Heinäkuun kuulumisia

Elämme parhaillaan heinäkuun viimeisiä päiviä. Yleensä Thaimaassa sadekausi alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta tänä vuonna vettä on saatu odottaa ympäri maata jo kaksi kuukautta. Tämä on tuonut mukanaan monenlaisia vaikeuksia: Sadekaudella istutetaan riisi, joka tarvitsee runsaasti vettä. Nyt tilanne on jo niin paha, että osassa Bangkokia ei talousvettä enää saada joka talouteen koko päivää. Farmareita on pyydetty odottamaan riisin istuttamista, jotta pelloille pumpattava vesi säästyisi talousvedeksi koteihin. Osa jo istutetuista riisisadoista on pian menetetty vedenpuutteen vuoksi. Vuoden 2011 valtavien tulvien jälkeen tämä kaikki tuntuu hullulta… Nyt siis olemme yhdessä muiden kanssa rukoilemassa: ”Anna sade Jumala.”  ChiangRaissa on satanut muutamana päivänä ja yönä, mutta ei lähellekään normaalia sadekautta. 

Lasten koulukuvioita

Lapset osallistuivat kaksi ensimmäistä viikkoa ChiangRai International Christian Schoolin (CRICS) englanninkieliselle kesäleirille. Molemmat viihtyivät, vaikka leiri olikin pääosin kielioppia ja sanastoja, eikä mitään leikkiä :P Koska pääsy tuohon pääosin lähettilapsille tarkoitettuun kouluun oli epävarma (lasten kielitason olisi pitänyt olla valmiiksi samalla tasolla kuin muilla ikäisillään, jotka puhuvat englantia äidinkielenään), päädyttiin tutustumaan myös toiseen kansainväliseen kouluun (CRIS). Saga ja Daniel tekivät kaksiosaisen kielitestin sinne, ja pääsivät hienosti sisälle! Koulu on suurempi kuin aiemmin ykkösvaihtoehtonamme ollut kristillinen koulu, ja siellä kaksikielisiin (tai meidän tapauksessamme kolmekielisiin) lapsiin suhtaudutaan aivan eri tavalla kuin ensimmäisessä koulussa. Saga hyväksyttiin luokalle seitsemän ja Daniel luokalle viisi, samoin kuin Suomessa olisivat menneet. Koulu alkaa 13.8. ja koulun alkaminen tulee olemaan melkoinen muutos meille kaikille, joten muistakaa erityisesti Sagaa ja Danielia rukouksin tämän syksyn aikana!!! 

Asuntoasiaa

Toinen iso kiitosaihe on asunnon löytyminen. Ajoimme ympäri kaupunkia etsien meille sopivaa asuntoa. Olimme jo menossa allekirjoittamaan vuokrasopimusta eräästä toisesta talosta, kun tämän kyseisen talon omistaja otti meihin yhteyttä. Näimme talon kuvat erään välitysfirman nettisivuilla, mutta ohitimme sen, koska vuokra oli puolet suurempi, kuin olimme ajatelleet meidän maksimimme olevan. Nyt tuo nainen kuitenkin lähestyi meitä kysyen, että paljonko olisimme valmiit maksamaan. Kerroimme tilanteemme, ja hän vastasi: ”tämä summa sopii”. Eli hän oli valmis vuokraamaan talon meille puolella siitä summasta, mitä nettisivulla pyydettiin! Ensin ihmettelimme, että mikä koira tähän on haudattuna.. mutta pian totesimme, että Taivaan Isällä on varaa antaa lapsilleen myös jotain extraakin! :) Allekirjoitimme vuokrasopimuksen tällä viikolla ja pääsemme muuttamaan 1.8. Talo on maaseudulla, ananas- ja maissipeltojen keskellä, vuorten välissä. 

