Matka on alkanut

Pari viikkoa on mennyt taloa ja laukkuja pakatessa. Meillä lähtemisen teki helpommaksi se, että Kirsin vanhemmat siirtyvät asuttamaan taloamme, joten aivan kaikkea ei tarvitse pakata pois. Monet ovat kysyneet tunnelmia ja rehellisesti täytyy sanoa, että ei ole ehtinyt tuntua miltään. Ajatukset ovat olleet mukaan lähtevissä tavaroissa ja hoidettavissa asioissa. Toisaalta ei ole myöskään halunnut hirveästi päästää tunteita vallalleen....sen aika koittaa myöhemmin. Ehkä lentokoneessa...

Matkamme ensimmäinen etappi on nyt takana kun eilen illalla ajoimme Kuikasta Helsinkiin Tuomon vanhempien luokse. Reippaasti olemme kaikki selvinneet vaikka lapsiakin leiriviikon jälkeen varmasti väsytti. Aamulla heräsimme Lidian iloiseen kiljahdukseen "tänään me lähdetään Thaimaahan"

"Toinen erikoiskoe"

Sunnuntain vietimme Tuomon vanhempien luona Vuosaaressa ja tapasimme Tuomon sisaruksia. Serkukset saivat vielä kerran leikkiä yhdessä ja vanhemmat juoda kahvia. Viimeisiä käsimatkatavaroiden pakkauksia ja järjestelyjä tehtiin. Aika kului jälleen tavallista nopeammin ja pieni hoppu ja paniikki tuli kentälle lähdön kanssa. Ajoissa kuitenkin oltiin. Kentällä oli saattamassa ja matkalaukkuja toimittamassa myös Kirsin vanhemmat ja sisko. Kannattajista terveiset kävi sanomassa myös thaisolun Hannu Hietanen. Hyvästit heitettiin melko nopeasti ja tavoite oli, ettei kenenkään tarvitsisi itkeä. Tässä tavoitteessa melkein onnistuttiin…

Turkish Airlinesin lennolla matkasimme Istanbuliin,  josta muutaman tunnin vaihdolla kohti Bangkokia.

Blogikammoa ja Prosessointia

Blogin päivittäjällä on ollut blogikammo. Sitä on kestänyt näköjään jo useamman kuukauden, sillä kirjoitettavaa olisi kyllä ollut! Ja mitä pidemmälle bloggaustauko on venynyt, sitä vaikeampaa on ollut istahtaa koneelle ja aloittaa. Mistä ihmeestä voi aloittaa, kun olisi NIIIIN paljon kerrottavaa!?! Mutta yritetään! :)

Näitä kuluneita kuukausia voinee kuvata sanalla prosessointi. Sitä on nimittäin tehty. Yhdessä ja erikseen. Pariskuntana ja koko perheenä. Ja jokainen omalla tavallaan omassa päässään. Loppuvuodesta havahduimme ajatukseen, että tämä kuluva työkautemme on tulossa päätökseen kesäkuussa, joten aloimme pohdinnan jatkosta. Jäisimmekö vielä parin vuoden pätkälle suoraan tähän perään vai lähtisimmekö Suomi-jaksolle. Plussia ja miinuksia oli molemmissa, eikä ns. "järkipäätöstä" pystynyt tekemään siltä istumalta. Oli mietittävä asiaa lasten koulun kannalta, raamattukoulun tilanteen kannalta, oman jaksamisen kannalta... Sitä prosessointia. Rukousta. Keskusteluja.

Nyt olemme siis tässä tilanteessa: Liput Suomeen on varattu toukokuun lopulle. Kotia puretaan pahvilaatikoihin. Ja prosessoidaan vähän vielä lisää....

Kuva puhukoon puolestaan

 

Meillä on ollut jo pari viikkoa käytössä tällainen "Suomi-laskuri" keittiön seinällä. Huomenna siirrymme jo yksinumeroiseen lukuun, eli lähtö lähenee! Viimeiset päivät kulkee todella vauhdilla, sillä vielä on aika kasa asioita tehtävänä. Ja sitten vielä se ihana laukkujen pakkaaminen... Kiirettä pitää, mutta eiköhän koneeseen kuitenkin ehditä ;) 

Ekaluokka kunnialla läpi :)

Lapset jäivät kesälomalle viime perjantaina, molemmat jälleen loistavin todistuksin! Viimeisen koulupäivän jälkeen kävimme pirtelöllä yhdessä. 

Siirretään neljännelle luokalle! :)

Sadekausi tekee tuloaan. Välillä sataa ja ukkostaa vain iltapäivisin, toisina päivinä on vain kuumaa ja kosteaa, eikä ilma liiku. Paita liimautuu selkään kiinni hetkessä. Odotamme siis Suomen vilvoittavia kesäkelejä :) Kunhan ei ihan pakkasta ole! :)

Äitienpäivän kokouksia ja lääkärikäynti

Meillä vietettiin äitienpäivää jo lauantaina, sillä sunnuntai meni aamusta iltaan kokousreissuilla. Aamuyhdeksältä lähdettiin ajelemaan kohti Joutsaa, jossa kokous alkoi klo 11. Tuomo puhui ja Kirsi lauloi - vaikkakin oli aikamoista raakkumista flunssasta johtuen.

Joutsan kokouksen jälkeen ajeltiin Hartolaan, jossa mentiin viettämään väliaikaa Tuomon siskon, Mirkan perheen kanssa. Lasse grillaili meille monenlaisia herkkuja, ja mahat pullollaan ländettiin pitämään iltakokousta Hartolan helluntaiseurakuntaan. Siellä taasen samalla "kaavalla", vaikkakin saarna oli eri! :)

Mukava oli olla vierailulla näissä kahdessa seurakunnassa, ja tavata jälleen ihmisiä eri puolelta! Myös Putkilahden ystävät olivat ajaneet Hartolaan iltakokoukseen!

