Lähetysseminaari ChiangRaissa

Tammikuun päätteeksi olimme järjestämässä Fidan ja Thaimaan Full Gospel-seurakuntien kanssa yhteistä lähetystyöseminaaria täällä IndoChina-raamattukoululla. Opettajaksi saapui Arto Hämäläinen Suomesta. Thaimaan helluntailiike on  jo 70 vuotta vanha, mutta lähetystyö on vielä aivan lapsenkengissä. Arto Hämäläisen kirja ”Kuinka aloittaa lähetystyö uusissa maissa” on käännetty viime vuonna thaiksi ja oli siis sisällöltään oikein hyvä tänne. 

Paikalla oli meidän omien opiskelijoiden lisäksi johtavat pastorit Thaimaasta sekä muutamia pastoreita naapurimaista, yhteensä 80 henkeä. 

Tuomo opetti myöskin Arton pyynnöstä yhden kappaleen kirjasta, ja Kirsillä oli jälleen Jippii-piste pystyssä. Palaute oli hyvää ja uskomme, että Jumala saa tehdä työtään sydämissä. Lähetystyötä vastaanottavasta maasta lähettäväksi maaksi, se on rukouksemme!

Viikko oli kylmin meidän Thaimaassa oloaikana.. Kiinasta saapui omituinen talvisää: Vettä satoi ja lämpötila laski 8 asteeseen. Meillä kotona sisälämpötila putosi koko viikoksi +13 asteeseen. Täällä talot ei siis ole eristettyjä, eikä minkäänlaisia lämmityslaitteita ole. Kaikki olemassa olevat vaatteet laitettiin yöksi päälle, ja kaikki peitot päälle. Nukuimme koko perhe yhdessä makuuhuoneessa, että saimme hieman lämpötilaa nousemaan. Seminaarin osanottajat olivat pukeutuneet myös paksuihin talvivaatteisiin pipoineen ja toppatakkeineen.

Loppuun vielä raamattukoulun lao-oppilaiden esittämästä laulusta pätkä:

Aamun ajatuksia

Keskiviikkoaamun opetussessio on nyt pidetty. Sain hetken taukoa ja aikaa koota ajatuksia sekä valmistella päivän myöhempiä opetuksia. Tarkoitus on opettaa puolitoista tuntia myös toisen vuoden oppilaita iltapäivällä. Heitä on kaikkiaan hieman yli 40 ja he ovat palanneet vuoden harjoittelujaksolta takaisin koululle.

Aamulla siirryimme oppilaiden kanssa tutkimaan lähetystyötä Uudessa Testamentissa. Tutustuimme Jeesuksen viimeisiin sanoihin. Mikä oli se asia, jonka Jeesus halusi opetuslasten muistavan??? Menkää kaikkeen maailmaan… Jatko kysymys oppilaille oli  - kuinka monen kotiseurakunta on jollain tavalla mukana lähetystyössä. Yhden tytön käsi nousi. Sen jälkeen keskustelimme siitä, mitkä ovat mahdollisia syitä siihen, että Indonesian seurakunnat eivät ole vielä ryhtyneet tekemään lähetystyötä. Keskustelu jatkuu myöhemmin.

Indonesiassa on yli 17000 helluntaiseurakuntaa, joista yli 2400 on perustettu Palempangin raamattukoulun pioneerien kautta. Kun tämä ja muiden maiden ”nukkuvat jättiläiset” saadaan heräämään lähetystyöhön, tulee lähetystehtävän loppuun saattaminen huomattavasti lähemmäksi. Jos Suomen reilu 200 helluntaiseurakuntaa pystyy lähettämään 200 - 300 lähettiä, niin mikä onkaan se potentiaali Indonesiassa. On mahtavaa olla mukana tässä prosessissa ja näiden ”sissitaistelijoiden” elämässä.

Kävin äsken kävelyllä ympäri kampusta ja ohitin marttyri Stanleyn rukoushuoneen. Sydän meinaa pakahtua ajatuksesta, että Stanley on kävellyt näitä samoja polkuja, ollut näissä huoneissa ja antoi elämänsä evankeliumin tähden aivan kuten Stefanus Raamatussa. Ja vielä riipaisevampi ajatus on se, että tämän jälkeen kymmenet nuoret halusivat lähteä tuohon samaan kylään julistamaan evankeliumia…. Tämä laittaa väkisinkin omat ongelmat ja ajatukset oikeaan perspektiiviin…. On kunnia olla mukana näiden ihmisten elämässä. Kiitos kaikille teille, jotka teitte tämän matkan mahdolliseksi.

Kohti Indonesiaa

Malesian Kuala Lumpurin jälkeen matka hiljalleen jatkui Jakartaan. Muistaakseni noin parin tunnin lennolla. Tälläkin välillä sain nukuttua hieman, mutta toive siitä, että voisin lennoilla jotenkin perehtyä opetukseen piti hyljätä. Ajatus ei millään pysynyt kasassa eikä ahdas tila mitenkään auttanut asiaa.

