Näytetään tekstit, joissa on tunniste vieraita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vieraita. Näytä kaikki tekstit

29.1.16

Lähetysseminaari ChiangRaissa


Tammikuun päätteeksi olimme järjestämässä Fidan ja Thaimaan Full Gospel-seurakuntien kanssa yhteistä lähetystyöseminaaria täällä IndoChina-raamattukoululla. Opettajaksi saapui Arto Hämäläinen Suomesta. Thaimaan helluntailiike on  jo 70 vuotta vanha, mutta lähetystyö on vielä aivan lapsenkengissä. Arto Hämäläisen kirja ”Kuinka aloittaa lähetystyö uusissa maissa” on käännetty viime vuonna thaiksi ja oli siis sisällöltään oikein hyvä tänne. 


Paikalla oli meidän omien opiskelijoiden lisäksi johtavat pastorit Thaimaasta sekä muutamia pastoreita naapurimaista, yhteensä 80 henkeä. 


Tuomo opetti myöskin Arton pyynnöstä yhden kappaleen kirjasta, ja Kirsillä oli jälleen Jippii-piste pystyssä. Palaute oli hyvää ja uskomme, että Jumala saa tehdä työtään sydämissä. Lähetystyötä vastaanottavasta maasta lähettäväksi maaksi, se on rukouksemme!


Viikko oli kylmin meidän Thaimaassa oloaikana.. Kiinasta saapui omituinen talvisää: Vettä satoi ja lämpötila laski 8 asteeseen. Meillä kotona sisälämpötila putosi koko viikoksi +13 asteeseen. Täällä talot ei siis ole eristettyjä, eikä minkäänlaisia lämmityslaitteita ole. Kaikki olemassa olevat vaatteet laitettiin yöksi päälle, ja kaikki peitot päälle. Nukuimme koko perhe yhdessä makuuhuoneessa, että saimme hieman lämpötilaa nousemaan. Seminaarin osanottajat olivat pukeutuneet myös paksuihin talvivaatteisiin pipoineen ja toppatakkeineen.

Loppuun vielä raamattukoulun lao-oppilaiden esittämästä laulusta pätkä:


22.1.16

Vuodenvaihdetta sekä talvipäivät Nakhonthaista

Joulu ja vuodenvaihde 

Uusi vuosi on jälleen alkanut ja kohtahan tuo tammikuukin alkaa olla jo loppupuolella!
Joulun aikaan oli paljon erilaisia joulujuhlia, viimeisimmässä olimme mukana 25.12. Omaan jouluun pääsimme rauhoittumaan tuon jälkeen. Lapsilla oli kansainvälisestä koulusta kolmen viikon loma, josta ensimmäinen viikko meni joulujuhlissa kiertäessä ja kotona joulua valmistellessa.
26.12. saimme viikoksi kolme suomalaista ystäväämme Bangkokista viettämään joulua ja uutta vuotta meidän kanssamme. Viikon aikana nautimme suomalaisista jouluherkuista, kiersimme kahvi- ja teevuorilla, ja vietimme aikaa ystävien kanssa.

Akha-heimon pukuja ja perinteinen esitys teejuhlilla


Talvipäivät  Nakhonthaissa

Viime viikolla ajelimme 6 tunnin matkan Phitsanulokin lääniin, Nakhonthain "kylään" Full Gospel Churches of Thailandin pastoreiden ja seurakuntien työntekijöiden talvipäiville. Samalla aloitettiin herätyksen 70 v-juhlavuosi, sillä vuonna 1946 ensimmäinen helluntailähetti Verner Raassina saapui Thaimaahan. Nyt ei siis juhlita ainoastaan suomalaisen lähetystyön 70 vuotta Thaimaassa, vaan Verner Raassina oli ensimmäinen helluntailähetti, ja vasta heidän jälkeensä ovat muiden maiden helluntailiikkeet saapuneet lähetteineen Thaimaahan.

Tiistaina lähdimme kotoa aamukuuden jälkeen. Veimme ensin isommat lapset kouluun ChiangRain keskustaan, he jäivät kotikulmille thailaisten ystäviemme "huomaan". Kirsi, Tuomo ja Lidia siis matkasivat Nakhonthainin kolmestaan tuon 6h matkan.
Perille päästyämme aloitimme ensin Fida-lähettien kenttäkokouksella, kun suurin osa maassa olevista läheteistä oli paikalla. Tällä hetkellä pohjoisimpien ja eteläisimpien Fida-lähettien välimatka on reilut 1600 km, joten kovin usein emme kaikki pääse paikalle, vaikka kuinka yrittäisimme.