Tänään on sitten jatkettu pakkaustouhuja. Laatikoita lojuu siellä täällä, ja niihin yritetään lajitella tavaraa.. Yksi laatikko kirpparille, toinen varastoon, kolmas siskolle, neljäs mukaan... (ja Tumpilla lisänä vielä roskalaatikko, minne hän heittää tavaraa paljon ronskimmalla kädellä kuin vaimonsta... ;)

Aamu aloitettiin tosin lääkärikäynnillä, saatiin koko perheelle hommattua T-todistukset. Lääkäri ainakin suosittaa meitä lähetyskentälle, siis terveen paperit saatiin! Sagalta löytyi korvatulehdus, kipeää korvaa olikin jo viikonlopun valittanut. Sai siihen nyt antibioottikuurin, ja kutsun jälkitarkastukseen vielä ennen lähtöä. Tumpilla huomenna edessä ensimmäiset rokotukset, toiset kaksi vuorossa myöhemmin. Me muut olemme jo osamme onneksi rokotuksista saaneet jo aiemmin, säästyimme onneksi siltä!

Kuuma!!

Otsikosta jo näkee tämän hetken päällimmäiset tuntemukset.. Täällä on siis kuuma!
Kun lähdimme lähettipäiville helmikuun alussa, oli meillä mukana pitkähihaisia paitoja, villa- ja fleecetakkeja. Kun vajaa kaksi viikkoa myöhemmin palasimme takaisin kotiin, oli ilma muuttunut aivan täysin. Kuuma henkäys tuli vastaan, ja siitä asti sitä on jatkunut.. Monena päivänä taivas on pilvessä, mutta olo on kuin saunassa.. Suihkuun kaipailee useamman kerran päivässä, mutta sekään ei ole kovin virkistävä kokemus, sillä kylmää vettä ei tietenkään putkista löydy! (Hassua sinänsä, että vielä tammikuussa vedenlämmittimessä ei riittänyt tehot tarpeeksi lämpimään veteen..) Eli on menty omituisen kylmästä hurjan nopeasti todella kuumaan ilmaan. Myös paikalliset ihmettelevät, kun kuuma alkoi jo näin aikaisin, normaalisti kuumimmat kuukaudet on vasta maalis-huhtikuussa.

Useampikin ihminen on Suomesta kirjoitellut pakkasista ja lumen paljoudesta - ja kateellisena kuuntelee meidän lämpötilojamme.. Mutta asialla on myös toinen puolensa.. Kun lämpötila ei yölläkään laske alle +30:n asteen (päivällä sisällä ja varjossa yli +35 astetta, mitä lie auringossa..), on kaikki työnteko, kotiaskareet ym. aikalailla raskasta. Nytkin pelkästään tuulettimen alla istuminen ja tietokoneella kirjoittaminen on saanut jo ihon hikisen nihkeäksi - ja kello on vasta puoli 10 aamupäivällä. Iltapäivällä olo onkin sitten jo ihan naatti. Paljon on vaan koitettava juoda ja jättää ylimääräinen touhu vähemmälle.. Mutta ruokaa on silti laitettava ja tiskit tiskattava sekä pyykit pestävä - ja sitten taas suihkuun! Seuraava haaste on kodin pakkaaminen laatikoihin, joka ajoittuu juuri näille kuumimmille kuukausille - olemme lähdössä Suomeen toukokuun lopussa.

Teette hyvin, jos taas muistatte rukouksin, että jaksaisimme täällä paahteessa!

Hyvästit ChiangMaille

Tavarat alkavat olla laatikoissaan ja pakattuna, nyt enää muutaman tunnin unet vanhassa kodissa, ja sitten huomenna (perjanaina) aamulla tulee muuttoauto hakemaan tavarat.

Niin kuin Tumppi kirjoitti, viimeiset viikot ovat kuluneet vauhdilla. 

Tässä muutaman kuvan kera, mitä mm. on tapahtunut viikon sisällä:

Viikko sitten vietimme Tumpin 30-vuotissynttäreitä ystäviemme Erik, Mariaana ja Erika Klarin kanssa. Syntymäpäiväsankarin ilmekin sen kertoo, että on hänen ensimmäinen kertansa japanilaisessa ravintolassa :)

Tiistaina vuokraemäntämme tuli tyttärensä kanssa hyvästelemään meidät. Ja sitten piti ottaa vielä yhteiskuva koko poppoolla... Olimme hänen ensimmäiset ulkomaalaiset vuokralaisensa, joten hän halusi meistä kuvan muistoksi!

Keskiviikkona tapasimme entisen kielenopettajamme Tukkataan perheineen. Heidän pieni Green-poikansakin on jo ehtinyt 7 kk;n ikään. 

Sieltä siirryimme Sagan ja Danielin kouluun hakemaan heidän todistuksensa ja portfolionsa. Lapset hyvästelivät vielä sekä koulun kivan pallomeren, että opettajat. Vaikka nyt on koululaisten kesäloma, ovat opettajat kuitenkin töissä koko ajan. He olivat ainoastaan viikon lomalla heti koulun juhlien jälkeen, ja senkin loman he viettivät yhdessä koko opettajaporukan kanssa rannalla! Mitäs Suomen opettajat ovat mieltä tästä mallista?? :)

Äkkiä on ensimmäiset 2,5 vuotta täällä ChiangMaissa kulunut. Nyt on kuitenkin tullut aika jatkaa matkaa... Yhtä asiaa olemme tässä viime päivinä ihmetelleet: 

Kuinka kummassa kolmesta matkalaukullisesta on voinut tulla rekkalastillinen tavaraa???

Lämmin tuulahdus

Tällä tropiikissa arki tuntuu yhtälailla arjelta kuin Suomessakin. Useimmiten palmuja, vuoria ja eksoottisia liskoja ei juurikaan noteeraa. Välillä kuitenkin tulee vastaan "epätodellisia" hetkiä, jolloin ihmettelee sitä, että olemmeko todella täällä. Minulla oli eilen sellainen. Pari viikkoa jatkuneen kuumuuden ja tuskaisen olon jälkeen alkoi tuulla. Tuuli monesti tarkoittaa sadetta ja menin ulos tarkastelemaan taivasta. Seisoessani ulkona, suljin silmäni ja tunnustelin lämmintä tuulta. Suomessa ei tällaista lämmintä tuulta ole edes kuumimpana kesäpäivänä......arkista, mutta kuitenkin hieno kokemus.

