Alkusyksy on mennyt kuin hujauksessa. Sadekausi jatkuu yhä, ja kovasti jo odotellaan kuivempia aikoja ja viileämpiä kelejä. Välillä ilta- ja aamulämpötilat ovat olleet mukavasti +25 tienoilla, mutta nyt on taas ollut kuumaa myös iltaisin ja öisin. Kattotuulettimet pyörittävät nihkeän kuumaa ja kosteaa ilmaa ja lakanat tarttuvat ihoon kiinni... Sitä lähetysromantiikkaa parhaimmillaan :-P Mutta lokakuussa jo varmaan alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Loppuvuodesta sitten kaivataankin untuvapeittoja ja villasukkia :)
VIISUMIMATKA LAOSIIN
Tullessamme maahan kesäkuun lopussa saimme kaikki passeihimme kolmen kuukauden viisumit. Kolmen kuukauden raja ja leimojen päättymispäivä alkoi lähestyä ja odottelimme viimeistä, uskontoministeriöstä tulevaa paperia jännittyneinä, ehtisikö se tulla ajoissa. Sagan ja Danielin viisumiasia järjestyi hienosti, kun kansainvälisen koulun kautta saatiin haettua heille pitkät viisumit täältä ChiangRaista. Koulu hoiti paperiasiat valmiiksi ja itse virastokäynnistä selvisi puolessa tunnissa. Seuraavana päivänä heillä oli passeissaan vuoden viisumit. Meidän muiden kolmen piti papereiden saavuttua matkustaa johonkin ulkomailla sijaitsevaan Thaimaan suurlähetystöön. Valitsimme naapurimaan Laosin, joten matka Vientianeen oli edessä syyskuussa. Kun saimme soiton, että paperit on valmiina, lähdimme matkaan parin päivän varoitusajalla syyskuun puolessa välissä. Linnuntietä rajalle on täältä noin 390 km, mutta koska autolla pitää seurata olemassaolevia teitä ja lähes koko matka mennään vuoristossa, tuli kaikkineen suuntaansa ajomatkaa 840 km.. Mennessä matkaan meni 12 tuntia.
 |
| Kartasta katsottuna matka ei näytä ollenkaan pitkältä.. mutta autossa istuessa todellisuus on toinen :) |
Olimme perillä myöhään illalla, ja nukuimme rajan vieressä hotellissa Thaimaan puolella muutaman tunnin. Raja avautuu aamulla klo 6, joten aikainen oli herätys. Auto jätettiin parkkiin rajalle, ja Thaimaan puolelta pääsimme ilman jonotuksia passintarkastuksessa. Mekong-joki ja sen ylitse kulkeva Friendship Bridge ylitettiin bussilla. Vastapuolella odotti Laosin rajatarkastuspiste, jossa ensin anottiin viisumi Laosiin ja sitten passintarkastuksen läpi toiselle puolelle. Siitä otimme taksin suoraan Thaimaan embassyyn, jossa olimme aamulla 8.30 juuri porttien avautuessa.
 |
| Tuktukissa |
Yllätykseksemme piha-alue oli jo aivan täynnä ihmisiä, jopa vuoronumerot olivat loppuneet kesken..Syyksi paljastui edellisenä päivänä muuttunut Thaimaan viisumikäytäntö, ja Kambodzan rajan sulkeminen lyhyiden viisumeiden hakua varten. Joten kaikki turistit, joiden viisumit olivat umpeutumassa ja jotka olivat aikoneet hakea sellaisen Kambodzan rajalta, oli pakotettu matkustamaan lähimpään embassyyn - joka maateitse on suurimmalle osalle käytännössä Vientiane. Siellä siis istuimme kuumassa pihassa.
Lidia onneksi löysi hyvin nopeasti ystävän afrikaansia puhuvasta tytöstä, joka oli myös vanhempineen viisumia hakemassa. Pian oli pienet ponit levitetty lattialle, ja leikki alkoi, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Muutaman tunnin kuluttua pääsimme jättämään vuorollamme paperit sisään ja saimme vuoronumeron seuraavaa päivää ja passien hakua varten. Sitten kaupunkiin etsimään majapaikkaa.
 |
| Lidia Mekong-joen rannalla. Taustalla näkyy Thaimaa |
Saimme majapaikan läheltä Mekong-jokea, mikä olikin hyvä, sillä thailaiset kännykkäliittymämme toimivat rannassa normaalisti ja pystyimme pitämään yhteyttä Sagaan ja Danieliin vaivattomasti. Pienten päiväunien jälkeen kävelimme kaupungilla hieman ja kävimme syömässä. Muuten päivä melkein kului hotellissa leväten. Edellisen päivän ajomatka tuntui kaikilla yhä kropassa. Illalla kävelimme vielä iltatorille joen rantaan. Mukavaa toritunnelmaa.
Seuraavana aamuna kävimme syömässä tukevan aamupalan ja sitten olikin aika taas laittaa tavarat kassiin ja siirtyä embassyyn odottamaan passeja ja viisumeita. Lidian ystävä oli siellä jälleen, ja tällä kertaa tyttöjen aika meni jälleen mukavasti värityskirjoja väritellessä ja kirjoja yhdessä lukiessa Tuomon odottaessa meidän papereita. Kaikki sujui taas mutkattomasti, ja heti passit saatuamme kiiruhdimme kohti rajaa. Ihmismäärät olivat hidastaneet aikataulua huomattavasti siitä, mitä olimme arvioineet, ja myös rajanylityspaikassa oli aikamoiset jonot. Kuulimme, että tuona "ennätyspäivänä" ihmisiä oli ollut viisumia anomassa yli 600 henkilöä! Aikamoinen hyppäys normaalista, noin 100-200 hakijasta. Kun vihdoin Thaimaan puolella istuimme omaan autoon, oli kello jo viisi illalla. Tuolloin valoisaa aikaa oli vain noin kaksi tuntia, ja siinä ajassa ei pitkälle päästy. Mietimme ajaessa muutaman tunnin, että ajammeko yön läpi ollen kotona aamuviideltä, vai nukummeko jossain matkalla ja jatkamme aamulla matkaa.. Klo 22 olimme Phitsanulokin kohdalla menossa, ja siinä teimme päätöksen nukkua matkalla aivan turvallisuussyistä. Löysimme tien varresta todella edullisen ja siistin motellin, jossa nukuimme yön, ja aamulla klo 6 jatkoimme jälleen matkaa kohti ChiangRaita.
 |
| Mahtavia maisemia matkalla |
Saga ja Daniel joutuivat siis viettämään keskenään yhden ylimääräisen yön raamattukoululla, mutta koska kaikki oli sujunut niin hienosti, heitä ei haitannut yksi ylimääräinen aamu kahdestaan, ja raamattukoululta he saivat jälleen kyydin kouluun. Me ehdimme heitä vastaan koulun päättyessä.
Passeihin saimme rajalta siis vuoden viisumit, ja Lidian kolmen kuukauden viisumi saadaan vaihdettua ChiangRaissa vuoden mittaiseksi. Kaikki sujui hienosti, ja olemme siitä kiitollisia!