Avajaistilaisuus

Varsinainen avajaisjuhla pidettiin tiistai-iltana kristillisen koulun kentällä, jossa on suuri lava erilaisia esityksiä varten. Kentälle oli katettu "kiinalaiset pöydät" juhlakansalle. 8 hengen pyöreissä pöydissä nautittiin erilaisia ruokalajeja, ja taustalla nuoret esittivät lauluja.


Ruokailun jälkeen aloitettiin varsinainen juhlaohjelma. Alunperin paikalle oli kutsuttu juhlapuhujaksi Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola, mutta hän joutui perumaan tulonsa sairastumisen vuoksi. Juhlapuheen piti hänen puolestaan Jarmo Saarni. Jarmo myös toi oman lähettäjäseurakuntansa, Uuraisten tervehdyksenä Uuraisten kunnan vaakunan. Ja sehän oli toki myös Kirsille tuttu lapsuudesta ja nuoruudesta, kun hän perheineen asui Uuraisilla seitsemän vuotta. Juuri noihin samoihin aikoihin myös Saarnit lähtivät ensimmäisen kerran Thaimaahan vuonna 1989, ja sieltä on Kirsin lähetystaival ja rakkaus Thaimaata kohtaan myös lähtöisin. :)



FGCT:n Työntekijäpäivät




Varsinaiset työntekijäpäivät alkoivat keskiviikkoaamuna koulun yhteydessä olevassa salissa. Ensimmäiselle päivälle oli varattu Harri Hakolalle aikaa opettaa ja kertoa Fidan työstä koko aamupäivä, mutta koska hänen tulonsa peruuntui aivan viimehetkillä, jaettiin nuo "Fidan" tunnit muutamille lähettien terveisille. Aamun aloitti Tuomo, joka kertoi pari vuotta sitten näillä samaisilla päivillä keräämiensä kyselytutkimuksen tuloksista. Tutkimuksesta kävi ilmi, että noin 60% vastaajista oli melko vahva helluntai-identiteetti, mutta iso osa oli myös niitä, joilla oli epävarmuutta Pyhän Hengen kasteesta. Tutkimuksessa raamattukoulutus nousi selvästi helluntai-identiteettiä vahvistavaksi tekijäksi, joten tässäkin mielessä raamattukoulutukseen panostaminen on ensiarvoisen tärkeää. Pohdittavaksi herätysliikkeelle Tuomo jätti ajatuksen: Mitä teemme tulevalle sukupolvelle? Kuinka huolehdimme heidän raamattukoulutuksestaan ja kuinka pidämme huolta siitä, että myös he saavat kokea Pyhän Hengen kasteen?



Jippii Thailand etenee!




Tauon jälkeen jatkoi Kirsi ja kertoi meneillään olevasta Jippii-käännöstyöstä. Onneksi olimme juuri edellisellä viikolla saaneet valmiiksi Jippii-työn esittely-power pointin thai-käännöksen, joten materiaalia oli valmiina kun pyyntö työn esittelyyn tuli. Olimme myös painattaneet info-lappusia sekä Jippii-thai-mainoksen. Edellisenä iltana kirjoitin yhden thaiksi käännetyn Jippii-laulun sanat demolevyltä ja pikaisesti opettelimme Lidian kanssa sanat (sävel olikin jo tuttu :) ja keksimme helpon koreografian. Lidia reippaana tyttönä veti Suomesta tuodun Jippii-paidan päälle ja nousi lavalle auttamaan äitiä hädässä! Ja hienosti sujui! Lidia oli kyllä valtava hitti, ja sai paljon palautetta pastoreilta ja työntekijöiltä reippaasta esityksestään. Niin siis laulatimme ja leikitimme historian ensimmäisen thai-kielisen Jippii-laulun Pieni sydän. Yleisö lähti myös mukaan ja esityksen jälkeen salin takaosassa olevalla Jippii- pisteellä kävi mukava kuhina!




Muistakaa käännöstyötä rukouksin! Äänite valmistuu tämän vuoden aikana, parhaillaan käännetään lauluja, ja yritetään saada niistä mahdollisimman hyvin thailaisten lasten suuhun sopivia.