Tänään tilanne onkin sitten ollut toinen. Tuulesta ei ole tietoakaan, saati sitten sateesta. Lämpötila on vaihdellut viime viikot 33-36 asteen välillä talomme varjoisalla puolella. Tänään taisi kivuta 34 asteeseen varjossa. Pakkaaminen on ollut tuskaista ja mikäli ei yläkerrassa pidä ilmastointia päällä, nousee sisälämpötila lähes 40 asteeseen. Laatikot kuitenkin täyttyvät pikkuhiljaa, paljolti Kirsin toimesta. Kaiken pitäisi olla valmista 28.3, kun muuttoauto tulee noutamaan kuormaa.

Viime viikkojen tärkeimpiin tapahtumiin kuuluu lasten koulun päättäjäiset 9.3. Saga valmistui esikoulun 3.-luokalta ja Daniel 1.-luokalta. Sagan luokka sai osakseen erityistä huomiota, sillä he lopettivat esikoulun ja ovat valmiita siirtymään varsinaiseen kouluun. Lisäksi jokaiselta luokalta oli erilaisia tanssiesityksiä. Lopuksi syötiin makoisa ateria ja sekä Saga että Daniel hyvästelivät ystäviään. Opettajia käymme vielä tapaamassa ennen muuttoa.

Sagan luokka rehtorin kanssa valmistujaiskuvassa

Saga vastaanottaa todistuksen

Danin luokka vauhdikkaassa esityksessään

Olemme myös tavanneet ystäviämme ja lähettitovereitamme. Muutto lähes 1000km:n päähän tarkoittaa sitä, että monia heitä emme näe pitkään aikaan. Tuntuu haikealta, mutta toisaalta tulevat uudet haasteet pitävät mielen hyvänä.

-Tumppi-

Sairastelua ja muuttolaatikoita

Nyt on sitten vuorostaan Saga ollut kuumeessa kolmatta päivää. Nenä vuotaa ja se saa olon kurjaksi. Dani on tervehtynyt paljon viikonlopun aikana, joten lähti reippaana miehenä vielä kouluun. Lasten koulua on jäljellä enää kaksi viikkoa, viimeinen koulupäivä on 7.3. ja sunnuntaina 9.3. on lukuvuoden päätösjuhla, ja samalla meidän lasten hyvästit koululle ja kavereille siellä.

Me nostimme tänään muuttolaatikot levälleen ja aloitimme pakkaamisen "pitkän kaavan" kanssa. Eli nyt, kun aikaa vielä on, yritämme edes osan saada tehtyä perusteellisesti ja lajitellen, seuloen tärkeät tavarat "roskista". (Tumpin mielestä suurin osa minun hamstraamista "tätä-voi-vielä-tarvita" askartelutarvikkeista kuuluu tämän kategoriaan...). Viimeisinä päivinä ennen muuttoautoa pakkaaminen kuitenkin muuttuu "sullotaan-nämä-tavarat-nyt-vaan-äkkiä-jonnekin" tyyliseksi.

Auto on yhä huollossa, ilmastointiin tarvittavia osia kun joutuivat tilaamaan. Toivottavasti tänään illalla saamme auton kotiin. 

Ihana ja valokuvissa suloiselta söpöläiseltä näyttävä koiranpentumme on muuten löytänyt piilevän luonteensa: metsästäjä! Kaksi puluparkaa on jo menettänyt henkensä meidän pihaan laskeutuessaan ja joutunut tuon vaanivan suden hampaisiin... Eikä ikää ole vielä kolmea kuukauttakaan! Mietimme mahdollisten varoituskylttien pystyttämistä puluille.

Viime viikolla meidän poissaollessamme kadunlakaisija-täti oli löytänyt koiranpennun ulisemasta portin takana - mutta portin ulkopuolella! Oli kiivennyt kukkaruukkujen päälle ja siitä ponnistanut itsensä aidan betoniosan päälle ja kaltereiden välistä karkuun. Koti-ikävä oli kuitenkin pian iskenyt ja siellä se itki säälittävän näköisenä. Kun täti tuli lähemmäksi, se ärisi ja murisi kuitenkin alkuun - muisti vahtitehtävänsä kuitenkin! :) Hetken koiran kanssa juteltuaan täti sai tulla lähemmäksi ja pääsi nostamaan koiran aidan yli takaisin omaan pihaan. Kiinnostuneille tiedoksi: kukkaruukut siirtyivät kauemmas aidasta.

Uutta Vuotta ja jouluisia tunnelmia!

Aika kulkee niin vauhdilla, että blogikin on jäänyt päivittämättä.. Tässä vihdoinkin muutamalla rivillä menneiden viikkojen tapahtumia:

Phuketissa olimme 27.12. saakka. Aamulla lähdimme n. klo 9 ajamaan majapaikastamme kohti lentokenttää. Minä (kirsi), sain jonkun mahapöpön pari päivää ennen matkaa, joten matkustuspäivä piti paastota, että selvisi niin lentokoneessa kuin autossakin. Bangkokin lentokentältä hyppäsimme taksiin, joka kuljetti meidät oman automme luo. Auto oli ollut viikon parkissa erään hotellin vartioidulla pihalla. Taksista siirsimme tavarat omaan autoon, ja samantien matkaan kohti kotia. Puoli kymmeneltä illalla olimme vihdoin omassa pihassa. Lapset nukahtivat autoon ja aamulla ilokseen heräsivät pitkän matkan jälkeen omista sängyistään. Sitten alkoi joulun laitto. Kuusi pystytettiin 28.12. ja Saga ystävänsä Oomin kanssa koristeli kuusen mieleisekseen. Me Tumpin kanssa kävimme kaupassa täydentämässä tyhjentyneitä ruokakaappeja. Laittaessani ostamiani ruokatavaroita jääkaappiin, huomasin, että jääkaapin ylähylly on märkä. Ihmetellessäni asiaa Phai sanoi, että poissa ollessamme sähköt oli ollut poissa - ties kuinka kauan. Sydän kylmänä avasin pakastimen, ja jouduin toteamaan, että sähköt OVAT olleet poissa pitkään, sillä kaikki pakastimessa oli pilalla... Ostamme lihaa ja kanaa kerralla aina isomman määrän ja pakastan ne heti tulevaa käyttöä varten. Itku meinasi päästä tyhjentäessäni pakastinta ja jääkaappia pesua varten.

