esityksestään. Niin siis laulatimme ja leikitimme historian ensimmäisen thai-kielisen Jippii-laulun Pieni sydän. Yleisö lähti myös mukaan ja esityksen jälkeen salin takaosassa olevalla Jippii- pisteellä kävi mukava kuhina!

Muistakaa käännöstyötä rukouksin! Äänite valmistuu tämän vuoden aikana, parhaillaan käännetään lauluja, ja yritetään saada niistä mahdollisimman hyvin thailaisten lasten suuhun sopivia.

Muuten päivien sisältöön kuului herätysliikkeen yhteisiä asioita, keskustelua, kokouksia jne.
Työntekijäpäivät jatkuivat perjantaihin saakka, mutta me palasimme kotiin jo torstai-iltana isojen lasten  luokse.

Äitienpäiväjuhla kirkossa

Elokuun 12. päivä vietetään Thaimaan kuningattaren syntymäpäivää. Samalla se on kansallinen äitienpäivä ja vapaapäivä Thaimaassa. Kuningattaren väri on vaaleansininen, joten kaikki kaupat ovat pullollaan vaaleansinisiä paitoja äitienpäiväteksteillä varustettuna. 

Koska tänä vuonna tuo päivä osuu keskiviikolle, kirkoissa ympäri maata on juhlittu äitienpäivän merkeissä jo tänä sunnuntaina.

Myös Thaiwian-seurakunnassa juhlittiin tänään oikein pitkän kaavan kautta!  Ovella kaikki äidit saivat kukkaset rintaansa ja ohjattiin istumaan salin etuosaan. Lapset ja nuoret olivat harjoitelleet hienoja esityksiä ja pastori Suraphongin Gemma- vaimo piti puheen "äidiltä äideille". 

Kaikki äidit kutsuttiin lavalle, ja muut seurakunta siunasi äidit. Sen jälkeen paikalla olevien lapset toivat jokainen äidilleen nuorten leipoman sydän-keksin. Kenen omat lapset eivät olleet paikalla, saivat lahjansa seurakunnan nuorilta. 

Lopuksi vielä pastori Suraphong puhui sananlaskujen kautta lyhyesti siitä, kuinka lasten kuuluu kunnioittaa vanhempiaan. Tilaisuuden jälkeen oli ruoka alakerrassa odottamassa. Ruoka oli tilattu ulkopuolelta, eikä kenenkään äidin tarvinnut jäädä myöskään tiskaamaan :)

Heinäkuun kuulumisia

Elämme parhaillaan heinäkuun viimeisiä päiviä. Yleensä Thaimaassa sadekausi alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta tänä vuonna vettä on saatu odottaa ympäri maata jo kaksi kuukautta. Tämä on tuonut mukanaan monenlaisia vaikeuksia: Sadekaudella istutetaan riisi, joka tarvitsee runsaasti vettä. Nyt tilanne on jo niin paha, että osassa Bangkokia ei talousvettä enää saada joka talouteen koko päivää. Farmareita on pyydetty odottamaan riisin istuttamista, jotta pelloille pumpattava vesi säästyisi talousvedeksi koteihin. Osa jo istutetuista riisisadoista on pian menetetty vedenpuutteen vuoksi. Vuoden 2011 valtavien tulvien jälkeen tämä kaikki tuntuu hullulta… Nyt siis olemme yhdessä muiden kanssa rukoilemassa: ”Anna sade Jumala.”  ChiangRaissa on satanut muutamana päivänä ja yönä, mutta ei lähellekään normaalia sadekautta. 