Jakartassa sain liput seuraavalle lennolle näppärästi ja ehdin hetkisen hengähtää myös. Kentällä oli myös netti, joten ehdin kotiin ilmoitella kuulumisia. Ulkona oli mukavan lämmin ilta ja ihmisten paljous toi mieleen jotakin tuttua. Olo tuntui omituisen kotoisalta….

Lento Palembangiin oli vähän myöhässä ja vielä koneessa jouduimme odottamaan lähtölupaa. Loppujen lopuksi taisimme olla noin 45minuuttia jäljessä aikataulusta. Olin koneessa ainoa ulkomaalainen, mutta Palembangin kentällä pääsin edellistä kertaa helpommalla, sillä olin hoitanut maahantuloselvitykset jo Jakartassa. Kentällä minua oli vastassa raamattukoulun henkilökuntaa ja lähdimme samantien ajamaan kohti raamattukoulu. Matka tuntui jotenkin pidemmältä kuin viimeksi ja väsymys alkoi painaa. Liikenne oli myös paljon hullumpaa kuin olin muistanut. Puolet mopoista ja autoista ajoi ilman valoja tai parkeilla pilkkopimeässä. Voitte myös arvata, ettei kovin monella jalankulkijalla ollut heijastinta.

Pääsimme perille hieman ennen puoltayötä paikallista aikaa eli noin klo 20 Suomen aikaa. Matka kesti siis kaikkinensa Kuikan kotiovelta lauantai aamun kello 10 sunnuntai iltaan klo 20. Uni tuli melko helposti, mutta yöllä heräsin monta kertaa epätodelliseen tunteeseen ”missä ihmeessä mä olen”. Laulu ja rukous alkoi kuulua kello 4 aamulla ja sen siivittämänä aloin kerrata viikon opetusta.

Kokemus opettamisesta edelliseltä vuodelta oli ollut positiivinen, mutta aina viikon aloittaminen hieman jännittää ja sitä miettii moneen kertaan, onko valmistautuminen ollut riittävää. Tulkkina opetuksessa toimii viimevuodelta tuttu Ruut ja ensimmäisen vuoden oppilaita on kaikkiaan reilu 90. Maanantaina opetussessioita oli 4 kertaa 1,5h ja illalla saarna kokouksessa. Tämän päivän eli tiistain ohjelmasta ei vielä ihan tarkalleen ole tietoa. Aika näyttää….

Tähän mennessä oppilaiden kanssa on käyty läpi sitä, kuinka lähetystyö näkyy Vanhassa Testamentissa. Abrahamille annettu tehtävä olla siunauksena kaikille kansoille (1. Moos. 12:1-3) löytyy Raamatusta erilaisissa lainauksissa ja viitteissä kaikkiaan 395 kertaa. Siinä riittää ihmettelemistä meille kaikille…. Jumala on alusta alkaen tarkoittanut, että Hänen nimensä ja voimansa tulee tunnetuksi kaikkialla.

Netti on tällä hetkellä sen verran huono, ettei kuvia voi lisätä. Laitan niitä mukaan myöhemmin....

Fida-päivillä ja Kairos-kurssilla

”Loka-marraskuun vaihteessa ajoimme etelään, KhaoLakiin Aasian Fidapäiville. Ensimmäistä kertaa paikalla oli koko Aasian väki, ja pääluku oli yhteensä 115. Kirsi oli hoitamassa päivien käytännön järjestelyitä, samoin musiikkivastuita muiden kanssa päivien aikana.

matkalla etelään osuimme tällaiselle putoukselle

KhaoLakin kaunis auringonlasku

Pieni neiti valmiina lähettipäiville

 Marraskuun viimeisellä viikolla osallistuimme Kairos-kurssille täällä Bangkokissa. Isot tekivät koulua ja Lidiallekin oli hoitaja, joten myös Kirsi pääsi osallistumaan ma-la täysipäiväiseen opetukseen. Paikalla oli noin 30 lähettiä Thaimaasta ja ympäröivistä maista, samoin muutama paikallinen pastori Kambodzasta. Opetuskielenä oli englanti. Viikko oli monin tavoin ajatuksia herättävä ja haastava, ja viikon antia saapi pureskella vielä pitkään. ”

Alkuvuoden tapahtumia

Vuoden toinen kuukausi on jo lopuillaan, joten on aika vetää yhteen alkuvuoden tapahtumat. Vuoden alusta on perinteisesti FGCT:n työntekijäpäivät. Tänä vuonna ne järjestettiin raamattukoululla, joten onneksi ei tarvinnut matkustaa kauas. Kotoa käsin oli mahdollisuus osallistua päiville.

Työntekijäpäivät alkoivat maanantaina ja päättyivät torstaina. Päiville osallistui kaikkiaan noin 180 henkeä ja lähes kaikki seurakunnat olivat edustettuina. Päivien ohjelmassa oli erilaisia tilaisuuksia ja kokoouksia. Päähuomion vei kuitenkin uuden hallituksen valinta. Herätysliikkeelle valitaan aina hallitus neljäksi vuodeksi ja nyt oli siis uuden johtoryhmä valinnan paikka.