Lapset koristelivat taloa ja me Tumpin kanssa aloitimme elämämme ensimmäisen kinkun suolauksen. Moilasen Seijalla idässä pääsimme maistamaan "ihan oikean" makuista kinkkua, joten kysyin häneltä sähköpostitse ohjeen. Ja sitten suolaamaan... Koska aikaa meillä oli vain vajaa vuorokausi, eikä käytössä suurta neulaa suolaveden ruiskuttamiseen, jouduimme hieman "säätämään", mutta loppujen lopuksi teräväkärkinen lihanpaistomittari ja 12 ml lasten lääkeruisku olivat ihan passelit työvälineet!

Illalla jo tein sekä porkkana- että makaroonilaatikkoa varten esivalmistelut niin, että lauantaiaamuna (29.12.) sain ne laittaa uuniin. Samalla tein sämpylätaikinan nousemaan ja jossain vaiheessa myös "kinkkumme" pääsi uuniin. Lapsille tehtiin lisäksi lihapullia ja perunamuussia, joten joulumenumme alkoi olla kuosissaan. Ja niin hieman kahdentoista jälkeen pääsimme joulupöytään - vain vajaan viikon myöhässä! :) Ruoka maistui kaikille, ja saimme mukaan myös suomalaista tunnelmaa!


Ruuan jälkeen vielä keitettiin kahvit ja maisteltiin suomesta tulleita pipareita ja suklaata, vaikkakin lapset jo jonottivat kuusen juurella! Suomesta oli tullut poissaollessamme iso kasa joulupaketteja, joiden kimppuun lapset pian pääsivät. Hymy oli kaikkien huulilla! ISO KIITOS jälleen teille kaikille, jotka lähetitte meille joulupaketteja! Ihania yllätyksiä!!! Joulukorttejakin oli tullut iso pino, niitä saimme lukea pitkän tovin kotiin tullessamme. Minä olen palannut niiden pariin vielä useita kertoja - lämmin tunne sydämessä!





Juuri kun olimme saaneet joulun juhlittua, olikin jo uusi vuosi. Me vietimme nuo muutamat päivät kotona, rauhottuen ja yhdessä ollen. Reissuelämä kummasti aina verottaa voimia, ja lapsillakin meni monta päivää toipua matkan väsymyksistä. 2.1. lapset palasivat kouluun yli kuukauden mittaisen tauon jälkeen. Kiva oli mennä tapaamaan ystäviä ja opettajia pitkän tauon jälkeen. Nythän lapsilla alkoi viimeinen jakso thai-koulussa, sillä itään muutettuamme emme laita lapsia siellä enää paikalliseen kouluun. Sagalla on menossa viimeinen vuosi thai-esikoulua, joka on täällä kolmevuotinen, ja seuraavalle jaksolle pitäisi siirtyä peruskoulun ekalle. Danilla vielä olisi ikänsä puolesta 2 vuotta jäljellä, mutta totesimme Rattanaburin koulujen olevan niin paljon enemmän uskontopainotteisia kuin täällä, että emme halua lapsiamme siihen ilmapiiriin kasvamaan. Muistakaa tätä asiaa rukouksin, että saisimme arkiasiat toimimaan itään muutettuamme. Tarvitsemme ainakin osaksi aikaa lastenhoitajan, mutta kaikki on vielä auki. Uskomme kyllä, että Jumalalla on suunnitelma lastenkin kohdalle, me emme sitä itse vielä vaan tiedä.

Eilen maanantaina (14.1.), Tumppi lähti aamuviideltä 5 thailaisen pastorin kanssa ajamaan kohti itää. Siellä on tällä viikolla Full Gospen Churches of Thailandin työntekijöiden päivät. Kuvia tuolta reissulta saamme viikonloppuna, kunnes Tumppi palaa reissusta. Minä jäin lasten kanssa kotiin pyörittämään arkea. Tumpilla on päivien virallisen ohjelman lisäksi tiedossa tulevaa työtä koskevia palavereja ym, joten viikko on tiivis. Muistakaa rukouksin myös tuota matkaa. Paluumatkan 12 tunnin ajo on jälleen haastava, joten rukoilkaa varjelusta liikenteeseen.

Me täällä kotona olemme jälleen saamassa jonkun flussan. Minun kurkkuni on ollut kipeänä nyt neljättä päivää ja tänä aamuna Saga niiskutti ja yski kovasti. "Nämä ilmat sen tekevät", sanovat thailaiset. Ja kylmä nyt taas onkin, aamulla +16 astetta ulkona, sisällä mittari näytti +20 astetta. Eikä kukaan olisi halunnut nousta lämpimän peiton alta! Sukat jalassa ja villatakki päällä koitetaan selvitä. Daniel kysyi aamulla: "Äiti, milloin tänne oikein tulee taas lämmin??" Niin, lämmintä taas kaipaillaan.

Eilen vihdoin maltoimme luopua kuusesta koristeineen. Joululaulujen soidessa pakkasimme Sagan kanssa kuusenkoristeita laatikoihin, jotka sitten seuraavan kerran avataan taas uudessa paikassa. Muuttolaatikot ovat muutenkin ilmestyneet maisemaan, pakkaaminen on pikkuhiljaa aloitettu. Meille on tulossa vielä vieraita helmikuun puoleen väliin saakka, joten vielä pakkaustouhut pääse kunnolla vauhtiin, mutta pikkuhiljaa...

Aasiassa jälleen

Nopeasti kesä Suomessa vierähti! Paljon ehdimme nähdä ja kokea, tavata ystäviä ja sukulaisia, syödä makkaraa ja voiperunoita, kastella varpaitamme kylmissä järvivesissä.. ja saunoa tietysti!! Kesä oli vauhdikas ja kalenteri täynnä, emmekä valitettavasti ehtineet ihan kaikkia tavata, keitä olisimme halunneet, ja monia tärkeitä ihmisiä näimme vain vilaukselta...