Lasten koulukuvioita

Lapset osallistuivat kaksi ensimmäistä viikkoa ChiangRai International Christian Schoolin (CRICS) englanninkieliselle kesäleirille. Molemmat viihtyivät, vaikka leiri olikin pääosin kielioppia ja sanastoja, eikä mitään leikkiä :P Koska pääsy tuohon pääosin lähettilapsille tarkoitettuun kouluun oli epävarma (lasten kielitason olisi pitänyt olla valmiiksi samalla tasolla kuin muilla ikäisillään, jotka puhuvat englantia äidinkielenään), päädyttiin tutustumaan myös toiseen kansainväliseen kouluun (CRIS). Saga ja Daniel tekivät kaksiosaisen kielitestin sinne, ja pääsivät hienosti sisälle! Koulu on suurempi kuin aiemmin ykkösvaihtoehtonamme ollut kristillinen koulu, ja siellä kaksikielisiin (tai meidän tapauksessamme kolmekielisiin) lapsiin suhtaudutaan aivan eri tavalla kuin ensimmäisessä koulussa. Saga hyväksyttiin luokalle seitsemän ja Daniel luokalle viisi, samoin kuin Suomessa olisivat menneet. Koulu alkaa 13.8. ja koulun alkaminen tulee olemaan melkoinen muutos meille kaikille, joten muistakaa erityisesti Sagaa ja Danielia rukouksin tämän syksyn aikana!!! 

Asuntoasiaa

Toinen iso kiitosaihe on asunnon löytyminen. Ajoimme ympäri kaupunkia etsien meille sopivaa asuntoa. Olimme jo menossa allekirjoittamaan vuokrasopimusta eräästä toisesta talosta, kun tämän kyseisen talon omistaja otti meihin yhteyttä. Näimme talon kuvat erään välitysfirman nettisivuilla, mutta ohitimme sen, koska vuokra oli puolet suurempi, kuin olimme ajatelleet meidän maksimimme olevan. Nyt tuo nainen kuitenkin lähestyi meitä kysyen, että paljonko olisimme valmiit maksamaan. Kerroimme tilanteemme, ja hän vastasi: ”tämä summa sopii”. Eli hän oli valmis vuokraamaan talon meille puolella siitä summasta, mitä nettisivulla pyydettiin! Ensin ihmettelimme, että mikä koira tähän on haudattuna.. mutta pian totesimme, että Taivaan Isällä on varaa antaa lapsilleen myös jotain extraakin! :) Allekirjoitimme vuokrasopimuksen tällä viikolla ja pääsemme muuttamaan 1.8. Talo on maaseudulla, ananas- ja maissipeltojen keskellä, vuorten välissä. 

Syksyn työkuviot ovat selkeytyneet sen verran, että Tuomolle on varattuna kolme viikon mittaista opetusta tähän alkusyksyyn, joten niiden valmisteluissa menee aikaa. Kirsi on viettänyt kampuksella aikaa pääosin ammattikoulutuksessa oleviin lao- ja burman puolelta tulleisiin tyttöihin tutustuen. Ajatuksia ja suunnitelmia on monenlaisia, joten katsotaan, mitä suunnitelmista tulee ja mitkä asiat lähtevät aukeamaan.. Muistakaa rukouksin tätäkin asiaa! 

Koululla on tällä hetkellä opiskelemassa 32 opiskelijaa raamattua. Yhteiskuva henkilökunnan kanssa otettiin viime viikolla. Tytöt edessä ja pojat seisomassa takana, henkilökunta istuu tuoleilla keskellä - myös pari valkonaamaa mukana kuvassa :)

Lidialle yhä etsitään thai-kielistä hoitopaikkaa/päiväkotia jouluun saakka, jotta hän saisi palautettua thai-kielen ennen kansainväliseen kouluun siirtymistä. Mikäli Lidian thai saadaan käynnistymään, voisi hän aloittaa samassa koulussa Sagan ja Danielin kanssa tammikuusta lähtien. 