Muuten päivien sisältöön kuului herätysliikkeen yhteisiä asioita, keskustelua, kokouksia jne.
Työntekijäpäivät jatkuivat perjantaihin saakka, mutta me palasimme kotiin jo torstai-iltana isojen lasten  luokse.

30.3.11

Maaliskuun kuulumisia - rukouskirje



Tervehdys Kaakkois-Aasiasta. Olemme kuulleet ja lukeneet Suomen ennätyksellisistä lumitilanteista ja paukkupakkasista, sekä muutenkin vaihtelevista säätiloista. Täällä olemme myöskin eläneet keskellä hyvin hämmentäviä säiden vaihteluita. Ensinnäkin ns. ”talvijakso” oli täällä yllättävän pitkä ja mukavan viileä aivan helmikuun puolelle asti. Sitten tuli muutama kuuman kuuma viikko, lämpötilat +32-35 astetta varjossa ja ajattelimme, että olemme matkalla kuumaa aikaa, joka yleensä sijoittuu maalis-toukokuulle. Välillä tuli rankkasateita. Sitten yhtä äkkiä lämpötila romahti täällä Bangkokissakin alle +18 asteen, muualla maassa vielä paljon alemmas- kuulimme uutisia, joiden mukaan pääskyjä tippui kesken lennon paleltuneena maahan, samoin 50 lehmää kuoli kylmään! Ja tämä kaikki maaliskuun puolessa välissä. Sitten yhtäkkiä lämpötila pomppasi taas yli kolmenkymmenen ja alkoi sataa.. Tuota sadetta ja ukkosmyrskyjä seurasi jälleen kylmä jakso, ja nyt taas kolme päivää on paleltu. Danielilla oli aamulla kouluun lähtiessä kaksi takkiakin päällekäin. 


 

Tämä helmi-maaliskuun aika on jälleen ollut monenkirjavaa touhua täynnä. Erilaiseksi arjen teki myös vieraita Suomesta. Ensin saimme pitää Kirsin ystävää Tainaa Jyväskylästä luonamme, ja sen jälkeen tuli vielä Tuomon ystävä Jussi Helsingistä muutamaksi päiväksi seuraamaan työtämme. Oli oikein virkistävää ja mukavaa saada ystäviä käymään! 



 

22.-23.2. Tuomo oli vierailemassa Traatin läänissä, vajaan 350 km:n ja reilun 4h ajomatkan päässä Bangkokista. Pienessä n.50-60 jäsenen seurakunnassa olivat vastuunkantajat yhdessä päättäneet, että haluavat kehittää itseään Raamattua opiskelemalla, ja niin heitä oli koolla 11 innokasta henkilöä. Tuomo kävi pitämässä heille alkuinfon, kuinka edetä, mitä opiskella jne. Joukko oli todella innostunutta ja motivoitunutta oppimaan yhdessä pastorinsa johdolla Raamattua. Nuo ihmiset vilpittömällä halullaan tuntea enemmän Jumalan Sanaa saivat olla myös rohkaisuna Tuomolle hänen työssään.


Tuomon viimeinen opetusviikko Raamattukoululla oli samalla opiskelijoiden viimeinen viikko ennen kesälomaa. Työntekijät jatkavat töitä koko kesäloman ajan valmistellen tulevaa kautta ja toukokuun lopussa alkavaa uutta lukukautta. 





 Raamattukoulun lukuvuosi loppui siis 11.3. ja sen jälkeen lähdimme opiskelijoiden kanssa leirille Chonburissa sijaitsevalle pienelle Ko Sichangin saarelle kolmeksi päiväksi. Saarella oleva pieni seurakunta majoitti opiskelijat - tytöt nukkuivat seurakunnan kokoussalissa ja pojat ulkona teltoissa.


Työntekijät nukkuivat pienessä resortissa parin kilometrin päässä. Ohjelmassa oli kokouksia, rentoa yhdessäoloa, rukousta ja ylistystä - ja viimeisenä iltana jäähyväisiä. Lähtiväthän neljännen vuosikurssin oppilaat ”kukin omaan kaupunkiinsa”, pääosin omien seurakuntiensa pariin. Joillakin on edessä vielä opintoihin kuuluva harjoittelujakso seurakunnassa, mutta harjoittelun tehneillä alkoi töiden etsintä. Viimeisessä kokouksessa jokaisella paikallaolijalla oli mahdollisuus musiikin soidessa kiertää salissa toisten luona, kertomassa kiitoksia, pyytämässä anteeksi, tai rohkaisemassa toisia - miten itse sydämessään koki. Tilanne oli herkkä, eikä kyyneleiltäkään säästytty.. 