Viikko sitten lauantaina (11.8.) vietimme Kirsin pikkusiskon, Virven ja Tommin häitä Keski-Suomessa. Tumppi siunasi heidän avioliittonsa Säynätsalon kirkossa, ja jatkojuhlat olivat Kuikan lavalla, ihan kotimme naapurissa. Saga ja Daniel olivat morsiuslapsina. Häissä näimme onneksi monia tuttuja ja sukulaisia, joita muuten emme olisi ehtineet tavata! Häät olivat ihanat, ja morsian kaunis kuin linnanneito!


Sunnuntaina käväisimme pikaisesti Elotulilla Keuruulla, sillä Tikkakosken lapsityöntekijät esittivät lastenteltassa upean näytelmän, jonka halusimme myös nähdä. Elotulilta melkein suoraan iltakokoukseen, jossa oli meidän matkaan siunauksemme. Tilaisuus oli meille yllätys, kuvittelimme sen olevan "tavallinen kokous", jossa meidät lopussa siunataan matkaan. Kun tulimme rukoushuoneen pihaan, ihmettelimme, miten piha oli aivan täynnä autoja! Ovella odotti ystävät kukkien kanssa ja meidät ohjattiin täyden kokoussalin etuosaan istumaan. Paikalla oli Tikkakoskelaisten lisäksi ystäviä Tammijärveltä, Pylkönmäeltä ja Uuraisilta, ja myös puheenvuorot joka seurakunnasta. Kuoro lauloi ja meidät siunattiin matkaan. Loppuun vielä sanoimme itse muutaman sanan ja Kirsi koitti flunssaisella äänellään laulaa yhden laulun, josta ei sitten oikein mitään tullut, pelkkää pihinää vain. Lopuksi oli kahvit kaikille, ja me hyvästelimme ihmisiä. Tilaisuus oli oikein lämmin ja ihana, ja olimme otettuja tästä yllätyksestä!!! Kiitos kaikille mukanaolleille, puheenvuoron käyttäneille, keittiönväelle ja Raijalle, joka oli tilaisuuden järjestänyt yhdessä muiden Tikkakosken ystävien kanssa!

Maanantaina isäni sanoi saaneensa puhelinsoiton, että joku haluaa tulla tervehtimään meitä kotiin illalla klo 20. Pakkaustouhujen keskellä ihmettelimme, kuka mahtaa olla tulossa, mutta emme saaneet vastausta. Tasan klo 20 näimme jonkun liikkuvan pihassa ja menimme portaille. Tikkakosken Fidelia-kuoro oli asettautunut riviin pihalle, ja he kahden kitaran säestyksellä lauloivat meille pari laulua. Sen jälkeen meille ojennettiin "selviytymiskassi", ihan niinkuin 2 vuotta sitten lähtiessämme ensimmäistä kertaa... Ihana yllätys!!!! Emme ole voineet kuin ihmetellä ihmisten osoittamaan lämpöä ja rakkautta meitä kohtaan... Kuorolaiset tulivat vielä sisälle, ja siunasivat meidät matkaan. Ihania ystäviä!!

Tiistaipäivän vielä pakkasimme tavaroita, ja keskiviikkoaamuna lähdimme matkaan kohti Helsingin mummua ja vaaria. Tapasimme Tumpin sisaruksia lapsineen ja ihastelimme vihdoin näyttäytynyttä aurinkoa! :) Viimeisen Suomi-päivämme, torstain, vietimme sukulaisten kanssa Linnanmäellä. Lapset olivat ihmeissään ja innoissaan suuresta huvipuistosta.

Perjantaina sitten olikin aika sulkea laukut ja hyvästellä rakkaat. Paikalla lentokentällä olivat lasten isovanhemmat, sedät ja tädit ja kaikki serkut. Hyvästien sanominen on aina vaikeaa, mutta tällä kertaa lähtö meidän perheelle oli helpompi kuin ensimmäisellä kerralla, olihan meillä nyt odottamassa oma koti ja tuttuja ihmisiä.

Yölento lähti klo 20 Suomen aikaa, ja sujui mukavasti lasten nukkuessa suuren osan kymmentuntisesta matkasta. Me aikuiset sitten nukuimme hieman huonommin. Kirsin selkä kipeytyi laukkujen pakkaustouhuissa ja flunssakin iski päälle lähtöä edeltävänä päivänä, joten olo koneessa oli hieman tukala. Hyvin kuitenkin selvittiin. Perillä Bangkokissa oltiin Suomen aikaa klo 06, ja sitten oli edessä koneen vaihto. Parin tunnin odotus meni nopeasti, ja pääsimme tänne Chiang maihin tulevaan koneeseen. Raassinat olivat meitä kentällä vastassa kukkakimpun kanssa ja jo klo 10.30 Suomen aikaa olimme omassa kodissamme. Illan koitimme pitään toinen toisiamme hereillä, jotta pääsisimme mahdollisimman pian kiinni tähän rytmiin täällä.

Sunnuntaina nukuimme koko poppoo myöhään, yhteensä yli 14 tunnin unet! Edessä oli kaupassa käynti ja muuta pientä touhua. Tumppi joutui sunnuntaiaamuna heti vesipumppuremonttiin, kun alivuokralaisinamme kesän asuneet amerikkalaiset lähetit olivat kääntäneet vahingossa väärän vesihanan ulkoa kiinni, jolloin 1000 litran vesisäiliö oli tyhjentynyt ja vesipumppu huusi tyhjää... Onneksi huomasimme tilanteen suht' ajoissa, ja selviämme todennäköisesti tiivisteiden vaihdolla.

Lapset olivat innoissaan, kun vihdoin pitkän (reilun 2kk:n) reissun jälkeen palattiin omaan kotiin. Thaikielikin alkoi luistaa samantien, kun kotiovi avattiin ja kodinhengettäremme Phai tyttärensä Oomin kanssa oli odottamassa.

Tutut tavarat ja oma sänky - kiva olla kotona.