Nyt parhaillaan olemme käymässä Bangkokissa. Pari meidän matkalaukkuamme mm täynnä työhön liittyviä kirjoja, tuli tuttavaperheen mukana Suomesta pari viikkoa meidän perässä. Samoin meillä on ollut tavaroita ja kirjoja säilössä Bangkokissa raamattukoululla. Olemme saaneet tavata täällä ystäviä ja viime työkauden työtovereita ja lähtiessä pakkaamme auton täyteen tavaraa. Tokihan 12h ajomatka on pitkä, mutta yllättävän hienosti lapset sen jaksavat! Kun koulu alkaa elokuun puolessavälissä, on matkustelu sen jälkeen perheellä hankalaa, joten reissu osui hyvään saumaan. 

Matka on alkanut

Pari viikkoa on mennyt taloa ja laukkuja pakatessa. Meillä lähtemisen teki helpommaksi se, että Kirsin vanhemmat siirtyvät asuttamaan taloamme, joten aivan kaikkea ei tarvitse pakata pois. Monet ovat kysyneet tunnelmia ja rehellisesti täytyy sanoa, että ei ole ehtinyt tuntua miltään. Ajatukset ovat olleet mukaan lähtevissä tavaroissa ja hoidettavissa asioissa. Toisaalta ei ole myöskään halunnut hirveästi päästää tunteita vallalleen....sen aika koittaa myöhemmin. Ehkä lentokoneessa...

Matkamme ensimmäinen etappi on nyt takana kun eilen illalla ajoimme Kuikasta Helsinkiin Tuomon vanhempien luokse. Reippaasti olemme kaikki selvinneet vaikka lapsiakin leiriviikon jälkeen varmasti väsytti. Aamulla heräsimme Lidian iloiseen kiljahdukseen "tänään me lähdetään Thaimaahan"

"Toinen erikoiskoe"

Sunnuntain vietimme Tuomon vanhempien luona Vuosaaressa ja tapasimme Tuomon sisaruksia. Serkukset saivat vielä kerran leikkiä yhdessä ja vanhemmat juoda kahvia. Viimeisiä käsimatkatavaroiden pakkauksia ja järjestelyjä tehtiin. Aika kului jälleen tavallista nopeammin ja pieni hoppu ja paniikki tuli kentälle lähdön kanssa. Ajoissa kuitenkin oltiin. Kentällä oli saattamassa ja matkalaukkuja toimittamassa myös Kirsin vanhemmat ja sisko. Kannattajista terveiset kävi sanomassa myös thaisolun Hannu Hietanen. Hyvästit heitettiin melko nopeasti ja tavoite oli, ettei kenenkään tarvitsisi itkeä. Tässä tavoitteessa melkein onnistuttiin…

Turkish Airlinesin lennolla matkasimme Istanbuliin,  josta muutaman tunnin vaihdolla kohti Bangkokia.

Pääsiäismatka ChiangRaihin, osa 3: DoiTung

Maanantaiaamuna pakkasimme tavaramme, hyvästelimme kampuksen väen sekä Scottin perheen ja lähdimme paluumatkalle. Tai tarkemmin sanottuna lähdimme ajamaan vielä pohjoisempaan, DoiTungin vuorella sijaitsevaan kuningataräidin kehitysprojektiin. Marianne Järvinen on ollut siellä töissä parikymmentä vuotta kuninkaallisessa käsityöprojektissa suunnittelijana.

Olen halunnut tehdä tuon matkan jo kauan sitten, ja nyt vihdoin pääsin käymään Mariannen "kulmilla" - vaikkakin puoli päivää oli sinne aivan liian lyhyt aika! Seuraavalla kerralla aikaa pitää varata mielellään kaksi päivää - niin paljon siellä olisi nähtävää! Puhumattakaan Mariannen jännittävistä tarinoista hänen elämänsä varrelta!