Syksyn työkuviot ovat selkeytyneet sen verran, että Tuomolle on varattuna kolme viikon mittaista opetusta tähän alkusyksyyn, joten niiden valmisteluissa menee aikaa. Kirsi on viettänyt kampuksella aikaa pääosin ammattikoulutuksessa oleviin lao- ja burman puolelta tulleisiin tyttöihin tutustuen. Ajatuksia ja suunnitelmia on monenlaisia, joten katsotaan, mitä suunnitelmista tulee ja mitkä asiat lähtevät aukeamaan.. Muistakaa rukouksin tätäkin asiaa! 

Koululla on tällä hetkellä opiskelemassa 32 opiskelijaa raamattua. Yhteiskuva henkilökunnan kanssa otettiin viime viikolla. Tytöt edessä ja pojat seisomassa takana, henkilökunta istuu tuoleilla keskellä - myös pari valkonaamaa mukana kuvassa :)

Lidialle yhä etsitään thai-kielistä hoitopaikkaa/päiväkotia jouluun saakka, jotta hän saisi palautettua thai-kielen ennen kansainväliseen kouluun siirtymistä. Mikäli Lidian thai saadaan käynnistymään, voisi hän aloittaa samassa koulussa Sagan ja Danielin kanssa tammikuusta lähtien. 

Nyt parhaillaan olemme käymässä Bangkokissa. Pari meidän matkalaukkuamme mm täynnä työhön liittyviä kirjoja, tuli tuttavaperheen mukana Suomesta pari viikkoa meidän perässä. Samoin meillä on ollut tavaroita ja kirjoja säilössä Bangkokissa raamattukoululla. Olemme saaneet tavata täällä ystäviä ja viime työkauden työtovereita ja lähtiessä pakkaamme auton täyteen tavaraa. Tokihan 12h ajomatka on pitkä, mutta yllättävän hienosti lapset sen jaksavat! Kun koulu alkaa elokuun puolessavälissä, on matkustelu sen jälkeen perheellä hankalaa, joten reissu osui hyvään saumaan. 

Matka ja ensimmäisen viikon tapahtumia

Matkamme seuraavat etapit suoritettiin lentokoneella. Kentällä saattamassa oli sukulaisia ja kannattajista Thaisolun Hannu Hietanen. Haikeat hyvästit jätettiin melko nopeasti, osittain rutiinilla osittain siksi, ettei kukaan halunnut itkeä.

Lähdimme sunnuntaina klo 18 jälkeen Helsingistä Istanbuliin, jossa odotimme koneen vaihtoa kolmisen tuntia. Tässä vaiheessa väsymys alkoi hieman painaa, sillä edelliset yöt oli menty melko vähillä unilla. Lento Istanbulista Bangkokiin oli todella hyvällä koneella vaikkakin lähtö jostain syystä venyi reilulla tunnilla. Tilaa oli riittävästi ja ruoka oli tavallista lentokoneruokaa parempaa. Osa meistä nukkui enemmän, osa vähemmän - kukaan tuskin tapeeksi.

Bangkokissa meillä oli useamman tunnin vaihto ja jouduimme tekemään myös maahantulomuodollisuudet sekä ottamaan laukut ulos. Viimeiselle lennolle tehtiin uusi check-in. Pää oli melko pyörällä, mutta paljon tuttuakin oli. Lidia muun muassa oli totuttuun tapaan useamman matkalaisen kanssa valokuvassa jne. Yksi kummallisemmista tapahtumista oli, kun Kirsi ja Saga kävivät hakemassa kahvit kentän Starbucks- kahvilasta. Myyjä alkoi jutella Kirsille kuin vanhalle kaverille. Hän muisti, milloin olimme viimeksi käyneet ja missä asuneet taipaleemme aikana. Bangkokin lentokentän läpi kulkee vuosittain miljoonia ihmisiä ja Starbucksissakin käy päivittäin satoja ja tuhansia asiakkaita, joten uskomattomalta tuntuu, että vuoden poissaolon jälkeen voi jäädä tuollaisessa paikassa jollekin mieleen.