Lokakuun ystäväkirje

Tervehdys Chiang Maista  17. lokakuuta 2006

Tänään meille tuli vuosi täyteen täällä uudessa kotimaassa. Viime päivinä ja viikkoina tätä kirjettä miettiessäni, olen palannut useasti ajatuksissani vuoden takaisiin tapahtumiin. Netissä oleva päiväkirja helpottaa muisteluissa: miltä tuntui pakata tavaroita, hyvästellä ystäviä ja matkata kohti uutta ja kovin erilaista elämää. Sen kyllä myönnän, että ei sitä Suomessa lähtöä tehdessä osannut lainkaan aavistaa, minkälainen ensimmäisestä vuodestamme tulisi!! Hyvä ehkä niin...

”Normaali elämä” – mitä se on?

Lähdimme matkaan 16.10.2005 jännittävien käänteiden kautta, kun jatkolentomme Kööpenhaminasta Bangkokiin olikin peruttu ja viimeminuuteilla meidät buukattiin Helsingissä Kiinan kautta menevään toisen lentoyhtiön koneeseen. Juostessamme lähtöterminaalissa odottavaan koneeseen mielessä kävi ajatus: jos jo menomatka on tällainen, niin mitähän mahtaa olla edessä! No, monenlaistahan sitä on ollut! Jokin viikko sitten eräänä iltana huokasin Tumpille nukkumaan mennessä, että muistatko vielä, millaista on normaali elämä.. Välillä tunnumme olevan siitä aika kaukana, kun vastaan tulee mitä ihmeellisempiä asioita, joihin pitäisi pystyä reagoimaan nopeasti. Totesimme yhdessä, että ehkä meidän ”normaali” elämämme on jatkossakin tällaista epänormaalia, täynnä tapahtumia ja hankaluuksia. Siihen on jo tottunut.

Ihmettelyä, sairastelua ja uuden oppimista

Vuotemme on täyttynyt opiskelusta ja kielen harjoittelemisesta, johon on kuulunut olennaisena osana kulttuuriin tutustuminen. Buddhalaisen kulttuurin kiemuroista olemme saaneet nähdä vain pienen pintaraapaisun, mutta kovasti se jo ihmetyttää. Viimeisin konkreettinen esimerkki oli, kun aloimme muuttoa suunnitella. Apulaisemme muutti jo ennen meitä uuteen asuntoonsa, ja muuttopäivän piti olla perjantai – mutta vuokraemäntä ei voinut antaa hänelle perjantaina avainta, koska tähtikarttoja tutkivat astrologit olivat sanoneet, että syyskuussa perjantaipäivä on huonon onnen päivä, mutta lauantai taasen hyvä päivä. Vuokraemäntä halusi hänen muuttavan lauantaina, että heidän vuokrasuhteensa tulisi olemaan hyvä ja kestäisi pitkään. Samoin ystävä ei halunnut lähteä auttamaan muutossa perjantaipäivänä, se tietäisi ongelmia. Ei auttanut, vaikka Phai sanoi olevansa kristitty ja ettei tuollaiset puheet hänen elämäänsä vaikuta. Asunnon ovi pysyi lukossa, ja  muutto tapahtui lauantaina. Ensi kuussa on sitten taas uudet ”hyvät ja huonot päivänsä”... Samoin jokin aika sitten joukko thailaisia katseli lapsiamme, ja ihastelivat sitä, että Daniel on äitinsä näköinen ja Saga isänsä. Se tietää heidän uskomuksiensa mukaan kummallekin lapselle elämässä hyvää onnea, koska tyttö on isän ja poika äidin näköinen...

Ensimmäinen vuosi on ollut kovaa sairastelua, josta olettekin kuulleet jo matkan varrella. Daniel on  sairastellut eniten ja ollut jo pariin otteeseen sairaalassakin hoidettavana. Koko kesän jatkunut keuhkoputkentulehduskierre johti siihen, että elokuussa siitä muodostui keuhkokuume ja sairaalareissu. Olimme jo todella väsyneitä jatkuvaan sairasteluun, joka tarkoitti kuumetta ja flunssaa viikoittain. Sagakin oli yleensä samoihin aikoihin sairaana kuin Daniel, mutta Saga selvisi joka kerta vain parin päivän flunssalla ja pienellä kuumeilulla. Tumppi myös on sairastellut aika paljon. Jotenkin kummasti perheen sairaanhoitaja on ainoa, joka on säästynyt taudeilta – ekan vuoden aikana vain yksi flunssa ja mahapöpö

Muuttoja kouluissa ja kotona

Mainitsinkin ohimennen, että olemme muuttamassa. Vuosi vuokrasopimuksessammekin alkaa lähestyä loppuaan, joten ajattelimme katsastaa talojen hintahaarukan – tässä talossa kun on hinta ollut meille hieman korkea. Kierrellessämme kyliä ja etsiessämme asuntoja näytti alkuun siltä, että halvempaa emme löydä mistään, ja tällä nyt maksamallamme kuukausihinnalla sai vain pienempiä asuntoja, mitä meillä jo on. Sitten mutkan kautta saimme tietoomme eräästä parin kilometrin päässä olevasta talosta, jonka saimme huomattavasti halvemmalla kuin muut lähialueen talot. Talossa ei ole pihaa, mutta vastapäätä on pieni puisto. Kävimme katsomassa, ja pidimme talosta heti. Samoin omistajat vaikuttivat todella mukavilta. Kun he vielä lupasivat tehdä remontin talossa ja ostaa huonekaluja samaan hintaan, koimme sen olevan Jumalan meille tarkoittama talo.

Kiitosaiheena on myös se, että löysimme lapsille uuden esikoulun/päiväkodin samalta kylältä uuden kotimme kanssa! Eilen maanantaina Sagalla oli ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa, Daniel siirtyi uuteen kouluun jo pari viikkoa sitten. Koulussa on muitakin lähettien lapsia ja olemme kuulleet koulusta positiivista, joten sinne sitten. Koulumatkat lyhenevät nykyisestä reilusti, aiemmin matka suuntaansa kesti 20-30 minuuttia. Tumpilta on päivittäin mennyt koulukuljetuksiin aikaa melkein 2 tuntia! Nyt koulu on 5 minuutin matkan päässä. Koulukieli muuttuu nyt kokonaan thaiksi. Danielin elämää se todennäköisesti helpottaa ja selkeyttää hurjasti: Dani kun ei puhu oikein kunnolla suomeakaan, ja kaksi vierasta kieltä siihen päälle on sekoittanut pojan (kieli)päätä entisestään. 