DoiTung on vuori noin 40 km ChiangRain kaupungista pohjoiseen kohti Myanmarin rajaa. Linnuntietä olimme vain muutaman kilometrin päässä Myanmarin rajalta - tämän asian tajusimme vasta vierailumme jälkeen karttaa katsoessamme :)

Marianne kierrätti meitä ensin tehdasalueella: Näimme miten lanka kehrätään, kangasta kudotaan ja valmiit tuotteet tarkastetaan. Tehdassalin kangaspuiden naksutus oli hauska ääni... ja sukkulat suihkivat valtavalla vauhdilla päästä päähän.

Paikallinen rukki lattian tasossa

Sukkulasta näkyy vain vauhtiviivat

Marianne esittelemässä tehdasta ja kertomassa kankaan kudonnasta

Sitten kävimme katsomassa Saa-paperin valmistusta. Mulperipuun kuoresta tehdään massa, josta lopulta eri vaiheiden jälkeen kuivatetaan kaunista paperia.

Paperi kuivamassa auringossa

Seuraavaksi näimme keramiikkatehtaan - sekä työntekijöiden ruokatunnin viriketoimintaa ;) Todella mielenkiintoisia paikkoja kaikki, eikä lapsillakaan ollut tylsää! Alueella on myös kahvin paahtimo, jossa paahdetaan DoiTungin rinteillä kasvatettava kahvi! Siellä emme valitettavasti ehtineet käymään, mutta saimme myöhemmin kahvilassa maistaa DoiTungilla kasvatettua todella hyvää kahvia!

Tehdaskierroksen jälkeen pakkauduimme autoon ja kiipesimme DoiTung-vuoren huipulle (korkeus 1398m) kuninkaalliseen puutarhaan. Kävimme syömässä herkullisen lounaan (jossa oli lisänä mm DoiTungin macadamia-pähkinöitä) ja sitten kohti puutarhan kukkia. Jo ruokalan edessä oli hämmästyttävä näky; valtava määrä punaisia ja valkoisia pelargonioita! Hetken käveltyämme näin portissa roikkumassa petunioita ja hieman myöhemmin krasseja! Näihin Suomen kesäkukkiin en ole ennen täällä törmännyt, ja Marianne kertoikin niiden menestyvän täälläkin vain vuoristossa talviaikaan, eli niiden kausi alkaa olla pian ohi :)

Pelargonioita

Kaunis ja erikoinen orkidea

Saga Suomen kesäkukkien / Thaimaan talvikukkien keskellä

Danielin valloittama kivi

Ja mitä Daniel edellä, sitä Lidia perässä :)

Puutarha oli todella kaunis, ja näimme mm puutarhassa jalostettuja, uusia orkidealajeja! Päivä oli todella kuuma, ja kävelyreissu paahteessa uuvuttava, mutta kukkaloisto oli upea!

DoiTungin mahtava kylmä macadamia latte maistui hikisen puutarhakierroksen jälkeen

Vuorella sijaitsee myös kuningataräidille rakennettu Doi Tung royal villa.
Sielläkään emme valitettavasti ehtineet käydä, jäi jotain nähtävää seuraavaankin kertaan ;)

Koko DoiTungin projekti on alunperin lähtöisin jo edesmenneen kuningatarisoäidin (nykyisen Thaimaan kuninkaan äidin) ideasta ja näystä. Alueella on kasvatettu opiumia ja siitä valmistettu huumetta, ja kunigataräiti halusi projektin kautta antaa ihmisille mahdollisuuden toisenlaiseen elantoon. Hänella oli myös visio siitä, kuinka lähes paljaaksi poltetut vuorenrinteet kasvaisivat jälleen puuta. Tällä hetkellä vuorilla kasvaa siis mulperipuita, kahvia, macadamia-pähkinöitä ym. Sadat ja tuhannet ihmiset ovat saaneet töitä sen kautta ja oppineet uusia tapoja viljellä maata. 
Mikäli englannin kieli on hallussa, suosittelen lukemaan lisää hänen aloittamistaan projekteista mm.vuoristoheimolaisten hyväksi. 

