Keskiviikkoaamun opetussessio on nyt pidetty. Sain hetken taukoa ja aikaa koota ajatuksia sekä valmistella päivän myöhempiä opetuksia. Tarkoitus on opettaa puolitoista tuntia myös toisen vuoden oppilaita iltapäivällä. Heitä on kaikkiaan hieman yli 40 ja he ovat palanneet vuoden harjoittelujaksolta takaisin koululle.
Aamulla siirryimme oppilaiden kanssa tutkimaan lähetystyötä Uudessa Testamentissa. Tutustuimme Jeesuksen viimeisiin sanoihin. Mikä oli se asia, jonka Jeesus halusi opetuslasten muistavan??? Menkää kaikkeen maailmaan… Jatko kysymys oppilaille oli - kuinka monen kotiseurakunta on jollain tavalla mukana lähetystyössä. Yhden tytön käsi nousi. Sen jälkeen keskustelimme siitä, mitkä ovat mahdollisia syitä siihen, että Indonesian seurakunnat eivät ole vielä ryhtyneet tekemään lähetystyötä. Keskustelu jatkuu myöhemmin.
Indonesiassa on yli 17000 helluntaiseurakuntaa, joista yli 2400 on perustettu Palempangin raamattukoulun pioneerien kautta. Kun tämä ja muiden maiden ”nukkuvat jättiläiset” saadaan heräämään lähetystyöhön, tulee lähetystehtävän loppuun saattaminen huomattavasti lähemmäksi. Jos Suomen reilu 200 helluntaiseurakuntaa pystyy lähettämään 200 - 300 lähettiä, niin mikä onkaan se potentiaali Indonesiassa. On mahtavaa olla mukana tässä prosessissa ja näiden ”sissitaistelijoiden” elämässä.
Kävin äsken kävelyllä ympäri kampusta ja ohitin marttyri Stanleyn rukoushuoneen. Sydän meinaa pakahtua ajatuksesta, että Stanley on kävellyt näitä samoja polkuja, ollut näissä huoneissa ja antoi elämänsä evankeliumin tähden aivan kuten Stefanus Raamatussa. Ja vielä riipaisevampi ajatus on se, että tämän jälkeen kymmenet nuoret halusivat lähteä tuohon samaan kylään julistamaan evankeliumia…. Tämä laittaa väkisinkin omat ongelmat ja ajatukset oikeaan perspektiiviin…. On kunnia olla mukana näiden ihmisten elämässä. Kiitos kaikille teille, jotka teitte tämän matkan mahdolliseksi.
1 kommentti:
Siunausta sinulle ja muistamme sinua edelleen rukouksin. Seppo ja Aila
Lähetä kommentti