Nyt ollaan jo pikkuhiljaa aloitettu pakkaustouhut ja tavaroiden kantaminen uuteen kotiin. Kokonaan muutto tapahtuu kuitenkin vasta lokakuun lopulla, sillä nyt lokakuun puolessa välissä täällä ChiangMaissa on lähetyksen 60-vuotisjuhlat, ja meille majoittuu lähettiperhe Bangkokista viikon ajaksi.

Nykyisiä ja tulevia

Tuomo oli pari viikkoa sitten viikon Bangkokissa suomalaisten lähettien rukouspäivillä. Paljon siellä olikin ollut porukkaa: olin miltei ainoa, joka ei paikalla ollut. (Kirsi siis lasten kanssa kotona Chiangmaissa) Päivät olivat kuulemma olleet todella hyvät ja ravitsevat! Antoisana Tumppi koki myös monet hyvät keskustelut vanhempien lähettien kanssa. Näin uusina kun näemme monet asiat täällä vain omasta näkökulmastamme. Keskusteluissa oli hyvä kuulla asioiden muitakin puolia konkareiden suusta.

Useat ovat kyselleet jo tulevaisuuden suunnitelmistamme ja mahdollisesta työalueestamme. Olemme kuitenkin jättäneet asian Herran haltuun ja keskitymme vielä toisen vuoden kielen opiskeluun. Mahdollisuuksien mukaan ensi vuonna kierrämme hieman eri puolilla maata tutustumassa tarpeisiin, joista olemme kuulleet. Niitä tuntuu tässä maassa riittävän, vaikka tosiaan ensimmäiset suomalaiset lähetit saapuivat maahan jo 60 vuotta sitten - puhumattakaan monien muiden maiden lähetystyöntekijöistä. 62 miljoonan ihmisen joukossa ei vieläkään ole kuin n. 300 000 evankelista kristittyä (n. 0,47%). Operaatio Joosuan mukaan uskovaisten lukumäärän ollessa alle 2 %, voidaan puhua saavuttamattomasta kansasta! Muistakaa yhäkin Thaimaata rukouksin!

Viime viikolla meillä oli vielä viisumien anomisreissu Bangkokiin, jonne meidän täytyi mennä jälleen koko perheellä anomaan uutta vuoden kestävää viisumia.  Tuo matka olikin jännittävä, kun papereistamme puuttui uskontoministeriöltä tuleva todistus, ja tilanne venyi – samalla kun edellisen viisumin voimassaoloaika hupeni uhkaavasti! Lopulta saimme kuin saimmekin passeihimme vuoden mittaiset leimat

Kolmen kuukauden välein meidän on ilmoittauduttava täällä Chiang Maissa maahanmuuttovirastossa, sen teimme myös toissaviikolla. Samoin Tuomon työlupa on anottava vuosittain Bangkokissa, ja sen anominen käynnistyy nyt, kun passissa on uusi viisumileima.. Rukoilemme ja toivomme, että maan poliittinen tilanne ei vaikuttaisi lähettien maassaoloon ja lupien myöntämiseen – tällä hetkellähän Thaimaassa saa olla lähetyssaarnaajan (tai uskonnonopettajan) tittelillä vapaasti. Nyt kun uusi, väliaikainen perustuslaki on astunut voimaan, olemme vielä epätietoisia siitä, miten siinä puhutaan ulkomaalaisista ja vieraista uskonnoista tässä maassa. Muistakaa tätäkin asiaa, ja että työlupa- ja viisumiasiat jatkossakin sujuisivat ongelmitta.

Lyhyt summaus lopuksi: Ensimmäinen vuotemme on ollut rankka, mutta myös antoisa. Olemme kiitollisia Taivaan Isälle Hänen varjelustaan ja voimastaan. Jäämme Isän kädelle lepäämään.

Vauhtia riittää

Viisuminhakureissu sai onnellisen lopun. Perjantaina selvisimme immigrationista reilussa kahdessa tunnissa, (siihen tietysti lisää vajaa kolme tuntia taksissa Bangkokin ihanassa liikenteessä), joten kolmen maissa olimme saaneet auton pakattua ja olimme matkalla kohti kotia. Vähän jälkeen puolen yön olimme sitten kotona. Lauantaiaamuna sitten kymmenen maissa lähdimme lentokentälle vastaanottamaan seurakuntalaisiamme Tikkakoskelta. Veimme heidät hotellilleen keskustaan, ja illalla kävimme vielä yhdessä syömässä ja yötorilla katselemassa vilinää. Sunnuntain myös vietimme yhdessä koko poppoolla.

Maanantaina aamulla Sagakin lähti ensimmäistä päivää uuteen kouluun. Hyvin oli neiti pärjännyt.. Kuulemma oli pitänyt Danista hyvää huolta ja selittänyt heti alkuun opettajille (thaiksi), että Daniel ei sitten ymmärrä thaita, mutta hän voi tulkata... Ja hyvin oli tulkkaus onnistunutkin. Varsinainen neljävuotias meillä...  Me Tumpin kanssa olemme järjestelleet asioita tämän päivän. Ihan pian saapuvat vieraamme Bangkokista. Me majoituimme heillä viime viikon ja nyt osat vaihtuvat, kun he ovat meillä tämän viikon. Huomenna tiistaina sitten alkaa 60-vuotisjuhlat Chiangmain stadionilla. Paikalle odotellaan kuulemma noin 1000 osanottajaa. Juhlahumun laannuttua alkaakin sitten muutto ensi viikolla... Että säpinää riittää!!

Ai niin. Ja tasan vuosi sitten lähdimme Helsingistä kohti Thaimaata. Juhlan aihetta siis siinäkin.  Äkkiä on aika mennyt!

Rukouspäiviä, koulunvaihtoa ja flunssaa

Viimeviikolla Tumppi oli Bangkokissa suomalaisten lähettien rukouspäivillä. Paikalla olivat lähes kaikki Thaimaan Fida-lähetit. Kirsi oli lasten kanssa kotona Chiang Maissa. Päivät olivat olleet oikein hyvät ja virvoittavat. Ohjelmaa oli aamusta iltaruokaan asti, ja loppuaika menikin muiden lähettien kanssa jutustellessa ja kokemuksia kysellessä. Väliviikko oli myös odotettu hengähdystauko opiskelujen keskellä, vaikka lomasta ei voinutkaan puhua kummassakaan päässä...