(Tässä esim wikipedian linkki Kuningatar-isoäidin sivulle)

Vuorelta lähdimme suoraan kotimatkalle kohti Bangkokia.. Meillä oli oikein mukava matka pohjoiseen! Kotona olimme vihdoin tiistaina iltapäivällä.. ja siellä meitä odottikin iloinen pääsiäisyllätys.. siitä lisää seuraavassa postauksessa! :)

LISÄÄ VALOKUVIA DOITUNGILTA: KLIKKAA TÄSTÄ! 
(avautuu uuteen ikkunaan)

Pääsiäisloma ja matka Chiangraihin, osa 1

Lapsilla oli koulusta pitkä pääsiäisloma, joten päätimme ajaa pohjoiseen, ChiangRaihin. Tuomo on käynyt siellä kerran aikaisemmin, meille lasten kanssa se oli ensimmäinen kerta. Matka taittuisi mukavasti ja nopeasti (1h 10 min) lentämällä, mutta viiden hengen lentoliput olisi tullut meille liian kalliiksi, joten valitsimme tunnelmallisen road-tripin autoillen :) Matkaa Bangkokista ChiangRaihin tulee reilut 800 km, ja koska matkalla on vuoria, meni matkaan kaikkineen noin 12 tuntia. Päätimme jakaa matkan kahteen osaan ja yöpyä matkalla.

Keskiviikkona Saga ja Dani olivat koulussa klo 12 asti, ja lähdimme matkaan suoraan koulusta. Ajoimme noin puolimatkassa sijaitsevaan Phitsanulokin kaupunkiin. Saimme netistä varattua todella edulliset huoneet kivasta hotellista. Olimme perillä klo 17 maissa, joten ruokailun jälkeen ehdimme vielä illalla pulahtaa koko perhe hotellin uima-altaaseen. Jopa Kirsi- vilukissa uskaltautui uimaan, kun päivälämpötila oli ollut +40!!

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa heti aamupalan jälkeen. Maisemat olivat vihreitä ja kauniita vuoria osui matkalle myös! Perillä ChiangRaissa olimme kolmen maissa. Asettauduimme huoneisiimme Indochina -raamattukoululle, ja tapasimme pastori Suraphongin sekä tämän tyttären. 

Indochina- raamattukoulun piha-aluetta

Lidia nautti lastenkodin leikkialueesta ja suuresta pihasta

Majapaikkamme

 Viikonloppuun kuului sekä työtä että vapaata. Lauantai oli retkipäivä, ja päätimme käydä katsastamassa kuuluisan valkoisen temppelin (Wat Rong Khun), jonka olimme nähneet autosta menomatkalla.  Olimme lukeneet sen olevan thailaisen taiteilijan suunnittelema erikoisuus. Ja erikoinen se todella oli. Pihamaalla ja ympäristössä oli toinen toistaan mielikuvituksellisempia veistoksia ja kaikki täysin valkoista!

Temppeli ulkoa

Turistit :)

 Sisälle temppelin seinille oli maalattu mielikuvituksellisia kuvia supersankareista, teräsmiehestä Angry Birdsiin... Sisällä ei saanut ottaa kuvia, joten tässä kuva, jonka löysin netistä.

Kuva temppelin maalauksista löytyi sivustolta

http://www.undercine.com/2014/03/12/el-templo-blanco-de-tailandia-dedicado-peliculas-sci-fi/

Temppelikierroksen ja lounaan jälkeen jatkoimme matkaa vesiputouksille, jonka kyltin olimme nähneet tien vieressä. Missään ei näkynyt kilometrimäärää, ja ajomatkaa olikin parisenkymmentä kilometriä. Jossain vaiheessa usko meinasi loppua ja pysähdyimme kysymään jäätelökauppiaalta. Hän kertoi putouksen olevan lähellä, mutta parkkipaikalta pitäisi kävellä noin kilometrin verran.