  
Viime viikolla oli Thaimaan helluntailiikkeen hallituksen ja Raamattukoulun hallituksen yhteiset päivät, ja kokouksia ja palavereita oli aamusta iltamyöhään. Palavereissa on käsitelty Raamattukoulun tulevaisuutta, haasteita ym. Monenlaisia haasteita työssä onkin! Tämän kuun lopussa kaksi työntekijää, pariskunta Manop ja Mäm lähtevät työhön kotialueelleen Pohjois-Thaimaahan, joten henkilökuntaan tulee jälleen vajausta. Muistakaa rukouksin, että heidän paikalleen voisi löytyä juuri se oikea henkilö!
 

Yksi iso rukousaihe jälleen on Kirsin ja lasten viisumiongelmat, joihin ei ole vielä löytynyt ratkaisua. Huhtikuun 25 pv Kirsin viisumi menee jälleen vanhaksi, joten tiedossa on matka Laosiin, josta on saatavilla jälleen 3kk viisumi. Lasten tilanne on vieläkin kinkkisempi... Muutama päivä sitten kuulimme mahdollisuudesta, että Kirsille voisi  yrittää hakea vapaaehtoistyöntekijän työlupaa, jonka jälkeen sitä kautta voisi mahdollisesti saada myös vuoden viisumin. Kukaan ei ole aiemmin tuota kautta yrittänyt, joten Kirsi olisi ikäänkuin ”koekaniini”. Tuon hakemuksen ei tarvitsisi mennä uskontoministeriön kautta, jossa on yli puolen vuoden mittaiset hakemusjonot. Todennäköisesti asia ei etene valmiiksi asti ennen 25.4. joten Kirsin tarvinnee joka tapauksessa poistua maasta tuolloin.. Muistakaa asiaa rukouksin!!! Asia on sekä henkisesti että taloudellisesti haastava. 





Lasten koulu on mennyt hyvin, Dani on oppinut hienosti lukemaan, ja Saga loistaa matematiikassa. Saga pitää lukemisesta, ja kaikki vapaa-aika kuluu ”nenä kiinni kirjassa”. Olemme iloisia suomalaiskoulun kirjastosta, johon on vuosien varrella kerääntynyt paljon suomenkielisiä kirjoja.



Saga käy yhä kerran viikossa pianotunneilla ja Daniel rumputunneilla, Masa-opettaja opettaa lapsia soittamaan koulun jälkeen. Valitettavasti Masa ja Sofia joutuvat palaamaan Suomeen kevätlukukauden päätyttyä, vaikka mielellämme olisimme pitäneet heitä täällä vielä täällä pidempäänkin. Sekä Korpeloilla että meidän lapsilla on edessään siis jälleen uudet kuviot. 


 

Lidia on jo ehtinyt 5 kuukauden ikään, on touhukas ja iloinen neiti. Kaikki on mennyt hyvin vauvan kanssa. Viime viikolla Lidia oli ensimmäistä kertaa kuumeessa, mutta selvisi onneksi vähällä. Muistakaa jälleen erityisesti lapsia ja Lidiaa rukouksin, että pysyisivät terveenä.



 

PS. Sunnuntaina Suomi siirtyi kesäaikaan, ja aikaero Thaimaahan lyheni 4 tuntiin

27.10.08

Bangkok, 3v:n rajapyykki ja vieraita Suomesta

Bangkok yläviistosta

Thaimaassa olomme kolmevuotissynttärit on takana - ja sen kunniaksi olimme Bangkokissa viisuminhakureissussa ja jälleen on uusi vuoden viisumi taskussa. Sen lisäksi saimme pitää Helsingin mummua ja vaaria luonamme kaksi viikkoa.