Lapset olivat viimeistä viikkoa vanhassa koulussa Little Starsissa. Perjantaina oli viimeinen haikea päivä vanhojen rakkaiden opettajien ja ystävien joukossa. Tosin Saga ja Daniel eivät juuri haikeilta vaikuttaneet: kova into päästä uuteen kouluun!

Tänään maanantaina Daniel jo lähti uuteen, kokonaan thai-kieliseen kouluun, joka sijaitsee aivan uuden kotimme lähellä. Iloisena poika meni uusien opettajien kanssa sisälle, eikä taakseen katsonut... Sillä miehellä ei ole paljoa sopeutumisongelmia!! Saga on tämän viikon lomalla (siis kotona).

Tumppi toi tuliaisina Bangkokista kuumetaudin, nyt on kuumeessa jo viidettä päivää. Muita oireita ei juurikaan ole, kurkku vain oli kipeä ja ärhäkän punainen pari päivää. Nyt koittaa levätä ja nukkua tautia pois. Kovasti toivomme ja rukoilemme, ettei tuo tauti tarttuisi lapsiin: Tumpillakin kun kuume ollut 39:ssä asteessa ja ensi viikolla meidän on mentävä koko porukalla viisuminhakureissulle Bangkokiin. Matkoihin jo menee autolla 2 päivää (n. 10 tunnin ajo suuntaansa) ja samoin perillä pari päivää asioiden hoitoon. Saga aloittaa koulun sitten lokakuun puolessa välissä ja lokakuun 17.päivä alkaa täällä Chiang Maissa lähetyksen 60-vuotisjuhla tiistaista perjantaihin.

Juhlaviikon jälkeen alammekin tehdä muuttoa, sillä talon omistaja lupasi meille talon avaimet jo lokakuussa, kunhan remontti valmistuu. Kävimme kurkistamassa tilannetta perjantaina, ja kaikki on muuten valmista, ainoastaan verhot ja omistajan lupaamat kalusteet puuttuvat. Onneksi muuttomatka ei ole pitkä, ja sitä voi tehdä pikkuhiljaa omalla autolla. Opettajalta saamme lainaan pick-upin, jolla sitten lopuksi viemme isommat tavarat, eli lasten sängyt, kirjoituspöydät, ruokapöydän ja pari kaappia, sekä jääkaapin ja pesukoneen. Muita kalusteitahan meillä ei itsellämme vielä olekaan. Uuteen kotiin pitäisi saada hankittua pari keittiön kaappia astioiden säilytykseen, vedensuodatin sekä joitakin kattotuulettimia. Muut kalusteet tulee vuokranantajalta.

Oikein hyvää lokakuun alkua kaikille!

Kirpeitä ja kuulaita syysilmoja ihan pikkuisen kaipaillen
-kirsi-

Matkalaukut suljettu ja matka voi alkaa

Erinäisten vaiheiden jälkeen on nyt tultu siihen tilanteeseen, että matkalaukut on suljettu ja kannettu pihassa odottavaan autoon. Nyt nukumme muutaman tunnin, ja aamunkoitossa lähdemme (siis Kirsi, Tuomo ja Daniel) suunnistamaan kohti Helsinkiä  ja Saga seuraa sitten sunnuntaina perässä.

"Reissu alkaa saa, avoinna on maa.
Jännittävä seikkailu nyt meitä odottaa.
käymme matkaamaan tuntemattomaan.
Matkaeväät eivät kesken lopu milloinkaan"

Moni on meiltä kysellyt viimepäivien aikana, että miltä tuntuu.. Mutta niitä tunteita ei osaa erotella eikä sanoiksi pukea, mitä mielessä nyt liikkuu. Matkaan lähdetään kuitenkin iloisin mielin, ja Taivaallisen Isämme johdossa. Tunteet kuulemma tulevat sitten perässä...

Seuraavan kerran tuntemuksiamme kirjoittelemmekin sitten Thaimaassa - jos saamme netin toimimaan!

3 yötä lähtöön on..

Hui, kun aika kulkee nopeaan! Sagan kanssa olemme laskeneet öitä lähtöön, ja tänään niitä on enää 3!  Eli kohta alkaa olla jännät paikat edessä!

Pakkaustouhut etenee niin, että maanantaina saimme suljettua merirahtina menevät laatikot ja lähetimme pakkauslistat eteenpäin. Lauantaina Kirsi, Tuomo ja Daniel lähtevät pienellä kuorma-autolla Helsinkiin, jolla viemme nuo muuttotavarat satamaan huolitsijan varastoon odottamaan lähtöä. Saga tulee mummon ja papan ja muiden saattajien kanssa perässä sunnuntaina kentälle.

Matkalaukkuja on pakattu pikkuhiljaa myös. Tilannetta on tehnyt mielenkiintoiseksi se, että pyykinpesukoneemme hajosi viime viikolla, ja pyykit ehtivät kasaantua, ennenkuin sitä saatiin korjattua. Nyt sitten Sirpa-mummo pesee kaiket päivät pyykkiä ja yritämme saada vaatteet puhtaiksi joko mukaan tai sitten vintille pakattavaksi. Paljon menee myös kirpputorille vaatteita, varsinkin lasten vaateita.

Maanantaina äiti-lapsipiiriläiset kokoontuivat meillä viimeistä kertaa, ja järjestimme pienen "pihakirpparin":kannoimme vaatteet pihalle pressun päälle ja sieltä saivat äidit katsella omilleen sopivia vaatteita. Loput sitten vietiin omalle kirpputorille. Meillä oli oikein mukava päivä, kun Hemppa-pappa paistoi nuotiolla makkaraa ja Sirpa-mummo paistoi lettuja. Ilma oli mukavan aurinkoinen, joten pihalla juokseminen ja tarjoamiset maistuivat kaikille! Ihania muistoja lapsille näiltä viimeisiltä Suomi-päiviltä, kun kaikki ystävät olivat vielä koolla!!