Viimeinen lento Chiang Raihin oli vain reilun tunnin mittainen. Kenttä on pieni, joten pääsimme nopeasti ulos kaikkien kapsäkkiemme kanssa. Meitä oli vastassa pastori Suraphongin vaimo Gemma ja heidän kaksi lastaan. Gemma vei toisella autolla laukut suoraan raamattukoululle ja me toisella autolla pikkukaupan ja aamupalatarvikkeiden kautta myös majapaikkaan.

Pääsimme asumaan Indochina- raamattukoulun vierailevien opettajien asuntoon, jossa on kaksi makuuhuonetta ja oleskeluhuone sekä pieni keittiönurkkaus, WC ja suihku. Tässä mahdumme asustelemaan siihen saakka, kunnes löydämme kodin.

Ensimmäisiä asioita hoidettavana kodin etsimisen lisäksi on lasten kouluasioiden järjesteleminen.
ChiangRaissa on kaksi kansainvälistä koulua, joissa molemmissa on omat hyvät puolensa kuin myös heikkoutensa. Lapset tekivät ensimmäisen koulun kielikokeen torstaina, ja toisen koulun kielitesti on edessä ensi viikolla. Koulunkäynti englanniksi on molemmille lapsille uusi asia, ja aiheuttaa stressiä ja jännitystä, joten teette hyvin, jos muistatte erityisesti tätä asiaa! Uskomme, että juuri Sagalle ja Danielille oikean koulun ovi aukeaa!

Molemmat lapset osallistuvat nyt seuraavien kahden viikon ajan toisen koulun English Camp- leirille, jossa pääsevät hieman käyttämään englantia ennen koulun alkua.

Tänään lähdemme katsomaan paria taloa, mitä meille on tarjottu. Sopivan kodin löytyminen on toinen iso asia, mikä tulee vaikuttamaan koko perheen viihtymiseen. Eli muistakaa myös tätä asiaa!

Nyt elämme lauantaita. Tuomolle tuli juuri puhelu, jossa pastori ja raamattukoulun johtaja Suraphong kysyi, josko Tuomo voisikin opettaa ensimmäisen oppiaineen jo ensi viikolla tiistaista alkaen! :) Eli vauhdikkaasti alkaa arki, ja juuri tällaisilla aasialaisilla varotusajoilla :)
Raamattukoululla opiskelee tällä hetkellä 32 oppilasta kolmella eri vuosikurssilla, ja ensi viikolla on Tuomolle kolmosluokkalaisten Missiologian kurssi. Tämä on aihe, jota Tuomo on opettanut nyt kahtena vuonna peräkkäin Indonesiassa, joten materiaali on valmiina. Siellä opetuskieli on ollut Englanti, nyt ”vaan” siis kieli vaihtuu. Muistakaa myös ensi viikon opetusta! Tämä tarkoittaa Kirsille sitä, että auton rattiin on hypättävä samantien, että lasten koulukuljetukset saa hoidettua. No, eipähän jää sekään asia roikkumaan :)

Chiang Raita ympäröivät vuoret...

Kohta omaan kotiin

Viimeksi kirjoittelinkin asunnoista, joita katselimme. Päädyimme sitten taloon, joka sijaitsee samalla kylällä Arton ja Kristiinan kanssa. Maksoimme viikko sitten "takuusumman" asunnosta, ja vuokraemäntä aloitti remontin talossa. Joka päivä olemme käyneet kurkkimassa, kuinka tilanne etenee, ja vihdoin eilen aloittivat kantamaan kalusteita sisään.

Tänään oli sitten varsin mukava päivä, nimittäin aamulla vuokraemäntä tuli miehensä kanssa koputtelemaan Arton ja Kristiinan ovelle vuokrasopimusten kanssa... Luettiin yhdessä tekstiä, ja sitten lähdettiin talolle tarkastamaan yhdessä kuntoa, kalusteita ym. Oikein mukavalta näytti! Pari pientä juttua jäi tehtäväksi, ja huomenna tulee viimeinen huoltomies tarkistamaan ilmastointilaitteiden kunnon. Avaimet saimme jo käteemme, ja ensimmäisen kuukauden vuokra on maksettu! Pian siis pääsemme muuttamaan omaan kotiin.