Viisuminhakureissulla Bangkokissa saimme tavata jälleen ystäviä ja lähettitovereita. Ensimmäiset päivät asuimme raamattukoululla, ja "niillä kulmilla" tapaakin mukavasti muita suomalaisia. Tämän kertainen "bonus" oli se, että samaan aikaan siellä oli myös kaksi "yksikköä" Bangladeshista, Adamsit ja Kuosmaset, joiden kanssa olimme yhtä aikaa lähetyslinjalla. Mm. "Naisten sauna" suomikoulun kattotasanteella ja China Townin toriretki Riian kanssa olivat Kirsin tämän syksyisiä huippuhetkiä ;) Samalla reissulla Saga pääsi yökylään ystävälleen Janetelle, ja Dani sai touhuilla Nooan kanssa ThaiSuKon isolla pihamaalla... Oikein mukava viikonloppu niillä kulmilla!

Saga, Nanu, Dani, Nooa ja ThaiSuKon koirat


Nooan ja Danin lähtöhalaus

Sitten siirryimme keskustaan Bangkok Christian Guest Houseen muutamaksi päiväksi. Siitä oli lyhyt matka mm. immigrationiin, josta haimme uudet viisumit. Tänä vuonna selvisimme virastossa reilun kahden tunnin odottamisella. Samalla kävimme hakemassa viralliset kielikokeen todistukset - olipas juhlallista lukea paperia, jota varten viime syksynä vielä pakerrettiin hiki hatussa! Tuon paperin haku oli pidempi prosessi, sillä Bangkokin mielenosoitusten vuoksi tuolla alueella monia katuja oli suljettu, ja taksi joutui pujottelemaan kiertoteitä ruuhkissa.

Kielikoepaikan portilta

Samalla viikolla myös mummu ja vaari tulivat Suomesta käymään. Haimme heidät lentokentältä -joka alkaa olla tuttu paikka myös lapsille.. aina on joku joko tulossa tai menossa... Saga ja Dani odottaa kentällä aidan takana, joko näkyy mummua ja vaaria


Kävimme mummun ja vaarin kanssa mm. syömässä Thaimaan korkeimmassa rakennuksessa, josta olikin hulppeat näköalat yli Bangkokin! Bangkokin kiemuraisia teitä monessa kerroksessa

Saga ja kaupunkimaisema kännykameralla kuvattuna..


Lavataksin kyydissä

Kaksi viikkoa kuluivat todella nopeasti ja eilen illalla saattelimme heidät jo kotimatkalle Ubonin lentokentällä. Mukava on saada vieraita käymään, mutta lentokenttäjäähyväiset on aina yhtä kurjia, kun tietää, että seuraavaan tapaamiseen on pitkä aika.

Kiva, kun kävitte, vaari ja mummu!!

3.9.08

Vieraita Laosista



Viime viikonloppuna saimme vieraaksemme Huttuset (Jaska ja Johanna, sekä lapset Camilla ja Daniel) Laosista.

Oli mahtava viettää viikonloppua toisen suomalaisen "lapsellisen" perheen kanssa! Jutut luistivat ja leikit sujuivat, niin lapsilla kuin aikuisillakin!
. Lauantaina vietimme myös Camillan 3-vuotis minisynttäreitä minikakun kera

Rattanaburin keskustassa voi törmätä vaikka norsuun iltakävelyllä :)

Sunnuntaina kokouksessa meitä odottikin mukava yllätys: paikalla oli yhteensä 16 ihmistä, vaikka yksi vakituinen kävijä puuttui! Yleensä vietämme sunnuntain kokousta alle 10 hengen porukalla, joten olimme iloisia! Phat piti oikein hyvän ja selkeän saarnan kristinuskon perusasioista, ja opetuksesta tuli kiitosta myös ensimmäistä kertaa paikallaolevilta! Muistakaa yhäkin rukouksin tätä seurakuntaa ja koko Rattanaburin kaupunkia!

Vettä on tänään satanut pitkästä aikaa oikein urakalla. Kun palasimme kauppareissulta Surinista puoli neljän maissa, oli koko kaupunki märkänä. Ukkonen jyrisi ja salamoi nelisen tuntia. Nyt ukkonen on ohi, mutta vettä sataa yhä. Sade saa myös monet mahallaan liikkuvat pois koloistaan. Tässä yksi muhkea otus, joka löytyi talon edestä. (valokuvaajan piti olla nopeasti paikalla, ennenkuin joku paikallinen ehtii viedä sen herkkupalakseen;)

2.9.08

Reissuelämää ja ikimuistoinen kotiinpaluu


Blogi on viettänyt hiljaiseloa, sillä olimme poissa kotoa melkein 2 viikkoa. Niinkuin edellisessa postauksessa kerroin, tuli Tumpin ystävä Jussi Suomesta tutustumaan elämäämme ja ympäristöön Thaimaassa.