äänten laskenta meneillään

Nyt hallitus koostuu 13 jäsenestä, joista yhdeksän on valittu alueellisesti ja 4 valitaan äänestyksellä kokouksessa. Lisäksi äänestetään puheenjohtajasta. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun lähetit eivät enää osallistu hallitustyöskentelyyn. Uudeksi puheenjohjaksi valittiin raamattukoulun johtaja Prathum. Mikäli nyt on asiaa herätysliikkeen puheenjohtajalle on hän aika helposti tavattavissa, muutaman toimiston päässä.

vastavalittu uusi helluntailiikkeen hallitus

Päivien ohjelmaan kuului myös muutama kanava, josta sai valita itselleen mieluisan. Itse osallistuin lähetystyökanavaan, jota piti pastori Suraphong. Hän piti todella hyvät luennot ja keskustelujen kautta yritettiin hakea vastausta siihen, miksei 67 vuotta vanha liike ole vielä onnistunut käynnistämään lähetystyötä. Kanava oli siis todella mielenkiintoinen ja minulla oli myös lyhyesti mahdollisuus keskustella Suraphongin ja Fidan edustajan kanssa mahdollisista koulutuksista lähetystyön käynnistämiseen liittyen. Siinä  työssä haluaisin ehdottomasti olla mukana.

Pastori Suraphong

Lapsityökoulutuksen piste

Työntekijäpäiviin oli lataantunut melko paljon odotuksia, sillä joitakin isoja kysymyksiä oli edellisen hallituksen kanssa jäänyt ratkaisematta. Tietysti on selvää, ettei kukaan tee isoja muutoksia hetkessä, mutta on todettava, että uudella hallituksella on painoa harteillaan. Saa muistaa rukouksin heidän työtään. Päivien järjestelyt söivät siinä määrin voimia, että raamattukoulun väki piti seuraavan viikon vapaana, osittain ainakin.

Tammikuun loppu ja helmikuun alku oli täynnä toisenlaista hulinaa. Muutamaksi päiväksi saimme vieraan Suomesta luoksemme. Kirsi valmisteli opetustaan lapsityöntekijöiden koulutukseen (Kirsi kirjoittaa koulutuksesta piakkoin oman jutun) ja käväisimme Phitsanulokissa (edellinen postaus). meillä oli myös mahdollisuus tavata vielä lyhyesti Tikkakosken väkeä Bangkokissa ennen kuin matkustivat takaisin Suomeen.

Helmikuussa on myös pidetty paljon palaveria raamattukoulutuksen suhteen. Nyt oppilaita on seurakunnissa eri tasoilla useita kymmeniä, mutta mahdollisuuksia enempääkin olisi. Uutena ja mielenkiintoisena haasteena on mukaan tulossa siirtolaisseurakunta Phuketissa, joka koostuu burmalaisista ja nepalilaisista. Tällä hetkellä kysellään materiaalia heille ja mietitään millä tavalla voisimme olla tukemassa heitä. Tämäkin voi olla jonkin suuren alku, sillä esimerkiksi burmalaisia on thaimaassa satoja tuhansia.

Vapaa-ajasta sen verran, että meillä oli myös mahdollisuus tavata suomalaista perhettä Kiinasta. Heillä on meidän lasten ikäiset pojat ja kävimme yhdessä läheisessä vesipuistossa. Hyvin meni lapsilla 4 tuntia uidessa ja vanhemmatkin ehtivät rupatella.

Kävimme myös lähetysseuran lähettien luona heidän lastensa syntymäpäivillä. Paikalla oli kymmenkunta suomalaista, joten saatiin lapsille vähän kotimaan tunnelmaa myös.

Koulutuspäivillä

Tällä viikolla olimme maanantaista perjantaihin Fidan Kaakkois-Aasian CHE (Community Health Evangelism/Education, eli Yhteisön terveysevankeliointi) -seminaarissa täällä Chiang Maissa. Paikalla oli lähes sata henkeä useista eri Kaakkois-Aasian maista. Fidan Suomen toimistolta paikalla olivat Eero Horstia, Olli Pitkänen ja Maikki Kuittinen.

Viikon aikana kuulimme maaesittelyt useista maista, jossa Fidalla on projekteja, sekä näiden erilaisia tapoja tehdä työtä ja auttaa yhteisöjä. Pienemmissä ryhmissä kuulimme mm. kuinka Thaimaan FGCT:n naiskomitea on auttanut etelä-Thaimaan tsunamin uhreja alun katastrofiavusta tämän päivän kehitysyhteistyöhön, ja kuinka työ siellä etenee. Paljon viikon aikana tuli asiaa, jota saamme jäädä pureskelemaan ja miettimään, kuinka ideoita voisi käyttää omassa työssään ihmisten tavoittamiseksi.