Kalusteet kuuluvat vuokraan, ainoastaan jääkaapin, pesukoneen ja hellan (sekä tietysti muut käyttöesineet ) joudumme ostamaan itse. Tumppi lähti äsken Arton kanssa ostamaan jääkaappia, kun läheisessä marketissa olimme nähneet hyvän tarjouksen. Isompi homma onkin kohtuuhintaisen hellan löytämisessä, missä olisi sähköllä toimiva uuni.. Thailaiset kun eivät käytä uunia, kaikki tehdään kaasuliedellä, joten hintatasokin on sähköuuneissa "länsimaisempi"..

Asuntoa etsimässä

Tervehdys taas, pitkästä aikaa.. Päivät kuluvat niin vauhdikkaasti, ettei tahdo itse perässä pysyä! Väsymys myös tahtoo yhä vaivata, joten kun lapset illalla saa nukahtamaan klo 21-22 välillä, nukahdamme itse myös saman tien. Tämä tietokoneen vieressä vietetty aika on siis aika minimissä. Eli kaikki te, jotka yhäkin odotatte vastausta kirjoittamiinne sähköposteihin, pyydän kärsivällisyyttä... Vastailen kyllä sitä mukaa, kun vain ehdin!

Taisin aiemmin kirjoittaa, että tämän viikon piti olla lepoviikko, kun Arto ja Kristiina lähtivät työmatkalle, mutta toisin kävi... Tumppi vei heidät lentokentälle maanantaina, joten meille jäi heidän autonsa käyttöön. (Ajaminen alkaa ainakin takapenkkiläisten mielestä sujua jo oikein hyvin, vaikka liikenne onkin vasemmanpuoleinen ja aikalailla kaaoottista suomalaisen silmin katsottuna!) Sitten keskiviikkona ajattelimme mennä lasten kanssa käymään Chiang Main eläintarhassa, kun Klarin Mariaana soitti. Hän halusi auttaa meitä asunnon etsinnässä ja lupasi soittaa muutamaan paikkaan, joissa tarvittiin thai-kielen taitajaa. Niinpä siis lähdettiin saman tien katsomaan tällä samalla kylällä olevaa vuokra-asuntoa. Myöhemmin päivällä kävimme katsomassa vielä 3 muuta paikkaa. Kovin on erilaisia ja eritasoisia paikkoja tarjolla. Meillä on tietty kiinteä summa, jonka olimme ajatelleet maksavamme vuokraa, ja näissä kaikissa vuokra oli sama. Yksi oli vanha, mutta kalustettu, toinen oli aivan uusi, mutta ilman kalusteita. Ja sitten jotain siltä väliltä..

Sitten alkoi kova miettiminen, mikä olisi hyvä meille.. Laitoimme paperille kunkin paikan plussat ja miinukset, ja jokaisesta löytyi molempia... Yksi oli sijainniltaan hyvä, toinen kooltaan... Sitten jo päätimme nukkua yön yli, kun tuntui, ettei päätöstä osaa tehdä!

Tämän torstai-päivän sitten vielä pohdimme ääneen tuntemuksiamme ja aloimme päätyä samaan vaihtoehtoon. Nyt on vuokraemännän kanssa sovittu tapaaminen huomisaamuksi, ja siellä vielä sovitaan asioista.

Mikäli tämä asia nyt etenee ja päädymme vuokraamaan tämän talon, muuttamaan pääsisimme kuitenkin vasta muutaman viikon kuluttua, sillä edellisten asukkaiden jäljiltä on tehtävä remonttia, jotka vuokraemäntä siis teettää. Mutta näistä ja muista asioista lisää huomisen jälkeen!