Vierailulla erään seurakuntalaisen kodissa.

Ensin olimme täällä Rattanaburissa, ja sitten suuntasimme 700 km;n päähän rannalle muutamaksi päiväksi.


Hieman pitää olla seikkailumieltä mukana.. Tässä seikkailulla "lepakkoluolassa"



Luolaseikkailusta hengissä selvinnyt, hikinen perhe...

Matkalla sitten sattuu ja tapahtuu.. Tällä kertaa Dani kompastui housuihinsa ja kaatui naamalleen kaakelilattialle.. Etuhammas vääntyi, ja sitten lähdettiin taas etsimään lähintä sairaalaa, jonne uskaltaisi mennä.

Rannalta siirryimme Bangkokiin, jossa kävimme mm. tutustumassa pääkaupungin erääseen eläintarhaan.
Saga poseeraa matelija-luolan edustalla
Dani sai tästä lasin takana olevasta liskosta kaverin :)

Jussi ja Dani sekä vedestä rannalle noussut lisko

Jussi lähti paluumatkalle Suomeen. Me jäimme vielä odottamaan Miiaa, joka tuli Suomesta tänne Thaimaahan aloittelemaan kielenopiskeluita. Tumppi hoiti työjuttuja, paperiasioita ja kävi keskusteluja Raamattukoululla rehtori Pratumin, sekä muiden opettajien kanssa. Joitakin suomalaisiakin ehdimme nähdä, ja käydä pikaisesti ThaiSuKolla (Suomalainen koulu) syömässä Oonin laittamaa huippuruokaa ja käydä samalla vaihtamassa koulun kirjastosta uusia kirjoja niin lapsille kuin äidillekin. Danin 5 päivää aiemmin saama "rautaviritys" sai kokea uuden kolhun, joten tällä kertaa etsimään hammaslääkäriä Bangkokissa. Joka sairaalassa kävijälle tehdään henk.koht. sairaalakortti. Danilla näitä alkaa olla kerättynä jo aikamoinen kasa, joka saa äidin rahapussin pullistelemaan hassusti. ;)

Lentokentällä Miiaa odottaessa törmäsimme Pekingin Olympialaisista palaavia
urheilijoita odottaviin kaunokaisiin. Saga pääsi kuvaan parin tytön kanssa.

Miian saimme mukaamme lentokentältä, ja sitten aloitimme kotimatkan. Miia jäi Seijan luokse 30km:n päähän Chompraan, ja me pääsimme vihdoin pitkän reissun jälkeen kotiin.

Kotona odotti pari "ei-niin-kivaa" yllätystä, kun koira oli saanut itseensä "hot-spotin" eli märkivän ihotulehduksen ja jostain oli takapihalle ilmaantunut kuollut kana... Nämä saattavat olla hyvinkin yhteydessä toisiinsa. Mindi-koiramme ei suostunut kertomaan, miten kana oli pihaamme joutunut, ja oliko se ollut elossa pihaan tullessaan.. Tarkkaa ajankohtaa kanan ilmaantumiselle ei voi sanoa, mutta +35 asteen lämpötila ja nopeasti raadon löytäneet ötökät olivat tehneet kanasta ns. selvää.. Ihmettelimme yöllä kotiuduttuamme hajua alakerrassa, ja etsimme talon sisältä joka paikasta raatoa. Aamun valjettua hajun syy sitten selvisi takapihalta, keittiön ikkunan alta... yäk! Onneksi urhea mieheni hoiti raadon pois pihasta ja koiran eläinlääkäriin. Kotonakin koiran hoito olisi saattanut onnistua, jos koiramme sattuisi olemaan jotain rauhallisempaa rotua... Mutta Mindin ikiliikkujan luonnetta ei meinannut edes eläinlääkärin rauhoittava piikki taltuttaa! Kun koira vihdoin rauhottui eläinlääkärin pöydälle, oli haavat helppo puhdistaa ja lääkitä, kun karvat sai ajettua pois.
Kotiin palasi hyvin nolon näköinen, horjuen kävelevä koira "lampunvarjostin" päässä. :) Kotona lääkitys jatkui viikon verran ja nyt haavat ovat parantuneet tosi hienosti, joten lampustakin päästiin eroon :)