Saavuimme perille (tie loppuikin parkkipaikkaan, eli ohi ei voi ajaa) ja lähdimme kävelemään viidakkopolkua. Alkuun matka oli loivaa nousua, ja Kirsi huomasi olevansa huonokuntoisin porukasta :) Laitoin hitauteni painavan kameralaukun ja kassin piikkiin ;) Juuri kun ajattelin, että sen kilometrin täytyy olla jo takana, näimme ensimmäisen kyltin, jossa luki: Tästä eteenpäin nousua 800 m vesiputoukselle! Ja nousua se totisesti oli!!! Onneksi sadekausi ei ole vielä alkanut, muuten olisi jäänyt kiipeämättä. Lapset jaksoivat hienosti, myös Lidia, joka välillä kyllä halusi kyytiin ;)

Muu perhe näyttää niin freesiltä :)

 Kahdensadan metrin välein olevat kyltit tuntuivat olevan kilometrin päässä toisistaan, sen verran jyrkkää nousu oli. Ainoa ajatus hien virratessa oli, että toivottavasti putouksessa on vettä!!! (osa putouksista täällä kuivaa pikkupuroiksi kuivan kauden aikana...) Mutta vihdoin puiden lomasta alkoi kuulua pauhu ja saavuimme perille. Putous oli kaunis, ja siitä kimpoileva vesisumu viilensi mukavasti. Lidia riisui välittömästi vaatteet päältään ja kiiruhti suvantoon Danielin kanssa! Vesi oli kuulemma kylmää! Minä pysyttelin riittävän kaukana valokuvaamassa ja vahtimassa tavaroita :)))))

Luimme putouksen olevan 70m korkea

Lapset nauttivat viileästä vedestä

Paluumatka oli onneksi huomattavasti helpompi ja nopeampi - lähes pelkkää alamäkeä :) ja se taittui laulellen! 

Kävimme majapaikassa pikaisesti suihkussa ja vaihtamassa puhtaat vaatteet tarkoituksena lähteä lauantain iltatorille jota näimme pystytettävän ChiangRain keskustaan. Ollessamme lähdössä en löytänyt puhelintani mistään, ja tiesin katsoneeni siitä karttaa matkalla autossa. Tumppi koitti soittaa siihen, mutta automaattinen vastaus oli tyly: "ei saada yhteyttä". Puhelin löytyi lopulta autosta. Se oli pudonnut sylistäni penkin väliin, jossa oli valitettavasti myös muovipussi, jossa vesipullo ja vettä.. Puhelin oli sammunut ja todella kuuma, joten arvelimme vahingon tapahtuneen. Kiikutimme samantien puhelimen liikkeeseen, jossa mies avasi luurin ja näytti meille sisälläolevan vesimäärän... Sitä olikin imeytynyt kuoren alle melkoisesti! Puhelin jäi hänelle kuivatukseen yön yli.. eikä sitä valitettavasti saatu pelastettua :( Eniten harmittaa puhelimessa olleet valokuvat, mitä olin reissun aikana ottanut. Kaikki muut tiedot, muistiot ja yhteystietoluettelot onneksi ovat tallessa, eli tappio oli pääosin "vain" taloudellinen... Toki harmittaa, sillä vaikka luuri olikin jo useamman vuoden vanha, oli se vielä täysin kunnossa oleva!

Lidia kirkon portailla

Sunnuntaina osallistuimme paikallisen seurakunnan pääsiäiskokoukseen. Nuoret olivat valmistaneet upean esityksen Via Dolorosa- laulun päälle pitkäperjantain tapahtumista. Se oli yksinkertaisuudessaan todella koskettava. Esityksen jälkeen lauluryhmä lauloi ylösnousemus-aiheisen laulun, jonka kautta sai kääntää ajatukset siihen pääsiäisen iloon ja riemuun: Hän on ylösnoussut!


Lisää kuvia matkalta löytyy seuraavan linkin takaa:
Kuvia ChiangRain matkalta