5.8.08

Enkelit töissä

Tämän kertainen kirjoitus on kiitos teille kaikille esirukoilijoillemme, jotka olette muistaneet meitä. Eilen saimme tuntea sen, kuinka järkyttävä hetki muuttui helpotuksen huokaukseksi, ja saimme todeta, että Jumala ja Hänen enkelvartionsa kulkevat meidän mukanamme - myös liikenteen vaaroissa.

Eilen maanantaina meillä oli reissu "täältä vielä enemmän itään", Ubon Ratcathaniin, sillä Tumpin ystävä Jussi oli tulossa meille kyläilemään, ja hänen lentokoneensa laskeutuisi Ubonin kentälle. Matkaa meiltä Uboniin on noin 120 km, mutta teiden kunnosta johtuen matkaan varataan pari tuntia aikaa. Jussin koneen piti laskeutua klo 14.30, joten lähdimme matkaan kotoa kymmenen maissa, että ehtisimme tutustua kaupunkiin ja tehdä ruokaostokset ennen Jussin saapumista. Siten ehtisimme kotiin vielä valoisalla.

Reilun tunnin matkattuamme tulimme kohtaan, jossa junanrata ylittää tien. Puomit laskeutuivat, ja odotimme junan. Heti junanradan jälkeen on jyrkkä, 90 asteen mutka.
junanradan ylityskohta, edessä mutka

Ollessamme mutkassa, vastaan tuli todella kovaa, n. puoli metriä meidän kaistaa moottoripyörä. Tumppi teki nopean väistöliikkeen vasemmalle välttäen näin nokkakolarin, ja moottoripyörä iskeytyi ensin kuskinpuoleiseen eturenkaaseen, kylkeen ja takarenkaaseen rikkoen takarenkaan. Rysäys oli kamala, ja näimme mopon kuskeineen keskellä tietä takanamme. Se oli sinkoutunut törmäyksen voimasta toiselle kaistalle. Sydän kylmänä odotimme, liikahtaako mies.

Miehellä oli onneksi kypärä päässään, ja kohta näimme käden liikahtavan, ja jonkun auttavan miestä pystyyn tien laitaan. Aasialaiset saattavat olla joissain asioissa hitaita, mutta ennenkuin Tumppi oli saanut auton pysähtymään tien laitaan ja itse ehtinyt autosta ulos, oli paikalla jo pari miestä ohjaamassa autoja ohi tilanteen, yksi pillin ja radiopuhelimen kanssa (ilmeisesti junakopin vahti, sillä täällä puomit lasketaan manuaalisesti).

Poliisit ovat saapuneet ja mies noussut pystyyn. Mopo vielä siinä paikalla, mihin se sinkoutui

Radiopuhelimen kanssa oleva mies paljastui poliisiksi, joten hänen kutsumanaan poliisit olivat kahdella autolla todella nopeasti paikalla. He haastattelivat kuskia, ja toimittivat tämän sairaalaan tutkimuksiin. Meidän tehtävä oli soittaa ekana vakuutusyhtiöön, sillä ohje on, että kulkuneuvoja ei saa siirtää ennen kuin vakuutusyhtiön edustaja on nähnyt paikan. Selvisi, että meidän vakuutusyhtiön lähin konttori on reilun sadan km:n päässä, joten poliisit ottivat valokuvia paikalta ja nostivat mopon kyytiinsä ja meille annettiin lupa vaihtaa rengas ja mennä sitten poliisiasemalle odottamaan.. Poliisit ottivat Tumpin ajokortin. Tumppi kun tuli ekan kerran käymään autolla, hän sanoi, että mopokuski vaikutti olevan humalassa. Samaa sanoi vapaalla ollut poliisi, joka oli kolaripaikalla. Silti meille jäi tilanteesta se käsitys, että meidän vakuutuksen ollessa hyvä, asia laitetaan olemaan Tumpin vika, jotta "kaikki voittavat".

Onneksi vararenkaamme oli kunnossa, ja pari miestä auttoivat vaihtamaan särkyneen renkaan. Sitten ei auttanut kuin kääntyä takaisin etsimään poliisiasemaa ja odottelemaan jatkoa. Poliisiasemalla arvaten meni tovi, kun piti odottaa vakuutustarkastajaa. Taivaan Isä järjesti kuitenkin asian niin, että pienen pienen poliisiaseman takana oli kaupungin urheilupuisto, jossa oli aivan uusi leikkikenttä lapsille keinuineen, liukumäkineen ja muine vehkeineen. Oli ruoka-aika, mutta läheisestä kioskista saimme sipsejä ja limsaa pahimpaan nälkään... Aurinkokin oli sopivasti pilvessä, joten ei ollut liian kuuma odottaa ulkona noita muutamaa tuntia.

Tumppi varovaisesti koitti poliiseilta välillä kysellä, mitä asiassa mahtaa tapahtua, ja miten toinen osapuoli voi. Tämä oli sairaalassa röntgenissä. Kun poliiseille selvisi, että mies on kunnossa (lukuunottamatta polvien ja rystysten nahkojen kuoriintumista), he ehdottivat sopimista. Eli jos me lähtisimme paikalta (he tiesivät, että meillä on kiire kentälle), he sopisivat asian meidän vakuutusyhtiön kanssa - tällöin me korjaisimme renkaan ja kyljen lommon omalla kustannuksella, ja mies hoitaisi moponsa korjauksen itse. Näin me säästyisimme mahdollisesti pitkältäkin selvitykseltä ja asioiden puimiselta. Tätä vaihtoehtoa ei tarvinnut edes harkita, sillä vakuutustarkastaja tuli juuri silloin paikalle. Hän lähti Tumpin kanssa tapahtumapaikalle katsomaan jäljet ja sen mukaan edettäisiin. Heidän palattuaan Jussi oli laskeutunut Uboniin, ja sovimme, että mikäli tilanne venyy, Tumppi jää paikalle selvittämään asiaa, ja minä haen Jussin lasten kanssa.

Poliisiasema

Sitten yllättäen asiat alkoivat edetä nopeasti. Vakuutusmies sanoi, että jäljet ja valokuvat paikalta, sekä kuljettajan kunto (hänet oli siinä vaiheessa toimitettu sairaalasta poliisiasemalle ja hänen humalatilansa oli vieläkin aivan selkeä kaikille paikalla olijoille) näyttävät aivan kiistatta, että syy ei ollut meidän. Poliisit sanoivat olevansa samaa mieltä. :) Moottoripyörä ajoi meitä päin kohdassa, jossa sillä oli ollut 5 eri varotusmerkkiä jyrkästä mutkasta ja rautatiestä, ja mutkassa oli ohituskielto ja 30km/h rajoitus. Ja mopojen täällä kuuluisi ajaa pientareen puolella, ei suinkaan keskiviivalla.

Eli tapahtui juuri se ihme, mitä kuulemma ulkomaalaisille ei täällä koskaan käy: mies todettiin yksin syylliseksi ja sakkoihin. Meille vakuutus korvaa peltivauriot kokonaan, ja renkaasta 50 %. Ja me pääsimme lähtemään!

Tilanne säikäytti meidät aika tavalla, mutta Taivaan Isä piti jälleen meistä huolta! Tumpin väistöliikkeen ansiosta mies selvisi hurjasta rysäyksestä ja ilmalennosta pienillä naarmuilla ja sakoilla. Jussi oli löytänyt tiensä Ubonissa taksilla Robinson "tavarataloon", josta hänet löysimme illansuussa, ja kotona olimme lopulta n. klo 21. Tapahtumarikkaan päivän jälkeen oli mukava päästä omaan sänkyyn ja lausua kiitosrukous Varjelijallemme, joka ei torku eikä nuku! Tähän lupaukseen luottaen käymme jälleen luottavaisin mielin eteenpäin:

Psalmi 121

Minä nostan silmäni vuoria kohti:
mistä tulee minulle apu?
Apu minulle tulee Herralta,
joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua,
sinun varjelijasi ei torku.
Katso, Hän, joka Israelia varjelee,
ei torku, eikä nuku.

Herra on sinun varjelijasi,
Herra on suojaava varjosi
sinun oikealla puolellasi.
Ei polta sinua aurinko päivällä,
eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta,
hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi,
nyt ja iankaikkisesti!